torstai 20. marraskuuta 2008

Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?




Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.

Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien pappilassa.

Itse aloin kiinnostua Kallan karien itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti Orell kuoli pari vuotta sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi. Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan käyttämätön.

Juridista taustaa

Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.

Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.

Ulkokallaan on Maakallasta matkaa kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla. Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan viereen.

Kallan karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin

Suomen EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Salolainen, Haavisto, Norrback ja Kankaanniemi sekä avs. Sundbäck, op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn. Jääskinen, ln. Halonen sekä eav. Huhtaniemi. EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3. Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa, jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position pohjalta.

Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille, karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan Unioniin.

Rahjan saariston Natura Life-hakemus

Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan. Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten vanhentaminen on myös rikos.

Tekojen selittelyä

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön.

Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.

Huono valmistelu teki Naturasta raskaan ja kalliin



Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) moitti ympäristöhallintoa 13.2.2007 Natura 2000-verkoston heikosta valmistelusta. Naturan valmistelua ei suunniteltu eikä ohjattu riittävästi. Ympäristöhallinto ei varannut tarpeeksi voimavaroja työhön. Näin Naturasta tuli pidempi, kuluttavampi ja kalliimpi hanke kuin alun perin arvioitiin. Suomen Natura-verkoston valmistelu oli kireän aikataulun ja työvoiman vähyyden vuoksi liian suuri ja vaativa tehtävä luonnonsuojeluhallinnolle. Näin toteaa suojelualueverkoston valmistelua arvioinut Valtiontalouden tarkastusvirasto.

Ympäristöministeriö ryhtyi hakemaan EU:n suojeluverkostoon sopivia alueita viime vuosikymmenen puolivälissä. Alueellisten ympäristökeskusten johto sitoutui Naturaan vaihtelevasti, mikä näkyi niukkoina voimavaroina. Ympäristöministeriö paransi Naturan ohjausotettava vasta kun maanomistajat ja varsinkin maanomistajajärjestöt alkoivat arvostella voimakkaasti Naturaa, VTV toteaa. Luonnonsuojeluhallinnon tiedotus oli sisällöltään epämääräistä ja sen aloitus myöhästyi. Natura näyttäytyi maanomistajille epämääräisenä ja uhkaavana asiana. VTV:n mukaan luonnonsuojeluhallinto säästi viestinnän kustannuksia väärässä paikassa. Naturan valmisteluun liittyvät ristiriidat kärjistyivät vuoden 1997 kuluessa. Viraston mielestä yhtenä syynä tähän oli luonnonsuojeluhallinnon epämääräinen ja liian myöhään aloitettu tiedotus. Maanomistajia olisi pitänyt informoida henkilökohtaisesti jo valmistelun alussa. Valtionhallinnossa ei ymmärretty Naturan merkitystä, ja siksi Naturan alkuvaiheen valmisteluun ei osoitettu tarpeeksi työvoimaa. Naturan valmistelua vaikeuttivat tietojärjestelmien ongelmat. Lisäksi Naturan tietokannan täydentäminen on vaikeaa, koska pienetkin muutokset vaativat valtioneuvoston päätöksen ja kuulemismenettelyn. Tarkastusvirasto teki myös laskelman Natura valmistelun hallinnointikustannuksista. Valmistelu maksoi 2,50 euroa hehtaarilta. Virasto laski myös, että jos Natura-alueiden suojelu olisi tehty perinteisesti luonnonsuojelulain mukaisesti, suojelusta olisi koitunut valtiolle useiden satojen miljoonien eurojen lisäkustannukset.

Johtaja Markku Tornberg MTK:n ympäristö- ja maapolitiikkaryhmästä muistuttaa, että Natura on yhä EY-tuomioistuimessa tutkittavana. ”Talvella saamme päätöksen, jatkaako tuomioistuin Naturan tutkimista. Asia olisi hyvä selvittää lopullisesti”. Tornberg muistuttaa, ettei Natura ole totaalisuojelua. Natura-alueen maankäyttö ei saa heikentää merkittävästi aluevarauksilla suojellun luontotyypin tai lajin suojelua. Uudenmaan ympäristökeskus on kieltäytynyt näyttämästä maanomistajille Natura-alueen lajin tai luontotyypin sijaintia. ”Viranomaisella on näytön velvollisuus, maanomistajan ei pidä omin varoin paikantaa lajia tai luontotyyppiä harkitakseen heikentääkö esimerkiksi suunnittelu tientekoa tai hakkuu suojelua merkittävästi."

Suomen ympäristöpolitiikka - kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä?



Sain yllättäen ja tilaamatta tekniikan tohtori Esa Erannilta hänen kirjoittamansa kirjan Suomen ympäristöpolitiikka – kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä. Kirjan saatekirjeessä tohtori Eranti uskoi minun olevan kiinnostunut ympäristö- hallinnon vallankäyttöä käsittelevästä raportista. Siinä hän on täysin oikeassa. Luin kirjan ”yhdeltä istumalta”, sillä se on todella mielenkiintoinen ja kertoo asiat ”maalaisjärjellekin” ymmärrettävästi. Parhaat kiitokset tohtori Erannille. Kirja on erinomainen selvitys ympäristöhallinnon toimista ja vallankäytöstä.

Lainaus kirjasta sivulta 95
”Suomen ympäristöhallinto on tekemässä maastamme EU:n ympäristöpolitiikan mallimaata. Ensin ollaan oltu yhdessä Pohjoismaiden kanssa puskemassa abstraktia ekoideologiaa unionin politiikkaan. Sen jälkeen tavoitellaan strategioiden, tavoitteiden ja direktiivien asettamaa tasoa kovempaa linjaa kansallisista lähtökohdista ja asian mielekkyydestä riippumatta. Ollaan siis rakentamassa unionin valtaa ja huolehtimassa omista eduista kansallisen edun kustannuksella.

Natura-asiantuntija Markku Sahlstedt on kysynyt, miksi Suomi luovuttaa Natura-verkostossa suojavyöhykkeineen viidesosan alueestaan ylikansalliseen ( ja ympäristöhallinnon) päätäntävaltaan, vaikka valtaosalla direktiivityyppisistä ja direktiivilajeista suojelun taso on niin hyvä, ettei direktiivin tarkoittama suhteellisen suojelun taso edellytä kuin viiden prosentin osuutta.
Lisäksi Sahlstedt on kysynyt, miksei Suomi esitä EU:lle direktiivin sallimaa laskua alueista.”

Natura päätös oli epäonnistunut ja on kallis ratkaisu

Luontodirektiivin 8 artikla todella mahdollistaa sen, että EU maksaa suojelun. Suomi ei ole anonut EU:lta rahoitusta Natura-alueidensa suojeluun. Käsittämätöntä toimintaa. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan vuodesta 2006 lähtien Natura-alueiden hoito maksaa Suomen valtiolle vähintäänkin saman verran kuin alueiden Naturaan liittäminen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Suomessa on suojeltu 15 % alueista, kun tarve olisi ollut 5 %, niin menettelyn järkevyyttä voidaan todella ihmetellä. Kaiken lisäksi Natura on tehty vastoin direktiivejä ja EY:n tuomioistuimen päätöksiä.

8 artikla
1 Samalla kun jäsenvaltiot toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisön yhteisrahoituksesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdasta aiheutuvat velvoitteet.

Kalajoen ympäristölautakunnan puheenjohtajana ja Naturaa vuosikausia tutkineena voin tyytyväisyydellä huomata olleeni jo alusta lähtien oikeilla jäljillä selvittäessäni Natura-asioita Kalajoella.

Kuva
Esa Eranti
Suomen ympäristöpolitikka - kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä?
ISBN 978-951-22-8626-3
(nid) ISBN 978-951-22-8682-9
(PDF) ISSN 1456-2596
Nykypaino Oy Helsinki

Natura 2000-verkoston valmistelu sai murskatuomion



Helsingin Sanomien pääkirjoitus 19.2.2007 käsitteli Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomusta 140/2007 yllämainitulla otsikolla aiheenaan Natura 2000-verkoston valmistelu. Tuo tarkastuskertomus on 192 sivua laaja selvitys, jossa käydään läpi Naturan valmistelua ansiokkaasti, mutta siitä huolimatta raporttiin on jäänyt runsaasti parantamisen varaa. Raportti toteaa, että Natura 2000-valmistelua voidaan pitää liian suurena tehtävänä luonnonsuojeluhallinnon käytettävissä olleisiin resursseihin nähden.
Kyse oli paitsi ympäristöhallinnon, myös koko valtionhallinnon kyvyttömyydestä ymmärtää Naturan merkitys.

Raportin mukaan Naturan valmistelua ei suunniteltu ja ohjattu riittävästi. Huomionarvoista Naturan aikaansaamissa ristiriidoissa oli se, että 97 % lopullisen ehdotuksen alueista kuului jo ennestään suojeltuihin kansallisiin alueisiin tai ohjelmiin. Raportti moittii myös kuulemismenettelyä perin vanhanaikaiseksi. Myös Natura-tietokannan täydentäminen oli raportin mukaan vaikeaa, koska pienetkin muutokset vaativat valtioneuvoston päätöksen ja kuulemismenettelyn.

Tarkastusasetelma

Raportin tässä osassa todetaan, että suojelun on pitänyt tapahtua luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) perusteella.
Alueen arviointiperusteet luontotyypin osalta ovat:
1. luontotyypin edustavuus kyseisellä alueella,
2. luontotyypin pinta-ala verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomessa,
3. kyseisen luontotyypin rakenteen ja toimintojen suojeluaste sekä mahdollisuudet palauttaa alkuperäinen tila,
4. yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle.

Alueen arviointiperusteet lajin osalta ovat:
1. alueella elävän lajin kannan koko ja lajitiheys verrattuna lajin Suomeen alueella oleviin muihin kantoihin 2. kyseisen lajin ja sen elvytysmahdollisuuksien kannalta tärkeiden elinympäristötekijöiden suojeluaste
3. alueella elävän kannan eristyneisyys verrattuna lajin luontaiseen levinneisyyteen
4. yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen lajin suojelulle.

Erikoista tässä tarkastuskertomuksessa on ollut se, että tarkastuskertomuksen sivulla 33 kerrotaan, että tarkastuskertomuksen luonnos on ollut kommentoitavana ympäristöministeriössä. Saadut kommentit on otettu huomioon lopullisessa tarkastuskertomuksessa. Tarkastuskertomuksen ovat tehneet ylitarkastajat Vivi Niemenmaa ja Markku Turtiainen. Sitä ovat ohjanneet tarkastuspäällikkö Arto Seppovaara ja tarkastusjohtaja Jarmo Soukainen.

Edellä esitetty heikentää tarkastuskertomuksen luotettavuutta. Olen itse toiminut tilintarkastajana SOK:lla. Minulle ei ole tullut mieleenikään kysyä tarkastettavalta osuuskaupalta, että mitä mieltä olet jos kirjoitan tarkastuskertomukseen näin. Mitä muutoksia haluaisit tekemääni tarkastuskertomukseen?

Tarkastushavainnot

Tarkastushavainnoissa kerrotaan tarkasti miten asiat ovat edenneet ympäristöhallinnossa. Siitä raporttia voidaan kiittää.

Tässä suora lainaus raportista sivulta 73:
” Kun tilanne oli kevätkesällä 1997 kärjistynyt julkisuudessa, hallitusryhmät päättivät perustaa Naturaa valmistelemaan ministerityöryhmän. Työryhmää veti ympäristöministeri ja lisäksi siihen kuuluivat maa- ja metsätalousministeri, sisäministeri, oikeusministeri sekä kaksi sosiaali- ja terveysministeriä. Tarkastuksessa tehdyissä haastatteluissa ministerityöryhmän työtä pidettiin perusteellisena, raskassoutuisenakin, mutta joka tapauksessa välttämättömänä, jotta Naturalle saatiin poliittinen siunaus”.

Lainaan tässä yhteydessä myös Lakimiesuutiset lehteä 2/2002 ja sieltä käräjätuomari Jussi Nilssonin kirjoitusta:
”Suomen tuomioistuinten ja muiden virastojen organisaatiorakenteita ja johtamisjärjestelmiä on yhtenäistetty, lisätty päällikkötuomareiden johtamisvaltuuksia tuomioistuinten sisäisessä toiminnassa ja asetettu päällikkötuomarit hallituksen edustajiksi eräisiin suurimpiin tuomioistuimiin. Tällä tavoin on maan tuomioistuinlaitos liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta on organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa”.

Yhteenvetona näistä kahdesta lainauksesta: Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan ja Naturalle on annettu poliittinen siunaus. Se merkitsee sitä, että Natura-rikoksia ei Suomessa tutkita eikä jutuilla ole oikeudessa menestymismahdollisuuksia, koska asiat ovat saaneet jo poliittisen siunauksen. Minulla on riittävästi todistusaineistoa tästä asiasta.

Raportin sivulla 77 todetaan, että ministerityöryhmä oli sopinut, että ministerityöryhmälle lähetetyt kansalaiskirjeet toimitetaan ympäristöministeriölle vastattavaksi. Tämäkin menettely on todella erikoinen asia kansalaisten oikeusturvan kannalta ajateltuna.

Raportissa julkistetaan sivulla 84 Ympäristöministeriön viestistä osa ympäristökeskuksille. Tässä lainaus: ”Itse kukin meistä tietää, mitä nämä viimeisetkin ratkaisut tarkoittavat verkostolle asetettujen tavoitteiden kannalta. On kuitenkin parin viikon ajan syytä pitää kaikki ratkaisuesitykseen sisältyvät yksityiskohdat omana tietonamme. Ministerityöryhmä päätti, että yksittäisiä alueita koskevia tietoja ei anneta kenellekään ennekuin vastineet ovat postissa.”
Viesti herättää kysymyksiä ja epäluuloa.

Valtioneuvoston päätös ja valitukset

Valtioneuvosto teki 20.8.1998 päätöksen Suomen Natura 2000-ehdotuksesta. Päätökseen sisältyvistä alueista noin 97 % oli jo perustettuja luonnonsuojelualueita, erämaa-alueita, valtioneuvoston vahvistamien suojeluohjelmien alueita tai vahvistetuissa kaavoissa luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettuja alueita. Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen noin 850 valituskirjelmää, joissa oli erotettavissa yli 1600 valitusta. Valittajia oli noin 5000.
Omana kommenttina voin sanoa, että koska Natura-asioille oli aikaisemmin saatu poliittinen siunaus, niin on helpompi ymmärtää miksi KHO voi tehdä satoja vääriä päätöksiä.

Natura 2000-verkoston valmistelun lähtökohdat ja rajoitukset

Raportin mukaan Suomi on esiintynyt kansainvälisissä luonnonsuojelua koskevissa kokouksissa esimerkillisenä maana, joka toteutti ongelmitta kansainväliset vaatimukset. Suomen uuden luonnonsuojelulain perusteluissa todetaan, että Suomen kansainvälisen maineen kannalta on tärkeää, että EU:n direktiivit pannaan täytäntöön niin, että niiden tarkoitusperät toteutuvat. Kansainväliseen maineeseen viittaaminen on erikoista, sillä direktiivit on joka tapauksessa pantava toimeen. Mielestäni lause kuitenkin paljastaa totuuden, jota on yritetty salata: Koko Suomen Natura on tehty vastoin direktiivejä ja Suomen lakia.

Raportissa todetaan, että virallisen tietolomakkeen vaikeaselkoisuuden vuoksi Naturan kuulemisvaiheeseen tehtiin suomenkielinen tiivistelmä, johon poimittiin tietokannasta alueen valinnan perusteena olevat tiedot. Mielestäni tällaisen tiivistelmälomakkeen tekeminen loukkasi syvästi maanomistajien oikeusturvaa, koska tiettyjen uhanalaislajien kohdalla lomakkeessa oli pelkkä viittaus uhanalaiseen lajiin ilman alueellisia tietoja. Tietokanta olikin katastrofaalinen ja järkyttävä.

Mielestäni tarkastusviraston raportti on oikeansuuntainen. Siitä on kuitenkin jostain syystä jätetty pois tai kokonaan käsittelemättä Naturan valmistelun lainvastaisuudet ja epäilty rikollinen menettely, mikä käy selville omista kirjoituksistani mm. tässä päiväkirjassani, kohdissa:

Natura on tarkoin varjeltu valtiosalaisuus. Valtiontalouden tarkastusviraston raportti on kuitenkin tietynlainen historiallinen selvitys tapahtumista, mutta aito juridisen puolen selvitys on edelleenkin tekemättä tai paremminkin julkistamatta. On täysin kiistatonta, että Korkein Hallinto-Oikeus on Natura-asiassa tietoisesti väärässä.

keskiviikko 19. marraskuuta 2008

Natura 2000 - vaiettu valtiosalaisuus




Suomi jätti EU:n komissiolle tammikuussa 1996 valtion maita koskevan Natura 2000-kohdeluettelon, jonka valmisteluun osallistuivat ympäristöministeriö, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos.

Alueelliset ympäristökeskukset tekivät ehdotuksensa Natura 2000-verkostoon mukaan otettavista kohteista omilta toiminta-alueiltaan ilman direktiivien edellyttämiä koko maan tietoja ja arviointeja. Ehdotukset sisälsivät, myös yksityisten omistuksessa olevia uusia alueita. Joidenkin vanhojen suojelukohteiden rajauksia tarkistettiin. Ympäristökeskukset toimittivat ehdotuksensa ympäristöministeriölle lokakuussa 1996.

Ympäristöministeriön vuonna 1997 kuulemista varten nähtäville asettamaan suojeluehdotukseen otettiin mukaan 170 000 hehtaaria erilaisten toteutumattomien suojeluohjelmien lisäksi myös ulkopuolisia alueita, joista 100 000 hehtaaria oli yksityismaita. Ympäristöministeriön ehdotuksesta maanomistajat jättivät 14 300 muistutusta. Muistutusten perusteella Natura-alue pieneni 263 000 hehtaaria eli viidellä prosentilla. Jatkomuistutuksia maanomistajat tekivät lähes seitsemän tuhatta.

Natura on vaiettu valtiosalaisuus

Suomen Natura luonnonsuojelualueet ovat syntyneet direktiivien ja EU:n tuomioistuimen päätösten vastaisesti. EU:n luonto- ja lintudirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön pelkästään luonnonsuojelulain 64 §:lään kirjatulla yleisvaltuutuksella, jossa vain todetaan mistä Natura 2000 –verkosto Suomessa koostuu. Luontodirektiivin edellyttämää valintamenettelyä, EU:n komission Natura 2000-alueiden lomakkeistoa ja seikkaperäisiä täyttöohjeita ei ole noudatettu. Neuvoston antaman direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden ei tarvitse ehdottaa suojeltavaksi kaikkia alueita, joilla on tiettyjä luontotyyppejä tai lajeja. Jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus arvioida kaikki nämä alueet direktiivissä määrättyjen arviointiperusteiden mukaisesti.

Valtioneuvoston toiminta ja Natura-päätös

Valtioneuvosto teki päätöksen Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä 20.8.1998. Valtioneuvoston päätöksestä maanomistajat valittivat KHO:een, jonne valituksia tuli kaikkiaan 850. Ne koskivat yli 5000 asianosaista. Tämän jälkeen ilmoitettiin EU komissiolle sekä riidattomat alueet että riidanalaiset alueet. Riidanalaisten eli valituksen kohteena olevien alueiden osalta tehtiin muutosvaraus, jota EU komissio ei hyväksynyt.

Kun valtioneuvosto teki Natura-päätöksensä, oli suuri osa tietokantalomakkeista todellisuudessa täyttämättä tai täytetty puutteellisesti. Kaikkia suojeltavia eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppien arviointeja ei kireän aikataulun vuoksi oltu ehditty tehdä. Ongelma ratkaistiin ympäristöministeriössä niin, että arviointituloksia kuvaavat kirjainmerkinnät päätettiin yksinkertaisesti lisätä asiakirjoihin valtioneuvoston päätöksen jälkeen. Ympäristöviranomaisilta oli kokonaan jäänyt arvioimatta suhteellisen suojelun taso, eli kuinka uhanalainen laji on verrattuna koko maan tilanteeseen, kuten moni muukin direktiivien edellyttämä kansallisen valintamenetelmävaiheen arviointi. Kokonaan arvioimatta jäi myös Natura verkostolla toteutettavaksi edellytetyn yhteisön yhteisen luonnonperinnön edellyttämä suhteellisen suojelun tason edellyttämä suojelutarve. Ympäristöviranomaiset katsoivat, että pelkkä suojeltavan lajin tai luontotyypin esiintyminen alueella riittää valinnan perustaksi Naturaan. Tämä on vastoin EU-direktiivejä. Ympäristöviranomaiset viittasivat kintaalla EU-direktiivin yksityiskohtaisille ohjeille. Valtioneuvoston päätösten muuttaminen jälkikäteen on asiakirjaväärennös.

Korkeimman hallinto-oikeuden Natura-päätös

KHO hylkäsi suurimman osan maanomistajien Natura-valituksista. Esim. MTK:n mielestä Natura-toteutuksessa on niin vakavia virheitä, että valtioneuvoston päätös olisi pitänyt palauttaa uuteen valmisteluun.

EY-tuomioistuimen päätösten piti tehdä Suomen ympäristöministeriöllekin selväksi, että arviointitietoja ei ollut lupa lisätä papereihin jälkikäteen. Tietojen asianmukainen täydentäminen olisi edellyttänyt uutta kuulemista ja valtioneuvoston käsittelyä. Siihen ei ole katsottu olevan varaa, koska se olisi palauttanut koko Naturan takaisin lähtöruutuunsa. Vuosien työ olisi valunut hukkaan, ja moni olisi menettänyt kasvonsa.

KHO oli tehnyt oman tulkintansa Natura-alueiden valintamenettelystä ilman EU:n perustamissopimuksen edellyttämää yhteisöjen tuomioistuimen käsittelyyn saattamista. EY-tuomioistuin on antanut päätöksen, jossa se katsoo, ettei ole merkitystä sillä, mikä jäsenvaltion toimielin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämisen. EY:n tuomioistuin lähtee siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on toimivaltansa rajoissa velvollisuus ryhtyä kaikkiin yleis- ja erityistoimenpiteisiin laiminlyöntien korjaamiseksi.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan olisi pitänyt edellyttää KHO:lta ennakkoratkaisun pyytämistä. Se olisi merkinnyt koko Naturan uudelleenarviointia ja ennen kaikkea oikeuskansleri Paavo Nikulan toimien lainmukaisuuden perusteellista tutkimista.

Natura-peliä

Suomi luovutti EU:lle Natura-esityksensä, jonka tietokantalomakkeet olivat aukkoja täynnä, sillä merkitsevyysarvioinnit olivat enemmän tai vähemmän tekemättä sadoilta Natura-alueilta. Siksi komissio on useampaan kertaan pyytänyt täydennystä lomakkeiden arviointitietojen osalta.

Ympäristöministeriö valitsi kuitenkin helpoimman tien. Se yksinkertaisesti päätti, että arviointitietojen lisäyksillä ei ole vaikutusta maanomistajien etuihin. Sen jälkeen ympäristöministeriö alkoi pelata useilla asiakirjoilla. Yksi oli tarkoitettu esitettäväksi kotimaisille maanomistajille, toiset EU:lle. Ongelmaksi tuli se, että valtioneuvoston arkiston alkuperäinen asiakirja-aineisto ei vastannut enää sitä, mitä Suomesta ilmoitettiin EU:lle. Erot eivät olleet vähäpätöisiä, koska ne koskevat koko päätöksen olennaisia perusteluja eli ovat oikeusvaikutuksiltaan merkittäviä. Toukokuussa 2001 ympäristöministeriöstä valtioneuvostoon arkistoon vaihdettiin 48 mappia Natura-asiakirjoja. Arkistossa ollut alkuperäinen aineisto kuljetettiin ympäristöministeriön suojiin. Menettely on törkeä asiakirjaväärennös. Valtioneuvoston arkistoon säilötty valtioneuvoston päätös ei olekaan enää valtioneuvoston päätös, vaan aivan jotain muuta, johon virkamiehet ovat jälkeenpäin jättäneet jälkensä.

Oikeellisuuden peräämistä

Vuonna 2004 16 kansanedustajaa jätti muistutuksen oikeuskansleri Paavo Nikulan toimista. Muistutuksessa katsottiin, että oikeuskansleri Paavo Nikula on laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa, että valtioneuvoston tekemä Natura-päätös ja sitä seuranneet täydentävät päätökset sekä niiden valmistelu ovat perustuneet EU:n luontodirektiivin oikealle tulkinnalle. Muistutuksessa todettiin, että ympäristöhallinnon virkamiehet ovat maanomistajien kuulemisen ja valtioneuvoston päätösten jälkeen omin päin muuttaneet ja täydentäneet Natura-asiakirjoja tavalla, jolla on vaikutusta maanomistajien asemaan. Muistutuksessa tiedusteltiin, onko ympäristöministeriön virkamiehillä ollut oikeus vaihtaa valtioneuvoston arkistoon tallennettu alkuperäinen Natura-pääaineisto muutettuun aineistoon ilman valtioneuvoston uutta päätöstä.

”Eduskunnan tietojärjestelmään siirtämisen yhteydessä tapahtuneeksi ilmoitetun” alkuperäisen tutkintapyynnön ”muokkauksen” seurauksena oikeuskanslerin sallittiin kätkeytyä KHO:n selän taakse, vaikka juuri hänen olisi pitänyt tutkia KHO:n toimintaa. Vastauksessaan oikeuskansleri toteaa, että KHO on tutkinut samat menettelytapavirheväitteet ja katsonut menettelyn olleen lainmukainen. Oikeuskansleri väittää, että asianosaisten oikeusturvaan Natura-pääaineiston vaihtaminen ei sinänsä ole vaikuttanut. Lisäksi oikeuskansleri väittää, että hänellä ei ole valtaa valvoa KHO:ta.

Asiasta kuultiin myös perustuslakivaliokunnassa useita asiantuntijoita, joiden lausuntoja on syytä ihmetellä ja kummastella. Keskustelu eduskunnan suuressa salissa oli järkyttävää kuunneltavaa. Kansanedustajat olivat asiasta pihalla kuin lumiukot. Suoritetussa äänestyksessä poliitikot päättivät armahtaa oikeuskansleri Paavo Nikulan äänin 162-5. On syytä muistaa, että oikeuskansleri Paavo Nikula ”armahti” poliitikoita Sonera-asiassa. Oliko nyt vastapalvelun aika?

Kenen arvovallasta in kysymys?


Eduskunta on hyväksynyt EY:n perustamissopimuksen siihen liittyvine EY-tuomioistuimen yhteisöoikeudellisine tulkintoineen. EY:n perustamissopimuksen hyväksymisellä on hyväksytty menettely, mikä estää KHO:ta tulkitsemasta direktiivejä tilanteissa, joissa direktiivin tulkinnasta ei ole ennakkoratkaisua. Luontodirektiivin tulkinnasta ei ollut ennakkoratkaisua KHO:n antaessa valtaosan Natura 2000 -valitusratkaisuista. Suomessa suhteellisen suojelun taso on selvittämättä. KHO:n presidentin puoliso on ympäristöministeriön esittelijäneuvos. KHO on tehnyt n. 700 väärää Natura-päätöstä. Lisäksi KHO ei ole tehnyt mitään Suomessa vallitsevan implementointivajeen poistamiseksi. Eli mm. luontodirektiivin sisältämien määritysten, määräyksien ja Natura –alueiden osoittamisen kansallisen vaiheen valintamenetelmän Suomen lakiin siirtämiseksi.

Velvollisuuksien laiminlyöntiä

Suomen perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin olisi pitänyt valvoa, että Suomena Natura-ratkaisussa noudatetaan Suomen laiksi ja oikeuskäytännöksi EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä hyväksyttyjä, EU:n direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä. Myös eduskunnan oikeusasiamiehen olisi pitänyt valvoa, että eduskunnassa kansanedustajat noudattavat Suomen kansallisen oikeusjärjestelmän osaksi hyväksymiä yhteisöoikeudellisia velvoitteita Natura-asian käsittelyssä. KHO:n olisi pitänyt pyytää EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisu asiassa, ennen kuin se teki oman ratkaisunsa. KHO menetteli asiassa toisin. Kansanedustajat ovat menetelleet perustuslain ja kansalaisten etujen sekä yhteisön oman oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti hyväksyessään ympäristöviranomaisten ja laillisuusvalvojien rikolliseksi epäiltävän toiminnan.

Suomen Natura-ratkaisu on kokonaan muista EU-maista poikkeava, ja se on toteutettu vastoin direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä.

Koko Suomen Natura-ratkaisu tulee valmistella uudestaan ja todelliset syylliset on saatava vastuuseen asioissa.