Valtioneuvoston jäsenet eli ministerit vannovat tuomarinvalan sekä virkavalan tai antavat vastaavat vakuutukset.
Tuomarinvala
Tuomarinvalan kaava on säilynyt muuttamuttomana vuodesta 1734.
"Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta."
Virkavala
"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."
Näin ministeri Ville Niinistö toteuttaa tekemänsä valat käytännössä:
KIRJALLINEN KYSYMYS 42/2011 vp
Tarkistamaton versio 1.2KK 42/2011 vp - Pirkko Mattila /ps
Jatkokysymys Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteista
Eduskunnan puhemiehelle
Ympäristöministeri Ville Niinistön liityttyä kirjalliseen kysymykseen KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamallaan vastauksella ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen sekä Mari Kiviniemen hallituksessa jälleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen Natura 2000 -asiassa ohittamiin tosiasioihin on vastauksen johdosta todettava seuraavaa:
Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus ja pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000-verkosto Suomessa koostuu. Itse pykälässä eikä sen perusteluissa sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheessa edellytetyistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis-ja valintaperusteista ei määrätä mitään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.
EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, joissa itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.
Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittaessa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmän tilalle.
Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?
Helsingissä 26 päivänä heinäkuuta 2011
Pirkko Mattila /ps
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 42/2011 vp:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Viitaten edustaja Mattilan samoihin kysymyksiin jo 12.7.2011 annettuun vastaukseen totean, että Suomen Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet on valittu kansallisen lainsäädännön, direktiivien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, ja että tarvetta lainsäädäntötoimiin tai tehtyjen päätösten kumoamiseen ei ole.
Luonnonsuojelulain 64 §:n merkityksestä on korkein hallinto-oikeus ratkaisuissaan todennut nimenomaisesti seuraavaa: "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan." Myöskään Euroopan komissiolla ei ole ollut huomautettavaa valintaperusteita koskevien säännösten implementointiin, ja komissio on myös jo omilla päätöksillään hyväksynyt kaikki Suomen kansallisesti lainvoimaisiin päätöksiin perustuen ehdotetut alueet Natura 2000 -verkostoon.
Natura 2000 -verkoston muodostaminen on nyt pääosin valmis, eikä laajoja Natura-päätöksiä uusista alueista ole odotettavissa. Alueiden valintavaihe on nyt lähes kokonaan ohi ja ajankohtaista on alueiden suojelun toimeenpano, jotta verkosto palvelisi mahdollisimman hyvin lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamisessa ja turvaamisessa. Aiempien päätösten uudelleen käsittely valitusten johdosta on kuitenkin vielä tänä vuonna tarpeen kolmella alueella samoin kuin eräistä avomerialueita koskevista täydennyksistä päättäminen.
Helsingissä 15 päivänä elokuuta 2011
Ympäristöministeri Ville Niinistö
PS. odotamme kansanedustaja Pirkko Mattilalta jatkokysymystä!
