maanantai 26. syyskuuta 2011
tiistai 20. syyskuuta 2011
Ministeri Ville Niinistö vastaa kolmannen kerran
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 58/2011 vp:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000- alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja
vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Viitaten edustaja Mattilan samoihin kysymyksiin jo 12.7.2011 sekä 15.8.2011 annettuihin vastauksiin totean, että Suomen Natura 2000- verkostoon kuuluvat alueet on valittu kansallisen lainsäädännön, direktiivien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, ja että tarvetta lainsäädäntötoimiin tai tehtyjen päätösten kumoamiseen ei ole.
Luonnonsuojelulain 64 §:n merkityksestä on korkein hallinto-oikeus ratkaisuissaan todennut nimenomaisesti seuraavaa: "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan." Myöskään Euroopan komissiolla ei ole ollut huomautettavaa valintaperusteita koskevien säännösten implementointiin, ja komissio on myös jo omilla päätöksillään hyväksynyt kaikki Suomen kansallisesti lainvoimaisiin päätöksiin perustuen ehdotetut alueet Natura 2000 -verkostoon.
Natura 2000- verkoston muodostaminen on nyt pääosin valmis, eikä laajoja Natura-päätöksiä uusista alueista ole odotettavissa. Alueiden valintavaihe on nyt lähes kokonaan ohi ja ajankohtaista on alueiden suojelun toimeenpano, jotta verkosto palvelisi mahdollisimman hyvin lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamisessa ja turvaamisessa. Aiempien päätösten uudelleen käsittely valitusten johdosta on kuitenkin vielä tänä vuonna tarpeen kolmella alueella samoin kuin eräistä avomerialueita koskevista täydennyksistä päättäminen.
Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 2011
Ympäristöministeri Ville Niinistö
Erkin kommentti: Odotan kansanedustaja Pirkko Mattilalta uutta kysymystä asiasta. Näyttää siltä, että ministerille ei mene jakeluun asia. Onko asia väännettävä ratakiskosta, että ministeri ymmärtää asian?
Suomen Natura on tehty vastoin EY-direktiivejä ja vastoin EY-tuomioistuimen päätöksiä. Korkeimman oikeuden olisi pitänyt pyytää ennakkoratkaisu asiassa ennen kuin teki omat väärät päätöksensä asiassa.
Tässä on asian ydin: KHO sivuutti EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa sanotun lojaalisuusvelvoitteen. KHO perusti Natura 2000 valitusratkaisunsa, luontodirektiivissä ja sen liitteessä III 1 vaihe ja komission Natura 2000 standard Data Form ilmoituslomakkeista 18.12.1996 antaman päätöksen ( 97/266/EY) sekä niiden täyttöohjeiden johdanto-osassa ja yksityiskohtaisissa täyttöohjeissa sanotuista täsmällisistä ja ehdottomista Natura 2000 alueiden osoittamisperiaatteista huolimatta, ja ilman yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista EY:n perussopimuksen 249 artiklan 3 kohtaan.
tiistai 6. syyskuuta 2011
Pirkko Mattila kysyy
Jatkokysymys Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteista (tarkistamaton versio)
Eduskunnan puhemiehelle
Ympäristöministeri Ville Niinistön jatkettua 15.8.2011 antamallaan kirjallisen kysymyksen KK 42/2011 vp vastauksella linjaa, jonka hän omaksui jo kirjalliseen kysymykseen KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamallaan vastauksella. Siinä hän otti linjakseen ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen Natura 2000-asiassa ohittamien tosiasioiden hyväksymisen.
Näistä syistä on aiemman ja nyt viimeksi annetun vastauksen johdosta todettava seuraavaa:
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä huolimatta yhtäkään Suomen Natura 2000 -aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
Korkein hallinto-oikeus sivuutti Natura 2000 -ratkaisuissaan sen tosiasian, että hyväksyessään 8.12.1994 annetulla lailla (1540/1994) EU:n liittymisopimuksen ja samalla EU:n perustamissopimuksen Suomen eduskunta rajoitti pysyvästi tulevan Suomen suvereeneja oikeuksia. Tästä huolimatta korkein hallinto-oikeus on antanut noin 700 Natura 2000 -ratkaisua ilman sitä velvoittavaa unionin tuomioistuimen käsittelyyn saattamista eli korkeinta hallinto-oikeutta pakollisesti velvoittavaa ennakkoratkaisun pyytämistä EU:n tuomioistuimelta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ja EU:n komission yläpuolella suvereenisesti toimiva unionin tuomioistuin on palauttanut Suomen Natura 2000 -alueen oikeudellisen menettelyn ennakkoratkaisupyyntömahdollisuuksineen Suomessa käsiteltäväksi. Noin 700 korkeimman hallinto-oikeuden antamaa Natura 2000 -päätöstä sisältää muun muassa tekstin: "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista.
Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä."
Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus. Se on pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu. Itse pykälässä ja sen perusteluissa ei sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen edellyttämistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis- ja valintaperusteista ei korkeimman hallintooikeuden Natura 2000 -päätöksien mukaan määrätä missään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.
EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, joissa itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.
Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittaessa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä tilalle.
Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä lisää Natura-päätöksiä?
Helsingissä 24 päivänä elokuuta 2011
Pirkko Mattila /ps
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
