Lähettäjä: Markku
Sahlstedt [mailto:markku.sahlstedt@pp.inet.fi]
Lähetetty: 1.
tammikuutata 2018 22:03Vastaanottaja:
'kirjaamo@tpk.fi' <kirjaamo@tpk.fi>;
'sauli.niinisto@tpk.fi' <sauli.niinisto@tpk.fi>;
'nils.torvalds@ep.europa.eu' <nils.torvalds@ep.europa.eu>;
'merja.kyllonen@europarl.europa.eu'
<merja.kyllonen@europarl.europa.eu>;
'paavo.vayrynen@europarl.europa.eu'
<paavo.vayrynen@europarl.europa.eu>;
'paavo.vayrynen@paavovayrynen.fi' <paavo.vayrynen@paavovayrynen.fi>;
'pmvayrynen@gmail.com' <pmvayrynen@gmail.com>;
'touko.aalto@eduskunta.fi' <touko.aalto@eduskunta.fi>;
'anders.adlercreutz@eduskunta.fi' <anders.adlercreutz@eduskunta.fi>;
'olavi.ala-nissila@eduskunta.fi' <olavi.ala-nissila@eduskunta.fi>;
'outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi'
<outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi>;
'mikko.alatalo@eduskunta.fi' <mikko.alatalo@eduskunta.fi>;
'li.andersson@eduskunta.fi' <li.andersson@eduskunta.fi>;
'sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi'
<sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi>;
'paavo.arhinmaki@eduskunta.fi' <paavo.arhinmaki@eduskunta.fi>;
'anne.berner@eduskunta.fi' <anne.berner@eduskunta.fi>;
'eva.biaudet@eduskunta.fi' <eva.biaudet@eduskunta.fi>;
'thomas.blomqvist@eduskunta.fi' <thomas.blomqvist@eduskunta.fi>;
'juho.eerola@eduskunta.fi' <juho.eerola@eduskunta.fi>;
'markku.eestila@eduskunta.fi' <markku.eestila@eduskunta.fi>;
'simon.elo@eduskunta.fi' <simon.elo@eduskunta.fi>;
'ritva.elomaa@eduskunta.fi' <ritva.elomaa@eduskunta.fi>;
'eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi'
<eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi>;
'tiina.elovaara@eduskunta.fi' <tiina.elovaara@eduskunta.fi>;
'sari.essayah@eduskunta.fi' <sari.essayah@eduskunta.fi>;
'maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi' <maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi>;
'tarja.filatov@eduskunta.fi' <tarja.filatov@eduskunta.fi>;
'sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi'
<sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi>;
'jukka.gustafsson@eduskunta.fi' <jukka.gustafsson@eduskunta.fi>;
'maria.guzenina@eduskunta.fi' <maria.guzenina@eduskunta.fi>;
'tuula.haatainen@eduskunta.fi' <tuula.haatainen@eduskunta.fi>;
'pekka.haavisto@eduskunta.fi' <pekka.haavisto@eduskunta.fi>;
'pertti.hakanen@eduskunta.fi' <pertti.hakanen@eduskunta.fi>;
'teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi' <teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi>;
'hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi' <hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi>;
'timo.harakka@eduskunta.fi' <timo.harakka@eduskunta.fi>;
'harry.harkimo@eduskunta.fi' <harry.harkimo@eduskunta.fi>;
'satu.hassi@eduskunta.fi' <satu.hassi@eduskunta.fi>;
'lasse.hautala@eduskunta.fi' <lasse.hautala@eduskunta.fi>;
'hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi'
<hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi>;
'timo.heinonen@eduskunta.fi' <timo.heinonen@eduskunta.fi>;
'eero.heinaluoma@eduskunta.fi' <eero.heinaluoma@eduskunta.fi>;
'anna-maja.henriksson@eduskunta.fi'
<anna-maja.henriksson@eduskunta.fi>;
'reijo.hongisto@eduskunta.fi' <reijo.hongisto@eduskunta.fi>;
'petri.honkonen@eduskunta.fi' <petri.honkonen@eduskunta.fi>;
'hannu.hoskonen@eduskunta.fi' <hannu.hoskonen@eduskunta.fi>;
'laura.huhtasaari@eduskunta.fi' <laura.huhtasaari@eduskunta.fi>;
'susanna.huovinen@eduskunta.fi' <susanna.huovinen@eduskunta.fi>;
'antti.hakkanen@eduskunta.fi' <antti.hakkanen@eduskunta.fi>;
'katja.hanninen@eduskunta.fi' <katja.hanninen@eduskunta.fi>;
'lauri.ihalainen@eduskunta.fi' <lauri.ihalainen@eduskunta.fi>;
'olli.immonen@eduskunta.fi' <olli.immonen@eduskunta.fi>;
'ari.jalonen@eduskunta.fi'
<ari.jalonen@eduskunta.fi>;
'marisanna.jarva@eduskunta.fi' <marisanna.jarva@eduskunta.fi>;
'harri.jaskari@eduskunta.fi' <harri.jaskari@eduskunta.fi>;
'kalle.jokinen@eduskunta.fi' <kalle.jokinen@eduskunta.fi>;
'kauko.juhantalo@eduskunta.fi' <kauko.juhantalo@eduskunta.fi>;
'arja.juvonen@eduskunta.fi' <arja.juvonen@eduskunta.fi>;
'heli.jarvinen@eduskunta.fi' <heli.jarvinen@eduskunta.fi>;
'antti.kaikkonen@eduskunta.fi' <antti.kaikkonen@eduskunta.fi>;
'timo.kalli@eduskunta.fi' <timo.kalli@eduskunta.fi>;
'anne.kalmari@eduskunta.fi' <anne.kalmari@eduskunta.fi>;
'ilkka.kanerva@eduskunta.fi' <ilkka.kanerva@eduskunta.fi>;
'toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi' <toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi>;
'ilkka.kantola@eduskunta.fi' <ilkka.kantola@eduskunta.fi>;
'mika.kari@eduskunta.fi' <mika.kari@eduskunta.fi>;
'emma.kari@eduskunta.fi' <emma.kari@eduskunta.fi>;
'johanna.karimaki@eduskunta.fi' <johanna.karimaki@eduskunta.fi>;
'jyrki.kasvi@eduskunta.fi' <jyrki.kasvi@eduskunta.fi>;
'elsi.katainen@eduskunta.fi' <elsi.katainen@eduskunta.fi>;
'pia.kauma@eduskunta.fi' <pia.kauma@eduskunta.fi>;
'niilo.keranen@eduskunta.fi' <niilo.keranen@eduskunta.fi>;
'anneli.kiljunen@eduskunta.fi' <anneli.kiljunen@eduskunta.fi>;
'pauli.kiuru@eduskunta.fi' <pauli.kiuru@eduskunta.fi>;
'krista.kiuru@eduskunta.fi' <krista.kiuru@eduskunta.fi>;
'kimmo.kivela@eduskunta.fi' <kimmo.kivela@eduskunta.fi>;
'esko.kiviranta@eduskunta.fi' <esko.kiviranta@eduskunta.fi>;
'anna.kontula@eduskunta.fi' <anna.kontula@eduskunta.fi>;
'jukka.kopra@eduskunta.fi' <jukka.kopra@eduskunta.fi>;
'timo.v.korhonen@eduskunta.fi' <timo.v.korhonen@eduskunta.fi>;
'susanna.koski@eduskunta.fi' <susanna.koski@eduskunta.fi>;
'hanna.kosonen@eduskunta.fi' <hanna.kosonen@eduskunta.fi>;
'kari.kulmala@eduskunta.fi' <kari.kulmala@eduskunta.fi>;
'katri.kulmuni@eduskunta.fi' <katri.kulmuni@eduskunta.fi>;
'antti.kurvinen@eduskunta.fi' <antti.kurvinen@eduskunta.fi>;
'suna.kymalainen@eduskunta.fi' <suna.kymalainen@eduskunta.fi>;
'mikko.karna@eduskunta.fi' <mikko.karna@eduskunta.fi>;
'seppo.kaariainen@eduskunta.fi' <seppo.kaariainen@eduskunta.fi>;
'jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi'
<jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi>;
'annika.lapintie@eduskunta.fi' <annika.lapintie@eduskunta.fi>;
'antero.laukkanen@eduskunta.fi' <antero.laukkanen@eduskunta.fi>;
'sanna.lauslahti@eduskunta.fi' <sanna.lauslahti@eduskunta.fi>;
'eero.lehti@eduskunta.fi' <eero.lehti@eduskunta.fi>;
'rami.lehto@eduskunta.fi'
<rami.lehto@eduskunta.fi>;
'elina.lepomaki@eduskunta.fi' <elina.lepomaki@eduskunta.fi>;
'jari.leppa@eduskunta.fi' <jari.leppa@eduskunta.fi>;
'jari.lindstrom@eduskunta.fi' <jari.lindstrom@eduskunta.fi>;
'antti.lindtman@eduskunta.fi' <antti.lindtman@eduskunta.fi>;
'mika.lintila@eduskunta.fi' <mika.lintila@eduskunta.fi>;
'maria.lohela@eduskunta.fi' <maria.lohela@eduskunta.fi>;
'markus.lohi@eduskunta.fi' <markus.lohi@eduskunta.fi>;
'anne.louhelainen@eduskunta.fi' <anne.louhelainen@eduskunta.fi>;
'mats.lofstrom@eduskunta.fi' <mats.lofstrom@eduskunta.fi>;
'eeva-maria.maijala@eduskunta.fi' <eeva-maria.maijala@eduskunta.fi>;
'sanna.marin@eduskunta.fi' <sanna.marin@eduskunta.fi>;
'pirkko.mattila@eduskunta.fi' <pirkko.mattila@eduskunta.fi>;
'leena.meri@eduskunta.fi' <leena.meri@eduskunta.fi>;
'krista.mikkonen@eduskunta.fi' <krista.mikkonen@eduskunta.fi>;
'silvia.modig@eduskunta.fi' <silvia.modig@eduskunta.fi>;
'sari.multala@eduskunta.fi' <sari.multala@eduskunta.fi>;
'markus.mustajarvi@eduskunta.fi' <markus.mustajarvi@eduskunta.fi>;
'kai.mykkanen@eduskunta.fi' <kai.mykkanen@eduskunta.fi>;
'riitta.myller@eduskunta.fi' <riitta.myller@eduskunta.fi>;
'jari.myllykoski@eduskunta.fi' <jari.myllykoski@eduskunta.fi>;
'jani.makela@eduskunta.fi' <jani.makela@eduskunta.fi>;
'outi.makela@eduskunta.fi' <outi.makela@eduskunta.fi>;
'lea.makipaa@eduskunta.fi' <lea.makipaa@eduskunta.fi>;
'merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi'
<merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi>;
'martti.molsa@eduskunta.fi' <martti.molsa@eduskunta.fi>;
'mika.niikko@eduskunta.fi' <mika.niikko@eduskunta.fi>;
'jussi.niinisto@eduskunta.fi' <jussi.niinisto@eduskunta.fi>;
'ville.niinisto@eduskunta.fi' <ville.niinisto@eduskunta.fi>;
'ilmari.nurminen@eduskunta.fi' <ilmari.nurminen@eduskunta.fi>;
'mikaela.nylander@eduskunta.fi' <mikaela.nylander@eduskunta.fi>;
'mats.nylund@eduskunta.fi' <mats.nylund@eduskunta.fi>;
'pentti.oinonen@eduskunta.fi' <pentti.oinonen@eduskunta.fi>;
'johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi'
<johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi>;
'petteri.orpo@eduskunta.fi' <petteri.orpo@eduskunta.fi>;
'sirpa.paatero@eduskunta.fi' <sirpa.paatero@eduskunta.fi>;
'tom.packalen@eduskunta.fi' <tom.packalen@eduskunta.fi>;
'markku.pakkanen@eduskunta.fi' <markku.pakkanen@eduskunta.fi>;
'aila.paloniemi@eduskunta.fi' <aila.paloniemi@eduskunta.fi>;
'olli-poika.parviainen@eduskunta.fi'
<olli-poika.parviainen@eduskunta.fi>;
'ulla.parviainen@eduskunta.fi' <ulla.parviainen@eduskunta.fi>;
'mauri.pekkarinen@eduskunta.fi' <mauri.pekkarinen@eduskunta.fi>;
'aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi' <aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi>;
'jaana.pelkonen@eduskunta.fi' <jaana.pelkonen@eduskunta.fi>;
'arto.pirttilahti@eduskunta.fi' <arto.pirttilahti@eduskunta.fi>;
'pekka.puska@eduskunta.fi' <pekka.puska@eduskunta.fi>;
'tuomo.puumala@eduskunta.fi' <tuomo.puumala@eduskunta.fi>;
'juha.pylvas@eduskunta.fi' <juha.pylvas@eduskunta.fi>;
'sari.raassina@eduskunta.fi' <sari.raassina@eduskunta.fi>;
'mika.raatikainen@eduskunta.fi' <mika.raatikainen@eduskunta.fi>;
'antti.rantakangas@eduskunta.fi' <antti.rantakangas@eduskunta.fi>;
'veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi' <veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi>;
'juha.rehula@eduskunta.fi' <juha.rehula@eduskunta.fi>;
'antti.rinne@eduskunta.fi' <antti.rinne@eduskunta.fi>;
'paula.risikko@eduskunta.fi' <paula.risikko@eduskunta.fi>;
'jari.ronkainen@eduskunta.fi' <jari.ronkainen@eduskunta.fi>;
'markku.rossi@eduskunta.fi' <markku.rossi@eduskunta.fi>;
'veera.ruoho@eduskunta.fi' <veera.ruoho@eduskunta.fi>;
'wille.rydman@eduskunta.fi' <wille.rydman@eduskunta.fi>;
'joona.rasanen@eduskunta.fi' <joona.rasanen@eduskunta.fi>;
'paivi.rasanen@eduskunta.fi' <paivi.rasanen@eduskunta.fi>;
'vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi'
<vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi>;
'annika.saarikko@eduskunta.fi' <annika.saarikko@eduskunta.fi>;
'pertti.salolainen@eduskunta.fi' <pertti.salolainen@eduskunta.fi>;
'kristiina.salonen@eduskunta.fi' <kristiina.salonen@eduskunta.fi>;
'hanna.sarkkinen@eduskunta.fi' <hanna.sarkkinen@eduskunta.fi>;
'sari.sarkomaa@eduskunta.fi' <sari.sarkomaa@eduskunta.fi>;
'arto.satonen@eduskunta.fi' <arto.satonen@eduskunta.fi>;
'sami.savio@eduskunta.fi' <sami.savio@eduskunta.fi>;
'mikko.savola@eduskunta.fi' <mikko.savola@eduskunta.fi>;
'matti.semi@eduskunta.fi' <matti.semi@eduskunta.fi>;
'juha.sipila@eduskunta.fi' <juha.sipila@eduskunta.fi>;
'saara-sofia.siren@eduskunta.fi' <saara-sofia.siren@eduskunta.fi>;
'ville.skinnari@eduskunta.fi' <ville.skinnari@eduskunta.fi>;
'timo.soini@eduskunta.fi' <timo.soini@eduskunta.fi>;
'joakim.strand@eduskunta.fi' <joakim.strand@eduskunta.fi>;
'eero.suutari@eduskunta.fi' <eero.suutari@eduskunta.fi>;
'satu.taavitsainen@eduskunta.fi' <satu.taavitsainen@eduskunta.fi>;
'katja.taimela@eduskunta.fi' <katja.taimela@eduskunta.fi>;
'martti.talja@eduskunta.fi' <martti.talja@eduskunta.fi>;
'mari-leena.talvitie@eduskunta.fi'
<mari-leena.talvitie@eduskunta.fi>;
'sari.tanus@eduskunta.fi' <sari.tanus@eduskunta.fi>;
'ville.tavio@eduskunta.fi' <ville.tavio@eduskunta.fi>;
'sampo.terho@eduskunta.fi' <sampo.terho@eduskunta.fi>;
'kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi' <kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi>;
'lenita.toivakka@eduskunta.fi' <lenita.toivakka@eduskunta.fi>;
'jani.toivola@eduskunta.fi' <jani.toivola@eduskunta.fi>;
'maria.tolppanen@eduskunta.fi' <maria.tolppanen@eduskunta.fi>;
'kari.tolvanen@eduskunta.fi' <kari.tolvanen@eduskunta.fi>;
'ari.torniainen@eduskunta.fi' <ari.torniainen@eduskunta.fi>;
'pilvi.torsti@eduskunta.fi' <pilvi.torsti@eduskunta.fi>;
'matti.torvinen@eduskunta.fi' <matti.torvinen@eduskunta.fi>;
'erkki.tuomioja@eduskunta.fi' <erkki.tuomioja@eduskunta.fi>;
'tytti.tuppurainen@eduskunta.fi' <tytti.tuppurainen@eduskunta.fi>;
'kaj.turunen@eduskunta.fi' <kaj.turunen@eduskunta.fi>;
'tapani.tolli@eduskunta.fi' <tapani.tolli@eduskunta.fi>;
'kari.uotila@eduskunta.fi' <kari.uotila@eduskunta.fi>;
'jutta.urpilainen@eduskunta.fi' <jutta.urpilainen@eduskunta.fi>;
'harry.wallin@eduskunta.fi' <harry.wallin@eduskunta.fi>;
'stefan.wallin@eduskunta.fi' <stefan.wallin@eduskunta.fi>;
'sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi' <sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi>;
'matti.vanhanen@eduskunta.fi' <matti.vanhanen@eduskunta.fi>;
'antero.vartia@eduskunta.fi' <antero.vartia@eduskunta.fi>;
'juhana.vartiainen@eduskunta.fi' <juhana.vartiainen@eduskunta.fi>;
'mirja.vehkapera@eduskunta.fi' <mirja.vehkapera@eduskunta.fi>;
'anu.vehvilainen@eduskunta.fi' <anu.vehvilainen@eduskunta.fi>;
'pia.viitanen@eduskunta.fi' <pia.viitanen@eduskunta.fi>;
'sofia.vikman@eduskunta.fi' <sofia.vikman@eduskunta.fi>;
'eerikki.viljanen@eduskunta.fi' <eerikki.viljanen@eduskunta.fi>;
'anne-mari.virolainen@eduskunta.fi'
<anne-mari.virolainen@eduskunta.fi>;
'ville.vahamaki@eduskunta.fi' <ville.vahamaki@eduskunta.fi>;
'ozan.yanar@eduskunta.fi' <ozan.yanar@eduskunta.fi>;
'ben.zyskowicz@eduskunta.fi' <ben.zyskowicz@eduskunta.fi>;
'peter.ostman@eduskunta.fi' <peter.ostman@eduskunta.fi>
Aihe: Estääkö Euroopan yhteisön sittemmin Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu Natura 2000 alue Rovaniemen asiapohjaisen ja asiaperusteisen tulvasuojelun?
Yksikään tämän sähköpostin saanut kansanedustaja eikä presidenttiehdokas voi vetäytyä sen taakse, ettei olisi ollut tietoa käytettävissä.
Mikäli asioita ei ymmärretä tai ne eivät muutoin avaudu, allekirjoittanut kyllä selvittää mitä mikin tarkoittaa.
Kun yhtään Suomen Natura 2000 –aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää, Suomen itsenäisyyden 100-vuotishuipennukseksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys, (josta jatkossa tässä tekstissä käytetään lyhennettä yhdistys) ja allekirjoittanut esittää seuraavat kysymykset kansanedustajien ja presidenttiehdokkaiden vastattavaksi.
1.
Estääkö EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomen Natura 2000
alueisiin Kemihaaran suot nimellä (numero FI1300907), ilman
luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja,
luokitteluja ja luettelointeja ympätty Natura 2000 alue Rovaniemen
kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan
tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan
tulvasuojelun?
2.
Antaako Suomen 100-vuotinen itsenäisyys esim. Korkeimmalle
hallinto-oikeudelle (KHO:lle) oikeuden olla noudattamatta
Euroopan unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä?
Alussa sanotun EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuuden lisäksi edellä olevien kysymysten esittämisen perusteeksi yhdistys ja allekirjoittanut totea seuraavaa:
3.
Rovaniemen kaupungin EU:n edellyttämän direktiiviperusteisen
tulvasuojelun asiapohjainen ja asiaperusteinen toteutus edellyttää
kokonaisvaltaista toteutusta ja kansanedustajien sekä
presidenttiehdokkaiden perehtymistä asiaan.
4.
Perehtyminen onnistuu yksinkertaimmin ja helpoimmin lukemalla
ensin liitetiedostona tiedostonimellä ”Onko EU:n Natura-kuuleminen
teatteria - Maaseudun-Tulevaisuus.htm 31_8_2016.pdf (300kt)”
olevassa liitetiedostossa sanottu. Ja sen perään liitetiedostona
tiedostonimellä ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman
3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf 1 Mt) olevan liitteen kehystetyssä
lisätekstissä sanottu. Tiedoksi ja huomioonotettavaksi se, että
em. liitetiedostoteksteissä sanottuun perehtymällä selviää
kaikkein vähimmällä lukemisella Natura 2000 toteutus Suomessa.
5.
Kaikki tästä eteenpäin jäljempänä oleva 1.1.2018 päivätty
teksti sekä kaikki niiden jälkeen olevat aikaisemmat tekstit ja
tekstien sanomat eli mm. tämän tekstin liitteenä olevat muut
liitetiedostot sekä yhdistyksen valituksessa ja purkuhakemuksessa
11.5.2012 sanottu että huomautus- ja vaatimustekstissä 30.4.2009
sanottu, kuten myös yhdistyksen 28.11.2014, 25.11.2014, (jossa ollut
25.9.2014 päiväysvirhe korjattu), 20.11.2014, (5.11.2014) sekä
18.9.2014 kansanedustajille lähettämissä sähköposteissa sanottu
ja paljon muuta on kirjoitettu osoittamaan Suomen Natura 2000
toteutuksen EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuus. Jäljempänä tästä
eteenpäin olevaa ei tarvitse lukea eikä niihin ei ole välttämätöntä
perehtyä. Riittää kun lukee edellä kohdassa neljä eritellyt
liitetiedostot. Niiden lukemisella pääsee vaivatta riittävästi
sisälle Suomen Natura 2000 toteutuksen sisältöön. Mutta, mutta,
jatko kohdasta kuusi.
6.
Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen
altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan
tulvasuojelun toteutumiseksi ja toteuttamiseksi kokonaisvaltaisesti
asiapohjalta ja asiaperusteilla, on syytä lukea ja perehtyä tästä
eteenpäinkin olevaan. Sen johdosta yhdistys ja allekirjoittanut
viittaa jäljempänä olevan, 11.5.2012 määräajassa jätetyn
valitus- ja purkuhakemuksen perustelukohtiin kuusi ja seitsemän.
6.
Kun
luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai
tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää,
että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja
direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä
unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä
tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat
alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien
hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat
alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue.
Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaara, tai Vuotos, tai millä nimellä
sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan.
7.
Pro
Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen
olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton
ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta
vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan
kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä
vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista,
joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että
Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole
toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä
tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin
kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia
alueita. Kun korvaavia alueita löytyy, osoittaa tämä
kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta
käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä
tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella
tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä saadaan
aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen
osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön
edellyttävät tyhjentävät luettelot?
7.
Suomen geologisen tutkimuskeskuksen Kuopion yksikön Lapinliitolle
26.10.2004 toimittaman lettoselvityksen lisäksi, jossa Suomen noin
240000 hehtaarin lettoalueista vain neljäsosa eli vain 60000
hehtaaria ilman liite III 1 vaiheen arviointeja, luokitteluja ja
luettelointeja päätettiin Natura-alueiksi, osoittaa nyt Ramboll
Finland OY:n Lapinliitolle ”Kemihaaran altaan aluevaraus ja
Sallatunturin matkailupalvelujen alueen laajennus – esitys
korvaavista toimenpiteistä” 18.11.2016 päivätyn selvityksen
kanssa sen tilanteen, mikä on ollut yhdistyksen ja allekirjoittaneen
tiedossa heti Suomen Natura toteutuksen alusta asti. Em. selvitykset
osoittavat kiistattomasti, ettei luontodirektiivin liitteen III 1
vaihetta ole toteutettu Suomessa. Kaikkia Suomen kansallisella
alueella olevia direktiiviperusteisia luontotyyppi- eikä
direktiivilajialueita ole arvioitu eikä luokiteltu eikä luetteloitu
tyhjentäviksi luetteloiksi. Niiksi liite III kehystetyssä
lisätekstissä mainituiksi ”Työluetteloiksi”, joista valinta
suhteellisen suojelun tason säilyttämiseksi tai ennalleen
saattamiseksi tulee suorittaa. Liite III 1 vaihetta ei ole toteutettu
siitäkään huolimatta vaikka EY:n, nykyisin Euroopan unionin
tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö tyhjentävien
luetteloiden aikaan saamiseksi komission käyttöön niin edellyttää.
8.
Jostain syystä ollaan yhdistyksen ja allekirjoittaneen jo vuonna
2012 valitus- ja purkuhakemukseen kirjoittamassa tilanteessa. Se
osoittaa niin ikään kiistattomasti, että liitetiedostona olevasta
liite III kehystetyssä lisätekstissä mainituista ”työluetteloista”
puuttuu lukematon määrä alueita. Joiden siellä pitää olla.
Tässä vaiheessa on huomioonotettavaksi korostettava vielä sitä,
että edes luontodirektiivin liite III ei ollut Natura 2000 alueiden
kuulemisasiakirjoissa vuoden 1997 keväällä järjestetyssä
kuulemisessa. Itse liite ja näin siten myös sen sisältö ja
merkitys Natura alueiden kansallisen vaiheen osoittamisessa ja
valinnassa salattiin oikeudenomistajilta. Samoin luontodirektiivin ja
EY:n ja Unionin tuomioistuimien vakiintuneen oikeuskäytännön
edellyttämät Natura Standart Data Form ilmoituslomakkeet. Niitäkään
ei esitetty tuolloin järjestetyssä kuulemisessa. Kuulemisessa oli
nähtävillä vain suomenkielinen ilman liite III 1 vaiheen
arviointeja oleva tiivistelmäkyhäys.
9.
Lokakuun 19 päivänä 2017 annettu Unionin tuomioistuinpäätös
C-281/16 perustelukohtineen ja siinä lueteltuine tuomioistuinpäätös-
ja ratkaisuehdotuksien perustelukohtineen sekä
niissä olevat ja viitatut aikaisempien päätöksien perustelukohdat
jne. yhdistettynä tämän sähköpostin liitetiedostona olevissa
edellä eritellyissä liitetiedostoissa sanottuun, voidaan todeta,
että täysosuma. Varsinkin kun päätös C-281/16 perustelukohtineen
yhdistetään liitetiedostona olevan luontodirektiivin liite III:ssa
olevassa kehystetyssä lisätekstissä olevien päätöksien
perustelukohtiin. Huomioon otettavaksi se, että tuosta noin 2005
paikkeilla kirjoitetusta lisätekstistä puuttuu mm. tuomiopäätökset
C-301/12 (annettu 3.4.2014) ja tuomiopäätös C-281/16 (annettu
19.10.2017) ja monta muutakin päätöstä
syystä, että niitä ei kehystettyä lisätekstiä
kirjoitettaessa vielä ollut olemassa.
10.
Olennaista liite III:n yli 10 vuotta sitten kirjoitetussa
kehystetyssä lisätekstissä on se, että muun ohessa siinä
luetellut päätökset ja niistä poimitut perustelukohdat mainitaan
mm. tässä viimeisimmässä Unionin tuomioistuinpäätöksessä
C-281/16. Niin kuin jo tuomiopäätöksessä C-301/12. Itse
tuomioiden perustelukohdissa. Ja varsinkin molempien
ratkaisuehdotusten perustelukohdissa. On erittäin vaikea
osoittaa etteivät päätökset ja perustelukohdat olisi samoja.
11.
Huomioon otettavaksi on korostettava, että EY:n ja Unionin
tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuustilannetta
raskauttaa entisestään se, että Ramboll OY on löytänyt useita
Kemihaaran suot aluetta vastaavaa luontodirektiivialuetta, joissa on
moninkertainen määrä niitä direktiiviluontotyyppejä ja -lajeja,
joita Kemihaaran suot alueella on. Mihin, ja millä oikeutuksella
Suomessa on sivuutettu se, että EY ja
Unionin tuomioistuinpäätökset edellyttävät tyhjentävien
luetteloiden olemassaolon. Siis kaikkien liite III kehystetyssä
lisätekstissä sanottujen direktiiviluontotyyppi- ja
direktiivilajialueiden ”Työluettelot”.
12.
Edellä olevalla on osoitettu, että Suomesta ”Työluettelot”
puuttuvat. Näin koko Suomen kaikilta Natura 2000 alueilta puuttuu
Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämä suhteellisen
suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen perusta.
Tähänastiset luettelot, joita valtioneuvoston päätöksiin on
kirjattu eivät ole tyhjentävät. Eivät voikaan olla kun alueita
löytyy roppakaupalla niiden ulkopuolelta.
13.
Liitetiedostona oleva mielipidekirjoitus on tiivistelmä Suomen
Natura 2000 menettelystä. Siinä sanottua on kenenkään tai minkään
instanssin vaikea ohittaa, saati kumota niin kauan, kunnes Suomen
Natura 2000 toteutetaan EY:n, nykyisin
Unionin tuomioistuimen päätöksillään ja
niissä olevien perustelukohtien edellyttämän vakiintuneen
oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.
14.
On Hyvä, että Ramboll Finland Oy on tehnyt Lapinliiton tilaaman
selvityksen. Siinä kiinnitti heti yhdistyksen ja allekirjoittaneen
huomion se, että selvityksessä lähdetään kahden sanan suotuisa
suojelutaso perusteen lähtökohdasta. Vaikka pitää lähteä
luontodirektiivin ja EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämästä kolmen sanan
suotuisan suojelun tasosta.
Jota ei saada selvitetyksi eikä toteutetuiksi ilman jo
luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa edellytetyn liite III 1
vaiheen (jäsenvaltiovaihe) edellyttämiä
arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja eli tyhjentäviä
luetteloita. Tilanne tyhjentävien luetteloiden osalta selviää
aikaisempien lisäksi varsinkin viimeisimmistä eli jäljempänä
olevista Unionin tuomioistuinpäätöksistä.
15.
Se mikä Ramboll Finland OY:ltä jäi selvityksessä huomioon
ottamatta on Suomen luonnonsuojelulain 5 §:n yksityiskohtaisissa
perusteluissa sanottu teksti. ”Ehdotettuun
5 §:ään on sisällytetty suotuisan suojelutason määritelmä
hieman lyhennettynä ja maamme oloihin sopeutettuna. Siltä osin kuin
on kysymys luontodirektiivin liitteissä tarkoitetuista
luontotyypeistä ja lajeista, ei käsitteen "suotuisa
suojelutaso" oikeudellinen sisältö voi vaihdella yhteisön
jäsenvaltiosta toiseen, vaan se määräytyy mainitun direktiivin
mukaan.” Alusta asti
luontodirektiivin lisäksi jo em. luonnonsuojelulain
perustelukohtakin edellyttää Natura alueiden osalta
suotuisan suojelun tason selvittämistä
ja käyttämistä. Juuri
siten kuin on jo noin 2005 paikkeilla
liitetiedostona olevan liite III kehystettyyn lisätekstiin
kirjoitettu.
16.
Kemihaaran suon poistamiseksi Suomen Natura 2000 verkostosta on
olemassa EY ja Unionin tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön vakiinnuttamat perusteet. Alueen ei
olisi koskaan tullut, saati edes tarvinnut kuulua Suomen Natura 2000
verkostoehdotukseen. Tässäkin yhteydessä yhdistys ja
allekirjoittanut viittaa liitetiedostona olevaan
mielipidekirjoitukseen ja liitetiedostona niin ikään olevassa liite
III kehystetyssä lisätekstissä sanottuun. Samoin
kaikkeen tässä tekstissä ja muissa teksteissä sanottuun.
17.
Suomessa ei ole olemassa sellaisia tyhjentäviä luetteloita, joiden
perusteella Kemihaaran suot tulee, saati että edes tulisi kuulua
Suomen Natura 2000 alueisiin.
18.
Vuonna n. 2005 kirjoitetun kehystetyn
lisätekstin jälkeen Natura 2000 Standart Data Form lomakkeiden
täyttöohje on muuttunut. Tästä johtuen kehystetyn lisätekstin
ensimmäisen kappaleen lopussa olevan osalta on todettava, että
uudessa täyttöohjeessa johdanto osa oli erilainen. Ainakin siinä
joka oli löydettävissä. EY:n ja Unionin tuomiot osoittavat,
että liite III 1 vaihe on se jäsenvaltiovaiheen menetelmä, jota
Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on EY:n
nykyisin Euroopan unionin laajuisesti käytettävä
kunkin jäsenvaltion kansallisessa vaiheessa.
19.
Tiedoksi ja huomioon otettavaksi myös se, että
Rooman sopimuksen 234 artikla, sen viimeinen perustelukohta on
nykyisin Lissabonin sopimuksen artikla 267 (SEUT 267), sen toiseksi
viimeinen perustelukohta. Se nykyisin edellyttää ennakkoratkaisun
pyytämistä Unionin tuomioistuimelta. Korkein hallinto-oikeus
ei ole suostunut ennakkoratkaisun pyytämiseen, vaikka muiden ohella
mm. yhdistys ja allekirjoittanut on sitä pyytänyt. Viimeksi
11.5.2012.
20.
Kun
osa EY, (nykyisin Unionin)
tuomiopäätöksistä
on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta
ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin
lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti
eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on
Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234
artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.
21.
Lissabonin
sopimuksen jälkeen Rooman sopimuksen 10 artiklasta on tullut
Lissabonin sopimuksen 4 artiklan 3 kohta, Rooman sopimuksen 226
artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 258 artikla, Rooman
sopimuksen 234 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 267 artikla
ja Rooman sopimuksen 249 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen
288 artikla.
22.
Tässä
seuraavana viimeaikaisten
ja merkityksellisten EU:n tuomioistunpäätösten ja niiden
ratkaisuehdotusten osoitteet
Tuomio C-281/16
Ratkaisuehdotus C-281/16
Tuomio C-301/12
Ratkaisuehdotus C-301/12
EY
tuomio 6/64 tiivistelmäkohta 3
3. Toisin kuin
tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n
perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on
sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden
oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on
sovellettava.
Perustamalla
rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet,
oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään
kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka
perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen
yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan
ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä
jäsenvaltioihin itseensä.
Yhteisöstä
peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden
lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta
ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa
myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti
hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös
ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään
kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa
etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka
on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset
ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu
lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön
oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.
Jäsenvaltioiden
toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja
velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön
oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden
suvereeneja oikeuksia.
23.
Lisää mm. EY tuomioistuimen päätöksiä
ja perusteita löytyy yhdistyksen määräajassa 11.5.2012 jättämässä
ja KHO:n virheellisellä perusteella sivuun puliveivaamassa
valituksessa ja sitä ennen 1.3.2012 tehdyn Natura 2000 päätöksen
alueiden kuulemisvaiheessa määräajassa laajana jakeluna
ympäristöministeriön lisäksi eri ympäristökeskuksillekin
toimitetussa huomautus- ja vaatimustekstissä.
Näistä em. valitus seuraavana. Sen perään on 30.4.2009
päivätty huomautus- ja vaatimusteksti. Tällä kertaa viimeisenä
on osoitelinkki Erkki Ahon Natura sivulle. Sieltä löytyy mm.
loppuvuonna 2014 tuolloisille kansanedustajille lähetetyt
sähköpostit ja niissä Naturasta ja sen perusteella mm.
eduskunnan arvovallasta sanottu.
Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 1.1.2018
Markku Sahlstedt
Pro Real Life edunvalvontayhdistys
Liitteenä ohessa tiedostonimillä ”Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria - Maaseudun-Tulevaisuus.htm 31_8_2016.pdf (300kt)”, ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman 3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf 1 Mt), ”Komission vast 24 9_2_2009.rtf (99 kt)” ja ”Silikaattikallio käännösvirhe GTK.doc (118 kt)” tiedostonimillä olevat liitetiedostot.
************************************************
****Korkein hallinto-oikeus
Fabianinkatu
15
00130
Helsinki
TELEKOPIONUMERO
029 56 40382
029 56 40382
ASIA:
Valitus
ja purkuhakemus
VIITE:
Valtioneuvoston
1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös
Tyytymättömänä
viitekohdassa eriteltyyn päätökseen Pro Real Life
edunvalvontayhdistys vaatii että;
1.
Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu,
eduskunnan lainsäädäntövaltaa asetettujen ehtojen vuoksi
rajoittava ja samalla tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantava ja
tuomioistuimia ohjaava Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000
täydennyspäätös kumotaan.
2.
Suomen
Natura 2000 alueiden osoittaminen ja valinta toteutetaan Euroopan
komission ja korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä KHO)
yläpuolella suvereenisti toimivan Euroopan Unionin tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Näin ei
ole nyt menetelty. Luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämät
A ja B kohtien edellyttämien arviointien ja niiden perusteella
edellytetyt C kohdan luokittelut ja luettelot ovat puuttuneet kaiken
aikaa ja puuttuvat yhä. Niitä ei ole oikeudenomistajille eikä
heidän etujansa valvojille ole esitetty. Tilanne on sama liite III D
kohdassa edellytettyjen luetteloiden osalla.
3.
Valtioneuvoston nyt tehty Natura 2000 päätös ja kaikki
valtioneuvoston aikaisemmat Natura 2000 koskevat päätökset
saatetaan unionin oikeustapauskokoelmapäätöksissä C-371/98 kohdat
15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9,
27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28
edellytettyjen ja todettujen tyhjentävien luetteloiden aikaan
saamiseksi edellytettyjen menettelyjen vastaisesti syntyneinä EU
tuomioistuimen oikeustapauskokoelmapäätöksen C-362/06 P
tiivistelmäosan viimeisen kappaleen ja perustelukappaleiden 42-43,
varsinkin perustelukohdan 43 ja Lissabonin sopimuksen 267 artiklan
toiseksi viimeisen kappaleen edellyttämänä unionin tuomioistuimen
käsiteltäväksi. Eli koko menettely on saatettava unionin
tuomioistuimen harkittavaksi ensimmäisen Suomen Natura 2000 alueiden
osoittamista ja valintoja koskevan ennakkoratkaisun saamiseksi
todettujen virheellisen menettelyjen vuoksi.
4.
KHO on unionin tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan
velvollinen pyytämään ennakkoratkaisun, kun unionin oikeutta
koskevan säännöksen tai säädöksen tulkinta on epäselvä.
Näin on selvästi sen vuoksi, ettei kansallinen lainkäyttö ole
edellä mainittujen oikeustapausten nimenomaisten kohtien vastainen
valintaperusteiden ja niiden kansalliseen lakiin implementoinnin,
oikeammin ilmaistuna implementoimattomuuden osalta.
5.
KHO:n Natura 2000:sta antamiin noin 700
valitusratkaisuun ”Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000
-kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole
säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä.”
kirjoitetusta poiketen ympäristöministeriön
ilmoittama ja käyttämä kanta, että "Asiallisesti
luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi
osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta.
Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja
lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan
yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja
ilmoitettavat kohteet valitaan.", kesken oleva Natura
2000 alueiden osoittamis- ja valintaperustesäännöksien
kansallisten säädösten ristiriitatilanne saatetaan EU
tuomioistuimen käsittelyyn kysymyksellä; sisältääkö LsL:n
Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valinnan osalta ”plankko”
pykälä 64 tai joku muu LSL:n 10 luvun pykälä Natura 2000 alueiden
osoittamis- ja valintasäännökset selkeästi ja täsmällisesti
siten kuin EU tuomioistuimen päätöksien C-6/04 ja sen tiivistelmän
viimeinen kohta ja perustelukohdat 21, 22, 25 ja 26 ja tuomion
C-508/04 kohta 58 sekä tuomion C-507/04 kohta 162 EU:n
tuomioistuimen vakiintuneena oikeuskäytäntönä edellyttävät myös
Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden osalta. Rooman
sopimuksen 249 artiklan kohta 3, josta sittemmin on tullut Lissabonin
sopimuksen 288 artiklan 3 kohta kansallisten keinojen ja muotojen
käytöstä direktiivien säännösten kansalliseen lakiin
siirtämisessä, ei koske eikä edes mahdollista saati salli
kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien
täytäntöönpanoa sellaisen direktiivin osalla, mistä itse
direktiivissä sanotaan ne muodot ja keinot, joita direktiivien
täytäntöönpanossa on unionin laajuisesti noudatettava.
Luontodirektiivi on yksi tällainen direktiivi.
6.
Lailla hallinnon tehtäväksi säädettyjen oikeudellisten odotusten
suojaaminen, oikeudenmukainen oikeudenkäynti eikä Euroopan
ihmisoikeussopimus eikä edes salassapitovelvollisuus estä antamatta
eikä luovuttamasta edes salassa pidettäviä asiakirjoja.
7.
Jokaisella valittajalla on oikeus saada kaikki valituksen tekemisen
edellyttämä asiakirja-aineisto, sillä salassa pidettävästä
aineistosta on saajalla salassapitovelvollisuus.
8.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen selkeä käytäntö on, että
kaikki asiakirja-aineisto on annettava valittajan käyttöön
riidanalaisessa asiassa.
9.
Kansallisessa laissa ei ole mitenkään rajattu valitusoikeuden
käyttöä eikä perusteiden osalta ole myöskään mitään
rajoitusta, joten aineisto on annettava.
10.
Kohdissa 6-9 sanottua korostaen Pro Real Life edunvalvonta vaatii
valituksen täydentämiseksi, että yhdistykselle luovutetaan
kaikkien Suomessa esiintyvien direktiiviluontotyyppien ja
direktiivilajien osalta koko maan tiedot. Ne luettelot jotka on EU
komissiollekin erillisenä tiedostona toimitettava ja toimitettu.
Lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien
Suomessa tiedossa olevien direktiiviluontotyyppialueiden ja
direktiivilajialueiden osalta liite III 1 vaiheen A ja B kohtien
edellyttämät arvio-, C kohdan edellyttämät luokittelu- ja
merkittävyysluettelot sekä D kohdan edellyttämät ensisijaisesti
suojeltavien luontotyyppien ja lajien luettelot. Edellä sanottujen
lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan Suomen
Natura 2000 alueiden Standard Data Form tietolomakkeet
arviointikirjaimineen ja hehtaarikohtaisine pinta-aloineen UHEX-
suojattuna versiona CD-levykkeellä. Muutoin valtakunnallisena
edunvalvontayhdistyksenä toimiva edunvalvontayhdistys ei voi
puolustaa jäsenistänsä oikeuksia eikä etuja.
11.
Valtioneuvoston kaikki aikaisemmat eli 20.8.1998, 25.3.1999,
8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005 ja 23.11.2006 tekemät Natura 2000
päätökset Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti
toteutettuna puretaan samalla ja samoilla perusteilla, kun
lainkäyttömenettelyssä esille tullut aineisto ja KHO:n
hankkimisvelvollisuutena oleva ennakkoratkaisukanta on hankittu.
Hallintolainkäyttölain nimenomaisen kohdan mukaan jos KHO havaitsee
selvän lainvastaisuuden muun asian yhteydessä se voi sen
perusteella puuttua myös muihin ratkaisuihin.
12.
Pro Real Life edunvalvonta yhdistykselle varataan valituksen
täydennys ja vastaselitysmahdollisuus kaikkiin ympäristöministeriön,
ELY keskusten, ja muihin lausuntoihin ja selvityksiin.
13.
Valituskulujen korvaamista myöhemmin ilmoitettavan määrän mukaan.
PERUSTELUT:
1.
Yhtään
Suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin
unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
2.
Rooman sopimuksen
10 artiklan tekstin ”Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja
erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai
yhteisön toimielimen säädöksistä johtuvien velvoitteiden
täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän
toteuttamista. Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat
omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.”,
josta on tullut Lissabonin sopimuksen 4 artiklan kohta 3 seuraavasti
eli ”Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja
jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista
johtuvia tehtäviä täyttäessään. Jäsenvaltiot
toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan
varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä
johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Jäsenvaltiot tukevat unionia
sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyvät kaikista
toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden
toteutumisen.” sanottu kohta. Kyseinen kohta ei oikeuta olemaan
noudattamatta unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, eikä
ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden noudattamista. Vaan päinvastoin
edellyttää niiden noudattamista.
3.
Hankittujen ja päätöksessä
korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite
III 1 vaiheen A ja B kohtien arvioinnit
ja (suhteellisen
on virheellinen ilmaisu. Havaittu 20.11.2017 ja korjattu 21.11.2017.
Tekstin pitää olla muodossa)
suotuisan
suojelun tason
säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan
luokittelut ja luetteloinnit on se ainoa unionin oikeuskäytännön
vakiinnuttama menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja
valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa
jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin ei
ole perusteltua vedota.
4.
Kaikki valtioneuvoston
Natura 2000 päätökset ovat Natura 2000 alueiden oikeusvaikutuksia
vähätteleviä. 1.3.2012 tehdyssäkin päätöksessä käytetään
vain unionin tuomiopäätöksiä C-355/90 ja C-374/98. Niitä jotka
on annettu poikkeustapauksina. Näillä ohitetaan edellä aiemmin
sanotut komission käyttöön edellytettyjä tyhjentäviä
luetteloita Natura 2000 alueiden osoittamiseksi ja valitsemiseksi
edellytetyt tuomiopäätökset C-371/98
kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat
2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta
28.
5.
Ympäristöministeriö
vähättelee jälleen, suorastaan erehdyttää jälleen Natura 2000
ministerityöryhmää vähättelemällä jo luontodirektiivin 6
artiklan 3 kohdassa sanottua Natura-alueiden koskemattomuutta. On
totuuden vastaista kun kaikissa alueiden käyttömuodoissa
ilmoitetaan, että ei pääsääntöisesti vaikuta alueiden käyttöön.
Kun jo luontodirektiivin 6 artiklan kohdassa on teksti: ”Kaikki
suunnitelmat ja hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen
käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan
vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai
yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava
asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen
suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista
tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan
säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset
antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta
varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei
vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen ja
kuultuaan tarvittaessa kansalaisia. (Lihavointi allekirjoittajien).
Koskemattomuusasiasta on unionin oikeuskäytäntönä mm.
päätös C-127/02, joka vahvistaa luontodirektiivin 6 artiklan 3
kohdassa sanotun.
7.
Kun
luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai
tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää,
että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja
direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä
unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä
tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat
alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien
hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat
alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue.
Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaara, tai Vuotos, tai millä nimellä
sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan.
8.
Pro
Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen
olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton
ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta
vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan
kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä
vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista,
joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että
Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole
toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä
tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin
kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia
alueita. Kun korvaavia alueita löytyy, osoittaa tämä
kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta
käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä
tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella
tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä saadaan
aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen
osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön
edellyttävät tyhjentävät luettelot?
8.
Seuraavana
liitetiedostona toimitettavan liitteen III kehystetystä
lisätekstistä selviää konkreettisesti pelkistettynä se unionin
vakiintunut oikeuskäytäntö, jota Suomessa ei ole noudatettu ja
jonka noudattaminen tulee oikeudellisten odotusten suojaamiseksi
viipymättä toteuttaa.
9.
Lisää
perusteita valituksen täydennyksen yhteydessä.
LISÄPERUSTELUT:
1.
Pro
Real Life on valtakunnallinen edunvalvontayhdistys ja ”Yhdistyksen
tarkoituksena on puolustaa yksityisen ihmisen oikeutta hallita ja
käyttää omistamiaan maa-alueita Suomessa, ajaa luonnonsuojelulain
edellyttämää maanomistajien yleistä etua Suomessa, edistää
jäseniensä mahdollisuuksia vaikuttaa maanomistajien oikeuksia
koskevien lakien valmisteluun sekä selvittää jäsenilleen jo
voimassa olevien lakien vaikutukset heidän maanomistus- ja
maankäyttöoikeuksiinsa.”
2.
Hankittujen ja päätöksessä
korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite
III 1 vaiheen Aja B kohtien arvioinnit
ja (suhteellisen
on virheellinen ilmaisu. Havaittu 20.11.2017 ja korjattu 21.11.2017.
Tekstin pitää olla muodossa)
suotuisan
suojelun tason
säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan
luokittelut ja luetteloinnit on se unionin oikeuskäytännön
vakiintunut menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja
valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa
jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin on
turha vedota.
Lisää
lisäperusteita esitetään vastaselityksessä.
ALLEKIRJOITUKSET:
Helsingissä,
Espoossa ja Haavistossa 11.5.2012
Yhdistysrekisterissä
olevat Pro Real Life ry edunvalvontayhdistyksen nimenkirjoittajat
Liitteenä
ohessa kehystetyllä lisätekstillä varustettu liite III.
***********************************************************
***********************************************************
Tässä seuraavana Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen 30.4.2009 määräajassa jättämä huomautus- ja vaatimusteksti.
Oikeusministeriö
Eteläesplanadi 10, Helsinki
Ympäristöministeriö
Kasarminkatu 25
Helsinki
Alueelliset ympäristökeskukset
ja
Kaikki
Suomen virkahenkilöt
oikeusministerio@om.fi
;
tuija.brax@om.fi
;
kirjaamo.ym@ymparisto.fi
;
paula.lehtomaki@ymparisto.fi
;
kirjaamo.uus@ymparisto.fi
;
kirjaamo.los@ymparisto.fi
;
kirjaamo.ham@ymparisto.fi
;
kirjaamo.pir@ymparisto.fi
;
kirjaamo.kas@ymparisto.fi
;
kirjaamo.esa@ymparisto.fi
;
kirjaamo.psa@ymparisto.fi
;
kirjaamo.pka@ymparisto.fi
;
kirjaamo.ksu@ymparisto.fi
;
kirjaamo.lsu@ymparisto.fi
;
kirjaamo.ppo@ymparisto.fi
;
kirjaamo.kai@ympäristo.fi
;
kirjaamo.lap@ymparisto.fi
;
ASIA:Natura 2000 huomautus sekä Suomen valtioneuvostoa ja Suomen kaikkia viranomaisia sekä muita toimijoita koskeva vaatimus noudattaa EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan velvoitteita ja näiden edellyttämää yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä.
VIITE:
1.
EY
tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomioin
perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43.
2.
Kuulutus
ympäristöministeriön ehdotuksesta valtioneuvoston päätökseksi
eräistä Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotukseen
sisältyvistä tai liitettävistä alueista.
HUOMAUTUS:
1.
Kohteliaimmin
Pro Real Life edunvalvontayhdistys
toteaa, että nähtävillä pidettyjä alueita ole osoitettu eikä
valittu yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön eli mm. EY
tuomioistuin päätösten C-371/98,
C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03
edellyttämällä
tavalla.
2.
Ympäristöministeriössä
nähtävillä olevasta kuulemisaineistosta puuttui liite III
erillisenä liitteenä. Missään ei ollut mainintaa, että nykyiset
aluevalinnat olisi suoritettu liitettä III ja sen 1 vaihetta
noudattaen.
3.
Natura
2000 Standard Data Form lomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan
viimeisen kappaleen edellyttämät koko maan tiedot puuttuivat
ympäristöministeriön kuulemisaineistosta. (Yhdistyksen sihteerin
tutustumiskäynti Ympäristöministeriössä 16.4.2009)
4.
Internetissä
ainoastaan suomenkielisenä tiivistelmälomakkeena nähtävillä
olevassa kuulemisaineistossa ei ole minkäänlaista mainintaa siitä,
että alueiden direktiiviperusteiset valintaperustetiedot ilmoitetaan
Natura 2000 Standard Data Form lomakkeilla. Ympäristöministeriön
menettely poikkeaa Lapin ympäristökeskuksen alueella olevasta
käytännöstä. Siellä olemassa olevien, jo Natura 2000 verkostoon
valittujen alueiden tiivistelmälomakkeet sisältävät ”klausuulin”
” Edellä
esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään.
Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia
Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät
laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja.
Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja
Lapin ympäristökeskuksesta.” Näin
pitäisi vähintään olla myös nähtävillä pidettävän aineiston
osalta
5.
Liite
III 1 vaiheen C kohdan edellyttämät Natura alueiden luokittelut ja
luetteloinnit puuttuvat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta
kaikkien luontotyyppien ja lajien osalta.
6.
Ympäristöministeriön
kuulemisaineistosta puuttui myös luettelo mm. kaikista niistä
ojista, puroista tai niitä suuremmista uomista ja joista sekä
vesistöistä joissa Vuollejokisimpukkaa esiintyy.
VAATIMUKSET:Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä ensimmäisenä vaiheena
1.
Yhteisön
vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamista nyt nähtävillä
olevien alueiden kuulemisen, valinnan ja päätösten osalta siten
kuin EU:n perustamissopimus ja sen edellyttämä yhteisön
vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
2.
Kaikkien
1.4-30.4.2009 välisen ajan nähtävänä pidetyn Natura 2000
alueiden käsittelyn ja niistä Natura 2000 päätösten
tekemisen keskeyttämistä siihen asti, kunnes Natura 2000 alueiden
valintaperusteet on siirretty kansalliseen lakiin siten kuin yhteisön
vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
3.
Silikaattikallio
luontotyypin 8220 käännösvirheen korjaamista siksi, mitä EU:n
luontotyyppiopas Interpretation Manual of European Union Habitats,
Version EUR 15, 1996, EUR 15/2 October 1999 ja Version EUR 25, April
2003 ja nykyinen vuoden 2007 heinäkuussa julkaistu on numerolla 27
oleva edellyttää.
4.
Natura
2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin
siten kuin mm. EY tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 edellyttävät.
Toisena
vaiheena Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää
kohteliaimmin ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja
oikeusministeriöltä
5.
Purkuhakemuksen
tai purkuhakemuksien tekemistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle
kaikista yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti
Suomessa tehdyistä valtioneuvoston Natura 2000 päätöksistä.
6.
Koko
Suomen kaikkien Natura 2000 alueiden valitsemista uudelleen siten
kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö eli mm.
luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III 1 vaihe
edellyttää.
7.
Kaikkien
vaatimiensa toimenpiteiden osalta Pro Real Life edunvalvontayhdistys
edellyttää kohteliaimmin kirjallisia vastauksia ja
vastaselitysoikeutta kaikkiin mahdollisiin selityksiin ja
lausuntoihin, joita sen huomautuksen ja vaatimusten osalta hankitaan
ja annetaan.
PERUSTELUT:
1.
Oikeutetut
odotukset hallintolain 6 §:n, jolla Suomessa on laitettu täytäntöön
EY 10 artikla, noudattamisesta. Hallintolaissa kansalaisille määrätyt
oikeudelliset odotukset koskevat kaikkia virkahenkilöitä Suomessa.
Hallintolaki
6.6.2003/434
Hyvän
hallinnon perusteet
6
§
Hallinnon
oikeusperiaatteet
Viranomaisen
on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä
toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin.
Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa
tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden
on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia.
(lihavointi
kirjoittajan)
2.
EY
tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö, jota Suomi on
8.12.1994 perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytyllä
lailla 8.12./1540 sitoutunut noudattamaan.
Kohdasta
3 eteenpäin olevien EY tuomio-osoitteiden jälkeen olevien
sisennettyjen kappaleiden numerointi on kyseisen tuomion
tiivistelmän, itse tuomion tai ratkaisuehdotuksen kohtien numeroita.
Sisennetyt tuomion tiivistelmäkohdat tai perustelukohdat on poimittu
laajasta aineistosta helpottamaan Suomen kaikkia virkahenkilöitä
sitovien peruslähtökohtien huomioon ottamista.
3.
Yhteisöoikeuden
etusijan ”peruspäätös” mm. tiivistelmän kohta 3 eli;
6/64
3.
Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n
perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on
sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden
oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on
sovellettava.
Perustamalla
rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet,
oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään
kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka
perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen
yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan
ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä
jäsenvaltioihin itseensä.
Yhteisöstä
peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden
lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta
ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa
myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti
hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös
ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään
kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa
etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka
on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset
ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu
lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön
oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.
Jäsenvaltioiden
toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja
velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön
oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden
suvereeneja oikeuksia.
4.
EY
tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomion
perustelukohdat 42 ja 43 EY 10 artiklan noudattamiseksi
Yhteisöjen
tuomioistuimen arviointi asiasta
42
Toisin kuin valittajat väittävät, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tämän asian valittajien
vaatimukset, joilla pyrittiin riidanalaisen päätöksen kumoamiseen,
oli jätettävä tutkimatta, ei merkitse oikeussuojan epäämistä.
43
Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen
määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada
tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön
oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten
henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230
artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen
edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen
kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti
kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla
oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn
lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus
mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen
käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että
luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa
tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen
laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön
toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun
toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia
esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin
ennakkoratkaisukysymyksiä (asia
C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s.
I-2591, 39 kohta).
5.
EY perustamissopimuksen 10
artiklan velvoitteet edellyttävät noudattamaan direktiiviä siitä
lähtien kuin se on saavuttanut lainvoiman (Tuomion C-453/00
perustelukohta 21).
21
Tulkinnalla, jonka yhteisöjen tuomioistuin EY 234 artiklassa sille
annettua toimivaltaa käyttäen antaa yhteisön oikeussäännölle,
selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön
merkitystä ja ulottuvuutta niin, että yhteisöjen tuomioistuimen
tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi
täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien (ks. mm.
asia 61/79, Denkavit italiana, tuomio 27.3.1980, Kok. 1980, s. 1205,
Kok. Ep. V, s. 149, 16 kohta ja asia C-50/96, Deutsche Telekom,
tuomio 10.2.2000, Kok. 2000, s. I-743, 43 kohta).
6.
EY perustamissopimuksen 10
artiklaan perustuva yhteistyön velvoite edellyttää tuomion
C-453/00 perusteella lopullisen hallintopäätöksen uudelleen
tutkimista. Perustelukohdat 26 ja 27 sekä itse tuomio
26 Kuten
asiakirja-aineistosta ilmenee, tilanne on seuraavanlainen. Ensinnäkin
kansallisen oikeuden mukaan hallintoelin voi muuttaa kansallisessa
tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa kyseessä olevaa
lopullista päätöstä. Toiseksi hallintopäätöksestä on tullut
lopullinen vasta sellaisen kansallisen tuomioistuimen antaman tuomion
jälkeen, jonka ratkaisuihin ei saa hakea muutosta. Kolmanneksi tämä
tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antama tuomio
huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon
päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle
ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan
kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät.
Neljänneksi kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen
puoleen välittömästi saatuaan tietää tästä yhteisöjen
tuomioistuimen tuomiosta.
27 Tällaisessa
tilanteessa kyseisellä hallintoelimellä on EY 10 artiklaan
perustuvaa yhteistyön periaatetta sovellettaessa velvollisuus tutkia
uudelleen tämä päätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin
antaman, sovellettavaa yhteisön oikeuden säännöstä koskevan
tulkinnan huomioon ottamiseksi. Hallintoelimen on ratkaistava tämän
uudelleentutkinnan tulosten perusteella, miltä osin sen on
muutettava kyseistä päätöstä, jolloin kolmansien intressejä ei
voida loukata.
Yhteisön
tuomioistuimen ratkaisu:
EY
10 artiklaan perustuva yhteistyön periaate edellyttää, että
hallintoelimen, jolle on esitetty hakemus lopullisen
hallintopäätöksen uudelleen tutkimisesta, jotta se ottaisi
huomioon yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman,
sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan, on tutkittava
uudelleen tämä päätös, jos
–
sillä
on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivalta muuttaa tätä
päätöstä
–
kyseisestä
päätöksestä on tullut lopullinen sitä viimeisenä oikeusasteena
käsitelleen kansallisen tuomioistuimen tuomion takia
–
tämä tuomio
perustui yhteisöjen tuomioistuimen tämän tuomion jälkeen antama
oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden
tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen
tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan
kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät
–
kyseessä oleva
henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi
saatuaan tietää kyseisestä oikeuskäytännöstä.
7.
Päätös C-2/06 on suora jatke
aiemmin tehdylle C-453/00 päätökselle. Siinä on yhteisön
tuomioistuimen suuren jaoston 12.2.2008 tekemä tuore tulkinta EY 10
artiklan tulkinnasta. Sen tiivistelmässä sanotaan selkeästi ja
täsmällisesti miten jäsenvaltion on EY 10 artiklan edellyttämänä
meneteltävä.
Yhteisöjen
tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.2.2008
Tuomion
tiivistelmä
1.
Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus –
Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen
hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman,
sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon
ottamiseksi
(EY
10 artikla)
2.
Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus –
Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen
hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman,
sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon
ottamiseksi
(EY
10 artikla)
1.
Hallintoelimessä käytävässä sellaisessa menettelyssä, jonka
tarkoituksena on asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitelleen
tuomioistuimen antaman tuomion perusteella lopulliseksi tulleen
hallintopäätöksen uudelleen tutkiminen, kun tämä tuomio perustuu
sen jälkeiseen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön
nähden yhteisön oikeuden virheelliseen tulkintaan, ei yhteisön
oikeudessa edellytetä, että pääasian kantaja on vedonnut yhteisön
oikeuteen valtionsisäisen oikeuden mukaisessa muutoksenhaussa, jonka
tämä on käynnistänyt tuomioistuimessa kyseisen päätöksen
johdosta. Vaikka yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että
hallintoelimellä olisi lähtökohtaisesti velvollisuus muuttaa
hallintopäätöstä, josta on tullut lopullinen, erityiset seikat
voivat EY 10 artiklaan perustuvan yhteistyön periaatteen nojalla
nimittäin kuitenkin edellyttää, että tällainen hallintoelin
tutkii uudelleen lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen, jotta
yhteisöjen tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisestä
yhteisön oikeussäännöksestä myöhemmin esittämä tulkinta
voidaan ottaa huomioon. Edellytyksistä, joihin tällainen uudelleen
tutkimista koskeva velvollisuus voi perustua, edellytystä, jonka
mukaan viimeisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen
tuomio, jonka nojalla riitautetusta hallintopäätöksestä on tullut
lopullinen, perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhempi
oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden
tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen
tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, ei voida tulkita siten,
että sillä asetetaan asianosaisille velvollisuus tuoda
kansallisessa tuomioistuimessa esiin kyseinen yhteisön oikeuden
kysymys. Tältä osin riittää, että joko asiaa viimeisenä
oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin on tutkinut
mainitun yhteisön oikeuden kysymyksen, jonka tulkinta on yhteisöjen
tuomioistuimen myöhemmin antaman tuomion valossa osoittautunut
virheelliseksi, tai että kyseinen tuomioistuin olisi voinut tutkia
sen viran puolesta. Vaikka yhteisön oikeus ei velvoita kansallisia
tuomioistuimia ottamaan viran puolesta esille yhteisön säännösten
rikkomista koskevaa perustetta silloin, kun niiden olisi tällaisen
perusteen tutkimisessa ylitettävä asianosaisten rajaaman
riita-asian kohde, näiden tuomioistuinten on nimittäin viran
puolesta tutkittava pakottavaa yhteisön oikeussääntöä koskevat
perusteet, jos näillä tuomioistuimilla on kansallisen oikeuden
nojalla velvollisuus tai oikeus tehdä se pakottavaan kansalliseen
oikeussääntöön nähden. (ks. 37–39 ja 44–46 kohta sekä
tuomiolauselman 1 kohta)
2.
Yhteisön oikeudessa ei aseteta mitään ajallista rajoitusta
lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista
koskevan pyynnön esittämiselle. Jäsenvaltioilla on kuitenkin
edelleen vapaus yhdenmukaisesti yhteisön tehokkuus- ja
vastaavuusperiaatteiden kanssa vahvistaa kohtuulliset muutoksenhakua
koskevat määräajat. (ks. 60 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
8.
Kun EY tuomioistuin ei myöntänyt
23.4.2009 asiaan C-362/06 P antamassaan tuomiossa kanneoikeutta
Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteiden
tutkimiseksi EY tuomioistuimessa, määräaika kansallisen
tuomioistuimen puoleen kääntymiseen tulee alkaa aikaisintaan tuosta
EY tuomiosta, jossa tavallisten EU-kansalaisten kanneoikeus evättiin.
9.
Suomessa Natura 2000 alueiden
valintaperusteiden täytäntöönpanona on KHO:n ilman
ennakkoratkaisun pyytämistä hyväksymänä luonnonsuojelulain 64§,
joka yhteisön tuomioistuimen tuomioilla 6/04 ja 508/04 vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan on vain pelkkä hallinnollinen
yleismääräys, eikä näin riitä täyttämään Natura 2000
alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin
selkeästi ja täsmällisesti. Eli siten kuin EY tuomioiden C-6/04 ja
C-508/04 tiivistelmissä ja perustelukohdissa edellytetään.
10.
Suomessa vallitseva, vain
hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden
valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin
siirtäminen on jopa täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen
oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset
C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 plus liitetiedostona oleva
10.2.2009 päivätty teksti)
Päätös
C-6/04 tiivistelmäkohta ja perustelukohdat 25 ja 26
Olennaisin
osa tuomion C-6/04 tiivistelmäkohtaa 1
Tarkka
täytäntöönpano on kuitenkin erityisen tärkeää, kun yhteisen
luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen
alueella. Tästä seuraa, että kun on kyse luontotyyppien sekä
luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta
direktiivistä 92/43, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä
sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on
erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö,
jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano,
on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille
kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14
artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja
seurantavelvoitteiden osalta. (ks. 21, 22, 25 ja 26 kohta)
11.
Tuomion C-6/04 perustelukohdat 25
ja 26 edellyttävät myös 4 artiklassa ja siinä sanotussa
liitteessä III, sen 1 vaiheen edellyttämien
valintaperusteiden selkeää ja täsmällistä siirtämistä
kansalliseen lakiin
25
Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan
neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että
uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön
luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan
maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat
yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies
totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on
näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa
tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu
kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti
luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979
annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta
asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073,
39 kohta ja asia C-38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok.
2000, s. I-10941, 53 kohta).
26
Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa
vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä
ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti
huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka
tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on
selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen
direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2
kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden
osalta.
12.
Päätös korostaa kansallisen
lain sisältöä. Päätös on tiukennettu jatko 20.10.2005 annetulle
EY tuomiolle C-6/04. Pelkät hallinnolliset määräykset eivät
riitä luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämiseksi.
Itävallan
tasavalta
Jäsenyysvelvoitteiden
noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY –
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston
suojelu – Täytäntöönpanotoimenpiteet
Tuomion
tiivistelmä
1.
Ympäristö – Luontotyyppien sekä
luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi
92/43 – Yhteisen luonnonperinnön hoito
(EY
249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)
2.
Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet –
Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa
(EY
249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)
3.
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja
kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Tarvittavien
suojelutoimien toteuttaminen
(Neuvoston
direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohta)
4.
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja
kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu –
Poikkeukset
(Neuvoston
direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16
artikla)
5.
Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja
kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu –
Poikkeukset
(Neuvoston
direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16
artikla)
1.
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston
suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja
yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä
tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön
luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden
rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on
kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen
luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen
alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää. (ks.
57 ja 58 kohta)
2.
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston
suojelusta annetulla direktiivillä 92/43 annetaan monimutkaisia ja
teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, ja jäsenvaltioiden
on tästä syystä erityisesti huolehdittava siitä, että niiden se
lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän
direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen.
Erään
jäsenvaltion hallituksen väitettä, jonka mukaan kansallisen
oikeuden säännöstä tulkitaan joka tapauksessa direktiivin
mukaisella tavalla, kun suojelutoimenpiteitä tarvitaan, ei tältä
osin voida hyväksyä. Kansallisen oikeuden säännösten tällainen
direktiivin mukainen tulkinta ei yksinään voi olla riittävän
selvää ja täsmällistä, jotta sillä täytettäisiin
oikeusvarmuuden asettamat vaatimukset.
Pelkällä
hallintokäytännöllä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet
voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla
tehdä julkiseksi, ei lisäksi voida katsoa pantavan täytäntöön
niitä velvoitteita, joita jäsenvaltioilla on, kun ne panevat
direktiivin täytäntöön. (ks.
73, 78 ja 80 kohta)
3.
Yhteisöjen lainsäätäjä on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen
eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6
artiklan 1 kohdassa käyttämillään ilmaisuilla halunnut asettaa
jäsenvaltioille velvollisuuden toteuttaa sellaiset tarvittavat
suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat direktiivin liitteissä I ja II
tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien asettamia ekologisia
vaatimuksia, millä suljetaan pois se, että jäsenvaltioilla olisi
tässä suhteessa harkintavaltaa, ja rajoitetaan kansallisten
viranomaisten mahdollinen lainsäädäntö- tai päätösvalta
koskemaan näiden toimenpiteiden toteuttamisessa käytettäviä
teknisiä keinoja ja valintoja. (ks.
76 ja 87 kohta)
13.
Päätöksen C-507/04 kohta 162
edellyttää ja korostaa direktiivien täsmällistä ja selkeää
täytäntöönpanoa
162
Mitä tulee Itävallan tasavallan väitteeseen, joka koskee
direktiivin mukaista täytäntöönpanoa, on riittävää muistuttaa,
että pelkkää hallintokäytäntöä, jolle on ominaista se, että
hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei
riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei voida pitää
direktiivin täytäntöönpanon mukaisten velvoitteiden pätevänä
täyttämisen muotona (ks.
vastaavasti asia C-197/96, komissio v. Ranska, tuomio 13.3.1997, Kok.
1997, s. I 1489, 14
kohta; asia C-358/98, komissio v. Italia, tuomio 9.3.2000, Kok. 2000,
s. I 1255, 17 kohta
ja asia C-33/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio
10.3.2005, Kok. 2005, s. I 1865,
25 kohta).
14.
Suomessa Natura 2000
alueiden valintaperusteita ei ole siirretty kansalliseen lakiin.
Tuomiossa C-478/99 kanteen hylkäämiseksi riitti liitteen
mainitseminen lain perusteluissa. Kyseistä
tulkintaa ei voi soveltaa Suomessa eikä Suomen osalla, koska
luontodirektiivin liitettä III ei mainita missään LsL:n pykälässä.
Ei edes LsL:n perusteluissa. LsL:n 64§ on ns. ”plankko valtakirja”
ja antaa hallinnolle täyden vapauden soveltaa mitä
valintaperustetta tahansa. Ottamatta huomioon ollekaan sitä,
että koko Luontodirektiivin 4 artikla ja siinä sanotun liitteen III
1. vaihe on täsmällinen, selkeä ja tyhjentävä jäsenvaltioiden
ja EY:n oikeuskäytännön noudatettavaksi edellyttämä
määräyskokonaisuus Natura 2000 alueiden kansallisen valinnan
toteuttamiseksi
Tuomion
C-478/99
Tiivistelmä
$$
Jokaisella jäsenvaltiolla, jolle direktiivi on osoitettu, on
velvollisuus toteuttaa osana kansallista oikeusjärjestystä ja
direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin
täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. On
välttämätöntä, että kansallisista täytäntöönpanotoimista
johtuva oikeudellinen tilanne on riittävän täsmällinen ja selvä
ja että oikeudensaajat ovat tietoisia kaikista oikeuksistaan ja
voivat tarpeen vaatiessa toteuttaa ne kansallisessa tuomioistuimessa.
Tämä
viimeksi mainittu edellytys on erityisen tärkeä silloin, kun
kyseisen direktiivin tarkoituksena on oikeuksien myöntäminen
toisten jäsenvaltioiden kansalaisille, kuten kuluttajasopimusten
kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä 93/13/ETY. Siltä
osin kuin on kyse direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta
liitteestä, tämän säännöksen sanamuodon mukaan kyseessä oleva
liite sisältää ohjeellisen luettelon, joka ei ole tyhjentävä,
niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. On selvää,
että luettelossa olevaa ehtoa ei välttämättä ole pidettävä
kohtuuttomana ja että päinvastoin sellainen ehto, joka ei ole
luettelossa, voidaan todeta kohtuuttomaksi. Koska direktiivin
liitteenä olevassa luettelossa ei rajoiteta sitä harkintavaltaa,
joka kansallisilla viranomaisilla on ehdon kohtuuttoman luonteen
arvioinnissa, luettelolla ei pyritä myöntämään kuluttajille
enempää oikeuksia kuin direktiivin 3-7 artiklasta seuraa.
Luettelolla ei muuteta lainkaan direktiivissä säädettyä
tavoitetta, joka sellaisenaan velvoittaa jäsenvaltioita.
Tästä
seuraa, että direktiivin täysi vaikutus voidaan taata riittävän
täsmällisillä ja selkeillä oikeudellisilla puitteilla ilman, että
direktiivin liitteenä olevaa luetteloa sisällytetään niihin
säännöksiin, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista
oikeutta. Koska direktiivin liitteenä oleva luettelo on ohjeellinen
ja selventävä, se on tiedonlähde direktiivin täytäntöönpanotoimia
soveltaville kansallisille viranomaisille ja yksityisille, joita
kyseiset täytäntöönpanotoimet koskevat. Näin ollen
jäsenvaltioiden on direktiivissä säädettyyn tavoitteeseen
päästäkseen valittava täytäntöönpanolle sellainen muoto ja
sellaiset keinot, jotka tarjoavat riittävästi takuita siitä, että
yleisöllä on mahdollisuus saada liitteestä tieto.
(
ks. 15, 18 ja 20-22 kohta )
15.
Kun tuomion C-508/04
tiivistelmässä perustellusti todetaan perustellusti,
”Luontotyyppien
sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun
direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista
perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut
elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja
että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä,
joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden
yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on
uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano
on erityisen tärkeää.” ,
Suomessa
kansallista lakia ei ole voitu tulkita oikein Natura 2000 alueiden
valintaperusteiden osalta, koska valintaperusteita ei kansallisessa
laissa ole. EY 10 artiklan velvoittamana virheellinen menettely on
korjattava siitä huolimatta, vaikka sen olisi tehnyt riippumaton
elin.
Millä
perusteella ja kenen myöntämänä virkahenkilöt Suomessa ovat
saaneet luvan poiketa EY 10 artiklan noudattamisesta. Kysymys on
aiheellinen, kun EY tuomiolla C-129/00 yhteisön vakiintunut
oikeuskäytäntö edellyttää korjaamaan virheellisen menettelyn,
vaikka sen on tehnyt riippumaton elin.
Tuomion
C-129/00
Tiivistelmän
kohta 1
Jäsenvaltion
voidaan lähtökohtaisesti todeta EY 226 artiklan nojalla jättäneen
noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan riippumatta siitä, mikä tämän
valtion elin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut
jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, ja vaikka kyseessä
on perustuslakien nojalla riippumaton elin. ks.
29 kohta
16.
Pro Real Life
edunvalvontayhdistys
perustelee
huomautustaan ja vaatimuksiaan myös sillä, että yksityisten
henkilöiden ja yhdistysten valitukset eivätkä purkuhakemukset ole
EY tuomioistuimelle lukuisasti esitettäväksi vaadituista
ennakkoratkaisupyynnöistä huolimatta menestyneet korkeimmassa
hallinto-oikeudessa. (KHO menestymiseksi ei kenenkään toimesta
voida lukea esim. sellaista Kolovirta- Vaalunvirta- Pyttyselkä
norpansuojelualeen tapausta, jossa rannasta lähes kilometrin
etäisyydelle sisämaahan päin ulottuneen vanhan metsän alueen KHO
joutui poistamaan ilmeisesti siksi, että norpat eivät pesi puussa.
17.
Pro Real Life
edunvalvontayhdistys odottelee Suomen viranomaisten toimenpiteitä ja
ihmettelee, miksi EY tuomioistuin toimi asiassa C-362/06 P vastoin
aikaisempaa oikeuskäytäntöään eli asiassa C-326/05 P antamansa
tuomion tiivistelmässä ja sen perustelukohdissa sanottua vastaan?
Miksi EY tuomioistuin ei antanut sitä oikeusvarmuutta ja sen
takaamaa oikeussuojaa, mikä sen velvollisuuksiin tällaisissa
tapauksissa jo sen omienkin päätösten ja julkisasiamiehen asiassa
C-362/06 P 23.10.2008 antaman ratkaisuehdotuksen mukaan
kiistattomasti kuuluu?
18.
Tässä osoitelinkki, josta
avautuu tuomion C-326/05 P tiivistelmä ja perustelukohdat, joiden
noudattamista asian C-362/06 P oikeudellisten kysymysten
ratkaiseminen olisi ehdottomasti edellyttänyt yhteisön
tuomioistuinta noudattamaan omaa aikaisempaa yhteisön vakiintuneeksi
oikeuskäytännöksi tekemäänsä linjaustaan.
Asia
C-326/05 P Industrias Químicas del Vallés SA vastaan Euroopan
yhteisöjen komissio
Tuomion
tiivistelmä (kohdasta 3 sen kaksi viimeistä kappaletta)
Tämän
harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää laillisuusvalvonnan
ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin
valvoa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission
huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei
näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei
harkintavaltaa ole käytetty väärin.
Erityisesti
silloin, kun asianosainen vetoaa ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka
toimivaltainen toimielin on väitetysti tehnyt, yhteisöjen
tuomioistuinten on tarkistettava, onko kyseinen toimielin tutkinut
huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät
merkitykselliset seikat, eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät
perustuvat. (ks. 74–77
kohta)
19.
Pro Real Life
edunvalvontayhdistys ihmettelee todella miksi EY komission
valvontavelvollisuuden laiminlyönnit niin luontodirektiivin 4
artiklan säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä kuin
niiden noudattamisen edellyttämässä Natura 2000 alueiden
valintaperusteiden toteuttamisen valvomisessa sekä silikaattikallion
käännöksessä havaitut ja komissiolle ja sittemmin EY
tuomioistuimen ensimmäiselle asteelle ilmoitetut virheet ja
virheellisyydet jätettiin kokonaan käsittelemättä.
20.
Asian C-362/06 P
ratkaisuehdotusosoite ja vastuuvapauslausekkeella varustetun
päätöksen saa jäljempänä olevista osoitteista. Sillä
varauksella, että osoitteita ei ole muutettu, niistä avautuvat myös
ne kaikki oikeustapauskokoelmapäätökset, joiden perusteella
yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä kaikki Suomen
virkahenkilöt ovat EY 10 artiklan perusteella noudattamaan.
21.
Kohteliaimmin Pro Real Life
edunvalvontayhdistys liittää liitetiedostoksi kehystetyllä
lisätekstillä varustetun luontodirektiivin liitteen III ja esittää
lopuksi luettelona kommentteineen niiden EY tuomioiden numerot,
joiden perustelu ja tiivistelmäkohdista luettuun yhdistys edellä
olevan huomautuksensa ja vaatimuksensa perustaa. Huomioon otettavaksi
yhdistys ilmoittaa, että osaa luettelossa olevista päätöksistä
on jo edellä olevassa käytetty, mutta ei näe mm. ajanpuutteen eikä
niiden avulla tapahtuneen tuomion C-362/06 P aiheuttaman tilanteen
kommentoinnin seurauksena tarpeellisena niiden poistamista jäljempänä
olevasta luettelosta.
1.
Tässä jäljempänä osoite ja
osoitteita, joista selviää, että yhteisöoikeutta ei ole Suomessa
Natura 2000 alueiden valinnassa noudatettu. Tuomion
C-362/06 perustelukohta 42 eikä varsinkaan perustelukohta
43 ole miltään osin Suomen osalta vapauttava,
vaan kyseinen kohta EY 10 artiklan perusteella velvoittaa
siirtämään mm. Natura 2000 valintaperusteet yhteisöoikeuden
vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kansalliseen lakiin (mm.
tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 ja C-75/01).
2.
Lisäksi ko. perustelukohta 43
edellyttää kaikkia kansallisia toimijoita, eli myös maan
hallitusta ja korkeinta hallinto-oikeutta ja näitä valvovaa
oikeuskansleria noudattamaan yhteisöoikeutta. Natura 2000 alueiden
valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämisen lisäksi
perustelukohta 43 edellyttää korjaamaan Natura 2000 aluevalinnat
yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi.
Toisin sanoen luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiksi.
(mm. EY tuomiot C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03).
3.
Mikäli näin ei tapahdu, myös
uusi kantelu komissiolle Natura 2000 valintaperusteiden
siirtämättömyydestä kansalliseen lakiin jne. on mahdollista.
4.
Mikäli Suomessa ei viipymättä
toimita niin kuin EY perustamissopimuksen 10 artikla mm. Natura 2000
alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen
kansallisilta toimijoilta edellyttää, niin jo valmiina olevan
aineiston pohjalta uuden kantelun tekeminen komissiolle ei tuottane
vaikeuksia. Tämän jälkeen, ellei komissio edellytä Suomen
kansallisia toimijoita esim. siirtämään Natura 2000 alueiden
valintaperusteita kansalliseen lakiin yhteisön vakiintuneen
oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, on seuraava vaihe kanne
komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä jo valmiina olevan
aineiston perusteella EY tuomioistuimelle. Tällöin vastakkain ei
ole yksityinen oikeussubjekti, vaan yhteisön tuomioistuin ja
komissio.
5.
Koska osa EY tuomiopäätöksistä
on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta
ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin
lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti
eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on
Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234
artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.
6.
Ensimmäisestä osoitteesta
löytää EYTI:ssa 23.4.2009 annetun, miltään osin komission
yhteisöoikeuden vastaisesti ylläpitämää ja hyväksymää,
virheellistä menettelyä vapauttamaton ja yksityisille
oikeussubjekteille puhevaltaa myöntämättömän ja mitenkään
Natura 2000 asian oikeudellisia kysymyksiä käsittelemättömän
tuomion C-362/06 P.
7.
Yhdistyksen mielestä ei voi
välttyä vaikutelmalta, että yhteisön
tuomioistuimella (EYTI:lla) ei riittänyt tahtoa eikä
yhteisöoikeuden oikeuskäytännön edellyttämää yksimielisyyttä
kumota yhden jäsenvaltion korkeimman hallintotuomioistuimen yhdessä
asiassa tekemää linjaratkaisua. Peittääkseen oman
kykenemättömyytensä tai jopa haluttomuutensa varmistaa ja
edellyttää, että yhteisöoikeus ja sen vakiintunut oikeuskäytäntö
toteutuu Natura 2000 asiassa myös Suomessa, yhteisön tuomioistuin
mm. välttääkseen edellisen lisäksi tukehtumisen tällä hetkellä
27 jäsenvaltion yksityisten kansalaisten valituksiin, johon
julkisasiamiehen esittämän ja perusteellisesti perusteleman
kanneoikeuden myöntäminen olisi johtanut, EY tuomioistuin tukeutui
vain EY perustamissopimuksen 10 artiklan
velvoittavuuden
korostamiseen.
8.
Poliittisluontoisella
ratkaisullaan, , EY tuomioistuin korostaa ja edellyttää, että
jäsenvaltion kaikkien toimijoiden on noudatettava yhteisöoikeutta.
Sen suvereenia kansallisen
oikeusjärjestyksen yläpuolella olevaa etuoikeutettua oikeutta,
johon Suomi on perustuslain säätämisjärjestyksessä vuoden 1994
joulukuussa hyväksytyn EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä
sitoutunut.
9.
Tuomion C-362/06 P
perustelukohta 42 ja
varsinkin perustelukohta 43 siirtää EY:n
perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan määräyksiin
vedoten täydellisesti vastuun kaikille kansallisille
toimijoille. Tämä edellyttää mm. hallituksen toimia Natura
2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämiseksi
selkeästi ja täsmällisesti.
EUROOPAN
YHTEISÖN
PERUSTAMISSOPIMUKSEN
KONSOLIDOITU TOISINTO
SISÄLLYS
10
artikla
Jäsenvaltiot
toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat
aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielinten
säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen
varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän
toteuttamista.
Ne
pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan
tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.
14.
Suomessa vallitseva, vain
hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden
valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin
siirtäminen on täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen
oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset
C-6/04 ja C-508/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009
allekirjoittamani teksti)
Päätös
C-6/04
25 Toiseksi
on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä
ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset
elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja
niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat
ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä
suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi
ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin
ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa
tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu
kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti
luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979
annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta
asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073,
39 kohta ja asia C 38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000,
Kok. 2000, s. I 10941, 53 kohta).
26 Tästä
seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan
monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla,
jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden
lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän
direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös
kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12
artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten
tarkkailu ja seurantavelvoitteiden osalta.
15.
Edellä oleva koskee myös Natura
2000 alueiden valintaperusteita. Luontodirektiivin täytäntöönpanon
vastaisuuksista lisää liitetiedostona olevassa 10.2.2009 päivätyssä
Markku Sahlstedt´in allekirjoittamassa tekstissä.
16.
Tiedoksi se, että jäljempänä
olevat osoitteet toimivat päätökset avaten nyt tällä hetkellä,
mutta on mahdoton ennakoida kuinka pitkään, koska ilmeisesti uusien
jäsenmaiden seurauksena EU:n suunnasta useasti ilmenneenä ilmiönä
on jostain syystä ollut, että hetken perästä osoitteet eivät
enää toimikaan.
Tässä
seuraavana EY tuomiopäätösosoitteita, jotka osoittavat täydellistä
yhteisöoikeudellista oikeusvajetta Suomen osalta toteutetussa Natura
2000 asiassa.C-362/06 P
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docrequire=alldocs&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100
Kun em. luettelo-osoite ei enää myöhemmin mahdollista päätöksen C-362/06 P avaamista, sen saa auki laittamalla numero seuraavaan hakuformaattiosoitteeseen ja näppäilemällä Enter tai klikkaamalla etsi ruutua. Tästä osoitteesta saa auki myös julkisasiamiehen tyrmätyksi tulleen, kanteen nostajille kaikin puolin myönteisen ja oikeussuojaa sekä oikeusvarmuutta tarjonneen ratkaisuehdotuksen, jonka hyväksymättömyydellä yhteisön tuomioistuin romutti omaa uskottavuuttaan merkittävästi. http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi
Tästä saa suoraan mm. julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen ja vastuuvapauslausekkeella varustetun tuomion
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100
Tästä avautuu vastuuvapauslauseketon tuomio asiassa C-362/06 P
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML
Tästä avautuu C-362/06 P:n perustelukohdassa 43 oleva päätös C-15/06, jonka perustelukohtaan 39 EY tuomioistuin perusti kaikki oikeudelliset kysymykset ratkaisematta jättäen asiassa C-362/06 P 23.4.2009 antamansa tuomion. Yhteisön oikeuskäytännössä ratkaisun perustelut ovat sitä suvereenia ja ratkaisevaa yhteisöoikeutta, jota jäsenvaltioiden virkahenkilöillä ei ole mahdollisuutta EY 10 artiklaa rikkomatta sivuuttaa.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0015:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta (kohdat 12-16 ja 19-25) (Tuomio annettiin vasta 7.11.2000 eli lähes puoli vuotta KHO:n 14.6.2000 ilman ennakkoratkaisun pyytämistä antamien Natura 2000 valitusratkaisujen jälkeen ja sitä on noudatettava siitä lähtien kuin direktiivi tuli lainvoimaiseksi. Katso aiemmin edellä oleva tuomio C-453/00.)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-67/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-35 ja 43)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0067:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-71/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 27-28 ja 36)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0071:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-220/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-32 ja 40)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0220:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-117/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös koskee 6 artiklan vaikutusarviointeja ja se tukeutuu päätökseen C-371/98. Päätös lähtee siitä, että vaikutusarviot on tehtävä vasta siitä lähtien ja niihin alueisiin, kun komissio on vahvistanut alueet.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0117:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On ”nuorennus” päätöksestä 6/60) Luontodirektiivin täytäntöönpanon EY oikeuskäytännön vastaisuudesta katso 9.2.2009 Markku Sahlstedt´in kirjoittama liitetiedosto.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML
Merkittävä. Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML
Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin päätös C-508/04. (Mm kohta 162)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-33/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (Huom. tiivistelmäosa mm. kohta 7 ja sen viitekohta) Koskee luontodirektiivin täytäntöönpanoa
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0098:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-75/01 Luxemburg oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 28 jne. ja kohta 43) Osoittaa luontodirektiivien täytäntöönpanoa ennen päätöksillä C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 tiukennettua ja entisestään täsmennettyä direktiivien kansalliseen lakiin siirtämistä.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62001J0075:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-365/93 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 9) Direktiivien täytäntöönpano
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61993J0365:FI:HTML
Tästä avautuu valitusasiapäätös, johon yhteisö ensimmäisen asteen tuomioistuin asiassa T-150/05 tukeutui, mutta unohti tiivistelmäkohdassa 4 sanotun. Kyseisen kohdan 4 tulee koskea myös EY tuomioistuinta, ainakin silloin, kun on kiistattomasti osoitettavissa ettei kansallinen tuomioistuin noudata yhteisöoikeutta.
Tästä avautuu päätös C-127/02
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62002J0127:FI:HTML
Yhteisöoikeuden etusijan ”peruspäätös” (mm. tiivistelmän kohta 3, jossa sanotaan suoraan mitä oikeutta jäsenvaltiossa noudatetaan. Valitettavasti tuomiossa C-362/06 P yhteisön tuomioistuin ei velvoittanut komissiota valvomaan, että myös jäsenvaltio Suomi on velvollinen noudattamaan yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 alueiden valinnassa)
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML
Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, muuta voi käsitellä kansallisen tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta asian mm. tiivistelmän kohdat 2 ja 4. Suomessa on käytetty kaikki keinot, mutta yhteisöoikeus ei ole toteutunut. Tästä syystä asia olisi ollut tutkittava EY tuomioistuimessa.
6/60
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML
Helsingissä 30.04.2009
Pro Real Life edunvalvontayhdistys
Tom Järvinen
Puheenjohtaja
Kyllikki Arohonka
Varapuheenjohtaja
Ohessa liitteenä kehystetyllä lisätekstillä varustettu luontodirektiivin liite III ja tiivistelmäosa silikaattikallion käännösvirheestä sekä teksti luontodirektiivin 4 artiklan täytäntöönpanon yhteisöoikeuden vastaisuuksista sekä kaikki edellä olevassa tekstissä luetellut ja niiden osoitteista luettavat ja tulostettavat EY tuomiot.
******************************************
**********************************************
http://naturansalat.blogspot.fi/
http://naturansalat.blogspot.fi/2014/12/lahettaja-markku-sahlstedt-mailtomarkku.html
Ohessa liitelinkistä tiedoksi Virrankosken
15.12.2008 EYTI tuomion C-6/04 perusteella tekemä kirjallinen
kysymys ja komission siihen EY tuomion C-6/04 vain
kohdan 21
perusteella 3.2.2009 antama ”voi
riittää” vastaus. Plus lisänä mielenkiintoinen päätös
Kreikan ja siinä todettujen luotoarvojen koskemattomuuden ja
tehokkaan hallinnon osalta.
Komission vastaus on sisällöltään erittäin mielenkiintoinen ja monivivahteinen epävarma yritys ”voi riittää” toteamuksella peittää ja paikata olemassa oleva tilanne ja selittää vastoin tosiasioita Suomen ja komission menettelyt hyväksyttäviksi.
Siihen pyritään mm. myöntämällä 4 artiklan 4 kohdan puuttuminen suoraan ilman selityksiä virheeksi. Käyköhän silikaattikalliokäännösvirheen myöntäminen yhtä helposti siinä tilanteessa, että siitä tehdään myös kirjallinen kysymys? Mikä onkaan tilanne sen jälkeen annettavan vastauksen ja komission nyt ilmoittaman valvonnan ja nyt hyväksytyn direktiivin täytäntöönpanon uskottavuuden osalta? Varsinkin, kun väärän käännöksen mukaisia silikaattikallioita on täysin perusteetta jopa useissa sadoissa Suomen Natura kohteissa?
Komissio sivuuttaa tarkoituksellisesti ja tahallaan EYTI tuomiopäätöksen C-6/04 tiivistelmäkohdan ja siinä kohdan 21 lisäksi mm. kohdissa 22, 25 ja 26 viitatuissa kohdissa sanotut ja erityisesti Suomea Natura 2000 alueiden valintamenettelyn osalta koskettavat menettelyt. (EYTI tuomiopäätöksen osoitelinkki, josta avautuu tuomion tiivistelmällä, mutta ei vielä oikeustakauskokoelmapäätöstunnusnumerolla varustettu päätös, on seuraavana ja myös jäljempänä.)
EYTI tuomioistuimen päätös C-6/04, josta tuomion tiivistelmä ja perustelukohdat 15-26
http://eur-lex.europa.eu:80/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML
Mitä valintaperusteiden Suomen lakiin sisältymiseen tulee, niitä ei siellä ole. Ei muutoin kuin komission Yhdistyneen kansakunnan kohdalla asiassa C-6/04 hyväksymättömillä yleisluoteisilla viittaussäännöillä ja nekin lain perusteluihin kirjoitetuilla hallinnon aina niin halutessaan käytettäväksi mahdollistetuilla ja käyttämillä lievennyksillä. Esim. LsL:n 3 § perusteluissa lukee seuraava:
Komission yleinen selittely ja valvontavelvollisuuksiensa laiminlyömisen selittely sekä puolustaminen, on EY tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön lisäksi täysin ristiriidassa jo komission Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 9.1.2004 nostaman kanteen sisällönkin kanssa. Ristiriidan osoittamiseksi tähän on lainattu seuraavat EYTI tuomioon C-6/04 tehdyt kirjaukset.
Suomessa EU:n luonto- ja lintudirektiivi sekä Natura 2000 alueiden valintaperusteet on
täytäntöönpantu pelkästään komission Yhdistyneen kansakunnan osalla hyväksymättömillä yleissäännöksillä. Asia on kiistaton. Kiistattomuuden osoittaa liitetiedostona ja/tai liitteenä oleva komission 23.09.2008 päivätty vastaus ENV.B:2 D(2008) 36004 plus käsin kirjoitettu teksti ”Ares” tai ”Arv” (2008) 287777 ja sen liite Notifikaatio 6 sivua. varsinkin sen 2 viimeistä ns. vastaavuustaulukkosivua.
Vastaavuustaulukko osoittaa kiistattomasti sen, että kummankaan direktiivin osalta Natura 2000 alueiden valintaperusteita ole siirretty kasalliseen lakiin ollenkaan. Kummankin direktiivin osalla valintaperusteiden täytäntöönpanopykäläksi on merkitty LsL:n 64 §. Luontodirektiivin osalla täsmennettynä jopa niin, että valinnan tekeekin pelkästään komissio. Kun LsL:n 64 §:n lisäksi luontodirektiivin valintaperusteiden täytäntöönpanopykäläksi on vastaavuustaulukkoon merkitty LsL:n 8 §, niin komissio antaa europarlamentaarikolle tietoisesti virheellisen vastauksen. Ainakaan muilta vaikutelmilta ei voi välttyä.
Vaikka EYTI tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö mahdollistaa direktiivien täytäntöön panon mm. ns. viittaustekniikallakin (mm. tapaus Ruotsi asia C-478/99), niin LsL:n 64 §:n valintaperusteista mitään sanomattomuus sekä LsL:n 8 §:n ympäripyöreys ja LsL:n 3 §:n perustelukohtaan kirjoitettu sana pääosiltaan ovat kaikki tarkoitettu ja käytetty poistamaan se selkeys ja täsmällisyys, jota Natura 2000 alueiden valintaperusteiden monimutkaisten ja teknisten sääntöjen kansalliseen lakiin siirtäminen ympäristöoikeuden alalla EU:ssa EYTI tuomiopäätöksen C-6/04 tiivistelmäänkin kirjattujen perustelukohtien 22, 25 ja 26 perusteella edellyttää.
Suomen ympäristöministeriö ja KHO:kin sekä varsinkin komissio tietävät tämän, mutta mikään niistä ei voi myöntää sitä. Siksi komissio, joka on kaiken aikaa toiminut Suomen ympäristöministeriön etäispäätteenä, kirjoittaa ja perustaa vastauksensa vain "voi riittää" toteamukselle jättää vastauksessaan tuomion C-6/04 EYTI perustelukohtiin 23 ja 24 kirjatun lisäksi jo tiivistelmäänkin kirjatuissa perustelukohdissa 22, 25 ja 26 selkeästi sanotun mainitsematta.
Seuraavana suora lainaus EYTI tuomiopäätöksestä C-6/04 ensin kohta 21, johon komissio perustaa ”voi riittää” ilmoituksensa. Sitten seuraavana kohdat 22-26, jotka kiistatta osoittavat, että komissio tietää, että ei riitä.
Suomen komissiolle vuoden 1997 helmikuussa toimittaman notifikaatioilmoituksen ja sen liitteenä olleen ja sittemmin uutena versiona toimitetun vastaavuustaulukon perusteella, komissio on tiennyt kaiken aikaa, että luontodirektiivin täytäntöönpano Suomessa on täysin yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. Se on tiennyt sen entistä selkeämmin 20.10.2005 annetun EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien 22, 23, 24 sekä varsinkin perustelukohtien 25 ja 26 perusteella.
Komissio on tiennyt myös sen, että LsL:n 64 §:n ja varsinaisen LsL:n 8 §:n tekstin ja sen perustelutekstin sekä varsinkin 3 §:n perustelutekstiin kirjatun pääosiltaan-sanan perusteella ympäristöministeriö pystyi ja pystyy hallinnollisella menettelyllä yhä yhdessä KHO:n ja sittemmin komission hyväksymänä ilmoittamaan KHO:lle mm.1.3.1999 Natura 2000 valituksista kirjoittamassaan lausunnossa (yleisvastineessa), että ..." on alueet tullut luontodirektiivin mukaan luokitella A, B, C ja D -luokkiin luontodirektiivin liitteessä III mainittua toisen vaiheen käsittelyä varten, ei alueiden kansallisen valinnan suorittamiseksi.", vaikka asia ei EY:n vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole pienemmässäkään määrin näin.
Ensinnäkään pääosiltaan sanaa ei ole sidottu eikä rajattu tarkoittamaan vain itse lakitekstissä rajattuja metsästyspoikkeuksia. Sitä voidaan käyttää vapaasti myös Natura 2000 alueiden valintamenettelyyn, kuten on kaiken aikaa käytettykin ihan missä vaiheessa prosessia vaan ja ihan niin kuin halutaan. Ja näinhän sen on jo vastaavuustaulukkoon kirjatun perusteella tarkoitettukin olevan.
Missään Suomen lakipykälässä ei edellytetä sitovasti noudattamaan Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luonto- ja lintudirektiivin täytäntöönpano on pelkästään vapaavaltaisiin hallinnollisiin päätöksiin perustuvaa mielivaltaa.
Jo komission ”voi riittää” vastauksen perusteella on selvää, että komissio tietää ja myöntää, että Suomen lainsäädäntö ei ole edes hallinnolle selkeä eikä täsmällinen Natura 2000 alueiden valintaperusteiden osalta. Sen ei ole koskaan haluttukaan, saati tarkoitettukaan olevan. Valintaperusteiden tulkinta on täysin riippuvainen hallinnosta ja tuomioistuimesta eli KHO:sta, jonka kaikki Natura 2000 valintaperustetulkinnat on tehty ilman ennakkoratkaisun pyytämistä EY tuomioistuimelta. Toisin sanoen ilman EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan noudattamista ja 234 artiklan viimeisen perustelukohdan edellyttämää yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista. Lisäksi KHO:n Natura 2000 ratkaisut on tehty 249 artiklan 3 kohdan vastaisesti.
EYTI tuomion C-6/04 tuomion perustelukohtien mukaan jäsenvaltiolla ei ole läheskään kaikissa tapauksissa oikeutta, eikä varsinkaan luontodirektiivin osalta valita direktiivin täytäntöönpanon osalta muotoja eikä keinoja. Direktiivien luonne määrää täytäntöönpanon tason eli selkeyden ja täsmällisyyden. Komission 3.2.2009 antamasta vastauksesta huolimatta luontodirektiivin täytäntöön pano Suomessa on täysin EU:n perustamissopimuksen 249 artiklan 3 kohdan vastainen. Luontodirektiivin luonteesta ja yhteisön yhteisistä tavoitteista yhteisön luonnonperinnön säilyttämiseksi johtuen, jäsenvaltiolla ei ole EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien 21, 22, 23, 24, 25 ja 26 perusteella mahdollisuutta valita luontodirektiivin täytäntöönpanon osalla muotoja eikä keinoja, koska itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, mitä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on yhteisön laajuisesti käytettävä.
Luonnonsuojelulain 3 §:n perusteluissa oleva sana pääosiltaan yhdistettynä LsL:n 8 §:ssä sanottuun vapaavalintaiseen luonnonsuojeluohjelmien laatimiseen sekä komissiolle notifikaatioilmoituksen yhteydessä toimitetussa vastaavuustaulukossa merkittyyn LsL:n 64 §:n 2 momenttiin, vapauttaa ympäristöministeriön ja muut ympäristöorganisaatiot täysin noudattamasta luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen määräämiä Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteita. Vapaavalintaisuutta ei poista mikään suomen lain pykälä, eikä KHO. Tässä seuraavana Suomen LsL:n 3, 8 ja 64 §:t (Komissiolle pakollisena toimitettu jo aiemmin mainittu vastaavuustaulukko liitetiedostona ja/tai liitteenä.)
Mikään edellä oleva Suomen LsL:n pykälä, joiden perusteella komissio katsoo, ”että direktiivin 4 artiklan 1 kohta ja liite III on saatettu Suomen lainsäädäntöön oikein ja täydellisesti” ei osoita, että luontodirektiivi ja yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämät Natura 2000 alueiden valintaperusteet olisi siirretty Suomen kansalliseen lainsäädäntöön yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämänä selkeästi ja täsmällisesti.
Mikään laki, lain tulkinta, KHO eikä komissio ole velvoittanut ympäristöministeriötä noudattamaan yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luonto- ja lintudirektiivin täytäntöönpano ja Natura 2000 alueiden valinta Suomessa on pelkästään vapaavaltaisiin hallinnollisiin päätöksiin perustuvaa, KHO:n ja komission hyväksymää mielivaltaa.
Suomen lainsäädännön perusteella ympäristöministeriön käyttämä ja KHO:n sekä komission hyväksymä Natura 2000 alueiden valintaperustetulkinta on täysin EYTI tuomioiden C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99, C-117/03 jne. vakiinnuttaman oikeuskäytännön vastainen. LsL:n 8 §:ssä eikä 64 §:ssä ole viitteitäkään Natura 2000 alueiden valintaperusteista. LsL:n 3 §:ssäkään ei määrätä mitään Natura 2000 alueiden valintaperusteista. Siinä mainitaan vain direktiivien täytäntöönpanosta, joissa direktiiveissä ja niiden liitteessä III määrättyjä valintamenettelyitä ympäristöministeriö on selkeästi vääristellyt. Ympäristöministeriöllä ei muutoinkaan ole ollut edes tarkoituskaan noudattaa liitteessä III edellytettyjä kansallisen vaiheen valintaperusteita. Mitähän oikeuskäytäntöä komissio vastauksessaan komission ja jäsenvaltion kahdenvälisessä prosessissa mahtaa tarkoittaa?
Mikäli LsL:n 3 §:ssä sanotut direktiivit olisi alun perin edes tarkoitettu noudatettavaksi Natura 2000 alueiden valintaperusteiden ym. arviointien jne. muiden edellytysten osalta, niin miksi Suomen ympäristöministeriö ei ole toteuttanut vieläkään Natura 2000 alueiden valintaa luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen määräämällä tavalla? Missään vaiheessa ei ole esitetty niiden A, B, C, eikä varsinkaan D kirjaimilla arvioiduiksi tulleiden alueiden luetteloita, jotka liite III 1 vaiheen C kohdan edellyttämän kansallisen luokittelun ja luetteloinnin yhteydessä on jätetty ehdottamatta Natura 2000 alueiksi. Samoin on yhä edelleen esittämättä Natura 2000 Standard Data Form ilmoituslomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan viimeisessä kappaleessa komissiolle lähetettäväksi edellytetyt koko maan direktiiviluontotyyppien ja direktiivilajien pinta-ala ja lajimääräluettelot.
Kokonaan eri asiaksi ja oikeusvajeemme osoittamisen kannalta todella merkittäväksi sekä asiamme EYTI tuomioistuimessa käsittelemiseksi, on huomioon otettava se seikka, että komissio korostaa 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohtien sekä liite III:n olevan komission ja jäsenvaltioiden välisiä prosesseja. Tämä on ensinnäkin täysin Suomen lainsäädännön vastaista ja tarkoittaa sitä, että komissiolla on käytettävissään sellaista tietoa Suomen alueista, jotka on Natura 2000 alueiden oikeudenomistajilta alusta asti salattu. Toisin sanoen ympäristöministeriö on toimittanut aineistoa komissiolle maanomistajilta salaa aina jopa valtioneuvoston päätösten ohi.
Komissio, todetessaan ja ilmoittaessaan luontodirektiivin ja sen 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III olevan saatettu Suomen lainsäädäntöön oikein ja täydellisesti, ei vastaa ollenkaan siihen mitä kysyttiin. Eli kysymykseen, "mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa, jotta direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III kuvatun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 alueiden valintaperusteet siirretään Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti?"
Sen lisäksi, että komissio toimii täysin EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien vastaisesti, se toimii myös täysin omaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 9.1.2004 nostamansa ja numerolla C-6/04 käsitellyn kanteen vastaisesti. (Katso seuraavasta EYTI tuomiopäätöslainauksesta ainakin kohta 19)
Kanne
Luontodirektiivin täytäntöönpanotapa
Olihan se jo etukäteen selvää, että komissio ei voi myöntää virhettään. Ei ainakaan suoraan. Komissiolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltää havaintonsa Suomen Natura 2000 valintamenetelmän virheellisyyksistä. Siksi se ei luovuta Natura 2000 alueiden tietokanta-aineistoa vaan joutuu salaamaan ja yhdessä ympäristöministeriön kanssa salaa ne.
Mielenkiintoinen havainto on myös se, että komissio yrittää rajata itsensä pois luontodirektiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohdissa sille nimenomaisesti määrättyjen velvollisuuksien noudattamisesta. Komission vastauksen mukaan luontodirektiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohtien säädökset vain koskettavat sitä, vaikka ne todellisuudessa velvoittavat ja suorastaan määräävät miten komissionkin on toimittava. Komission on valvottava myös, että 4 artiklan 1 kohta ja liite III 1 vaihe toteutetaan yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.
Komission vastuusta vapautumisselitykset rapautuvat ja romuttuvat saman tien entisestään, kun se selvittää Suomen ehdottamien alueiden luettelon arvioimisen tuloksena, ettei se ole havainnut mitään puutteita alueiden valintaperusteissa. Samaa osoittaa komission sopertelut niistä mahdollisista direktiivien soveltamisalaa kaventamaan tarkoitetuista säännöksistä, mitkä komissio olisi joutunut katsomaan direktiivien säännösten vastaisiksi.
Komission vastuuvälttelyt ovat perusteettomia, koska 4 artiklan 4 kohdassa määrätään Natura 2000 alueiden muodostamis- eli perustamisjärjestys. Kun muodostamis- eli perustamisjärjestys määräytyy suoraan 4 artiklan 4 kohdassa sanotun ja tarkoitetun suhteelliseen suojelun tasoon perustuvien valintaperusteluokittelujen ja luettelointien perusteella eli liite III 1 vaihe A ja B arvioinnit sekä C kohdan luokittelut ja luettelot, niin 4 artiklan 4 kohdan osalta nyt kirjallisen kysymyksen vastauksessa myönnetty virhe kumoaa osaltaan selitykset 4 artiklan 1 kohdan noudattamisesta. Edellisen lisäksi tilanne on mielenkiintoinen, koska ko. luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta on jätetty puuttumaan jo lähes 3 vuotta ennen 1.1.1995 alkanutta Suomen EU jäsenyyttä julkaistussa EU:n virallisesta lehdestä ja sen jälkeen kaikista suomenkielellä eri vuosina julkaistuista luontodirektiiviä koskevista virallisista lehdistä kaiken kaikkiaan yhteensä kuusi kertaa. Asiassa on ihmeellistä myös se, että Suomen kanssa yhtä aikaan EU:hun liittyneiden Ruotsin ja Itävallan osalta ensimmäinen virallinen lehti, jossa luontodirektiivi julkaistiin kyseisten maiden kielellä, julkaistiin vasta 1995. Ei lähes kolmea vuotta ennen jo vuonna 1992 niin kuin Suomen osalla meneteltiin.
Tiedoksi se, että Euroopan unionin laki nimisessä, Suomessa julkaistussa kaupallisessa lakikirjajulkaisussa on luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan osalla käännösvirhe.
Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta kuuluu saamani tiedon mukaan olla kirjoitettu seuraavasti. Eli Euroopan unionin lakikirjassa julkaistua oikeammin ilmaistuna seuraavasti;
Kun KHO Suomessa, ilman yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista eli ilman ennakkoratkaisun pyytämistä, on ratkaissut Natura 2000 valitukset LsL:n 64 §:n perusteella kaikilta osiltaan vapaasti hallintoa myötäillen, niin asiamme eli Natura 2000 valintaperusteasian käsittelemättä jättäminen EY tuomioistuimessa ajaisi EY tuomioistuimen melkoiseen uskottavuuskriisiin, koska silloin EY tuomioistuin suoraan myöntäisi ja tunnustaisi, että se on kykenemätön, tai jopa haluton varmistamaan yhteisönoikeuden ja itse vakiinnuttamansa oikeuskäytännön toteutumisen Suomen osalla Natura 2000 asiassa.
Komission selittelyistä huolimatta Suomen laista ei löydy luontodirektiivin osalta sellaista säädöstä tai säädöskokonaisuutta, jossa EYTI tuomioistuinpäätöksen C-6/04 peruste, "kun on kyse luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta direktiivistä 92/43/ETY, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille", millään tavalla täyttyisi tai edellyttäisi noudattamaan luontodirektiiviin liitteen III 1 vaiheen valintaperusteita Suomen Natura 2000 alueita valittaessa ja niistä päätettäessä.
Haavistossa 10.2.2009
Markku Sahlstedt
Tuomion C-6/04 perusteella Virrankosken tekemä kirjallinen kysymys ja sen kirjallinen vastaus (Vastaus, jonka saa klikkaamalla kysymyksen oikeassa ruudussa olevaa vastausruutua on ennen virallisessa lehdessä julkaisua näkemykseni mukaan vielä epävirallisessa muodossa)
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+WQ+P-2008-6943+0+DOC+XML+V0//FI&language=FI
Komission tuomion C-6/04 perusteella Virrankosken tekemän kirjalliseen kysymykseen 3.2.2009 antama vastaus.
http://www.europarl.europa.eu/sides/getAllAnswers.do?reference=P-2008-6943&language=FI
EY tuomioistuimen päätös C-6/04, josta tuomion tiivistelmä ja perustelukohdat 15- 26
http://eur-lex.europa.eu:80/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML
Muita Virrankosken kirjallisia kysymyksiä ja niiden vastauksia
http://www.europarl.europa.eu/sidesSearch/search.do?type=QP&language=FI&term=6&author=2306
Komission kanne Kreikkaa vastaan
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2007:183:0027:0028:FI:PDF
(C-293/07) Kreikan 11.12.2008 saama tuomio (Suomeksi ei muuta kuin tiivistelmä, jossa oleellista mm. luontoarvojen koskemattomuus jne. Tiivistelmän ym. saa kun laittaa numeron hakuvalikkoon)
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi
Komission vastaus on sisällöltään erittäin mielenkiintoinen ja monivivahteinen epävarma yritys ”voi riittää” toteamuksella peittää ja paikata olemassa oleva tilanne ja selittää vastoin tosiasioita Suomen ja komission menettelyt hyväksyttäviksi.
Siihen pyritään mm. myöntämällä 4 artiklan 4 kohdan puuttuminen suoraan ilman selityksiä virheeksi. Käyköhän silikaattikalliokäännösvirheen myöntäminen yhtä helposti siinä tilanteessa, että siitä tehdään myös kirjallinen kysymys? Mikä onkaan tilanne sen jälkeen annettavan vastauksen ja komission nyt ilmoittaman valvonnan ja nyt hyväksytyn direktiivin täytäntöönpanon uskottavuuden osalta? Varsinkin, kun väärän käännöksen mukaisia silikaattikallioita on täysin perusteetta jopa useissa sadoissa Suomen Natura kohteissa?
Komissio sivuuttaa tarkoituksellisesti ja tahallaan EYTI tuomiopäätöksen C-6/04 tiivistelmäkohdan ja siinä kohdan 21 lisäksi mm. kohdissa 22, 25 ja 26 viitatuissa kohdissa sanotut ja erityisesti Suomea Natura 2000 alueiden valintamenettelyn osalta koskettavat menettelyt. (EYTI tuomiopäätöksen osoitelinkki, josta avautuu tuomion tiivistelmällä, mutta ei vielä oikeustakauskokoelmapäätöstunnusnumerolla varustettu päätös, on seuraavana ja myös jäljempänä.)
EYTI tuomioistuimen päätös C-6/04, josta tuomion tiivistelmä ja perustelukohdat 15-26
http://eur-lex.europa.eu:80/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML
Mitä valintaperusteiden Suomen lakiin sisältymiseen tulee, niitä ei siellä ole. Ei muutoin kuin komission Yhdistyneen kansakunnan kohdalla asiassa C-6/04 hyväksymättömillä yleisluoteisilla viittaussäännöillä ja nekin lain perusteluihin kirjoitetuilla hallinnon aina niin halutessaan käytettäväksi mahdollistetuilla ja käyttämillä lievennyksillä. Esim. LsL:n 3 § perusteluissa lukee seuraava:
"3 §. Euroopan
yhteisön direktiivit. Säännös sisältää
viittauksen niihin direktiiveihin, jotka
pääosiltaan pannaan
täytäntöön
luonnonsuojelulailla siihen liittyvine lainmuutoksineen."
(lihavointi kirjoittajan)
Komission yleinen selittely ja valvontavelvollisuuksiensa laiminlyömisen selittely sekä puolustaminen, on EY tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön lisäksi täysin ristiriidassa jo komission Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 9.1.2004 nostaman kanteen sisällönkin kanssa. Ristiriidan osoittamiseksi tähän on lainattu seuraavat EYTI tuomioon C-6/04 tehdyt kirjaukset.
18 Komissio
katsoo puolestaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan mainitsemat
yleissäännökset eivät ole riittävän täsmällisiä sen
takaamiseksi, että kyseisessä direktiivissä säädetyt
erityisvelvoitteet saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
19 Jotta
yksityiset oikeussubjektit voisivat määritellä oikeuksiensa ja
velvollisuuksiensa laajuuden, niiden on komission mukaan kussakin
yksittäistapauksessa turvauduttava luontodirektiiviin, mikä ei
täytä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön
mukaista oikeusvarmuuden vaatimusta ja siinä asetettuja
erityisyyden, täsmällisyyden ja selkeyden edellytyksiä.
20 Komissio
lisää, että jos yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy Yhdistyneen
kuningaskunnan esittämän päättelyn logiikan, kyseinen direktiivi
olisi luultavasti voitu panna kokonaisuudessaan täytäntöön
tällaisella yleissäännöksellä, mikä on komission mukaan vastoin
erityisyyden vaatimusta, johon direktiivien täytäntöönpanoa
koskevassa oikeuskäytännössä on useasti viitattu.
Suomessa EU:n luonto- ja lintudirektiivi sekä Natura 2000 alueiden valintaperusteet on
täytäntöönpantu pelkästään komission Yhdistyneen kansakunnan osalla hyväksymättömillä yleissäännöksillä. Asia on kiistaton. Kiistattomuuden osoittaa liitetiedostona ja/tai liitteenä oleva komission 23.09.2008 päivätty vastaus ENV.B:2 D(2008) 36004 plus käsin kirjoitettu teksti ”Ares” tai ”Arv” (2008) 287777 ja sen liite Notifikaatio 6 sivua. varsinkin sen 2 viimeistä ns. vastaavuustaulukkosivua.
Vastaavuustaulukko osoittaa kiistattomasti sen, että kummankaan direktiivin osalta Natura 2000 alueiden valintaperusteita ole siirretty kasalliseen lakiin ollenkaan. Kummankin direktiivin osalla valintaperusteiden täytäntöönpanopykäläksi on merkitty LsL:n 64 §. Luontodirektiivin osalla täsmennettynä jopa niin, että valinnan tekeekin pelkästään komissio. Kun LsL:n 64 §:n lisäksi luontodirektiivin valintaperusteiden täytäntöönpanopykäläksi on vastaavuustaulukkoon merkitty LsL:n 8 §, niin komissio antaa europarlamentaarikolle tietoisesti virheellisen vastauksen. Ainakaan muilta vaikutelmilta ei voi välttyä.
Vaikka EYTI tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö mahdollistaa direktiivien täytäntöön panon mm. ns. viittaustekniikallakin (mm. tapaus Ruotsi asia C-478/99), niin LsL:n 64 §:n valintaperusteista mitään sanomattomuus sekä LsL:n 8 §:n ympäripyöreys ja LsL:n 3 §:n perustelukohtaan kirjoitettu sana pääosiltaan ovat kaikki tarkoitettu ja käytetty poistamaan se selkeys ja täsmällisyys, jota Natura 2000 alueiden valintaperusteiden monimutkaisten ja teknisten sääntöjen kansalliseen lakiin siirtäminen ympäristöoikeuden alalla EU:ssa EYTI tuomiopäätöksen C-6/04 tiivistelmäänkin kirjattujen perustelukohtien 22, 25 ja 26 perusteella edellyttää.
Suomen ympäristöministeriö ja KHO:kin sekä varsinkin komissio tietävät tämän, mutta mikään niistä ei voi myöntää sitä. Siksi komissio, joka on kaiken aikaa toiminut Suomen ympäristöministeriön etäispäätteenä, kirjoittaa ja perustaa vastauksensa vain "voi riittää" toteamukselle jättää vastauksessaan tuomion C-6/04 EYTI perustelukohtiin 23 ja 24 kirjatun lisäksi jo tiivistelmäänkin kirjatuissa perustelukohdissa 22, 25 ja 26 selkeästi sanotun mainitsematta.
Seuraavana suora lainaus EYTI tuomiopäätöksestä C-6/04 ensin kohta 21, johon komissio perustaa ”voi riittää” ilmoituksensa. Sitten seuraavana kohdat 22-26, jotka kiistatta osoittavat, että komissio tietää, että ei riitä.
Yhteisöjen tuomioistuimen
arviointi asiasta
21 Aluksi
on muistutettava siitä, että EY 249 artiklan kolmannen kohdan
mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden kaikkia
jäsenvaltioita, joille se on osoitettu, ja jättää kansallisten
viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot kyseisen direktiivin
saattamiseksi osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan on kuitenkin niin, että direktiivin
saattaminen osaksi kansallista oikeusjärjestystä ei välttämättä
edellytä sitä, että sen säännökset olisi samanmuotoisina ja
sanasta sanaan toistettava nimenomaisessa erityisessä säännöksessä,
vaan yleinen oikeustila voi olla riittävä, jos se takaa sen, että
direktiivi on kokonaisuudessaan riittävän selkeästi ja
täsmällisesti täytäntöönpantu (ks. mm. asia 363/85, komissio v.
Italia, tuomio 9.4.1987, Kok. 1987, s. 1733, 7 kohta; asia C 361/88,
komissio v. Saksa, tuomio 30.5.1991, Kok. 1991, s. I 2567, 15
kohta ja asia C 58/02, komissio v. Espanja, tuomio 7.1.2004,
Kok. 2004, s. I 621, 26 kohta).
22 Tämän
osalta kussakin yksittäistapauksessa on jäsenvaltioiden
täytäntöönpanovelvollisuuden laajuuden selvittämiseksi
selvitettävä sen direktiiviin sisältyvän säännöksen luonne,
jota jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne
koskee (ks. asia C 233/00, komissio v. Ranska, tuomio
26.6.2003, Kok. 2003, s. I 6625, 77 kohta).
23 Yhdistyneen
kuningaskunnan argumenttia, jonka mukaan luontodirektiivin
asianmukaisin täytäntöönpanotapa on se, että
luonnonsuojeluelimille annetaan erityisvaltuuksia ja niille asetetaan
yleisvelvoite suorittaa tehtävänsä siten, että tämän
direktiivin vaatimuksia noudatetaan, ei voida hyväksyä.
24 Ensinnäkin
on muistutettava siitä, että kansallisten säännösten olemassaolo
voi tehdä tarpeettomaksi täytäntöönpanon erityisillä laeilla
tai asetuksilla ainoastaan siinä tapauksessa, että näillä
säännöksillä todella taataan se, että kansalliset
hallintoviranomaiset noudattavat täysimääräisesti direktiiviä.
25 Toiseksi
on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä
ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset
elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja
niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat
ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä
suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi
ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin
ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa
tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu
kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti
luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979
annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta
asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073,
39 kohta ja asia C 38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000,
Kok. 2000, s. I 10941, 53 kohta).
26 Tästä
seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan
monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla,
jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden
lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän
direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös
kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12
artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten
tarkkailu ja seurantavelvoitteiden osalta.
Suomen komissiolle vuoden 1997 helmikuussa toimittaman notifikaatioilmoituksen ja sen liitteenä olleen ja sittemmin uutena versiona toimitetun vastaavuustaulukon perusteella, komissio on tiennyt kaiken aikaa, että luontodirektiivin täytäntöönpano Suomessa on täysin yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. Se on tiennyt sen entistä selkeämmin 20.10.2005 annetun EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien 22, 23, 24 sekä varsinkin perustelukohtien 25 ja 26 perusteella.
Komissio on tiennyt myös sen, että LsL:n 64 §:n ja varsinaisen LsL:n 8 §:n tekstin ja sen perustelutekstin sekä varsinkin 3 §:n perustelutekstiin kirjatun pääosiltaan-sanan perusteella ympäristöministeriö pystyi ja pystyy hallinnollisella menettelyllä yhä yhdessä KHO:n ja sittemmin komission hyväksymänä ilmoittamaan KHO:lle mm.1.3.1999 Natura 2000 valituksista kirjoittamassaan lausunnossa (yleisvastineessa), että ..." on alueet tullut luontodirektiivin mukaan luokitella A, B, C ja D -luokkiin luontodirektiivin liitteessä III mainittua toisen vaiheen käsittelyä varten, ei alueiden kansallisen valinnan suorittamiseksi.", vaikka asia ei EY:n vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella ole pienemmässäkään määrin näin.
Ensinnäkään pääosiltaan sanaa ei ole sidottu eikä rajattu tarkoittamaan vain itse lakitekstissä rajattuja metsästyspoikkeuksia. Sitä voidaan käyttää vapaasti myös Natura 2000 alueiden valintamenettelyyn, kuten on kaiken aikaa käytettykin ihan missä vaiheessa prosessia vaan ja ihan niin kuin halutaan. Ja näinhän sen on jo vastaavuustaulukkoon kirjatun perusteella tarkoitettukin olevan.
Missään Suomen lakipykälässä ei edellytetä sitovasti noudattamaan Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luonto- ja lintudirektiivin täytäntöönpano on pelkästään vapaavaltaisiin hallinnollisiin päätöksiin perustuvaa mielivaltaa.
Jo komission ”voi riittää” vastauksen perusteella on selvää, että komissio tietää ja myöntää, että Suomen lainsäädäntö ei ole edes hallinnolle selkeä eikä täsmällinen Natura 2000 alueiden valintaperusteiden osalta. Sen ei ole koskaan haluttukaan, saati tarkoitettukaan olevan. Valintaperusteiden tulkinta on täysin riippuvainen hallinnosta ja tuomioistuimesta eli KHO:sta, jonka kaikki Natura 2000 valintaperustetulkinnat on tehty ilman ennakkoratkaisun pyytämistä EY tuomioistuimelta. Toisin sanoen ilman EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan noudattamista ja 234 artiklan viimeisen perustelukohdan edellyttämää yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista. Lisäksi KHO:n Natura 2000 ratkaisut on tehty 249 artiklan 3 kohdan vastaisesti.
EYTI tuomion C-6/04 tuomion perustelukohtien mukaan jäsenvaltiolla ei ole läheskään kaikissa tapauksissa oikeutta, eikä varsinkaan luontodirektiivin osalta valita direktiivin täytäntöönpanon osalta muotoja eikä keinoja. Direktiivien luonne määrää täytäntöönpanon tason eli selkeyden ja täsmällisyyden. Komission 3.2.2009 antamasta vastauksesta huolimatta luontodirektiivin täytäntöön pano Suomessa on täysin EU:n perustamissopimuksen 249 artiklan 3 kohdan vastainen. Luontodirektiivin luonteesta ja yhteisön yhteisistä tavoitteista yhteisön luonnonperinnön säilyttämiseksi johtuen, jäsenvaltiolla ei ole EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien 21, 22, 23, 24, 25 ja 26 perusteella mahdollisuutta valita luontodirektiivin täytäntöönpanon osalla muotoja eikä keinoja, koska itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, mitä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on yhteisön laajuisesti käytettävä.
Luonnonsuojelulain 3 §:n perusteluissa oleva sana pääosiltaan yhdistettynä LsL:n 8 §:ssä sanottuun vapaavalintaiseen luonnonsuojeluohjelmien laatimiseen sekä komissiolle notifikaatioilmoituksen yhteydessä toimitetussa vastaavuustaulukossa merkittyyn LsL:n 64 §:n 2 momenttiin, vapauttaa ympäristöministeriön ja muut ympäristöorganisaatiot täysin noudattamasta luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen määräämiä Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteita. Vapaavalintaisuutta ei poista mikään suomen lain pykälä, eikä KHO. Tässä seuraavana Suomen LsL:n 3, 8 ja 64 §:t (Komissiolle pakollisena toimitettu jo aiemmin mainittu vastaavuustaulukko liitetiedostona ja/tai liitteenä.)
3 §
Euroopan yhteisön
direktiivit
Tällä lailla pannaan
täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja
kasviston suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi
(92/43/ETY), jäljempänä luontodirektiivi, ja luonnonvaraisten
lintujen suojelusta annettu Euroopan yhteisön neuvoston direktiivi
(79/409/ETY), jäljempänä lintudirektiivi, muilta osin kuin
metsästyslain (615/93) 5 §:ssä tarkoitettujen eläinlajien osalta.
LsL:n 3 §:n perustelut
"3 §. Euroopan
yhteisön direktiivit. Säännös sisältää
viittauksen niihin direktiiveihin, jotka
pääosiltaan pannaan
täytäntöön
luonnonsuojelulailla siihen liittyvine lainmuutoksineen."
(lihavointi kirjoittajan
8 §
Luonnonsuojeluohjelman
laatiminen ja hyväksyminen
Luonnonsuojeluohjelman
laatii ympäristöministeriö.
Luonnonsuojeluohjelmaa
laadittaessa on niille, joiden etua tai oikeutta asia koskee,
varattava tilaisuus tulla kuulluiksi. Luonnonsuojeluohjelman
laatimisen käynnistyessä ympäristöministeriön on tiedotettava
asiasta sillä tavoin, että luodaan edellytykset asiasta käytävälle
julkiselle keskustelulle.
Luonnonsuojeluohjelman
hyväksyy valtioneuvosto yleisistunnossa.
Euroopan yhteisön
Natura 2000 -verkostoa koskevat erityissäännökset
64 §
Natura 2000 -verkosto
Euroopan yhteisön Natura
2000 -verkosto Suomessa koostuu:
1) lintudirektiivin
perusteella Euroopan yhteisön komissiolle ilmoitetuista
linnustonsuojelualueista ja;
2) alueista, jotka
komissio tai neuvosto luontodirektiivin perusteella on hyväksynyt
yhteisön tärkeinä pitämiksi alueiksi.
Mitä 8 §:ssä säädetään
luonnonsuojeluohjelman laatimisesta ja hyväksymisestä, on
soveltuvin osin noudatettava laadittaessa ehdotusta Natura 2000
-verkostoon sisällytettävistä alueista. Asianosaisten kuuleminen
suoritetaan kuitenkin kuuluttamalla ehdotuksesta kunnan
ilmoitustaululla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa
säädetään. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi riittävän
ajoissa ilmoitettava vähintään yhdessä paikkakunnalla yleisesti
leviävässä sanomalehdessä. Kuulutuskustannukset maksetaan valtion
varoista. Ehdotusta koskevien tietojen tulee olla saatavilla
asianomaisessa kunnassa kuulutusajan.
Valitusoikeudesta
valtioneuvoston päätöksestä on vastaavasti voimassa, mitä 61 §:n
1, 3 ja 4 momentissa säädetään. (30.5.1997/492)
Mikään edellä oleva Suomen LsL:n pykälä, joiden perusteella komissio katsoo, ”että direktiivin 4 artiklan 1 kohta ja liite III on saatettu Suomen lainsäädäntöön oikein ja täydellisesti” ei osoita, että luontodirektiivi ja yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämät Natura 2000 alueiden valintaperusteet olisi siirretty Suomen kansalliseen lainsäädäntöön yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämänä selkeästi ja täsmällisesti.
Mikään laki, lain tulkinta, KHO eikä komissio ole velvoittanut ympäristöministeriötä noudattamaan yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luonto- ja lintudirektiivin täytäntöönpano ja Natura 2000 alueiden valinta Suomessa on pelkästään vapaavaltaisiin hallinnollisiin päätöksiin perustuvaa, KHO:n ja komission hyväksymää mielivaltaa.
Suomen lainsäädännön perusteella ympäristöministeriön käyttämä ja KHO:n sekä komission hyväksymä Natura 2000 alueiden valintaperustetulkinta on täysin EYTI tuomioiden C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99, C-117/03 jne. vakiinnuttaman oikeuskäytännön vastainen. LsL:n 8 §:ssä eikä 64 §:ssä ole viitteitäkään Natura 2000 alueiden valintaperusteista. LsL:n 3 §:ssäkään ei määrätä mitään Natura 2000 alueiden valintaperusteista. Siinä mainitaan vain direktiivien täytäntöönpanosta, joissa direktiiveissä ja niiden liitteessä III määrättyjä valintamenettelyitä ympäristöministeriö on selkeästi vääristellyt. Ympäristöministeriöllä ei muutoinkaan ole ollut edes tarkoituskaan noudattaa liitteessä III edellytettyjä kansallisen vaiheen valintaperusteita. Mitähän oikeuskäytäntöä komissio vastauksessaan komission ja jäsenvaltion kahdenvälisessä prosessissa mahtaa tarkoittaa?
Mikäli LsL:n 3 §:ssä sanotut direktiivit olisi alun perin edes tarkoitettu noudatettavaksi Natura 2000 alueiden valintaperusteiden ym. arviointien jne. muiden edellytysten osalta, niin miksi Suomen ympäristöministeriö ei ole toteuttanut vieläkään Natura 2000 alueiden valintaa luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen määräämällä tavalla? Missään vaiheessa ei ole esitetty niiden A, B, C, eikä varsinkaan D kirjaimilla arvioiduiksi tulleiden alueiden luetteloita, jotka liite III 1 vaiheen C kohdan edellyttämän kansallisen luokittelun ja luetteloinnin yhteydessä on jätetty ehdottamatta Natura 2000 alueiksi. Samoin on yhä edelleen esittämättä Natura 2000 Standard Data Form ilmoituslomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan viimeisessä kappaleessa komissiolle lähetettäväksi edellytetyt koko maan direktiiviluontotyyppien ja direktiivilajien pinta-ala ja lajimääräluettelot.
Kokonaan eri asiaksi ja oikeusvajeemme osoittamisen kannalta todella merkittäväksi sekä asiamme EYTI tuomioistuimessa käsittelemiseksi, on huomioon otettava se seikka, että komissio korostaa 4 artiklan 1, 2 ja 3 kohtien sekä liite III:n olevan komission ja jäsenvaltioiden välisiä prosesseja. Tämä on ensinnäkin täysin Suomen lainsäädännön vastaista ja tarkoittaa sitä, että komissiolla on käytettävissään sellaista tietoa Suomen alueista, jotka on Natura 2000 alueiden oikeudenomistajilta alusta asti salattu. Toisin sanoen ympäristöministeriö on toimittanut aineistoa komissiolle maanomistajilta salaa aina jopa valtioneuvoston päätösten ohi.
Komissio, todetessaan ja ilmoittaessaan luontodirektiivin ja sen 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III olevan saatettu Suomen lainsäädäntöön oikein ja täydellisesti, ei vastaa ollenkaan siihen mitä kysyttiin. Eli kysymykseen, "mitä toimenpiteitä komissio aikoo toteuttaa, jotta direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III kuvatun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 alueiden valintaperusteet siirretään Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti?"
Sen lisäksi, että komissio toimii täysin EYTI tuomion C-6/04 perustelukohtien vastaisesti, se toimii myös täysin omaa, Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan 9.1.2004 nostamansa ja numerolla C-6/04 käsitellyn kanteen vastaisesti. (Katso seuraavasta EYTI tuomiopäätöslainauksesta ainakin kohta 19)
Kanne
Luontodirektiivin täytäntöönpanotapa
Asianosaisten
lausumat
15 Komissio
moittii Yhdistynyttä kuningaskuntaa siitä, että tämä on
saattanut luontodirektiivin puutteellisesti osaksi kansallista
oikeusjärjestystään. Se katsoo erityisesti, että Yhdistynyt
kuningaskunta on virheellisesti hyväksynyt yleissäännöksen
täyttääkseen mahdolliset niissä erityissäännöksissä olevat
aukot, joilla pyritään tämän täytäntöönpanon varmistamiseen.
16 Yhdistynyt
kuningaskunta väittää, että se on pannut luontodirektiivin
asianmukaisesti täytäntöön hyväksymällä sen täytäntöönpanon
varmistamiseksi säännöstön, jossa ei säädetä yksinomaan
erityisvaatimuksista, vaan myös yleisvelvoitteista ja
hallinnollisista menettelyistä. Näitä yleisvelvoitteita on sen
mukaan tarkasteltava yhdessä kyseisen säännöstön niiden
erityisvaatimusten kanssa, joita ne täydentävät, sillä tällä
tavoin varmistetaan kyseisen direktiivin asianmukainen ja tehokas
täytäntöönpano.
17 Yhdistyneen
kuningaskunnan viranomaiset tukeutuvat erityisesti vuoden 1994
asetuksen 3 §:n 2 ja 4 momenttiin, joita vastaavat säännökset
Pohjois-Irlannin osalta ovat vuoden 1995 asetuksen 3 §:n 2 ja 4
momentti ja Gibraltarin osalta vuoden 1991 asetuksen 17 A §.
Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten mukaan nämä säännökset
velvoittavat ministereitä, luonnonsuojeluelimiä ja kaikkia
toimivaltaisia viranomaisia suorittamaan tehtävänsä siten, että
luontodirektiivin vaatimuksia noudatetaan.
18 Komissio
katsoo puolestaan, että Yhdistyneen kuningaskunnan mainitsemat
yleissäännökset eivät ole riittävän täsmällisiä sen
takaamiseksi, että kyseisessä direktiivissä säädetyt
erityisvelvoitteet saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä.
19 Jotta
yksityiset oikeussubjektit voisivat määritellä oikeuksiensa ja
velvollisuuksiensa laajuuden, niiden on komission mukaan kussakin
yksittäistapauksessa turvauduttava luontodirektiiviin, mikä ei
täytä yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön
mukaista oikeusvarmuuden vaatimusta ja siinä asetettuja
erityisyyden, täsmällisyyden ja selkeyden edellytyksiä.
20 Komissio
lisää, että jos yhteisöjen tuomioistuin hyväksyy Yhdistyneen
kuningaskunnan esittämän päättelyn logiikan, kyseinen direktiivi
olisi luultavasti voitu panna kokonaisuudessaan täytäntöön
tällaisella yleissäännöksellä, mikä on komission mukaan vastoin
erityisyyden vaatimusta, johon direktiivien täytäntöönpanoa
koskevassa oikeuskäytännössä on useasti viitattu.
Olihan se jo etukäteen selvää, että komissio ei voi myöntää virhettään. Ei ainakaan suoraan. Komissiolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kieltää havaintonsa Suomen Natura 2000 valintamenetelmän virheellisyyksistä. Siksi se ei luovuta Natura 2000 alueiden tietokanta-aineistoa vaan joutuu salaamaan ja yhdessä ympäristöministeriön kanssa salaa ne.
Mielenkiintoinen havainto on myös se, että komissio yrittää rajata itsensä pois luontodirektiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohdissa sille nimenomaisesti määrättyjen velvollisuuksien noudattamisesta. Komission vastauksen mukaan luontodirektiivin 4 artiklan 2 ja 3 kohtien säädökset vain koskettavat sitä, vaikka ne todellisuudessa velvoittavat ja suorastaan määräävät miten komissionkin on toimittava. Komission on valvottava myös, että 4 artiklan 1 kohta ja liite III 1 vaihe toteutetaan yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.
Komission vastuusta vapautumisselitykset rapautuvat ja romuttuvat saman tien entisestään, kun se selvittää Suomen ehdottamien alueiden luettelon arvioimisen tuloksena, ettei se ole havainnut mitään puutteita alueiden valintaperusteissa. Samaa osoittaa komission sopertelut niistä mahdollisista direktiivien soveltamisalaa kaventamaan tarkoitetuista säännöksistä, mitkä komissio olisi joutunut katsomaan direktiivien säännösten vastaisiksi.
Komission vastuuvälttelyt ovat perusteettomia, koska 4 artiklan 4 kohdassa määrätään Natura 2000 alueiden muodostamis- eli perustamisjärjestys. Kun muodostamis- eli perustamisjärjestys määräytyy suoraan 4 artiklan 4 kohdassa sanotun ja tarkoitetun suhteelliseen suojelun tasoon perustuvien valintaperusteluokittelujen ja luettelointien perusteella eli liite III 1 vaihe A ja B arvioinnit sekä C kohdan luokittelut ja luettelot, niin 4 artiklan 4 kohdan osalta nyt kirjallisen kysymyksen vastauksessa myönnetty virhe kumoaa osaltaan selitykset 4 artiklan 1 kohdan noudattamisesta. Edellisen lisäksi tilanne on mielenkiintoinen, koska ko. luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta on jätetty puuttumaan jo lähes 3 vuotta ennen 1.1.1995 alkanutta Suomen EU jäsenyyttä julkaistussa EU:n virallisesta lehdestä ja sen jälkeen kaikista suomenkielellä eri vuosina julkaistuista luontodirektiiviä koskevista virallisista lehdistä kaiken kaikkiaan yhteensä kuusi kertaa. Asiassa on ihmeellistä myös se, että Suomen kanssa yhtä aikaan EU:hun liittyneiden Ruotsin ja Itävallan osalta ensimmäinen virallinen lehti, jossa luontodirektiivi julkaistiin kyseisten maiden kielellä, julkaistiin vasta 1995. Ei lähes kolmea vuotta ennen jo vuonna 1992 niin kuin Suomen osalla meneteltiin.
Tiedoksi se, että Euroopan unionin laki nimisessä, Suomessa julkaistussa kaupallisessa lakikirjajulkaisussa on luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan osalla käännösvirhe.
Luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohta kuuluu saamani tiedon mukaan olla kirjoitettu seuraavasti. Eli Euroopan unionin lakikirjassa julkaistua oikeammin ilmaistuna seuraavasti;
"Kun
yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa
säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on
muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi
mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa
asettaen
ensisijaisuusjärjestykseen sen perusteella,
miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai
liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen
tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000 yhtenäisyyden kannalta sekä
alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella."
(Lihavoitu kohta on kirjoittajan hankkima käännöstekstin oikaisu)
Kun KHO Suomessa, ilman yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista eli ilman ennakkoratkaisun pyytämistä, on ratkaissut Natura 2000 valitukset LsL:n 64 §:n perusteella kaikilta osiltaan vapaasti hallintoa myötäillen, niin asiamme eli Natura 2000 valintaperusteasian käsittelemättä jättäminen EY tuomioistuimessa ajaisi EY tuomioistuimen melkoiseen uskottavuuskriisiin, koska silloin EY tuomioistuin suoraan myöntäisi ja tunnustaisi, että se on kykenemätön, tai jopa haluton varmistamaan yhteisönoikeuden ja itse vakiinnuttamansa oikeuskäytännön toteutumisen Suomen osalla Natura 2000 asiassa.
Komission selittelyistä huolimatta Suomen laista ei löydy luontodirektiivin osalta sellaista säädöstä tai säädöskokonaisuutta, jossa EYTI tuomioistuinpäätöksen C-6/04 peruste, "kun on kyse luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta direktiivistä 92/43/ETY, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille", millään tavalla täyttyisi tai edellyttäisi noudattamaan luontodirektiiviin liitteen III 1 vaiheen valintaperusteita Suomen Natura 2000 alueita valittaessa ja niistä päätettäessä.
Haavistossa 10.2.2009
Markku Sahlstedt
Tuomion C-6/04 perusteella Virrankosken tekemä kirjallinen kysymys ja sen kirjallinen vastaus (Vastaus, jonka saa klikkaamalla kysymyksen oikeassa ruudussa olevaa vastausruutua on ennen virallisessa lehdessä julkaisua näkemykseni mukaan vielä epävirallisessa muodossa)
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?pubRef=-//EP//TEXT+WQ+P-2008-6943+0+DOC+XML+V0//FI&language=FI
Komission tuomion C-6/04 perusteella Virrankosken tekemän kirjalliseen kysymykseen 3.2.2009 antama vastaus.
http://www.europarl.europa.eu/sides/getAllAnswers.do?reference=P-2008-6943&language=FI
EY tuomioistuimen päätös C-6/04, josta tuomion tiivistelmä ja perustelukohdat 15- 26
http://eur-lex.europa.eu:80/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML
Muita Virrankosken kirjallisia kysymyksiä ja niiden vastauksia
http://www.europarl.europa.eu/sidesSearch/search.do?type=QP&language=FI&term=6&author=2306
Komission kanne Kreikkaa vastaan
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:C:2007:183:0027:0028:FI:PDF
(C-293/07) Kreikan 11.12.2008 saama tuomio (Suomeksi ei muuta kuin tiivistelmä, jossa oleellista mm. luontoarvojen koskemattomuus jne. Tiivistelmän ym. saa kun laittaa numeron hakuvalikkoon)
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi