Yhteisöjen tuomioistuin suojeli KHO:ta ja Suomea oikeusvaltiona

Yhteisöjen tuomioistuin on antanut 23.4.2009 tuomio asiassa C-362/06 P. Kysymys on Markku Sahlstedtin ja MTK:n ynnä muiden valituksesta, mikä on käsitelty seuraavan otsikon alla: Muutoksenhaku – Luontotyyppien suojelu – Komission päätöksellä hyväksytty luettelo boreaalisen vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista – Luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tästä päätöksestä nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen.

Valittajat ovat valittaneet siitä, että Suomessa Natura on toteutettu vastoin direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä. Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on. Luettelo on toimitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Näihin tietoihin kuuluu alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä liitteessä III (1 vaihe) eriteltyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja ne on toimitettava lomakkeella, jonka komissio on valmistellut 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
Suomessa näin ei ole tehty.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

EY-tuomioistuimen ratkaisuehotuksen valmistelee julkisasiamies. Julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaaan tehnyt hyvää työtä ja tehnyt oikean ja lain-ja oikeudenmukaisen ratkaisuehdotuksen.
Katso julkisasiamiehen ratkaisuehdotus http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

EY-tuomioistuimen ratkaisu

Ey-tuomioistuimessa vastassa oli EU-komissio. Suomen valtio oli väliintulollaan ilmoittanut tukevansa EU-komissioita jota tuki myös Espanjan valtio. Asetelma oikeuden toteutumiseen oli mahdoton. Kysymys on poliittisluoteisesta Suomen Korkeimman hallintooikeuden suojelupäätöksestä sekä Suomen maineen suojelemisesta oikeusvaltiona. Siksi EY-tuomioistuin katsoi, ettei valittajilla ollut kanneoikeutta asiassa. Siis valittajat olivat vääriä, mutta asia oli oikea. Tässä ratkaisu, mikä löytyy allaolevasta osoitteesta kohdasta C-362/06P

C-362/06 P
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docrequire=alldocs&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Ratkaisun 43 kohta on seuraava: 43 Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi on velvitettu EY 10 artiklan perusteella siirtämään mm. Natura 2000 valintaperusteet yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kansalliseen lakiin (mm. tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 ja C-75/01).

Perustelukohdan 43 tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkia kansallisia toimijoita, eli myös maan hallitusta ja korkeinta hallinto-oikeutta ja näitä valvovaa oikeuskansleria noudattamaan yhteisöoikeutta. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämisen lisäksi perustelukohta 43 edellyttää korjaamaan Natura 2000 aluevalinnat yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi. Toisin sanoen luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiksi. (mm. EY tuomiot C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03).

Suomessa vallitseva hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on täysin yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04

Kun osa EY tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.

Tästä avautuu C-362/06 P:n perustelukohdassa 43 oleva päätös C-15/06
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0015:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta (kohdat 12-16 ja 19-25)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-67/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-35 ja 43)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0067:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-71/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 27-28 ja 36)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0071:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-220/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-32 ja 40)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0220:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-117/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös koskee 6 artiklan vaikutusarviointeja ja se tukeutuu päätökseen C-371/98. Päätös lähtee siitä, että vaikutusarviot on tehtävä vasta siitä lähtien ja niihin alueisiin, kun komissio on vahvistanut alueet.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0117:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On "nuorennus" päätöksestä 6/60)Luontodirektiivin täytäntöönpanon EY oikeuskäytännön vastaisuudesta katso liitetiedosto.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML

Merkittävä Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin Päätös C-508/04. Mm kohta 162
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-33/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (Huom. tiivistelmäosa mm. kohta 7 ja sen viitekohta) Koskee luontodirektiivin täytäntöönpanoa
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0098:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-75/01 Luxenburg oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 28 jne. ja kohta 43) Edeltää päätöstä C-6/04 ja mm. C-508/04 sekä C-507/04
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62001J0075:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-365/93 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 9) Direktiivien täytäntöönpano
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61993J0365:FI:HTML

Tästä avautuu valitusasiapäätös, johon yhteisö ensimmäisen asteen tuomioistuin asiassa T-150/05 tukeutui, mutta unohti tiivistelmäkohdassa 4 sanotun. Kyseisen kohdan 4 tulee koskea myös EY tuomioistuinta, ainakin silloin, kun on kiistattomasti osoitettavissa ettei kansallinen tuomioistuin noudata yhteisöoikeutta.
Tästä avautuu päätös C-127/02
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62002J0127:FI:HTML

Yhteisöoikeuden etusijan "peruspäätös" (mm. tiivistelmän kohta 3, jossa sanotaan suoraan mitä oikeutta jäsenvaltiossa noudatetaan. Valitettavasti tuomiossa C-362/06 P yhteisön tuomioistuin ei velvoittanut komissiota valvomaan, että myös jäsenvaltio Suomi on velvollinen noudattamaan yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 alueiden valinnassa)
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML

Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, muuta voi käsitellä kansallisesta tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta mm. tiivistelmän kohdat 2 ja 4. Suomessa on käytetty kaikki keinot, mutta yhteisöoikeus ei ole toteutunut. Tästä syystä asia olisi ollut tutkittava EY tuomioistuimessa.
6/60
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML

Erkin kommentti: Natura-taistelussa sota jatkuu. Nyt Suomen viranomaisten, keskusrikospoliisin ja valtakunnasyyttäjäviraston, on tutkittava miten Suomen valtioneuvoston 20.8.1998 antama päätös Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä on syntynyt. On etsittävä ja tutkittava valtioneuvoston päätöksen alkuperäiset liitteet, joita on ainakin 48 mapillista ja jotka on vaihdettu valtioneuvoston päätökseen jälkikäteen. Kuka vaihtamisen on tehnyt ja missä ovat alkuperäiset asiakirjat. On tutkittava Natura-alue-esitysmateriaaliin sisältyvä ja luontodirektiivin määräyksissä tarkoitettu tieteellinen selvitys siitä, mitä direktiivissä mainittuja eläin-, kasvi- ja luontotyyppejä alueella esiintyy perusteena tilan alueen liittämiselle SPA- ja SCI-alueena Natura verkostoon. On tutkitava, onko Suomessa toimittu kuten direktiivit ja EY-tuomioistuimen päätökset edellyttävät. Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on. Luettelo on toimitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Näihin tietoihin kuuluu alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä liitteessä III (1 vaihe) eriteltyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja ne on toimitettava lomakkeella, jonka komissio on valmistellut 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Luonnollisesti Naturassa on paljon muutakin tutkittavaa. Asiat käyvät näiltä sivuilta ilmi ja jotka ovat jo rikostutkinnan pohjana. Kaikki syylliseksi todetut on saatava lainmukaiseen vastuuseen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Vanhanen taistelee omiaan vastaan Natura-asiassa

Suomen Natura-ratkaisu on toteutettu direktiivien vastaisesti ja näistä laittomuuksista ovat eniten joutuneet kärsimään maanomistajat, joista suurin osa on maanviljelijöitä ja puoluekannaltaan keskustalaisia. MTK on aktiivisesti pyrkinyt saamaan oikeutta jäsenistölleen ja kaikille niille, jotka ovat joutuneet Natura-laittomuuksien kohteeksi. Pääministeri Matti Vanhanen on asettunut puolustamaan vääryyttä ja laittomuutta sekä vastustamaan MTK:n toimintaa. Pääministeri Vanhanen on osoittanut asian käytännön toimenpiteillään.

Torstaina 8.7.2004 Helsingin Sanomat julkisti uutisen otsikolla Lapin Naturasta kiistellään EY-tuomioistuimessa. Uutisen mukaan hallituksen EU-ministerivaliokunta käsitteli asiaa keskiviikkona 7.7.2004. Se päätti, että Suomi tekee asiassa väliintulon eli ilmoittautuu tukemaan komissiota oikeusjutussa. Näin pääministeri Matti Vanhanen päätti toimia vastoin kansalaisten perusoikeuksia ja oikeusturvaa sekä vastoin EU direktiivejä puolustaessaan Suomen valtion rikolliseksi epäiltävää toimintaa. Vanhasen luottamus kasvaa alaspäin kuin lehmän häntä eikä tekstiviestikohut ja osatotuuksien kertominen lisää Vanhasen luottamusta. Vanhasen toiminta on kansan ja kansalaisten etujen vastaista. Näin ei voi jatkua. Suomi tarvitsee rehellisen ja oikeudenmukaisen sekä lainkuuliaisen pääministerin.

EU-ministerivaliokunnan kokoonpano

Hallituksen EU-ministerivaliokuntana kuuluvat seuraavat ministerit:
pääministeri Matti Vanhanen
valtionvarainministeri Antti Kalliomäki
ympäristöministeri Jan-Eri Enestam
ulkoasianministeri Erkki Tuomioja
oikeusministeri Johannes Koskinen
kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
liikenne- ja viestintäministeri Juha Korkeaoja
ulkomaankauppa- ja kehitysminsiteri Paula Lehtomäki

Ministerien kesälomalistan mukaan suraavat ministerit ovat olleet lomalla 7.7.2004
Antti Kalliomäki, jonka sijainen on Wideroos, 2. sijainen Mönkäre, 3. sijainen Luhtanen, 4. sijainen Koskinen 5. sijainen Eenestam
Erkki Tuomioja, jonka 1. sijainen on Vanhanen, 2. sijainen Lehtomäki, 3. sijainen Luhtanen, 4. sijainen Kalliomäki, 5. sijainen Rajamäki
Johannes Koskinen, jonka 1. sijainen on Luhtanen, 2. sijainen on Rajamäki, 3. sijainen Mönkäre 4.sijainen Haatainen, 5.sijainen Wideroos
Mauri Pekkarinen, jonka 1. sijainen on Lehtomäki, 2. sijainen Kääriänen, 3.sijainen Manninen, 4.sijainen Enestam ja 5. sijainen Koskinen
Juha Korkeaoja, jonka 1.sijainen on Kääriäinen, 2. sijainen Pekkarinen ja 3. sijainen Hyssälä
Paula Lehtomäki, jonka 1. sijainen on Vanhanen, 2. sijainen Korkeoja ja 3. sijainen Kääriäinen
Ministeri Karpela on ministerien sijaisuusluettelon mukaan ministeri Lehtomäen neljäs sijainen niin valtioneuvoston kanlsian kuin ulkoministeriönkin asioissa.

Pöytäkirja kokouksesta

Aika 23.6.2004 klo 8.30-9.10
Paikka Valtioneuvoston kanslia, Plenum-kokoushuone
Läsnä (x) pääministeri Matti Vanhanen
(x) ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
(x) EU-asioiden valtiosihteeri Antti Peltomaki - sihteeri
opetusministeri Tuula Haatainen
kulttuuriministeri Tanja Karpela
peruspalvleuminsiteri Liisa Hyssälä

Lisäksi läsnä
erityisavustaja Jukka Salovaara
apulaistiedotuspäällikkö Mikko Norros
EU-tiedottaja Sanna Kangasharju
Neuvotteleva virkamies Markku Keinänen
Ylitarkastaja Liisa Rajakangas (asiakohta 1)
osastopäällikkö Jan Store, osastopäällikkö Antti Kuosmanen (asiakohta 2 a)
budjettineuvos Rauno Lämsä (asiakohta 2b)
vanhempi hallitussihteeri Kari Valonen, maatalousneuvos Päivi Mannerkorpi ja kalatalousylitarakstaja Harry Kaasinen (asiakohta 2c)
kansainvälisten asioain neuvos Leena Simonen (asiakohta 2 f)
lainsäädäntösihteeri Henriikka Hämäläinen ( asiakohta 3 a ja b)

1. Itämeren alueen lohen ja siian pyynti: Komission suunnitelma dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden raja-arvoille. Ministeri Enestam esitteli asian. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.

2. Neuvottelut ja kokoukset
a) Yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvosto 12-13.7.2004
- yleisten asiain kokoonpano, pääministeri Vanhanen esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puolleettiin esitettyjä toimintalinjoja
- ulkosuhteiden kokoonpano, pääministeri Vanhanen esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja
b )Ecofin-neuvosto 16.7.2004
Ministeri Enestam esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat, Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
c ) maatalous- ja kalatalousneuvosto 19.7.2004
Ministeri Hyssälä esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
d ) Epävirallinen EU:n kauppaministerikokous 11.7.2004
Ministeri Enestam esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
e) Epävirallinen koulutus-, nuoriso-, ja kulttuuriministerikokous 12.-14-7.2004
Ministeri Haatainen ja Karpela esittelivät keskeisimmät kokouksessa esille tulevata asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
f ) Epävirallinen ympäristöminsiterikokous 16.18.7.2004
Ministeri Enestam esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.

Tuomioistuin- ja valvonta-asiat

a ) Komissio vastaan Suomi ( C-225/04) ; satamavaltioiden suorittamsta valvonnasta annetun direktiivin 2001/106/EY täytäntöönpanon laiminlyönti, Suomen vastine
Pääministeri Vanhanen esitteli asian. Puollettiin esitettyä toimintalinjaa.

b ) Väliintulohakemus ja -kirjelmä: Lapin liiton ym. vastaan komissio (T-141/04) ja Kurt Martin Mayer ym. vastaan komissio (T-137/04); Natura-alueet
Pääministeri Vanhanen esitteli asian. Puollettiin väliintulohakemuksen esittämistä. Väliintulokirjelmä laaditaan ja käsitellään myöhemmin erikseen.

EU-asioiden valtiosihteeeri Antti Peltomäki

Erkin kommentti: Kohdan 3b esitteli pääministeri Matti Vanhanen tietoisena siitä, että Suomen Natura on valmisteltu ja toteutettu täysin vastoin direktiivejä ja Suomen lakia. Olen itse henkilökohtaisesti ottanut asian esille esittämällä hänelle kysymyksen asiasta Kokkolassa eurovaalitilaisuudessa. Samoin teki Alpo Ylitalo. Markku Sahlstedt on toimittanut valtioneuvoston kansliaan pääministerin erityisavustajalle Risto Volaselle kiistattoman todistusaineiston Naturan laittomuuksista, joita osaa on syytä epäillä rikoksiksi. Pääministeri Matti Vanhasen toiminta perusoikeuksien ja oikeuturvan loukkaamisen turvaajana on kansan edun vastaista toimintaa. Natura on malliesimerkki siitä mihin suuntaan Euroopan Unioni on menossa. Byrokratia vastaan kansalaiset. Olemme osa Euroopan neuvostoliittoa.

Ympäristöministeri Jan Erik Enestam antoi väärän lausuman ministerinä

Kansanedustaja Hannu Hoskonen, europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski, maanviljelijä Markku Sahlstedt ja atk-neuvoja Olavi Kanervisto vierailivat 2.2.2004 ilmestyneen Maaseudun Tulevaisuus-lehden mukaan Brysselissä. Järkytyksekseen he saattoivat todeta, että Brysselissä oleva tietokanta on kiistatta eri kuin se, minkä mukaan Suomen hallitus päätti elokuussa 1998 Naturaan valittavat kohteet. Virrankosken mukaan kohteita koskevat liiteaineistot ovat olennainen osa valtioneuvoston päätöstä. Siksi niitä ei voi muuttaa ilman hallituksen uutta päätöstä. Lehden mukaan Hoskonen kuvasi komissiokäyntiä järkyttäväksi reissuksi.

Valehteliko ympäristöministeri?
Kansanedustajat Hannu Hoskonen, Jari Leppä, Mika Lintilä, Raimo Vistbscka, Tuomo Hänninen, Ahti Vielma, Jyrki katainen, Rauno Kettunen, Petri Salo, Tapani Mäkinen, Eero Lämsä, Antti Kaikkonen, Timo Soini, Seppo Särkiniemi, Pertti Salovaara, Sirkka-Liisa Anttila, Kyösti Karjula, Leena Harkimo ja Arto Satonen esittivät kirjallisen kysymyksen 31.3.2004 KK266/2004 vp, jossa tiedusteltiin missä sijäitsevat nämä 1,239 miljoonaa hehtaria ko SCI-alueita. Ympäristöministeri Enestam vastasi 23.4.2004, että EU:n ylläpitämien ja Suomen valtioneuvoston päätösten välillä ei ole eroa.

Ympäristökomissaari Margot Wahlström myöntää europarlamentaarikko Kyösti Virrankosken kirjalliseen kysymykseen, että Suomen Natura-alueissa on 1,2 miljoonan hehtaarin epäselvyys. Komission papereissa on 26 aluetta enemmän kuin Suomen viranomaiset ovat päättäneet. Asiasta uutisoi Väli-Suomen sanomalehdet 1.5.2004. Olen tehnyt Suomen Naturasta rikostutkintapyynnön jo marraskuussa 2003, mutta hitaita ovat herrojen kiireet vaikka todistusaineisto on kiistaton.

Muutettuja tiedostoja

Rahjan saariston natura-alueen osalta valtioneuvoston päätöksen jälkeen on lisätty uhanalaisia lintulajeja seuraavasti: räkättirastas, peippo, punatulkku, teeri, pikkulokki, laulurastas, punajalkaviklo, valkoviklo, järripeippo, isokuovi, kulorastas, punakylkirastas, mustarastas, ruokki ja karikukko.

Suomen lintuatlas kestoo, että räkättirastas on maamme runsaslukuisimpia lintulajeja. Sen tiheys saattaa olla runsaimmillaan jopa 13 paria neiliökilometrillä. Kirjan mukaan peippoja on n. 8,5 miljoonaa paria ja runsaimmillaan jopa 50 paria neliökilometrillä. Maamme punatulkkujen määräksi krija arvioi parisataatuhatta paria. Kirjan arvio teerien osalta on keskimäärin 225 000 paria vuodessa. Mamme pikkulokkien määräksi kirja arvioi vähintään 4000 paria. Laulurastaita on eniten Etelä- ja Keski-Suomessa, joissa sen tiheys saattaa olla jopa 40 paria neliökilometrillä. Punajalkaviklojen määrä Suomessa lienee 5000 parin tienoilla. Kirjan mukaan valkovikloja on Suomessa 12 000 - 50 000 parin välillä. Järripeippoja on n. 1,4 miljoonaa paria. Isokuovi on myös varsin yleinen laji. Punakylkirastaita on Suomessa yli 500 000 paria. Mustarastaita Suomessa on kirjan mukaan satoja tuhansia pareja. Ruokkikantamme on vähintäänkin 3000 parin suuruinen ja karikukkoja on yli 5000 paria.

Kallankarit Naturaan ja Naturasta pois

Itsehallinnon omaavat Kallankarit laitettiin Naturaan vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Kun asiasta nousi kohu niin Suomen viranomaiset sanoivat poistaneensa Kallankarit Natura 2000-ohjelmasta. Siihen heillä ei ollut lainmukaista oikeutta.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että saaret poistettiin virkamiestyönä ns. giljotiiniviaheessa ennen ministeriryhmää. Saaret poistettiin lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KKO:ssa on Metsäahallitus hävinnyt kerran riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin olevan yhä voimassa. Tämän kirjeen allekirjoittaja on ympäristöministeriön erityisavustaja Taina Nikula.

Asian vahvisti myös valtiosihteeri Rauno Saari kirjeellään, jossa hän ilmoitti Kallojen olevan Naturassa. Soitin 4.2.1998 ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle ja kerroin, että Kallankarit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja päätöksellä. Soitin 5.2.1998 Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ministeriöstä on tullut ohjeet, miten tulee toimia. He ovat pitäneet palaverin ministeriön virkamiesten kanssa. Hästbackan mielestä Kallankarit on poistettu Naturasta, Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Raili Myllylä soitti 26.2.1998 kännykkääni ja oli huolissaan Natura-asioista. Oli todella suuri hätä.

On täysin selvää, ettei ympäristöviranomaisilla ollut oikeutta laittaa Kallankareja Naturaan eikä poistaa niitä sieltä. Ympäristöviranomaiset olivat sitoutuneet laittamaan Kallankarit Naturaan jo Rahjan saariston Natura Life-rahotiushakemuksen yhtyedessä samoinkuin Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittaessaan ko. rahoitushakemuksen. Rahoituksesta jäi kuitenkin uupumaan Himangan kunnan 200 000 markan osuus. Miten tämä asia on käsitelty proejktin toteuttamisessa.

Natura on Suomen suurin ATK-rikos

Päätoimittaja Pentti Törmä ilmoitti Olavi Kanervistolle puhelimessa 5.1.2004, ettei Käytännön Maanmies tule julkaisemaan tammikuun Mikropalstaa varten Kanerviston kirjoittamaa tekstiä. Julkaisukielto oli tullut ylemmältä taholta. Kanervisto julkaisi tekstin netissä. Yhtyneet Kuvalehdet irtisanoi yksipuolisesti Käytönnön Maanmies ja Tietotila Oy:n (Olavi Kanerviston yritys) 13,5 vuotta aikaisemmin tehdyn KM-Mikropalstaa koskevan julkaisusopimuksen.

Suomen suurin ATK-rikos

Olavi Kanervisto kirjoitti netissä julkaistussa artikkelissaan seuraavasti: Viime vuosikymmenen lopulla Suomessa tapahtui kaikkien aikojen suurin yksittäisen omaisuuden sosialisointi. Natura 2000-luonnonsuojeluohjelman nojalla haltuunotettu alue vastaa pinta-alaltaan viime sodissa menetettyä Karjalaa. Silti osa maanomistajissta on yhä epätietoisia jopa siitä, lieneekö heillä edes rintamamiestonttia korvauksesi menetyksistään.

Natura-alueiden pakko-otossa ei käytetty panssarivainuja, vaan ainoastaan tietokonetta ja virkamieskuntaa, joka yhä väittää, että tietokone tulostaa paperille jotakin muuta kuin mitä Natura-tietokantaan on tallennettu. Säästyvätkö korkeat ympäristövirkamiehet virkarikossyytteiltä uskottelemalla yhä poliitikoille ja kansalla, että Microsoftin tietokoneohjelmat toimivat väärin?

Miten Suomen Natura-ehdotus on syntynyt?

Kanerviston mukaan laittomuudet alkoivat jo paljon ennen EY-komission tammikuussa 1998 Suomelle antamaa huomatusta eli "perusteltua lausuntoa" EU-luontodirektiivin 21.5.1992 mukaisen "Natura 2000" alueluettelon myöhästymisestä.
Koska myönnetty jatkoaika Natura-ehdotuksen antamiselle oli varsin lyhyt, ympäristöviranomaisemme jatkoivat direktiivin vastaista menettelyään jättäen noudattamatta alueiden valinnassa käytettäviä, EU:n yksiselitteisesti määrittelemiä valintaperusteita. Nimettäisiin vain riittävän suuri määrä alueita, joille vasta myöhemmin jostain keksittäsiin direhtiivin edellyttämät luontoarvot. Koska "suotuisan suojelun tason" määrittämisen edellyttämiä biotooppi- ja lintualueselvityksiä ei ollut olemassa, yhtään Natura-ehdotukseen sisältyvää aluetta ei olisi voitu sisällyttää siihen luonnontieteellisin perustein.

Ympäristöministeriön oma tiedote kertoo Miten Suomen Natura-ehdotus on syntynyt:
Suomella on entuudestaan hyvä luonnonsuojelualueiden verkosto sekä valtioneuvoson vahvistamat suunnitelmat tiettyjen luontotyyppien suojelemiseksi. Tällaisia suojeluohejlmia on tehty esimerkiksi soille, lintuvesille, harjuille, lehdoille, vanhoille metsille ja rannoille. Natura 2000 alueiden valinta on hyvin suurelta osin tehty juuri niiden suojeluohjelmien ja aiemmin kootun tiedon pohjalta.

Euroopan komissio antoi joulukuussa 2000 Suomelle huomautuksen direktiivin noudattamatta jättämisestä "Tietolomakkeisiin sisältyy kuitekin vain tietoja siitä, mitä lajeja kyseisellä alueella esiintyy, mutta ei niistä kriteereista (prosenttimääristä populaatioista ja/tai muita kriteereitä), joita Suomi on käyttänyt alueita valitessaan. Niistä ei toisin sanoen ilmene, miksi kyseinen alue on valittu."

Silti vastaava ministeri väitti televisiossa näiden kriteerien sisältyneen Suomen esitykseen!

Samaa selitystä tarjoisi myös Suomen Ympäristökeskus 5.3.2001 päivätyssä muistiossaan: "Ennen valtioneuvoston päätöstä elokuussa 1998 saatiin käyttöön Access 2.0-sovellutusohejlman versio 1.3, josta saattoi myös tulostaa. Kireän aikataulun vuoksi tulosteita ei ollut mahdollista tarksitaa ennen valtioneuvoston päätöstä. Kuitenkin heti havaittiin erittäin suuria tulsotusvirheitä, kuten lintuparimäärien epätäydellinen tulostuminen. Muuttolinnut eivät tulsotuneet lainkaan."

Keväällä 1999 käytöön saadulla 1.4-versiolla virkamiehet havaitwsivat osan Tietolähteet-osion viitteistä jälleen jääneen tulostumatta. Heinäkuussa 2001 täydentämisehdotuksen tietolomakkeista havaitiin Alueen kuvaus-osion tulostuneen epätäydellisesti, joistakin alueista puuttui tietoja joa kahden sivun verran.

Tietokannoista tulostetut lomakkeet ovat juridisa asiakirjoja, ja tulostuksesta vastaavien pitäisi pystyä luottamaan siihen, että tietokannasta tulostuu kaikki se tieto mitä siinä on", todetaan SYKE:n muistiossa. "Oikeutta" jaettiin kuitenkin puutteellisten ja virheellisten asiakirjojen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi 14.6.2000 kaikki Natura-ehdotuskesta tehdyt liki 5000 valitusta kerralla ja hyväksyi siis laittomuuden pelastaakseen näin valtioneuvoston pälkähästä. Vuonna 2003 Suomi sai jälleen kirjalliset nuhteet EY-tuomioistuimelta. Komissio totesi että Suomen ehdottamien lintualueiden valinnassa oli edelleenkin käytetty muita kuin lintudirektiivin määrittämiä periaatteita.

Komissiossa käynti 30.1.2004

Olavi Kanervisto kirjoittaa käynnistä EU-komissiossa seuraavaa: Tarkoituksenamme oli selvittää, mitkä mukanamme tuomien Natura-kohteita koskevien paperitulsoteiden Suomen eri virnaomaisilta eri ajankohtina saaduista erisisältöisistä versioista vastaisivat sitä tietokantaa, joka Euroopan Unionilla näistä alueista parhaillaan Suomen viimeisimpänä versiona on käytössään. Tärkeää oli myös varmistaa, vastasivatko EU:n käytössä olevat tiedot oikeusvaikutuksineen valtineuvoston direktiivin 1. vaiheen ehdotuskena esittämiä, tai kenties Korkeimman hallinto-oikeuden 3. vaiheen päätöksenä vahvistamia tietoja vai ei kumpaakaan näistä.

Odotuksemme mukaisesti totesimme tietokannasta varmuudella puuttuvan tietoja alueista, joiden oli väitetty niihin sisöltyvän, kirjoittaa Olavi Kanervisto. Vaikka useiden alueiden osalta arviointitietoja oli lisätty tai muutettu valtioneuvoston 20.8.1998 tekemän päätöksen jälkeen, silti niitä puuttui yhä useiden alueiden osalta. Sama arviointikirjaimien puuttuminen oli yleistä myös lintujen osalta. Muuttavien lajien luettelot puuttuivat kaikista alueista, joilta niitä olisi pitänyt löytyä.

On täysin selvää, että valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 jälkeen Suomen Natura 2000-ehdotukseen lisättyjen tietojen ja alueiden osalta ei ole järjestetty luonnonsuojelulain 64 § 2 momentin edellyttämiä kuulemisia huomatus- ja valitusmahdollisuuksineen.

MTK kanteli Naturasta komissiolle

Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto on jäättynyt EU:n komissiolle kantelukirjelmän Natura-alueiden vallinasta Suomessa. MTK vaatii EU:ta keskeyttämään Suomen Natura-alueiden päätöksen valmistelun. Samalla MTK vaatii Suomelta uutta esitystä.
MTK korostaa kantelussaan, että uuden esitysken tulee täyttää EU:n luonto- ja lintudirektiivin valintaperusteet. Järjestö vaatii, että kantelijoiden on saatava käyttöönsä sahköisessä muodossa oleva komissiolle toimitettu Natura-alueiden tietokanta.

Rikostuktintapyyntö Naturasta

Minä, Erkki Aho, tein Suomen Naturasta ja Rahjan saariston Natura-asiasta riksotuktintapyynnöt KRP:lle marraskuussa 2003. Katsoin, että Suomen Natura on syntynyt direktiivinen vastaisesti ja asiassa on tehty asiakirjaväärennöksiä. Rahjan saariston osalta pyysin tutkimaan onko rahoitusta haettu väärillä tiedoilla kun esim. rahoitushakemuksessa on rahoittajaksi merkitty Himangan kunta 200 000 markalla, vaikka Himangan kunnanhallitus ja kunnanvaltuusto ovat tehneet asiassa kielteisen päätöksen eikä Himngan kunta ole näinollen mukana rahoittamassa hanketta. Lisäksi hakemuksessa oli sitouduttu siihen, että hakemuksessa mainitut kohdealueet mm. itsehallinnon omaavat Kallan karit liitetään Suomen Natura-verkostoon vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Poliisi ei löytänyt asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Hurraa, eläköön Suomi ja poliisin rehellisyys sekä lainkuuliaisuus!

Himangan kunta ja Natura

Himangan kunnanhallitus päätti 14.5.1996 kokouksessaa 122 § ettei se osallistu Rahjan saariston Natura 2000-suojelualaueen perustamishankkeeseen. Himangan kunnanvaltuusto päätti 19.12.1996 ettei alueita tule liittää Natura 2000-verkostoon. Näistä päätöksistä huolimatta Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus laittoi Himangan kunnan osallistujaksi Rahjan saariston Natura Life-projektiin 200 000 markalla. Menettely varmasti täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin 22.4.1996, että Himanka osallistuu Rahjan saariston Natura Life-hankkeeseen 200 000 markalla ja Kalajoen kunnan osuus on myös tuo sama summa eli 200 000 markkaa. Näin Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin asia väärillä tiedoilla. Esittelevä virkamies on kiistatta syyllistynyt virkavirheeseen esitellessään asian päättäjille virheellisillä tiedoilla. Kun kysymys on Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksesta niin väärillä tiedolla aikaan saatu päätös on vakava virkavirhe. Kaiken lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittivat tuon väärillä tiedoilla tehdyn Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksen, jossa Himangan kunnan rahoitusosuudeksi oli ilmoitettu 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunnan päättävät elimet olivat päättäneet olla osallistumatta koko hankkeseen. Lisäksi rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu Kallan karit liitettäväksi Natura 2000-verkostoon. Koko oproejktin suuruus rahassa mitattuna oli 12,2 miljoonaa markkaa. Kalajoen päätöksessä oli mainittu myäs rahajoen käyttäminen matkailun tarpeiden yhteensovittamiseen. Tuohon aikaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen.

Myös Kallan karien aluelle haettiin Natura Life-rahoitusta Kallan karien itsehallintoelinten päätösten vastaisesti. Hakemuksessa on ilmoitettu, että siinä tarkoitettu alue tullaan liittämään Suomen Naturaverkostoon, mitään varaumia alueen laajuuden suhteen ei tässä yhteydessä tehty. EU on hyväksynyt rahoitushakemuksen ja EU on myös maksanut osuutensa rahotuksesta. Himgan kunta ei ole maksanut. Miten käsiteltiin tuo Himangan kunnan osuudeksi ilmoitettu 200 000 markkaa projektin toteuttamisessa. On todennäköistä, että väärillä tiedoilla tehty rahoitushakmeus olisi aiheuttanut sanktioita myös Suomelle siitä, että rahoitushakemuskessa Naturaverkkoon liitettäväksi ilmoitettua aluetta ei sellaisenaan ole sisällytetty Suomen ehdotukseen.
Asia on kuitenkin pitänyt salata eikä poliisiole selvittänyt asiaa lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta ja on syytä epäillä, että poliisi on näinollen syyllistynyt rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Myös laillisuusvalvojat kieltäytyivät selvittämästä asiaa. Onko kysymyksessä valtiosalaisuus?

Kallan karien itsehallinto ja Natura

Kallan karineuvosto on tehnyt kielteisen päätöksen Naturaan liittymisestä. Myös karikokous on tehnyt yksimielisen kielteisen päätöksen Natura-asiassa.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympärisökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Rahjan saariston Natura life-rahotushakemukseen vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja sitoutuneet laittaamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksen.

Korkein oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon 24.11.1989. Jo 1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan hallitusken antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka anettiin 10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.

Vuonna 1726 annettiin edellistä laajempi "uudistettu satamajärjestys" ja 1771 "Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi eli Laki". Tämän viimeksi mainitun suomenkielinen laitos oli käytössä Kallassa. Kallan paikallishallinnossa oli myös kohtia, joita ei ollut mainittu virallisissa leaissa. Asetuksen mukaiesti huolehti Kallassa paikallishallinnosta kolme elintä: karikokous, haminakokous ja haminavouti. Karikokouksessa olivat läsnä kaikki Kallaan saapuneet kalastajat, heidän velvollisuutensakin oli osallistua kkoukseen. Ennen kokous pidettiin edellisen kesän haminavuodin aloitteesta. Sen alkaminen ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloja soittamalla. Alkuaikoina rumpuna oli tyhjä tynnyri. Oikea rumpu päätettiin hankkia 1784. Tätä rumpua käytettiin myös merkinantolaitteena pimeinä öinä, sen avulla ilmoitettiin merellä oleville kalastajille Kallan, turvapaikan, sijainti. Kirkonkello saatiin lahjoituksena jo 1700-lvulla.

Kokous valitsi ensimmäsikesi haminavoudin ja karinlajutamiehet, jotka yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Valituksi tullut haminavouti luki seuraavaksi läsnäolijoille hamina-asetuksen ja muut mahdolliset päätökset, jotka olli päätetty vuosittain lukea. Tämän jälkeen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja merkkilyhdyn huoltaminen. Merkkilyhty oli kumpeleen päässä. Samoin myytiin huutokaupalla muut tehtävät työt alimman tarjjouksen tehneelle.
Karikokouksessa käsitellään yhä kaikki saareen hallintoa koskevat kysymykset. Vuoden 1966 karikokouksessa päätettiin kieltää kaikilta ulkopuolisilta huvilan rakentaminen karille. Asuntolupa myönnettiin kaikille niille nuoremmille kalastajille, joilla on perintöoikeus vanhemmilta ajoilta.

Lähdeaineisto:

Osmo Thiel-Matti Käki Kalla - Perämeren kalakari

Kustaa Vilkuna Kallan kalastajayhdyskunta

Lauri Järvinen Kaikuja Kallasta

Miksi oikeusturva ja perusoikeudet unohtuvat Naturan valmistelussa?

Kopio Natura Life-rahoitushakemuksesta, mikä on tehty väärillä tiedoilla.

Varatuomari Timo Nikula kirjoitti monissa lehdissä julkistetun kirjoituksen 5.4.1999. Kirjoituksessaan varatuomari Timo Nikula tuo selkesäti esille miten Rahjan saariston Life-rahoitusasiassa meneteltiin laittomasti jopa suorastaan rikollisesti. Rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu väärät tiedot ja hakemus selkeästi osoittaa, että koko Rahjan saariston Natura-asia on tehty suojeluohjelmien pohjalle eikä direktiivien mukaisesti.

Varatuomari Timo Nikula kirjoitti näin: Suomen ympäristöhallinnossa toteutettiin suuria muutoksia vuonna 1995. Ympäristöministeriön alaisuuten perustettiin muun muassa Suomen ympäristökeskus ja 13 alueellista ympäristökeskusta. Uudistuksen avulla pyrittiin yhtenäistämään ympäristöasioiden käsittelyä sekä selkeyttämään työnjakoa. Uudistuksen myötä uusiin ympäristökeskuksiin keskitettiin huomattavasti päätösvaltaa. Nyt uudet viranomaiset suunnittelevat, konsultoivat, ohjaavat, valvovat ja käyttävät jopa tuomiovaltaa lupaviranomaisina virkatoimiaan tehostaakseen. Yksityisellä sektorilla monopolisoitumista pidetään uhkana. Viranomaistoiminnassa vallan käytön keskittymistä ei välttämättä vielä koeta meillä samalla tavoin ongelmallisena, vaikka aihetta olisikin.

Uudistuneen ympäristöorganisaation vallankäytön täyttymyksenä voidaan pitää Suomen alueellisten ympäristökeskusten esitystä Suomen Natura 2000-verkostoksi. Ennen hankkeen julkistamista asiaa valmisteltiin ympärisökeskusten, metsähallituksen ja ympäristöminnisteriön yhteistyönä. Seuraavassa vaiheessa alueelliset ympäristökeskukset käynnistivät lukuisia EU:n Life-projekteja maamme eri osissa. Edullista EU-Life rahaa lobattiin kuntiin kuin valuuttaluottoja aikanaan. Pelkästä rahoituksesta projektissa ei kuitenkaan ollut kyse. Lifeproejktisopimuksin sopimuspuolet sitoutuivat toteuttamaan projekteja komission valvonnassa. Poikekusetta Life-projektien päätavoitteena oli kohdealueiden liittäminen valmisteilla olevaan Natura 2000-luonnosuojeluverkkoon. Projektien kautta saadun Life-rahan määrä jäi hankkeisiin nähden pieneksi (koko maassa 45 milj. FMK). Projektien avulla Natura 2000-verkostoon kiinnitettyjen alueiden koko on sen sijaan ollut hämmentävänkin suuri.

Kysymyksenalaiseksi jääkin se, sitoivatko ympäristöviranomaisemme kätensä jo hankkeen valmisteluvaiheessa Natura 2000-aluerajauksiin siten, että viranomaisten kyky harkita puolueettomasti ja objektiivisesti lopullista alue-esitystä olisi alentunut? Joka tapauksessa ympäristöviranomaisten "oma esitys" Suomen Natura verkostoksi muotoutui mittasuhteiltaan Euroopan suurimmaksi jo ennen maanomistajien kuulemista.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000 suojelualueen perustamiseen Rahjan saaristoon. Himangan kunnanhallitus päätti olla osallistumatta hankkeen toteuttamiseen (Khall 122 §/14.5.1996) katsoen, että hankkeeseen voidaan osallistua myöhemminkin mikäli siitä arvioidaan olevan konkreettista hyötyä kunnalle ja kuntalaisille. Kalajoen kunnahallitus sen sijaan päätti (Khall 138 §/22.4.1996) sitoutua ympäristökeskuksen esittämään Life-projektiin. Hankkeen eteenpäinviemiseksi ympäristökeskus laati EU:n komissiolle projektihakemuksen (Life-Nature applidation forms for 1996), jossa proejktin päätavoitteeksi vahvistetaan hakemuksessa mainittujen alueiden liittäminen Natura 2000-suojeluverkostoon sekä suojelun toetuttaminen koko projektialueella. Projektialueeksi hakemuksessa määritellään koko Rahjan saaristoalue, Siiponjokisuu ja Kallan saaret yksityisten maanomistajien maa- ja vasialueet mukaan luettuna.

Kalajoen kunnanhallitus on ilmoittanut, ettei se ole sitoutunut hankkeseen siltä osin, kuin se koskee yksityisten maanomistajien maita taikka Kallan itsehallintoaluetta. Tältä osin on syytä tarksitaa se, onko Keski-Pohjanmaan ympäristöeksuksen Life-projektihakemukseen merkitty Kalajoen kunnanhallituksen rajausvaatimukset ja nonko niitä kunnan toimesta saatettu asianmukaisesti ympäristökeskuksen tietoon? Mikäli taas ympäristökeskus on ollut tietoinen Kalajoen kunnan rajauksista osallistumiseensa, lienee selvää, ettei Kalajoen kuntaa voida velvoittaa osallistumaan hankkeen rahoitukseen sellaisilla alueilla, missa kunta ei ole halunnut hankkeeseen edes sitoutua.

Viranomaisten Natura esityksen mutoon vaikuttavat myäs muut, kuin puhtaat luonnonsuojeluintressit, Sivuintressesitä yksi merkittävimmistä lienee yksityistyneen metsähallitusken tarve saada hallintaansa kaikki merkittävät luontokohteet, joilta käsin virkistysbisnestä tulevaisuudessa harjoitetaan. Paikallisten ihmisten mielipiteet ja oikeudet, viime kädessä jopa jokamiehenoikeudet pyritään sivuuttamaan suojeuperusteisiin vetoamalla sellaisillakin alueilla, joilla välittömiä luonto- ja lintudirektiivin suojelutoimia ei määrättäisikään voimaan.

Ympäristöviranomaisemme pyrkivät väittämään, että Natura 2000 hanketta on valmisteltu ja viety viranomaistemme toimesta eteenpäin laillisin keinoin ja, että maanomistajia olisi kuultu asianmukaisesti. Viranomaistemme väitteille ei läyy toistaiseksi katetta. Ympäristöviranomaiset eivät ole perustelleet alue-eistystään siten, että maanomistajat voivat ottaa esitykseen perustellusti kantaa. Suomella ei ole minkäänasteista velvoitetta vaarantaa oikeusvaltiona kansalaistensa perusoikeuksia viranomaistoiminnassaan. Euroopan Unionin jäsenvaltionakin Suomella on yhä oikeus päättää itse ympäristönsä suojelutasosta sekä velvollisuus noudattaa hyvää hallintotapaa kaikessa viranomaistoiminnassaan.

Erityisesti Rahjan saaristoalueen ja Kallan saarten naturakytkennöistä ei ole toistaiseksi saatavissa riittävästi tietoa. Kuntalaisten luottamus viranomaistomintaa ja jopa kunnan edustajien toimintaa kohtaan on koetuksella. Käsitykseni mukaan Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus on sitoutunut Rahjan saaristoalueen Life-rahotiussopimuksessa muun muassa tiedottamaan prjektista ja sen ykistyiskohdista avoimesti yleisölle ja eteenkin paikallisille ihmisille. Esittäisinkin, että ympäristökeskus hoitaa myös tiedotustehtävänsä ja julkaisee paikkakunnalla yleisesti julkaistavassa lehdessä selvityksen siitä, mitä alueita Life-projektiin on Kalajoen ja Himangan kuntien alueelta esitetty sekä onko Kalajoen kunta velvollinen osallistumaan proejktin rahoitukseen myös yksityisten maanomistajien alueilla ja Kallan saarilla mahdollisesti toteuttavin osin? Selvityksillä on vieläpä kiire, sillä mikäli Kalajoen kunnanhalitus on jo keväällä 1996 sitounut Rahjassa laajaan Naturaan, ovat samat henkilät mitä ilmeisimmin esteellsiä osallistumaan asian käsitten jatkovaiheisiin. Eritysien mielenkiintoista olisi myös kuulla siitä, miksi Life-projektin kaltaisia lopullsiin Natura aluerajauksiin liittyviä proejktihankkeita käynnistetään asian valmisteluvaiheessa ja kuuluisiko yleensäkään ympäristökeskuksen virkatoimiin ko. projektien vetäminen? Mielestäni ei, koska virkamiesten puolueettomuus vaarantuu. Mielenkiintoista olisi kuulla metsähallituksen kaavoituskatsaus Rahjan saaristoalueelta. Yksityisille maanomsitajille ei sen sijaan taida juurikaan rakennusoikeutta herua.

Luonnonsuojelun merkitys ja painoarvo ei laske, jos sitä toteutetaan sivistyneesti ja kansalaisten perusoikeudet toteuttaen. Koska Suomen viranomaiset eivät ole ehtineet valmistella alue-esitystään riittävästi, tulisi Suomen hallituksen viimeistään poistaa alue-esityksestään Euroopan Unionin komissiolle ne yksityisten maanomistajien alueet, joiden osalta maanomistajille ei ole esitetty perusteltuja tilakohtaisia syitä Naturaa liittämiselle ja jotka ovat esitystä osaltaan vastustaneet.

Timo Nikula
varatuomari, Oulunsalo