Kuvan saat isommaksi napsauttamalla hiirellä kuvan päällä.
Oikeusministeriö
Eteläesplanadi 10, Helsinki
Ympäristöministeriö
Kasarminkatu 25
Helsinki
Eteläesplanadi 10, Helsinki
Ympäristöministeriö
Kasarminkatu 25
Helsinki
Alueelliset ympäristökeskukset
ja
Kaikki Suomen virkahenkilöt
oikeusministerio (a) om.fi ; tuija.brax (a) om.fi ; kirjaamo.ym (a) ymparisto.fi ; paula.lehtomaki (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.uus (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.lo (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ham (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.pir (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.kas (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.esa (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.psa (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.pka (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ksu (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.lsu (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ppo (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.kai (a) ympäristo.fi ; kirjaamo.lap (A) ymparisto.fi ;
ASIA:
Natura 2000 huomautus sekä Suomen valtioneuvostoa ja Suomen kaikkia viranomaisia sekä muita toimijoita koskeva vaatimus noudattaa EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan velvoitteita ja näiden edellyttämää yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä.
VIITE:
1. EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomioin perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43.
2. Kuulutus ympäristöministeriön ehdotuksesta valtioneuvoston päätökseksi eräistä Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotukseen sisältyvistä tai liitettävistä alueista.
HUOMAUTUS:
1. Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa, että nähtävillä pidettyjä alueita ole osoitettu eikä valittu yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön eli mm. EY tuomioistuin päätösten C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03 edellyttämällä tavalla.
1. Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa, että nähtävillä pidettyjä alueita ole osoitettu eikä valittu yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön eli mm. EY tuomioistuin päätösten C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03 edellyttämällä tavalla.
2. Ympäristöministeriössä nähtävillä olevasta kuulemisaineistosta puuttui liite III erillisenä liitteenä. Missään ei ollut mainintaa, että nykyiset aluevalinnat olisi suoritettu liitettä III ja sen 1 vaihetta noudattaen.
3. Natura 2000 Standard Data Form lomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan viimeisen kappaleen edellyttämät koko maan tiedot puuttuivat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta. (Yhdistyksen sihteerin tutustumiskäynti Ympäristöministeriössä 16.4.2009)
4. Internetissä ainoastaan suomenkielisenä tiivistelmälomakkeena nähtävillä olevassa kuulemisaineistossa ei ole minkäänlaista mainintaa siitä, että alueiden direktiiviperusteiset valintaperustetiedot ilmoitetaan Natura 2000 Standard Data Form lomakkeilla. Ympäristöministeriön menettely poikkeaa Lapin ympäristökeskuksen alueella olevasta käytännöstä. Siellä olemassa olevien, jo Natura 2000 verkostoon valittujen alueiden tiivistelmälomakkeet sisältävät "klausuulin" " Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta." Näin pitäisi vähintään olla myös nähtävillä pidettävän aineiston osalta
5. Liite III 1 vaiheen C kohdan edellyttämät Natura alueiden luokittelut ja luetteloinnit puuttuvat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta kaikkien luontotyyppien ja lajien osalta.
6. Ympäristöministeriön kuulemisaineistosta puuttui myös luettelo mm. kaikista niistä ojista, puroista tai niitä suuremmista uomista ja joista sekä vesistöistä joissa Vuollejokisimpukkaa esiintyy.
VAATIMUKSET:
Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä ensimmäisenä vaiheena
1. Yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamista nyt nähtävillä olevien alueiden kuulemisen, valinnan ja päätösten osalta siten kuin EU:n perustamissopimus ja sen edellyttämä yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
2. Kaikkien 1.4-30.4.2009 välisen ajan nähtävänä pidetyn Natura 2000 alueiden käsittelyn ja niistä Natura 2000 päätösten tekemisen keskeyttämistä siihen asti, kunnes Natura 2000 alueiden valintaperusteet on siirretty kansalliseen lakiin siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
3. Silikaattikallio luontotyypin 8220 käännösvirheen korjaamista siksi, mitä EU:n luontotyyppiopas Interpretation Manual of European Union Habitats, Version EUR 15, 1996, EUR 15/2 October 1999 ja Version EUR 25, April 2003 ja nykyinen vuoden 2007 heinäkuussa julkaistu on numerolla 27 oleva edellyttää.
4. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin siten kuin mm. EY tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 edellyttävät.
Toisena vaiheena Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä
5. Purkuhakemuksen tai purkuhakemuksien tekemistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle kaikista yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomessa tehdyistä valtioneuvoston Natura 2000 päätöksistä.
6. Koko Suomen kaikkien Natura 2000 alueiden valitsemista uudelleen siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö eli mm. luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III 1 vaihe edellyttää.
7. Kaikkien vaatimiensa toimenpiteiden osalta Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin kirjallisia vastauksia ja vastaselitysoikeutta kaikkiin mahdollisiin selityksiin ja lausuntoihin, joita sen huomautuksen ja vaatimusten osalta hankitaan ja annetaan.
PERUSTELUT:
1. Oikeutetut odotukset hallintolain 6 §:n, jolla Suomessa on laitettu täytäntöön EY 10 artikla, noudattamisesta. Hallintolaissa kansalaisille määrätyt oikeudelliset odotukset koskevat kaikkia virkahenkilöitä Suomessa.
Hallintolaki 6.6.2003/434
Hyvän hallinnon perusteet
6 §
Hallinnon oikeusperiaatteet
Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. (lihavointi kirjoittajan)
2. EY tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö, jota Suomi on 8.12.1994 perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytyllä lailla 8.12./1540 sitoutunut noudattamaan.
Kohdasta 3 eteenpäin olevien EY tuomio-osoitteiden jälkeen olevien sisennettyjen kappaleiden numerointi on kyseisen tuomion tiivistelmän, itse tuomion tai ratkaisuehdotuksen kohtien numeroita. Sisennetyt tuomion tiivistelmäkohdat tai perustelukohdat on poimittu laajasta aineistosta helpottamaan Suomen kaikkia virkahenkilöitä sitovien peruslähtökohtien huomioon ottamista.
3. Yhteisöoikeuden etusijan "peruspäätös" mm. tiivistelmän kohta 3 eli;
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML
3. Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava.
Perustamalla rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet, oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä jäsenvaltioihin itseensä.
Yhteisöstä peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.
Jäsenvaltioiden toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden suvereeneja oikeuksia.
4. EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomion perustelukohdat 42 ja 43 EY 10 artiklan noudattamiseksi
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML
Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
42 Toisin kuin valittajat väittävät, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tämän asian valittajien vaatimukset, joilla pyrittiin riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, oli jätettävä tutkimatta, ei merkitse oikeussuojan epäämistä.
43 Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).
5. EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoitteet edellyttävät noudattamaan direktiiviä siitä lähtien kuin se on saavuttanut lainvoiman (Tuomion C-453/00 perustelukohta 21).
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0453:FI:HTML
21 Tulkinnalla, jonka yhteisöjen tuomioistuin EY 234 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa yhteisön oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien (ks. mm. asia 61/79, Denkavit italiana, tuomio 27.3.1980, Kok. 1980, s. 1205, Kok. Ep. V, s. 149, 16 kohta ja asia C-50/96, Deutsche Telekom, tuomio 10.2.2000, Kok. 2000, s. I-743, 43 kohta).
6. EY perustamissopimuksen 10 artiklaan perustuva yhteistyön velvoite edellyttää tuomion C-453/00 perusteella lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista. Perustelukohdat 26 ja 27 sekä itse tuomio
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0453:FI:HTML
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0453:FI:HTML
26 Kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, tilanne on seuraavanlainen. Ensinnäkin kansallisen oikeuden mukaan hallintoelin voi muuttaa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa kyseessä olevaa lopullista päätöstä. Toiseksi hallintopäätöksestä on tullut lopullinen vasta sellaisen kansallisen tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen, jonka ratkaisuihin ei saa hakea muutosta. Kolmanneksi tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antama tuomio huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät. Neljänneksi kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää tästä yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta.
27 Tällaisessa tilanteessa kyseisellä hallintoelimellä on EY 10 artiklaan perustuvaa yhteistyön periaatetta sovellettaessa velvollisuus tutkia uudelleen tämä päätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa yhteisön oikeuden säännöstä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi. Hallintoelimen on ratkaistava tämän uudelleentutkinnan tulosten perusteella, miltä osin sen on muutettava kyseistä päätöstä, jolloin kolmansien intressejä ei voida loukata.
Yhteisön tuomioistuimen ratkaisu:
EY 10 artiklaan perustuva yhteistyön periaate edellyttää, että hallintoelimen, jolle on esitetty hakemus lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimisesta, jotta se ottaisi huomioon yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan, on tutkittava uudelleen tämä päätös, jos
– sillä on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivalta muuttaa tätä päätöstä
– kyseisestä päätöksestä on tullut lopullinen sitä viimeisenä oikeusasteena käsitelleen kansallisen tuomioistuimen tuomion takia
– tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen tämän tuomion jälkeen antama oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät
– kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää kyseisestä oikeuskäytännöstä.
7. Päätös C-2/06 on suora jatke aiemmin tehdylle C-453/00 päätökselle. Siinä on yhteisön tuomioistuimen suuren jaoston 12.2.2008 tekemä tuore tulkinta EY 10 artiklan tulkinnasta. Sen tiivistelmässä sanotaan selkeästi ja täsmällisesti miten jäsenvaltion on EY 10 artiklan edellyttämänä meneteltävä.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0002:FI:HTML
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.2.2008
Tuomion tiivistelmä
1. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi
(EY 10 artikla)
2. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi
(EY 10 artikla)
1. Hallintoelimessä käytävässä sellaisessa menettelyssä, jonka tarkoituksena on asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen antaman tuomion perusteella lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkiminen, kun tämä tuomio perustuu sen jälkeiseen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nähden yhteisön oikeuden virheelliseen tulkintaan, ei yhteisön oikeudessa edellytetä, että pääasian kantaja on vedonnut yhteisön oikeuteen valtionsisäisen oikeuden mukaisessa muutoksenhaussa, jonka tämä on käynnistänyt tuomioistuimessa kyseisen päätöksen johdosta. Vaikka yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että hallintoelimellä olisi lähtökohtaisesti velvollisuus muuttaa hallintopäätöstä, josta on tullut lopullinen, erityiset seikat voivat EY 10 artiklaan perustuvan yhteistyön periaatteen nojalla nimittäin kuitenkin edellyttää, että tällainen hallintoelin tutkii uudelleen lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen, jotta yhteisöjen tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisestä yhteisön oikeussäännöksestä myöhemmin esittämä tulkinta voidaan ottaa huomioon. Edellytyksistä, joihin tällainen uudelleen tutkimista koskeva velvollisuus voi perustua, edellytystä, jonka mukaan viimeisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen tuomio, jonka nojalla riitautetusta hallintopäätöksestä on tullut lopullinen, perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhempi oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, ei voida tulkita siten, että sillä asetetaan asianosaisille velvollisuus tuoda kansallisessa tuomioistuimessa esiin kyseinen yhteisön oikeuden kysymys. Tältä osin riittää, että joko asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin on tutkinut mainitun yhteisön oikeuden kysymyksen, jonka tulkinta on yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antaman tuomion valossa osoittautunut virheelliseksi, tai että kyseinen tuomioistuin olisi voinut tutkia sen viran puolesta. Vaikka yhteisön oikeus ei velvoita kansallisia tuomioistuimia ottamaan viran puolesta esille yhteisön säännösten rikkomista koskevaa perustetta silloin, kun niiden olisi tällaisen perusteen tutkimisessa ylitettävä asianosaisten rajaaman riita-asian kohde, näiden tuomioistuinten on nimittäin viran puolesta tutkittava pakottavaa yhteisön oikeussääntöä koskevat perusteet, jos näillä tuomioistuimilla on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus tai oikeus tehdä se pakottavaan kansalliseen oikeussääntöön nähden. (ks. 37–39 ja 44–46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Yhteisön oikeudessa ei aseteta mitään ajallista rajoitusta lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista koskevan pyynnön esittämiselle. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen vapaus yhdenmukaisesti yhteisön tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden kanssa vahvistaa kohtuulliset muutoksenhakua koskevat määräajat. (ks. 60 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)
8. Kun EY tuomioistuin ei myöntänyt 23.4.2009 asiaan C-362/06 P antamassaan tuomiossa kanneoikeutta Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteiden tutkimiseksi EY tuomioistuimessa, määräaika kansallisen tuomioistuimen puoleen kääntymiseen tulee alkaa aikaisintaan tuosta EY tuomiosta, jossa tavallisten EU-kansalaisten kanneoikeus evättiin.
9. Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteiden täytäntöönpanona on KHO:n ilman ennakkoratkaisun pyytämistä hyväksymänä luonnonsuojelulain 64§, joka yhteisön tuomioistuimen tuomioilla 6/04 ja 508/04 vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on vain pelkkä hallinnollinen yleismääräys, eikä näin riitä täyttämään Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti. Eli siten kuin EY tuomioiden C-6/04 ja C-508/04 tiivistelmissä ja perustelukohdissa edellytetään.
10. Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on jopa täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 päivätty teksti)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML
Päätös C-6/04 tiivistelmäkohta ja perustelukohdat 25 ja 26
Olennaisin osa tuomion C-6/04 tiivistelmäkohtaa 1
Tarkka täytäntöönpano on kuitenkin erityisen tärkeää, kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella. Tästä seuraa, että kun on kyse luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta direktiivistä 92/43, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta. (ks. 21, 22, 25 ja 26 kohta)
11. Tuomion C-6/04 perustelukohdat 25 ja 26 edellyttävät myös 4 artiklassa ja siinä sanotussa liitteessä III, sen 1 vaiheen edellyttämien valintaperusteiden selkeää ja täsmällistä siirtämistä kansalliseen lakiin
25 Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C-38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10941, 53 kohta).
26 Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta.
12. Päätös korostaa kansallisen lain sisältöä. Päätös on tiukennettu jatko 20.10.2005 annetulle EY tuomiolle C-6/04. Pelkät hallinnolliset määräykset eivät riitä luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämiseksi.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML
Itävallan tasavalta
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Täytäntöönpanotoimenpiteet
Tuomion tiivistelmä
1. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Yhteisen luonnonperinnön hoito
(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)
Tuomion tiivistelmä
1. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Yhteisen luonnonperinnön hoito
(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa
(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)
3. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Tarvittavien suojelutoimien toteuttaminen
(Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohta)
4. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset
(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)
5. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset
(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)
1. Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää. (ks. 57 ja 58 kohta)
2. Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetulla direktiivillä 92/43 annetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, ja jäsenvaltioiden on tästä syystä erityisesti huolehdittava siitä, että niiden se lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen.
Erään jäsenvaltion hallituksen väitettä, jonka mukaan kansallisen oikeuden säännöstä tulkitaan joka tapauksessa direktiivin mukaisella tavalla, kun suojelutoimenpiteitä tarvitaan, ei tältä osin voida hyväksyä. Kansallisen oikeuden säännösten tällainen direktiivin mukainen tulkinta ei yksinään voi olla riittävän selvää ja täsmällistä, jotta sillä täytettäisiin oikeusvarmuuden asettamat vaatimukset.
Pelkällä hallintokäytännöllä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei lisäksi voida katsoa pantavan täytäntöön niitä velvoitteita, joita jäsenvaltioilla on, kun ne panevat direktiivin täytäntöön. (ks. 73, 78 ja 80 kohta)
3. Yhteisöjen lainsäätäjä on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohdassa käyttämillään ilmaisuilla halunnut asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden toteuttaa sellaiset tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat direktiivin liitteissä I ja II tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien asettamia ekologisia vaatimuksia, millä suljetaan pois se, että jäsenvaltioilla olisi tässä suhteessa harkintavaltaa, ja rajoitetaan kansallisten viranomaisten mahdollinen lainsäädäntö- tai päätösvalta koskemaan näiden toimenpiteiden toteuttamisessa käytettäviä teknisiä keinoja ja valintoja. (ks. 76 ja 87 kohta)
13. Päätöksen C-507/04 kohta 162 edellyttää ja korostaa direktiivien täsmällistä ja selkeää täytäntöönpanoa
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML
162 Mitä tulee Itävallan tasavallan väitteeseen, joka koskee direktiivin mukaista täytäntöönpanoa, on riittävää muistuttaa, että pelkkää hallintokäytäntöä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei voida pitää direktiivin täytäntöönpanon mukaisten velvoitteiden pätevänä täyttämisen muotona (ks. vastaavasti asia C-197/96, komissio v. Ranska, tuomio 13.3.1997, Kok. 1997, s. I-1489, 14 kohta; asia C-358/98, komissio v. Italia, tuomio 9.3.2000, Kok. 2000, s. I-1255, 17 kohta ja asia C-33/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 10.3.2005, Kok. 2005, s. I-1865, 25 kohta).
14. Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteita ei ole siirretty kansalliseen lakiin. Tuomiossa C-478/99 kanteen hylkäämiseksi riitti liitteen mainitseminen lain perusteluissa. Kyseistä tulkintaa ei voi soveltaa Suomessa eikä Suomen osalla, koska luontodirektiivin liitettä III ei mainita missään LsL:n pykälässä. Ei edes LsL:n perusteluissa. LsL:n 64§ on ns. "plankko valtakirja" ja antaa hallinnolle täyden vapauden soveltaa mitä valintaperustetta tahansa. Ottamatta huomioon ollekaan sitä, että koko Luontodirektiivin 4 artikla ja siinä sanotun liitteen III 1. vaihe on täsmällinen, selkeä ja tyhjentävä jäsenvaltioiden ja EY:n oikeuskäytännön noudatettavaksi edellyttämä määräyskokonaisuus Natura 2000 alueiden kansallisen valinnan toteuttamiseksi
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0478:FI:HTML
Tuomion C-478/99
Tiivistelmä
Jokaisella jäsenvaltiolla, jolle direktiivi on osoitettu, on velvollisuus toteuttaa osana kansallista oikeusjärjestystä ja direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. On välttämätöntä, että kansallisista täytäntöönpanotoimista johtuva oikeudellinen tilanne on riittävän täsmällinen ja selvä ja että oikeudensaajat ovat tietoisia kaikista oikeuksistaan ja voivat tarpeen vaatiessa toteuttaa ne kansallisessa tuomioistuimessa.
Tämä viimeksi mainittu edellytys on erityisen tärkeä silloin, kun kyseisen direktiivin tarkoituksena on oikeuksien myöntäminen toisten jäsenvaltioiden kansalaisille, kuten kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä 93/13/ETY. Siltä osin kuin on kyse direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta liitteestä, tämän säännöksen sanamuodon mukaan kyseessä oleva liite sisältää ohjeellisen luettelon, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. On selvää, että luettelossa olevaa ehtoa ei välttämättä ole pidettävä kohtuuttomana ja että päinvastoin sellainen ehto, joka ei ole luettelossa, voidaan todeta kohtuuttomaksi. Koska direktiivin liitteenä olevassa luettelossa ei rajoiteta sitä harkintavaltaa, joka kansallisilla viranomaisilla on ehdon kohtuuttoman luonteen arvioinnissa, luettelolla ei pyritä myöntämään kuluttajille enempää oikeuksia kuin direktiivin 3-7 artiklasta seuraa. Luettelolla ei muuteta lainkaan direktiivissä säädettyä tavoitetta, joka sellaisenaan velvoittaa jäsenvaltioita.
Tästä seuraa, että direktiivin täysi vaikutus voidaan taata riittävän täsmällisillä ja selkeillä oikeudellisilla puitteilla ilman, että direktiivin liitteenä olevaa luetteloa sisällytetään niihin säännöksiin, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeutta. Koska direktiivin liitteenä oleva luettelo on ohjeellinen ja selventävä, se on tiedonlähde direktiivin täytäntöönpanotoimia soveltaville kansallisille viranomaisille ja yksityisille, joita kyseiset täytäntöönpanotoimet koskevat. Näin ollen jäsenvaltioiden on direktiivissä säädettyyn tavoitteeseen päästäkseen valittava täytäntöönpanolle sellainen muoto ja sellaiset keinot, jotka tarjoavat riittävästi takuita siitä, että yleisöllä on mahdollisuus saada liitteestä tieto.
( ks. 15, 18 ja 20-22 kohta )
15. Kun tuomion C-508/04 tiivistelmässä perustellusti todetaan perustellusti,
"Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää." ,
Suomessa kansallista lakia ei ole voitu tulkita oikein Natura 2000 alueiden valintaperusteiden osalta, koska valintaperusteita ei kansallisessa laissa ole. EY 10 artiklan velvoittamana virheellinen menettely on korjattava siitä huolimatta, vaikka sen olisi tehnyt riippumaton elin.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML
Millä perusteella ja kenen myöntämänä virkahenkilöt Suomessa ovat saaneet luvan poiketa EY 10 artiklan noudattamisesta. Kysymys on aiheellinen, kun EY tuomiolla C-129/00 yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää korjaamaan virheellisen menettelyn, vaikka sen on tehnyt riippumaton elin.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0129:FI:HTML
Tuomion C-129/00
Tiivistelmän kohta 1
Jäsenvaltion voidaan lähtökohtaisesti todeta EY 226 artiklan nojalla jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan riippumatta siitä, mikä tämän valtion elin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, ja vaikka kyseessä on perustuslakien nojalla riippumaton elin. ks. 29 kohta
16. Pro Real Life edunvalvontayhdistys perustelee huomautustaan ja vaatimuksiaan myös sillä, että yksityisten henkilöiden ja yhdistysten valitukset eivätkä purkuhakemukset ole EY tuomioistuimelle lukuisasti esitettäväksi vaadituista ennakkoratkaisupyynnöistä huolimatta menestyneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa. (KHO menestymiseksi ei kenenkään toimesta voida lukea esim. sellaista Kolovirta- Vaalunvirta- Pyttyselkä norpansuojelualeen tapausta, jossa rannasta lähes kilometrin etäisyydelle sisämaahan päin ulottuneen vanhan metsän alueen KHO joutui poistamaan ilmeisesti siksi, että norpat eivät pesi puussa.
17. Pro Real Life edunvalvontayhdistys odottelee Suomen viranomaisten toimenpiteitä ja ihmettelee, miksi EY tuomioistuin toimi asiassa C-362/06 P vastoin aikaisempaa oikeuskäytäntöään eli asiassa C-326/05 P antamansa tuomion tiivistelmässä ja sen perustelukohdissa sanottua vastaan? Miksi EY tuomioistuin ei antanut sitä oikeusvarmuutta ja sen takaamaa oikeussuojaa, mikä sen velvollisuuksiin tällaisissa tapauksissa jo sen omienkin päätösten ja julkisasiamiehen asiassa C-362/06 P 23.10.2008 antaman ratkaisuehdotuksen mukaan kiistattomasti kuuluu?
18. Tässä osoitelinkki, josta avautuu tuomion C-326/05 P tiivistelmä ja perustelukohdat, joiden noudattamista asian C-362/06 P oikeudellisten kysymysten ratkaiseminen olisi ehdottomasti edellyttänyt yhteisön tuomioistuinta noudattamaan omaa aikaisempaa yhteisön vakiintuneeksi oikeuskäytännöksi tekemäänsä linjaustaan.
http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62005J0326:FI:HTML
Asia C-326/05 P Industrias Químicas del Vallés SA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio
Tuomion tiivistelmä (kohdasta 3 sen kaksi viimeistä kappaletta)
Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää laillisuusvalvonnan ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin valvoa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.
Erityisesti silloin, kun asianosainen vetoaa ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka toimivaltainen toimielin on väitetysti tehnyt, yhteisöjen tuomioistuinten on tarkistettava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat, eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat. (ks. 74–77 kohta)
19. Pro Real Life edunvalvontayhdistys ihmettelee todella miksi EY komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnit niin luontodirektiivin 4 artiklan säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä kuin niiden noudattamisen edellyttämässä Natura 2000 alueiden valintaperusteiden toteuttamisen valvomisessa sekä silikaattikallion käännöksessä havaitut ja komissiolle ja sittemmin EY tuomioistuimen ensimmäiselle asteelle ilmoitetut virheet ja virheellisyydet jätettiin kokonaan käsittelemättä.
20. Asian C-362/06 P ratkaisuehdotusosoite ja vastuuvapauslausekkeella varustetun päätöksen saa jäljempänä olevista osoitteista. Sillä varauksella, että osoitteita ei ole muutettu, niistä avautuvat myös ne kaikki oikeustapauskokoelmapäätökset, joiden perusteella yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä kaikki Suomen virkahenkilöt ovat EY 10 artiklan perusteella noudattamaan.
21. Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys liittää liitetiedostoksi kehystetyllä lisätekstillä varustetun luontodirektiivin liitteen III ja esittää lopuksi luettelona kommentteineen niiden EY tuomioiden numerot, joiden perustelu ja tiivistelmäkohdista luettuun yhdistys edellä olevan huomautuksensa ja vaatimuksensa perustaa. Huomioon otettavaksi yhdistys ilmoittaa, että osaa luettelossa olevista päätöksistä on jo edellä olevassa käytetty, mutta ei näe mm. ajanpuutteen eikä niiden avulla tapahtuneen tuomion C-362/06 P aiheuttaman tilanteen kommentoinnin seurauksena tarpeellisena niiden poistamista jäljempänä olevasta luettelosta.
1. Tässä jäljempänä osoite ja osoitteita, joista selviää, että yhteisöoikeutta ei ole Suomessa Natura 2000 alueiden valinnassa noudatettu. Tuomion C-362/06 perustelukohta 42 eikä varsinkaan perustelukohta 43 ole miltään osin Suomen osalta vapauttava, vaan kyseinen kohta EY 10 artiklan perusteella velvoittaa siirtämään mm. Natura 2000 valintaperusteet yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kansalliseen lakiin (mm. tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 ja C-75/01).
2. Lisäksi ko. perustelukohta 43 edellyttää kaikkia kansallisia toimijoita, eli myös maan hallitusta ja korkeinta hallinto-oikeutta ja näitä valvovaa oikeuskansleria noudattamaan yhteisöoikeutta. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämisen lisäksi perustelukohta 43 edellyttää korjaamaan Natura 2000 aluevalinnat yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi. Toisin sanoen luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiksi. (mm. EY tuomiot C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03).
3. Mikäli näin ei tapahdu, myös uusi kantelu komissiolle Natura 2000 valintaperusteiden siirtämättömyydestä kansalliseen lakiin jne. on mahdollista.
4. Mikäli Suomessa ei viipymättä toimita niin kuin EY perustamissopimuksen 10 artikla mm. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen kansallisilta toimijoilta edellyttää, niin jo valmiina olevan aineiston pohjalta uuden kantelun tekeminen komissiolle ei tuottane vaikeuksia. Tämän jälkeen, ellei komissio edellytä Suomen kansallisia toimijoita esim. siirtämään Natura 2000 alueiden valintaperusteita kansalliseen lakiin yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, on seuraava vaihe kanne komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä jo valmiina olevan aineiston perusteella EY tuomioistuimelle. Tällöin vastakkain ei ole yksityinen oikeussubjekti, vaan yhteisön tuomioistuin ja komissio.
5. Koska osa EY tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.
6. Ensimmäisestä osoitteesta löytää EYTI:ssa 23.4.2009 annetun, miltään osin komission yhteisöoikeuden vastaisesti ylläpitämää ja hyväksymää, virheellistä menettelyä vapauttamaton ja yksityisille oikeussubjekteille puhevaltaa myöntämättömän ja mitenkään Natura 2000 asian oikeudellisia kysymyksiä käsittelemättömän tuomion C-362/06 P.
7. Yhdistyksen mielestä ei voi välttyä vaikutelmalta, että yhteisön tuomioistuimella (EYTI:lla) ei riittänyt tahtoa eikä yhteisöoikeuden oikeuskäytännön edellyttämää yksimielisyyttä kumota yhden jäsenvaltion korkeimman hallintotuomioistuimen yhdessä asiassa tekemää linjaratkaisua. Peittääkseen oman kykenemättömyytensä tai jopa haluttomuutensa varmistaa ja edellyttää, että yhteisöoikeus ja sen vakiintunut oikeuskäytäntö toteutuu Natura 2000 asiassa myös Suomessa, yhteisön tuomioistuin mm. välttääkseen edellisen lisäksi tukehtumisen tällä hetkellä 27 jäsenvaltion yksityisten kansalaisten valituksiin, johon julkisasiamiehen esittämän ja perusteellisesti perusteleman kanneoikeuden myöntäminen olisi johtanut, EY tuomioistuin tukeutui vain EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoittavuuden korostamiseen.
8. Poliittisluontoisella ratkaisullaan, , EY tuomioistuin korostaa ja edellyttää, että jäsenvaltion kaikkien toimijoiden on noudatettava yhteisöoikeutta. Sen suvereenia kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella olevaa etuoikeutettua oikeutta, johon Suomi on perustuslain säätämisjärjestyksessä vuoden 1994 joulukuussa hyväksytyn EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä sitoutunut.
9. Tuomion C-362/06 P perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43 siirtää EY:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan määräyksiin vedoten täydellisesti vastuun kaikille kansallisille toimijoille. Tämä edellyttää mm. hallituksen toimia Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämiseksi selkeästi ja täsmällisesti.
EUROOPAN YHTEISÖN
PERUSTAMISSOPIMUKSEN KONSOLIDOITU TOISINTO
SISÄLLYS
10 artikla
Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista.
Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.
14. Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 allekirjoittamani teksti)
Päätös C-6/04
25 Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C-38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10941, 53 kohta).
26 Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta.
15. Edellä oleva koskee myös Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luontodirektiivin täytäntöönpanon vastaisuuksista lisää liitetiedostona olevassa 10.2.2009 päivätyssä Markku Sahlstedt´in allekirjoittamassa tekstissä.
16. Tiedoksi se, että jäljempänä olevat osoitteet toimivat päätökset avaten nyt tällä hetkellä, mutta on mahdoton ennakoida kuinka pitkään, koska ilmeisesti uusien jäsenmaiden seurauksena EU:n suunnasta useasti ilmenneenä ilmiönä on jostain syystä ollut, että hetken perästä osoitteet eivät enää toimikaan.
Tässä seuraavana EY tuomiopäätösosoitteita, jotka osoittavat täydellistä yhteisöoikeudellista oikeusvajetta Suomen osalta toteutetussa Natura 2000 asiassa.
C-362/06 P
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docrequire=alldocs&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100
Kun em. luettelo-osoite ei enää myöhemmin mahdollista päätöksen C-362/06 P avaamista, sen saa auki laittamalla numero seuraavaan hakuformaattiosoitteeseen ja näppäilemällä Enter tai klikkaamalla etsi ruutua. Tästä osoitteesta saa auki myös julkisasiamiehen tyrmätyksi tulleen, kanteen nostajille kaikin puolin myönteisen ja oikeussuojaa sekä oikeusvarmuutta tarjonneen ratkaisuehdotuksen, jonka hyväksymättömyydellä yhteisön tuomioistuin romutti omaa uskottavuuttaan merkittävästi. http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi
Kun em. luettelo-osoite ei enää myöhemmin mahdollista päätöksen C-362/06 P avaamista, sen saa auki laittamalla numero seuraavaan hakuformaattiosoitteeseen ja näppäilemällä Enter tai klikkaamalla etsi ruutua. Tästä osoitteesta saa auki myös julkisasiamiehen tyrmätyksi tulleen, kanteen nostajille kaikin puolin myönteisen ja oikeussuojaa sekä oikeusvarmuutta tarjonneen ratkaisuehdotuksen, jonka hyväksymättömyydellä yhteisön tuomioistuin romutti omaa uskottavuuttaan merkittävästi. http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi
Tästä saa suoraan mm. julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen ja vastuuvapauslausekkeella varustetun tuomion
Tästä avautuu vastuuvapauslauseketon tuomio asiassa C-362/06 P
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML
Tästä avautuu C-362/06 P:n perustelukohdassa 43 oleva päätös C-15/06, jonka perustelukohtaan 39 EY tuomioistuin perusti kaikki oikeudelliset kysymykset ratkaisematta jättäen asiassa C-362/06 P 23.4.2009 antamansa tuomion. Yhteisön oikeuskäytännössä ratkaisun perustelut ovat sitä suvereenia ja ratkaisevaa yhteisöoikeutta, jota jäsenvaltioiden virkahenkilöillä ei ole mahdollisuutta EY 10 artiklaa rikkomatta sivuuttaa.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0015:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta (kohdat 12-16 ja 19-25) (Tuomio annettiin vasta 7.11.2000 eli lähes puoli vuotta KHO:n 14.6.2000 ilman ennakkoratkaisun pyytämistä antamien Natura 2000 valitusratkaisujen jälkeen ja sitä on noudatettava siitä lähtien kuin direktiivi tuli lainvoimaiseksi. Katso aiemmin edellä oleva tuomio C-453/00.)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-67/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-35 ja 43)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0067:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-71/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 27-28 ja 36)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0071:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-220/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-32 ja 40)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0220:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-117/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös koskee 6 artiklan vaikutusarviointeja ja se tukeutuu päätökseen C-371/98. Päätös lähtee siitä, että vaikutusarviot on tehtävä vasta siitä lähtien ja niihin alueisiin, kun komissio on vahvistanut alueet.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0117:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On "nuorennus" päätöksestä 6/60) Luontodirektiivin täytäntöönpanon EY oikeuskäytännön vastaisuudesta katso 9.2.2009 Markku Sahlstedt´in kirjoittama liitetiedosto.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML
Merkittävä. Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML
Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin päätös C-508/04. (Mm kohta 162)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-33/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (Huom. tiivistelmäosa mm. kohta 7 ja sen viitekohta) Koskee luontodirektiivin täytäntöönpanoa
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0098:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-75/01 Luxemburg oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 28 jne. ja kohta 43) Osoittaa luontodirektiivien täytäntöönpanoa ennen päätöksillä C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 tiukennettua ja entisestään täsmennettyä direktiivien kansalliseen lakiin siirtämistä.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62001J0075:FI:HTML
Tästä avautuu päätös C-365/93 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 9) Direktiivien täytäntöönpano
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61993J0365:FI:HTML
Tästä avautuu valitusasiapäätös, johon yhteisö ensimmäisen asteen tuomioistuin asiassa T-150/05 tukeutui, mutta unohti tiivistelmäkohdassa 4 sanotun. Kyseisen kohdan 4 tulee koskea myös EY tuomioistuinta, ainakin silloin, kun on kiistattomasti osoitettavissa ettei kansallinen tuomioistuin noudata yhteisöoikeutta.
Tästä avautuu päätös C-127/02
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62002J0127:FI:HTML
Yhteisöoikeuden etusijan "peruspäätös" (mm. tiivistelmän kohta 3, jossa sanotaan suoraan mitä oikeutta jäsenvaltiossa noudatetaan. Valitettavasti tuomiossa C-362/06 P yhteisön tuomioistuin ei velvoittanut komissiota valvomaan, että myös jäsenvaltio Suomi on velvollinen noudattamaan yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 alueiden valinnassa)
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML
Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, muuta voi käsitellä kansallisen tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta asian mm. tiivistelmän kohdat 2 ja 4. Suomessa on käytetty kaikki keinot, mutta yhteisöoikeus ei ole toteutunut. Tästä syystä asia olisi ollut tutkittava EY tuomioistuimessa.
6/60
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML
Helsingissä 30.04.2009
Pro Real Life edunvalvontayhdistys
Tom Järvinen
Puheenjohtaja
Kyllikki Arohonka
Varapuheenjohtaja
Ohessa liitteenä kehystetyllä lisätekstillä varustettu luontodirektiivin liite III ja tiivistelmäosa silikaattikallion käännösvirheestä sekä teksti luontodirektiivin 4 artiklan täytäntöönpanon yhteisöoikeuden vastaisuuksista sekä kaikki edellä olevassa tekstissä luetellut ja niiden osoitteista luettavat ja tulostettavat EY tuomiot.