Miksi Tasmaniassa ei asu ”ketään”?

 

Miksi Tasmaniassa ei asu ”ketään”?

https://www.youtube.com/watch?v=os-86DsTX9s

Videossa puredutaan siihen, miksi Australian eteläpuolella sijaitseva, lähes Irlannin kokoinen Tasmania on niin harvaan asuttu (vain noin 575 000 asukasta) (0:36). Vaikka se tarjoaa viileää ilmastoa ja puhdasta luontoa kuumuudesta kärsivän manner-Australian rinnalla, väestönkasvu on historiallisesti ollut vähäistä (1:03).

Videossa esitellään neljä pääsyytä saaren tyhjyydelle:

1. Vaikeakulkuinen maasto ja luonnonsuojelualueet

• Vuoristoinen ja villi luonto: Tasmania on Australian vuoristoisin osavaltio (7:12). Suuri osa saaresta – erityisesti länsi- ja lounaisosat – koostuu vaikeakulkuisista vuoristoista, soista ja tiheistä sademetsistä (7:12).

• UNESCOn maailmanperintökohteet: Lähes viidesosa saaresta kuuluu suojellun erämaan piiriin, jonne ei saa rakentaa teitä tai asutusta (7:42). Ihmissilmälle soveltuvaa elintilaa on lopulta melko vähän (13:38).

2. Ankara ilmasto ja ”Karjuvat nelikymppiset”

• Voimakkaat tuulet ja sateet: Tasmania sijaitsee 40. leveyspiirin tuntumassa, jossa puhaltavat esteettömät, valtameren yllä kiihtyvät Karjuvat nelikymppiset (Roaring Forties) -tuulet (8:10).

• Sademäärät: Saaren länsirannikolle vyöryy jatkuvia sateita (jopa 3 000 mm vuodessa) ja pilvisyyttä (9:13). Vaikka itäpuoli (kuten pääkaupunki Hobart) on kuivempi, saaren talvet ovat monen australialaisen makuun liian hyytäviä ja tuulisen koleita (9:32).

3. Taloudelliset rajoitteet ja aivovuoto

• Pienemmät työmarkkinat: Tasmaniassa ei ole Sydneyn tai Melbournen kaltaisia suuria talous-, finanssi- tai teknologiakeskuksia (15:15). Palkat ovat mannermaata alhaisemmat ja uramahdollisuudet rajallisemmat (15:15).

• Nuorison poismuutto: Koska saari on historiallisesti elänyt pitkälti alkutuotannosta (kuten kaivostoiminnasta, lohenkasvatuksesta ja laillisesta oopiumunikon viljelystä), suuri osa nuorista muuttaa valmistuttuaan mantereelle uran perässä (14:06). Tämän vuoksi Tasmanian väestö on Australian vanhimpia (15:32).

4. Maantieteellinen eristyneisyys

• Bassinsalmi esteenä: Vaikka Melbourne on linnuntietä melko lähellä, välissä oleva Bassinsalmi on yksi maailman oikukkaimmista ja myrskyisimmistä merialueista (15:58). Merimatka lautalla kestää noin 10 tuntia, ja lentäminen tai rahdin kuljettaminen tuo yrityksille ja asukkaille jatkuvia lisäkustannuksia sekä eristyneisyyden tunnetta (16:06).

Synkkä historia taustalla

Videossa mainitaan myös saaren synkkä menneisyys "Van Diemenin maana", jonne Brittiläinen imperiumi lähetti yli 70 000 karkuritunkia rangaistuslaitoksiin (kuten Port Arthuriin) (4:01). Tämä ja verinen ”Musta sota” alkuperäiskansoja vastaan loivat saarelle pitkäksi aikaa kolkon ja luonantyöntävän maineen, josta haluttiin myöhemmin eroon nimenmuutoksella (5:15).

Saari muuttuu parhaillaan

Nykyään tilanne on kuitenkin murroksessa (19:39). Moderni etätyö, turismi (kuten Overland Track -vaellusreitit) sekä kuuluisa MONA-taidemuseo ovat houkutelleet saarelle uutta väestöä, mikä on tosin nostanut asuntojen hinnat jyrkästi pilviin (19:49). Ilmastonmuutoksen edetessä Tasmaniasta saattaakin tulla tulevaisuudessa australialaisten tärkeä "ilmastopakolaisuuspaikka" sen viileämmän sään vuoksi (21:10).

Tasmanian pitkä maantieteellinen eristyneisyys on luonut saarelle täysin ainutlaatuisen ekosysteemin. Koska sieltä puuttuvat monet manner-Australian pedot, kuten dingot ja ketut, saari on toiminut turvapaikkana lajeille, jotka ovat muualta jo hävinneet (11:46).

Videolla esitellään saaren uniikkia eläimistöä seuraavien esimerkkien kautta:

1. Tasmanian tuholainen (pussiahma)

• Viimeinen pystyssä oleva pussipeto: Pussiahma (Tasmanian devil) on maailman suurin nykyisin elossa oleva lihaa syövä pussieläin (11:26). Se katosi Australian mantereelta tuhansia vuosia sitten, mahdollisesti juuri dingojen aiheuttaman kilpailun vuoksi (11:37).

• Kammottavat äänet: Eläin on tunnettu hurjista öisistä huudoistaan ja poikkeuksellisen voimakkaista leuostaan (11:37).

• Kasvokasvainepidemian uhka: 1990-luvulta lähtien lajia on koetellut vakava, pureman kautta leviävä tarttuva kasvaintauti (DFTD), joka on romuttanut pussiahmojen kantoja (11:54). Tutkijat ovat perustaneet terveiden yksilöiden varapopulaatioita muun muassa eristetylle Marian saarelle lajin pelastamiseksi (12:05).

2. Pussihukka (tasmaniansusi)

• Surullinen kohtalo: Pussihukka (thylacine) muistutti ulkoisesti raitaista koiraa (12:14). Koska saaren lammasfarmarit pitivät sitä uhkana karjalleen, hallitus maksoi pitkään tapporahaa jokaisesta kuolleesta yksilöstä (12:14).

• Sukupuutto: Maailman viimeinen tunnettu pussihukka kuoli Hobartin eläintarhassa vuonna 1936 (12:24). Vaikka ihmiset ilmoittavat säännöllisesti nähneensä vilauksia raitapaidoista Tasmanian tiheissä metsissä, mitään konkreettisia todisteita lajin eloonjäämisestä ei ole löydetty (12:34).

3. Muut Australian harvinaisuudet

Tasmaniassa törmää edelleen helposti eläimiin, jotka ovat käyneet mantereella harvinaisiksi tai uhatuiksi (12:41):

• Vompatit ja nokkasiilit: Löytyvät saarelta runsaslukuisina (12:41).

• Vesinokkaeläimet: Elävät saaren puhtaissa vesistöissä (1:03).

• Vallabit: Pienet kengurulajit ovat saarella tavallinen näky (12:50).

Kettujen vastainen taistelu ekosysteemin suojana

Saaren luonnon monimuotoisuuden suurin pelastus on ollut se, ettei siellä ole kettuja (12:50). Kun 2000-luvun alussa liikkui huhuja, että kettuja olisi salakuljetettu saarelle, viranomaiset käynnistäisivät massiivisen etsintä- ja eliminointiohjelman (12:50). Tasmanialle kettujen pitäminen poissa on kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymys koko sen herkälle pussieläinekosysteemille (12:59).

Tasmanian lounaisosien sademetsissä kasvava huononamänty (engl. Huon pine, tieteelliseltä nimeltään Lagarostrobos franklinii) on yksi planeettamme pitkäikäisimmistä kasveista. Nimestään huolimatta se ei ole varsinainen mänty, vaan kuuluu podokarpuskasvien (Podocarpaceae) heimoon.

Puu on todellinen luonnon ihme useasta eri syystä:

Uskomaton ikä ja klooniyhdyskunnat

• Yksittäiset puut: Yksittäiset huononamännyn rungot voivat elää helposti 2 000 – 3 000 vuotta vanhoiksi.

• 10 000-vuotias Mount Readin esiintymä: Tasmanian Mount Read -vuorella kasvaa huononamäntyjen esiintymä, joka on geneettisesti täysin samaa, yhtä ja ainoaa uroskasvia. Koska puu kykenee monistamaan itseään juuriston ja maahan taipuvien oksien kautta (kloonautumalla), tämän nimenomaisen organismiryhmän iäksi arvioidaan yli 10 000 vuotta. Se on elänyt samalla paikalla aina viimeisimmästä jääkaudesta lähtien.

Äärimmäisen hidas kasvu

Huononamänty kasvaa poikkeuksellisen hitaasti, usein vain 0,3 – 2 millimetriä vuodessa. Siksi puun vuosilustot ovat erittäin tiheässä, mikä tekee siitä arvokkaan työkalun dendrokronologeille (lustotutkijoille) muinaisen ilmaston ja sen muutosten tutkimisessa.

Kuolematon ja lahoamaton puuaines

• Luonnollinen suoja: Puu sisältää runsaasti metyylieugenoli-nimistä öljyä. Tämä antaa puuainekselle sen ominaisen, makean tuoksun ja tekee siitä täysin immuunin lahoamiselle, sienille ja hyönteisille.

• Säilyy ikuisesti: Jopa tuhansia vuosia sitten jokeen tai mutaan kaatuneet huononamäntyjen rungot säilyvät täysin tuoreina ja käyttökelpoisina. Historiallisesti asukkaat ja laivanrakentajat arvostivatkin sitä maailman parhaana materiaalina veneenrakennukseen.

Suojelu ja uhat

Nykyään elävien huononamäntyjen kaataminen on lailla ankarasti kielletty. Niiden elinalueet ovat kuitenkin erittäin haavoittuvia ilmastonmuutokselle, vesivoimalaitosten rakentamiselle (joka on hukuttanut osan esiintymistä) sekä maastopaloille. Esimerkiksi alkuvuodesta 2025 raivonneet laajat Yellowband Plainin maastopalot liekehtivät vain metrien päässä Harman River -laakson 3 000-vuotiaista vanhoista mäntymetsistä, mutta suojelijoiden onneksi itse pääesiintymät säästyivät täpärästi tuholta.

Huononamännyn lisäksi Tasmanian eristyneet, kosteat ja viileät sademetsät sekä karut alppiylängöt kätkevät sisäänsä monia muita kasvimaailman eläviä fossiileja. Monet näistä lajeista ovat suoria jälkeläisiä ajalta, jolloin Australia oli osa muinaista Gondwanan supermannerta.

Tasmanian merkittävimpiä ja kiehtovimpia ikivanhoja kasveja ovat:

1. Kuningaskasvi (Lomatia tasmanica) – Maailman vanhin elävä yksilö?

Tämä äärimmäisen harvinainen, kiiltävälehtinen ja punakukkainen pensaskasvi on kotoisin Tasmanian syrjäisestä lounaisosasta.

• Uskomaton ikä: Kuten huononamänty, myös tämä kasvi säilyy hengissä kloonaamalla itseään. Erään lounais-Tasmaniassa kasvavan esiintymän iäksi on arvioitu vähintään 43 000 vuotta, mikä tekee siitä mahdollisesti planeetan vanhimman elossa olevan kasviyksilön.

• Steriili fossiili: Kasvi on triploidi eli se ei kykene tuottamaan siemeniä lainkaan. Kaikki maailman nykyiset kuningaskasvit ovat siis peräisin yhdestä ja samasta emokasvista, joka alkoi monistaa itseään kymmeniä tuhansia vuosia sitten.

2. King Billy -mänty (Athrotaxis selaginoides)

Tämä sypressikasveihin kuuluva puu on saanut nimensä tasmanialaisen aboriginaalijohtajan mukaan.

• Tuhatvuotiset jättiläiset: King Billy -mänty kasvaa Tasmanian viileissä, sateisissa vuoristometsissä ja voi elää yli 1 000 – 1 500 vuotta vanhaksi.

• Pencil Pine (Athrotaxis cupressoides): Sen lähisukulainen, kynäkatajaa muistuttava "kynämänty", elää puolestaan korkealla alppialueilla (kuten Cradle Mountainilla) ja saavuttaa myös helposti yli tuhannen vuoden iän. Nämä havupuut kuuluvat ikivanhaan sukuun, joka kukoisti maapallolla jo dinosaurusten aikaan.

3. Pandani (Richea pandanifolia) – Maailman suurin kanervakasvi

Vaikka pandani näyttää päällisin puolin trooppiselta palmulta, se on todellisuudessa maailman suurin kanervakasvi.

• Gondwanan perintö: Se voi kasvaa jopa 12–15 metriä korkeaksi jättiläiseksi, jonka latvassa on pitkien, sahalaitaisten lehtien muodostama tupsu.

• Ikivanha rakenne: Pandani on sopeutunut Tasmanian viileään ja ankaraan vuoristoilmastoon. Sen runkoa peittää paksu, kuolleiden lehtien muodostama vaippa, joka eristää ja suojaa puun eläviä osia pakkaselta ja lumelta.

4. Maailman korkeimmat kukkivat puut (Eucalyptus regnans)

Vaikka eukalyptukset eivät yksittäisinä puina elä tuhansia vuosia (yleensä noin 400–500 vuotta), ne edustavat miljoonia vuosia vanhaa australialaista kasvisukua ja saavuttavat suoraan mykistävät mittasuhteet.

• Jättiläisten maa: Tasmanian eteläosien laaksoissa kasvavat kuningaseukalyptukset (Mountain Ash) ovat maailman korkeimpia kukkivia kasveja ja maailman korkeimpia puita heti Pohjois-Amerikan punapuiden jälkeen.

• Centurion: Tasmanian kuuluisin eukalyptus, nimeltään Centurion, on lähes 100 metriä korkea. Sen massiivinen runko ja latvus kohoavat sademetsän muiden muinaisten puiden yläpuolelle.