Miksi puolet Alankomaista on merenpinnan alapuolella?

 

Miksi puolet Alankomaista on merenpinnan alapuolella?

https://www.youtube.com/watch?v=KpVkLtGaZjA

Alankomaiden maaperästä merkittävä osa sijaitsee merenpinnan alapuolella, koska ihmiset ovat vuosisatojen ajan tietoisesti kuivattaneet ja vallanneet maata takaisin mereltä ja soilta (niin sanotut polderit) (2:04). Alankomaat on kirjaimellisesti maa, joka on pitkälti rakennettu ihmiskäsin taistelussa vettä vastaan (1:12).

Videon perusteella keskeisimmät syyt ja menetelmät tämän maantieteellisen erikoisuuden taustalla ovat:

1. Polderit – Maan valtaaminen vedeltä

• Miten se tehtiin: Aluksi haluttu vesialue tai suo saarrettiin suojapadoilla (dämmeillä) (2:04). Tämän jälkeen vesi pumpattiin alueelta pois (2:04).

• Tekniikan kehitys: Aluksi veden pumppaamiseen käytettiin tuulimyllyjä (2:04). Myöhemmin avuksi otettiin höyrykoneet, dieselpumput ja lopulta sähköiset pumppuasemat (2:04).

• Lopputulos: Kun maa kuivui ja tiivistyi, se painui entistä alemmas, mutta muuttui samalla elinkelpoiseksi viljelymaaksi, jolle voitiin rakentaa teitä ja kaupunkeja (2:20). Tästä on syntynyt tunnettu sanonta: "Jumala loi maailman, mutta hollantilaiset loivat Alankomaat." (1:12)

2. Historiallinen turpeen nosto

• Esimerkiksi Giethoornin kaltaiset kylät ja Vinkeveense Plassen -järvet syntyivät alun perin siitä, kun ihmiset kaivoivat maasta turvetta polttoaineeksi (3:35).

• Kun turvetta nostettiin kerros kerrokselta, jäljelle jääneet kuopat ja kanavat täyttyivät vedellä (3:58). Tämä muutti maisemaa ja pakotti ihmiset opettelemaan elämään veden keskellä (5:13).

3. Jättimäiset patohankkeet (Karttojen muuttaminen)

• Afsluitdijk (1927–1932): Alankomaat rakensi 32 kilometriä pitkän sulkupadon, joka erotti vaarallisen Zuiderzee-merenlahden Pohjanmerestä (8:56). Tästä lahdesta muodostui suolaton IJsselmeer-järvi, mikä mahdollisti entistä suurempien maa-alueiden kuivaamisen (10:28).

• Flevoland: Tämän jättipadon ansiosta syntyi kokonaan uusi provinssi, Flevoland, joka nostettiin kirjaimellisesti entisen meren pohjasta (27:51). Sen suurin keinosaari, Flevopolder, on lajissaan maailman suurin (28:54).

4. Jatkuva suojautuminen ja Delta-projekti

• Koska niin suuri osa maasta on alavaa, maa vaatii jatkuvaa hallintaa ja infrastruktuuria, jotta vesi ei ottaisi valtaa takaisin (0:22).

• Vuoden 1953 tuhoisan tulvan jälkeen maahan rakennettiin Delta-projekti (Deltawerken) – maailman edistyksellisin patojen, sulkujen ja liikkuvien myrskybarriäärien (kuten Maeslantkering) verkosto, joka suojaa maata merenpinnan nousulta ja myrskyiltä sulkematta kuitenkaan kokonaan alueen herkkää ekosysteemiä (20:55).

Puolet Alankomaista on siis merenpinnan alapuolella siksi, että kyseessä on vuosisatojen insinööritaidon ja periksiantamattomuuden tulos – hollantilaiset eivät vain vetäytyneet veden tieltä, vaan oppivat ymmärtämään luonnon sääntöjä ja muotoilemaan rannikkonsa uusiksi (11:39).

Historallisista tuulimyllyistä

Historalliset tuulimyllyt ovat olleet Alankomaiden selviytymisen ja taloudellisen menestyksen kulmakivi. Videossa esitellään erityisesti Zaanse Schansin ulkoilmamuseoalue, joka toimii elävänä ikkunana Alankomaiden varhaiseen teolliseen historiaan ([6:21], [7:10]).

Videon perusteella tuulimyllyillä oli kaksi ratkaisevaa roolia:

1. Veden pumppaaminen ja maan kuivatus

Ennen höyrykoneiden ja sähkön aikakautta tuulimyllyt olivat ainoa keino siirtää valtavia määriä vettä pois poldereilta eli mereltä vallatuilta alueilta ([2:04]). Myllyjen siivet pyörittivät suuria puumekanismeja, jotka nostivat vettä kanavista patojen toiselle puolelle ([2:04], [7:56]). Tämä mahdollisti maan kuivumisen ja asuttelun ([2:20]).

2. Maailman ensimmäinen teollisuusalue (Zaantrek)

Zaan-joen alue (Zaantrek) oli aikoinaan yksi Euroopan tärkeimmistä ja varhaisimmista teollisuuskeskuksista ([6:23], [7:22]). Alueella työskenteli satoja tuulimyllyjä, jotka toimivat sen ajan "tehtaina" ennen höyrykoneiden keksintöä ([7:33]). Tuulen voimalla korvattiin kymmenien työläisten käsivoimat seuraavissa tehtävissä ([7:44], [7:56]):

• Puutavaran sahaaminen: Myllyt pyörittivät suuria sahoja, joilla tuotettiin lautaa laivanrakennukseen ([7:33], [8:09]).

• Öljyn puristaminen: Siemenistä ja pähkinöistä puristettiin öljyä ([7:33]).

• Raaka-aineiden jauhaminen: Myllyissä jauhettiin viljaa, mausteita, sinappia sekä maaleihin ja pigmentteihin tarvittavia ainesosia ([7:33], [7:44]).

• Paperin valmistus ([7:44]).

Tuulimyllyjen perintö nykypäivänä

Zaanse Schansin alue syntyi 1900-luvun puolivälissä, kun huomattiin, että vanhat historialliset myllyt ja puutalot olivat vaarassa hävitä modernisoinnin tieltä ([6:47]). Vanhoja rakennuksia purettiin, siirrettiin ja kunnostettiin tälle yhdelle alueelle historialliseksi muistomerkiksi ([6:56]).

Videolla huomautetaan myös kiehtovasta historiallisesta kehäpäätelmästä: ennen vanhaan tuuli auttoi hollantilaisia kuivaamaan maata tuulimyllyjen avulla, ja nykyään Alankomaat (erityisesti uusi Flevolandin provinssi) hyödyntää samaa jatkuvaa merituulta jättimäisillä, moderneilla tuulivoimalapuistoilla sähkön tuottamiseen ([29:43], [30:07])

Amsterdamia kannattelevista puupaaluista

Amsterdamin historiallista keskustaa kannattelevat puupaalut ovat yksi kaupungin hämmästyttävimmistä insinööritaidon näytteistä. Koska Amsterdam on rakennettu pehmeälle, vetiselle ja mutaiselle suomaalle, rakennukset olisivat uponneet maahan ilman järeää perustusta ([1:2.10]).

Kaupunki onkin kirjaimellisesti rakennettu ikään kuin "ylösalaisin käännetyn maanalaisen metsän" päälle ([1:2.9], [1:2.12]). Videon ja historiatiedon valossa paalutustoiminta perustuu seuraaviin periaatteisiin:

1. Miten puupaalut toimivat?

• Perusidea: Pehmeän pintamaa-aineksen läpi lyötiin miljoonia pitkiä puupaaluja (usein kuusta tai mäntyä) niin syvälle, että ne saavuttivat noin 11–12 metrin syvyydessä olevan ensimmäisen kiinteän ja hiekkaisen maakerroksen.

• Massiivinen mittakaava: Pelkästään perinteisiä Amsterdamin kanavataloja kannattelee tyypillisesti kymmeniä paaluja per talo. Kaupungin tunnetuin maamerkki, Amsterdamin kuninkaallinen palatsi (Paleis op de Dam), lepää yksistään yli 13 600 puupaalun varassa ([1:2.12]).

2. Miksi talot "tanssivat" ja ovat vinoja?

Kuten videolla mainitaan, monet vanhat rakennukset näyttävät nojaavan eteenpäin tai sivuille, minkä vuoksi niitä kutsutaan "tanssiviksi taloiksi" ([0:1.14], [0:1.61]). Tämä johtuu suoraan puupaaluista ja maaperän muutoksista:

• Epätasainen painuminen: Jos pohjavesi tai maaperä liikkuu ja paalut pettävät tai luhistuvat alta epätasaisesti, koko talo alkaa kallistua ([0:1.64]).

• Naapurin tuki: Koska Amsterdamin kanavatalot on rakennettu aivan kiinni toisiinsa, ne usein tukevat toinen toistaan. Jos yksi talo alkaa painua, se vetää tai työntää naapuritaloja mukanaan, luoden kaupungille sen tunnusomaisen aaltoilevan ilmeen.

3. Puun säilymisen salaisuus – Ja nykyajan uhat

Miten vuosisatoja vanha puu voi kestää lahoamatta painavien kivitalojen alla?

• Hapen puute pitää puun ehjänä: Puu säilyy lähes ikuisesti hyvässä kunnossa, jos se pysyy täysin veden alla hapettomassa tilassa ([0:1.64]). Niin kauan kuin pohjaveden pinta pysyy riittävän korkealla, puu ei pääse lahoamaan ([0:1.64]).

• Nykyajan ongelmat (Kuivuus ja lahoaminen): Ilmastonmuutos, pitkät kuivat kesät ja kaupunkirakentaminen voivat laskea pohjaveden pintaa ([0:1.64]). Jos paalujen yläosat joutuvat kosketuksiin hapen kanssa, käynnistyy niin sanottu kuivalaho (dry decay), jolloin sieni-infektiot alkavat syödä puuta ja perustukset pettävät ([0:1.64]). Tämä vaatii nykyään jatkuvaa insinöörityötä ja kallista perustusten vahvistamista ([0:1.65]).

Modernimmissa rakennuksissa puupaalut on korvattu teräksellä ja betonilla ([1:2.11]), mutta vanha keskusta nojaa yhä vahvasti menneisyyden puuarkkitehtuuriin

Tuhansia polkupyöriä

Polkupyörät ovat Amsterdamin elämänsuoni, mutta kaupungin vesistöjen vuoksi ne ovat myös jatkuva haaste viranomaisille. Videolla kerrotaan, että Amsterdamissa on enemmän polkupyöriä kuin asukkaita ([14:28]). Tämä valtava pyörämassa johtaa siihen, että Amsterdamin kanavista nostetaan vuosittain noin 12 000 – 15 000 polkupyörää.

Tähän erikoiseen ilmiöön liittyvät videon ja paikallisen arjen valossa seuraavat seikat:

1. Miten pyörät päätyvät kanaviin?

Pyöriä ei suinkaan vain pudoteta veteen vahingossa, vaan taustalla on useita syitä:

• Varkaudet ja vandalismi: Varastetut pyörät päätyvät usein kanavaan, kun varkaat haluavat hankkiutua niistä nopeasti eroon. Myös viikonloppuisin juhlijat saattavat heittää pyöriä veteen puhtaana ilkivaltana.

• Kovat tuulet: Pyörät pysäköidään Amsterdamissa usein aivan kanavien reunakaiteisiin ([12:08]). Voimakkaat myrskytutkat voivat puhaltaa kokonaisia pyörärivejä suoraan veteen.

• Unohdetut ja hylätyt pyörät: Vanhat ja rikkinäiset pyörät jätetään joskus lojumaan kaduille, joista ne päätyvät ajan myötä tavalla tai toisella vesistöön ([14:39]).

2. Pyöräkalastus (Fietsen vissen)

Koska kanaviin päätyy niin valtava määrä rautaromua, kaupungilla on käytössään erityisiä pyöräilyyn erikoistuneita aluksia, joita kutsutaan "pyöräkalastajiksi" ([14:51]).

• Kalustona nosturit: Veneissä on suuret hydrauliset kourat ja nosturit, jotka haravoivat kanavien pohjaa ja nostavat sieltä rujoja, ruostuneita pyöriä kasoittain ([14:51]).

• Turvallisuus ja vesiliikenne: Pyörien poistaminen on välttämätöntä, sillä kanavapohjaan kertyvä romu voi vaurioittaa turistiveneitä ja muuta vesiliikennettä.

3. Mitä pyörille tapahtuu noston jälkeen?

Lähes kaikki kanavista ongittavat pyörät ovat täysin rujoja, ruosteisia ja levän peitossa ([14:51]). Niitä ei enää kunnosteta ajoon, vaan ne kuljetetaan kierrätyslaitoksiin, joissa niiden metalli sulatetaan ja käytetään uudelleen – raudasta saatetaan valmistaa vaikkapa uusia tölkkejä tai kaupunkikalusteita.

Vinkeveenin erikoisista, pitkistä saarista

Vinkeveense Plassen -järvet tarjoavat yhden Alankomaiden erikoisimmista näkymistä ylhäältä päin katsottuna. Alue koostuu kymmenistä pitkistä ja äärimmäisen kapeista saarikaistaleista, jotka kulkevat vedessä täysin rinnakkain – ilmakuvissa maisema näyttää siltä, kuin joku olisi vetänyt veden yli jättimäisellä kammalla ([15:33], [15:78]).

Tämän ainutlaatuisen maiseman taustalla on kiehtova historia:

1. Miten ohuet saaret syntyivät?

Kuten Giethoornin kylä, myös Vinkeveenin maisema on puhtaasti ihmisen taloudellisen toiminnan ja turpeen noston tulosta ([15:79]).

• Turpeen kuivatuskaistaleet: Kun alueelta kaivettiin vuosisatoja sitten suuria määriä turvetta polttoaineeksi, sitä nostettiin maasta pitkinä, suorina kaistaleina ([15:79]). Nämä maakaistaleet (hollanniksi legakkers) jätettiin tietoisesti paikoilleen, sillä niiden päällä märkä turvemassa levitettiin kuivumaan auringossa ennen käyttöä ([15:79]).

• Veden nousu: Ajan myötä turpeenoton jäljiltä syntyneet syvät kaivannot täyttyivät vedellä ja muodostivat laajoja järviä ([15:80]). Kuivatusalustoina toimineet kapeat maakaistaleet jäivät kuitenkin veden yläpuolelle ja muuttuivat ohuiksi saariksi ([15:80]).

2. Vinkeveen nykyään: Rentoutumista ja kristallinkirkasta vettä

Menneisyyden teollisuusmaisema on nykyään muutettu suosituksi vapaa-ajan ja virkistyksen keitaaksi, joka sijaitsee aivan Amsterdamin ja Utrechtin tuntumassa ([15:81]).

• Yksityiset paratiisit: Saarikaistaleet on jaettu tontteihin, ja monet niistä ovat nykyään yksityisomistuksessa tai vuokrattavissa ([15:82]). Saarille on rakennettu kesämökkejä, laitureita ja kauniita puutarhoja ([15:78]).

• Vain veneellä saavutettavissa: Monille saarille ei ole lainkaan siltoja tai autoteitä ([15:82]). Asukkaat ja vierailijat liikkuvatkin paikasta toiseen pelkästään veneillä, mikä takaa saarilla täydellisen rauhan ja eristyksen kaupungin melusta ([15:82], [15:83]).

• Sukeltajien suosikki: Vinkeveenin järvet tunnetaan poikkeuksellisen kirkkaasta ja puhtaasta vedestään ([15:84]). Alue onkin yksi Alankomaiden suosituimmista paikoista laitesukellukselle (daydiving) ja muille vesilajeille ([15:82], [15:85]).

Vinkeveen on täydellinen esimerkki siitä, miten hollantilaiset muuttivat maisemaa alun perin selviytyäkseen ja hankkiakseen polttoainetta, ja myöhemmin tästä muokatusta luonnosta tuli ainutlaatuinen vapaa-ajan kohde ([15:85]).

---