PURKUHAKEMUS

Lähettäjä: Markku Sahlstedt [mailto:markku.sahlstedt@pp.inet.fi] Lähetetty: 2. huhtikuutata 2019 15:23Vastaanottaja: 'korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi' <korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi>Aihe: 1.4.2019 KHO:n vastaanottokuittausten jälkeen 2.4.2014 oikoluettu purkuhakemus, jonka alkuun ennen 1.4.2019 päiväystä on luettavuuden sujuvoittamiseksi lisätty muutama kirjain- ja sanatäydennys

Korkein hallinto-oikeus

Fabianinkatu 15

00130 Helsinki

korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

TELEKOPIONUMERO
029 56 40382

ASIA:

Määräajassa 1.4.2019 oikolukemattomana jätetyn ja KHO:n saman tien vastaanottaman purkuhakemuksen, jäljempänä olevien 1.4.2019 KHO:n vastaanottokuittausten jälkeen 2.4.2014 oikoluettu purkuhakemus. Jonka alkuosaan on ennen 1.4.2019 päiväystä on lisätty luettavuuden sujuvoittamiseksi muutama kirjain- ja sanatäydennys.

Pro Real Life edunvalvontayhdistys pyytää kohteliaimmin, että sen purkuhakemus käsitellään jäljempänä olevan 2.4.2019 oikoluetun tekstin mukaan. Kun purettavaksi haetun päätöksen antopäivä oli 2.4.2014, niin viiden vuoden määräaika päättyy aikaisintaan 3.4.2019. Todellisuudessa ei silloinkaan, koska tiedoksiannosta on säädöksensä. Oman lisänsä määräaikaan tuo toisen, jossa/jolla Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen määräajassa jättämä valitus jätettiin tutkimatta, päätöksen ruotsinkielisyys, josta toimitettiin suomenkielinen versio ilman taltionumeroa ja antopäivää vasta 13.5.2014 klo 11.14.

Lähettäjä: tanja.matilainen@oikeus.fi [mailto:tanja.matilainen@oikeus.fi] Puolesta korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fiLähetetty: 13. toukokuutata 2014 11:14Vastaanottaja: markku.sahlstedt@pp.inet.fiAihe:

Hyvä Markku Sahlstedt

Ohessa pyytämänne päätös.

ystävällisin terveisin

Freja Häggblom
Esittelijäneuvos

Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen puolesta pyydän kirjallista vastausta kysymykseen, missä ajassa allekirjoitettu kappale on toimitettava? Vai onko tilanne muuttunut niin, että allekirjoitettua kappaletta ei nykyisellä sähköisellä aikakaudella enää  tarvitse toimittaakaan?

Oikoluettu purkuhakemusteksti perusteluineen on jäljempänä KHO:n vastaanottokuittausten jälkeen.

Haavistossa 2.4.2019

Markku Sahlstedt

**********************************************************

**********************************************************

Lähettäjä: annina.kormu@oikeus.fi [mailto:annina.kormu@oikeus.fi] Lähetetty: 1. huhtikuutata 2019 16:18Vastaanottaja: Markku Sahlstedt <markku.sahlstedt@pp.inet.fi>Aihe: Purkuhakemus

Return Receipt

Your document:	Purkuhakemus
was received by:	annina.kormu@oikeus.fi
at:	01.04.2019 16:17:42

***********************************************************

***********************************************************

Lähettäjä: virastoposti@om.fi [mailto:virastoposti@om.fi] Puolesta korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fiLähetetty: 1. huhtikuutata 2019 16:12Vastaanottaja: Markku Sahlstedt <markku.sahlstedt@pp.inet.fi>Aihe: Vastaanottokuittaus - Kvittering (Purkuhakemus, 1.4.2019 klo 16.08)

Vastaanottokuittaus
Korkein hallinto-oikeus on vastaanottanut sähköpostinne.
Korkeimman hallinto-oikeuden henkilötietojen käsittelyyn ja tietosuojaan liittyvät tiedot ovat saatavilla www.kho.fi

Kvittering
Högsta förvaltningsdomstolen har fått ert e-meddelande.Uppgifter gällande behandlingen av personuppgifter och dataskydd i högsta förvaltningsdomstolen finns tillgängliga på www.hfd.fi

The Supreme Administrative Court of Finland has received Your e-mail.
Information concerning the processing of personal data and data protection in the Supreme Administrative Court can be found at www.kho.fi

***************************************************

***************************************************

Korkein hallinto-oikeus

Fabianinkatu 15

00130 Helsinki

korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

TELEKOPIONUMERO
029 56 40382

ASIA:

Purkuhakemus

VIITE 1:

Korkeimman hallinto-oikeuden 4.2.2014 antamat päätökset taltionumero 1047 Diaarinumero 1148/1/12 ja 1478/1/12, josta erikseen pyydettäessä toimitettiin erikseen ilman antopäivä ja taltionumero merkintää oleva lyhennysotteen käännös ja taltionumero 1048 Diaarinumero 1479/1/12.

VIITE 2:

Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen 11.5.2012 tekemä valitus ja purkuhakemus, koskien valtioneuvoston 1.3.2012 tekemää Natura 2000 täydennyspäätöstä. Ja kaikki jäljempänä esitetty. Valitus- ja purkuhakemus ja siihen kuuluva huomautus- ja vaatimusteksti lähes viimeisenä ja viimeisenä.

VAATIMUKSET:

Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys vaatii viitekohdassa eriteltyjen Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten purkamista ja yhdistyksen määräajassa 11.5.2012 jättämän valituksen ja purkuhakemuksen, joka on jäljempänä lähes lopussa, siihen kuuluvine huomautus-ja vaatimusteksteineen, käsittelemistä valituksessa vaaditulla tavalla ja valituksessa jäljempänä olevilla ja nyt esitettävillä perusteilla EY tuomioistuimen, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioiden ja niiden perustelukohdilla vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

PERUSTELUT:

1.       Valitusaika ei voi päättyä ennen kuin päätösasiakirjat on asetettu nähtäville.

2.       Liitetiedostossa oleva ympäristöministeriön tiedoksianto on yhtäpitävä niin ikään liitetiedostossa olevan 4.4.2012 virallisessa lehdessä numero 40 julkaistun ilmoituksen kanssa. Molemmat osoittavat kiistattomasti, että valitusaika päättyi vasta 11.5.2012. Eikä 11.4.2012 niin kuin KHO virheellisesti tulkitsi puutteellisen ilmoituksen perusteella. Joka ei edes täytä tiedoksiantoa siten kuin terve talonpoikaisjärki ja voimassa olevat laitkin edellyttävät. Selviää jäljempänä olevasta Merja Kyllöselle 6.3 2018 klo 14:29 ja vähä muillekin tahoille lähettämästäni vastine Kyllösen 31.1.2018 klo 13:08 sähköpostitse esittämään, "Ohessa muutamia vastauksia ja ajatuksia asiasta laajemminkin:), tekstiin ja vähä muutakin Natura 2000 toteutuksesta Suomessa.

3.        Kyllösen vastineteksti on osa tämän purkuhakemuksen perustelutekstiä. Se miksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys ei ole sitä toimittanut KHO:lle selviää sen perustelukohdista 53 ja 54.

4.       Liitetiedostona olevan päätösten purkua koskevaan KHO:n 3.10.2016 päiväämään KHO:n tiedotteeseen kirjatut asiat KHO onnistuu täyttämään kaikki. Eli

4.1.                  Purku

Lainvoimainen päätös voidaan purkaa hallintolainkäyttölain 63 §:ssä määritellyin perustein

Ø päätökseen on olennaisesti vaikuttanut menettelyvirhe

Ø ilmeisen väärä lain soveltaminen

Ø erehdys, joka on olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen

Ø uusi selvitys, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen ja jota ei aikanaan esitetty hakijasta riippumattomasta syystä

Päätös voidaan purkaa, jos se loukkaa yksityisen oikeutta tai jos julkisen edun katsotaan sitä vaativan. Päätöksen purkamista on haettava yleensä viiden vuoden kuluessa lopullisesta päätöksestä.

5.       Ennen viiden vuoden määräaikaa jätetyllä edellä olevalla purkuhakemuksella ja edellä sekä tämän jälkeen olevilla perusteluilla Pro Real Life edunvalvontayhdistys jää odottamaan, että Korkein hallinto-oikeus tunnustaa edellä ja jäljempänä olevan perusteella tosiasiat ja palauttaa laillisuuden Natura-hallintoon. Julkinen etu ja KHO:n uskottavuus vaatii sitä. Valitusaika ei voi päättyä ennen kuin päätösasiakirjat on asetettu nähtäville.

6.       3.4.2014 annettu EU:n tuomiopäätös C-301/12 ja 19.10.2017 annettu tuomiopäätös C-281/16 ja niiden ratkaisuehdotukset, joita ei ollut 11.5.2012 olemassa, on selvitetty Kyllösen vastinetekstissä. Ne ovat yksistään ja yhdessä ratkaisuehdotusten perustelukohtien kanssa olennainen osa osoittamaan sen, ettei Pro Real Life edunvalvontayhdistys ole ollut eikä tule olemaankaan Suomen Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valitsemisen lainvastaisuuksien suhteen väärässä. Liitetiedostona oleva liite III kehystetyssä lisätekstissä on mm. samat perustelukohdat kuin EU päätöksissä C-301/12 ja C-281/16, joihin on ketjutettu liite III kehystetyssä lisätekstissä olevien mm. päätösten C-371/98, C-71/99 ja C-220/99 perustelukohdat. Selviää Kyllöselle osoitetusta, jäljempänä olevasta vastinetekstistä.

7.       Liitetiedostona oleva mielipidekirjoitusteksti ”Onko EU:n Natura kuuleminen teatteria” osoittaa lyhyesti Suomen koko Natura 2000 tilanteen. Tämä purkuhakemuskooste KHO:n valitusaikapäättymisineen ennen päätösasiakirjojen nähtäville asettamista, osoittaa tilanteen kaikille tahoille. Haluttiin sitä sitten tai ei. Tosiasia vaan on  se, että yhtään Suomen Natura-aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin Unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää. Edes Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperusteita ei ole implementoitu kansalliseen lakiin siten kuin Unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää. Sekin selviää liitetiedostona olevasta.

Lisää perusteluita lisäperusteita esitetään vastaselityksessä, jonka antamisen mahdollisuutta yhdistys purkamisen lisäksi vaatii.



ALLEKIRJOITUKSET:



Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 1.4.2019



Yhdistysrekisterissä olevat Pro Real Life ry edunvalvontayhdistyksen nimenkirjoittajat eli
_____________________________
Tom Järvinen
Puheenjohtaja
Riitankuja 1-3 J 74
00840 Helsinki
______________________________
Kyllikki Arohonka
Varapuheenjohtaja
Teuvo Pakkalantie 4 D 31
00400 Helsinki
______________________________
Markku Sahlstedt
Sihteeri
Haavistontie 131
03710 Uusitalo
_______________________________
Runo Kurko
Erityisasiantuntija
Hauklammenranta 10
02820 Espoo
________________________________
Minna Helin
Erityisasiantuntija
Hauklammenranta 10
02820 Espoo
Liitteenä ohessa liitetiedostossa olevat liitteet.
********************************************************
********************************************************

Lähettäjä: Markku Sahlstedt [mailto:markku.sahlstedt@pp.inet.fi] Lähetetty: 7. maaliskuutata 2018 8:29Vastaanottaja: Aihe: Vastine Kyllösen 31.1.2018 klo 13:08 sähköpostitse esittämään, "Ohessa muutamia vastauksia ja ajatuksia asiasta laajemminkin:), tekstiin ja vähä muutakin Natura 2000 toteutuksesta Suomessa

Tervehdys!
Jäljempänä oleva Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllösen 31.1.2018 kl0 13.08 sähköpostitse lähettämä vastaus 1.1.2018 mm. Rovaniemen kaupungin tulvasuojelua koskevaan kysymykseen ja sen edessä oleva, heti luettelon, joille sähköpostin laajana jakeluna lähetin, jälkeen oleva vastineteksti liitetiedostoineen ja niiden jälkeen oleva valitus- ja purkuhakemusteksti ja sitä ennen eli viimeisenä oleva huomautus- ja vaatimusteksti tiedoksi.
Huomioon otettavaksi se, että osan vastaanottajan osalta tuli ilmoitus ”Palvelimen virhe: 452 too many recipients”, Mikä Googlella toteutetun käännöksen mukaan tarkoittaa liian monta vastaanottajaa. Jonka seurauksena virastojen kirjaamoissakin viesti menee suoraan ilmeisesti roskapostiin. Tai ainakin roskapostilistalle.
Kuittauksia on tullut Euroopan parlamentin jäseniltä ja kansanedustajilta. Että kyllä ainakin osa vastaanottajista on tavoitettu.
Lähettelen uudelleen pienemmissä erissä sen mukaan kuin ehdin.
Haavistossa 7.3.2018
Markku Sahlstedt
****************************************
****************************************

Lähettäjä: Markku Sahlstedt [mailto:markku.sahlstedt@pp.inet.fi] Lähetetty: 6. maaliskuutata 2018 14:29Vastaanottaja: 'merja.kyllonen@europarl.europa.eu' <merja.kyllonen@europarl.europa.eu>; 'jussi.halla-aho@europarl.europa.eu' <jussi.halla-aho@europarl.europa.eu>; 'heidi.hautala@europarl.europa.eu' <heidi.hautala@europarl.europa.eu>; 'liisa.jaakonsaari@europarl.europa.eu' <liisa.jaakonsaari@europarl.europa.eu>; 'anneli.jaatteenmaki@europarl.europa.eu' <anneli.jaatteenmaki@europarl.europa.eu>; 'miapetra.kumpula-natri@europarl.europa.eu' <miapetra.kumpula-natri@europarl.europa.eu>; 'merja.kyllonen@europarl.europa.eu' <merja.kyllonen@europarl.europa.eu>; 'sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu' <sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu>; 'pirkko.ruohonen-lerner@europarl.europa.eu' <pirkko.ruohonen-lerner@europarl.europa.eu>; 'petri.sarvamaa@europarl.europa.eu' <petri.sarvamaa@europarl.europa.eu>; 'hannu.takkula@europarl.europa.eu' <hannu.takkula@europarl.europa.eu>; 'nils.torvalds@europarl.europa.eu' <nils.torvalds@europarl.europa.eu>; 'henna.virkkunen@europarl.europa.eu' <henna.virkkunen@europarl.europa.eu>; 'paavo.vayrynen@europarl.europa.eu' <paavo.vayrynen@europarl.europa.eu>; 'elsi.katainen@europarl.europa.eu' <elsi.katainen@europarl.europa.eu>; 'kirjaamo@tpk.fi' <kirjaamo@tpk.fi>; 'sauli.niinisto@tpk.fi' <sauli.niinisto@tpk.fi>; 'kirjaamo@vnk.fi' <kirjaamo@vnk.fi>; 'juha.sipila@vnk.fi' <juha.sipila@vnk.fi>; 'kirjaamo.um@formin.fi' <kirjaamo.um@formin.fi>; 'timo.soini@formin.fi' <timo.soini@formin.fi>; 'anne-mari.virolainen@formin.fi' <anne-mari.virolainen@formin.fi>; 'oikeusministerio@om.fi' <oikeusministerio@om.fi>; 'antti.hakkanen@om.fi' <antti.hakkanen@om.fi>; 'kirjaamo@intermin.fi' <kirjaamo@intermin.fi>; 'kai.mykkanen@intermin.fi' <kai.mykkanen@intermin.fi>; 'kirjaamo@defmin.fi' <kirjaamo@defmin.fi>; 'jussi.niinisto@defmin.fi' <jussi.niinisto@defmin.fi>; 'valtiovarainministerio@vm.fi' <valtiovarainministerio@vm.fi>; 'petteri.orpo@vm.fi' <petteri.orpo@vm.fi>; 'anu.vehvilainen@vm.fi' <anu.vehvilainen@vm.fi>; 'kirjaamo@minedu.fi' <kirjaamo@minedu.fi>; 'sanni.grahn-laasonen@minedu.fi' <sanni.grahn-laasonen@minedu.fi>; 'sampo.terho@minedu.fi' <sampo.terho@minedu.fi>; 'kirjaamo@mmm.fi' <kirjaamo@mmm.fi>; 'jari.leppa@mmm.fi' <jari.leppa@mmm.fi>; 'kirjaamo@lvm.fi' <kirjaamo@lvm.fi>; 'anne.berner@lvm.fi' <anne.berner@lvm.fi>; 'kirjaamo@tem.fi' <kirjaamo@tem.fi>; 'mika.lintila@tem.fi' <mika.lintila@tem.fi>; 'jari.lindstrom@tem.fi' <jari.lindstrom@tem.fi>; 'kirjaamo@stm.fi' <kirjaamo@stm.fi>; 'pirkko.mattila@stm.fi' <pirkko.mattila@stm.fi>; 'annika.saarikko@stm.fi' <annika.saarikko@stm.fi>; 'kirjaamo@ym.fi' <kirjaamo@ym.fi>; 'kimmo.tiilikainen@ym.fi' <kimmo.tiilikainen@ym.fi>; 'kirjaamo.syke@ymparisto.fi' <kirjaamo.syke@ymparisto.fi>; 'lea.kauppi@ymparisto.fi' <lea.kauppi@ymparisto.fi>; 'kirjaamo.etela-pohjanmaa@ely-keskus.fi' <kirjaamo.etela-pohjanmaa@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.etela-savo@ely-keskus.fi' <kirjaamo.etela-savo@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.hame@ely-keskus.fi' <kirjaamo.hame@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.kaakkois-suomi@ely-keskus.fi' <kirjaamo.kaakkois-suomi@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.kainuu@ely-keskus.fi' <kirjaamo.kainuu@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.keski-suomi@ely-keskus.fi' <kirjaamo.keski-suomi@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.lappi@ely-keskus.fi' <kirjaamo.lappi@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.pirkanmaa@ely-keskus.fi' <kirjaamo.pirkanmaa@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.pohjanmaa@ely-keskus.fi' <kirjaamo.pohjanmaa@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.pohjois-karjala@ely-keskus.fi' <kirjaamo.pohjois-karjala@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.pohjois-pohjanmaa@ely-keskus.fi' <kirjaamo.pohjois-pohjanmaa@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.pohjois-savo@ely-keskus.fi' <kirjaamo.pohjois-savo@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.satakunta@ely-keskus.fi' <kirjaamo.satakunta@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi' <kirjaamo.uusimaa@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi' <kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi>; 'kirjaamo@eduskunta.fi' <kirjaamo@eduskunta.fi>; 'touko.aalto@eduskunta.fi' <touko.aalto@eduskunta.fi>; 'anders.adlercreutz@eduskunta.fi' <anders.adlercreutz@eduskunta.fi>; 'olavi.ala-nissila@eduskunta.fi' <olavi.ala-nissila@eduskunta.fi>; 'outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi' <outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi>; 'mikko.alatalo@eduskunta.fi' <mikko.alatalo@eduskunta.fi>; 'li.andersson@eduskunta.fi' <li.andersson@eduskunta.fi>; 'sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi' <sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi>; 'paavo.arhinmaki@eduskunta.fi' <paavo.arhinmaki@eduskunta.fi>; 'anne.berner@eduskunta.fi' <anne.berner@eduskunta.fi>; 'eva.biaudet@eduskunta.fi' <eva.biaudet@eduskunta.fi>; 'thomas.blomqvist@eduskunta.fi' <thomas.blomqvist@eduskunta.fi>; 'juho.eerola@eduskunta.fi' <juho.eerola@eduskunta.fi>; 'markku.eestila@eduskunta.fi' <markku.eestila@eduskunta.fi>; 'simon.elo@eduskunta.fi' <simon.elo@eduskunta.fi>; 'ritva.elomaa@eduskunta.fi' <ritva.elomaa@eduskunta.fi>; 'eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi' <eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi>; 'tiina.elovaara@eduskunta.fi' <tiina.elovaara@eduskunta.fi>; 'sari.essayah@eduskunta.fi' <sari.essayah@eduskunta.fi>; 'maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi' <maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi>; 'tarja.filatov@eduskunta.fi' <tarja.filatov@eduskunta.fi>; 'sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi' <sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi>; 'jukka.gustafsson@eduskunta.fi' <jukka.gustafsson@eduskunta.fi>; 'maria.guzenina@eduskunta.fi' <maria.guzenina@eduskunta.fi>; 'tuula.haatainen@eduskunta.fi' <tuula.haatainen@eduskunta.fi>; 'pekka.haavisto@eduskunta.fi' <pekka.haavisto@eduskunta.fi>; 'pertti.hakanen@eduskunta.fi' <pertti.hakanen@eduskunta.fi>; 'teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi' <teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi>; 'hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi' <hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi>; 'timo.harakka@eduskunta.fi' <timo.harakka@eduskunta.fi>; 'harry.harkimo@eduskunta.fi' <harry.harkimo@eduskunta.fi>; 'satu.hassi@eduskunta.fi' <satu.hassi@eduskunta.fi>; 'lasse.hautala@eduskunta.fi' <lasse.hautala@eduskunta.fi>; 'hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi' <hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi>; 'timo.heinonen@eduskunta.fi' <timo.heinonen@eduskunta.fi>; 'eero.heinaluoma@eduskunta.fi' <eero.heinaluoma@eduskunta.fi>; 'anna-maja.henriksson@eduskunta.fi' <anna-maja.henriksson@eduskunta.fi>; 'reijo.hongisto@eduskunta.fi' <reijo.hongisto@eduskunta.fi>; 'petri.honkonen@eduskunta.fi' <petri.honkonen@eduskunta.fi>; 'hannu.hoskonen@eduskunta.fi' <hannu.hoskonen@eduskunta.fi>; 'laura.huhtasaari@eduskunta.fi' <laura.huhtasaari@eduskunta.fi>; 'susanna.huovinen@eduskunta.fi' <susanna.huovinen@eduskunta.fi>; 'antti.hakkanen@eduskunta.fi' <antti.hakkanen@eduskunta.fi>; 'katja.hanninen@eduskunta.fi' <katja.hanninen@eduskunta.fi>; 'lauri.ihalainen@eduskunta.fi' <lauri.ihalainen@eduskunta.fi>; 'olli.immonen@eduskunta.fi' <olli.immonen@eduskunta.fi>; 'ari.jalonen@eduskunta.fi' <ari.jalonen@eduskunta.fi>; 'marisanna.jarva@eduskunta.fi' <marisanna.jarva@eduskunta.fi>; 'harri.jaskari@eduskunta.fi' <harri.jaskari@eduskunta.fi>; 'kalle.jokinen@eduskunta.fi' <kalle.jokinen@eduskunta.fi>; 'kauko.juhantalo@eduskunta.fi' <kauko.juhantalo@eduskunta.fi>; 'arja.juvonen@eduskunta.fi' <arja.juvonen@eduskunta.fi>; 'heli.jarvinen@eduskunta.fi' <heli.jarvinen@eduskunta.fi>; 'antti.kaikkonen@eduskunta.fi' <antti.kaikkonen@eduskunta.fi>; 'timo.kalli@eduskunta.fi' <timo.kalli@eduskunta.fi>; 'anne.kalmari@eduskunta.fi' <anne.kalmari@eduskunta.fi>; 'ilkka.kanerva@eduskunta.fi' <ilkka.kanerva@eduskunta.fi>; 'toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi' <toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi>; 'ilkka.kantola@eduskunta.fi' <ilkka.kantola@eduskunta.fi>; 'mika.kari@eduskunta.fi' <mika.kari@eduskunta.fi>; 'emma.kari@eduskunta.fi' <emma.kari@eduskunta.fi>; 'johanna.karimaki@eduskunta.fi' <johanna.karimaki@eduskunta.fi>; 'jyrki.kasvi@eduskunta.fi' <jyrki.kasvi@eduskunta.fi>; 'elsi.katainen@eduskunta.fi' <elsi.katainen@eduskunta.fi>; 'pia.kauma@eduskunta.fi' <pia.kauma@eduskunta.fi>; 'niilo.keranen@eduskunta.fi' <niilo.keranen@eduskunta.fi>; 'anneli.kiljunen@eduskunta.fi' <anneli.kiljunen@eduskunta.fi>; 'pauli.kiuru@eduskunta.fi' <pauli.kiuru@eduskunta.fi>; 'krista.kiuru@eduskunta.fi' <krista.kiuru@eduskunta.fi>; 'kimmo.kivela@eduskunta.fi' <kimmo.kivela@eduskunta.fi>; 'esko.kiviranta@eduskunta.fi' <esko.kiviranta@eduskunta.fi>; 'anna.kontula@eduskunta.fi' <anna.kontula@eduskunta.fi>; 'jukka.kopra@eduskunta.fi' <jukka.kopra@eduskunta.fi>; 'timo.v.korhonen@eduskunta.fi' <timo.v.korhonen@eduskunta.fi>; 'susanna.koski@eduskunta.fi' <susanna.koski@eduskunta.fi>; 'hanna.kosonen@eduskunta.fi' <hanna.kosonen@eduskunta.fi>; 'kari.kulmala@eduskunta.fi' <kari.kulmala@eduskunta.fi>; 'katri.kulmuni@eduskunta.fi' <katri.kulmuni@eduskunta.fi>; 'antti.kurvinen@eduskunta.fi' <antti.kurvinen@eduskunta.fi>; 'suna.kymalainen@eduskunta.fi' <suna.kymalainen@eduskunta.fi>; 'mikko.karna@eduskunta.fi' <mikko.karna@eduskunta.fi>; 'seppo.kaariainen@eduskunta.fi' <seppo.kaariainen@eduskunta.fi>; 'jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi' <jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi>; 'annika.lapintie@eduskunta.fi' <annika.lapintie@eduskunta.fi>; 'antero.laukkanen@eduskunta.fi' <antero.laukkanen@eduskunta.fi>; 'sanna.lauslahti@eduskunta.fi' <sanna.lauslahti@eduskunta.fi>; 'eero.lehti@eduskunta.fi' <eero.lehti@eduskunta.fi>; 'rami.lehto@eduskunta.fi' <rami.lehto@eduskunta.fi>; 'elina.lepomaki@eduskunta.fi' <elina.lepomaki@eduskunta.fi>; 'jari.leppa@eduskunta.fi' <jari.leppa@eduskunta.fi>; 'jari.lindstrom@eduskunta.fi' <jari.lindstrom@eduskunta.fi>; 'antti.lindtman@eduskunta.fi' <antti.lindtman@eduskunta.fi>; 'mika.lintila@eduskunta.fi' <mika.lintila@eduskunta.fi>; 'maria.lohela@eduskunta.fi' <maria.lohela@eduskunta.fi>; 'markus.lohi@eduskunta.fi' <markus.lohi@eduskunta.fi>; 'anne.louhelainen@eduskunta.fi' <anne.louhelainen@eduskunta.fi>; 'mats.lofstrom@eduskunta.fi' <mats.lofstrom@eduskunta.fi>; 'eeva-maria.maijala@eduskunta.fi' <eeva-maria.maijala@eduskunta.fi>; 'sanna.marin@eduskunta.fi' <sanna.marin@eduskunta.fi>; 'pirkko.mattila@eduskunta.fi' <pirkko.mattila@eduskunta.fi>; 'leena.meri@eduskunta.fi' <leena.meri@eduskunta.fi>; 'krista.mikkonen@eduskunta.fi' <krista.mikkonen@eduskunta.fi>; 'silvia.modig@eduskunta.fi' <silvia.modig@eduskunta.fi>; 'sari.multala@eduskunta.fi' <sari.multala@eduskunta.fi>; 'markus.mustajarvi@eduskunta.fi' <markus.mustajarvi@eduskunta.fi>; 'kai.mykkanen@eduskunta.fi' <kai.mykkanen@eduskunta.fi>; 'riitta.myller@eduskunta.fi' <riitta.myller@eduskunta.fi>; 'jari.myllykoski@eduskunta.fi' <jari.myllykoski@eduskunta.fi>; 'jani.makela@eduskunta.fi' <jani.makela@eduskunta.fi>; 'outi.makela@eduskunta.fi' <outi.makela@eduskunta.fi>; 'lea.makipaa@eduskunta.fi' <lea.makipaa@eduskunta.fi>; 'merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi' <merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi>; 'martti.molsa@eduskunta.fi' <martti.molsa@eduskunta.fi>; 'mika.niikko@eduskunta.fi' <mika.niikko@eduskunta.fi>; 'jussi.niinisto@eduskunta.fi' <jussi.niinisto@eduskunta.fi>; 'ville.niinisto@eduskunta.fi' <ville.niinisto@eduskunta.fi>; 'ilmari.nurminen@eduskunta.fi' <ilmari.nurminen@eduskunta.fi>; 'mikaela.nylander@eduskunta.fi' <mikaela.nylander@eduskunta.fi>; 'mats.nylund@eduskunta.fi' <mats.nylund@eduskunta.fi>; 'pentti.oinonen@eduskunta.fi' <pentti.oinonen@eduskunta.fi>; 'johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi' <johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi>; 'petteri.orpo@eduskunta.fi' <petteri.orpo@eduskunta.fi>; 'sirpa.paatero@eduskunta.fi' <sirpa.paatero@eduskunta.fi>; 'tom.packalen@eduskunta.fi' <tom.packalen@eduskunta.fi>; 'markku.pakkanen@eduskunta.fi' <markku.pakkanen@eduskunta.fi>; 'aila.paloniemi@eduskunta.fi' <aila.paloniemi@eduskunta.fi>; 'olli-poika.parviainen@eduskunta.fi' <olli-poika.parviainen@eduskunta.fi>; 'ulla.parviainen@eduskunta.fi' <ulla.parviainen@eduskunta.fi>; 'mauri.pekkarinen@eduskunta.fi' <mauri.pekkarinen@eduskunta.fi>; 'aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi' <aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi>; 'jaana.pelkonen@eduskunta.fi' <jaana.pelkonen@eduskunta.fi>; 'arto.pirttilahti@eduskunta.fi' <arto.pirttilahti@eduskunta.fi>; 'pekka.puska@eduskunta.fi' <pekka.puska@eduskunta.fi>; 'tuomo.puumala@eduskunta.fi' <tuomo.puumala@eduskunta.fi>; 'juha.pylvas@eduskunta.fi' <juha.pylvas@eduskunta.fi>; 'sari.raassina@eduskunta.fi' <sari.raassina@eduskunta.fi>; 'mika.raatikainen@eduskunta.fi' <mika.raatikainen@eduskunta.fi>; 'antti.rantakangas@eduskunta.fi' <antti.rantakangas@eduskunta.fi>; 'veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi' <veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi>; 'juha.rehula@eduskunta.fi' <juha.rehula@eduskunta.fi>; 'antti.rinne@eduskunta.fi' <antti.rinne@eduskunta.fi>; 'paula.risikko@eduskunta.fi' <paula.risikko@eduskunta.fi>; 'jari.ronkainen@eduskunta.fi' <jari.ronkainen@eduskunta.fi>; 'markku.rossi@eduskunta.fi' <markku.rossi@eduskunta.fi>; 'veera.ruoho@eduskunta.fi' <veera.ruoho@eduskunta.fi>; 'wille.rydman@eduskunta.fi' <wille.rydman@eduskunta.fi>; 'joona.rasanen@eduskunta.fi' <joona.rasanen@eduskunta.fi>; 'paivi.rasanen@eduskunta.fi' <paivi.rasanen@eduskunta.fi>; 'vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi' <vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi>; 'annika.saarikko@eduskunta.fi' <annika.saarikko@eduskunta.fi>; 'pertti.salolainen@eduskunta.fi' <pertti.salolainen@eduskunta.fi>; 'kristiina.salonen@eduskunta.fi' <kristiina.salonen@eduskunta.fi>; 'hanna.sarkkinen@eduskunta.fi' <hanna.sarkkinen@eduskunta.fi>; 'sari.sarkomaa@eduskunta.fi' <sari.sarkomaa@eduskunta.fi>; 'arto.satonen@eduskunta.fi' <arto.satonen@eduskunta.fi>; 'sami.savio@eduskunta.fi' <sami.savio@eduskunta.fi>; 'mikko.savola@eduskunta.fi' <mikko.savola@eduskunta.fi>; 'matti.semi@eduskunta.fi' <matti.semi@eduskunta.fi>; 'juha.sipila@eduskunta.fi' <juha.sipila@eduskunta.fi>; 'saara-sofia.siren@eduskunta.fi' <saara-sofia.siren@eduskunta.fi>; 'ville.skinnari@eduskunta.fi' <ville.skinnari@eduskunta.fi>; 'timo.soini@eduskunta.fi' <timo.soini@eduskunta.fi>; 'joakim.strand@eduskunta.fi' <joakim.strand@eduskunta.fi>; 'eero.suutari@eduskunta.fi' <eero.suutari@eduskunta.fi>; 'satu.taavitsainen@eduskunta.fi' <satu.taavitsainen@eduskunta.fi>; 'katja.taimela@eduskunta.fi' <katja.taimela@eduskunta.fi>; 'martti.talja@eduskunta.fi' <martti.talja@eduskunta.fi>; 'mari-leena.talvitie@eduskunta.fi' <mari-leena.talvitie@eduskunta.fi>; 'sari.tanus@eduskunta.fi' <sari.tanus@eduskunta.fi>; 'ville.tavio@eduskunta.fi' <ville.tavio@eduskunta.fi>; 'sampo.terho@eduskunta.fi' <sampo.terho@eduskunta.fi>; 'kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi' <kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi>; 'lenita.toivakka@eduskunta.fi' <lenita.toivakka@eduskunta.fi>; 'jani.toivola@eduskunta.fi' <jani.toivola@eduskunta.fi>; 'maria.tolppanen@eduskunta.fi' <maria.tolppanen@eduskunta.fi>; 'kari.tolvanen@eduskunta.fi' <kari.tolvanen@eduskunta.fi>; 'ari.torniainen@eduskunta.fi' <ari.torniainen@eduskunta.fi>; 'pilvi.torsti@eduskunta.fi' <pilvi.torsti@eduskunta.fi>; 'matti.torvinen@eduskunta.fi' <matti.torvinen@eduskunta.fi>; 'erkki.tuomioja@eduskunta.fi' <erkki.tuomioja@eduskunta.fi>; 'tytti.tuppurainen@eduskunta.fi' <tytti.tuppurainen@eduskunta.fi>; 'kaj.turunen@eduskunta.fi' <kaj.turunen@eduskunta.fi>; 'tapani.tolli@eduskunta.fi' <tapani.tolli@eduskunta.fi>; 'kari.uotila@eduskunta.fi' <kari.uotila@eduskunta.fi>; 'jutta.urpilainen@eduskunta.fi' <jutta.urpilainen@eduskunta.fi>; 'harry.wallin@eduskunta.fi' <harry.wallin@eduskunta.fi>; 'stefan.wallin@eduskunta.fi' <stefan.wallin@eduskunta.fi>; 'sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi' <sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi>; 'matti.vanhanen@eduskunta.fi' <matti.vanhanen@eduskunta.fi>; 'antero.vartia@eduskunta.fi' <antero.vartia@eduskunta.fi>; 'juhana.vartiainen@eduskunta.fi' <juhana.vartiainen@eduskunta.fi>; 'mirja.vehkapera@eduskunta.fi' <mirja.vehkapera@eduskunta.fi>; 'anu.vehvilainen@eduskunta.fi' <anu.vehvilainen@eduskunta.fi>; 'pia.viitanen@eduskunta.fi' <pia.viitanen@eduskunta.fi>; 'sofia.vikman@eduskunta.fi' <sofia.vikman@eduskunta.fi>; 'eerikki.viljanen@eduskunta.fi' <eerikki.viljanen@eduskunta.fi>; 'anne-mari.virolainen@eduskunta.fi' <anne-mari.virolainen@eduskunta.fi>; 'ville.vahamaki@eduskunta.fi' <ville.vahamaki@eduskunta.fi>; 'ozan.yanar@eduskunta.fi' <ozan.yanar@eduskunta.fi>; 'ben.zyskowicz@eduskunta.fi' <ben.zyskowicz@eduskunta.fi>; 'peter.ostman@eduskunta.fi' <peter.ostman@eduskunta.fi>Aihe: Vastine Kyllösen 31.1.2018 klo 13:08 sähköpostitse esittämään, "Ohessa muutamia vastauksia ja ajatuksia asiasta laajemminkin:), tekstiin ja vähä muutakin Natura 2000 toteutuksesta Suomessa

Yksikään tämän sähköpostin saanut kansanedustaja eikä kukaan muukaan voi vetäytyä sen taakse, ettei olisi ollut tietoa käytettävissä.

Mikäli asioita ei ymmärretä tai ne eivät muutoin avaudu, allekirjoittanut kyllä selvittää mitä mikin tarkoittaa.

ASIA:

Vastine Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllösen 31.1.2018 klo 13.08 sähköpostitse lähettämään ”Ohessa muutamia vastauksia ja ajatuksia asiasta laajemminkin :)”

otsikoituun vastaustekstiin.

VIITE 1:

Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen ja Markku Sahlstedt´in 1.1.2018 kansanedustajille ja presidenttiehdokkaille lähettämä kysymys 1; ”Estääkö EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomen Natura 2000 alueisiin Kemihaaran suot nimellä (numero FI1300907), ilman luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja ympätty Natura 2000 alue Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun?” 

VIITE 2:

Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen ja Markku Sahlstedt´in 1.1.2018 kansanedustajille ja presidenttiehdokkaille lähettämä kysymys 2; ”Antaako Suomen 100-vuotinen itsenäisyys esim. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO:lle) oikeuden olla noudattamatta Euroopan unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä?”

Arvoisa Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllönen ja muut arvoisat Euroopan parlamentin jäsenet, Suomen tasavallan presidentti, Suomen valtioneuvosto, kaikki Suomen ministeriöt ja niissä toimivat ministerit, erityisesti pääministeri ja nykyiset ympäristöministeri sekä oikeusministeri, Suomen ympäristökeskus, alueelliset ympäristökeskukset ja kansanedustajat, sekä kaikki muut jakelussa olevat, joille kaikille Kyllösen vastauksen johdosta Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut uudistaa kaiken aikaisemman ja esittää Suomen Natura 2000 tilanteesta seuraavaa:

1.      Yhtään Suomen Natura 2000 –aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.  Edellä olevaa tosiasiaa ei Kyllösen vastaus poimintoineen eikä muokkauksineen muuta eikä poista. Ei, vaikka alkuperäistä kysymystä ja sen esittämisen perusteluja hänen vastauksessa kuinka selkeytettäisiin tai pelkistettäisiin esim. ensimmäisen kysymyksen osalta muotoon  ”Estääkö väärin toteutettu Natura 2000 Rovaniemen tulvasuojelun?”

2.       Jostain syystä Kyllönenkin sivuuttaa sen, että Natura 2000-alueet tulee osoittaa ja valita siten kuin EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö mm. tuomioissa C-371/98 kohta 22, C-67/99 kohta 34, C-71/99 kohta 27, C-220/99 kohta 31, C-301/14 kohdat 6, 31 ja 32 sekä viimeksi 19.10.2017 annetussa tuomiossa C-281/16 kohta viisi edellyttävät. (Päätöksien osoitteet ovat tuonnempana olevissa aikaisemmissa teksteissä). Kaikissa edellä mainituissa päätöksissä mainitaan luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohta ja siinä mainittu liite III ( 1 vaihe ) sekä mm. teksti  ”Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on.” Tai muu vastaava viittaus liite III 1 vaiheen toteuttamiseen kansallisessa vaiheessa edellytettyjen tyhjentävien luetteloiden aikaan saamiseksi. Huomioon otettavaksi erityisesti on korostettava Luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan lopun tekstiä …”kansallisella alueella olevilla alueilla on.” Tekstissä ilmaisu ”kansallisella alueella” tarkoittaa kulloisenkin jäsenvaltion aluetta. Loppuosa ”olevilla alueilla on” tarkoittaa kaikkia kulloisenkin jäsenvaltion kansallisella alueella olevia direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueita. Kaikkia.

3.       Kyllösen 31.1.2018 sähköpostilla klo 13:08 toimittaman tekstin ensimmäinen lause; ”Kemihaaran suot on todettu luonnonsuojelualueeksi ja on osa Natura 2000 verkostoa.” Ei perustu EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön.

4.       Pelkkä luonnonsuojelualueeksi toteaminen ja ilmoitus, että Kemihaaran suot on osa Natura 2000 verkostoa, ei täytä EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämää Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa. Ei vaikka sen ilmoittaisi itse tasavallan presidentti. Lukuisissa EY:n, nykyisin Unionin mm. edellä kohdassa 2 luetelluissa tuomiopäätöksissä mainitut tyhjentävät luettelot puuttuvat Suomessa täysin tykkänään. Ainakaan niitä ei ole asianosaisille esitetty. Siitä mitä komissiolle on Natura 2000 asianosaisten tietämättä toimitettu, ei ole tietoa. Kuten ei siitäkään mitä komissiolle tai muihin EU:n instansseihin toimitetaan tämän vastinetekstin jälkeen. Komissio ei ole toimittanut siltä jo 25.9.2010 toimitettavaksi pyydettyjä asiakirjoja.  ( ASIANA: ”Asiakirjojen mukaan komission toimesta kolme kertaa tapahtunut Euroopan parlamentin jäsen Timo Soinin ja muiden EU jäsenmaiden erehdyttämisen katkaisuyritys ja asiakirjapyyntö.” jo 25.10.2010 tehty asiakirjapyyntö.) Tämän päivän ja siitä eteenpäin mahdollisesta toteutettavan toimituksen kustannuksista on keskusteltava ennen toimittamista.

5.       EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita ei saada aikaan ilman liite III 1 vaiheen kaikkien jäsenvaltion kasallisella alueella olevien direktiiviluontotyyppi-, ja direktiivilajialueiden arviointien, luokitteluiden ja luettelointien toteuttamista siten kuin liitetiedostona tiedostonimellä ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman 3.4.2014 C301/12 päätöstä.pdf 1 Mt)” olevaan kehystettyyn lisätekstiin on kirjoitettu. Johon lisää vielä 19.10.2017 annettu tuomiopäätös C-281/16. Sen  kohdat 31, 32 ja 33. (Kohdat kopioitu kohtiin 5.1, 5.2 ja 5.3).

5.1.    ”31      Tältä osin on huomautettava, että komissiolla on oltava käytettävissään tyhjentävä luettelo alueista, jotka kansalliselta kannalta ovat ekologisesti merkityksellisiä pyrittäessä luontodirektiivissä tarkoitettuun luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelua koskevaan tavoitteeseen, jotta komissio voisi laatia sellaisen luonnoksen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloksi, jonka perusteella muodostetaan erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto (tuomio 7.11.2000, First Corporate Shipping, C-371/98, EU:C:2000:600, 22 kohta).”

5.2.    ”32      Vain tällä tavalla on mahdollista päästä luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen, jonka mukaan on varmistettava kyseisten luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suotuisan suojelun tason säilyminen ja ennalleen saattaminen niiden luontaisella levinneisyysalueella, joka voi sijaita Euroopan unionin yhden tai useamman sisäisen rajan eri puolilla. Luontodirektiivin 1 artiklan e ja i alakohdasta, kun niitä luetaan yhdessä mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan kanssa, näet ilmenee, että luontotyypin tai lajin suotuisan suojelun tasoa on arvioitava jäsenvaltioiden sen Euroopassa olevan alueen kokonaisuuden kannalta, jossa perussopimusta sovelletaan (tuomio 7.11.2000, First Corporate Shipping, C-371/98, EU:C:2000:600, 23 kohta).”

5.3.    ”33      Luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan asianomainen jäsenvaltio tekee ehdotuksen alueesta kyseisen direktiivin liitteessä III vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella. Tästä seuraa – kun otetaan huomioon tämän tuomion 29 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö –, että se, että tieteellisten seikkojen nojalla osoitetaan, että tähän asianmukaiseen tieteelliseen tietämykseen on liittynyt virhe, voi oikeuttaa mahdollisesti yhteisön tärkeänä pitämän alueen pinta-alan pienentämisen.”

6.       Lukuisilla EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen päätöksissä edellytetyillä tyhjentävillä luetteloilla ei ole osoitettu, että Kemihaaran suot nimellä ja numerolla FI1300907 oleva alue tulisi millään perusteella kuulua Natura 2000 verkostoon. Tilanne on sama kaikkien muidenkin Suomen Natura 2000 alueiden osalla. Koko Suomen Natura 2000 toteutus, siten kuin se Suomessa toteutettiin on virhe. Tuo virhe, oikeammin ilmaistuna kaikki virheet ja EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuudet tulee viran puolesta poistaa. Tuomion C-281/16 perustelukohta 33 ja siitä itse tuomioon, joka on kohdassa 42, asti olevat perustelukohdat mahdollistavat Kemihaaran suot nimellä ja numerolla FI1300907 olevan alueen poistamisen Natura 2000 verkostosta. Verkosto ei heikenny, koska korvaavat alueet on jo Lapinliiton toimeksiannosta selvitetty. Ramboll OY:n 18.11.2016 päivätty selvitys. Tilanne niin haluttaessa tuomion C-281/16 sekä sitä ennen olevien perustelukohtien 34-41 että  ko. asiaan 15.6.2017 annetun ratkaisuehdotuksen perustelukohtien perusteella se, että Kemihaaran suot nimellä ja numerolla FI1300907 oleva alue saadaan poistetuksi Natura 2000 verkostosta. Poistoa korvaavat, mahdollisesti tarvittavat alueet ovat olemassa. Ja voihan olla jopa niin, ettei verkoston suhteellisen suojelun taso heikenny siinä määrin merkittävästi, että korvaavia alueita yleensäkään tarvitaan.

7.        Kemihaaran suot nimellä ja numerolla FI1300907 olevan alueen lisäksi  Suomen kaikki Natura 2000 alueet on ympäristöministeriön ja KHO:n toiminnan seurauksena toteutettu ja tuomittu väärin ilman KHO:n EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimelle esitettyjä ennakkoratkaisupyyntöjä. Myöskin ne velvoitteet jotka on kirjoitettu Rooman sopimuksen 234 artiklan viimeiseen perustelukohtaan, sittemmin Lissabonin sopimuksen 267 artiklan toiseksi viimeiseen perustelukohtaan, on KHO sivuuttanut Natura 2000 ratkaisujen osalta täysin tykkänään. Onko sivuuttamisen syynä on se, että KHO:ssa tiedetään tosiasiat? Eli mm. ns. Costa v. ENELL päätös ja sen kaikkinainen jo jäsenvaltion liittymissopimuksen hyväksymisellä hyväksytty velvoittavuus. Johon lisänä myös se tosiasia, että mikäli, tai kun Unionin tuomioistuin jatkossa noudattaa komission käyttöön edellytettyjen tyhjentävien luetteloiden edellyttämisen osalta omaa vakiintunutta oikeuskäytäntöään myös Suomen osalla, niin KHO:lle olisi jo tullut ja tulee jatkossa Unionin tuomioistuimessa ”pataan”. Ja kunnolla. (Jo 15.7.1964 annetun tuomion  Flaminio Costa v. ENEL. osoitelinkki tiivistelmäkohtakorostuksineen 1.1.2018 tekstin lähes lopussa ja uudestaan siitä tuonnempana olevissa teksteissä). 

8.       Lukuisista pyynnöistä ja vaatimuksista, joita kirjattu KHO:n valitusratkaisuihin mm. (viimeksi 2.4.2014), tietoisesti ja tahallaan sekä tarkoituksellisesti ja tavoitteellisesti jätettyjen ennakkoratkaisujen pyytämättömyyden lisäksi KHO on niin ikään tietoisesti ja tahallaan sekä tarkoituksellisesti ja tavoitteellisesti jättänyt noudattamatta Natura 2000 asiassa EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen edellyttämää vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Ainakaan muilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä. Kukaan KHO:ssa ei voi olla tietämätön EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen päätöksistä eikä niiden velvoittavuuksista. Mikäli ovat tietämättömiä, ovat väärällä alalla olemisen lisäksi töissä, jopa väärässä paikassa. Mikä tilanne KHO:n osalta on jatkossa, jää nähtäväksi. Samoin kuin komission toiminta. Komission tähänastisen toiminnan osalta Suomen kohdalla ei ole voinut välttyä vaikutelmalta, että komissio on toiminut Suomen ympäristöministeriön etäispäätteenä.

9.       Tähän asti Natura 2000 alueiden oikeudenomistajat Suomessa ovat saaneet olla ja olleet vailla minkäännäköistä EY tuomioistuimen päätöksensä C-362/06 P kohtaan 43 kirjattua oikeussuojaa. (Em. kohta 43 kopioitu kohtaan 9.1).

9.1.   ”Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).”

10.   Miten kohtaan 9.1 kopioidussa tuomion C-362/06 P perustelukohdassa 43 selvitetty oikeusvarmuus ja sillä taattu tehokas oikeussuoja ja yleensäkään oikeussuoja toteutuu tapauksessa, jossa päivää ennen Unionin tuomioistuimen asiassa C-301/12 3.4.2014 antamaa ratkaisua, KHO 2.4.2014 antamassaan ratkaisussa taltionumero 1047 diaarinumerot 1148/1/12 ja 1478/1/12 erehtyy käyttämään väärää tiedoksiantopäivää voidakseen jättää kaikille hallinnollisille tahoille ainakin harmillisien, ellei peräti kiusallisen valitus- ja purkuhakemuksen tutkimatta?

11.   Mikäli KHO ei myönnä sille valitettavasti tapahtunutta erehdystä. Niin sitten KHO, jopa tahallisen puliveivauskikkailunsa, joka jää jäljelle, seurauksena haluaa edelleen käyttää ja perustella ympäristöministeriön KHO:lle valitusosoituksessa mainitun päätöksen ja muun siinä yhteydessä lähetyn valtioneuvoston asiakirja-aineiston ohessa mahdollisesti  toimittamaa 5.3.2012 virallisessa lehdessä ollutta ilmoitusta valtioneuvoston 1.3.2012 tekemän päätöksen tiedoksiantopäivänä. Väärän tiedoksiantopäivän käyttämisellä pyritään välttämään kaikille hallinnollisille tahoille ainakin harmillisien, ellei peräti kiusallisen valitus- ja purkuhakemuksen käsittely, ennakkoratkaisupyynnön pyytäminen ja muiden vaatimusten käsittely sekä samalla Suomen koko Natura 2000 käsittelyn kaatuminen ja/tai kumoaminen.

12.   Samana päivänä ennen tasavallan presidentti Sauli Niinistön ensimmäisiä virkaanasettamisjuhlallisuuksia 1.3.2012 valtioneuvoston tekemän Natura 2000 päätöksen, joka liitetiedostona tiedostonimellä  ”HYLA 794648.pdf (731 kt), tiedottaminen tapahtui päätökseen liitetyn valitusosoituksen tekstin ”Valitusaika alkaa tiedoksisaantipäivästä. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä tämän päätöksen nähtäville asettamista koskevan ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.”, mukaan ja perusteella vasta virallisen lehden numerossa 40 (40/4.4.2012). Tämä selviää kiistattomasti liitetiedostona tiedostonimellä ”Virallinen lehti nro 40/4.4.2012 23_2_2018.pdf (864 kt)” olevasta liitetiedostosta. Siis Virallisesta lehdestä tehdystä otekopiosta ja sen sivulle 22 keltaisella värillä rajatusta tekstistä. Muu tiedoksiantopäivän selittely on perusteetonta. Teki sen sitten kuka tai mikä taho tahansa.

13.   Virallisen lehden numeron 40/4.4.2012 sivulla 22 on julkaistuna se Valtioneuvoston 1.3.2012 Natura 2000 päätöksen valitusosoituksessa mainittu hallintolain (434/2003) 62 §:n edellyttämä ko. päätöksen tiedoksiantokuulutus. Se on ainoa asiaankuuluva ja olennainen sekä kaikkia osapuolia sitova. Siitä syystä hallintolain 62 §:n teksti on seuraavana. Se osoittaa KHO:n erehtyneen jostain syystä ja pahasti. KHO:n käyttämässä virallisen lehden kuulutuksessa ei ole minkäännäköistä mainintaa valitusosoituksen edellyttämästä päätöksen tiedottamisesta eikä asiakirjojen nähtävänä pitämisestä. Virallisista lehdistä ja niissä julkaistuista kuulutuksista lisää jäljempänä.

13.1.62 §

”Yleistiedoksianto

Yleistiedoksiannossa asiakirja pidetään määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa.

Asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava virallisessa lehdessä ja sen lisäksi viranomaisen ilmoitustaululla tai sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saavan tiedon. Ilmoituksesta on käytävä ilmi, mitä asia koskee sekä maininta siitä, missä ja mihin ajankohtaan saakka asiakirja pidetään nähtävillä. (lihavointi kirjoittajan).

Ilmoituksessa on todettava, että tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.”

14.   Suora lainaus Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen valitus- ja purkuhakemuksen käännöksestä ja ratkaisusta seuraavana: (Alkuperäinen sähköisessä muodossa toimitettu KHO:n päätös on liitetiedostona tiedostonimellä ”ProRealLife.odt (34kt)”.

15.   ”LYHENNYSOTTEEN KÄÄNNÖS

KORKEIMMAN HALLINTO-OIKEUDEN  PÄÄTÖS

Antopäivä Taltionumero Diaarinumero 1148/1/12 1478/1/12 ”

6 (6)

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

------------------------------------------------------------------------------------

2. Pro Real Life Edunvalvontayhdistys ry on valituksestaan tarkemmin ilmenevillä perusteilla vaatinut, että valtioneuvoston päätös kumotaan.

Suomen Natura 2000 -alueiden osoittaminen ja valinta on toteutettava Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Päätös on saatettava unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennakkoratkaisun saamiseksi päätöstä tehtäessä tapahtuneiden menettelyvirheiden takia.

Yhdistys on valituksessaan edelleen vaatinut, että sille on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti luovutettava

KÄÄNNÖS

kaikkien luontotyyppien ja lajien koko maan osalta EU:n komissiolle toimitetut tiedot mukaan lukien luontodirektiivin liitteen III mukaiset tiedot. Yhdistykselle on myös luovutettava Suomen Natura 2000 -alueiden tietolomakkeet CD-levykkeellä.

Yhdistys on vielä vaatinut, että sen oikeudenkäyntikulut korvataan.

-----------------------------------------------------------------------------------

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on tänään antanut eri päätöksen Pro Real Life Edunvalvontayhdistys ry:n hakemukseen valtioneuvoston aikaisempien Natura 2000 -verkostoehdotuksen hyväksymistä ja ehdotuksen täydentämistä koskevien, 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005 ja 23.11.2006 antamien lainvoimaisten päätösten purkamiseksi (diaarinumero 1479/1/12).

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Pro Real Life Edunvalvontayhdistys ry:n valitusta ja siinä esitettyjä vaatimuksia ei tutkita.

------------------------------------------------------------------------------------

                                           Perustelut

1. Pro Real Life Edunvalvontayhdistys ry:n valitus

1.1 Sovellettavat säännökset

Luonnonsuojelulain 61 §:n 1 momentin mukaan valtioneuvoston ja ministeriön päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on lainvastainen. Pykälän 2 momentissa säädetään valittamisesta Metsähallituksen, Suomen ympäristökeskuksen, Metsäntutkimuslaitoksen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksestä sekä kunnan viranomaisen luonnonsuojelulain 26 ja 28 §:n nojalla tekemästä päätöksestä. Pykälän 3 momentissa säädetään valitusoikeudesta. Pykälän 4 momentin mukaan muutoin muutoksenhaussa noudatetaan, mitä hallintolainkäyttölaissa on säädetty.

Hallintolainkäyttölain 22 §:n mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun.

Hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa valitusviranomaiselle.

KÄÄNNÖS

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.

Hallintolain 62 §:n 1 momentin mukaan yleistiedoksiannossa asiakirja pidetään määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava virallisessa lehdessä ja sen lisäksi viranomaisen ilmoitustaululla tai sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saava tiedon. Ilmoituksesta on käytävä ilmi, mitä asia koskee sekä maininta siitä, missä ja mihin ajankohtaan saakka asiakirja pidetään nähtävillä. Pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksessa on todettava, että tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä. 

Hallintolain 71 §:n 1 momentin mukaan ennen hallintolain 1.1.2004 tapahtunutta voimaantuloa vireille tulleisiin hallintoasioihin sovelletaan hallintolain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Uuteen käsittelyyn palautettuihin asioihin sovelletaan kuitenkin hallintolain säännöksiä. 

1.2 Oikeudellinen arviointi ja yhdistyksen valituksen tutkimatta jättäminen myöhästyneenä

Kysymyksessä oleva asia on tosin tullut valtioneuvostossa vireille ennen hallintolain voimaantuloa 1.1.2004, mutta asia on viimeksi korkeimman hallinto-oikeuden 6.4.2004 antamallaan päätöksellä taltionumero 749 palautettu uudelleen valtioneuvoston käsiteltäväksi. Palautetun asian käsittelyyn valtioneuvostossa sovelletaan siten hallintolain 71 §:n 1 momentin nojalla näin ollen muun muassa hallintopäätöksen tiedoksiantoa koskevia hallintolain 62 §:n säännöksiä.

Säilyttääkseen puhevaltansa olisi yhdistyksen tullut valtioneuvoston päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 30. päivänä päätöksen tiedoksisaannista, sitä päivää lukuun ottamatta. Valitusosoituksessa on ilmoitettu, että valitusaika alkaa päätöksen tiedoksisaantipäivästä ja että tiedoksisaannin katsotaan hallintolain 62 §:n 3 momentin mukaisesti tapahtuneen seitsemäntenä päivänä päätöksen nähtäville asettamista koskevan ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä. Ilmoitus valtioneuvoston päätöksestä on julkaistu virallisessa lehdessä 5.3.2012. Valituskirjelmä olisi näin ollen tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään keskiviikkona 11.4.2012. Valituskirjelmä on saapunut tänne sähköpostitse vasta 11.5.2012. Tämän vuoksi yhdistyksen valitus on hallintolainkäyttölain 22 §:n, 26 §:n 1 momentin, 51 §:n 2 momenti

KÄÄNNÖS

ja luonnonsuojelulain 61 §:n 4 momentin nojalla sekä ottaen huomioon myös hallintolain 62 §:n 3 momentin ja 71 §:n 1 momentin säännökset jätettävä tutkimatta.

--------------------------------------------------------------------------------------

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

      Korkein hallinto-oikeus:

Matti Pellonpää                                         Sakari Vanhala

Riitta Mutikainen (t)                                 Mika Seppälä

Liisa Heikkilä

                                                                 Asian esittelijä,

                                                                 esittelijäneuvos Ilpo Havumäki

Jakelu

Päätös                                 1. Pro Real Life Edunvalvontayhdistys ry, maksutta
2. Bengt Boman ym./asianajaja Tom Gustafsson, oikeudenkäyntimaksu 226 euroa

Jäljennös                             Paraisten kaupunginhallitus
Lounais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue
Ympäristöministeriö

Asiakirjat                            Ympäristöministeriö

Lyhennysotteen käännöksen on tehnyt:

Freja Häggblom

esittelijäneuvos

Korkein hallinto-oikeus

Korkein hallinto-oikeus”

16.   Kun Valtioneuvoston 1.3.2012 tehdyn Natura 2000 päätöksen valitusosoituksessa on teksti; ”Valitusaika alkaa tiedoksisaantipäivästä. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä tämän päätöksen nähtäville asettamista koskevan ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.”, se tarkoittaa kiistattomasti ja yksiselitteisesti, että Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 päätös on asetettu nähtäville vasta virallisen lehden numerossa 40 (40/4.4.2012), sen sivulla 22. Tämä on kiistaton tosiasia. Sen varmentaa ko. kuulutuksen otsikkoteksti; ”Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemän päätöksen tiedoksianto: Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen täydentäminen”. Kaikki muu selittely on perusteetonta. Pelkkää KHO:n sananhelinää asiassa, jossa KHO ei ole pienemmässäkään määrin noudattanut, saati edes halunnut noudattaa valtioneuvoston päätöksen valitusosoituksessa sanottua. Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamishalukkuudesta tai noudattamisesta puhumattakaan. (Valtioneuvoston päätös valitusosoituksineen liitetiedostona tiedostonimellä ”HYLA 794648,pdf (635.kt)”)

17.   ”Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemän päätöksen tiedoksianto: Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen täydentäminen” otsikoidun virallisen lehden numerossa 40 (40/4.4.2012), sen sivulla 22 julkaistun kuulutuksen toiseksi viimeisen kappaleen tekstin; ”Valtion neuvoston päätös ja kartat, joista ilmenevät päätökseen sisältyvien Natura 2000 alueiden rajat ovat nähtävillä ympäristöministeriössä 11.4.2012-11.5.2012 välisenä aikana. Aineistoon voi tutustua myös Kaakkois-Suomen, Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan sekä Kainuun elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksissa.”, tulee viimeistään selvittää ja osoittaa kaikille tahoille KHO:n erehtyneen Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemän Natura 2000 päätöksen nähtäville asettamisajankohdasta ja nähtävillä oloajasta, tai sitten muutoin vaan puliveivauskikkailuillaan, joilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä,  jättäneen KHO:n lisäksi kaikille hallinnollisille tahoille harmilliset, jopa kiusalliset Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen edellä ja jäljempänä selviävästä tekstissä esittämät, jopa KHO:n ratkaisuun valikoidusti ja muokatusti kirjatut vaatimukset tutkimatta.

18.   KHO:n erehdyksen, tai sitten muutoin vaan tekemän puliveivauskikkailun kruunaa ja sinetöi KHO:n päätökseensä kirjoittama teksti; ”Hallintolain 62 §:n 1 momentin mukaan yleistiedoksiannossa asiakirja pidetään määrätyn ajan vastaanottajan nähtävillä viranomaisessa. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjan nähtäville asettamisesta on ilmoitettava virallisessa lehdessä ja sen lisäksi viranomaisen ilmoitustaululla tai sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan otaksua parhaiten saava tiedon. Ilmoituksesta on käytävä ilmi, mitä asia koskee sekä maininta siitä, missä ja mihin ajankohtaan saakka asiakirja pidetään nähtävillä. Pykälän 3 momentin mukaan ilmoituksessa on todettava, että tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä ilmoituksen julkaisemisesta virallisessa lehdessä.”  Tässä yhteydessä on erikseen vielä huomioon otettavaksi jälleen korostettava, että hallintolain (434/2003) 62 §:n edellyttämä ko. päätöksen tiedoksiantokuulutus julkaistiin vasta virallisen lehden numero 40 (40/4.4.2012) sivulla 22.

19.   KHO:n erehdyksessä, tai sitten muutoin vaan toteuttamassa puliveivauskikkailussa, jopa suunnitellusti sekä tavoitteellisesti, joilta vaikutelmiltakaan ei voi välttyä, käyttämä virallisen lehden numeron 27/5.3.2012 sivuilla 25 ja 26 julkaistu kuulutus ei täytä valtioneuvoston 1.3.2012 päätökseen liitenumerolla 1 liitetyssä valitusosoituksessa sanottua. Eikä KHO:n päätökseensä kirjaamaa hallintolain (434/2003) 62 §:ssä sanottua. Virallisen lehden numeron 27/5.3.2012 sivuilla 25 ja 26 julkaistu kuulutus on liitetiedostona tiedostonimellä ”Virallinen lehti nro 27 5_3_2012 2 2018.pdf (2mt)”. Tuo ilmoitus ei sisällä mitään niistä edellytyksistä eikä velvoitteista, mitä valitusosoitus ja hallintolain (434/2003) 62 §:ssä sanottu valtioneuvoston 1.3.2012 tekemän Natura 2000 päätöksen tiedoksiannon sisällöksi määrää. 

20.   KHO:n edellä kohtaan 15 kopioitu käsittely Korkeimmassa hallinto-oikeudessa, korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu ja siinä sovellettavat säännökset kohdassa toteutettu KHO:n erehdyksen, tai sitten muutoin vaan toteuttaman puliveivauskikkailun perustelupyörittely siinä luetteloituine lakipykälineen on kirjoitettu pelkästään sekoittamaan selvääkin selvempi asiakirjojen nähtävillä pitoaika ja siitä määräytyvä valitusaika- ja sen päättymistilanne.

21.   Siitä huolimatta, vaikka virallisen lehden numero 40 (40/4.4.2012) sivulla 22. valitusosoituksessa ja hallintolain (434/2003) 62 §:ssä määrätyllä tavalla tiedoksi kuulutettu valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 päätös tulkittaisiin hallintolainkäyttölain 51 pykälään tukeutuen vanhaksi asiaksi, tulkinta ei poista virallisen lehden numero 40 (40/4.4.2012) sivulla 22 julkaistussa kuulutuksessa sanottua ko. päätöksen asiaotsikkoa eikä asiakirjojen nähtävillä oloaikaa. Tilanne on sama valitusajan osalta. Se päättyi vasta 11.5.2012. Eikä 11.4.2012 niin kuin KHO tiedoksiantokuulutuksen ja hallintolain (434/2003) 62 §:ssä sanotun vastaisesti tulkitsi. On varsin outoa ja ennen kuulumatonta se, että valitusaika päättyy ennen kuin päätösasiakirjat on asetettu nähtäville. Siinä on KHO:lle selittämistä. Ja varmaan vähä muillekin.

22.   Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut näkee KHO:n ratkaisuunsa kirjaaman perustelupyörittelyn tavoitteeksi sen, että hallintolainkäyttölaista, sen 51 §:n 2 momentissa sanotusta tekstistä, ”Jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta”, saataisiin edes jonkinlainen peruste KHO:n erehtymiselle. Tai sitten muutoin vaan, jopa suunnitellusti ja tavoitteellisesti toteutetulle puliveivauskikkailulle. Joilta vaikutelmiltakaan ei voi välttyä. Hallintolainkäyttölain (26.7.1996/586) 51 § seuraavassa kohdassa.

22.1.51 §

”Asian ratkaiseminen

Valitusviranomaisen on päätöksessään annettava ratkaisu asiassa esitettyihin vaatimuksiin. Valitusviranomaisen tulee harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa.

Jos valitusta ei ole tehty määräajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta.”

23.   Vaikka valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 päätös voitaisiin jollain perusteella tulkita ennen hallintolain 1.1.2004 voimaan tuloa vireille tulleeksi hallintoasiaksi, se ei millään tavalla eikä perusteella poista virallisen lehden numero 40 (40/4.4.2012) sivulla 22 julkaistussa tiedoksiantokuulutuksessa eriteltyä ja tiedotettua yksiselitteistä Natura 2000 alueiden täydennyspäätöstä. Eikä myöskään ko. tiedoksiantokuulutuksessa ilmoitettua päätösasiakirjojen ajanjaksona 11.4.2012-11.5.2012 nähtävillä pidettävää aikaa eikä siitä seuraavaa,  vasta 11.5.2012 päättyvää valitusaikaa. Eikä mitään muitakaan tiedoksiantokuulutukselta edellytettäviä asioita. Kuten ei myöskään hallintolain (434/2003) 62 §:ssä määrättyjä  velvoitteita.

24.   Mikäli KHO edellä sanotun jälkeen mahdollisesti selittäisi erehdystään, tai sitten muutoin vaan, jopa suunnitellusti sekä tavoitteellisesti toteuttamaansa puliveivauskikkailua hallintolain 71 §:n 1 momentin viimeisellä lauseella ”Tätä lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tehtäviin hallintosopimuksiin.”, niin sekään ei ole asiaan kuuluva eikä pitävä peruste. Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös ei ole mikään hallintosopimus.

 24.1.Hallintolain 6.6.2003/434

71 §

”Siirtymäsäännökset

Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleisiin hallintoasioihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Uuteen käsittelyyn palautettuihin asioihin sovelletaan kuitenkin tämän lain säännöksiä. Tätä lakia sovelletaan lain voimaantulon jälkeen tehtäviin hallintosopimuksiin. (lihavointi kirjoittajan)

Muussa laissa tai asetuksessa oleva viittaus hallintomenettelylakiin, asiakirjain lähettämisestä annettuun lakiin tai tiedoksiannosta hallintoasioissa annettuun lakiin tarkoittaa tämän lain voimaantulon jälkeen viittausta tähän lakiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.”

25.   Mikäli valtioneuvoston 1.3.2012 tekemää Natura 2000 täydennyspäätöstä alettaisiin hallintosopimukseksi selittää tai jopa perustella minkä instanssin tai tahon toimesta tahansa, niin tilanne kehkeytyy mielenkiitoiseksi. Jonka jälkeen tulee mm. hallinnon uskottavuuden palauttamiseksi väistämättömästi selvittää mitä mahdollinen sopimus sisältää, tai jopa mahdolliset sopimukset sisältävät? Samoin tulee selvittää kenen, tai keiden kanssa mahdollinen hallintosopimus, tai jopa mahdolliset hallintosopimukset on tehty? Uskottavasti on pystyttävä selvittämään ja selvitettävä mm., onko mahdollinen hallintosopimus tai jopa mahdolliset hallintosopimukset tehty esim. tasavallan presidenttien, oikeuskanslerinviraston, eduskunnan oikeusasiamiehen, kulloisenkin valtioneuvoston, vai kulloisenkin oikeusministeriön, vai vain kulloisenkin ympäristöministeriön, kulloistenkin ympäristöministerien, EU komission, tai peräti jopa EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimien eri asteiden kesken?

26.   Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllösen jäljempänä olevassa 31.1.2018 klo 13:08 lähetetyssä sähköpostissa kysymykseen: ”Estääkö EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomen Natura 2000 alueisiin Kemihaaran suot nimellä (numero FI1300907), ilman luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja ympätty Natura 2000 alue Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun?”, lähettämä vastaus ”Kemihaaran suot on todettu luonnonsuojelualueeksi ja on osa Natura 2000 verkostoa. Tämä estää Vuotoksen tekoaltaan rakentamisen, mikä voisi edistää tulvasuojelua.”, ei ole oikea. Jostain syystä myös Merja Kyllönen erehtyy vastauksessaan ja pahasti. Kyllönen tai häntä avustaneet tahot eivät ole lukeneet liitetiedostona olevaa seuraavaa tekstiä. Joka on lyhyt tiivistelmä Suomen Natura 2000 menettelystä. Se laadittiin sen jälkeen kun EU oli järjestänyt Natura kuulemisen.

26.1.             Onko EU:n Natura kuuleminen teatteria?

Yhtään suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää. Kaikki Natura-direktiivin vaatimat luontokohteiden arvioinnit, luokittelut ja luetteloinnit ovat tekemättä. Ainakaan niitä ei ole esitetty maanomistajille.

On hämmästyttävää, että EU:n komissio ei ole Natura-alueiden osoittamisten eikä valintojen osalta vaatinut Suomelta Natura-sääntöjen noudattamista. Ei edes EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten perustelujen noudattamista. Komissio ei myöskään ole edellyttänyt luontodirektiivin viemistä kansalliseen lakiin siten kuin unionin oikeuskäytäntö edellyttää. Komissio on siis laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tilanne on sama Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) toiminnan osalta. Komissio on antanut KHO:lle vapaat valtuudet tulkita direktiivejä ilman ennakkoratkaisun pyytämistä unionin tuomioistuimelta. Tämä johti siihen, että KHO muokkasi ja muutti valintaperusteita sekä alueiden perustamisen perusteita kesken käsittelyn. Kävi jopa niin, että se väitti määräajassa jätetyn valituksen saapuneen myöhässä. Näin syntyi tilanne, missä lain suoma valitusaika oli päättynyt jo ennen päätösasiakirjojen nähtäville asettamista. Siinä on KHO:lla selittämistä.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Brysselin komissio on toiminut Suomen ympäristöministeriön valtatavoitteiden etäispäätteenä. Komission avulla toteutettu luonnonsuojelu Suomessa ei ole luonnonsuojelua, vaan luonnonsuojelun verukkeella käytettävää valtaa toisten omaisuuteen sellaisten henkilöiden toimesta, jotka eivät itse mitään omista.

Korkein hallinto-oikeus antoi vuoden 2012 Natura-alueiden täydennyksestä tehtyihin valituksiin ratkaisunsa 2.4.2014. Päätös oli tarkkaan ajoitettu. Seuraavana päivänä EU-tuomioistuin antoi eräässä toisessa asiassa painavan ennakkoratkaisun, jonka seurauksena väitetyt Natura-perusteiset suojeluarvot olisivat poistuneet lukuisilta, ellei jopa kaikilta suomalaisilta Natura-kohteilta. Eli päivää myöhemmin KHO:n olisi ollut entistäkin vaikeampaa perustella direktiivin vastaista linjaansa.

KHO:lla oli tiedossaan em. tuomion ratkaisuehdotus jo kesäkuusta 2013 lähtien, ja sen perusteella sillä oli syytä varautua siihen, että sen ei ole mahdollista enää jatkaa EU-oikeuden eikä suomalaisten maanomistajien oikeuksien loukkaamista siten kuin se on mm. Costa.V.Enell päätöksessä ja sen tiivistelmässä sanottua huomioon ottamatta Naturan alusta alkaen tehnyt.

Nyt odotamme, että Korkein hallinto-oikeus tunnustaa tosiasiat ja palauttaa laillisuuden Natura-hallintoon.

Markku Sahlstedt

Maanviljelijä

Pro Real life edunvalvontayhdistys

27.   EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutetut Suomen Natura 2000 alueet, joihin myös Kemihaaran suot nimellä oleva FI1300907 numeroinen alue on ilmoitettu kuuluvaksi, eivät yhdessä, eivätkä erikseen estä Vuotoksen altaan rakentamista. Eivätkä siten myöskään altaan rakentamisella toteutettavaa direktiiviperusteista Rovaniemen tulvasuojelua. Kuten ei myöskään altaan rakentamisella toteutettavaa tuulivoiman edellyttämää säätövoiman lisäämistä. Vuotoksen altaaseen varastoidun veden kokonaismerkitys ja sen kaikkinainen kokonaisvaikutus ei ole Rovaniemelle ja sen asukkaille tulvasuojelullisesti eikä myöskään käyttömerkityksellisesti pieni. Sen osalta tulee muistaa, että Vuotoksen altaan yhteyteen rakennettavan voimalaitoksen lisäksi tuo sama vesimäärä on käytettävissä lisäämään tuulivoiman edellyttämää säätövoimaa kaikissa voimaloissa tuosta Vuotoksen altaasta Perämereen päin olevissa, Wikipedian  mukaan yhteensä ainakin kahdeksassa Kemijoen nykyisessä voimalaitoksessa.

28.   EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti, ilman komission käyttöön toimitettuja EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita, komission kaikki Suomen Natura 2000 alueiden hyväksymispäätökset ovat pätemättömiä.

29.   Toivottavasti ainakin Rovaniemen kaupungilla ja Lapinliitolla riittää halu ja varsinkin ”kantti” ilmoittaa viime kädessä komissiolle, että komission hyväksymispäätökset Suomen Natura 2000 alueiden osalta ovat pätemättömiä. Toivottavasti halu ja ”kantti” riittää todeta ja ilmoittaa komissiolle myös se tosia, että komissio on sallinut Suomen toteuttaa Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valinnan ilman EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamista.

30.   Kantelussa tulee Ilmoittaa myös silikaattikallioiden käännösvirhe ja kaikkien edellisten lisäksi myös ilmoitus siitä ettei luontodirektiiviä ole siirretty kansalliseen lakiin siten kuin EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö mm. tuomioiden C-6/04 ja C-508/04 tiivistelmä- ja niissä mainitut perustelukohdat edellyttää. Sivuuttaa ei pidä myöskään tuomion C-507/04 perustelukohtaa 162. Päätöksien osoitelinkit löytyvät jäljempänä olevassa valituksen ja purkuhakemuksen osana olevassa 30.4.2009 allekirjoitetussa huomautus- ja vaatimustekstissä.

31.   Kantelussa on korostettava erityisesti myös sitä, että Rooman sopimuksen 249 artiklan kolmas perustelukohta, josta on tullut Lissabonin sopimuksen 288 artiklan kolmas perustelukohta ei salli jäsenvaltion valita muotoja ja keinoja sellaisen direktiivin kansalliseen lakiin siirtämisen osalla, missä itse direktiivissä sanotaan ja/tai määrätään se menetelmä, jota direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Luontodirektiivi on direktiivi, jossa selkeästi sanotaan se menetelmä jota on käytettävä direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä on selkeästi todettava ja perusteltava komissiolle edellä kohdassa 2 eritellyillä tuomiopäätöksillä ja niillä vakiinnutetulla oikeuskäytännöllä. Kuten myös se, että Suomen luonnonsuojelulaissa ei ole olemassa minkään näköisiä Natura 2000 alueiden osoittamis-, eikä valintaperusteita. Tämän KHO:kin on myöntänyt kirjaamalla noin 700 valitusratkaisuunsa tekstin ”Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000-kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muissakaan säädöksissä, kuten edellä kohdassa 3.1. on lausuttu.”

32.   Vaikka luonnonsuojelulain 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on teksti; ”Ehdotettuun 5 §:ään on sisällytetty suotuisan suojelutason määritelmä hieman lyhennettynä ja maamme oloihin sopeutettuna. Siltä osin kuin on kysymys luontodirektiivin liitteissä tarkoitetuista luontotyypeistä ja lajeista, ei käsitteen ''suotuisa suojelutaso'' oikeudellinen sisältö voi vaihdella yhteisön jäsenvaltiosta toiseen, vaan se määräytyy mainitun direktiivin mukaan.”, niin sekin on jätetty kaikkien Suomen Natura 2000 käsittelijöiden osalta huomioon ottamatta. Niin Suomessa kuin komissiossa. KHO:llekin riitti ilman liite III 1 vaiheen arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja pelkästään se kun alueella esiintyi, tai oli esiintynyt jotain. Karrikoituna ilmaistuna KHO:lle riitti mm. lintujen osalta se kun joku oli joskus kuullut, että jonkun alueen yli oli joskus lentänyt joku lintu. KHO lähti Natura valitusratkaisuissaan täysin EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti ympäristöministeriön noin 700 valituksien johdosta 1.3.1999 antaman lausunnon perusteella siitä, että liite III 1 vaiheen arvioinnit luokittelut ja luetteloinnit tarvitaan vasta komissiossa tapahtuvassa alueiden luontodirektiivin 4 artiklan 2 kohdassa määritetyssä hyväksymisvaiheessa. Tämäkin tulee komission valvottavaksi ilmoittaa. Toivottavasti komissio ei lähde puolustamaan KHO:n ilman ennakkoratkaisun pyytämistä toteuttamia valitusratkaisuja. Ei ainakaan sillä, että KHO hyväksyi muutamia Natura 2000 oikeudenomistajien ensivaiheen noin 700 valituksesta. Joista loistavimpana esimerkkinä on Kolovirta-Vaalunvirta-Pyttyselän norpanpesimäalue, josta alueesta oli pakko poistaa lähes kilometrin päähän sisämaahan ulottuva vanhan metsän alue, kun oli pakko myöntää, ettei norppa pesi puussa.

33.   Komissiolle tulee Ilmoittaa myös Lapinliiton teettämä ns. lettoselvitys ja sen perusteella erityisesti korostaa yhdessä Ramboll OY:n selvityksen kanssa se, ettei Suomessa ole kaikkia luontotyyppi- eikä direktiivilajialueita arvioitu, luokiteltu eikä luetteloitu siten kuin liite III 1 vaihe edellyttää. Tarkempi ja yksilöidympi selvitys menettelystä liitetiedostona tiedostonimellä ”Liite III kehystetty lisäteksti mm ilman 3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf (1Mt)” olevassa liite III kehystetyssä lisätekstissä.

34.   Liitetiedostona tiedostonimellä ”Komission vast 24 9_2_2009.rtf (99kt)” olevassa tekstissä on silloisessa tilanteessa pikakommenttina selvitetty luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämättömyys. Plus komission Euroopan parlamentin jäsen Kyösti Virrankoskelle antamassa kirjallisen kysymyksen vastauksessa mustan valkoiseksi selittely. Kuten myös luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämättömyyden perustelu sekä käännösvirheet ja muu komission toimimattomuus Suomen Natura 2000 menettelyn saattamiseksi EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuinpäätösten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaiseksi, tulee esittää.

35.   Liitetiedostona tiedostonimellä ”Komission vast 24 9_2_2009.rtf (99kt)” olevassa tekstissä tulee ehdottomasti käyttää perusteena komissiota vastaan. Se osoittaa ettei komission ole suorittanut valvontavelvollisuuttaan edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen valvonnan osalta. Muistettavaksi Pro Real edunvalvontayhdistys korostaa tässäkin yhteydessä edellä jo olevaa KHO:n noin 700 valitusratkaisuunsa kirjaamaa tekstiä ”Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000-kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muissakaan säädöksissä, kuten edellä kohdassa 3.1. on lausuttu.”

36.   Komissiolle tehtävä kantelu Suomen Natura 2000 toimien osalta on toteutettava siten perusteltuna ja niin voimakkaana, että mikäli komissio ei vieläkään hoida sille kuuluvaa valvontavelvollisuuttaan Suomen Natura 2000 toimien osalta, sitä vastaan voidaan nostaa valvontavelvollisuuden laiminlyöntikanne Unionin tuomioistuimessa. Mikäli valvontavelvollisuuden laiminlyöntikanteen nostamista arastellaan, tai jopa mahdollisesti pelätään, eikä asiaa olla sinne asti viime kädessä viemässä, muutkin toimenpiteet ovat turhia. Valvontavelvollisuuden laiminlyöntikanteen tutkittavaksi ottamiskynnys on vain murto-osa esim. komission Natura 2000 alueiden vahvistamispäätöksen riitauttamiskanteesta.

37.   EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen asiaan C-362/06 P kohdassa 43 antama tuomiolauselma, ”Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).” (alleviivaus on tämän tekstin kirjoittajan), on Unionin tuomioistuinta, komissiota, kansallisia tuomioistuimia, siis myös KHO:ta, kuin myös kaikkia muita kansallisia viranomaisia ja toimijoita sitova ja velvoittava.

38.   Valtioneuvoston 1.2.2018 eli jälleen presidentti Niinistön virkaanastujaispäivänä tekemä Natura 2000 aluetta koskevasta päätöksestä mahdollisesti tehtävissä valituksissa on lähdettävä muun ohessa myöskin siitä, että komission kaikki Suomen Natura 2000 alueita koskevat vahvistamispäätökset ovat pätemättömiä. Pätemättömyyden perusteeksi tulee todeta edellä sanottu. Eli mm. se, että yhtään Suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten, kuin EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää. Jonka lisäksi se. että Kemihaaran suot nimellä ja numerolla FI1300907 olevan Natura 2000 alue ei olisi tullut kuulua eikä jatkossakaan tule kuulua ollenkaan Suomen Natura 2000 alueisiin. Eikä siten myöskään Eurooppalaiseen 2000 verkostoon. Näin toimien KHO ei voi ratkaista asiaa ilman ennakkoratkaisun pyytämistä.

39.   Valtioneuvoston 1.2.2018 tekemästä päätöksestä tehtävissä mahdollisissa valituksissa tulee vaatia KHO:ta hankkimaan Unionin tuomioistuimen vastaus nimenomaisesti kysymykseen ”Estääkö EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomen Natura 2000 alueisiin Kemihaaran suot nimellä (numero FI1300907), ilman luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja ympätty Natura 2000 alue Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun?”

40.    Perusteeksi tulee muun ohessa esittää mm. edellä kohdassa 37 esitetyssä tuomiossa todettu, alleviivattu teksti; luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä…

41.   Huomioon otettavaksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut korostaa erityisesti sitä, että kysymyksessä on jäsenvaltio Suomen EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisen toiminnan seurauksena myös komission toimenpiteiden pätemättömyys. Ei pelkästään kansallisten toimenpiteiden pätemättömyys.

42.   Kyllösen 31.1.2018 klo 13:08 sähköpostitse lähettämästä yksiselitteisestä Ei vastauksesta 1.1.2018 Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen ja allekirjoittaneen esittämään toiseen kysymykseen, ”Antaako Suomen 100-vuotinen itsenäisyys esim. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO:lle) oikeuden olla noudattamatta Euroopan unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä?”, yhdistys ja allekirjoittanut toteaa ja ilmoittaa, että se on ainoa oikea kannanotto Kyllösen vastauksessa. Muu osa on koostettua selittelyä komission avulla Suomessa toteutetusta vallankäytöstä. Kaiken lisäksi vielä EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesta vallankäytöstä.

43.   Kyllösen vastaus Kemihaaran suot ja Vuotoksen altaan osalta lähettämä vastaus seuraavana:

”Kemihaaran suo ja Vuotoksen tekoallas:

Alue on merkittävä suoluonnon suojelukohde. Alueen suotyypeistä 11 on uhattuja Suomessa. Soiden arvoa lisää runsas eteläinen lajisto ja useat uhanalaiset lajit sekä muut soihin liittyvät luontotyypit.

Kohdassa "muuta lajistoa" mainitut vuoriloikko, soikkokaksikko, mäkikeltano, välkevita ja tylppälehtivita ovat uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan vuoden 1991 mietinnön mukaan alueellisesti uhanalaisia lajeja. Kissankäpälä, tunturikurjenherne, kissankello, rantaukonnauris, vilukko, kaarlenvaltikka, isolaukku ja kullero ovat perinnebiotooppien huomionarvoista lajistoa.

Alue on merkittävä metsähanhien, joutsenten ja kurkien sekä muiden kahlaajien pesimä ja levähdysalue. Uivelon pesimäkanta alueella on yli 5 % maan kokonaiskannasta ja lisäksi alueella on uhanalaisen lajin maan suurin pesivä kanta.

Suomi ehdotti vuonna 2004 Kemihaaran soita osaksi eurooppalaista luonnonsuojeluverkostoa. EU:n komissio hyväksyi suot verkostoon vuonna 2007, jolloin alkoi kuuden vuoden määräaika toteuttaa alueen suojelu vuoden 2013 loppuun mennessä

Alue tunnetaan etenkin sinne suunnitellusta Vuotoksen tekoaltaasta, jota ei koskaan rakennettu. Korkein hallinto-oikeus (KHO) teki Vuotoksen altaasta kielteisen päätöksen 18.12.2002: Hanke on ehdottomien rakentamiskieltojen mukainen eli sille ei ole edellytyksiä. Yli 10 vuoden aikana alueen luonnonarvot, vapaa suurjoki Yli-Kemijoki ja kolmen yhtyvän joen suiston hieno suokokonaisuus, tulivat kartoitetuiksi ja ne todettiin niin arvokkaiksi, että pääosin juuri ne muodostivat ehdottomat rakentamisesteet

Vuotoksen tekoallas edistäisi Rovaniemin tulvasuojelua ja olisi ensisijainen toimi Rovaniemen tulvasuojeluksi. Allas suojaisi Rovaniemeä suurtulvalta joka saattaisi tulla kerran 250 vuodessa.

Allas on kuitenkin todella huono vaihtoehto luonnolle kokonaisuutena.”

44.   Edellä oleva Kyllösen vastaus paljastaa ja osoittaa sen tosiasian, että komission ja KHO:n myötävaikutuksella eurooppalaisella Natura 2000 verkostolla lähdettiin toteuttamaan ja saatiin toteutettua sellaiset kotimaiset suojeluohjelmat ja niiden kohteet, joita muutoin ei olisi saatu toteutettua. Tämä käy selkeästi ilmi 19.2.2018 EU:n sivuilta tulostetusta alueen Natura 2000 - Standard Data Form lomakkeen tiedoista, joihin Kyllönen 31.1.2018 vastauksensa perustaa. Yhtäkään direktiiviluontotyyppi eikä direktiivilajimerkintää Kemihaaran suot nimisen ja FI1300907 numeroisen Natura 2000 - Standard Data Form tietolomakkeeseen ole merkitty priorisoiduksi eli ensisijaisesti suojeltavaksi luontotyypiksi tai lajiksi. Suotyypeistä 11 on uhattuna Suomessa. Ei EU:ssa. Tilanne on sama Kyllösen luetteloimien lintu- ja kasvilajien osalla. Erään Suomessa julkaistun uhanalaisuusluettelon, tai taulukon mukaan rahkasammal oli merkitty äärimmäisen uhanalaiseksi. Vaikka se on Suomen yleisimpiä sammallajeja.

45.   Kyllösen vastauksessa korostettu KHO:n toiminta ei kestä ensin kanteluna, sittemmin komission valvontalaiminlyöntikanteena Unionin tuomioistuimen käsittelyyn toimitettuna jatkossa. Ellei sitten Unionin tuomioistuimen eri asteet lähde puliveivaamaan ja mahdollisilla puliveivauskikkailuillaan sivuuttamaan omia vakiintuneita oikeuskäytäntöjään.

46.   Kyllösen vastauksen ”Vuotoksen tekoallas edistäisi Rovaniemin tulvasuojelua ja olisi ensisijainen toimi Rovaniemen tulvasuojeluksi. Allas suojaisi Rovaniemeä suurtulvalta joka saattaisi tulla kerran 250 vuodessa.” osalta Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut on täysin samaa mieltä. Sen sijaan vastauksen loppuosasta ”Allas on kuitenkin todella huono vaihtoehto luonnolle kokonaisuutena.” Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut ovat täysin eri mieltä. Kaikki on suhteellista. Esimerkkinä Porttipahdan ja Lokan tekoaltaat Kemijoen yläjuoksulla. Samoin kaikki kaupungit ja muut asumiskeskittymät kirkkoineen ym. muine niissä olevine rakennuksineen Suomen lisäksi missä tahansa. Tilanne on sama edellisiin johtavien teiden ja niissä olevien siltojen jne. osalta. Mistä kumman syystä kaikki nykyisin esitettävät monialaisesti ja monimuotoisesti yhteiskuntaa ja sen eri toimintoja ylläpitävät ja turvaavat sekä kaikkinaisen monitoimisesti palvelevat välttämättömät hankkeet ja niiden toteutukset ovat pääsääntöisesti huonoja vaihtoehtoja? Ainakin luonnonsuojelun avulla ja verukkeella valtaa vastuuttomasti käyttäville.

47.   Kielteisen päätöksen aikaansaamiseksi Rovaniemen kaupungin ja Itä-Lapin maakuntakaavan hyväksymistä koskevaan asiaan ympäristöministeriön käyttämä päätös C-239/04, on osoitus siitä, että EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä vedetään aina esiin ja käytetään, kunhan se palvelee omia valtapyrkimyksiä ja vallankäytön valtaa ilmaan vastuuta tavoitteita. Ympäristöministeriön esityksestä valtioneuvosto sivuuttaa täydellisesti sen tosiasian, että vaihtoehtoiset suunnitelmat tulee olla kustannuksiltaan, toimivuudeltaan, hyödyiltään, asiapohjiltaan ja asiaperusteiltaan sekä pitkäkestoisuuksiltaan toteuttamiskelpoisia. Edellä sanottujen huomioon ottaminen edellyttää Rovaniemen kaupungin tulvasuojelun toteuttamista pahimman vaihtoehdon eli 250 vuoden tulvamahdollisuuden eliminoimisen perusteella. Muutoin toimenpiteet ovat vakavan, tulvadirektiivivelvoitteisen ongelman poistamiseksi turhia. Rovaniemen tulvasuojelun toteuttaminen on verrattavissa asuntojen rakentamiseen. Mitä hyötyä on pitkien ja monimutkaisten puliveivauskikkailujen jälkeen rakentaa asuntoja, joissa ei voi asua edes lämpiminä talvina? Saati pakkastalvina? Toisin sanoen mitä järkeä on toteuttaa tulvasuojelua, joka ei toimi kaikissa olosuhteissa. Siis myös 1/250 toteutuvissa suurtulvatilanteissa.

48.   Muistettavaksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut korostaa sitä, että mm. Kemihaaran suot alueen Natura 2000 verkostoon liittämiskäsittely valtioneuvostossa oli yksi niistä, joka johti oikeuskanslerin virkatoimista 16 kansanedustajan allekirjoittaman tutkintapyynnön käsittelyyn eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Muistettavaksi myös se, että alkuperäinen tutkintapyyntö oli niin raju, että mikäli se olisi tutkittu alkuperäisessä muodossa, oikeuskanslerille olisi tarvinnut antaa suoraan potkut. Muistettavaksi myös se, että alkuperäisestä tutkintapyynnöstä muutettiin eduskunnassa jonkun henkilön tai jonkun henkilökollegion toimesta 11 kohtaa, jotta se saatiin käsiteltyä niin, ettei oikeuskanslerille tarvinnut pitkän käsittelyn jälkeen antaa muuta kuin huomautus. Yhdentoista kohdan muutamista perusteltiin sillä, että alkuperäistä tutkintapyyntöä ei muka saatu eduskunnan tietoverkkoon alkuperäisessä muodossa. Uskokoon ken tahtoo. Allekirjoittanut ei usko moista ilmoitusta. Ei koska käsittelyasiakirjoista löytyi myös alkuperäisessä muodossa eduskunnan tietoverkossa ollut allekirjoitettu tutkintapyyntö.

49.   Ennakkoratkaisujen pyytämättömyyden ja EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamattomuuden sekä KHO:n päätöksissään toteuttamien tietoisten ja tavoitteellisten direktiivitekstimuokkauksien perusteella allekirjoittanut, korostan, että nimenomaan allekirjoittanut ei ole voinut välttyä vaikutelmalta, että KHO on toiminut Natura 2000 asiassa, korostan Natura 2000 asiassa hallinnon jatkeena, jopa poliittisen hallinnon jatkeena kuin mikäkin poliittinen pellekerho. Korostan ainakaan muilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä. KHO toiminut siis erään laisena hallituksen korkeimpana oikeutena. Emeritusprofessori Jyrki Virolaisen 11.4.2011 kirjoittamassa blogikirjoitustekstissä avataan ja käsitellään KHO:n Natura 2000 toimintaa. Samoin siihen lähetetyssä lähes 60 kommentissa. Molemmat ovat seuraavana tekstinä. Kommentteja on kaiken kaikkiaan 62, joista muutama lopun kommentti eriytyy varsinaisesta asiasta. 

50.   Seuraava tämän numerokohdan jälkeen olevan sisennetyn lainausmerkillä alkavan tekstin sisältö ei ole allekirjoittaneen tekstiä, vaan suora lainaus Jyrki Virolaisen blogista. Virolainen on professori (emeritus) ja entinen tuomari. Hänen prosessioikeusblogissaan käsitellään yksinomaan juridiikkaa koskevia kysymyksiä. Lukijoiden kommenteissa ja niiden vastauksissa itse asian lisäksi, joskus vähä muutakin ajankohtaista. Virolaisen tekstin lisäksi kommentit oli se sitten Jyrki Virolaisen tai anonyymien, on kopioitu kaikkine kirjoitusvirheineen sellaisena kuin ne olivat varsinaisen blogikirjoituksen jatkona. Edellinen varmaan täyttänee lähdeaineistoilmoituksen. Tuolloisen MOT-ohjelman kommenteista olevasta ohjelman käsikirjoituslinkistä varmaan avautuu itse käsikirjoituskin niille jotka hallitsevat varsinaisen käsikirjoituslinkin etsimisen Ylen sivuilta. Allekirjoittaneelle se ei onnistunut. Mutta seuraavasta osoitteesta se tätä kirjoittaessa onnistui. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/04/26/natura-anastus-kasikirjoitus Siitä ei ole tietoa miten jatkossa onnistuu. Varsinkin kun ei ole voinut välttyä vaikutelmalta, että osoitteita, joista selviää perustellusti jotain hallinnolle harmillista, ellei peräti kiusallista, ne joko katoavat kokonaan tai muuttuvat linkityksien seurauksena sellaiseen kohtaan ettei niissä olevaa argumentaatiota enää osaa etsiä tai muutoinkaan tavoita. Tämän jälkeen oleva sisennetty teksti on emeritusprofessori Jyrki Virolaisen. Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen ja allekirjoittaneen teksti jatkuu jäljempänä kohdasta 51.

”maanantai 11. huhtikuuta 2011

422. Korkein hallinto-oikeus (KHO) "keikkui kuin harakka tervatulla sillalla"

1. TV1:n MOT-toimitus on jo reilun 10 vuoden ajan seurannut eurooppalaisen luonnonsuojeluverkoston eli Naturan toimeenpanoa Suomessa; tv:ssä on nähty asiasta viisi eri raporttia. Näissä raporteissa on pyritty osoittamaan, miten direktiivin virheelliselle tulkinnalle pohjautuva suomalainen Natura ajautui aikoinaan väärälle uralle. Byrokratia on toimituksen mukaan peitellyt tehtyjä virheitä uusilla virheillä.

2. Naturaan maitaan luovuttamaan joutuneet maanomistajat puhuvat jopa Natura-anastuksesta. Heidän perusväitteensä on, että he eivät ole koskaan saaneet tietää, millä perusteilla heidän maansa on määrätty suojeltaviksi ja lopulta pakkolunastettaviksi Naturaan.

3. Tänään 11.4. MOT:ssa esitettiin katkelmia aikaisemmin nähdyistä Natura-raporteista ja samalla tavallaan yhteenveto siitä, missä Natura-asiassa on Suomessa menty pieleen.

Ohjelman käsikirjoitus löytyy tästä.

4. MOT-raportti seurasi tämäniltaisessa lähetyksessä erityisesti espoolaisen Järvisen perheen Natura-verkostoa vastaan käymän kamppailun katkeraa loppuhuipennusta, jossa valtio oikeutettiin pakkolunastamaan Järvisten lähes 300 hehtaarin suuruinen metsätila Espoon Nuuksiossa. Järviset olivat valittaneet pakkolunastuspäätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) asti. Ohjelmassa väitettiin, että pakkolunastus valtiolle toteutettiin viime kädessä laittomassa menettelyssä tehdyllä KHO:n päätöksellä.

5. Ohjelman mukaan KHO on virheellisellä menettelyllään pelastanut Järvistä koskevassa asiassa umpikujaan ajautuneen ympäristöhallinnon pinteestä ja siinä sivussa myös itsensä. Tässä kohdin ohjelmassa kiinnitettiin huomiota KHO:n kaksijakoiseen rooliin tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen yhdistelmänä. Käsittelyssä omaksutun virallisperiaatteen nojalla KHO voi ohjata oikeudenkäyntiä tavoiteltuun päämäärään muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Tuomioistuin voi siten valita puolensa, ohjelmassa sanottiin.

6. Ohjelman alkujuonnon aikana kuvassa näytettiin KHO:n taloa Helsingin Fabianinkadulla ja todettiin näin:

- Tässä talossa istuu Korkein hallinto-oikeus. Moni luulee, että se on ihan oikea tuomioistuin, joka ratkoo kansalaisten ja viranomaisten välisiä kiistoja puolueettomasti. Mutta korkein hallinto-oikeus ei ole tuomioistuin, vaan viranomaistoiminnan jatke. Sen ei tarvitse kuunnella osapuolia side silmillä, vaan se voi puuttua oikeudenkäynnin kulkuun muuttamalla sen aineistoa ja lähtökohtia. Se voi valita puolensa. Tätä kutsutaan virallisperiaatteeksi. Tähän hallintoviranomaisen ja tuomioistuimen risteytykseen valitti myös espoolainen Järvisen perhe, kun ympäristöministeriö pakkolunasti heidän maansa liitettäväksi luonnonsuojeluverkko Naturaan.

7. Kovia väitteitä! Minulla ei ole ollut käytettävissäni KHO:n Järvisten asiassa antamaa kahta päätöstä, joista toinen koskee Järvisten pakkolunastusasiassa tekemää valitusta - valitus tuli hylätyksi - ja toinen KHO:n Järvisten purkuhakemuksen johdosta antamaa kielteistä päätöstä. Pyysin MOT-toimitukselta sanottujen päätösten diaarinumerot ja ratkaisujen antopäivät ja yritin niiden perusteella etsiä ratkaisuja Finnlexistä, jossa on julkaistu kaikki KHO:n ennakkopäätöksiksi katsomat ratkaisut sekä lisäksi lukuisa joukko muita päätöksiä. En kuitenkaan onnistunut löytämään Järvisten asiassa annettuja päätöksiä.

8. Jos ohjelmassa Järvisten asiasta esitetyt tiedot pitävät paikkansa, ymmärrän kyllä syyn, minkä vuoksi KHO ei ole halunnut julkaista sanottuja ratkaisuja internetissä. Minusta näyttää nimittäin siltä, että Järviset ja MOT-toimitus ovat aivan oikeassa väittäessään, että asian käsittelyssä on tapahtunut KHO:ssa selvä virhe. Kyseessä ei ole mikään pikku virhe, vaan virhe on laadultaan vakava eli sellainen, jonka voidaan otaksua voineen vaikuttaa ratkaisevalla tavalla pakkolunastusasian lopputulokseen.

9. Saatan kenties kommentoida KHO:n sanottuja päätöksiä ja asian käsittelyssä omaksumia menettelytapoja tarkemmin sitten, kun olen saanut nuo päätökset käsiini. Tässä yhteydessä en ryhdy selostamaan tarkemmin esimerkiksi sitä, mitä ohjelmassa mainitulla virallisperiaatteella juridisessa kielenkäytössä tarkoitetaan tai voidaan tarkoittaa. Periaatteen sisältö ei ole yksiselitteinen.

10. Minusta näyttää sitä, että KHO on perustanut Järvisen valitusasiassa antamansa ratkaisun sellaiseen perusteeseen, johon Järvisen vastapuoli eli valtiota edustanut ympäristöministeriö ei ole vaatimustaan lainkaan perustanut. Karkeasti sanottuna valtion pakkolunastusvaatimus perustui ohjelman mukaan Naturaan, mutta KHO katsoi, että metsätila voitiinkin pakkolunastaa luonnonsuojelualueeksi. Toimittajan juonnon mukaan "KHO muutti kesken oikeudenkäynnin perustetta, jolla Järvisen maat oli pakkolunastettu...Lunastusperuste ei ollutkaan enää alkuperäisen päätöksen mukainen Natura, vaan Nuuksion kansallispuisto."

11. Sanomattakin on selvää, että pakkolunastusperusteen muutos, jonka KHO ilmeisesti paljon puhutun "virallisperiaatteen" mukaisesti katsoi oikeutetuksi tekemään, tuli Järviselle täydellisenä yllätyksenä, koska he eivät olleet varautuneet etukäteen siihen. Lisäksi KHO sovelsi asiassa sellaista lainkohtaa, johon valtio ei ollut pakkolunastusvaatimuksensa tueksi vedonnut.

12. Hallintolainkäyttölaissa, jota hallintotuomioistuimet ja siis myös KHO soveltavat, ei ole säännöstä siitä, onko tuomioistuin sidottu vaatimuksen esittäjän perusteisiin samalla tavalla kuin yleinen tuomioistuin (esimerkiksi käräjäoikeus ja hovioikeus) on riita-asiassa selkeän väittämistaakkaa koskevan lainkohdan (OK 24:3) mukaan sidottu. Hallintolainkäytössä on ohjenuorana vain mainittu virallisperiaate, jota ei ole laissa lainkaan määritelty ja jonka sisältö on siten jäänyt epäselväksi antaen tuomioistuimella varsin laajan harkintavallan. Tämä saattaa johtaa mielivaltaan ja toisen osapuolen suosimiseen.

13. Miten syntynyt tilanne, jossa pakkolunastuspäätös voitiin KHO:n mukaan perustaa tilan ottamiseen kansallispuistoalueeksi eli seikkaan, johon vaatimuksen esittäjä ei ollut vedonnut, olisi voitu asianmukaisella tavalla "hoitaa?" Minusta vastaus on selvä. Tuomioistuimen eli tässä tapauksessa siis KHO:n olisi tullut informoida asianosaisia ja erityisesti Järvisiä siitä, että tapauksessa saattoi tulla sovellettavaksi lainkohta ja peruste, jonka nojalla valtiolla saattaisi olla oikeus pakkolunastaa tila liitettäväksi kansallispuistoalueeseen.

14. Juridiikassa puhutaan kyseistä menettelytapaa tarkoittaen prosessinjohdosta, tarkemmin sanottuna aineellisesta eli materiaalisesta prosessinjohdosta. Tuomarin tai tässä tapauksessa tuomioistuimen tulee käyttää kyselyoikeuttaan ja informoida asianosaisia siitä, mihin seikkoihin tai lainkohtiin asiassa annettava ratkaisu saattaisi (kenties) olla mahdollista perustaa ja varaa asianosaisille samalla tilaisuuden esittää asian johdosta oman käsityksensä ja väitteensä. Ainoastaan tällä edellytyksellä, siis asianosaisia informoimalla ja kuulemalla, tuomioistuin saa perustaa ratkaisunsa seikkaan, johon ei alun perin ole nimenomaan vedottu ja soveltaa sellaista lainkohtaa, jota asianosaiset eivät ole itse tuoneet alkujaan esiin.

14. Kysymys on hyvin tärkeästä menettely- ja oikeusperiaatteesta eli asianosaisen kuulemisperiaatteesta, jonka toteutumisesta tuomioistuimen tulee aina huolehtia viran puolesta. Tässä suhteessa prosessinjohto on keino, joka on tuomioistuimen käytettävissä ja jonka avulla asiaa voidaan selvittää niin, ettei asiassa aikanaan annettava ratkaisu tule miltään osin asianosaisille yllätyksenä.

15. Jos ohjelmassa esitetyt tapahtumatiedot pitävät paikkansa näyttää siltä, että KHO on laiminlyönyt Järvisen asiassa prosessinjohdon ja asianosaisten asianmukaisen kuulemisen. Tämän johdosta KHO:n päätös, jolla pakkolunastusvaatimus on hyväksytty kokonaan toisella perusteella ja toisen lainkohdan nojalla, johon vaatimuksen esittäjä oli hakemuksessaan nojautunut, on tullut Järviselle täydellisenä yllätyksenä. Voidaan keskustella myös siitä, olisiko KHO:lla ylipäätään ollut oikeus perustaa ratkaisuaan sellaiseen seikkaan, johon pakkolunastusta koskevassa vaatimuksessa ei ollut vedottu, ja onko ylipäätään mahdollista, että tuomioistuin ryhtyy prosessinjohtoteitse tavallaan "auttamaan" vaatimuksen esittäjänä olevaa viranomaista. kun vastapuolena on yksityishenkilö. Yleisessä tuomioistuimessa tapahtuvassa riita-asian käsittelyssä tuomari ei sanotunlaisessa tilanteessa puuttuisi prosessinjohtoteitse asiaan.

16. Prosessinjohdon laiminlyönnissä, josta tapauksessa siis näyttäisi olevan kysymys, on, kuten edellä totesin, itse asiassa kyse myös asianosaisen kuulemisperiaatteen rikkomisesta, kuten edellä jo totesin. Tämä on luonteeltaan vakava tai törkeä oikeudenkäyntivirhe - puhutaan myös tuomiovirheestä - jonka johdosta lainvoiman saanut tuomio voidaan kanteluteitse poistaa. Tämä koskee myös hallintolainkäytössä annettuja lainvoimaisia päätöksiä.

17. Miksi sitten KHO meni Järvisen tapauksessa niin pitkälle, että se hylkäsi Järvisen valituksen ja hyväksyi valtion pakkolunastusvaatimuksen sellaisilla perusteella, johon valtio ei ollut vedonnut ja vieläpä salasi aikeensa informoimatta Järvisiä kyseisestä "oikeasta" perusteesta? Tästä ohjelman tekijät esittivät oman käsityksensä. Näin tehtiin siksi, että Järviset vaativat ympäristöhallintoa viimeistään tuossa vaiheessa esittämään, missä Naturan tarkoittamat luontoarvot heidän maillaan ovat. Tätä ympäristövirkamiehet eivät kuitenkaan ole pystyneet aikaisemminkaan tekemään. Järviset vaativat lisäksi KHO:ta pyytämään asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisun siitä, onko Suomessa ylipäätään sovellettu oikein Natura-kohteiden valintakriteerejä.

18. Ohjelman tekijöiden mukaan ennakkoratkaisun pyytäminen olisi vaarantanut "ympäristöhallinnon ja KHO:n aiemmin yhdessä rakentaman Naturan-korttitalon pystyssä pysymisen." Tämän vuoksi KHO ratkaisi sivuutti Natura-perusteen ja ratkaisi asian luonnonsuojelua koskevalla perusteella. Tällä tempulla KHO pelasti pinteestä ympäristöministeriön ja siinä sivussa myös itsensä. Sitä, löytyisikö selitys KHO:n menettelyyn tästä, on vaikea sanoa. Ohjelmassa kiinnitti kuitenkin huomiota tapa, jolla ympäristöministeri Paula Lehtomäki kernaasti vetosi luontodirektiivin velvoitteita koskevissa kysymyksissä KHO:n ratkaisuihin.

19. Ohjelman mukaan "KHO keikkui kuin harakka tervatulla sillalla." Eli "kun nokka irtosi, niin pyrstö tarttui." Tällä tarkoitettiin sitä, että kun lunastuksen peruste saatiin irti ja lailliseksi, niin hanke tarttui kiinni laillisen toimivallan puutteeseen. Ohjelmassa esitettiin, että kansallispuistoa varten ympäristöministeriöllä on lunastusoikeus vain silloin, kun alue sisältyy valtioneuvoston päättämään kansallispuistoverkon kehittämisohjelmaan. Nuuksion kansallispuisto, johon Järvisten tila määrättiin pakkolunastettavaksi, ei kuitenkaan sisälly sanottuun ohjelmaan. Lunastuspäätöksen tekemiseen nyt hyväksytyllä perustella on oikeus vain valtioneuvostolla, ei ympäristöministeriöllä. KHO kuitenkin ohitti toimivaltakysymyksen kokonaan, hylkäsi Järvisten valituksen ja vahvisti pakkolunastuksen päteväksi.

20. Järviset hakivat vielä myöhemmin KHO:n sanotun päätöksen purkamista, mutta tämän vaatimuksen KHO hylkäsi ottamatta perusteluissaan kantaa yhteenkään hakijoiden esittämään oikeudelliseen perusteeseen tai väitteeseen. Toisin sanoen purkppäätö oli täysin perustelematon.

21. Näihin ja moniin muihin ohjelmassa esitettyihin kysymyksiin olisi ollut hyvä saada KHO:n asianomaisen päätöksen tehneen kokoonpanon puheenjohtajan tai vaikkapa KHO:n presidentti Pekka Hallbergin lausunto tai mielipide. Ohjelman tekijät olivatkin pyytäneet haastattelua, mutta Hallberg tai kukaan muukaan KHO:n tuomareista ei ollut siihen suostunut.

22. Hallintolainkäyttö on monessa suhteessa aika kummallista menettelyä, jos sitä vertaa esimerkiksi yleisissä tuomioistuimissa käytävään riita-asian käsittelyyn. Yritän paneutua myöhemmin toisessa yhteydessä siihen, missä kohdin hallintoprosessia tulisi ainakin muuttaa. Voin yhtyä MOT-ohjemassa haastatellun professori Vesa Majamaan loppukaneettiin, jonka mukaan "ne periaatteet, joille hallintolainkäyttö nykyään rakentuu, eivät enää kestä kriittistä tarkastelua". Majamaa: "Eikä oikeastaan tarkastelua ensinkään."

23. Viime vuoden lopulla jätti mietintönsä ("Oikeudenkäynti hallintoasioissa") professori Olli Mäenpään johdolla työskennellyt hallintoprosessityöryhmä (OM:n mietintöjä ja lausuntoja 4/2011). Vilkaisin hieman sitä ja havaitsin oitis, että mietintö ei sisällä kovinkaan paljon uutta verrattuna nykyiseen hallintolainkäyttölakiin. Hallintoprosessia yritetään näköjään jatkossakin kehittää sellaisten periaatteiden pohjalta, joita ei voida nykymaailmassa enää hyväksyä. Menettely säilyisi edelleen selkeästi kirjallisena, kaksiasianosaissuhdetta ei vieläkään toteuttaisi ja lakiin ei otettaisi edelleenkään säännöksiä siitä, missä suhteessa tuomioistuin on sidottu asianosaisten esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Lakiehdotuksesta puuttuvat kokonaan menettelyperiaatteita kuten esimerkiksi juuri kuulemisperiaatetta koskevat säännökset ja prosessinjohdosta säädettäisiin vain hyvin yleisellä tasolla ja ympäripyöreästi, vain muutamia puutteita tässä mainitakseni.

24. Minusta olisi korkea aika ryhtyä kehittämään hallintoprosessia niin, että sinä omaksuttaisiin samanlaiset periaatteet kuin riita-asioiden käsittelyssäkin koskien muun muassa suullista menettelyä, väittämistaakkaa ja prosessinjohtoa. Hallinto-oikeudet olisi integroitava vaikkapa 8-10 käräjäoikeuden yhteyteen ja väliasteen tuomioistuimeksi myös hallintoasioissa tulisi hovioikeus. Ylimmässä asteessa myös hallintoasioissa otettaisiin käyttöön samanlainen valituslupajärjestelmä kuin KKO:ssa.

Lähettänyt Jyrki Virolainen klo 4/11/2011

Tunnisteet: hallintoprosessi, hallintotuomioistuimet, KHO, kuulemisperiaate, Natura, pakkolunastus, prosessinjohto, virallisperiaate, väittämistaakka

62 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ohjelmassa näytettiin väläys lunastuspäätöksen perusteluista. Sen perusteella näyttäisi siltä, ettei alueen kuuluminen Natura-verkostoon ollut ainoa lunastusperuste. Päätöksessä todetaan, että "Valtaosa lunastettavasta alueesta sisältyy myös valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman kohteeseen 4: Espoon järvialue, josta valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen 20.12.1990."

Luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin mukaan ympäristöministeriö voi päättää lunastusluvasta myös silloin, kun kysymys on alueesta, joka sisältyy lainvoimaiseen luonnonsuojeluohjelmaan. Sama koskee aluetta, joka rajoiltaan vähäisessä määrin poikkeaa luonnonsuojeluohjelman alueesta.

Luonnonsuojelulain 77 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan mitä 24 §:n 3 momentissa ja 52 §:n 2 momentissa säädetään luonnonsuojeluohjelmasta, sovelletaan myös valtioneuvoston ennen sanotun lain voimaantuloa hyväksymään rantojensuojeluohjelmaan (20.12.1990).

Kansallispuisto on ilmeisesti tuotu esiin sekä lunastuspäätöksen että KHO:n päätöksen perusteluissa, koska lunastettava alue on katsottu tarpeelliseksi suojella osana olemassa olevaa luonnonsuojelualuetta, Nuuksion kansallispuistoa (ohjelmassa näytetyistä ympäristöministeriön päätöksen perusteluista erottuvat sanat "kansallispuisto" ja "Jotta – – muodostaisi sekä suojelun kannalta – – kokonaisuuden").

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Jyrki,

Eikö tästä tapauksesta olisi mahdollista valittaa EIT:en ja jos ei, niin miksi?

--
Jari Mustonen

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten sanoin, en ole nähnyt lunastuspäätöstä tai KHO:n päätöstä, en tullut myöskään "tiirailleeksi" kuvaruudussa vilahtaneen päätöksen perusteluja tarkemmin.

Joka tapauksessa KHO:n menettely ja päätös perustaa asia myös luonnonsuojelulakiin, näyttää tulleen paitsi Järvisille myös heidän lakimiehilleen yllätyksenä; he eivät osanneet tällaista "käännettä" ilmeisesti lainkaan odottaa.

KHO:n olisi siten pitänyt informoida tilan omistajia sanotusta mahdollisuudesta eli kuulla heitä ja varata heille tilaisuus lausua odotettavissa olevasta "käänteestä" mielipiteensä. Jos näin olisi tapahtunut, olisivat maanomistajat voineet esittää sanottavansa ja esittää mm. väitteen siitä, ettei ministeriöllä ollut po. tapauksessa toimivaltaa lunastuspäätöksen tekemiseen.

MIksi KHO halusi "yllättää" maanomistajat? Yllätys, yllätys, hähhähhää!

Jos KHO toimii tällä tavoin, nin ei ole mikään ihme, että se saa eri taholta kritiikkiä, jossa tätä maan ylintä hallintotuomioistuinta arvostellaan jopa siitä, ettei se itse asiassa olekaan mikään "oikea tuomioistuin", vaan ainoastaan "hallinnon jatke."

Saako hallintotuomioistuin todella epämääräisen ja laissa määrittelemättä jääneen virallisperiaatteen nojalla tehdä oikeastaan mitä tahansa ja vieläpä yksityistä asianosaista asianmukaisella tavalla kuulematta? Eikö tämä johda viranomaisen suosimiseen ja mielivaltaan? Onko tämä lainkaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden mukaista?

Tästä on kysymys.

Toki tällaisessa tapauksessa voidaan valittaa ihmisoikeustuomioistuimeen.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Tästä Ulvilan surmasta näyttäisi myös irtoavan paljon mielenkiintoista pohdittavaa prosessualistille.

Rikosprosessia tuntemattomana ihmettelen sitä, miten ylipäänsä voi olla mahdollista, että syytetyllä ei ole pääsyä kaikkeen siihen aineistoon, joka poliisitutkinnassa on kertynyt. On tietenkin täysin kestämätön lähtökohta, että poliisi/syyttäjä valikoi sen, mikä osa tiedoista tuodaan oikeudenkäynnissä esille.

Tuo Ulvilan juttu näyttää kaikkiaan äärimmäiseltä farssilta. Jos suomalaisessa tuomioistuinlaitoksessa olisi ryhtyä, KRP olisi pantu järjestykseen ajat sitten. Yhdysvalloissa olisi varmaan tehty mistrial-päätös.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

http://ohjelmat.yle.fi/mot/taman_viikon_mot/kasikirjoitus

tuolta löytyy ohjelman käsikiejotus. Helpottaa asian tutkimista.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...

Huomauttaisin, että virallisperiaate on muutakin kuin huonoa prosessinjohtoa. Se on kansalaisen oikeusturvan tae. Virallisperiaate tarkoittaa sitä, että hallintotuomioistuin ottaa huomioon myös ne seikat, joihin kansalainen ei ole huomannut viitata.

Hallintoprosessi käydään lähes aina ilman avustajaa. Usein edes viranomaispuolella ei ole juristeja mukana. Tämän vuoksi tuomioistuimen on oltava paljon aktiivisempi kuin siviiliprosessissa.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Mutta kuten tästä MOT-tapauksessa käsitellystä asiasta nähdään, virallisperiaate voi olla ja käytännössä myös on keino, jolla tuomioistuin toimii todella tavallaan viranomaistoiminnan tai hallinnon jatkeena ja ikään kuin "avittaa" viranomaista voittamaan asian yksityistä asianosaista vastaan.

Pitäisi ehdottomasti vaatia, että uuteen hallintolainkäyttölakiin otetaan selkeät säännökset siitä, mitkä ovat hallintotuomioistuimen tutkimisvallan rajat eli miten asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet sitovat tuomioistuinta.

Viittaan OK 24:3:n säännöksiin vaatimistaakasta ja väittämistaakasta riita-asiassa. Siinä olisi mallia myös hallintoasioihin.

Virallisperiaate on aivan liian epämääräinen normi ja sen avulla voidaan näköjään "sumplia" hallintotuomioistuimessa melkein miten vain.

Ko. tapauksessa tuomioistuin toimi asianosaisilta salassa eikä käyttänyt prosessinjohtovelvoitettaan.

Myös prosessinjohdosta pitää saada uuteen lakiin nykyistä ja ehdotetussa mietinnössä esitettyä selvemmät säännökset.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Hallberghan voisi antaa lausunnon, ettei toimeenpanolla ole mitään kiirettä...

-JK-

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

J.P.H. kirjoitti...

Nuuksion kansallispuisto on todella hienoa aluetta. Olen nuoruudessani retkeillyt alueella useasti. On hienoa, että alue on suojeltu.

Toinen asia on se onko oikeus tapahtunut ja onko lakia noudatettu kirjaimellisesti, tai oleellisesti. Katsoin myös tuon MOT ohjelman ja minulta jäi havaitsematta minkä suuruisen korvauksen Järviset saivat perintötilastaan. Tämä olisi ollut oikeudenmukaisuuden kannalta oleellinen tieto.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Virolaisen väite, että "KHO:n menettely ja päätös perustaa asia myös luonnonsuojelulakiin, näyttää tulleen paitsi Järvisille myös heidän lakimiehilleen yllätyksenä", on kummallinen. Luontodirektiivin Natura-koskevat velvoitteethan on pantu Suomessa täytäntöön ottamalla asiaa koskevat säännökset luonnonsuojelulakiin. Natura 2000 -ohjelmaan sisällytetyn kohde suojeltaneen useimmiten luonnonsuojelulain nojalla. MOT:n jutusta ilmenneiden seikkojen perusteella pitäisin selvänä, että lunastuspäätös on tehty nimenomaan luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin nojalla.

MOT:n jutussa on sitä paitsi sekoitettu pahemman kerran Natura 2000 -verkostoon liittämisen edellytykset ja lunastamisen edellytykset. Kyseinen alue oli jo komission päätöksellä sisällytetty Natura 2000 -ohjelmaan. On toki mahdollista, että Suomen viranomaisten komissiolle toimittama selvitys ei täytä luontodirektiivin vaatimuksia. KHO:lla ei kuitenkaan ole toimivaltaa arvioida lunastuspäätöksestä tehdyn valituksen käsittelyn yhteydessä komission päätöksen lainmukaisuutta.

Luontodirektiivi edellyttää Natura 2000 -ohjelmaan sisällytetyn alueen suojelemista, mutta ei välttämättä sen lunastamista valtiolle. Tässä tapauksessa alue on katsottu tarkoituksenmukaiseksi suojella osana olemassa olevaa luonnonsuojelualuetta, Nuuksion kansallispuistoa. Tämä on ollut nimenomaan se syy, miksi alue on katsottu tarpeelliseksi lunastaa valtiolle. Muistuttaisin, että KHO:n käsittelemässä asiassa ei ollut kyse luonnonsuojelualueen perustamisesta vaan yksityisen alueen lunastamisesta valtiolle luonnonsuojelualueeseen liittämistä varten. Ohjelmassa näytetyssä ympäristöministeriön lausunnon kohdassa tuotiin hyvin selvästi esiin, että lunastettava alue on tarkoitus liittää Nuuksion kansallispuistoon. Tämä seikka on ilmeisesti tuotu esiin myös ympäristöministeriön päätöksessä (ks. aiempi viestini). Toimivalta lunastuspäätöksen tekemiseen on ollut ympäristöministeriöllä, koska lunastettu kohde sisältyy Natura 2000 -ohjelmaan ja valtioneuvoston hyväksymään rantojensuojeluohjelmaan. Sillä seikalla, ettei Nuuksion kansallispuisto sisälly kansallis- ja luonnonpuistoverkon kehittämisohjelmaan, ei ole merkitystä asiassa. Missään ei ole säädetty, että kansallispuistoon saisi liittää vain tuohon nimenomaiseen luonnonsuojeluohjelmaan sisältyviä alueita.

Ympäristöministeriön lausunnossa KHO:lle todetaan seuraavaa: "Nuuksion kansallispuiston perustamista koskevassa hallituksen esityksen perusteluissa (HE 111/1993 vp) on todettu muun muassa seuraavaa: 'Kansallispuiston perustamisen jälkeen jää Nuuksion järviylängön maisemallisesti ja luontonsa puolesta arvokkaimpaan ydinosaan luettavien yksityismaiden suojelu edelleen ratkaisematta. Niistä suurin osa, ennen kaikkea valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman alue, olisi perusteltua hankkia valtiolle osaksi Nuuksion kansallispuistoa.' Koko Nuuksion Natura 2000 -alue on suunniteltu ja rajattu niistä lähtökohdista, joilla pyritään kansallispuiston lopulliseen laajuuteen. Suojelun toteutusmuotoa harkittaessa on nimenomaan lähdetty edellä mainituista seikoista".

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Virolaisen väite perustuu siihen, mitä Järviset eilisessä ohjelmassa itse lausuivat ja minkä myös prof. Majamaa toi aika selkeästi esiin.

"On katsottu tarkoituksenmukaiseksi" ja "suojelun toteuttamismuotoa harkittaessa" jne. sanotaan YM:n KHO:lle antamassa lausunnossa, mutta kyse on nyt siitä, millä perusteella tilaa oltiin alun perin pakkolunastamassa.

Kysymyksessä on merkittävä asia maanomistajien kannalta. Kyllä tämän luokan asia pitää osata käsitellä niin ammattitaitoisesti ja asianmukaisesti, ettei päätöksen jälkeen herätä ihmetystä, mistä tuo "uusi peruste" tempaistiin päätökseen ja sen perusteluihin.

KHO olisi aivan hyvin pitää suullisen käsittelyn, jossa asia olisi ruodittu kunnolla. KHO:lla on toimitalossa iso suullisen käsittelyn sali ja varmaan pienempiäkin istuntohuoneita. Miksi niitä ei juuri koskaan käytetä, kun käsitellään ihmisten valituksia?
KHO toimittaa vuosittain keskimäärin vain 2-3 suullista käsittelyä, vaikka se ratkaisee vuodessa noin 4 000 asiaa.

KHO:n suuressa istuntosalissa järjestetään lähinnä vain yleisö- ja juhlatilaisuuksia, joissa Pekka Hallberg ja kumppanit kehuvat, miten fiiniä tämä prosessi ja yleensä hallintolainkäyttö Suomessa onkaan!

Mutta kuten olen aiemminkin sanonut, todellisuudessa KHO lienee Euroopan salaisin tuomioistuin mitä suullisiin ja siis julkisiin käsittelyihin tulee.

Käsittelyn julkisuus voi voi toteutua vain suullisessa istuntokäsittelyssä. jossa asianosaiset ajavat asiaansa.

On merkillistä, ettei edes nyt valmisteltavana olevaan uuteen hallintoprosessilakiin ehdoteta säännöksiä siitä, mitä tuo kummallinen virallisuusperiaate oikein tarkoittaa ja mitkä ovat hallinto-oikeuden ja KHO:n tutkimisvallan rajat.

Kävin äsken läpi prof. Olli Mäenpään laajaa opusta "Hallintoprosessioikeus", mutta ihmeeksi huomasin, ettei siinäkään käsitellä kysymystä siitä, miten asiassa esitetyt vaatimukset ja niiden perusteet sitovat tuomioistuinta. Käsitettä väittämistaakka (tai vetoamistaakka) , joka on oikeudenkäynnin kulmakiviä, ei Mäenpään kirjassa edes mainita. Ei liioin hänen johdollaan istuneen hallintoprosessityöryhmän mietinnössä. - Varsin outoa!

Prosessinjohdosta kirjassa ja mietinnössä on kyllä mainintoja, mutta esitys liikkuu po. osin erittäin yleisellä tasolla ilman minkäänlaista konkretiaa.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Eilisessä MOT-ohjelmassa väitettiin, että KHO on menetellyt virheellisesti,koska se ei ollut pyytänyt käsiteltävänään olevassa asiassa EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

Vt. tämän johdosta KHO:n tänään antaman ennakkopäätöksen 2011:38 otsikkoa:

- KHO purki päätöksensä, koska ei ollut aikanaan hankkinut EY-tuomioistuimen ennakkoratkaisua.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Miksi KHO:n presidentti, kukaan KHO:n tuomareista tai edes KHO:n tiedotuspäällikkö ei suostunut haastateltavaksi eilen nähdyssä MOT-ohjelmassa?

Nyt ohjelman jälkeen KHO:ssa kenties väitetään, että ohjelman tekijät olivat ymmärtäneet KHO:n päätöksen väärin tai esittäneet ohjelmassa vääriä väitteitä. Mutta juuri tämän vuoksi olisi ollut paikallaan, että KHO:n edustajat olisivat olleet vastaamassa ohjelmassa esitettyihin väitteisiin.

Viranomaisia velvoittava tiedottamisvelvollisuus koskee myös tuomioistuimia. Tähän velvollisuuteen kuuluu, että MOT-ohjelman kaltaisissa tapauksissa asianomaisen tuomioistuimen edustaja suostuu haastattelupyyntöön ja oikaisee tiedotusvälineen mahdolliset väärät väitteet.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Professori Virolainen on ottanut esille erittäin merkittävän epäkohdan.

Toisin kuin yritetään väittää, hallintotuomioistuimet Suomessa eivät todellakaan ole puolueettomia tuomioistuimia, joiden tutkittavaksi kuntalainen voisi saattaa vaikkapa kunnanvaltuuston päätöksen lainmukaisuuden.

Todellisuudessa hallintotuomioistuimet ovat nimenomaan viranomaistoiminnan jatke, instanssi, joka itse virheellisesti mieltää tehtäväkseen siunata viranomaisten päätökset ja selittää lailliseksi sellainenkin menettely, jonka lailliseksi käsittämiseen ei normaalikansalaisen eikä edes keskivertojuristin järki ja oikeustaju riitä.

Nämä lailliseksi selittämiset ovat usein samaa tasoa, kuin sen taannoisen rikosjuttuihin erikoistuneen juristin, joka tarinan mukaan raastuvanoikeuden istunnossa väitti, ettei hänen päämiehensä suinkaan ollut pakenemassa rikospaikalta vaan itse asiassa juoksemassa sitä kohti. Jos nimittäin poliisi olisi antanut hänen jatkaa matkaansa, hän olisi ennenpitkää saapunutkin rikospaikalle - juostuaan ensin 40.000 kilometriä.

Annettujen ratkaisujen valossa viranomaisten tarkoitus luvattoman usein pyhittää keinot. Tämä koskee sekä KHO:ta että erityisesti hallinto-oikeuksia. Ongelma on vakava, ja siihen tulisi puuttua. Koko hallintoprosessijärjestelmä kaipaa täysremonttia.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

En edelläänkään ymmärrä, mikä se uusi peruste muka on. Ympäristöministeriön päätöksessä on nimenomaan ollut kyse alueen hankkimisesta valtion omistukseen kansallispuistoon liittämistä varten.

Ympäristöministeriön päätöksessä on todettu lunastettavan tilan sisältyvän Natura 2000 -ohjelmaan, rantojensuojeluohjelmaan ja maakuntakaavassa luonnonsuojelualueeksi osoitettuun alueeseen. Tämän jälkeen (perustelujen 3. kappale) päätöksessä on perusteltu sitä, miksi edellä mainittujen ohjelmien ja maakuntakaavan edellyttämä suojelu on päätetty toteuttaa päätöslauselmasta ilmenevällä toimenpiteellä eli lunastamalla alue valtion omistukseen. Perustelut ovat liittyneet muun muassa Nuuksion kansallispuistoon.

Koska alue sisältyy Natura 2000 -ohjelmaan, on Suomen viranomaisilla ollut velvollisuus toteuttaa suojelu viimeistään kuudessa vuodessa siitä, kun komissio tai neuvosto on hyväksynyt alueen yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi. Koko asiassa ei siten ole niinkään ollut kyse siitä, suojellaanko alue vai ei, vaan siitä, onko alueen lunastaminen valtion omistukseen kansallispuistoon liittämistä varten oikea tapa toteuttaa Natura 2000 -ohjelman edellyttämä suojelu.

Ilmeisesti valittajat ovat kuvitelleet hakevansa muutosta johonkin muuhun asiaan kuin mistä ympäristöministeriön päätöksessä edes oli kyse.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Anonyymin tavoin myöskään maanomistajat ja heidän lakimiehensä eivät ole ymmärtäneet, millä perusteella KHO on ratkaissut asian päätöksestä ilmenevällä tavalla ja perusteella.

Juuri tämän vuoksi tuomari ja tuomioistuinkollegio on velvollinen prosessinjohtoteitse informoimaan asianosaisia ja selventämään ja selvittämään asiaa, jotta kuuleminen toteutuisi eikä yllätysratkaisuja pääsisi syntymään.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Todettaakot vielä, että asiassa ei näyttäisi olleen kyse Euroopan yhteisöjen oikeuden tulkinnasta, joten ennakkoratkaisun pyytäminen yhteisöjen tuomioistuimelta ei ole ollut tarpeen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavana ei ollut se, täyttääkö alue luontodirektiivin Natura 2000 -kohteelle asettamat vaatimukset (tämä kysymys oli jo ratkaistu komission päätöksellä hyväksyä kyseinen alue Natura 2000 -ohjelmaan). Asiassa oli sen sijaan kysymys siitä, onko lunastaminen valtion omistukseen kansallispuistoon liittämistä varten oikea tapa toteuttaa Natura 2000 -ohjelman edellyttämä suojelu. Luontodirektiivistä tuskin on johdettavissa mitään estettä ympäristöministeriön valitsemalle suojelun toteuttamistavalle.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kuten sanottu, maanomistajilla ja heidän lakimiehillään on ollut asiasta toisenlainen käsitys, mitä anonyymi nyt yrittää innokkaasti tolkuttaa.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Kalle kirjoitti...

Mitä tulee KHO:n tuomareiden kieltäytymiseen MOT:n haastattelusta, pitää olla joko hullu tai todella varma omasta asiastaan, jos suostuu MOT:n haastateltavaksi MOT:n vastapuoleksi. MOT ei edes yritä olla objektiivinen ohjelma (eikä väitäkään olevansa), vaan selkeästi ottaa jonkun kannan.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

todettakoon vielä, että valtio ei esittänyt KHO:ssa mitään vaatimuksia. Vaan Järviset. Valtio toki puolusti päätöstään, jonka lopputulosta blgisti ilmeisesti kutsuu "vaatimuksiksi". Tähän nähden riitaprosessin vaatimustaakan jalkauttaminen asiaan ei toimi kovin hyvin.

Ehkä on niin, että valittajat eivät täysin ymmärtäneet mihin perusteisiin valtion päätös oli perustunut (vaatimusten perusteet/blogistin terminologiassa). kun päätös ilmeisesti oli perustunut muihin tai myös muihin seikkoihin kuin mitä valittajat esittivät, voitiin KHO:nkin päätös perustaa näihin seikkoihin. Siis alue on kuitenkin voitu perustaa x.x. perusteella, vaikka valittajat ovat riitauttaneet asian perusteella y?

sinänsä on selvää, että KHO:kaan ei voi perustaa päätöstään sellaiseen perusteeseen (blogistilla voisi olla : vaatimuksen peruste), jota valtion päätöksessä ei ole mainittu.

no, kyllä toisaalta tämä hallinto-prosessi vähän epämääräistä on! toivon, että blogisti tekisi siirtymän hallintolainkäytön tutkimiseen ja ottaisi homman haltuun. Sinänsä riitaprosessin sääntöjen tyyliset säännöt toisivat vähän ryhtiä hommmaan. Asioiden kirjo vaan on niin kovin laaja hallintopäätösten ja asioiden osalta. Sinänsä virallisperiaate kai toimii lähtökohtaisesti heikomman suojaksi. mutta onhan se periaatteena epämääräinen.


TV: Antti

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Kallelle:

Eikö ole itsestään selvää, että KHO:n tuomareiden pitäisi olla todella varmoja asiastaan?

Vai onko tuomio sittenkin perustettu mielivaltaan, eikä syihin ja lakiin?

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Kalle - vai oliko se nyt Pikku-Kalle - ei varmaan muista tai tiedä, että tuota MOT-ohjelmaa on tehty TV1:ssä muistini mukaan kai jo lähemmäs parikymmentä vuotta.

Kun yleisradiolla on velvollisuus pyrkiä ohjelmistossaan mahdollisimman objektiiviseen tiedonvälitykseen (näin ainakin otaksun), tuntuu Kallen väite siitä, ettei MOT:ssa koskaan edes yritettäisi tehdä objektiivisia ohjelmia, kyllä kovasti liioitellulta.

Eilisessäkin ohjelmassa olisi luultavasti voitu päästä vielä nyt nähtyä objektiivisempaan tulokseen, jos KHO:n edustajat olisivat ministeri Lehtomäen tavoin olleet asiassa yhteistyöhalukkaita.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Olettaisin, että ennen lunastuspäätöksen tekoa maanomistajia on kuultu, missä yhteydessä heille on kerrottu ministeriön toimesta, millä perusteella lunastuspäätös aiotaan tehdä. Tämän jälkeen maanomistajat ovat lausuneet asiassa niiden seikkojen ja perusteiden perusteella, jotka ministeriö on heille ilmoittanut tulevan kysymykseen lunastusperusteena.

Ministeriön lunastuspäätös oli perustunut seikkaan x, mutta eilisessä MOT-ohjelmassa väitettiin, että KHO hylkäsi maanomistajien x:n riitauttamiseen perustuvan valituksen ja katsoi, että lunastus oli pätevä, ei kutenkaan seikan x, vaan kokonaan uuden seikan y perusteella. Tähän seikkaan ministeriön lunastuspäätös ei siis ollut perustunut.

Tämä oli eilisen ohjelman sanoma.

Minusta hallintoprosessi ei ole vain "vähän" vaan monessa suhteessa eriskummallinen, kuten olen eilen blogissani maininnut.

Suomessa hallintoprosessia ei opeteta eikä tutkita prosessioikeuden osana, vaan nimenomaan juuri hallinto-oikeuden osana. Kun olen joskus hieman ihmetellyt asiaa, olen saanut aina vastaukseksi sen, että "no, kun hallintolainkäyttö liittyy niin kiinteästi hallintoon ja hallinto-oikeuteen."

Siis, tästäkin selkeästi ilmenee, että hallintoprosessia pidetään tavallaan hallinnon ja viranomaistoiminnan "jatkeena," ei itsenäisenä prosessinlajina.

Minusta nyt olisi jo vihdoinkin korkea aika "puhdistaa" hallintoprosessi hallinnon piirteistä ja tehdä siitä selkeästi "kunnon prosessia."

Hallintoprosessissa vain hallintoriita-asioiden käsittely on kaksiasianosaissuhteelle perustuvaa normaalia prosessia. Pitäisi tutkia, eikö myös hallintovalitusmenettelystä voitaisi muodostaa hallintoriita-asian käsittelyn kaltainen menettely. Minusta siihen ei olisi painavia periaatteellisia esteitä.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Kalle kirjoitti...

Blogisti voinee henkilöön käyvien hyökkäysten sijaan vaikka harrastaa tutkimusta MOT:n motiiveista. Esimerkiksi MOT:n oma linjaus http://ohjelmat.yle.fi/mot/toimitus sanoo näin: "Ohjelma voi olla ärsyttävä ja joidenkin mielestä jopa loukkaava."

Toki sitten sanotaan myös "on kuultava myös toista osapuolta", mutta tämä MOT:ssa kyllä usein toteutetaan tarkoituksenhakuisesti. Tästä vaikka referenssinä MOT:n saamat JSN:n langettavat päätökset.

MOT:n kaltaisia ohjelmia toki tarvitaan ja mielelläni tuen MOT:iakin tv-maksullani, mutta en käyttäisi MOT:in mielipiteitä tiedon lähteinä - kylläkin mielenkiintoisten asioiden selvittämisen alkupisteinä. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan blogistin analyysiä ko. KHO:n päätöksestä (olen laiska enkä jaksa itse sitä KHO:sta metsästää).

MOT on muuten pyörinyt n. vuodesta 1996.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Halinto-oikeuksien suurin ongelma on vanha hallinto-oikeuden periaate, että viranomaisratkaisun oletetaan olevan oikea, jollei muuta osoiteta. Samaan johtaa se, ettei siellä ole yleensä kaksiosaisprosessia (ts valtiolla oma edustaja), jolloin tuomioistuin itse liukuu virallisperiaatteen johdosta valtion edun valvojaksi. Kyllä hallinto-oikeuksiin ja KHO:oon soveltuu useimmiten se vanha periaate, että "ei koira koiran hännälle polje".

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

En ota seuraavassa kantaa kirjoituksen kohteena olevaan caseen, vaan hallinto-"oikeudelliseen" prosessiin yleisesti.

Olen pitkään ihmetellyt, kuinka Suomessa voi olla tämänkaltainen - täysin viranomaisen johdateltavissa oleva - tuomioistuin. Käytännössä hallinto-oikeudet toistavat juuri ne perustelut, jotka viranomainen lausunnossaan/selvityksessään antaa ja ratkaisevat asian viranomaisen kannan mukaisesti. Lisäksi prosessissa päätöksen tehnyt virkamies antaa yleensä vain oman lausuntonsa ja varsinaisen kannan ilmaisee itse viranomainen lakimiehineen - kansalaisella ei uskoakseni ole kovin usein lakimiestä käytössään hallintoprosessissa.

Yhdessä hyvin tuntemassani tapauksessa lakia tulkittiin päätöksen perusteluissa niin totaalisen väärin sekä HaO:ssa että KHO:ssa, että asia vietäneen aikanaan ylimpien laillisuusvalvojien käsittelyyn. Päätös saa puolestani pysyä, kunhan ne perustelut ja noudatetut oikeusohjeet saataisiin edes laillisiksi. Kyllä aiheutti suurta riemua se KHO:n perinteinen feodaaliherruutta uhkuva loppukaneetti: "Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot!" - tällä pyrittäneen "mä huudan niin kovaa, että olen oikeassa" - tyyppiseen argumentaatioon.

-KS

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Norr-Rogel kirjoitti...

Virallisperiaate = "In dubio pro officio" eikö niin?

tiistaina, huhtikuuta 12, 2011

Anonyymi kirjoitti...

KS ja Norr-Rogel:

Ette voisi enempää oikeassa olla. Oma kokemukseni on juuri tuo niissä lukuisissa kunnanvaltuuston tai -hallituksen ym. päätöksiä koskeneissa valitusasioissa, joita olen hoitanut.

Tuosta "in dubio pro officio" -periaatteesta sanoisin, että usein asia ei edes ole millään tavalla epäselvä, vaan se pitäisi hallintotuomioistuimessa päivänselvästi ratkaista valittajan eduksi. Valitusten hyväksyminen olisi usein erittäin helppo perustella selvien lainkohtien nojalla, jopa ilman mitään tulkintaa. Mutta kun ei, niin ei.

Hallinto-oikeudet näkevät valtavan vaivan keksiäkseen perustelut, joista voidaan selvistä lain säännöksistä huolimatta erinäisten aasinsiltojen ja epäloogisuuksien kautta johtaa valittajalle epäedullinen lopputulos ja kääntää asia aivan päälaelleen. Mistä tällaisia "juristeja" hallinto-oikeuksiin oikein tulee???

Ehkä tämä juontaa juurensa aikaan, kun tietyt kunnalliset päätökset piti alistaa lääninhallituksen vahvistettavaksi.

Hallinto-oikeudet KHO:ta myöten elävät edelleen tätä aikaa, näennäisestä tuomioistuinroolistaan huolimatta. Järjestelmä todellakin on pelkkä viranomaistoiminnan jatke ja tarvitsee täydellisen remontin.

Kuka ryhtyisi tätä asiaa lobbaamaan?

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Kallelle:

Olet mielestäni oikeassa,
olen törmännyt lähipiirissäni nimenomaan MOT:n tarkoituksenhakuisen sisällön esittämiseen ala Korvola, jossa selvästikin Korvolaa on "motivoitu" taholta, joka hyötyy ohjelman esittämisestä. Vastuuseen emme Korvolaa ja YLE:ä saaneet yrityksistämme huolimatta.

Sen sijaan MOT:n rooli median rakkikoirana pienen ihmisen asialla isoa ja pahaa sutta vastaan, kuten tässä MOT:n ohjelmassa, on juuri sitä mistä kannattaakin räksyttää. Viranomaisvalta ja hyvä veli -järjestelmä toimii sen verran vahvasti Suomessa.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

SH kirjoitti...

Jos hallinto-oikeudet ja Korkein hallinto-oikeus ovat viranomaistoiminnan jatke, niin mitä vakuutusoikeus sitten on?

Vakuutusoikeuden toimivallan alla kansalaisten oikeudet sivuutetaan minusta jopa hallinto-oikeuksiakin räikeämmin. Ja ihan oikeasti ilman perusteluita. Viitataan vain epämääräisesti viranomaisen asiassa aiemmin esittämiin perusteisiin. Usein valittaja ei tiedä lainkaan, miksi hänet katsottu esimerkiksi yrittäjäksi tai päätoimiseksi opiskelijaksi.

Koska hallintoprosessi on käytännössä kirjallista menettelyä, luulisi hallintoprosessin puolella perusteluiden olevan seikkaperäisempiä, kuin käräjäoikeuksien puolella. Valitettavasti näin ei kuitenkaan ole, vaan välillä perustelut puuttuvat jopa kokonaan.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Jari Vento kirjoitti...

Suomi on henkinen DDR ja valtiososialismin linnake jota johtaa entinen DDR:n tunnustamiskomitean puheenjohtaja nimittämiensä suosikkien,Koskelo (KKO)ja Hallberg(KHO)tuella. Toivottavasti Järviset vievät asian käsittelyyn Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuimeen. Sieltä saadaan taas uusi langettava tuomio oikeudenmukaisen oikeuden käynnin sivuuttamisesta. Josta näyttää tulleen "Maan Tapa"

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Yllä olevan blogitekstin kirjoittaja on sivuuttanut oikeustieteelliseen tarkasteluun kuuluvan perushyveen, jonka mukaan mitään oikeudellista ratkaisua ei pitäisi arvioida saati arvostella tutustumatta alkuperäistekstiin. Kirjoitus on pelkkää viittausta toisen käden lähteeseen eli MOT-ohjelman käsikirjoitukseen.

Bloginpitäjä on tunnetusti nykyisin eläkeläinen. Professoriajat ovat kuitenkin sen verran lähellä, että tämä arviointiperiaate pitäisi olla yhä kirkkaana mielessä. Sain itse KHO:n puheena olevat päätökset helposti sähköpostin liitteinä yhden puhelinsoiton perusteella. Toivottavasti bloginpitäjä hankkii samat asiakirjat ja paneutuu niihin.

Tässä vaiheessa puhtaasti toisen käden lähteeseen nojaava tarkastelu on kuitenkin johtanut siihen, että blogikirjoitus - samoin kuin siinä referoitu MOT - on altis kritiikille.

Esimerkiksi käy kirjoituksen väite siitä, että hallintolainkäytössä vallalla oleva virallisperiaate olisi tarkoittanut KHO:ssa pakkolunastuksen perusteiden eli pelin sääntöjen muuttamista kesken oikeudenkäynnin. MOT esitti, että KHO perusti ratkaisunsa johonkin muuhun lainkohtaan kuin mistä alun perin oli kyse.

Virallisperiaate tarkoittaa sitä, että tuomioistuin hankkii tarvittavan selvityksen viran puolesta. Se takaa oikeussuojaa valittajalle, jolla ei ole ymmärrystä, osaamista, varaa tai muuta kykyä toimittaa tarvittavaa aineistoa oikeudelle. Kyse on usein siis niin sanotusta tavallisesta ihmisestä. Virallisperiaate ei merkitse oikeussääntöjen valikoivaa käyttämistä.

MOT:ssa ja myös blogikirjoituksessa uhrataan paljon tilaa sille, että ympäristöministeriö ei olisi ollut toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan valittajina olleiden maanomistajien maiden lunastusta. Jos juristin koulutuksella ja kirkkain aivoin lukee luonnonsuojelulain 52 §:n 1 ja 2 momentteja huomaa, että niissä on erotettu toimivalta ja itse substanssi. Ministeriöllä on ollut toimivalta ratkaista valittajien asia.

Samankaltaista harhatulkintaa on se, että KHO:n olisi ollut pakko pyytää EU:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tässä asiassa. Kun sovellettavana on luonnonsuojelulaki, sellaista velvollisuutta ei ole. Mikään ei myöskään olisi taannut, että EU:n tuomioistuin olisi asettunut valittajien tueksi.

Professori emerituksen blogitekstissä sivuutetaan edelleen hyvin vähällä se, että valittajina olleilla maanomistajilla on suuri taloudellinen intressi kamppailla maittensa puolesta loppuun asti ja millä keinoin tahansa. Tämä tarkoittaa käytännössä ns. valikoivan totuuden esittämistä tapahtumista.

Väärä on esimerkiksi väite siitä, että halu liittää maat kansallispuistoon olisi tullut yllätyksenä vasta siinä vaiheessa, kun asia oli KHO:ssa. Neuvottelut valittajien omistamien alueiden lunastuksesta alkoivat jo vuonna 1999 luonnonsuojelulain nojalla ihan tavanomaisin neuvotteluin. Maa-alueista tehtiin rahallisia tarjouksia, jotka hylättiin. Kuulutus lunastamisesta annettiin 2005. Koko ajan oli puhe siitä, että lunastaminen johtuu halusta liittää alue Nuuksion kansallispuistoon.

Tuomioistuinkäsittelyn aikana valittajat ovat lisäksi varmuudella saaneet tietoonsa ja kommentoitavakseen viranomaisten asiassa esittämät kirjelmät. Niissä on esitetty perusteet sille, miksi ja miten lunastus on haluttu toimittaa.

Siitä voin olla MOT:n ja bloginpitäjän kanssa samaa mieltä, että Naturaan liittyvissä toimissa on viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana saattanut hallinnossa tulla virheitä ja vinoutumia. Tällä perusteella ei silti voi sanoa, että KHO olisi hallinnon jatke tai että juuri tämä Nuuksioon liittyvä tapaus olisi mennyt pieleen.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Siinapa se!

Kylla virallisperiaate voi tarkoittaa ja tarkoittaakin paljon muutakin. Nakojaan myos sen, etta tuomioistuin, tassa siis KHO, voi perustaa paatoksensa sellaiseen lainkohtaan ja sellaiseen oikeustosiseikkaan, johon viranomainen ei ole lainkaan veonnut tai johon vetoaminen on hyvin epaselvaa.

Ts. hallintolainkaytossa ei ole voimassa minkaanlainen vaittamis- tai vetoamistaakka! Eika tuomioistuimen tarvitse kayttaa prosessinjohtovelvoitettaan ja edes informoida yksityista asianosaista siita, etta paatos voidaankin perustaa sellaiseen oikeustosiseikkaan, johon viranomaisen paatpksessa ei ole vedottu!

Tama on sangen paha puute hallintolainkaytossa ja johtaa, kuten Jarvisten mukaan tassakin tapauksessa, taydelliseen mielivaltaan.

Varsin outoa, ettei tallaistakaan pahaan puutetta ole hallintolainkaytyssa noteeratta eika nakojaan aiota noteerata jatkossakaan!

Mutta en toki aio tamankaan asian takia repia pelihousujani ala Kemppinen vaan tyydyn ottamaan langisti ja pitkia oluita taalla Etelan mailla, poissa kiihkeata vaalitaistelua kayvasta Suomesta ja katupolysta!

Voikaa hyvin

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Kysymys ei toki ole siitä, että yhden MOT -ohjelmassa esitellyn tapauksen perusteella hallintotuomioistuimia KHO mukaan lukien voisi pitää viranomaistoiminnan jatkeena.

Itse ainakin olen tehnyt tämän johtopäätöksen, en yhden, vaan lukuisten sellaisten tapausten perustella, joissa itse olen ollut mukana valittajan asiamiehenä.

Siitä, etteivätkö hallintotuomioistuimet olisi käytännössä viranomaistahon asian ajajia, ei pääse yli eikä ympäri.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen toiminut ympäristöhallinnossa naturan valmistelun aikaan ja saanut kunniakirjankin sen hankkeen toteuttamiseen osallistumisesta. Ympäristökeskuksissa naturaa valmistelemaan ryhdyttiin yksinkertaisesti vain laittamalla kaikki vanhempiin luonnonsuojeluohjelmiin ( soidensuojelu-, lintuvesi-, rantojensuojelu-, lehtojensuojelu-, jne ja kansallispuisto-ohjelma ) kuuluvat alueet ja jo perustetut suojelualueet uuteen naturaohjelmaan. Joitakin vähämerkityksisiä jätettiin pois ja lisäyksiäkin haviteltiin. Minkäänlaista direktiivin edellyttämää suhteellista arviointia ei tehty vaan lomakkeet koristeltiin vain lintu- ja luontodirektiiviin kuuluvilla laji ja luontotyyppinimillä. Toiminta oli maanomistajienkin kannalta pääasiassa tarkoituksenmukaista koska vanhojen ohjelmien ulkopuolisia alueita ei paljonkaan tullut. Järvisten alue varmaankin tekee osin poikkeuksen, tilaisuus kun tekee ympäristöhallinnossakin varkaan. Lisäksi uusia alueita tuli hieman kun natura digitoitiin eri koordinaatistolla (muistini mukaan) kuin millä vanhat peruskartat oli tehty (joiden mukaisia oli vanhat suojeluohjelmat) ja rajauksia ei kuulemma siinä vaiheessa kun virhe huomattiin voinut enää korjata ainakaan alaspäin.

Hankkeella oli eu:sta johtuva tiukka aikataulu (taisi olla eu-tuomioistuimen uhka) ja kun loppuvaiheessa huomattiin että eihän tämä mennyt direktiivien mukaan laisinkaan, lätkäisi hallitus kuitenkin päätöksen. Tätä laitonta prosessia sitten ympäristöministeriö ja KHO ovat yrittäneet peitellä.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Maanmittari kirjoitti...

Tässä onkin jo hyvin keskusteltu aiheesta virallisperiaate vs. määräämisperiaate.

Maanmittarina olen huomannut että virallisperiaate varmasti yksi tärkeinpiä asianosaisen oikeusturvatakeita hallinnossa, joka samalla myös takaa aineellisen totuuden toteumista. Oman kokemukseni mukaan vain harvat asianosaiset pystyisivät aidosti puollustamaan etujaan, jos hallintotoiminta ja hallintolainkäyttö perustuisivat pääsääntöisesti määräämisperiaatteeseen.

Ongelmalliseksi se tulee hallintolainkäytössä, jossa keskustellaan yleensä vain kirjeitse.

Niin siinä kuin hallintotoiminnassakin ei saisi yllättää asiakasta kovin pahasti. Itse tuli kerran syylistyttyä sellaiseen, kun kuvittelin sen palvelevan prosessiekonomiaa suuren asianosaismäärän takia, kun olin vielä erityisen varma päätökseni oikeellisuudesta, mutta maaoikeus kumosi koko toimituksen kuulemisvirheen takia juuri tapahtuneen yllätysmomentin takia.

Silloin otti maaoikeuden tuomio päähän mutta myöhemmin olen huomannut että siinä oli oikeasti suuri viisaus ja opetus nuorelle virkamiehelle.

KHO on saattanut olla tässä aineellisesti oikeasssa, mutta prosessissa on menty metsään ja siitä jää paha maku suuhun.

Mutta takaisin asiaan. Viralliperiaate ilman pääkäsittelyä on kyllä asianosaisen oikeusturvan kannalta ongelmallinen. Olen ehkä vähän jäävi sanomaan, mutta mielestäni toimitusmuotoinen hallintomenettely yhdistettynä virallisperiaatteeseen takaa parhaat oikeusturvatakeet asianosaiselle, vaikka onkin kyllä joskus todella työlläs päättävälle virkamiehelle. Toisaalta sen jälkeen kyllä usein on varmempi olo että tuli tehtyä varmasti oikea päätös kuin jos olisi tehnyt normaalin hallintopäätöksen, jossa asianosaisia on kuultu vain kirjallisesti. Siihenkin maailmaan nyt on tullut tutustuttua, kun on ratkaissut maanmittaustoimiston toimivaltaan kuuluvia lunastuslupia.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Maanmittari kirjoitti...

Vähän vielä jatkoa aiempaan.

Itse olen käsittänyt virallisperiaatteen yhdeksi näkökulmaksi nimenomaan sen että toimitusinsinöörinä tuon esille kaiken löytämäni aineiston, jota asianosaiset sitten voivat kommentoida ja toisaalta tällä tavoin myös ohjata keskustelun eli asianosaisten kannat ja perustelut puhumaan oikeasta asiasta. Monesti kun on huomannut että asianosaiset helposti puhuvat muusta kuin päätöksen kannalta relevanteista asioista ja keskustelu pitää johtaa oikeisiin uomiin.

Ihan tuossa MOT:in lopussa oli maanomistajan "heittona" että korvauksia he saivat vain noin 60 % siitä mitä asiantuntijat olivat arvioineet maan arvoksi. Tätä ei annettu kenenkään maanmittauslaitoksen edustajan kommentoida, ja sen tarkoituksena oli ilmeisesti painottaa sitä että jos lunastuslupa-asia hävitään KHO:ssa niin sitten myös tulee rahallisesti takkiin myöskin ja maanmittarina, joka on oppinut vannomaan täyden korvauksen periaatteen nimiin, tämä vähän vihlaisee.

Koska yleensä asianosaistenkaan asiantuntijat eivät näin suurissa lunastushankkeissa ole kokemukseltaan ihan mitään pikkutekijöitä, kuullostaa 60 % ero vaaditussa ja korvatussa korvauksessa aika isolta. Tätä Nuuksion lunastusta on jonkinverran sisäisesti käsitelty, ja tuohon 60 % arviointieroon löytyy oikeudelliset syyt eikä kyse ole varsinaisesti erilaisista arviointituloksista. Ero on nimittäin syntynyt lähes puhtaasti siitä kuinka paljon arvellaan lunastettavalla alueella olevan rakennusoikeutta. Alueella ei ole voimassa olevaa kaavaa, jolloin mahdollisten rakennuspaikkojen määrää on erityisen hankala arvioida. Lisäksi soppa vielä hämmensi että alueelle on aiemmin laadittu rantayleiskaava, joka kokonaisuudessaan kumottiin aikanaan KHO:ssa. KHO totesi että kaavassa käytetty mitoitusperuste oli oikein mutta muusta syystä se rikkoi maanomistajien tasapuolista kohtelua ja siksi se tuli hylätä, eikä Espoo sitten käynnistänyt asiassa uutta valmistelua ollenkaan. Kiistanlaiseksi kysymykseksi toimitukseen jäi se että mikä merkitys tällaisella kumotun kaavan mitoitukselle voidaan antaa rakennuspaikkoja laskettaessa.

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Tuo noin viisi kirjoitusta ylöspäin oleva sanoilla "Yllä olevan" alkava teksti näyttää aivan KHO:n edustajan kirjoittamalla. Melkeinpä luulisin tuntevani sanavalinnoista jopa tietyn hallintoneuvoksen.

Mutta ehkäpä erehdyn. Ei kai KHO yrittäisi puolustella tekemisiään "eläkeläisen" blogin keskusteluosioissa.

(Eläkeläiseltä olisi muuten hauska nähdä sitten analyysiä Ulvilan murhatapaukseen liittyvistä KRP:n touhuista.)

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Hallintilainkäytän näkeminen viranomaistoiminnan "jatkeena" eli jonknlaisena siunaajana vaikuttaa omien kokemusten perusteella varsin oudolta ja perustelemattomalta.

Muutoksenhaun muutosprosentti hallintooikeuksissa on reilu 2/3, mikä osoittaa lähinnä sitä, että niin suuressa osassa hallintopäätöksiä on toimittu lain mukaisesti. Muihin johtopäätöksiin toki voi päästä mutu-menetelmällä ja motteja katsomalla, mutta tosiseikat ovat muuta.

Hallintoprosesseissa on erikoisen tyypillistä, että häviäjä katsoo kärsivänsä suurta vääryyttä ja että kunta/valtio viranomaisineen ja tuomioistuimineen on yhtä suurta salaliittoa häntä vastaan.

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Siis väärinpäin meni: valituksen hylkääviä ratkaisuja on reilut 2/3.

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Anonyymi kirjoitti...

"Virallisperiaate tarkoittaa sitä, että tuomioistuin hankkii tarvittavan selvityksen viran puolesta." kirjoittaa anonyymi ylempänä.

Avainsana on "tarvittavan". Jos "tarvittavan" selvityksen hankkiminen johtaa valituksen hyväksymiseen ja viranomaispäätöksen kumoamiseen, selvitys ei silloin ole "tarvittava", eikä hallintotuomioistuin sitä hanki, vaan ratkaisee asian valittajan vahingoksi.

Näin toimii virallisperiaate Suomen hallinto-oikeuksissa. Tämä on käytäntö, kaikki muu on kaunisteltua teoriaa.

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Saiskos kysyä, missä päin blogisti nyt lomailee. Onko tullut vastaan mielenkiintoisen nimisiä oluita?

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Oluista oli puhetta.
Paikallisia olutmerkkeja taalla on mm. Tropical.

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lukaisin asken Suomen Asianajajaliiton lausunnon OM:n tyoryhman mietinnosta koskien uutta hallintolainkayttolakia eli lakia oikeudenkaynnista hallintoasioissa.
Jos on mitaansanomaton tuo Olli Maenpaan johdolla toimineen tyoryhmamn mirtinto - siin ei puututa korjaavasti juuri mihinkaan nykyista hallintoprosessia rasittavaan epakohtaan - niin on kylla samanlainen eli mitaansanomaton myos Asianajajaliiton lausunto.

Esim. 91 pykalasta, joka koskee em. virallisperiaatetta ja joka taysin ymparipyorea, liiton lausunnossa ei sanota mitaan!

Ainoa "valopilkku" lausunnossa on kohta, jossa sanotan, etta valituslupapaatoksia olisi "syyta alkaa perustella."

Tietenkin valituslupapaatos olisi aina perusteltava, koska perustelemattomuus rikkoo lakia ja on jopa perustuslain hengen vastaista.

Olen aina ihmetellyt, miksi hallintoprosessi on taysin erillinen saarake suomalaisessa prosessioikeudessa. Hallintolainkayttoa ovat tutkineet, tai yrittaneet tutkia, vain KHO:n esittelijat ja jotkut hallintotuomarit.

Hallintoprosessualistit, jos selaisia nyt loytyy, ei koskaan kasittele kirjoituksdissaan ja puheenvuoroissaan sita, iten asiat on siina "oikeassa" prosessioikeudessa eli riita- ja rikosprosessissa jarjestetty ja saadetty.

Toisaalta siivili- ja rikosprosessuakistut eivat koskaan kasittele hallintoprosessia; ilmeisesti he eivat sita tunne eivatka haluakaan tuntea.

Myskaan Maenpaan tyoryhman mietinnosta ei ole - tietnkaan - pyydetty lausuntoa keltaan prosessioikeuden asiantuntijalta. Lausuntoja ei haluta, koska ei ketaan "ulkopuolista" ei haluta "sekaamaan" ja muuttamaan hallintoprosessin eruiskummalisia normeja ja normittomuutta.

Sorry pikku lyonti- yms. virheet -johtuvat illan kuumuudesta!

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Norr-Rogel kirjoitti...

Ensinnä; Mitä rentouttavinta reissua palsturille. Ota pari minunkin puolestani ja syö myös silmilläsi (kaloreita 0) sikäli, kun siellä bikinikelit ilmojen puolesta on.

Toiseksi; Nyt olisi tosiaan paikka siviili- ja rikosprosessualistin arvioida mainittua hallintoprosessimietintöä vertaillen omaan leipäheittoonsa sillä totta on, ettei tätä kaiketi kukaan oikeustieteilijä ole koskaan aiemmin vakavissaan tutkinut. Ja kukapa, ainakin muutamia hallintoprosessin kritiikille alttiita seikkoja esiin nostaen, paremmin osaisi kommentoida kuin arvoisa emeritus-palsturi (?). Tuo jossain aiemmassa blogissa mainittu Mikael Koillinen (OTL) on kirjoittanut mielenkiintoisen rikos- ja hallintoprosesuaalisia seuraamuksia vertailevan artikkelin nimeltään "Seuraamusjärjestelmien leikkauspisteessä - Nulla poena sine lege certa". Siihen kannattaa tutustua. Koillinen taisi olla Turun yliopiston hallinto-oikeuden amanuenssina.

Kolmanneksi; Jos tämä täky sattuisi nappaamaan ja sinulla harrastusta asiaan olisi, tee se kuitenkin vasta kun reissu on ohi. Ota taas pari minunkin puolestani, vaikka sitä Tropicalia...

torstaina, huhtikuuta 14, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Asianajajaliiton lausunnon mitäänsanomattomuus ei ole yllätys.

Milloinkapa se liitto olisi jäsenkuntansa etua ajanut? Nykyisen puheenjohtajan johdolla päinvastoin on jopa täysin irtisanoutunut moisesta.

Jäsenkunnan edun ajamiseksi lasken myös järkevät lainsäädäntöuudistukset, jotka hyödyttävät päämiesten edun ajamista ja sitä kautta lisäävät advokaattien työn mielekkyyttä.

Miten kuuluikaan se pässin viemistä narussa koskeva sanonta?

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Erastotenes Aleksandrialainen kirjoitti...

Otetaan esimerkki virallisperiaatteesta: KHO 2007:17. Jutussa oli kysymys abiturientista, joka oli rikkonut koejärjestystä. Kurinpitorangaistuksena rehtori oli hylännyt hänen koesuorituksensa, mikä johti reppuihin. Hallinto-oikeus piti seuraamusta kohtuuttomana ja kumosi rangaistuksen.

Rehtori ja ylioppilastutkintolautakunta neuvottelivat ja YTL kehotti rehtoria valittamaan. Valituksen perusteena oli, että jos hallinto-oikeuden päätös jää voimaan, kurinpito ylioppilastutkinnossa muuttuu mahdottomaksi ja kokeen merkitys valtakunnallisena tutkintona menetetään. Myöhemmin YTL on pyytänyt, että sen rehtorin valituksen liitteenä toimittama lausunto käsitellään YTL:n tekemänä valituksena.

KHO totesi, ettei laki anna rehtorille valitusoikeutta. Sen sijaan YTL:llä on valitusoikeus julkista etua valvovana viranomaisena. KHO yhtyi YTL:n näkemykseen, joka myös omasta mielestäni on faktisesti oikea. Abiturientin tutkinto hylättiin.

Nyt KHO joutui tekemään aika ruman prosessiteknisen mutkan ja vaihtamaan asianosaista, jotta saataisiin materiaalisesti oikea päätös. Vaihtoehtona oli, kuten todettiin, ylioppilastutkinnon kurinpitomenettelyn muuttuminen laillisesti arveluttavaksi. Rikottiinko abiturientin oikeuksia? Mielestäni ei. Rehtori oli valittanut KHO:hon YTL:n kehotuksesta ja liittänyt YTL:n lausunnon mukaan. Abi oli päässyt vastaamaan argumentteihin alusta asti. Sen sijaan rehtori ja YTL olivat erehtyneet siitä, kenellä on valitusoikeus. KHO korjasi asian ja pääsi materiaalisesti oikeaan ratkaisuun.

Vaihtoehto olisi ollut järjetön: kumotaan päätös puhtaasti prosessuaalisen väärinkäsityksen nojalla ja päädytään materiaalisesti virheelliseen, yhteiskunnalle vahingolliseen ratkaisuun.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Oikeusvaltio?? Meillä on "maailman paras terveydenhoito", kuulee usein suomessa sanottavan. Yleensä sanoja Ei ole käynyt Kappelskär'iä kauempana maailmalla. Meillä on "maailman paras ja oikeudenmukaisin oikeusjärjestelmä". .. Allekirjoittanut on tuonut pari autoa perheen omaan käyttöön saksasta. Kun aina ei jaksanut kirjoittaa valitusta, niin parista autosta jäi saamatta valtion laittomasti perimät ALV maksut. Valituksia on raskas kirjoittaa, kun ne määrätään lähettämään rikokseen syyllistyneelle(Tulli), joka sitten toimittaa lausunnon oikeudelle. Sitten käsittelyssä oikeus vahvistaa 99% tullin näkemyksen. Tulli syyllistyi törkeään jatkettuun kavallukseen periessään laittomaksi tietämiään ALV-maksuja tuontiautoista. Asiasta oli EU antanut jo lausuntonsa. Suomessa KHO totesi, ettei kavallettuja rahoja tarvitse maksaa takaisin kavalluksen uhreille. MOT:n maanlunastus ohjelma vahvisti vain , että oikeuden tehtävä on suojella lakia rikkoneita viranomaisia. Uhriksi jääneen kansalaisen oikeusturvaa ei ole olemassa. Nim.L.H. Hoppu

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Erastoteneksen esimerkki oli kuvaava sen suhteen, miten "joustavasti" KHO toimii, kun kyse viranomaisen edun varjelemisesta!

Po. tapauksessa puuttui enaa vain, etta tuota onnetonta abia ei edes kuultu KHO:ssa valittajan "katevan vaihdoksen" johdosta! En tieda, tapahtuiko nain, mutta en yhtaan ihmettelisi, etta nain tapahtui.

L.H.Hopun kertoma tapaus on myos kuvaava. KHO toimi nyt verottajan jatkeena.

Kuvaa KHO:n puueettomuudesta ja riippumattomuudesta on omiaan hammentamaan minusta se tapa, jolla KHO:n presidentti toimii monissa asioissa valtioneuvoston nimeamana asiantuntijana ja lausunnonantajana.

Maan ylimman tuomioistuimen paallikkotuomarin ei pitaisi osallistua nain nakyvasti erilaisiin lainvalmistelu-yms. hankkeisiin. Se syo uskottavuutta ja luottamusta ao. tuomioistuimen riippumattomuuteen.

No, mys sen egyptilaisen mummojutun kaannyttamisasianhan kaikki myos viela muistavat.

Siinakin haluttiin "joustavasti" oikaista kaikki tavat, jotka ovat tuomioistuimen riippumattomuuden takeena.

Haluttiin miellyttaa "ylipaallikkoa", jonka oikeustajua kuulemma KHO:n anetyspaatos 5-1-1 ei miellyttanyt. Haluttiin, etta asiassa olisi lainvoimaisesta tuomiosta huolimatta meneteltava KHO:n vahemmiston tahdon mukaisesti.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Huomasin uutisista, etta Vaasan HO on muuttanut karajaoikeuden tuomiota Kauhajoen koulusurmajutussa ja tuominnut aseen kouluampujalle jattaneen komisarion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta saamaan varoituksen.

Hyva, etta tuo syyllisyys nyt vihdoin todettiin, mutta kylla tuomio on lieva, aivan liian lieva syyllisyyteen nahden.

Toivottavasti uhrien omaiset jaksavat viela kerran koota voimansa ja vieda asian KKO:een. Odotan, etta tuomio tulisi viela muuttumaan ja syytetty tuomituksi kuolemantuottamuksista.

Hovioikeuden mukaan komisariolla ei ollut "perusteltua syyta" otaksua, etta Matti Saari syyllistyisi kouusurmiin.

Tasta voidaan hyvilla perusteilla olla eri mielta.

Sakasssa koulusurmaajan isa, joka jatti aseen kodissaan valvomatta, tuomittiin ammuttujen koululaisten kuolemantuottamuksesta ehdottomaan vankeuteen, koska katsottiin, etta kotona asuvan mielenhairioisen pojan takia asetta olisi tullut sailyttaa lukitussa kaapissa.

Suomessa poliisi, jolla on virkavelvollisuus huolehtia siita, ettei aseita anneta hairiintyneille, suorastaan jatti aseen tulevan kouklusurmaajan kasiin: ei tuomiota kuolemantuottamuksesta!

Kahden maan tuomioistuimen ratkaisun valilla on selkea ristiriita.

Kun on lukenut Kauhajeon jutun esitutkinta-asiakirjoja ja todistajina kuultujen poliisimiesten kertomuksia ja muiden todistajien lausumia, en ole voinut kylla tulla muuhun tulokseen kuin sihen, etta tapauksessa oli selvasti nahtavissa vaara tulevasta kouusumarmasta.

Kylla jutussa olisi ehdottomasti saatava valituslupa ja KKO;n tuomio.

Ei voi valttya olettamukselta, etta alemmat oikeudet ovat jostakin syysta halunneet vahatella pohjalaisen komisarion vastuuta - Pohjanmaalla kun ollaan.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Petri Vesa kirjoitti...

Asianajajaliiton lausunnossa on puututtu blogistin mainitsemaan asiaan, ei 91 §:n vaan 47 §:n kohdalla. Tässä lainaus lausunnosta:

47 §:n perusteluissa todetaan: ”Päätöksen perusteena käytettävistä oikeussäännöistä asianosaista ei yleensä tarvitse kuulla. Asianosaista olisi kuitenkin yleensä syytä kuulla tutkimisen edellytystä koskevasta kysymyksestä, mikäli valituksen tutkimisen edellytykset ovat oikeudellisesti tai tosiseikkojen puolesta epäselvät tai tulkinnanvaraiset”. Työryhmän kuulemistilaisuudessa asianajajat pitivät epäkohtana sitä, että toisinaan hallintotuomioistuimet saattavat hyvin yllätyksellisillä perusteilla ratkaista asian tai jättää sen tutkimatta ilman, että missään vaiheessa oikeudenkäyntiä olisi peruste tullut esiin. Hallintoprosessissa, jossa ei yleensä käsittely ole välitöntä tämä tulee useimmin esiin kuin yleisissä tuomioistuimissa, joissa asia valmistellaan suullisessa käsittelyssä. Asianajajaliiton mielestä pelkkä maininta lain perusteluissa, että ”olisi syytä kuulla” ei riitä, vaan asia pitäisi säännellä esimerkiksi seuraavalla tavalla. ”Hallintotuomioistuimen on myös kuultava oikeudenkäynnin osapuolia sellaisista oikeudenkäynnin lopputulokseen vaikuttavista seikoista, joihin kukaan osapuoli ei ole vedonnut.”

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Monet asioita yleensä ymmärtävät ovat lukeneet KHO:n päätökset, jotka löytyvät nyt MOT:n sivustolta. Kukaan heistä ei ole löytänyt sieltä mitään väitettyä viran puolesta toimimista. Voisiko blogisti tai joku muu ystävällisesti ihan kädestä pitäen kertoa, mikä se pointti on ja mistä kohdasta se sieltä oikein löytyy.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Olisiko yleisissä tuomioistuimissakin hiukan viranomaistoiminnan jatkeen vikaa?

Muistaakseni Mikkelin pamauksessa eli Jakomäen pankkiryöstössäkin poliisi sai puhtaat paperit, vaikka käyttäytyi kuin lauma uteliaita siviilejä ja sulutti ryöstäjän lopulta kaupungin keskustaan kaikken vilkkaimmalle paikalle, mitä vain kaupungista yöaikaan löytyi.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

MOT:n kásittelemassa lunastus- tai Natura-asiassa en ole viela lukenut KHO:n paatoksia, kun lahdin tiistaina Etelan reissuun. Palaan asiaan ja kun palaan kotomaahan.Otetaan nyt sentaan loma lomana.

Miksikohan KHO ei julkaissut noita kumpaakaan paatostaan aikanaan internetissa eli Finlexissa?

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ok, hyva etta Asianajajaliiton lausunnossa oli kuitenkin puututtu tuohon materiaaliseen prosessinjohtoon koskien kulemista sovellettavien oikeusnormien kohdalla.

Tuota kohtaa lausunnossa on si´ta selatessani huomannut.

Mutta viela tarkeampaa olisi ollut puuttua sihen,etta uudessa lakiehdotuksessa ei ole saannosta vaittamistaakasta tai siita, missa kohdin tai laajuudessa hallintotuomioistuin on sidottu valituksenalaisessa paatoksessa ja/tai valituksessa vedottuihon oikeustosiseikkoihin.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Anonyymi kirjoitti...

Julkaisemistarpen arvioimiseksi pitäisi varmaan tietää, oliko tässä KHO:n Nuuksion päätöksessä jotakin oikeudellisesti erikoista vai oliko kyseessä yksi monista suunnilleen samantapaisista luonnonsuojelulakiasioiden ratkaisuista. Valituslupakynnystähän näissä jutuissa ei ole, joten KHO ratkaissee tällaisiakin vuosittain asiallisesti aika lailla. Netistä löytyvän KHO:n vuoden 2009 vuosikertomuksen mukaan tuon vuoden lopussa luonnonsuojelulakijuttuja oli vireillä siellä 49.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Ns. "kummallisia" ratkaisuja, joita ei haluta jostakin syysta - esim. juuri menettelyn erikoisuuksien takia, julkaista, voidaan hyvin jattaa julkaisematta.

Ko. tapauksessa joka tapauksessa maanomistajien mielesta ratkaisu oli kummallinen ja tuli heille yllatyksena.Siita ei paasta mihinkaan.

Puhutaan oikeudenkayntimenettelyn koetusta oikeudenmukaisuudesta eli siita, kokevatko jutun asianosaiset oikeuskasittelyn reiluna ja asianmukaisena. Puhutaan myos oikeudenmukaisuuden tunnusta.

Naihin kysymyksiin kiinnitettiin huomiota runsaasti mm. tuomioistuinlaitoksen kehittamiskomitean mietinnossa (KM 2003:3).

Nayttaa silta, etta po. MOT-jutussa maanomistajat eivat kokeneet KHO:n oikeusrosessia lainkaan oikeudenmukaisena ja reiluna.

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Lueskelin taalla paallisin puolin Vaasan HO:n tuomiota Kauhajoki-jutussa.

Olen pettynyt hovioikeuden nayttokysymyksen perustelujen suppeuteen ja siihen, ettei pro et contra-metodista nay perusteluista juuri jalkeakaan.

Myos HO:n perusteluista valittyy kuva, jonka mukaan oikeus yrittaa kaikin voimin selittaa tapahtunutta eli komisarion laiminlyontia parhain pain.

Ikaan kuin komisario olisi ollut muita ja ns. tavallisia poliisimiehia jotenkin heikkolahjaisempi alylliselta kapasiteetiltaan. Tastahan ei tietenkaan voi olla kuitenkaan kyse.

Paha puute perusteluissa on se, ettei todistajien kertomuksia ole edes vaivauduttu kaymaan yksityiskohtaisesti lavitse; ainoita todistajia, jotka edesmainitaan ho:n tuomiossa niemlta, on Vesa Nyrhinen.

Hanen kertomuksensa nayttoarvo on vesitetty perusteluissa silla, etta han oli kertonut ns. toisen kaden tietoa ja etta kertomus on annettu aikana, jolloin oltiin viela jarkyttyneita tapahtumasta.

Ei vaikuta kovin johdonmukaiselta. Nyrhista ei kaiketi kuultu heti tai seuraavana paivana vaan vasta myohemmin.

Minusta jo se aineistao, jonka Matti Saari laittoi internettiin, kertoi vakavasta koulusurman vaarasta. Han ihannoi selvasti Jokelan ampujaa Auvista monia pienia yksityiskohtia myoten. Kauhajoen komisario oli kaynyt Jokelan jalkeen eriyisessa koukutustilaisuudessa, jossa kasiteltiin koulusurmia ja potentiaalisten koulusurmaajien tunnistamista jne.

Mutta nama seikat eivat painaneet hovioikeudessakaan mitaan. Ratkaisevaa tuntui olevan se, etta komisario oli puhuttanut Saarta eika ollut tunnistanut vaaraa.

Pitaisi kuitenkin muistaa, etta syytetylla ei ole totuusvelvollisuutta, toisin kuin todistajailla, eika kyse ole ollut sita, miten komisario henkilokohtaisesti koki tilanteen, vaan miten hanen olisi pitanyt aseluvista vastaavana virkamiehena suhtatua asiaan.

Komisariohan ei valittanyt edes tutustua kaikkeen Saaren internettiin laittamaan aineistoon.

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Anonyymi kirjoitti...

"Myos HO:n perusteluista valittyy kuva, jonka mukaan oikeus yrittaa kaikin voimin selittaa tapahtunutta eli komisarion laiminlyontia parhain pain."

Ja edellämainitusta välittyy kuva että virkamiehet nauttivat erityistä "suojelusta" vaikka tekisivät megaluokan mokia!

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Tassa viime hetken vaaliveikkaus huomisten eduskuntaavlien osalta.

Puolueiden aaniosuus annatuista aanista JV:n mukaan:

kokoomus 21 %
demarit 19 %
persut 18 %
keskusta 17 %
vasurit 8 %
vihreat 8 %
krist. 4,5 %
rkp 4,5 %

Veikkaus on tietenkin hieman toiveajatttelun mukainen.Demarit voi yllattaa ja nousta jopa suurimmaksi puolueeksi. Myos persut voivat saada enamman aania.

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Anonyymi kirjoitti...

No niin, vaalitulos on nyt nahty.

Minun ennustukseni puolueiden jarjestyksesta meni isojen puolueiden osalta taysin nappiin!
onittelen itseani siita - jo hiukka aiemmin - ja kumosin muutaman kolpakiollisen Triopicalia paikallisessa suomalaisessa ravintolassa ("Mummolassa", einomaiset mummon lihapullat muuten), jossa oli jarjestetty vaalivalvojaiset paikallisille harmalaisille turisteille.

Meno siella oli ylen rauahallista. Ei edes Pate Vayrysen putaminen eduskunnasta herattanyt mitaan maan surua.

Yritin selittaa tilannetta porukalle ja Paten puotoamista silla, etta nama nyt olivat Patelle ns. valivaalit, koska Paten tahtain on jo ensi vuoden Pressan valeissa!

Hemmetin hyvat vaalit monessa suhteessa!

Koomuksesta tuli lopultakin maan suurin puolue, vaikka kyseessa olivat todelliset persujen "rotestivalit"! Naissa olosuhteissa todella hieno suoritus kokoomukselle ja erityisesti Jyrki Kataiselle!

Taman jalkeen ei liene epailystakaan siita, kuka on Suomen seuraava paaministeri!

Vai onko?

Yhta hienot vaalit nama vaalit olivat sikali, etta monet vanhat kansanedustajat, joilla ei todellakaan ollut enaa jarkevastio ajatellen mitan kayttoa eduskunnassa, putosivat!

Vayrysen Pate on toki luku sinansa - han olisi paassyt helposti "jatkoon" Lapista, mutta ajatellaanpa seuraavia nimia, jotka tipoutivat - ja hyva niin!!!

- Suvi Linden
- Timo Kaunisto samoin kuin hanen nykyinen vihrreiden tyttoysrtavansa Ojansivu Hameesta
- Sirpa Asko-Seljavaara
- Pentti "Stasi"Tiusanen
- Uusipaavalniemi
- Akaan-Penttila
- Juhani Korkeaoja
- Minna Sirno
- Juha Mieto
- painija Asell
- jne, jne.

Nyt en muista laheskaan kaikkia "hyvalla syylla" tippuneita" - vissiin liikaa jo tota Tropicalia - mutta palaan asiaan huomenissa tarkemman analyysin merkeissa.

Hyva mys se, ettei jarmo Korhonen (jepu) paassyt! Perunakampanjastaan huolimatrta! Kylla kansa tietaa.

Kylla kepu karsi tappion suurelta osin juuri Matti vanhasen ja Jarmo Korhosen mohlalilyjen takia!

Mari Kiviniemi ei olisi ansainnut nain suurta tappiota - tappion kuitenkin.

Harmi, etta nailla nakymilla prof. emeritus Erkki Havansi (persut) tipahti sittenkin aivan viime viime metreilla ja jai varamieheksi muutaman hassun aanen paahan eduskunnasta Uudeltamaalta!
Han oli aivan kalkkiviivoilla viela mukana menna lapi.

Palaan asian huomenna.

Jyrki Virolainen

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Jyrki Virolainen kirjoitti...

Luin askeisen kommenttini.

Olipa siina hieman noita lyontivirheita!

Sorry!

Taalla on viela sunnuntai, palaan asiaan huomenna maanantaina.

Taalla seurataan vain footballia, ei valiteta vaaleista! Luotetaan siihen, etta herrat Katainen ja Soini hoitavat myos Hispaanian ja muiden Valimeren maiden ns. meloonien asiat!

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

51.   Edellä ja jäljempänä liitetiedostoineen ja liitetiedostoviittauksineen sekä EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimien päätökset päätöslinkkeineen ja niiden yhteydessä eriteltyine tiivistelmä- ja perustelukohtineen oleva teksti yhdessä Jyrki Virolaisen blogitekstin ja siihen lähetetyt moninaiset kommentit osoittavat, tai ainakin pitäisi osoittaa kaikille lukutaitoisille ja luetun tekstin ymmärtävälle jotakin. Eli mm. toivottavasti aikakin sen, että Suomen Natura 2000 toteutus on kaikkien osalta EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu sotku- ja sekamelskakokonaisuus, joka on vailla vertaa. Se on kuin sen entisen alokkaan asento, joka ei korjaantunut muulla kuin tekemällä se uudestaan.

52.   Emeritusprofessori Jyrki Virolaisen blogitekstin Korkein hallinto-oikeus (KHO) "keikkui kuin harakka tervatulla sillalla" kommenttiteksteistä kannattaa kiinnittää huomio muun ohessa ainakin siihen, että ympäristöministeriössä töissä ollut henkilö kirjoittaa anonyyminä seuraavaa;

52.1.”Anonyymi kirjoitti...

Itse olen toiminut ympäristöhallinnossa naturan valmistelun aikaan ja saanut kunniakirjankin sen hankkeen toteuttamiseen osallistumisesta. Ympäristökeskuksissa naturaa valmistelemaan ryhdyttiin yksinkertaisesti vain laittamalla kaikki vanhempiin luonnonsuojeluohjelmiin ( soidensuojelu-, lintuvesi-, rantojensuojelu-, lehtojensuojelu-, jne ja kansallispuisto-ohjelma ) kuuluvat alueet ja jo perustetut suojelualueet uuteen naturaohjelmaan. Joitakin vähämerkityksisiä jätettiin pois ja lisäyksiäkin haviteltiin. Minkäänlaista direktiivin edellyttämää suhteellista arviointia ei tehty vaan lomakkeet koristeltiin vain lintu- ja luontodirektiiviin kuuluvilla laji ja luontotyyppinimillä. Toiminta oli maanomistajienkin kannalta pääasiassa tarkoituksenmukaista koska vanhojen ohjelmien ulkopuolisia alueita ei paljonkaan tullut. Järvisten alue varmaankin tekee osin poikkeuksen, tilaisuus kun tekee ympäristöhallinnossakin varkaan. Lisäksi uusia alueita tuli hieman kun natura digitoitiin eri koordinaatistolla (muistini mukaan) kuin millä vanhat peruskartat oli tehty (joiden mukaisia oli vanhat suojeluohjelmat) ja rajauksia ei kuulemma siinä vaiheessa kun virhe huomattiin voinut enää korjata ainakaan alaspäin.

Hankkeella oli eu:sta johtuva tiukka aikataulu (taisi olla eu-tuomioistuimen uhka) ja kun loppuvaiheessa huomattiin että eihän tämä mennyt direktiivien mukaan laisinkaan, lätkäisi hallitus kuitenkin päätöksen. Tätä laitonta prosessia sitten ympäristöministeriö ja KHO ovat yrittäneet peitellä.”

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

53.   Kommenteissa esiintyvistä lukuisista kirjoitusvirheistä huolimatta Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut katsoo oikeudekseen esittää ja lähettää edellä olevan vastineen eli tämän kohdan edellä ja jäljempänä olevan teksti- ja tekstinsanomakokonaisuuden liitteineen Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllöselle ja muille Euroopan parlamentin jäsenille, Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistölle, pääministerille, valtioneuvostolle ja sen eri ministeriöille ja niissä toimiville ministereille erityisesti ympäristöministerille ja oikeusministerille, alueellisille ympäristökeskuksille ja kansanedustajille sekä kaikille muille haluamilleen edellä luetteloimattomille tahoille. Pois lukien EU komissio, Oikeuskanslerinvirasto ja siellä toimivat oikeuskanslerit sekä apulaisoikeuskanslerit ym. laillisuutta valvovat henkilöt. Pois lukien edellä sanottujen lisäksi Eduskunnan oikeusasiamies ja apulaisoikeusasiamies sekä muut siellä laillisuutta valvovat henkilöt. Kuten pois lukien myös Korkein hallinto-oikeus (KHO) ja Korkein oikeus (KKO). Joille pois luetulle ei tätä vastinetta eikä tämän edellä ja jäljempänä olevana teksti- ja tekstinsanomakokonaisuutta liitteineen Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen eikä allekirjoittaneen toimesta toimiteta. Toimittamattomuuden syy ja sen perustelut seuraavassa kappaleessa.

54.   EU komissiolla, Suomen hallinnon laillisuusvalvojilla ja KHO:lla, kuten myös KKO:lla on oma-aloitteinen velvollisuus lopettaa EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen mielivalta Suomen Natura 2000 toteutuksessa. Oma-aloitteinen velvollisuus edellyttää saattamaan Suomen Natura 2000  toteutus EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi. Kaiken lisäksi vielä ilman minkäänlaisia seurannaisvaikutuksia millään tavalla mihinkään suuntaan tai mihinkään kohteeseen. Henkilöistä puhumattakaan.

55.   Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen eikä allekirjoittaneen syyksi voida lukea sitä, mitä Suomen Natura 2000, EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen toteutussekamelska, sen kaikkine valtaa ilman vastuuta vallankäyttötavoitteineen on ainakin tähän asti ollut. Valitettavasti seuraukset ovat ulottuneet vastapuolen ilmoituksien seurauksena, jopa  allekirjoittaneenkin kohdalla, jopa yksityisoikeudellisiin oikeudenkäynteihin asti. Ainakaan muilta vaikutelmilta ei ole voinut viimeaikaistenkaan tapahtumien seurauksena välttyä.

56.  Edellä kohdassa 52.1 professori Jyrki Virolaisen maanantaina 11. huhtikuuta 2011 julkaiseman blogikirjoitukseen numero 422. ”Korkein hallinto-oikeus (KHO) keikkui kuin harakka tervatulla sillalla" anonyyminä 13.4.2011 lähetetyn kommenttitekstin; ”Itse olen toiminut ympäristöhallinnossa naturan valmistelun aikaan ja saanut kunniakirjankin sen hankkeen toteuttamiseen osallistumisesta. Ympäristökeskuksissa naturaa valmistelemaan ryhdyttiin yksinkertaisesti vain laittamalla kaikki vanhempiin luonnonsuojeluohjelmiin ( soidensuojelu-, lintuvesi-, rantojensuojelu-, lehtojensuojelu-, jne ja kansallispuisto-ohjelma ) kuuluvat alueet ja jo perustetut suojelualueet uuteen naturaohjelmaan. Joitakin vähämerkityksisiä jätettiin pois ja lisäyksiäkin haviteltiin. Minkäänlaista direktiivin edellyttämää suhteellista arviointia ei tehty vaan lomakkeet koristeltiin vain lintu- ja luontodirektiiviin kuuluvilla laji ja luontotyyppinimillä. Toiminta oli maanomistajienkin kannalta pääasiassa tarkoituksenmukaista koska vanhojen ohjelmien ulkopuolisia alueita ei paljonkaan tullut. Järvisten alue varmaankin tekee osin poikkeuksen, tilaisuus kun tekee ympäristöhallinnossakin varkaan. Lisäksi uusia alueita tuli hieman kun natura digitoitiin eri koordinaatistolla (muistini mukaan) kuin millä vanhat peruskartat oli tehty (joiden mukaisia oli vanhat suojeluohjelmat) ja rajauksia ei kuulemma siinä vaiheessa kun virhe huomattiin voinut enää korjata ainakaan alaspäin.

Hankkeella oli eu:sta johtuva tiukka aikataulu (taisi olla eu-tuomioistuimen uhka) ja kun loppuvaiheessa huomattiin että eihän tämä mennyt direktiivien mukaan laisinkaan, lätkäisi hallitus kuitenkin päätöksen. Tätä laitonta prosessia sitten ympäristöministeriö ja KHO ovat yrittäneet peitellä.”, perusteella Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut katsoo oikeudekseen ihmetellä Suomen valtaa ilman vastuuta vallankäyttömentaliteettia. Samoin siitä milloin mihinkin milläkin tavalla koituvia seurauksia. Jyrki Virolaisen blogikirjoituksesta kopioitu kommenttiteksti on tuskin ”trollaus”. Kokemuksesta voin sanoa, että anonyyminä esitetty teksti osoittaa juuri sen tilanteen miten käytännössä ympäri Suomea Natura 2000 asiassa toimittiin. Se, että siitä oikein kunniakirjojakin jaettiin, oli allekirjoittaneelle uusi tieto tuolloin. Ja on sitä varmaan vieläkin useimmille tahoille.

56.1.           Valtaa ilman vastuuta vallankäyttömentaalitoiminnan seurauksena Suomi luovutti Natura 2000 alueiksi yli kolminkertaisen määrän alueita sen sijasta mitä olisi kuulunut tai tarvinnut luontodirektiivin perusteella luovuttaa. Alueellisesti tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että Suomi luovutti yli 40 kilometrin levyisen kaistaleen Hangosta Utsjoelle, johon suojavyöhykkeet päälle, ylikansalliseen päätäntävaltaan lähes korvauksetta, missä mitään ei saa tehdä ilman komission hyväksyntää.

56.2.           Valtaa ilman vastuuta vallankäyttömentaalitoimintaperiaatteella Suomi luovutti kolminkertaiset alueensa lähes korvauksetta siitäkin huolimatta, että Euroopan yhteisöllä, nykyisin Euroopan unionilla on luontodirektiivin 8 artiklan mukaan velvollisuus korvata täysimääräisesti kaikki Natura 2000 verkostoon hyväksyttävät alueet, mikäli jäsenvaltio esittää laskun. Suomi esitti korvattavaksi vain hippuja siitä määrästä mitä sillä oli niin halutessaan mahdollisuus edellyttää EU:n maksettavaksi. Siis vain murto-osan siitä mitä EU:n olisi tullut jäsenvaltio Suomellekin sen niin halutessa velvollisuus korvata. Huomioon otettavaksi se, että EU:n korvausvelvollisuus koski alueita, joilla oli ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai ensisijaisesti suojeltavia lajeja. Tämänkin seurauksena liite III 1 vaiheen arvioinnit, luokittelut ja luetteloinnit, siis myös liite III D kohdan luettelointi oli velvollisuus toteuttaa EY:n, nykyisin Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön velvoittamana, ennen komissiolle tehtävää ehdotusta (SCI-alueet) ja ilmoitusta (SPA-alueet). Todettakoon jälleen kerran se, että Suomessa liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja eikä luettelointeja ei ole olemassa. Ainakaan niitä ei ole Natura 2000 oikeudenomistajille esitetty.

56.3.           Syyksi miksi valtaa ilman vastuuta käyttävät tahot eivät täysimääräistä korvauslaskua esittäneet, Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut näkee sen, että esittämällä täysimääräisen laskun ja siitä kiinni pitämällä, komissio olisi mitä todennäköisemmin ilmoittanut Suomelle, että EU:lle riittää vähempikin aluemäärä, käyttäkää niitä liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja luontodirektiivin luontotyyppi- ja lajialueet SCI- alue-ehdotuksenne ja lintudirektiivin SPA-alueilmoituksenne perusteena. Jonka seurauksena valtaa ilman vastuuta käyttävien instanssien vastuuton vallankäyttö olisi merkittävästi pienentynyt. Valtaosin loppunut kokonaan. Sillä, mikäli alueella ei ole liite III arviointien, luokitteluiden ja luettelointien perusteella Natura 2000 arvoja, ei sillä ole karrikoiden ilmaistuna Suomen kaltaisessa runsaissa luontaisissa olosuhteissa kansallisiakaan suojeluarvoja. Yhtenä esimerkkinä Kemihaaran suot niminen ja FI1300907 numeroinen alue, jonka KHO edellytti oikeuskanslerin avustamana ilman liite III 1 vaiheen arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja liitettäväksi Natura 2000 ehdotukseen ja ilmoitukseen. Brysseliin laskeuduttaessa 30.1.2004 yleishavaintoni oli se, että siellä peltojen välissä olevien metsäalueiden pinta-ala verrattuna ympärillä olevaan peltopinta-alaan, olivat pieniä. Suomessa tilanne on päinvastainen. Peltoalat ovat yleisesti ottaen metsien pinta-aloihin verrattuna pienet. Todella pienet.

57.  Toiseksi, valtaa ilman vastuuta mallioppilaslähtökohtamentaliteetilla, josta ei ainakaan taloudellisia palkintoja jaeta, Suomen osalta toteutetuksi asiaksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut katsoo oikeudekseen nostaa uusiutuvan energian. Siinä EU edellytti ja päätti uusiutuvan energian osuudeksi 20 %:a energian kokonaismäärästä. Josta Suomella oli tuolloin jo uusituvilla toteutettuna 18 %:a. Johon lisäystä ei olisi tarvittu enää kuin 2 %:a, jotta EU:n asettama velvoite olisi toteutunut Suomen osalta. Mutta mitä teki mallioppilaslähtökohtamentaliteettinen Suomi? Sen edustaja, tuolloinen valtaa ilman vastuuta toteuttanut pääministeri ilmoitti Suomen lisäävän tuota jo toteutettua 18 prosenttia 20 prosentilla. Toisin sanoen hyväksyi mallioppilaslähtökohtamentaliteetilla Suomen osalle 38%:n uusiutuvan energian osuuden, ottamatta huomioon ollenkaan  sitä, että Suomi on pohjoisin ja kylmin EU maa. Eikä tässä vielä kaikki. Nyt Suomi, säilyttääkseen metsiinsä laadukkaalla metsiensä hoidolla kasvattamansa puumäärän ja sillä saavuttamansa hiilidioksidinielumääränsä, joutuu rajoittamaan hakkuitaan ja ostamaan päästöoikeuksia, jotta se voi ylläpitää Naturan lisäksi myös uusiutuvan energian asiassa tuota valtaa ilman vastuuta mallioppilaslähtökohtamentaliteettiaan. Suomen osalta on surkuhupaisaa se, että EU:n toimesta Suomen hakkuut rajoitettiin ilman päästökauppamaksuja jopa metsien vuosittaista kasvua pienemmäksi. Että sillä lailla! ”Ylös ulos ja lenkille”, niin kuin aikoinaan Niilo Tarvajärvi tapasi sanoa.

58.   Miten käy Britannian EU eron aiheuttamista lisämaksuissa? Ottaako Suomi niistäkin mallioppilaslähtökohtamentaliteettia edelleen jatkaen ja toteuttaen suoritettavakseen suuremman osuuden mitä sille kuuluu, jää nähtäväksi?

59.  Tämän Kyllösen vastineen lopuksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys ja allekirjoittanut kopioi seuraavaan kohtaan eli kohtaan 59.1 Tekniikan tohtori Esa Erannin vuonna 2007 Nykypaino OY:n julkaiseman kirjan; ”SUOMEN YMPÄRISTÖPOLITIIKKA - KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ VAI VASTUUTONTA VALLANKÄYTTÖÄ?”, sivu kolmessa olevan tiivistelmätekstin ja sen edessä olevan informaatiotekstin suorana lainauksena. Ko. edellä olevan lähdeaineistoilmoituksen lisäksi jo edellä oleva kirjan nimi ja sen tiivistelmäteksti osoittaa sen, ettei Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen voimakas, ehkä joidenkin mielestä jopa tyrmistyttäväkin Kyllösen vastinetekstin sisältö ole perusteetonta.

59.1.           ”Eranti, E. 2007. Suomen ympäristöpolitiikka – kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä? Teknillisen

korkeakoulun vesitalouden ja vesirakennuksen julkaisuja, 14. 188 s. ISBN 978-951-22-8626-3 (nid.), ISBN 978-

951-22-8682-9 (PDF), ISSN 1456-2596.

Avainsanat: ympäristövaikutusasteikko, ympäristötase, ruoppaus, tributyylitina, ympäristöhallinto, valtateoria, päätöksenteon sirpaloituminen, sosiologia, kansantalous, ympäristöoikeus, suhteellisuusperiaate

TIIVISTELMÄ

Oikeusjärjestelmämme hakee tasapainoa eri oikeushyvien kesken. Ympäristöoikeudessa keskeinen suhteellisuusperiaate edellyttää ympäristökysymysten suuruusluokkien hahmottamista. Itse asiassa tämä on helppoa, kuten tässä tarkastelussa on konkreettisin esimerkein osoitettu.

Jos esimerkiksi Vuosaaren satamahanke olisi toteutettu aivan tavanomaisena ruoppaus- ja vesiläjityshankkeena, koko hankkeen aikainen tributyylitinapöllähdys olisi vastannut yhden Vuosaaren selälle laillisesti ankkuroidun 90-luvun valtamerirahtilaivan kahden kuukauden päästöä. Jos toisaalta IPCC:n ennusteet ilmastonmuutoksesta ovat oikeaan osuvia, yhden perheen osuus Suomen vuoden kasvihuonekaasupäästöistä on esitettyjen arviolaskelmien mukaan ympäristöongelmana samaa suuruusluokkaa kuin Kaukaan tehtaiden kohuttu jätevesipäästö.

Käytännössä ympäristöhallinto ei ole suuruusluokista kiinnostunut. Näyttää jopa siltä, että ympäristöpolitiikassa sotketaan tahallaan tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat sekä omat ja muiden ongelmat. Osittain tämä selittyy julkishallinnon päätöksenteon sirpaloitumisella.

Ympäristöpolitiikan epärationaalisuutta käsitellään tässä kirjassa pääasiallisesti valtateorian pohjalta. Ympäristöpoliitikot ja ympäristöhallinto taistelevat vallasta ja resursseista käyttäen hyväkseen klassisia vallanrakentamisen keinoja: kestävän kehityksen ideologiaa, tuntematonta uhkaa, syyllistämistä, manipulaatiota ja hurskastelua. Valta-asemaa vahvistaa ympäristöhallinnon mahdollisuus tuottaa huomattavaa vahinkoa tuotannolliselle toiminnalle hyödyntämällä keskeistä asemaansa normivalmistelussa ja lupaprosesseissa. Vallan rakentamisen kannalta asioiden paneminen suhteeseen ei ole suotavaa, koska järjen käyttö vähentää vallan käytön mahdollisuuksia.

Julkishallinnon tutkimusinstituutit ja pääkaupungin valtamedia ovat mukana manipulaatiotyössä siksi, että se on niiden omassa intressissä. Julkiseen keskusteluun tuodaan asioita, joiden ympäristövaikutukset ovat täysin marginaalisia todellisiin riskeihin, esimerkiksi laajaan sotilaalliseen konfliktiin tai ilmastonmuutokseen verrattuna. Toisin kuin väitetään, energia tai raaka-aineet eivät ole Suomesta loppumassa. Emme ole myöskään hukkumassa jätteisiin tai törmäämässä ekokatastrofiin.

Kirjan kansantaloudellisessa tarkastelussa osoitetaan, että harjoitetulla ympäristöpolitiikalla on vakavia taloudellisia, sosiaalisia ja oikeudellisia seurauksia.

Johtopäätösosassa viitoitetaan tietä kohti rationaalista ympäristöpolitiikkaa. Sen keskeistä sisältöä ovat asioiden suuruusluokkien hahmottaminen, keskittyminen olennaiseen ja kiistakysymysten ratkominen työn ja toimeentulon turvaamisen edellyttämässä tahdissa. Myös valta ja vastuu pitäisi kytkeä konkreettisesti toisiinsa.”

 

60.  Koko tekniikan tohtori Esa Erannin kirja avautuu osoitteesta: http://www.ymparistovalta.net/pdfs/koko_kirja.pdf  Senkin osalta antoisia lukuhetkiä.

Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 6.3.2018

Markku Sahlstedt

Pro Real Life edunvalvontayhdistys

Liitteenä ohessa tiedostonimillä ”Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria - Maaseudun-Tulevaisuus.htm 31_8_2016.pdf (300kt)”, ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman 3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf 1 Mt), ”Komission vast 24 9_2_2009.rtf (99 kt)”, ”Silikaattikallio käännösvirhe GTK.doc (118 kt)”,  ”HYLA 794648.pdf (735 kt)”, ”Virallinen lehti nro 40 4.4.2012 23_2_2018.pdf (898kt)”, ”Virallinen lehti nro 27 3.3.2012 23_2_2018.pdf (2 Mt)” ja ”ProRealLife.otd (34 kt)” olevat liitetiedostot.


******************************************
******************************************

Lähettäjä: KYLLÖNEN Merja [mailto:merja.kyllonen@europarl.europa.eu]
Lähetetty: 31. tammikuutata 2018 13:08
Vastaanottaja: 'Markku Sahlstedt'
Aihe: RE: Estääkö Euroopan yhteisön sittemmin Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu Natura 2000 alue Rovaniemen asiapohjaisen ja asiaperusteisen tulvasuojelun?

Hei Markku
Ohessa muutamia vastauksia ja ajatuksia asiasta laajemminkin :)
Yt.Merja


NATURA 2000

1.       Estääkö EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomen Natura 2000 alueisiin Kemihaaran suot nimellä (numero FI1300907), ilman luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja ympätty Natura 2000 alue Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun?

Ø  kysymys selkeämmin: Estääkö väärin toteutettu Natura 2000 Rovaniemen tulvasuojelun?

Ø  Kemihaaran suot on todettu luonnonsuojelualueeksi ja on osa Natura 2000 verkostoa. Tämä estää Vuotoksen tekoaltaan rakentamisen, mikä voisi edistää tulvasuojelua.

2.       Antaako Suomen 100-vuotinen itsenäisyys esim. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO:lle) oikeuden olla noudattamatta Euroopan unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä?

Ø  Ei.

Mistä kyse?
Natura 2000 on Euroopan unionin hanke, jonka tavoite on tukea luonnon monimuotoisuutta. Hanke turvaa Euroopan unionin luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Näitä luontotyyppejä on Euroopassa noin 200 ja lajeja noin 700.
Suomessa Natura-alueita on neljää tyyppiä:

• Natura 2000 -alueita, joilla suojellaan lintudirektiivin I liitteessä mainittuja lajeja
• Natura 2000 -alueita, joilla suojellaan luontodirektiivin II liitteessä mainittuja lajeja
• alueita, joilla suojellaan molempia
• alueita, joilla ei ole kumpiakaan edellä mainittuja, mutta joilla muutoin suojellaan luonnon monimuotoisuutta.
  

Jokainen EU:n jäsenmaa laatii kansallisen luettelon luontodirektiivin mukaisista Natura-alueistaan. Jäsenmaat osallistuvat luetteloidensa arviointiin yhteistyössä Euroopan komission ja Euroopan ympäristökeskuksen luontokeskuksen kanssa. Arviointi suoritetaan kullekin luonnonmaantieteelliselle vyöhykkeelle erikseen. Lopullisen päätöksen tekee EU:n ministerineuvosto tai komissio.

Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria?

·         yhtään Suomen Natura 2000-aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää

·         kaikki Natura-direktiivin vaatimat luontokohteiden arvioinnit, luokittelut ja luetteloinnit ovat tekemättä

·         EU:n komissio ei ole Natura-alueiden osoittamisten eikä valintojen osalta vaatinut Suomelta Natura-sääntöjen noudattamista

·         eikä edes EU tuomioistuimen päätösten perustelujen noudattamista

·         komissio ei myöskään ole edellyttänyt luontodirektiivin viemistä kansalliseen lakiin siten kuin unionin oikeuskäytäntö edellyttää

·         KHO on muokannut ja muuttanut valintaperusteista sekä alueiden perustamisen perusteista kesken käsittelyn

EU:n luontodirektiivi ja Natura 2000 luontotyyppiopas - vertailu silikaattikalliot-luontotyypin tulkinnasta ja vastaavuudesta

·         Natura 2000-luontotyyppioppaan tulkinta poikkeaa silikaattikalliot-luontotyypin osalta huomattavasti EU:n virallisesta luontotyyppioppaasta

·         merkittävin ero on termin siliceous tulkinnassa

·         luontotyyppioppaassa tämä kivilajin hapanta, kvartsipitoista koostumusta tarkoittava termi on käännetty sanalla silikaatti, mikä geologisessa terminologiassa on yleisnimi tärkeimmälle kivilajeja muodostavalle mineraaliryhmälle

·         käytännössä siis kaikki Suomen kivilajit ja kallioalueet ovat silikaattikallioita

·         Natura 2000-luontotyyppioppaan silikaattikallio tarkoittaa runsaasti kvartsia sisältäviä, kemialliselta koostumukseltaan happamien kivilajien rakokasvillisuutta eikä se käsitä kaikkea kalliokasvillisuutta ja kaikkia kallioita

·         Natura 2000-opas myös harhaanjohtavasti korostaa luontotyypin merkitystä sisällyttämällä silikaattikallioiden kasviluetteloon monia tyypillisiä kalkinsuosijakasveja

·          useiden Natura 2000-oppaassa tärkeiksi koettujen kasvien esiintymisalueet ovat jo valtaosin suojelun piirissä

·         Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa yksinomaan silikaattikalliot-luontotyypin perusteella ei ole suojeltu mitään aluetta eli kalliokasvillisuus muodostaa ainoastaan täydentävän osan laajempiin suojelukokonaisuuksiin olematta itse varsinainen syy aluevalintaan

Ongelma:

·         luontodirektiivin liitteen III ensimmäistä vaihetta (luettelointi) ei ole toteutettu Suomessa

·         kaikkia Suomen kansallisella alueella olevia direktiiviperusteisia luontotyyppialueita ei ole arvioitu, luokiteltu tai luetteloitu tyhjentäviksi luetteloiksi

·         tämän takia Suomen kaikilta Natura 2000 alueilta puuttuu Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämä suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen perusta

·         Kemihaaran suon ei olisi koskaan pitänyt kuulua Suomen Natura 2000 verkostoehdotukseen

·         Suomessa ei ole olemassa sellaisia tyhjentäviä luetteloita joiden perusteella Kemihaaran soiden tulisi kuulua Suomen Natura 2000 alueisiin

Pro Real Life edunvalvontayhdistys:

·         vaatii, että Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös kumotaan

·         vaatii, että Suomen Natura 2000 alueiden osoittaminen ja valinta toteutetaan komission ja KHO:n suvereenisti yläpuolella toimivan EU tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla

·         on valmis tekemään uuden kantelun komissiolle, mikäli Suomessa ei viipymättä toimita niin kuin EY perustamissopimuksen 10 artikla mm. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen kansallisilta toimijoilta edellyttää

Kemihaaran suo ja Vuotoksen tekoallas:

Alue on merkittävä suoluonnon suojelukohde. Alueen suotyypeistä 11 on uhattuja Suomessa. Soiden arvoa lisää runsas eteläinen lajisto ja useat uhanalaiset lajit sekä muut soihin liittyvät luontotyypit.

Kohdassa "muuta lajistoa" mainitut vuoriloikko, soikkokaksikko, mäkikeltano, välkevita ja tylppälehtivita ovat uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan vuoden 1991 mietinnön mukaan alueellisesti uhanalaisia lajeja. Kissankäpälä, tunturikurjenherne, kissankello, rantaukonnauris, vilukko, kaarlenvaltikka, isolaukku ja kullero ovat perinnebiotooppien huomionarvoista lajistoa.

Alue on merkittävä metsähanhien, joutsenten ja kurkien sekä muiden kahlaajien pesimä ja levähdysalue. Uivelon pesimäkanta alueella on yli 5 % maan kokonaiskannasta ja lisäksi alueella on uhanalaisen lajin maan suurin pesivä kanta.

Suomi ehdotti vuonna 2004 Kemihaaran soita osaksi eurooppalaista luonnonsuojeluverkostoa. EU:n komissio hyväksyi suot verkostoon vuonna 2007, jolloin alkoi kuuden vuoden määräaika toteuttaa alueen suojelu vuoden 2013 loppuun mennessä

Alue tunnetaan etenkin sinne suunnitellusta Vuotoksen tekoaltaasta, jota ei koskaan rakennettu. Korkein hallinto-oikeus (KHO) teki Vuotoksen altaasta kielteisen päätöksen 18.12.2002: Hanke on ehdottomien rakentamiskieltojen mukainen eli sille ei ole edellytyksiä. Yli 10 vuoden aikana alueen luonnonarvot, vapaa suurjoki Yli-Kemijoki ja kolmen yhtyvän joen suiston hieno suokokonaisuus, tulivat kartoitetuiksi ja ne todettiin niin arvokkaiksi, että pääosin juuri ne muodostivat ehdottomat rakentamisesteet

Vuotoksen tekoallas edistäisi Rovaniemin tulvasuojelua ja olisi ensisijainen toimi Rovaniemen tulvasuojeluksi. Allas suojaisi Rovaniemeä suurtulvalta joka saattaisi tulla kerran 250 vuodessa.

Allas on kuitenkin todella huono vaihtoehto luonnolle kokonaisuutena.

************************************************
************************************************

From: Markku Sahlstedt [mailto:markku.sahlstedt@pp.inet.fi]
Sent: 02 January 2018 15:47
To: sauli.niinisto@tpk.fi; TORVALDS Nils ; KYLLÖNEN Merja
Subject: Estääkö Euroopan yhteisön sittemmin Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu Natura 2000 alue Rovaniemen asiapohjaisen ja asiaperusteisen tulvasuojelun?

Tervehdys!

Jäljempänä oleva kansanedustajille ja presidenttiehdokkaille osoitettu ja lähetetty sähköposti tiedoksi.

Tiedoksi myös se, että järjestelmänvalvoja ilmoitti, että yli puolelle kansanedustajista viestiä ei voinut toimittaa. Syyksi järjestelmänvalvoja ilmoitti palvelimen virheen. Sama ilmoitus tuli Nils Torvalds, Merja Kyllösen, Paavo Väyrysen ja Sauli Niinistön osalta. Presidentin kanslia kuittasi viestin vastaanotetuksi.

Haavistossa 2.1.2018

Markku Sahlstedt  

*****************************************

*****************************************

Lähettäjä: Markku Sahlstedt [mailto:markku.sahlstedt@pp.inet.fi] Lähetetty: 1. tammikuutata 2018 22:03Vastaanottaja: 'kirjaamo@tpk.fi' <kirjaamo@tpk.fi>; 'sauli.niinisto@tpk.fi' <sauli.niinisto@tpk.fi>; 'nils.torvalds@ep.europa.eu' <nils.torvalds@ep.europa.eu>; 'merja.kyllonen@europarl.europa.eu' <merja.kyllonen@europarl.europa.eu>; 'paavo.vayrynen@europarl.europa.eu' <paavo.vayrynen@europarl.europa.eu>; 'paavo.vayrynen@paavovayrynen.fi' <paavo.vayrynen@paavovayrynen.fi>; 'pmvayrynen@gmail.com' <pmvayrynen@gmail.com>; 'touko.aalto@eduskunta.fi' <touko.aalto@eduskunta.fi>; 'anders.adlercreutz@eduskunta.fi' <anders.adlercreutz@eduskunta.fi>; 'olavi.ala-nissila@eduskunta.fi' <olavi.ala-nissila@eduskunta.fi>; 'outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi' <outi.alanko-kahiluoto@eduskunta.fi>; 'mikko.alatalo@eduskunta.fi' <mikko.alatalo@eduskunta.fi>; 'li.andersson@eduskunta.fi' <li.andersson@eduskunta.fi>; 'sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi' <sirkka-liisa.anttila@eduskunta.fi>; 'paavo.arhinmaki@eduskunta.fi' <paavo.arhinmaki@eduskunta.fi>; 'anne.berner@eduskunta.fi' <anne.berner@eduskunta.fi>; 'eva.biaudet@eduskunta.fi' <eva.biaudet@eduskunta.fi>; 'thomas.blomqvist@eduskunta.fi' <thomas.blomqvist@eduskunta.fi>; 'juho.eerola@eduskunta.fi' <juho.eerola@eduskunta.fi>; 'markku.eestila@eduskunta.fi' <markku.eestila@eduskunta.fi>; 'simon.elo@eduskunta.fi' <simon.elo@eduskunta.fi>; 'ritva.elomaa@eduskunta.fi' <ritva.elomaa@eduskunta.fi>; 'eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi' <eeva-johanna.eloranta@eduskunta.fi>; 'tiina.elovaara@eduskunta.fi' <tiina.elovaara@eduskunta.fi>; 'sari.essayah@eduskunta.fi' <sari.essayah@eduskunta.fi>; 'maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi' <maarit.feldt-ranta@eduskunta.fi>; 'tarja.filatov@eduskunta.fi' <tarja.filatov@eduskunta.fi>; 'sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi' <sanni.grahn-laasonen@eduskunta.fi>; 'jukka.gustafsson@eduskunta.fi' <jukka.gustafsson@eduskunta.fi>; 'maria.guzenina@eduskunta.fi' <maria.guzenina@eduskunta.fi>; 'tuula.haatainen@eduskunta.fi' <tuula.haatainen@eduskunta.fi>; 'pekka.haavisto@eduskunta.fi' <pekka.haavisto@eduskunta.fi>; 'pertti.hakanen@eduskunta.fi' <pertti.hakanen@eduskunta.fi>; 'teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi' <teuvo.hakkarainen@eduskunta.fi>; 'hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi' <hanna.halmeenpaa@eduskunta.fi>; 'timo.harakka@eduskunta.fi' <timo.harakka@eduskunta.fi>; 'harry.harkimo@eduskunta.fi' <harry.harkimo@eduskunta.fi>; 'satu.hassi@eduskunta.fi' <satu.hassi@eduskunta.fi>; 'lasse.hautala@eduskunta.fi' <lasse.hautala@eduskunta.fi>; 'hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi' <hannakaisa.heikkinen@eduskunta.fi>; 'timo.heinonen@eduskunta.fi' <timo.heinonen@eduskunta.fi>; 'eero.heinaluoma@eduskunta.fi' <eero.heinaluoma@eduskunta.fi>; 'anna-maja.henriksson@eduskunta.fi' <anna-maja.henriksson@eduskunta.fi>; 'reijo.hongisto@eduskunta.fi' <reijo.hongisto@eduskunta.fi>; 'petri.honkonen@eduskunta.fi' <petri.honkonen@eduskunta.fi>; 'hannu.hoskonen@eduskunta.fi' <hannu.hoskonen@eduskunta.fi>; 'laura.huhtasaari@eduskunta.fi' <laura.huhtasaari@eduskunta.fi>; 'susanna.huovinen@eduskunta.fi' <susanna.huovinen@eduskunta.fi>; 'antti.hakkanen@eduskunta.fi' <antti.hakkanen@eduskunta.fi>; 'katja.hanninen@eduskunta.fi' <katja.hanninen@eduskunta.fi>; 'lauri.ihalainen@eduskunta.fi' <lauri.ihalainen@eduskunta.fi>; 'olli.immonen@eduskunta.fi' <olli.immonen@eduskunta.fi>; 'ari.jalonen@eduskunta.fi' <ari.jalonen@eduskunta.fi>; 'marisanna.jarva@eduskunta.fi' <marisanna.jarva@eduskunta.fi>; 'harri.jaskari@eduskunta.fi' <harri.jaskari@eduskunta.fi>; 'kalle.jokinen@eduskunta.fi' <kalle.jokinen@eduskunta.fi>; 'kauko.juhantalo@eduskunta.fi' <kauko.juhantalo@eduskunta.fi>; 'arja.juvonen@eduskunta.fi' <arja.juvonen@eduskunta.fi>; 'heli.jarvinen@eduskunta.fi' <heli.jarvinen@eduskunta.fi>; 'antti.kaikkonen@eduskunta.fi' <antti.kaikkonen@eduskunta.fi>; 'timo.kalli@eduskunta.fi' <timo.kalli@eduskunta.fi>; 'anne.kalmari@eduskunta.fi' <anne.kalmari@eduskunta.fi>; 'ilkka.kanerva@eduskunta.fi' <ilkka.kanerva@eduskunta.fi>; 'toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi' <toimi.kankaanniemi@eduskunta.fi>; 'ilkka.kantola@eduskunta.fi' <ilkka.kantola@eduskunta.fi>; 'mika.kari@eduskunta.fi' <mika.kari@eduskunta.fi>; 'emma.kari@eduskunta.fi' <emma.kari@eduskunta.fi>; 'johanna.karimaki@eduskunta.fi' <johanna.karimaki@eduskunta.fi>; 'jyrki.kasvi@eduskunta.fi' <jyrki.kasvi@eduskunta.fi>; 'elsi.katainen@eduskunta.fi' <elsi.katainen@eduskunta.fi>; 'pia.kauma@eduskunta.fi' <pia.kauma@eduskunta.fi>; 'niilo.keranen@eduskunta.fi' <niilo.keranen@eduskunta.fi>; 'anneli.kiljunen@eduskunta.fi' <anneli.kiljunen@eduskunta.fi>; 'pauli.kiuru@eduskunta.fi' <pauli.kiuru@eduskunta.fi>; 'krista.kiuru@eduskunta.fi' <krista.kiuru@eduskunta.fi>; 'kimmo.kivela@eduskunta.fi' <kimmo.kivela@eduskunta.fi>; 'esko.kiviranta@eduskunta.fi' <esko.kiviranta@eduskunta.fi>; 'anna.kontula@eduskunta.fi' <anna.kontula@eduskunta.fi>; 'jukka.kopra@eduskunta.fi' <jukka.kopra@eduskunta.fi>; 'timo.v.korhonen@eduskunta.fi' <timo.v.korhonen@eduskunta.fi>; 'susanna.koski@eduskunta.fi' <susanna.koski@eduskunta.fi>; 'hanna.kosonen@eduskunta.fi' <hanna.kosonen@eduskunta.fi>; 'kari.kulmala@eduskunta.fi' <kari.kulmala@eduskunta.fi>; 'katri.kulmuni@eduskunta.fi' <katri.kulmuni@eduskunta.fi>; 'antti.kurvinen@eduskunta.fi' <antti.kurvinen@eduskunta.fi>; 'suna.kymalainen@eduskunta.fi' <suna.kymalainen@eduskunta.fi>; 'mikko.karna@eduskunta.fi' <mikko.karna@eduskunta.fi>; 'seppo.kaariainen@eduskunta.fi' <seppo.kaariainen@eduskunta.fi>; 'jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi' <jaana.laitinen-pesola@eduskunta.fi>; 'annika.lapintie@eduskunta.fi' <annika.lapintie@eduskunta.fi>; 'antero.laukkanen@eduskunta.fi' <antero.laukkanen@eduskunta.fi>; 'sanna.lauslahti@eduskunta.fi' <sanna.lauslahti@eduskunta.fi>; 'eero.lehti@eduskunta.fi' <eero.lehti@eduskunta.fi>; 'rami.lehto@eduskunta.fi' <rami.lehto@eduskunta.fi>; 'elina.lepomaki@eduskunta.fi' <elina.lepomaki@eduskunta.fi>; 'jari.leppa@eduskunta.fi' <jari.leppa@eduskunta.fi>; 'jari.lindstrom@eduskunta.fi' <jari.lindstrom@eduskunta.fi>; 'antti.lindtman@eduskunta.fi' <antti.lindtman@eduskunta.fi>; 'mika.lintila@eduskunta.fi' <mika.lintila@eduskunta.fi>; 'maria.lohela@eduskunta.fi' <maria.lohela@eduskunta.fi>; 'markus.lohi@eduskunta.fi' <markus.lohi@eduskunta.fi>; 'anne.louhelainen@eduskunta.fi' <anne.louhelainen@eduskunta.fi>; 'mats.lofstrom@eduskunta.fi' <mats.lofstrom@eduskunta.fi>; 'eeva-maria.maijala@eduskunta.fi' <eeva-maria.maijala@eduskunta.fi>; 'sanna.marin@eduskunta.fi' <sanna.marin@eduskunta.fi>; 'pirkko.mattila@eduskunta.fi' <pirkko.mattila@eduskunta.fi>; 'leena.meri@eduskunta.fi' <leena.meri@eduskunta.fi>; 'krista.mikkonen@eduskunta.fi' <krista.mikkonen@eduskunta.fi>; 'silvia.modig@eduskunta.fi' <silvia.modig@eduskunta.fi>; 'sari.multala@eduskunta.fi' <sari.multala@eduskunta.fi>; 'markus.mustajarvi@eduskunta.fi' <markus.mustajarvi@eduskunta.fi>; 'kai.mykkanen@eduskunta.fi' <kai.mykkanen@eduskunta.fi>; 'riitta.myller@eduskunta.fi' <riitta.myller@eduskunta.fi>; 'jari.myllykoski@eduskunta.fi' <jari.myllykoski@eduskunta.fi>; 'jani.makela@eduskunta.fi' <jani.makela@eduskunta.fi>; 'outi.makela@eduskunta.fi' <outi.makela@eduskunta.fi>; 'lea.makipaa@eduskunta.fi' <lea.makipaa@eduskunta.fi>; 'merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi' <merja.makisalo-ropponen@eduskunta.fi>; 'martti.molsa@eduskunta.fi' <martti.molsa@eduskunta.fi>; 'mika.niikko@eduskunta.fi' <mika.niikko@eduskunta.fi>; 'jussi.niinisto@eduskunta.fi' <jussi.niinisto@eduskunta.fi>; 'ville.niinisto@eduskunta.fi' <ville.niinisto@eduskunta.fi>; 'ilmari.nurminen@eduskunta.fi' <ilmari.nurminen@eduskunta.fi>; 'mikaela.nylander@eduskunta.fi' <mikaela.nylander@eduskunta.fi>; 'mats.nylund@eduskunta.fi' <mats.nylund@eduskunta.fi>; 'pentti.oinonen@eduskunta.fi' <pentti.oinonen@eduskunta.fi>; 'johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi' <johanna.ojala-niemela@eduskunta.fi>; 'petteri.orpo@eduskunta.fi' <petteri.orpo@eduskunta.fi>; 'sirpa.paatero@eduskunta.fi' <sirpa.paatero@eduskunta.fi>; 'tom.packalen@eduskunta.fi' <tom.packalen@eduskunta.fi>; 'markku.pakkanen@eduskunta.fi' <markku.pakkanen@eduskunta.fi>; 'aila.paloniemi@eduskunta.fi' <aila.paloniemi@eduskunta.fi>; 'olli-poika.parviainen@eduskunta.fi' <olli-poika.parviainen@eduskunta.fi>; 'ulla.parviainen@eduskunta.fi' <ulla.parviainen@eduskunta.fi>; 'mauri.pekkarinen@eduskunta.fi' <mauri.pekkarinen@eduskunta.fi>; 'aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi' <aino-kaisa.pekonen@eduskunta.fi>; 'jaana.pelkonen@eduskunta.fi' <jaana.pelkonen@eduskunta.fi>; 'arto.pirttilahti@eduskunta.fi' <arto.pirttilahti@eduskunta.fi>; 'pekka.puska@eduskunta.fi' <pekka.puska@eduskunta.fi>; 'tuomo.puumala@eduskunta.fi' <tuomo.puumala@eduskunta.fi>; 'juha.pylvas@eduskunta.fi' <juha.pylvas@eduskunta.fi>; 'sari.raassina@eduskunta.fi' <sari.raassina@eduskunta.fi>; 'mika.raatikainen@eduskunta.fi' <mika.raatikainen@eduskunta.fi>; 'antti.rantakangas@eduskunta.fi' <antti.rantakangas@eduskunta.fi>; 'veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi' <veronica.rehn-kivi@eduskunta.fi>; 'juha.rehula@eduskunta.fi' <juha.rehula@eduskunta.fi>; 'antti.rinne@eduskunta.fi' <antti.rinne@eduskunta.fi>; 'paula.risikko@eduskunta.fi' <paula.risikko@eduskunta.fi>; 'jari.ronkainen@eduskunta.fi' <jari.ronkainen@eduskunta.fi>; 'markku.rossi@eduskunta.fi' <markku.rossi@eduskunta.fi>; 'veera.ruoho@eduskunta.fi' <veera.ruoho@eduskunta.fi>; 'wille.rydman@eduskunta.fi' <wille.rydman@eduskunta.fi>; 'joona.rasanen@eduskunta.fi' <joona.rasanen@eduskunta.fi>; 'paivi.rasanen@eduskunta.fi' <paivi.rasanen@eduskunta.fi>; 'vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi' <vesa-matti.saarakkala@eduskunta.fi>; 'annika.saarikko@eduskunta.fi' <annika.saarikko@eduskunta.fi>; 'pertti.salolainen@eduskunta.fi' <pertti.salolainen@eduskunta.fi>; 'kristiina.salonen@eduskunta.fi' <kristiina.salonen@eduskunta.fi>; 'hanna.sarkkinen@eduskunta.fi' <hanna.sarkkinen@eduskunta.fi>; 'sari.sarkomaa@eduskunta.fi' <sari.sarkomaa@eduskunta.fi>; 'arto.satonen@eduskunta.fi' <arto.satonen@eduskunta.fi>; 'sami.savio@eduskunta.fi' <sami.savio@eduskunta.fi>; 'mikko.savola@eduskunta.fi' <mikko.savola@eduskunta.fi>; 'matti.semi@eduskunta.fi' <matti.semi@eduskunta.fi>; 'juha.sipila@eduskunta.fi' <juha.sipila@eduskunta.fi>; 'saara-sofia.siren@eduskunta.fi' <saara-sofia.siren@eduskunta.fi>; 'ville.skinnari@eduskunta.fi' <ville.skinnari@eduskunta.fi>; 'timo.soini@eduskunta.fi' <timo.soini@eduskunta.fi>; 'joakim.strand@eduskunta.fi' <joakim.strand@eduskunta.fi>; 'eero.suutari@eduskunta.fi' <eero.suutari@eduskunta.fi>; 'satu.taavitsainen@eduskunta.fi' <satu.taavitsainen@eduskunta.fi>; 'katja.taimela@eduskunta.fi' <katja.taimela@eduskunta.fi>; 'martti.talja@eduskunta.fi' <martti.talja@eduskunta.fi>; 'mari-leena.talvitie@eduskunta.fi' <mari-leena.talvitie@eduskunta.fi>; 'sari.tanus@eduskunta.fi' <sari.tanus@eduskunta.fi>; 'ville.tavio@eduskunta.fi' <ville.tavio@eduskunta.fi>; 'sampo.terho@eduskunta.fi' <sampo.terho@eduskunta.fi>; 'kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi' <kimmo.tiilikainen@eduskunta.fi>; 'lenita.toivakka@eduskunta.fi' <lenita.toivakka@eduskunta.fi>; 'jani.toivola@eduskunta.fi' <jani.toivola@eduskunta.fi>; 'maria.tolppanen@eduskunta.fi' <maria.tolppanen@eduskunta.fi>; 'kari.tolvanen@eduskunta.fi' <kari.tolvanen@eduskunta.fi>; 'ari.torniainen@eduskunta.fi' <ari.torniainen@eduskunta.fi>; 'pilvi.torsti@eduskunta.fi' <pilvi.torsti@eduskunta.fi>; 'matti.torvinen@eduskunta.fi' <matti.torvinen@eduskunta.fi>; 'erkki.tuomioja@eduskunta.fi' <erkki.tuomioja@eduskunta.fi>; 'tytti.tuppurainen@eduskunta.fi' <tytti.tuppurainen@eduskunta.fi>; 'kaj.turunen@eduskunta.fi' <kaj.turunen@eduskunta.fi>; 'tapani.tolli@eduskunta.fi' <tapani.tolli@eduskunta.fi>; 'kari.uotila@eduskunta.fi' <kari.uotila@eduskunta.fi>; 'jutta.urpilainen@eduskunta.fi' <jutta.urpilainen@eduskunta.fi>; 'harry.wallin@eduskunta.fi' <harry.wallin@eduskunta.fi>; 'stefan.wallin@eduskunta.fi' <stefan.wallin@eduskunta.fi>; 'sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi' <sinuhe.wallinheimo@eduskunta.fi>; 'matti.vanhanen@eduskunta.fi' <matti.vanhanen@eduskunta.fi>; 'antero.vartia@eduskunta.fi' <antero.vartia@eduskunta.fi>; 'juhana.vartiainen@eduskunta.fi' <juhana.vartiainen@eduskunta.fi>; 'mirja.vehkapera@eduskunta.fi' <mirja.vehkapera@eduskunta.fi>; 'anu.vehvilainen@eduskunta.fi' <anu.vehvilainen@eduskunta.fi>; 'pia.viitanen@eduskunta.fi' <pia.viitanen@eduskunta.fi>; 'sofia.vikman@eduskunta.fi' <sofia.vikman@eduskunta.fi>; 'eerikki.viljanen@eduskunta.fi' <eerikki.viljanen@eduskunta.fi>; 'anne-mari.virolainen@eduskunta.fi' <anne-mari.virolainen@eduskunta.fi>; 'ville.vahamaki@eduskunta.fi' <ville.vahamaki@eduskunta.fi>; 'ozan.yanar@eduskunta.fi' <ozan.yanar@eduskunta.fi>; 'ben.zyskowicz@eduskunta.fi' <ben.zyskowicz@eduskunta.fi>; 'peter.ostman@eduskunta.fi' <peter.ostman@eduskunta.fi>Aihe: Estääkö Euroopan yhteisön sittemmin Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu Natura 2000 alue Rovaniemen asiapohjaisen ja asiaperusteisen tulvasuojelun?

Yksikään tämän sähköpostin saanut kansanedustaja eikä presidenttiehdokas voi vetäytyä sen taakse, ettei olisi ollut tietoa käytettävissä.

Mikäli asioita ei ymmärretä tai ne eivät muutoin avaudu, allekirjoittanut kyllä selvittää mitä mikin tarkoittaa.

Arvoisat kansanedustajat ja presidenttiehdokkaat!

Kun yhtään Suomen Natura 2000 –aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää, Suomen itsenäisyyden 100-vuotishuipennukseksi Pro Real Life edunvalvontayhdistys, (josta jatkossa tässä tekstissä käytetään lyhennettä yhdistys) ja allekirjoittanut esittää seuraavat kysymykset kansanedustajien ja presidenttiehdokkaiden vastattavaksi.

1.       Estääkö EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomen Natura 2000 alueisiin Kemihaaran suot nimellä (numero FI1300907), ilman luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja ympätty Natura 2000 alue Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun?

2.       Antaako Suomen 100-vuotinen itsenäisyys esim. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle (KHO:lle) oikeuden olla noudattamatta Euroopan unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä?

Alussa sanotun EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuuden lisäksi edellä olevien kysymysten esittämisen perusteeksi yhdistys ja allekirjoittanut totea seuraavaa:

3.       Rovaniemen kaupungin EU:n edellyttämän direktiiviperusteisen tulvasuojelun asiapohjainen ja asiaperusteinen toteutus edellyttää kokonaisvaltaista toteutusta ja kansanedustajien sekä presidenttiehdokkaiden perehtymistä asiaan.

4.       Perehtyminen onnistuu yksinkertaimmin ja helpoimmin lukemalla ensin liitetiedostona tiedostonimellä ”Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria - Maaseudun-Tulevaisuus.htm 31_8_2016.pdf (300kt)” olevassa liitetiedostossa sanottu. Ja sen perään liitetiedostona tiedostonimellä ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman 3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf 1 Mt) olevan liitteen kehystetyssä lisätekstissä sanottu. Tiedoksi ja huomioonotettavaksi se, että em. liitetiedostoteksteissä sanottuun perehtymällä selviää kaikkein vähimmällä lukemisella Natura 2000 toteutus Suomessa.

5.       Kaikki tästä eteenpäin jäljempänä oleva 1.1.2018 päivätty teksti sekä kaikki niiden jälkeen olevat aikaisemmat tekstit ja tekstien sanomat eli mm. tämän tekstin liitteenä olevat muut liitetiedostot sekä yhdistyksen valituksessa ja purkuhakemuksessa 11.5.2012 sanottu että huomautus- ja vaatimustekstissä 30.4.2009 sanottu, kuten myös yhdistyksen 28.11.2014, 25.11.2014, (jossa ollut 25.9.2014 päiväysvirhe korjattu), 20.11.2014, (5.11.2014) sekä 18.9.2014 kansanedustajille lähettämissä sähköposteissa sanottu ja paljon muuta on kirjoitettu osoittamaan Suomen Natura 2000 toteutuksen EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuus. Jäljempänä tästä eteenpäin olevaa ei tarvitse lukea eikä niihin ei ole välttämätöntä perehtyä. Riittää kun lukee edellä kohdassa neljä eritellyt liitetiedostot. Niiden lukemisella pääsee vaivatta riittävästi sisälle Suomen Natura 2000 toteutuksen sisältöön. Mutta, mutta, jatko kohdasta kuusi.

6.       Rovaniemen kaupungin asiapohjaisen ja asiaperusteisen, Vuotoksen altaan tuulivoiman säätövoimaksi rakentamisella toteutettavan tulvasuojelun toteutumiseksi ja toteuttamiseksi kokonaisvaltaisesti asiapohjalta ja asiaperusteilla, on syytä lukea ja perehtyä tästä eteenpäinkin olevaan. Sen johdosta yhdistys ja allekirjoittanut viittaa jäljempänä olevan, 11.5.2012 määräajassa jätetyn valitus- ja purkuhakemuksen perustelukohtiin kuusi ja seitsemän.

6.        Kun luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää, että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue. Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaara, tai Vuotos, tai millä nimellä sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan.

7.        Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista, joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia alueita. Kun korvaavia alueita löytyy, osoittaa tämä kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä saadaan aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttävät tyhjentävät luettelot?

7.       Suomen geologisen tutkimuskeskuksen Kuopion yksikön Lapinliitolle 26.10.2004 toimittaman lettoselvityksen lisäksi, jossa Suomen noin 240000 hehtaarin lettoalueista vain neljäsosa eli vain 60000 hehtaaria ilman liite III 1 vaiheen arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja päätettiin Natura-alueiksi, osoittaa nyt Ramboll Finland OY:n Lapinliitolle ”Kemihaaran altaan aluevaraus ja Sallatunturin matkailupalvelujen alueen laajennus – esitys korvaavista toimenpiteistä” 18.11.2016 päivätyn selvityksen kanssa sen tilanteen, mikä on ollut yhdistyksen ja allekirjoittaneen tiedossa heti Suomen Natura toteutuksen alusta asti. Em. selvitykset osoittavat kiistattomasti, ettei luontodirektiivin liitteen III 1 vaihetta ole toteutettu Suomessa. Kaikkia Suomen kansallisella alueella olevia direktiiviperusteisia luontotyyppi- eikä direktiivilajialueita ole arvioitu eikä luokiteltu eikä luetteloitu tyhjentäviksi luetteloiksi. Niiksi liite III kehystetyssä lisätekstissä mainituiksi ”Työluetteloiksi”, joista valinta suhteellisen suojelun tason säilyttämiseksi tai ennalleen saattamiseksi tulee suorittaa. Liite III 1 vaihetta ei ole toteutettu siitäkään huolimatta vaikka EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö tyhjentävien luetteloiden aikaan saamiseksi komission käyttöön niin edellyttää.

8.       Jostain syystä ollaan yhdistyksen ja allekirjoittaneen jo vuonna 2012 valitus- ja purkuhakemukseen kirjoittamassa tilanteessa. Se osoittaa niin ikään kiistattomasti, että liitetiedostona olevasta liite III kehystetyssä lisätekstissä mainituista ”työluetteloista” puuttuu lukematon määrä alueita. Joiden siellä pitää olla. Tässä vaiheessa on huomioonotettavaksi korostettava vielä sitä, että edes luontodirektiivin liite III ei ollut Natura 2000 alueiden kuulemisasiakirjoissa vuoden 1997 keväällä järjestetyssä kuulemisessa. Itse liite ja näin siten myös sen sisältö ja merkitys Natura alueiden kansallisen vaiheen osoittamisessa ja valinnassa salattiin oikeudenomistajilta. Samoin luontodirektiivin ja EY:n ja Unionin tuomioistuimien vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämät Natura Standart Data Form ilmoituslomakkeet. Niitäkään ei esitetty tuolloin järjestetyssä kuulemisessa. Kuulemisessa oli nähtävillä vain suomenkielinen ilman liite III 1 vaiheen arviointeja oleva tiivistelmäkyhäys.

9.       Lokakuun 19 päivänä 2017 annettu Unionin tuomioistuinpäätös C-281/16 perustelukohtineen ja siinä lueteltuine tuomioistuinpäätös- ja ratkaisuehdotuksien perustelukohtineen sekä niissä olevat ja viitatut aikaisempien päätöksien perustelukohdat jne. yhdistettynä tämän sähköpostin liitetiedostona olevissa edellä eritellyissä liitetiedostoissa sanottuun, voidaan todeta, että täysosuma. Varsinkin kun päätös C-281/16 perustelukohtineen yhdistetään liitetiedostona olevan luontodirektiivin liite III:ssa olevassa kehystetyssä lisätekstissä olevien päätöksien perustelukohtiin. Huomioon otettavaksi se, että tuosta noin 2005 paikkeilla kirjoitetusta lisätekstistä puuttuu mm. tuomiopäätökset C-301/12 (annettu 3.4.2014) ja tuomiopäätös C-281/16 (annettu 19.10.2017) ja monta muutakin päätöstä syystä, että niitä ei kehystettyä lisätekstiä kirjoitettaessa vielä ollut olemassa.

10.   Olennaista liite III:n yli 10 vuotta sitten kirjoitetussa kehystetyssä lisätekstissä on se, että muun ohessa siinä luetellut päätökset ja niistä poimitut perustelukohdat mainitaan mm. tässä viimeisimmässä Unionin tuomioistuinpäätöksessä C-281/16. Niin kuin jo tuomiopäätöksessä C-301/12. Itse tuomioiden perustelukohdissa. Ja varsinkin molempien ratkaisuehdotusten perustelukohdissa. On erittäin vaikea osoittaa etteivät päätökset ja perustelukohdat olisi samoja.

11.   Huomioon otettavaksi on korostettava, että EY:n ja Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuustilannetta raskauttaa entisestään se, että Ramboll OY on löytänyt useita Kemihaaran suot aluetta vastaavaa luontodirektiivialuetta, joissa on moninkertainen määrä niitä direktiiviluontotyyppejä ja -lajeja, joita Kemihaaran suot alueella on. Mihin, ja millä oikeutuksella  Suomessa on sivuutettu se, että EY ja Unionin tuomioistuinpäätökset edellyttävät tyhjentävien luetteloiden olemassaolon. Siis kaikkien liite III kehystetyssä lisätekstissä sanottujen direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueiden ”Työluettelot”.

12.   Edellä olevalla on osoitettu, että Suomesta ”Työluettelot” puuttuvat. Näin koko Suomen kaikilta Natura 2000 alueilta puuttuu Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämä suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen perusta. Tähänastiset luettelot, joita valtioneuvoston päätöksiin on kirjattu eivät ole tyhjentävät. Eivät voikaan olla kun alueita löytyy roppakaupalla niiden ulkopuolelta.

13.    Liitetiedostona oleva mielipidekirjoitus on tiivistelmä Suomen Natura 2000 menettelystä. Siinä sanottua on kenenkään tai minkään instanssin vaikea ohittaa, saati kumota niin kauan, kunnes Suomen Natura 2000 toteutetaan EY:n, nykyisin Unionin tuomioistuimen päätöksillään ja niissä olevien perustelukohtien edellyttämän vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla.

14.   On Hyvä, että Ramboll Finland Oy on tehnyt Lapinliiton tilaaman selvityksen. Siinä kiinnitti heti yhdistyksen ja allekirjoittaneen huomion se, että selvityksessä lähdetään kahden sanan suotuisa suojelutaso perusteen lähtökohdasta. Vaikka pitää lähteä luontodirektiivin ja EY:n, nykyisin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämästä kolmen sanan suotuisan suojelun tasosta. Jota ei saada selvitetyksi eikä toteutetuiksi ilman jo luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa edellytetyn liite III 1 vaiheen (jäsenvaltiovaihe) edellyttämiä arviointeja, luokitteluja ja luettelointeja eli tyhjentäviä luetteloita. Tilanne tyhjentävien luetteloiden osalta selviää aikaisempien lisäksi varsinkin viimeisimmistä eli jäljempänä olevista Unionin tuomioistuinpäätöksistä.

15.   Se mikä Ramboll Finland OY:ltä jäi selvityksessä huomioon ottamatta on Suomen luonnonsuojelulain 5 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa sanottu teksti. ”Ehdotettuun 5 §:ään on sisällytetty suotuisan suojelutason määritelmä hieman lyhennettynä ja maamme oloihin sopeutettuna. Siltä osin kuin on kysymys luontodirektiivin liitteissä tarkoitetuista luontotyypeistä ja lajeista, ei käsitteen "suotuisa suojelutaso" oikeudellinen sisältö voi vaihdella yhteisön jäsenvaltiosta toiseen, vaan se määräytyy mainitun direktiivin mukaan.” Alusta asti luontodirektiivin lisäksi jo em. luonnonsuojelulain perustelukohtakin edellyttää Natura alueiden osalta suotuisan suojelun tason selvittämistä ja käyttämistä. Juuri siten kuin on jo noin 2005 paikkeilla liitetiedostona olevan liite III kehystettyyn lisätekstiin kirjoitettu.

16.   Kemihaaran suon poistamiseksi Suomen Natura 2000 verkostosta on olemassa EY ja Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön vakiinnuttamat perusteet. Alueen ei olisi koskaan tullut, saati edes tarvinnut kuulua Suomen Natura 2000 verkostoehdotukseen. Tässäkin yhteydessä yhdistys ja allekirjoittanut viittaa liitetiedostona olevaan mielipidekirjoitukseen ja liitetiedostona niin ikään olevassa liite III kehystetyssä lisätekstissä sanottuun. Samoin kaikkeen tässä tekstissä ja muissa teksteissä sanottuun.

17.   Suomessa ei ole olemassa sellaisia tyhjentäviä luetteloita, joiden perusteella Kemihaaran suot tulee, saati että edes tulisi kuulua  Suomen Natura 2000 alueisiin.

18.   Vuonna n. 2005 kirjoitetun kehystetyn lisätekstin jälkeen Natura 2000 Standart Data Form lomakkeiden täyttöohje on muuttunut. Tästä johtuen kehystetyn lisätekstin ensimmäisen kappaleen lopussa olevan osalta on todettava, että uudessa täyttöohjeessa johdanto osa oli erilainen. Ainakin siinä joka oli löydettävissä. EY:n  ja Unionin tuomiot osoittavat, että liite III 1 vaihe on se jäsenvaltiovaiheen menetelmä, jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on EY:n nykyisin Euroopan unionin laajuisesti käytettävä kunkin jäsenvaltion kansallisessa vaiheessa.

19.   Tiedoksi ja huomioon otettavaksi myös se, että Rooman sopimuksen 234 artikla, sen viimeinen perustelukohta on nykyisin Lissabonin sopimuksen artikla 267 (SEUT 267), sen toiseksi viimeinen perustelukohta. Se nykyisin edellyttää ennakkoratkaisun pyytämistä Unionin tuomioistuimelta. Korkein hallinto-oikeus ei ole suostunut ennakkoratkaisun pyytämiseen, vaikka muiden ohella mm. yhdistys ja allekirjoittanut on sitä pyytänyt. Viimeksi 11.5.2012.

20.   Kun osa EY, (nykyisin Unionin) tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.

21.   Lissabonin sopimuksen jälkeen Rooman sopimuksen 10 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 4 artiklan 3 kohta, Rooman sopimuksen 226 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 258 artikla, Rooman sopimuksen 234 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 267 artikla ja Rooman sopimuksen 249 artiklasta on tullut Lissabonin sopimuksen 288 artikla.

22.   Tässä seuraavana viimeaikaisten ja merkityksellisten EU:n  tuomioistunpäätösten ja niiden ratkaisuehdotusten osoitteet

Tuomio C-281/16

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=Natura%2B2000&docid=195739&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=2232513#ctx1

Ratkaisuehdotus C-281/16

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=Natura%2B2000&docid=191816&pageIndex=0&doclang=FI&mode=req&dir=&occ=first&part=1&cid=2232513#ctx1

Tuomio C-301/12

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=150281&pageIndex=0&doclang=fi&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2320735

Ratkaisuehdotus C-301/12

http://curia.europa.eu/juris/document/document.jsf?text=&docid=138690&pageIndex=0&doclang=fi&mode=lst&dir=&occ=first&part=1&cid=2320735

EY tuomio 6/64 tiivistelmäkohta 3

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML

3. Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava.

Perustamalla rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet, oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä jäsenvaltioihin itseensä.

Yhteisöstä peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.

Jäsenvaltioiden toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden suvereeneja oikeuksia.

23.   Lisää mm. EY tuomioistuimen päätöksiä ja perusteita löytyy yhdistyksen määräajassa 11.5.2012 jättämässä ja KHO:n virheellisellä perusteella sivuun puliveivaamassa valituksessa ja sitä ennen 1.3.2012 tehdyn Natura 2000 päätöksen alueiden kuulemisvaiheessa määräajassa laajana jakeluna ympäristöministeriön lisäksi eri ympäristökeskuksillekin toimitetussa huomautus- ja vaatimustekstissä. Näistä em. valitus seuraavana. Sen perään on 30.4.2009 päivätty huomautus- ja vaatimusteksti. Tällä kertaa viimeisenä on osoitelinkki Erkki Ahon Natura sivulle. Sieltä löytyy mm. loppuvuonna 2014 tuolloisille kansanedustajille lähetetyt sähköpostit ja niissä Naturasta ja sen perusteella mm. eduskunnan arvovallasta sanottu.

Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 1.1.2018

Markku Sahlstedt

Pro Real Life edunvalvontayhdistys

Liitteenä ohessa tiedostonimillä ”Onko EU:n Natura-kuuleminen teatteria - Maaseudun-Tulevaisuus.htm 31_8_2016.pdf (300kt)”, ”Liite III kehystetty lisäteksti mm. ilman 3.4.2014 C30112 päätöstä.pdf 1 Mt), ”Komission vast 24 9_2_2009.rtf (99 kt)” ja ”Silikaattikallio käännösvirhe GTK.doc (118 kt)” tiedostonimillä olevat liitetiedostot.

************************************************

************************************************

Oikoluettu valitusteksti

Korkein hallinto-oikeus

Fabianinkatu 15

00130 Helsinki

korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

TELEKOPIONUMERO
029 56 40382

ASIA:

Valitus ja purkuhakemus

VIITE:

Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös

VAATIMUKSET:

Tyytymättömänä viitekohdassa eriteltyyn päätökseen Pro Real Life edunvalvontayhdistys vaatii että;

1.      Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu, eduskunnan lainsäädäntövaltaa asetettujen ehtojen vuoksi rajoittava ja samalla tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantava ja tuomioistuimia ohjaava Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös kumotaan.

2.      Suomen Natura 2000 alueiden osoittaminen ja valinta toteutetaan Euroopan komission ja korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä KHO) yläpuolella suvereenisti toimivan Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Näin ei ole nyt menetelty. Luontodirektiivin liite III 1 vaiheen A ja B kohtien edellyttämien arviointien ja niiden perusteella edellytetyt C kohdan luokittelut ja luettelot ovat puuttuneet kaiken aikaa ja puuttuvat yhä. Oikeudenomistajille eikä heidän etujansa valvojille niitä ei ole esitetty. Tilanne on sama liite III D kohdassa edellytettyjen luetteloiden osalla.

3.      Valtioneuvoston nyt tehty Natura 2000 päätös ja kaikki valtioneuvoston aikaisemmat Natura 2000 koskevat päätökset saatetaan unionin oikeustapauskokoelmapäätöksissä C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28 edellytettyjen ja todettujen tyhjentävien luetteloiden aikaan saamiseksi edellytettyjen menettelyjen vastaisesti syntyneinä EU tuomioistuimen oikeustapauskokoelmapäätöksen C-362/06 P tiivistelmäosan viimeisen kappaleen ja perustelukappaleiden 42-43, varsinkin perustelukohdan 43 ja Lissabonin sopimuksen 267 artiklan toiseksi viimeisen kappaleen edellyttämänä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Eli koko menettely on saatettava unionin tuomioistuimen harkittavaksi ensimmäisen Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista ja valintoja koskevan ennakkoratkaisun saamiseksi todettujen virheellisen menettelyjen vuoksi.

4.      KHO on unionin tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan velvollinen pyytämään ennakkoratkaisun, kun unionin oikeutta koskevan säännöksen tai säädöksen tulkinta on epäselvä.  Näin on selvästi sen vuoksi, että kansallinen lainkäyttö on edellä mainittujen oikeustapausten nimenomaisten kohtien vastainen valintaperusteiden ja niiden kansalliseen lakiin implementoinnin, oikeammin ilmaistuna implementoimattomuuden osalta.

5.      KHO:n Natura 2000:sta antamiin noin 700 valitusratkaisuun ”Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä.” kirjoitetusta poiketen ympäristöministeriön ilmoittama ja käyttämä kanta, että "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan.", kesken oleva Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperustesäännöksien kansallisten säädösten ristiriitatilanne saatetaan EU tuomioistuimen käsittelyyn kysymyksellä; sisältääkö LsL:n Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valinnan osalta ”plankko” pykälä 64 tai joku muu LSL:n 10 luvun pykälä Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintasäännökset selkeästi ja täsmällisesti siten kuin EU tuomioistuimen päätöksien C-6/04 ja sen tiivistelmän viimeinen kohta ja perustelukohdat 21, 22, 25 ja 26 ja tuomion C-508/04 kohta 58 sekä tuomion C-507/04 kohta 162 EU:n tuomioistuimen vakiintuneena oikeuskäytäntönä edellyttävät myös Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden osalta. Rooman sopimuksen 249 artiklan kohta 3, josta sittemmin on tullut Lissabonin sopimuksen 288 artiklan 3 kohta, kansallisten keinojen ja muotojen käytöstä direktiivien säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä, ei koske eikä edes mahdollista saati salli kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, mistä itse direktiivissä sanotaan ne muodot ja keinot, joita direktiivien täytäntöönpanossa on direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Luontodirektiivi on yksi tällainen direktiivi.

6.      Lailla hallinnon tehtäväksi säädettyjen oikeudellisten odotusten suojaaminen, oikeudenmukainen oikeudenkäynti eikä Euroopan ihmisoikeussopimus eikä edes salassapitovelvollisuus estä antamatta eikä luovuttamasta edes salassa pidettäviä asiakirjoja.

7.      Jokaisella valittajalla on oikeus saada kaikki valituksen tekemisen edellyttämä asiakirja-aineisto, sillä salassa pidettävästä aineistosta on saajalla salassapitovelvollisuus.

8.      Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen selkeä käytäntö on, että kaikki asiakirja-aineisto on annettava valittajan käyttöön riidanalaisessa asiassa.

9.      Kansallisessa laissa ei ole mitenkään rajattu valitusoikeuden käyttöä eikä perusteiden osalta ole myöskään mitään rajoitusta, joten aineisto on annettava.

10.  Kohdissa 6-9 sanottua korostaen Pro Real Life edunvalvonta vaatii valituksen täydentämiseksi, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa esiintyvien direktiiviluontotyyppien ja direktiivilajien osalta koko maan tiedot. Ne luettelot jotka on EU komissiollekin erillisenä tiedostona toimitettava ja toimitettu. Lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa tiedossa olevien direktiiviluontotyyppialueiden ja direktiivilajialueiden osalta liite III 1 vaiheen A ja B kohtien edellyttämät arvio-, C kohdan edellyttämät luokittelu- ja merkittävyysluettelot sekä D kohdan edellyttämät ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien ja lajien luettelot. Edellä sanottujen lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan Suomen Natura 2000 alueiden Standard Data Form tietolomakkeet arviointikirjaimineen ja hehtaarikohtaisine pinta-aloineen UHEX- suojattuna versiona CD-levykkeellä. Muutoin valtakunnallisena edunvalvontayhdistyksenä toimiva edunvalvontayhdistys ei voi puolustaa jäsenistänsä oikeuksia eikä etuja.

11.  Valtioneuvoston kaikki aikaisemmat eli 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005 ja 23.11.2006 tekemät Natura 2000 päätökset Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettuna puretaan samalla ja samoilla perusteilla, kun lainkäyttömenettelyssä esille tullut aineisto ja KHO:n hankkimisvelvollisuutena oleva ennakkoratkaisukanta on hankittu. Hallintolainkäyttölain nimenomaisen kohdan mukaan jos KHO havaitsee selvän lainvastaisuuden muun asian yhteydessä se voi sen perusteella puuttua myös muihin ratkaisuihin.

12.  Pro Real Life edunvalvonta yhdistykselle varataan valituksen täydennys ja vastaselitysmahdollisuus kaikkiin ympäristöministeriön, ELY keskusten, ja muihin lausuntoihin ja selvityksiin.

13.  Valituskulujen korvaamista myöhemmin ilmoitettavan määrän mukaan.

PERUSTELUT:

1. Yhtään Suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

1. Rooman sopimuksen 10 artiklan tekstin ”Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielimen säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista. Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.”, josta on tullut Lissabonin sopimuksen 4 artiklan kohta 3 seuraavasti eli ”Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Jäsenvaltiot tukevat unionia sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyvät kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen.” sanottu kohta. Kyseinen kohta ei oikeuta olemaan noudattamatta unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, eikä ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden noudattamista. Vaan päinvastoin edellyttää niiden noudattamista.

1. Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen A ja B kohtien arvioinnit ja (suhteellisen on virheellinen ilmaisu. Havaittu 20.11.2017 ja korjattu 21.11.2017. Tekstin pitää olla muodossa) suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se ainoa unionin oikeuskäytännön vakiinnuttama menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin ei ole perusteltua vedota.

1. Kaikki valtioneuvoston Natura 2000 päätökset ovat Natura 2000 alueiden oikeusvaikutuksia vähätteleviä. 1.3.2012 tehdyssäkin päätöksessä käytetään vain unionin tuomiopäätöksiä C-355/90 ja C-374/98. Niitä jotka on annettu poikkeustapauksina. Näillä ohitetaan edellä aiemmin sanotut komission käyttöön edellytettyjä tyhjentäviä luetteloita Natura 2000 alueiden osoittamiseksi ja valitsemiseksi edellytetyt tuomiopäätökset C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28.

1. Ympäristöministeriö vähättelee, suorastaan erehdyttää jälleen Natura 2000 ministerityöryhmää vähättelemällä jo luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanottua Natura-alueiden koskemattomuutta. On totuuden vastaista kun kaikissa alueiden käyttömuodoissa ilmoitetaan, että ei pääsääntöisesti vaikuta alueiden käyttöön. Kun jo luontodirektiivin 6 artiklan kohdassa on teksti: ”Kaikki suunnitelmat ja hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia. (Lihavointi allekirjoittajien).  Koskemattomuusasiasta on unionin oikeuskäytäntönä mm. päätös C-127/02, joka vahvistaa edellä eli luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanotun.

1. Kun luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää, että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue. Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaaran suot, tai Vuotosallas, tai millä nimellä sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan, alue.

1. Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista, joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia alueita. Kun korvaavia alueita löytyy nykyisten Natura 2000 alueiden ulkopuolelta, niin kuin löytyy ja tulee löytymään, osoittaa tämä kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä jatkossa saadaan aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttävät tyhjentävät luettelot? Onko luettelot salattu Natura 2000 alueiden oikeudenomistajilta Suomessa?

1. Seuraavana liitetiedostona toimitettavan liitteen III kehystetystä lisätekstistä selviää konkreettisesti pelkistettynä se unionin vakiintunut oikeuskäytäntö, jota Suomessa ei ole noudatettu ja jonka noudattaminen tulee oikeudellisten odotusten suojaamiseksi viipymättä toteuttaa.

1. Lisää perusteita valituksen täydennyksen yhteydessä.

LISÄPERUSTELUT:

1. Pro Real Life on valtakunnallinen edunvalvontayhdistys ja ”Yhdistyksen tarkoituksena on puolustaa yksityisen ihmisen oikeutta hallita ja käyttää omistamiaan maa-alueita Suomessa, ajaa luonnonsuojelulain edellyttämää maanomistajien yleistä etua Suomessa, edistää jäseniensä mahdollisuuksia vaikuttaa maanomistajien oikeuksia koskevien lakien valmisteluun sekä selvittää jäsenilleen jo voimassa olevien lakien vaikutukset heidän maanomistus- ja maankäyttöoikeuksiinsa.”

1. Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen Aja B kohtien arvioinnit ja suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se unionin oikeuskäytännön vakiintunut menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin on turha vedota.

Lisää lisäperusteita esitetään vastaselityksessä.

ALLEKIRJOITUKSET:

Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 11.5.2012

Yhdistysrekisterissä olevat Pro Real Life ry edunvalvontayhdistyksen nimenkirjoittajat

_____________________________

Tom Järvinen

Puheenjohtaja

Riitankuja 1-3 J 74

00840 Helsinki

______________________________

Kyllikki Arohonka

Varapuheenjohtaja

Teuvo Pakkalantie 4 D 31

00400 Helsinki

______________________________

Markku Sahlstedt

Sihteeri

Haavistontie 131

03710 Uusitalo

_______________________________

Runo Kurko

Erityisasiantuntija

Hauklammenranta 10

02820 Espoo

________________________________

Minna Helin

Erityisasiantuntija

Hauklammenranta 10

02820 Espoo

Liitteenä ohessa kehystetyllä lisätekstillä varustettu liite III.

*************************************************************************************
*************************************************************************************

Subject: EY 10 artikla, Natura 2000 huomautus ja vaatimus liitetiedostoineen kaikille virkahenkilöille EY 10 artiklan noudattamiseksi

Tervehdys!

Ohessa sähköpostina ja sen liitetiedostona liitteineen Pro Real Life edunvalvontayhdistyksen puheenjohtajan 30.4.2009 sähköpostitse viestistä selviävine tahoineen lähettämä huomautus- ja vaatimusteksti 1.4-30.4.2009 järjestetyn Natura 2000 kuulemisen ja 23.4.2009 annetun EY tuomion C-362/06 P johdosta.

Haavistossa 7.5.2009

Markku Sahlstedt

******************************************************************************************************************

******************************************************************************************************************

Oikeusministeriö

Eteläesplanadi 10, Helsinki

Ympäristöministeriö

Kasarminkatu 25

Helsinki

Alueelliset ympäristökeskukset

ja

Kaikki Suomen virkahenkilöt

oikeusministerio (a) om.fi ; tuija.brax (a) om.fi ; kirjaamo.ym (a) ymparisto.fi ; paula.lehtomaki (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.uus (a) ymparisto.fi ;  kirjaamo.lo (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ham (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.pir (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.kas (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.esa (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.psa (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.pka (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ksu (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.lsu (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ppo (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.kai (a) ympäristo.fi ; kirjaamo.lap (A) ymparisto.fi ;

ASIA:

Natura 2000 huomautus sekä Suomen valtioneuvostoa ja Suomen kaikkia viranomaisia sekä muita toimijoita koskeva vaatimus noudattaa EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan velvoitteita ja näiden edellyttämää yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

VIITE:

1.      EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomioin perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43.

2.      Kuulutus ympäristöministeriön ehdotuksesta valtioneuvoston päätökseksi eräistä Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotukseen sisältyvistä tai liitettävistä alueista.

HUOMAUTUS:

1.      Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa, että nähtävillä pidettyjä alueita ole osoitettu eikä valittu yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön eli mm. EY tuomioistuin päätösten C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03 edellyttämällä tavalla.

2.      Ympäristöministeriössä nähtävillä olevasta kuulemisaineistosta puuttui liite III erillisenä liitteenä. Missään ei ollut mainintaa, että nykyiset aluevalinnat olisi suoritettu liitettä III ja sen 1 vaihetta noudattaen.

3.      Natura 2000 Standard Data Form lomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan viimeisen kappaleen edellyttämät koko maan tiedot puuttuivat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta. (Yhdistyksen sihteerin tutustumiskäynti Ympäristöministeriössä 16.4.2009)

4.      Internetissä ainoastaan suomenkielisenä tiivistelmälomakkeena nähtävillä olevassa kuulemisaineistossa ei ole minkäänlaista mainintaa siitä, että alueiden direktiiviperusteiset valintaperustetiedot ilmoitetaan Natura 2000 Standard Data Form lomakkeilla. Ympäristöministeriön menettely poikkeaa Lapin ympäristökeskuksen alueella olevasta käytännöstä. Siellä olemassa olevien, jo Natura 2000 verkostoon valittujen alueiden tiivistelmälomakkeet sisältävät ”klausuulin” ” Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta.” Näin pitäisi vähintään olla myös nähtävillä pidettävän aineiston osalta

5.      Liite III 1 vaiheen C kohdan edellyttämät Natura alueiden luokittelut ja luetteloinnit puuttuvat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta kaikkien luontotyyppien ja lajien osalta.

6.      Ympäristöministeriön kuulemisaineistosta puuttui myös luettelo mm. kaikista niistä ojista, puroista tai niitä suuremmista uomista ja joista sekä vesistöistä joissa Vuollejokisimpukkaa esiintyy. 

VAATIMUKSET:

Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä ensimmäisenä vaiheena

1.     Yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamista nyt nähtävillä olevien alueiden kuulemisen, valinnan ja päätösten osalta siten kuin EU:n perustamissopimus ja sen edellyttämä yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

2.     Kaikkien 1.4-30.4.2009 välisen ajan nähtävänä pidetyn Natura 2000 alueiden  käsittelyn ja niistä Natura 2000 päätösten tekemisen keskeyttämistä siihen asti, kunnes Natura 2000 alueiden valintaperusteet on siirretty kansalliseen lakiin siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

3.     Silikaattikallio luontotyypin 8220 käännösvirheen korjaamista siksi, mitä EU:n luontotyyppiopas Interpretation Manual of European Union Habitats, Version EUR 15, 1996, EUR 15/2 October 1999 ja Version EUR 25, April 2003 ja nykyinen vuoden 2007 heinäkuussa julkaistu on numerolla 27 oleva edellyttää.

4.     Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin siten kuin mm. EY tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 edellyttävät.

Toisena vaiheena Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä

5.     Purkuhakemuksen tai purkuhakemuksien tekemistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle kaikista yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomessa tehdyistä valtioneuvoston Natura 2000 päätöksistä.

6.     Koko Suomen kaikkien Natura 2000 alueiden valitsemista uudelleen siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö eli mm. luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III 1 vaihe edellyttää.

7.     Kaikkien vaatimiensa toimenpiteiden osalta Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin kirjallisia vastauksia ja vastaselitysoikeutta kaikkiin mahdollisiin selityksiin ja lausuntoihin, joita sen huomautuksen ja vaatimusten osalta hankitaan ja annetaan.

 PERUSTELUT:

1.     Oikeutetut odotukset hallintolain 6 §:n, jolla Suomessa on laitettu täytäntöön EY 10 artikla, noudattamisesta. Hallintolaissa kansalaisille määrätyt oikeudelliset odotukset koskevat kaikkia virkahenkilöitä Suomessa.

Hallintolaki 6.6.2003/434

Hyvän hallinnon perusteet

6 §

Hallinnon oikeusperiaatteet

Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. (lihavointi kirjoittajan)

2.     EY tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö, jota Suomi on 8.12.1994 perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytyllä lailla 8.12./1540 sitoutunut noudattamaan.

Kohdasta 3 eteenpäin olevien EY tuomio-osoitteiden jälkeen olevien sisennettyjen kappaleiden numerointi on kyseisen tuomion tiivistelmän, itse tuomion tai ratkaisuehdotuksen kohtien numeroita. Sisennetyt tuomion tiivistelmäkohdat tai perustelukohdat on poimittu laajasta aineistosta helpottamaan Suomen kaikkia virkahenkilöitä sitovien peruslähtökohtien huomioon ottamista.

3.     Yhteisöoikeuden etusijan ”peruspäätös” mm. tiivistelmän kohta 3 eli;

6/64

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML

3.   Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava.

Perustamalla rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet, oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä jäsenvaltioihin itseensä.

Yhteisöstä peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.

Jäsenvaltioiden toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden suvereeneja oikeuksia.

4.     EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomion perustelukohdat 42 ja 43 EY 10 artiklan noudattamiseksi

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

42      Toisin kuin valittajat väittävät, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tämän asian valittajien vaatimukset, joilla pyrittiin riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, oli jätettävä tutkimatta, ei merkitse oikeussuojan epäämistä.

43      Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).

5.     EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoitteet edellyttävät noudattamaan direktiiviä siitä lähtien kuin se on saavuttanut lainvoiman (Tuomion C-453/00 perustelukohta 21).

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0453:FI:HTML

21     Tulkinnalla, jonka yhteisöjen tuomioistuin EY 234 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa yhteisön oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien (ks. mm. asia 61/79, Denkavit italiana, tuomio 27.3.1980, Kok. 1980, s. 1205, Kok. Ep. V, s. 149, 16 kohta ja asia C-50/96, Deutsche Telekom, tuomio 10.2.2000, Kok. 2000, s. I-743, 43 kohta).

6.     EY perustamissopimuksen 10 artiklaan perustuva yhteistyön velvoite edellyttää tuomion C-453/00 perusteella lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista. Perustelukohdat 26 ja 27 sekä itse tuomio

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0453:FI:HTML

26      Kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, tilanne on seuraavanlainen. Ensinnäkin kansallisen oikeuden mukaan hallintoelin voi muuttaa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa kyseessä olevaa lopullista päätöstä. Toiseksi hallintopäätöksestä on tullut lopullinen vasta sellaisen kansallisen tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen, jonka ratkaisuihin ei saa hakea muutosta. Kolmanneksi tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antama tuomio huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät. Neljänneksi kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää tästä yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta.

27      Tällaisessa tilanteessa kyseisellä hallintoelimellä on EY 10 artiklaan perustuvaa yhteistyön periaatetta sovellettaessa velvollisuus tutkia uudelleen tämä päätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa yhteisön oikeuden säännöstä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi. Hallintoelimen on ratkaistava tämän uudelleentutkinnan tulosten perusteella, miltä osin sen on muutettava kyseistä päätöstä, jolloin kolmansien intressejä ei voida loukata.

Yhteisön tuomioistuimen ratkaisu:

EY 10 artiklaan perustuva yhteistyön periaate edellyttää, että hallintoelimen, jolle on esitetty hakemus lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimisesta, jotta se ottaisi huomioon yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan, on tutkittava uudelleen tämä päätös, jos

–        sillä on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivalta muuttaa tätä päätöstä

–        kyseisestä päätöksestä on tullut lopullinen sitä viimeisenä oikeusasteena käsitelleen kansallisen tuomioistuimen tuomion takia

–        tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen tämän tuomion jälkeen antama oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät

–        kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää kyseisestä oikeuskäytännöstä.

7.     Päätös C-2/06 on suora jatke aiemmin tehdylle C-453/00 päätökselle. Siinä on yhteisön tuomioistuimen suuren jaoston 12.2.2008 tekemä tuore tulkinta EY 10 artiklan tulkinnasta. Sen tiivistelmässä sanotaan selkeästi ja täsmällisesti miten jäsenvaltion on EY 10 artiklan edellyttämänä meneteltävä.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0002:FI:HTML

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.2.2008

Tuomion tiivistelmä

1.    Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi

(EY 10 artikla)

2.     Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi

(EY 10 artikla)

1.    Hallintoelimessä käytävässä sellaisessa menettelyssä, jonka tarkoituksena on asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen antaman tuomion perusteella lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkiminen, kun tämä tuomio perustuu sen jälkeiseen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nähden yhteisön oikeuden virheelliseen tulkintaan, ei yhteisön oikeudessa edellytetä, että pääasian kantaja on vedonnut yhteisön oikeuteen valtionsisäisen oikeuden mukaisessa muutoksenhaussa, jonka tämä on käynnistänyt tuomioistuimessa kyseisen päätöksen johdosta. Vaikka yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että hallintoelimellä olisi lähtökohtaisesti velvollisuus muuttaa hallintopäätöstä, josta on tullut lopullinen, erityiset seikat voivat EY 10 artiklaan perustuvan yhteistyön periaatteen nojalla nimittäin kuitenkin edellyttää, että tällainen hallintoelin tutkii uudelleen lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen, jotta yhteisöjen tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisestä yhteisön oikeussäännöksestä myöhemmin esittämä tulkinta voidaan ottaa huomioon. Edellytyksistä, joihin tällainen uudelleen tutkimista koskeva velvollisuus voi perustua, edellytystä, jonka mukaan viimeisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen tuomio, jonka nojalla riitautetusta hallintopäätöksestä on tullut lopullinen, perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhempi oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, ei voida tulkita siten, että sillä asetetaan asianosaisille velvollisuus tuoda kansallisessa tuomioistuimessa esiin kyseinen yhteisön oikeuden kysymys. Tältä osin riittää, että joko asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin on tutkinut mainitun yhteisön oikeuden kysymyksen, jonka tulkinta on yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antaman tuomion valossa osoittautunut virheelliseksi, tai että kyseinen tuomioistuin olisi voinut tutkia sen viran puolesta. Vaikka yhteisön oikeus ei velvoita kansallisia tuomioistuimia ottamaan viran puolesta esille yhteisön säännösten rikkomista koskevaa perustetta silloin, kun niiden olisi tällaisen perusteen tutkimisessa ylitettävä asianosaisten rajaaman riita-asian kohde, näiden tuomioistuinten on nimittäin viran puolesta tutkittava pakottavaa yhteisön oikeussääntöä koskevat perusteet, jos näillä tuomioistuimilla on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus tai oikeus tehdä se pakottavaan kansalliseen oikeussääntöön nähden. (ks. 37–39 ja 44–46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.     Yhteisön oikeudessa ei aseteta mitään ajallista rajoitusta lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista koskevan pyynnön esittämiselle. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen vapaus yhdenmukaisesti yhteisön tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden kanssa vahvistaa kohtuulliset muutoksenhakua koskevat määräajat. (ks. 60 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

8.     Kun EY tuomioistuin ei myöntänyt 23.4.2009 asiaan C-362/06 P antamassaan tuomiossa kanneoikeutta Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteiden tutkimiseksi EY tuomioistuimessa, määräaika kansallisen tuomioistuimen puoleen kääntymiseen tulee alkaa aikaisintaan tuosta EY tuomiosta, jossa tavallisten EU-kansalaisten kanneoikeus evättiin.

9.     Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteiden täytäntöönpanona on KHO:n ilman ennakkoratkaisun pyytämistä hyväksymänä luonnonsuojelulain 64§, joka yhteisön tuomioistuimen tuomioilla 6/04 ja 508/04 vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on vain pelkkä hallinnollinen yleismääräys, eikä näin riitä täyttämään Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti. Eli siten kuin EY tuomioiden C-6/04 ja C-508/04 tiivistelmissä ja perustelukohdissa edellytetään.

10.                               Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on jopa täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 päivätty teksti)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Päätös C-6/04 tiivistelmäkohta ja perustelukohdat 25 ja 26

Olennaisin osa tuomion C-6/04 tiivistelmäkohtaa 1

Tarkka täytäntöönpano on kuitenkin erityisen tärkeää, kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella. Tästä seuraa, että kun on kyse luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta direktiivistä 92/43, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta. (ks. 21, 22, 25 ja 26 kohta)

11.                               Tuomion C-6/04 perustelukohdat 25 ja 26 edellyttävät myös 4 artiklassa ja siinä sanotussa liitteessä III, sen  1 vaiheen edellyttämien valintaperusteiden selkeää ja täsmällistä siirtämistä kansalliseen lakiin

25     Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C-38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10941, 53 kohta).

26     Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta.

12.                               Päätös korostaa kansallisen lain sisältöä. Päätös on tiukennettu jatko 20.10.2005 annetulle EY tuomiolle C-6/04. Pelkät hallinnolliset määräykset eivät riitä luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämiseksi.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Itävallan tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Täytäntöönpanotoimenpiteet

Tuomion tiivistelmä

1.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Yhteisen luonnonperinnön hoito

(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)

2.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa

(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)

3.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Tarvittavien suojelutoimien toteuttaminen

(Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohta)

4.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset

(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)

5.        Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset

(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)

1.        Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää. (ks. 57 ja 58 kohta)

2.        Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetulla direktiivillä 92/43 annetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, ja jäsenvaltioiden on tästä syystä erityisesti huolehdittava siitä, että niiden se lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen.

Erään jäsenvaltion hallituksen väitettä, jonka mukaan kansallisen oikeuden säännöstä tulkitaan joka tapauksessa direktiivin mukaisella tavalla, kun suojelutoimenpiteitä tarvitaan, ei tältä osin voida hyväksyä. Kansallisen oikeuden säännösten tällainen direktiivin mukainen tulkinta ei yksinään voi olla riittävän selvää ja täsmällistä, jotta sillä täytettäisiin oikeusvarmuuden asettamat vaatimukset.

Pelkällä hallintokäytännöllä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei lisäksi voida katsoa pantavan täytäntöön niitä velvoitteita, joita jäsenvaltioilla on, kun ne panevat direktiivin täytäntöön. (ks. 73, 78 ja 80 kohta)

3.        Yhteisöjen lainsäätäjä on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohdassa käyttämillään ilmaisuilla halunnut asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden toteuttaa sellaiset tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat direktiivin liitteissä I ja II tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien asettamia ekologisia vaatimuksia, millä suljetaan pois se, että jäsenvaltioilla olisi tässä suhteessa harkintavaltaa, ja rajoitetaan kansallisten viranomaisten mahdollinen lainsäädäntö- tai päätösvalta koskemaan näiden toimenpiteiden toteuttamisessa käytettäviä teknisiä keinoja ja valintoja. (ks. 76 ja 87 kohta)

13.                               Päätöksen C-507/04 kohta 162 edellyttää ja korostaa direktiivien täsmällistä ja selkeää täytäntöönpanoa

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

162    Mitä tulee Itävallan tasavallan väitteeseen, joka koskee direktiivin mukaista täytäntöönpanoa, on riittävää muistuttaa, että pelkkää hallintokäytäntöä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei voida pitää direktiivin täytäntöönpanon mukaisten velvoitteiden pätevänä täyttämisen muotona (ks. vastaavasti asia C-197/96, komissio v. Ranska, tuomio 13.3.1997, Kok. 1997, s. I 1489, 14 kohta; asia C-358/98, komissio v. Italia, tuomio 9.3.2000, Kok. 2000, s. I 1255, 17 kohta ja asia C-33/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 10.3.2005, Kok. 2005, s. I 1865, 25 kohta).

14.                               Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteita ei ole siirretty kansalliseen lakiin. Tuomiossa C-478/99 kanteen hylkäämiseksi riitti liitteen mainitseminen lain perusteluissa. Kyseistä tulkintaa ei voi soveltaa Suomessa eikä Suomen osalla, koska luontodirektiivin liitettä III ei mainita missään LsL:n pykälässä. Ei edes LsL:n perusteluissa. LsL:n 64§ on ns. ”plankko valtakirja” ja antaa hallinnolle täyden vapauden soveltaa mitä valintaperustetta tahansa.  Ottamatta huomioon ollekaan sitä, että koko Luontodirektiivin 4 artikla ja siinä sanotun liitteen III 1. vaihe on täsmällinen, selkeä ja tyhjentävä jäsenvaltioiden ja EY:n oikeuskäytännön noudatettavaksi edellyttämä määräyskokonaisuus Natura 2000 alueiden kansallisen valinnan toteuttamiseksi 

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0478:FI:HTML

Tuomion C-478/99

Tiivistelmä

$$ Jokaisella jäsenvaltiolla, jolle direktiivi on osoitettu, on velvollisuus toteuttaa osana kansallista oikeusjärjestystä ja direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. On välttämätöntä, että kansallisista täytäntöönpanotoimista johtuva oikeudellinen tilanne on riittävän täsmällinen ja selvä ja että oikeudensaajat ovat tietoisia kaikista oikeuksistaan ja voivat tarpeen vaatiessa toteuttaa ne kansallisessa tuomioistuimessa.

Tämä viimeksi mainittu edellytys on erityisen tärkeä silloin, kun kyseisen direktiivin tarkoituksena on oikeuksien myöntäminen toisten jäsenvaltioiden kansalaisille, kuten kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä 93/13/ETY. Siltä osin kuin on kyse direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta liitteestä, tämän säännöksen sanamuodon mukaan kyseessä oleva liite sisältää ohjeellisen luettelon, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. On selvää, että luettelossa olevaa ehtoa ei välttämättä ole pidettävä kohtuuttomana ja että päinvastoin sellainen ehto, joka ei ole luettelossa, voidaan todeta kohtuuttomaksi. Koska direktiivin liitteenä olevassa luettelossa ei rajoiteta sitä harkintavaltaa, joka kansallisilla viranomaisilla on ehdon kohtuuttoman luonteen arvioinnissa, luettelolla ei pyritä myöntämään kuluttajille enempää oikeuksia kuin direktiivin 3-7 artiklasta seuraa. Luettelolla ei muuteta lainkaan direktiivissä säädettyä tavoitetta, joka sellaisenaan velvoittaa jäsenvaltioita.

Tästä seuraa, että direktiivin täysi vaikutus voidaan taata riittävän täsmällisillä ja selkeillä oikeudellisilla puitteilla ilman, että direktiivin liitteenä olevaa luetteloa sisällytetään niihin säännöksiin, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeutta. Koska direktiivin liitteenä oleva luettelo on ohjeellinen ja selventävä, se on tiedonlähde direktiivin täytäntöönpanotoimia soveltaville kansallisille viranomaisille ja yksityisille, joita kyseiset täytäntöönpanotoimet koskevat. Näin ollen jäsenvaltioiden on direktiivissä säädettyyn tavoitteeseen päästäkseen valittava täytäntöönpanolle sellainen muoto ja sellaiset keinot, jotka tarjoavat riittävästi takuita siitä, että yleisöllä on mahdollisuus saada liitteestä tieto.

( ks. 15, 18 ja 20-22 kohta )

15.                               Kun tuomion C-508/04 tiivistelmässä perustellusti todetaan perustellusti,

”Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää.” ,

Suomessa kansallista lakia ei ole voitu tulkita oikein Natura 2000 alueiden valintaperusteiden osalta, koska valintaperusteita ei kansallisessa laissa ole. EY 10 artiklan velvoittamana virheellinen menettely on korjattava siitä huolimatta, vaikka sen olisi tehnyt riippumaton elin.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Millä perusteella ja kenen myöntämänä virkahenkilöt Suomessa ovat saaneet luvan poiketa EY 10 artiklan noudattamisesta. Kysymys on aiheellinen, kun EY tuomiolla C-129/00 yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää korjaamaan virheellisen menettelyn, vaikka sen on tehnyt riippumaton elin.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0129:FI:HTML 

Tuomion C-129/00

Tiivistelmän kohta 1

Jäsenvaltion voidaan lähtökohtaisesti todeta EY 226 artiklan nojalla jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan riippumatta siitä, mikä tämän valtion elin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, ja vaikka kyseessä on perustuslakien nojalla riippumaton elin. ks. 29 kohta

16.                               Pro Real Life edunvalvontayhdistys perustelee huomautustaan ja vaatimuksiaan myös sillä, että yksityisten henkilöiden ja yhdistysten valitukset eivätkä purkuhakemukset ole EY tuomioistuimelle lukuisasti esitettäväksi vaadituista ennakkoratkaisupyynnöistä huolimatta menestyneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa. (KHO menestymiseksi ei kenenkään toimesta voida lukea esim. sellaista Kolovirta- Vaalunvirta- Pyttyselkä norpansuojelualeen tapausta, jossa rannasta lähes kilometrin etäisyydelle sisämaahan päin ulottuneen vanhan metsän alueen KHO joutui poistamaan ilmeisesti siksi, että norpat eivät pesi puussa.

17.                               Pro Real Life edunvalvontayhdistys odottelee Suomen viranomaisten toimenpiteitä ja ihmettelee, miksi EY tuomioistuin toimi asiassa C-362/06 P vastoin aikaisempaa oikeuskäytäntöään eli asiassa C-326/05 P antamansa tuomion tiivistelmässä ja sen perustelukohdissa sanottua vastaan? Miksi EY tuomioistuin ei antanut sitä oikeusvarmuutta ja sen takaamaa oikeussuojaa, mikä sen velvollisuuksiin tällaisissa tapauksissa jo sen omienkin päätösten ja julkisasiamiehen asiassa C-362/06 P 23.10.2008 antaman ratkaisuehdotuksen mukaan kiistattomasti kuuluu?

18.                               Tässä osoitelinkki, josta avautuu tuomion C-326/05 P tiivistelmä ja perustelukohdat, joiden noudattamista asian C-362/06 P oikeudellisten kysymysten ratkaiseminen olisi ehdottomasti edellyttänyt yhteisön tuomioistuinta noudattamaan omaa aikaisempaa yhteisön vakiintuneeksi oikeuskäytännöksi tekemäänsä linjaustaan.

http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62005J0326:FI:HTML

Asia C-326/05 P Industrias Químicas del Vallés SA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio 

Tuomion tiivistelmä (kohdasta 3 sen kaksi viimeistä kappaletta)

Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää laillisuusvalvonnan ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin valvoa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

Erityisesti silloin, kun asianosainen vetoaa ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka toimivaltainen toimielin on väitetysti tehnyt, yhteisöjen tuomioistuinten on tarkistettava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat, eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat. (ks. 74–77 kohta)

19.                               Pro Real Life edunvalvontayhdistys ihmettelee todella miksi EY komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnit niin luontodirektiivin 4 artiklan säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä kuin niiden noudattamisen edellyttämässä Natura 2000 alueiden valintaperusteiden toteuttamisen valvomisessa sekä silikaattikallion käännöksessä havaitut ja komissiolle ja sittemmin EY tuomioistuimen ensimmäiselle asteelle ilmoitetut virheet ja virheellisyydet jätettiin kokonaan käsittelemättä.

20.                               Asian C-362/06 P ratkaisuehdotusosoite ja vastuuvapauslausekkeella varustetun päätöksen saa jäljempänä olevista osoitteista. Sillä varauksella, että osoitteita ei ole muutettu, niistä avautuvat myös ne kaikki oikeustapauskokoelmapäätökset, joiden perusteella yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä kaikki Suomen virkahenkilöt ovat EY 10 artiklan perusteella noudattamaan.

21.                               Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys liittää liitetiedostoksi kehystetyllä lisätekstillä varustetun luontodirektiivin liitteen III ja esittää lopuksi luettelona kommentteineen niiden EY tuomioiden numerot, joiden perustelu ja tiivistelmäkohdista luettuun yhdistys edellä olevan huomautuksensa ja vaatimuksensa perustaa. Huomioon otettavaksi yhdistys ilmoittaa, että osaa luettelossa olevista päätöksistä on jo edellä olevassa käytetty, mutta ei näe mm. ajanpuutteen eikä niiden avulla tapahtuneen tuomion C-362/06 P aiheuttaman tilanteen kommentoinnin seurauksena tarpeellisena niiden poistamista jäljempänä olevasta luettelosta.

1.      Tässä jäljempänä osoite ja osoitteita, joista selviää, että yhteisöoikeutta ei ole Suomessa Natura 2000 alueiden valinnassa noudatettu. Tuomion C-362/06 perustelukohta 42 eikä varsinkaan perustelukohta 43 ole miltään osin Suomen osalta vapauttava, vaan kyseinen kohta EY 10 artiklan perusteella velvoittaa siirtämään mm. Natura 2000 valintaperusteet yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kansalliseen lakiin (mm. tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 ja C-75/01).

2.      Lisäksi ko. perustelukohta 43 edellyttää kaikkia kansallisia toimijoita, eli myös maan hallitusta ja korkeinta hallinto-oikeutta ja näitä valvovaa oikeuskansleria noudattamaan yhteisöoikeutta. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämisen lisäksi perustelukohta 43 edellyttää korjaamaan Natura 2000 aluevalinnat yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi. Toisin sanoen luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiksi. (mm. EY tuomiot C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03).

3.      Mikäli näin ei tapahdu, myös uusi kantelu komissiolle Natura 2000 valintaperusteiden siirtämättömyydestä kansalliseen lakiin jne. on mahdollista. 

4.      Mikäli Suomessa ei viipymättä toimita niin kuin EY perustamissopimuksen 10 artikla mm. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen kansallisilta toimijoilta edellyttää, niin jo valmiina olevan aineiston pohjalta uuden kantelun tekeminen komissiolle ei tuottane vaikeuksia. Tämän jälkeen, ellei komissio edellytä Suomen kansallisia toimijoita esim. siirtämään Natura 2000 alueiden valintaperusteita kansalliseen lakiin yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, on seuraava vaihe kanne komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä jo valmiina olevan aineiston perusteella EY tuomioistuimelle. Tällöin vastakkain ei ole yksityinen oikeussubjekti, vaan yhteisön tuomioistuin ja komissio.

5.      Koska osa EY tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.

6.       Ensimmäisestä osoitteesta löytää EYTI:ssa 23.4.2009 annetun, miltään osin komission yhteisöoikeuden vastaisesti ylläpitämää ja hyväksymää, virheellistä menettelyä vapauttamaton ja yksityisille oikeussubjekteille puhevaltaa myöntämättömän ja mitenkään Natura 2000 asian oikeudellisia kysymyksiä käsittelemättömän tuomion C-362/06 P.

7.      Yhdistyksen mielestä ei voi välttyä vaikutelmalta, että yhteisön tuomioistuimella (EYTI:lla) ei riittänyt tahtoa eikä yhteisöoikeuden oikeuskäytännön edellyttämää yksimielisyyttä kumota yhden jäsenvaltion korkeimman hallintotuomioistuimen yhdessä asiassa tekemää linjaratkaisua. Peittääkseen oman kykenemättömyytensä tai jopa haluttomuutensa varmistaa ja edellyttää, että yhteisöoikeus ja sen vakiintunut oikeuskäytäntö toteutuu Natura 2000 asiassa myös Suomessa, yhteisön tuomioistuin mm. välttääkseen edellisen lisäksi tukehtumisen tällä hetkellä 27 jäsenvaltion yksityisten kansalaisten valituksiin, johon julkisasiamiehen esittämän ja perusteellisesti perusteleman kanneoikeuden myöntäminen olisi johtanut, EY tuomioistuin tukeutui vain EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoittavuuden korostamiseen.

8.      Poliittisluontoisella ratkaisullaan, , EY tuomioistuin korostaa ja edellyttää, että jäsenvaltion kaikkien toimijoiden on noudatettava yhteisöoikeutta. Sen suvereenia kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella olevaa etuoikeutettua oikeutta, johon Suomi on perustuslain säätämisjärjestyksessä vuoden 1994 joulukuussa hyväksytyn EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä sitoutunut.

9.       Tuomion C-362/06 P perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43 siirtää EY:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan määräyksiin vedoten täydellisesti vastuun kaikille kansallisille toimijoille. Tämä edellyttää mm. hallituksen toimia Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämiseksi selkeästi ja täsmällisesti. 

EUROOPAN YHTEISÖN

PERUSTAMISSOPIMUKSEN KONSOLIDOITU TOISINTO

SISÄLLYS

10 artikla

Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen var

mistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista.

Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.

14.   Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 allekirjoittamani teksti)

Päätös C-6/04

25     Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C 38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I 10941, 53 kohta).

26     Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu  ja seurantavelvoitteiden osalta.

15.   Edellä oleva koskee myös Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luontodirektiivin täytäntöönpanon vastaisuuksista lisää liitetiedostona olevassa 10.2.2009 päivätyssä Markku Sahlstedt´in allekirjoittamassa tekstissä.

16.   Tiedoksi se, että jäljempänä olevat osoitteet toimivat päätökset avaten nyt tällä hetkellä, mutta on mahdoton ennakoida kuinka pitkään, koska ilmeisesti uusien jäsenmaiden seurauksena EU:n suunnasta useasti ilmenneenä ilmiönä on jostain syystä ollut, että hetken perästä osoitteet eivät enää toimikaan. 

Tässä seuraavana EY tuomiopäätösosoitteita, jotka osoittavat täydellistä yhteisöoikeudellista oikeusvajetta Suomen osalta toteutetussa Natura 2000 asiassa.

C-362/06 P

http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docrequire=alldocs&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Kun em. luettelo-osoite ei enää myöhemmin mahdollista päätöksen C-362/06 P avaamista, sen saa auki laittamalla numero seuraavaan hakuformaattiosoitteeseen ja näppäilemällä Enter tai klikkaamalla etsi ruutua. Tästä osoitteesta saa auki myös julkisasiamiehen tyrmätyksi tulleen, kanteen nostajille kaikin puolin myönteisen ja oikeussuojaa sekä oikeusvarmuutta tarjonneen ratkaisuehdotuksen, jonka hyväksymättömyydellä yhteisön tuomioistuin romutti omaa uskottavuuttaan merkittävästi. http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi

Tästä saa suoraan mm. julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen ja vastuuvapauslausekkeella varustetun tuomion

http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Tästä avautuu vastuuvapauslauseketon tuomio asiassa C-362/06 P

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML

Tästä avautuu C-362/06 P:n perustelukohdassa 43 oleva päätös C-15/06, jonka perustelukohtaan 39 EY tuomioistuin perusti kaikki oikeudelliset kysymykset ratkaisematta jättäen asiassa C-362/06 P 23.4.2009 antamansa tuomion. Yhteisön oikeuskäytännössä ratkaisun perustelut ovat sitä suvereenia ja ratkaisevaa yhteisöoikeutta, jota jäsenvaltioiden virkahenkilöillä ei ole mahdollisuutta EY 10 artiklaa rikkomatta sivuuttaa.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0015:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta (kohdat 12-16 ja 19-25) (Tuomio annettiin vasta 7.11.2000 eli lähes puoli vuotta KHO:n 14.6.2000 ilman ennakkoratkaisun pyytämistä antamien Natura 2000 valitusratkaisujen jälkeen ja sitä on noudatettava siitä lähtien kuin direktiivi tuli lainvoimaiseksi. Katso aiemmin edellä oleva tuomio C-453/00.)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-67/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-35 ja 43)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0067:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-71/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 27-28 ja 36)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0071:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-220/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-32 ja 40)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0220:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-117/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös koskee 6 artiklan vaikutusarviointeja ja se tukeutuu päätökseen C-371/98. Päätös lähtee siitä, että vaikutusarviot on tehtävä vasta siitä lähtien ja niihin alueisiin, kun komissio on vahvistanut alueet.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0117:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On ”nuorennus” päätöksestä 6/60) Luontodirektiivin täytäntöönpanon EY oikeuskäytännön vastaisuudesta katso 9.2.2009 Markku Sahlstedt´in kirjoittama liitetiedosto.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Merkittävä. Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin päätös C-508/04. (Mm kohta 162)

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-33/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (Huom. tiivistelmäosa mm. kohta 7 ja sen viitekohta) Koskee luontodirektiivin täytäntöönpanoa

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0098:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-75/01 Luxemburg oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 28 jne. ja kohta 43) Osoittaa luontodirektiivien täytäntöönpanoa ennen päätöksillä C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 tiukennettua ja entisestään täsmennettyä direktiivien kansalliseen lakiin siirtämistä.

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62001J0075:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-365/93 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 9) Direktiivien täytäntöönpano

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61993J0365:FI:HTML

Tästä avautuu valitusasiapäätös, johon yhteisö ensimmäisen asteen tuomioistuin asiassa T-150/05 tukeutui, mutta unohti tiivistelmäkohdassa 4 sanotun. Kyseisen kohdan 4 tulee koskea myös EY tuomioistuinta, ainakin silloin, kun on kiistattomasti osoitettavissa ettei kansallinen tuomioistuin noudata yhteisöoikeutta. 

Tästä avautuu päätös C-127/02

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62002J0127:FI:HTML

Yhteisöoikeuden etusijan ”peruspäätös” (mm. tiivistelmän kohta 3, jossa sanotaan suoraan mitä oikeutta jäsenvaltiossa noudatetaan. Valitettavasti tuomiossa C-362/06 P yhteisön tuomioistuin ei velvoittanut komissiota valvomaan, että myös jäsenvaltio Suomi on velvollinen noudattamaan yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 alueiden valinnassa)

6/64

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML

Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, muuta voi käsitellä kansallisen tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta asian mm. tiivistelmän kohdat 2 ja 4. Suomessa on käytetty kaikki keinot, mutta yhteisöoikeus ei ole toteutunut. Tästä syystä asia olisi ollut tutkittava EY tuomioistuimessa.

6/60

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML

Helsingissä 30.04.2009

Pro Real Life edunvalvontayhdistys

Tom Järvinen

Puheenjohtaja

Kyllikki Arohonka

Varapuheenjohtaja

Ohessa liitteenä kehystetyllä lisätekstillä varustettu luontodirektiivin liite III ja tiivistelmäosa silikaattikallion käännösvirheestä sekä teksti luontodirektiivin 4 artiklan täytäntöönpanon yhteisöoikeuden vastaisuuksista sekä kaikki edellä olevassa tekstissä luetellut ja niiden osoitteista luettavat ja tulostettavat EY tuomiot.

******************************************

**********************************************

http://naturansalat.blogspot.fi/

http://naturansalat.blogspot.fi/2014/12/lahettaja-markku-sahlstedt-mailtomarkku.html