Eikö ministeri Ville Niinistö tunne Suomea velvoittavaa lainsäädäntöä?

Eikö ministeri tunne Suomea velvoittavaa lainsäädäntöä vai käsitteleekö ministeri Ville Niinistö totuutta varomattomasti?
Ympäristöministeri Ville Niinistön vastaus kansanedustaja Pirkko Mattilan kysymykseen edellyttää uusia tarkentavia kysymyksiä. Näin kysyttiin ja näin vastattiin.

KK 24/2011 vp - Pirkko Mattila /ps

Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet

Eduskunnan puhemiehelle

Tiivistelmä ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen sekä Mari Kiviniemen hallituksessa jälleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen ohittamista Natura 2000 tosiasioista:
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittavissa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liite III ja sen 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000-alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä tilalle.
Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä lisää Natura-päätöksiä?

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011

Pirkko Mattila /ps
Eduskunnan puhemiehelle

Näin ympäristöministeri Ville Niinistö vastaa

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 24/2011 vp:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä lisää Natura-päätöksiä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY) eli ns. luontodirektiivin sisältö on pantu kansallisesti pääosin täytäntöön vuonna 1997 voimaan tulleella luonnonsuojelulailla ja -asetuksella sekä eräillä muilla samassa yhteydessä tehdyillä lainmuutoksilla. Eräiltä osin täytäntöönpanoa on sittemmin täsmennetty mm. lajisuojelun osalta.
Direktiivit velvoittavat jäsenmaita saavutettavaan tulokseen nähden; kansallisen täytäntöönpanon muodot ja keinot voivat sen sijaan vaihdella. Natura 2000 -verkostoon liitettävien alueiden valintaperusteet, jotka sisältyvät luontodirektiiviin ja sen liitteeseen III, on Suomessa saatettu osaksi kansallista oikeutta luonnonsuojelulain 64 §:llä. Suomen kansallinen ehdotus on näin ollen laadittu luontodirektiivissä säädettyä menettelyä noudattaen, ja EU:n komissio on tämän ehdotuksen pohjalta myös jo hyväksynyt ehdotuksen sisältämät alueet verkostoon. Kysymyksessä esitettyihin lainsäädäntötoimiin tai aikaisempien Natura-päätösten kumoamiseen ei siten ole tarvetta.
Eräiden luontotyyppien ja lajien osalta Suomen Natura 2000 -verkostoa on vielä vähäisessä määrin tarpeen täydentää.

Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 2011

Ympäristöministeri Ville Niinistö