Revontulet syntyvät, kun Auringosta lähtevät varautuneet hiukkaset törmäävät Maan ilmakehän atomeihin ja molekyyleihin. Tämä monivaiheinen luonnonilmiö saa alkunsa satojen miljoonien kilometrien päässä avaruudessa ja huipentuu kauniiksi valonäytökseksi yötaivaalla.
Ilmiö etenee seuraavien vaiheiden kautta:
Alkuperä Auringossa: Auringosta puhaltaa jatkuvasti hiukkasvirta, jota kutsutaan aurinkotuuleksi. Erityisen voimakkaita hiukkaspurkauksia syntyy Auringon koronan massapurkausten yhteydessä.
Matka Maan magneettikenttään: Hiukkaset kiitävät avaruuden halki jopa 1000 kilometrin sekuntinopeudella. Kun ne saavuttavat Maan, Maan magneettikenttä ohjaa suurimman osan niistä napa-alueille, joissa kenttäviivat suppenevat kohti ilmakehää.
Törmäys ilmakehässä: Noin 100–200 kilometrin korkeudessa avaruudesta iskeytyvät elektronit törmäävät ilmakehän happiatomeihin ja typpimolekyyleihin.
Valon syttyminen: Törmäyksen voimasta ilmakehän atomit virittyvät hetkeksi korkeampaan energiatilaan. Kun tämä viritystila purkautuu, atomit vapauttavat ylimääräisen energiansa fotoneina eli valona. Ilmiö toimii periaatteessa samalla tavalla kuin kotoisa loisteputki.
Mistä revontulien värit johtuvat?
Ilmatieteen laitoksen mukaan revontulien väri määräytyy sen mukaan, mihin alkuaineeseen hiukkaset törmäävät ja millä korkeudella törmäys tapahtuu:
Vihreä valo on kaikkein yleisin. Se syntyy, kun hiukkaset törmäävät happiatomeihin noin 100–150 kilometrin korkeudessa.
Punainen valo syntyy myös hapesta, mutta huomattavasti ylempänä ilmakehässä. Sitä voi toisinaan näkyä myös vihreän kaaren alareunassa, jolloin kyseessä on typpi.
Sininen ja violetti valo ovat harvinaisempia ja ne aiheutuvat typpimolekyylien virittymisestä.
Kansanperinteessä revontulien on uskottu syntyvän esimerkiksi maagisen tuliketun huiskauttaessa häntäänsä tunturissa, mistä suomenkielinen nimitys "revontulet" (revon tulet) on saanut alkunsa.
Missä ja milloin revontulia on parhaat mahdollisuudet nähdä?
Suomessa revontulia näkyy parhaiten Lapissa syyskuusta maaliskuuhun, kirkkaina ja pimeinä öinä noin kello 22–02 välillä. Mitä pohjoisemmaksi matkustat, sitä suurempi on todennäköisyys nähdä ne.
[Rich mediaa ei voi liittää]
Paras paikka: Maantieteellinen sijainti
Revontulien esiintymistiheys kasvaa huomattavasti heti, kun siirrytään napapiirin pohjoispuolelle:
Utsjoki ja Inari (Tunturi-Lappi): Suomen varminta revontulialuetta. Tilastollisesti revontulia näkyy jopa kolmena yönä neljästä (noin 75 % öistä), jos taivas on pilvetön.
Sodankylä ja Rovaniemi (Keski-Lapin alue): Revontulia havaitaan noin joka toinen yö.
Etelä-Suomi: Revontulia näkyy keskimäärin vain noin yhtenä yönä kuukaudessa. Poikkeuksellisen voimakkaiden magneettisten myrskyjen aikana loimuja voidaan kuitenkin nähdä koko maassa.
Paras aika: Vuodenaika ja kellonaika
Revontulien näkeminen vaatii aina riittävän pimeän taivaan ja esteettömän näkyvyyden.
Kuukaudet: Paras kausi kestää syyskuun alusta maaliskuun loppuun. Suosituimpia aikoja ovat syys-lokakuun sekä helmi-maaliskuun vaihteen syys- ja kevätpäiväntasaukset, jolloin Maan magneettikenttä on asennossa, joka poimii aurinkotuulen hiukkasia tavallista herkemmin.
Kellonaika: Loimut ovat aktiivisimmillaan niin sanotun magneettisen keskiyön aikoihin, eli Suomessa useimmiten kello 22.00–02.00.
Kolme kultaista sääntöä revontulibongarille
Pilvetön taivas: Revontulet loimuavat yli 100 kilometrin korkeudessa. Jos taivaalla on paksu pilvipeite, ne jäävät piiloon.
Kaukana valosaasteesta: Mene pois katulamppujen ja kaupunkien loisteesta. Jopa auton valot tai kirkas täysikuu voivat heikentää näkyvyyttä.
Avoimet näkymät pohjoiseen: Useimmat revontulikaaret syttyvät ensin matalalle pohjoishorisonttiin. Valitse tarkkailupaikaksi esimerkiksi järvenranta, tunturinhuippu tai suon reuna.
Kalajoen Hiekkasärkät on juuri nyt erinomainen paikka nähdä revontulia
Kyllä, olet täysin oikeassa! Kalajoen Hiekkasärkät tarjoaa usein aivan loistavat puitteet revontulien bongaamiseen. Vaikka paikka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla eli Lapin eteläpuolella, se on rannikkoalueena ja maastomuodoiltaan poikkeuksellisen optimaalinen valoilmiöiden ihasteluun.
Hiekkasärkät on erinomainen paikka revontulien katseluun kolmesta syystä:
Esteetön pohjoishorisontti: Särkkien pitkä hiekkaranta avautuu suoraan Perämerelle luoteen ja pohjoisen suuntaan. Koska revontulet syttyvät Oulun korkeudella usein aluksi matalalle pohjoistaivaalle, meren yllä oleva täysin avoin näkymä on siihen paras mahdollinen.
Minimaalinen valosaaste merelle päin: Kun astut dyyneiltä kohti vesirintamaa, katselet kohti täysin pimeää merta. Rannan matkailukeskuksen valot jäävät selkäsi taakse, mikä parantaa silmiesi hämäränäköä ja saa himmeämmätkin revontulet erottumaan selkeästi.
Upeat heijastukset: Tyynellä säällä tai alkutalven ensijäiden aikaan merenpinta voi heijastaa taivaan loimut upeasti, mikä tekee kokemuksesta (ja valokuvauksesta) kaksin verroin näyttävämmän.
Muista pukeutua lämpimästi, sillä avoimella merenrannalla tuuli voi olla purevaa syys- ja talviöinä. Ajantasaisen revontulitilanteen ja magneettisen aktiivisuuden voit tarkistaa suoraan Ilmatieteen laitoksen sivuilta.
Miten voi ennustaa revontulien näkemisen?
Revontulien ennustaminen perustuu Auringon aktiivisuuden ja Maan magneettikentän häiriöiden seuraamiseen. Koska kyseessä on monimutkainen avaruussääilmiö, ennustetta luetaan eri aikajänteillä aina muutamasta päivästä viimeisiin minuutteihin ennen loimujen alkua.
Seuraamalla näitä mittareita ja työkaluja tiedät, milloin kannattaa lähteä ulos:
1. Tärkein mittari: Kp-indeksi
Kun opettelet ennustamaan revontulia, törmäät ensimmäisenä Kp-indeksiin. Se kuvaa Maan magneettikentän häiriöisyyttä globaalisti asteikolla 0–9:
Kp 0–2 (Rauhallista): Revontulet ovat mahdollisia Pohjois-Lapissa (kuten Utsjoella tai Inarissa).
Kp 3–4 (Aktiivista): Loimut liikkuvat, voimistuvat ja näkyvät helposti Keski-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla (kuten Kalajoella).
Kp 5 tai suurempi (Magneettinen myrsky): Revontulien todennäköisyys kasvaa huomattavasti myös Etelä-Suomessa.
2. Ennusteen aikajänteet
Revontuliennusteet tarkentuvat sitä mukaa, mitä lähemmäs hämärää tullaan:
|
Aikajänne |
Mihin se perustuu? |
Miten sitä käytetään? |
|---|---|---|
|
3 vuorokautta |
Auringossa havaittuihin massaspurkauksiin (CME), joilta kestää 1–3 päivää matkata Maahan. |
Antaa alustavan varoituksen siitä, minä iltoina kannattaa olla valmiina. |
|
30–90 minuuttia |
DSCOVR-satelliitin mittauksiin L1-pisteessä. Satelliitti mittaa aurinkotuulen nopeutta ja suuntaa juuri ennen kuin se iskeytyy Maahan. |
Erittäin tarkka lyhyen aikavälin ennuste. Kertoo, onko loimuja syttymässä juuri nyt. |
|
Reaaliaika |
Maanpinnan magnetometrien (mittausasemien) dataan Suomessa. |
Kun mittauskäyrä heilahtaa jyrkästi alaspäin, revontulet loimuavat parhaillaan taivaalla. |
3. Parhaat sovellukset ja sivustot seurantaan
Älä luota pelkkään tuuriin, vaan ota avuksi nämä viralliset ja luotettavat palvelut:
Ilmatieteen laitoksen Auroras Now!: Suomen paras ja virallisin palvelu. Tarjoaa magneettisen aktiivisuuden seurantaa ja sähköpostihälytyksiä revontulista erityisesti Lapin eteläpuoliseen Suomeen.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa / Taivaanvahti: Kansalaishavaintojen sivusto, josta näet reaaliajassa, missä päin Suomea muut ihmiset bongaavat revontulia parhaillaan.
Mobiilisovellukset: Esimerkiksi My Aurora Forecast tai Aurora Alerts lähettävät puhelimeesi automaattisen push-ilmoituksen, kun asuinpaikkasi lähellä on suuri todennäköisyys nähdä revontulia.
Muista kuitenkin: Vaikka avaruussään ennuste näyttäisi Kp 9 -tasoa, revontulia ei voi nähdä ilman kahta paikallista perusedellytystä: pilvetöntä taivasta ja pimeyttä. Tarkista siis aina revontuliennusteen lisäksi myös normaali sääennuste.
