Hannu Hoskonen kysyy

KIRJALLINEN KYSYMYS 1262/2010 vp

Hannu Hoskonen /kesk Natura-alueiden valintaperusteiden siirtäminen kansalliseen lakiin

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi 1.1.1995. Liittymissopimus hyväksyttiin eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen. Euroopan unionin jäsenyys teki unionin lainsäädännöstä ja oikeusjärjestyksestä ensisijaisesti sovellettavaa oikeutta kansallisiin lakeihin ja oikeusjärjestykseen verrattuna. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 14/1994 vp on kirjattu tyhjentävästi jäsenyyden aiheuttamat muutokset oikeusjärjestelmäämme. Samaan lausuntoon on kirjattu EU-direktiivien suomalaisille antama oikeussuoja julkiseen valtaan nähden. Lausunnon mukaan direktiiveihin merkityt selkeät, ehdottomat ja täsmälliset määräykset, vaikka niitä ei olisikaan siirretty kansalliseen lakiin, ovat noudatettavaa oikeutta ja antavat myös oikeussuojaa julkiseen valtaan nähden.

Euroopan unionin luontodirektiivillä 92/43/ETY pantiin unionin alueella täytäntöön eurooppalainen ns. Natura 2000 -suojeluohjelma. Luontodirektiivin liitteen III 1. vaiheeseen on merkitty erittäin yksityiskohtainen, suhteellisen suojelun tason saavuttamiseksi edellytetty menettely, jonka mukaan Natura 2000 -alueet on kaikissa jäsenmaissa valittava. Natura 2000 -alueiden valinnat ovat Suomessa aiheuttaneet paljon kritiikkiä. Kansalliseen lainsäädäntöömme Natura 2000 -alueiden valintaperusteita ei ole implementoitu.

Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleismääräys siitä, mistä Natura 2000 -verkostoalueet Suomessa koostuvat. Luonnonsuojelulain Natura 2000 -aluetta koskevissa pykälissä 64-69 ei säädetä Natura 2000 -alueiden valintaperusteista. Tästä huolimatta Natura 2000 -ohjelman toteutuksella on ollut kansalaisten kannalta erittäin rankkoja oikeusvaikutuksia. Muun muassa lukuisia rakennus- ja hakkuuoikeuksia on menetetty ja pakkolunastuksia on pantu täytäntöön Naturaan tai sen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla. Suomen perustuslain 80 §:n mukaan kansalaisille määrättävistä oikeuksista ja velvollisuuksista tulee määrätä aina lailla.

Suomen perustuslain lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jolla on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yli, edellyttää seuraavaa: sellaisen direktiivin sisältö, jossa määrätään se menettely, jota direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on unionin laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa, on siirrettävä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti.

Tällä hetkellä maassamme on tilanne, jossa Natura 2000 -hankkeen aiheuttamista oikeuksien menettämisistä ei voi vedota kansalliseen lakiin. Tämä on seurausta siitä, että Natura 2000 -alueiden valintaperusteita ei ole implementoitu unionin oikeuden ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön nimenomaisista velvoitteista huolimatta kansalliseen lainsäädäntöömme. Huomionarvoista on, että tälläkin vaalikaudella eduskunta on implementoinut lukuisia direktiivejä kansallisiin lakeihimme mutta ei vieläkään luontodirektiivissä ja unionin oikeuden vakiintuneessa oikeuskäytännössä määrättyjä Natura 2000 -alueiden valintaperusteita. Implementointia ei ole suoritettu siitäkään huolimatta, että olemme olleet EU:n jäseniä jo yli 16 vuotta ja luontodirektiivi tuli virallisestikin Suomea velvoittavaksi jo 5.6.1995.

Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemistä Natura-valituksista ja purkuhakemuksista sekä pakkolunastuksista huolimatta KHO ei ole pyytänyt Natura-alueiden valintaa koskevaa ennakkopäätöstä unionin tuomioistuimelta. Ei siitäkään huolimatta, että unionin oikeuden ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oikeussuoja on voimassa implementoinnin laiminlyönnistä huolimatta. Tämän vuoksi maassamme jatkuu edelleen tilanne, jossa koko Natura-hankkeen täytäntöönpano ja toteutus ovat ympäristöministeriön mielivaltaisessa harkinnassa ilman perustuslakimme, kansallisen lainsäädännön ja Euroopan unionin oikeuden kansalaiselle antamaa oikeussuojaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että Natura 2000 -kohteiden kansallisen eli luontodirektiivin liitteen III 1. vaiheen edellyttämät Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet siirretään kansalliseen lakiin siten kuin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö ja Suomen perustuslaki edellyttävät?

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2011

Hannu Hoskonen /kesk

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_1262_2010_p.shtml

Kysy komissiolta mitä vain, komissio vastaa mitä mieleen juolahtaa

Europarlamentaarikko Timo Soini esitti EU-komissiolle 3.9.2010 seuraavan kysymyksen:

Komissio ei vastaa direktiivin 92/43/ETY selkeää ja täsmällistä täytäntöönpanoa koskeviin kysymyksiin:

Koska yhteisen luonnonperinnön säilyttäminen ja hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, ei näiden toimenpiteiden toteuttaminen voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen. Tästä seuraa – koska on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla –, että jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on kaikille selkeä ja täsmällinen. Tuomiot C‑6/04, C‑508/04 ja C‑507/04 perusteluineen osoittavat, ettei tyydyttävää täytäntöönpanoa eikä käännösvirheitä hyväksytä.

Kysymyksiini P-5247/09, P-0041/10 ja P-2433/10 viitaten kysyn uudelleen seuraavaa:

1. Milloin komissio vaatii Suomea siirtämään direktiivin 92/43/ETY(1) 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 -alueiden valintaperusteet Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti, eli siten kuin EY-tuomioistuimen 20.10.2005 antaman tuomion C‑6/04 perustelukohdat 22, 23, 24 ja varsinkin kohdat 25 ja 26 edellyttävät?

2. Milloin komissio vaatii Suomea korjaamaan suomenkielisen luontotyyppioppaan käännöksen vastaamaan Natura-koodissa 8220 tarkoitettua, Suomea koskevaa, vain luokan 62.2A eli Boreaalisten karujen kallioiden (rapakivikalliot) kasvillisuus – alkuperäisessä muodossaan Boreal siliceous cliffs (rapakivi cliffs) – määritettyä luonto- eli ko. tapauksessa kalliotyyppiä?

3. Millä perusteella, kuka tai ketkä komissiossa ovat myöntäneet Suomelle oikeuden olla toteuttamatta ja näin noudattamatta kaikkia jäsenmaita sitovaa yhteisöoikeutta ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämää Natura 2000 -alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämistä, Natura 2000 -alueiden III liitteessä tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämää valintaa ja luontotyyppien oikeaa määritystä?

EU-komissio vastaa mitä mieleen juolahtaa

6. lokakuuta 2010 P-6984/2010

Janez Potočnikin komission puolesta antama vastaus
Kuten parlamentin jäsenen aikaisemmin tekemiin kirjallisiin kysymyksiin P‑5247/09, P‑0041/10 ja P‑2433/10(1) annetuista vastauksista käy ilmi, komissio katsoo, että luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY(2) on tällä hetkellä saatettu tyydyttävällä tavalla osaksi Suomen lainsäädäntöä ja ettei Suomi ole sen mielestä tehnyt virhettä luontotyypin 8220 ”Kasvipeitteiset silikaattikalliot” tulkinnassa.

Komissio ei siis vastaa siihen, mitä kysytään. Katso myös

EU virallinenlehti 12.2.2011 L 40
http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?uri=OJ:L:2011:040:SOM:FI:HTML

Boreaalisen vyöhykkeen Natura 2000 alueiden neljäs päivityspäätösosoite:
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:040:0001:0205:FI:PDF