Helsingin Sanomien pääkirjoitus 19.2.2007 käsitteli Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomusta 140/2007 yllämainitulla otsikolla aiheenaan Natura 2000-verkoston valmistelu. Tuo tarkastuskertomus on 192 sivua laaja selvitys, jossa käydään läpi Naturan valmistelua ansiokkaasti, mutta siitä huolimatta raporttiin on jäänyt runsaasti parantamisen varaa. Raportti toteaa, että Natura 2000-valmistelua voidaan pitää liian suurena tehtävänä luonnonsuojeluhallinnon käytettävissä olleisiin resursseihin nähden.
Kyse oli paitsi ympäristöhallinnon, myös koko valtionhallinnon kyvyttömyydestä ymmärtää Naturan merkitys.
Raportin mukaan Naturan valmistelua ei suunniteltu ja ohjattu riittävästi. Huomionarvoista Naturan aikaansaamissa ristiriidoissa oli se, että 97 % lopullisen ehdotuksen alueista kuului jo ennestään suojeltuihin kansallisiin alueisiin tai ohjelmiin. Raportti moittii myös kuulemismenettelyä perin vanhanaikaiseksi. Myös Natura-tietokannan täydentäminen oli raportin mukaan vaikeaa, koska pienetkin muutokset vaativat valtioneuvoston päätöksen ja kuulemismenettelyn.
Tarkastusasetelma
Raportin tässä osassa todetaan, että suojelun on pitänyt tapahtua luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) perusteella.
Alueen arviointiperusteet luontotyypin osalta ovat:
1. luontotyypin edustavuus kyseisellä alueella,
2. luontotyypin pinta-ala verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomessa,
3. kyseisen luontotyypin rakenteen ja toimintojen suojeluaste sekä mahdollisuudet palauttaa alkuperäinen tila,
4. yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle.
Alueen arviointiperusteet lajin osalta ovat:
1. alueella elävän lajin kannan koko ja lajitiheys verrattuna lajin Suomeen alueella oleviin muihin kantoihin 2. kyseisen lajin ja sen elvytysmahdollisuuksien kannalta tärkeiden elinympäristötekijöiden suojeluaste
3. alueella elävän kannan eristyneisyys verrattuna lajin luontaiseen levinneisyyteen
4. yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen lajin suojelulle.
Erikoista tässä tarkastuskertomuksessa on ollut se, että tarkastuskertomuksen sivulla 33 kerrotaan, että tarkastuskertomuksen luonnos on ollut kommentoitavana ympäristöministeriössä. Saadut kommentit on otettu huomioon lopullisessa tarkastuskertomuksessa. Tarkastuskertomuksen ovat tehneet ylitarkastajat Vivi Niemenmaa ja Markku Turtiainen. Sitä ovat ohjanneet tarkastuspäällikkö Arto Seppovaara ja tarkastusjohtaja Jarmo Soukainen.
Edellä esitetty heikentää tarkastuskertomuksen luotettavuutta. Olen itse toiminut tilintarkastajana SOK:lla. Minulle ei ole tullut mieleenikään kysyä tarkastettavalta osuuskaupalta, että mitä mieltä olet jos kirjoitan tarkastuskertomukseen näin. Mitä muutoksia haluaisit tekemääni tarkastuskertomukseen?
Tarkastushavainnot
Tarkastushavainnoissa kerrotaan tarkasti miten asiat ovat edenneet ympäristöhallinnossa. Siitä raporttia voidaan kiittää.
Tässä suora lainaus raportista sivulta 73:
” Kun tilanne oli kevätkesällä 1997 kärjistynyt julkisuudessa, hallitusryhmät päättivät perustaa Naturaa valmistelemaan ministerityöryhmän. Työryhmää veti ympäristöministeri ja lisäksi siihen kuuluivat maa- ja metsätalousministeri, sisäministeri, oikeusministeri sekä kaksi sosiaali- ja terveysministeriä. Tarkastuksessa tehdyissä haastatteluissa ministerityöryhmän työtä pidettiin perusteellisena, raskassoutuisenakin, mutta joka tapauksessa välttämättömänä, jotta Naturalle saatiin poliittinen siunaus”.
Lainaan tässä yhteydessä myös Lakimiesuutiset lehteä 2/2002 ja sieltä käräjätuomari Jussi Nilssonin kirjoitusta:
”Suomen tuomioistuinten ja muiden virastojen organisaatiorakenteita ja johtamisjärjestelmiä on yhtenäistetty, lisätty päällikkötuomareiden johtamisvaltuuksia tuomioistuinten sisäisessä toiminnassa ja asetettu päällikkötuomarit hallituksen edustajiksi eräisiin suurimpiin tuomioistuimiin. Tällä tavoin on maan tuomioistuinlaitos liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta on organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa”.
Yhteenvetona näistä kahdesta lainauksesta: Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan ja Naturalle on annettu poliittinen siunaus. Se merkitsee sitä, että Natura-rikoksia ei Suomessa tutkita eikä jutuilla ole oikeudessa menestymismahdollisuuksia, koska asiat ovat saaneet jo poliittisen siunauksen. Minulla on riittävästi todistusaineistoa tästä asiasta.
Raportin sivulla 77 todetaan, että ministerityöryhmä oli sopinut, että ministerityöryhmälle lähetetyt kansalaiskirjeet toimitetaan ympäristöministeriölle vastattavaksi. Tämäkin menettely on todella erikoinen asia kansalaisten oikeusturvan kannalta ajateltuna.
Raportissa julkistetaan sivulla 84 Ympäristöministeriön viestistä osa ympäristökeskuksille. Tässä lainaus: ”Itse kukin meistä tietää, mitä nämä viimeisetkin ratkaisut tarkoittavat verkostolle asetettujen tavoitteiden kannalta. On kuitenkin parin viikon ajan syytä pitää kaikki ratkaisuesitykseen sisältyvät yksityiskohdat omana tietonamme. Ministerityöryhmä päätti, että yksittäisiä alueita koskevia tietoja ei anneta kenellekään ennekuin vastineet ovat postissa.”
Viesti herättää kysymyksiä ja epäluuloa.
Valtioneuvoston päätös ja valitukset
Valtioneuvosto teki 20.8.1998 päätöksen Suomen Natura 2000-ehdotuksesta. Päätökseen sisältyvistä alueista noin 97 % oli jo perustettuja luonnonsuojelualueita, erämaa-alueita, valtioneuvoston vahvistamien suojeluohjelmien alueita tai vahvistetuissa kaavoissa luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettuja alueita. Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen noin 850 valituskirjelmää, joissa oli erotettavissa yli 1600 valitusta. Valittajia oli noin 5000.
Omana kommenttina voin sanoa, että koska Natura-asioille oli aikaisemmin saatu poliittinen siunaus, niin on helpompi ymmärtää miksi KHO voi tehdä satoja vääriä päätöksiä.
Natura 2000-verkoston valmistelun lähtökohdat ja rajoitukset
Raportin mukaan Suomi on esiintynyt kansainvälisissä luonnonsuojelua koskevissa kokouksissa esimerkillisenä maana, joka toteutti ongelmitta kansainväliset vaatimukset. Suomen uuden luonnonsuojelulain perusteluissa todetaan, että Suomen kansainvälisen maineen kannalta on tärkeää, että EU:n direktiivit pannaan täytäntöön niin, että niiden tarkoitusperät toteutuvat. Kansainväliseen maineeseen viittaaminen on erikoista, sillä direktiivit on joka tapauksessa pantava toimeen. Mielestäni lause kuitenkin paljastaa totuuden, jota on yritetty salata: Koko Suomen Natura on tehty vastoin direktiivejä ja Suomen lakia.
Raportissa todetaan, että virallisen tietolomakkeen vaikeaselkoisuuden vuoksi Naturan kuulemisvaiheeseen tehtiin suomenkielinen tiivistelmä, johon poimittiin tietokannasta alueen valinnan perusteena olevat tiedot. Mielestäni tällaisen tiivistelmälomakkeen tekeminen loukkasi syvästi maanomistajien oikeusturvaa, koska tiettyjen uhanalaislajien kohdalla lomakkeessa oli pelkkä viittaus uhanalaiseen lajiin ilman alueellisia tietoja. Tietokanta olikin katastrofaalinen ja järkyttävä.
Mielestäni tarkastusviraston raportti on oikeansuuntainen. Siitä on kuitenkin jostain syystä jätetty pois tai kokonaan käsittelemättä Naturan valmistelun lainvastaisuudet ja epäilty rikollinen menettely, mikä käy selville omista kirjoituksistani mm. tässä päiväkirjassani, kohdissa:
Natura on tarkoin varjeltu valtiosalaisuus. Valtiontalouden tarkastusviraston raportti on kuitenkin tietynlainen historiallinen selvitys tapahtumista, mutta aito juridisen puolen selvitys on edelleenkin tekemättä tai paremminkin julkistamatta. On täysin kiistatonta, että Korkein Hallinto-Oikeus on Natura-asiassa tietoisesti väärässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti