Suomen ympäristöpolitiikka - kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä?

Sain yllättäen ja tilaamatta tekniikan tohtori Esa Erannilta hänen kirjoittamansa kirjan Suomen ympäristöpolitiikka – kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä. Kirjan saatekirjeessä tohtori Eranti uskoi minun olevan kiinnostunut ympäristö- hallinnon vallankäyttöä käsittelevästä raportista. Siinä hän on täysin oikeassa. Luin kirjan ”yhdeltä istumalta”, sillä se on todella mielenkiintoinen ja kertoo asiat ”maalaisjärjellekin” ymmärrettävästi. Parhaat kiitokset tohtori Erannille. Kirja on erinomainen selvitys ympäristöhallinnon toimista ja vallankäytöstä.

Lainaus kirjasta sivulta 95
”Suomen ympäristöhallinto on tekemässä maastamme EU:n ympäristöpolitiikan mallimaata. Ensin ollaan oltu yhdessä Pohjoismaiden kanssa puskemassa abstraktia ekoideologiaa unionin politiikkaan. Sen jälkeen tavoitellaan strategioiden, tavoitteiden ja direktiivien asettamaa tasoa kovempaa linjaa kansallisista lähtökohdista ja asian mielekkyydestä riippumatta. Ollaan siis rakentamassa unionin valtaa ja huolehtimassa omista eduista kansallisen edun kustannuksella.

Natura-asiantuntija Markku Sahlstedt on kysynyt, miksi Suomi luovuttaa Natura-verkostossa suojavyöhykkeineen viidesosan alueestaan ylikansalliseen ( ja ympäristöhallinnon) päätäntävaltaan, vaikka valtaosalla direktiivityyppisistä ja direktiivilajeista suojelun taso on niin hyvä, ettei direktiivin tarkoittama suhteellisen suojelun taso edellytä kuin viiden prosentin osuutta.
Lisäksi Sahlstedt on kysynyt, miksei Suomi esitä EU:lle direktiivin sallimaa laskua alueista.”

Natura päätös oli epäonnistunut ja on kallis ratkaisu

Luontodirektiivin 8 artikla todella mahdollistaa sen, että EU maksaa suojelun. Suomi ei ole anonut EU:lta rahoitusta Natura-alueidensa suojeluun. Käsittämätöntä toimintaa. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan vuodesta 2006 lähtien Natura-alueiden hoito maksaa Suomen valtiolle vähintäänkin saman verran kuin alueiden Naturaan liittäminen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Suomessa on suojeltu 15 % alueista, kun tarve olisi ollut 5 %, niin menettelyn järkevyyttä voidaan todella ihmetellä. Kaiken lisäksi Natura on tehty vastoin direktiivejä ja EY:n tuomioistuimen päätöksiä.

8 artikla
1 Samalla kun jäsenvaltiot toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisön yhteisrahoituksesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdasta aiheutuvat velvoitteet.

Kalajoen ympäristölautakunnan puheenjohtajana ja Naturaa vuosikausia tutkineena voin tyytyväisyydellä huomata olleeni jo alusta lähtien oikeilla jäljillä selvittäessäni Natura-asioita Kalajoella.

Kuva
Esa Eranti
Suomen ympäristöpolitikka - kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä?
ISBN 978-951-22-8626-3
(nid) ISBN 978-951-22-8682-9
(PDF) ISSN 1456-2596
Nykypaino Oy Helsinki