Ympäristöministeri Ville Niinistö ei vastaa siihen mitä kysytään

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 477/2012 vp:

Miksi ympäristöministeriö ja hänen vastuullaan olevat korkeat virkahenkilöt eivät noudata Euroopan komission ja korkeimman hallinto-oikeuden yläpuolella suvereenisesti olevaa ja niitä velvoittavaa, direktiivin voimaantulosta lähtien noudatettavaa unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden kansalliseen lakiin implementoinnissa eikä Suomen Natura 2000 -alueiden osoittamisessa eikä valinnassa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Ympäristöministeriön käsityksen mukaan, kuten myös aikaisemmin kansanedustaja Mattilan esittämiin kysymyksiin annetuista vastauksista on ilmennyt, Natura 2000 -alueiden luontodirektiiviin sisältyvät valintaperusteet on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä ja Suomen Natura 2000 -verkoston alueiden valinnassa on noudatettu direktiivin säännöksiä ja niitä koskevaa oikeuskäytäntöä.

Helsingissä 5 päivänä heinäkuuta 2012

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Asiantuntijan kommentti:

Onko ympäristöministeri ja ympäristöministeriö sama asia? Kun kysytään; "Miksi ympäristöministeri ja hänen vastuullaan olevat korkeat virkahenkilöt eivät noudata ..." jne., kirjoitusmuoto on looginen jne. Kun kysymystä muokataan vain yhdellä kirjaimella eli pelkän ö -kirjaimen lisäyksellä ympäristöministeri sanaan, ministeristä tulee ministeriö niin kysymys muuttuu sen jälkeen erilaiseksi ja epäloogiseksi eli muotoon "Miksi ympäristöministeriö ja hänen vastuullaan olevat korkeat virkahenkilöt eivät noudata ..." jne. . Asialla on valtava merkitys ministerin vastuiden osalta. Ympäristöministeri on persoona. Ympäristöministeriö on ministerin vastuisiin verrattuna vain seinät.

Ruotsinkielisessä versiossa ministeri on ministeri. Kuka on lisännyt suomenkielisen tekstin ympäristöministeri -sanan loppuun sen ö-kirjaimen? Missä mahdollisessa tarkoituksessa ö-kirjain on lisätty?

Jonkun muun tahon tai tahojen kuin kysyjän aikaansaannosten seurauksena asian kokonaan toiseksi muuttavia "kirjoitusvirheitä" on Pirkko Mattilan Natura 2000 koskevissa kirjallisissa kysymyksissä esiintynyt yllättävän paljon.

Kirjoitusvirheistä 29.2.2012 kysymyksessä oleva 15.11.2012 päiväyksessä oleva vuosilukuvirhe mennee kysyjän "piikkiin", mutta muut muokkaukset eivät mene. Esimerkkinä edellä mainittu ympäristöministeri, joka kirjoitettu ympäristöministeriö muotoon.

Toisena esimerkkinä teksti; "Korkeimman hallinto-oikeuden ja EU-komission yläpuolella suvereenisesti toimiva unionin tuomioistuin on palauttanut Suomen Natura 2000 oikeudellisen menettelyn ennakkoratkaisupyyntömahdollisuuksineen Suomessa käsiteltäväksi.". Edellä sanottu kansanedustajan kirjallisten kysymyksen perusteluteksti on kahdessa eri kysymyksessä jonkun toimesta jossain ja jostain syystä ennen ympäristöministerin vastattavaksi toimittamista muutettu muotoon "Korkeimman hallinto-oikeuden ja EU-komission yläpuolella suvereenisesti toimiva unionin tuomioistuin on palauttanut Suomen Natura 2000 -alueen oikeudellisen menettelyn ennakkoratkaisupyyntömahdollisuuksineen Suomessa käsiteltäväksi."

Sanomattakin on selvää, että ministeri ja ministeriö ovat eri asioita. Ministeri on persoona, jonka virkatoimet voidaan tietyn kansanedustajamäärän (10 kansanedustajaa) niin halutessa saattaa perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi.

Edellistäkin selvempää on se, että Pirkko Mattilan lopulta vasta kolmannella kerralla kirjallisessa kysymyksessä esitetyn, hillityn voivat -sanalla toteutetun huomautuksen jälkeen vihdoin viidennessä kirjallisessa kysymyksessä KK 134/2012 vp 29.2.2012 läpi saama teksti "Natura 2000 oikeudellisen menettelyn..." jne., koskee yksiselitteisesti Suomen kaikkia Natura 2000 alueita ja näiden alueiden muodostamaa ja sisällään pitämää kansallista ja varsinkin unionioikeudellista kokonaisuutta.

Nykyisessä tilanteessa on erikseen korostettava, että Pirkko Mattilan "Natura 2000 oikeudellisen menettelyn..." jne. ilmaisu koskee tällä hetkellä yksiselitteisesti kaikkia Suomen Natura 2000 alueita ja niiden muodostamaa Suomen 1865 alueen Natura 2000 oikeudellista kokonaisuutta.

Jonkun tahon kahteen eri kysymykseen -alueen sanan lisäyksellä toteuttama alkuperäisen kysymyksen muokkaus muotoon "Suomen Natura 2000 -alueen oikeudellisen menettelyn... jne. sisältämä Natura 2000-alueen ilmaisu, tarkoittaa 1865 alueesta vain yhtä määrittelemätöntä ja näin tunnistamatonta aluetta. Näin kansanedustajan alkuperäisen kysymyksen oikeudellinen kokonaisuus ja sen painoarvo saatiin muokkausmanipuloinnin seurauksena pudotettua vain yhteen 1865 osaan. Tällä on asian ja asiakokonaisuuden sekä asianosaisten kannalta perustavaa laatua oleva merkitys jatkossa. Oli ne sitten oikeudenomistajia, kansanedustajia tai ministereitä,

KIRJALLINEN KYSYMYS 477/2012 vp

Jatkokysymys Natura 2000 -alueesta

Eduskunnan puhemiehelle

Ympäristöministeri Ville Niinistön jätti vastaamatta kaikkien muiden kuin Natura 2000 -täydennyspäätöksen osalta kirjallisiin kysymyksiin KK 134/2012 vp 16.4.2012, KK 297/2011 vp 22.12.2011, KK 58/2011 vp 15.9.2011, KK 42/2011 vp 15.8.2011 ja KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamissaan vastauksissa siihen, mitä kysyttiin.

Hän ei vastannut muun muassa siihen, mitä kysyttiin Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden kansalliseen lakiin implementoinnista. Näin ollen ei ole miltään osin tietoa siitä, miten Suomen Natura 2000 -alueet on osoitettu ja valittu.

Kirjallisissa kysymyksissä 30.6.2011, 26.7.2011, 24.8.2011, 15.11.2012 ja 29.2.2012 on perustellusti kysytty edellä mainittuja seikkoja, joita Suomi muiden muassa on yksiselitteisesti velvollinen noudattamaan Euroopan unionin sitovan oikeustapauskäytännön mukaan.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi ympäristöministeri ja hänen vastuullaan olevat korkeat virkahenkilöt eivät noudata Euroopan komission ja korkeimman hallinto-oikeuden yläpuolella suvereenisesti olevaa ja niitä velvoittavaa, direktiivin voimaantulosta lähtien noudatettavaa unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden kansalliseen lakiin implementoinnissa eikä Suomen Natura 2000 -alueiden osoittamisessa eikä valinnassa?

Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2012

Pirkko Mattila /ps

Valitus ja purkuhakemus

Korkein hallinto-oikeus

Fabianinkatu 15

00130 Helsinki

korkein.hallinto-oikeus@oikeus.fi

TELEKOPIONUMERO
029 56 40382

ASIA:

Valitus ja purkuhakemus

VIITE:

Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös

VAATIMUKSET:

Tyytymättömänä viitekohdassa eriteltyyn päätökseen Pro Real Life edunvalvontayhdistys vaatii että;

1. Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettu, eduskunnan lainsäädäntövaltaa asetettujen ehtojen vuoksi rajoittava ja samalla tuomioistuinten riippumattomuuden vaarantava ja tuomioistuimia ohjaava Valtioneuvoston 1.3.2012 tekemä Natura 2000 täydennyspäätös kumotaan.

2. Suomen Natura 2000 alueiden osoittaminen ja valinta toteutetaan Euroopan komission ja korkeimman hallinto-oikeuden (jäljempänä KHO) yläpuolella suvereenisti toimivan Euroopan Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Näin ei ole nyt menetelty. Luontodirektiivin liite III 1 vaiheen A ja B kohtien edellyttämien arviointien ja niiden perusteella edellytetyt C kohdan luokittelut ja luettelot ovat puuttuneet kaiken aikaa ja puuttuvat yhä. Oikeudenomistajille eikä heidän etujansa valvojille niitä ei ole esitetty. Tilanne on sama liite III D kohdassa edellytettyjen luetteloiden osalla.

3. Valtioneuvoston nyt tehty Natura 2000 päätös ja kaikki valtioneuvoston aikaisemmat Natura 2000 koskevat päätökset saatetaan unionin oikeustapauskokoelmapäätöksissä C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28 edellytettyjen ja todettujen tyhjentävien luetteloiden aikaan saamiseksi edellytettyjen menettelyjen vastaisesti syntyneinä EU tuomioistuimen oikeustapauskokoelmapäätöksen C-362/06 P tiivistelmäosan viimeisen kappaleen ja perustelukappaleiden 42-43, varsinkin perustelukohdan 43 ja Lissabonin sopimuksen 267 artiklan toiseksi viimeisen kappaleen edellyttämänä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Eli koko menettely on saatettava unionin tuomioistuimen harkittavaksi ensimmäisen Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista ja valintoja koskevan ennakkoratkaisun saamiseksi todettujen virheellisen menettelyjen vuoksi.

4. KHO on unionin tuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan velvollinen pyytämään ennakkoratkaisun, kun unionin oikeutta koskevan säännöksen tai säädöksen tulkinta on epäselvä. Näin on selvästi sen vuoksi, että kansallinen lainkäyttö on edellä mainittujen oikeustapausten nimenomaisten kohtien vastainen valintaperusteiden ja niiden kansalliseen lakiin implementoinnin, oikeammin ilmaistuna implementoimattomuuden osalta.

5. KHO:n Natura 2000:sta antamiin noin 700 valitusratkaisuun ”Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä.” kirjoitetusta poiketen ympäristöministeriön ilmoittama ja käyttämä kanta, että "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan.", kesken oleva Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperustesäännöksien kansallisten säädösten ristiriitatilanne saatetaan EU tuomioistuimen käsittelyyn kysymyksellä; sisältääkö LsL:n Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valinnan osalta ”plankko” pykälä 64 tai joku muu LSL:n 10 luvun pykälä Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintasäännökset selkeästi ja täsmällisesti siten kuin EU tuomioistuimen päätöksien C-6/04 ja sen tiivistelmän viimeinen kohta ja perustelukohdat 21, 22, 25 ja 26 ja tuomion C-508/04 kohta 58 sekä tuomion C-507/04 kohta 162 EU:n tuomioistuimen vakiintuneena oikeuskäytäntönä edellyttävät myös Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperusteiden osalta. Rooman sopimuksen 249 artiklan kohta 3, josta sittemmin on tullut Lissabonin sopimuksen 288 artiklan 3 kohta, kansallisten keinojen ja muotojen käytöstä direktiivien säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä, ei koske eikä edes mahdollista saati salli kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, mistä itse direktiivissä sanotaan ne muodot ja keinot, joita direktiivien täytäntöönpanossa on direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa. Luontodirektiivi on yksi tällainen direktiivi.

6. Lailla hallinnon tehtäväksi säädettyjen oikeudellisten odotusten suojaaminen, oikeudenmukainen oikeudenkäynti eikä Euroopan ihmisoikeussopimus eikä edes salassapitovelvollisuus estä antamatta eikä luovuttamasta edes salassa pidettäviä asiakirjoja.

7. Jokaisella valittajalla on oikeus saada kaikki valituksen tekemisen edellyttämä asiakirja-aineisto, sillä salassa pidettävästä aineistosta on saajalla salassapitovelvollisuus.

8. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen selkeä käytäntö on, että kaikki asiakirja-aineisto on annettava valittajan käyttöön riidanalaisessa asiassa.

9. Kansallisessa laissa ei ole mitenkään rajattu valitusoikeuden käyttöä eikä perusteiden osalta ole myöskään mitään rajoitusta, joten aineisto on annettava.

10. Kohdissa 6-9 sanottua korostaen Pro Real Life edunvalvonta vaatii valituksen täydentämiseksi, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa esiintyvien direktiiviluontotyyppien ja direktiivilajien osalta koko maan tiedot. Ne luettelot jotka on EU komissiollekin erillisenä tiedostona toimitettava ja toimitettu. Lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan kaikkien Suomessa tiedossa olevien direktiiviluontotyyppialueiden ja direktiivilajialueiden osalta liite III 1 vaiheen A ja B kohtien edellyttämät arvio-, C kohdan edellyttämät luokittelu- ja merkittävyysluettelot sekä D kohdan edellyttämät ensisijaisesti suojeltavien luontotyyppien ja lajien luettelot. Edellä sanottujen lisäksi yhdistys vaatii, että yhdistykselle luovutetaan Suomen Natura 2000 alueiden Standard Data Form tietolomakkeet arviointikirjaimineen ja hehtaarikohtaisine pinta-aloineen UHEX- suojattuna versiona CD-levykkeellä. Muutoin valtakunnallisena edunvalvontayhdistyksenä toimiva edunvalvontayhdistys ei voi puolustaa jäsenistänsä oikeuksia eikä etuja.

11. Valtioneuvoston kaikki aikaisemmat eli 20.8.1998, 25.3.1999, 8.5.2002, 22.1.2004, 2.6.2005 ja 23.11.2006 tekemät Natura 2000 päätökset Unionin vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti toteutettuna puretaan samalla ja samoilla perusteilla, kun lainkäyttömenettelyssä esille tullut aineisto ja KHO:n hankkimisvelvollisuutena oleva ennakkoratkaisukanta on hankittu. Hallintolainkäyttölain nimenomaisen kohdan mukaan jos KHO havaitsee selvän lainvastaisuuden muun asian yhteydessä se voi sen perusteella puuttua myös muihin ratkaisuihin.

12. Pro Real Life edunvalvonta yhdistykselle varataan valituksen täydennys ja vastaselitysmahdollisuus kaikkiin ympäristöministeriön, ELY keskusten, ja muihin lausuntoihin ja selvityksiin.

13. Valituskulujen korvaamista myöhemmin ilmoitettavan määrän mukaan.

PERUSTELUT:

1.1 Yhtään Suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

1.2. Rooman sopimuksen 10 artiklan tekstin ”Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielimen säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista. Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.”, josta on tullut Lissabonin sopimuksen 4 artiklan kohta 3 seuraavasti eli ”Vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti unioni ja jäsenvaltiot kunnioittavat ja avustavat toisiaan perussopimuksista johtuvia tehtäviä täyttäessään. Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen. Jäsenvaltiot tukevat unionia sen täyttäessä tehtäviään ja pidättäytyvät kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen.” sanottu kohta. Kyseinen kohta ei oikeuta olemaan noudattamatta unionin vakiintunutta oikeuskäytäntöä, eikä ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden noudattamista. Vaan päinvastoin edellyttää niiden noudattamista.

1.3. Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen A ja B kohtien arvioinnit ja suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se ainoa unionin oikeuskäytännön vakiinnuttama menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin ei ole perusteltua vedota.

1.4. Kaikki valtioneuvoston Natura 2000 päätökset ovat Natura 2000 alueiden oikeusvaikutuksia vähätteleviä. 1.3.2012 tehdyssäkin päätöksessä käytetään vain unionin tuomiopäätöksiä C-355/90 ja C-374/98. Niitä jotka on annettu poikkeustapauksina. Näillä ohitetaan edellä aiemmin sanotut komission käyttöön edellytettyjä tyhjentäviä luetteloita Natura 2000 alueiden osoittamiseksi ja valitsemiseksi edellytetyt tuomiopäätökset C-371/98 kohdat 15, 22 ja 23, C-67/99 kohdat 2-9, 31-35 ja 43, C-71/99 kohdat 2-9, 27-28 ja 36, C-220/99 kohdat 2-9, 31-32 ja 40 ja C-117/03 kohta 28.

1.5. Ympäristöministeriö vähättelee, suorastaan erehdyttää jälleen Natura 2000 ministerityöryhmää vähättelemällä jo luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanottua Natura-alueiden koskemattomuutta. On totuuden vastaista kun kaikissa alueiden käyttömuodoissa ilmoitetaan, että ei pääsääntöisesti vaikuta alueiden käyttöön. Kun jo luontodirektiivin 6 artiklan kohdassa on teksti: ”Kaikki suunnitelmat ja hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia. (Lihavointi allekirjoittajien). Koskemattomuusasiasta on unionin oikeuskäytäntönä mm. päätös C-127/02, joka vahvistaa edellä eli luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa sanotun.

1.6. Kun luontodirektiivin 6 artiklan kohta 4 mukaan tuhoutuneet tai tuhoutuvat luontoarvot on korvattava, on ensisijaisen tärkeää, että kaikki tiedossa olevat direktiiviluontotyyppi- ja direktiivilajialueet on arvioitu luokiteltu ja luetteloitu. Näistä unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämistä tyhjentävistä luetteloista on sitten helppo osoittaa ne korvaavat alueet tuhoutuneiden tai erinäisistä syistä toteutettavien hankkeiden yhteydessä tuhoutuvien kohteiden tilalle korvaavat alueet. Esim. Turun lentokenttä ja Pomponrahkan Natura 2000 alue. Rovaniemen tulvasuojelu ja Kemihaaran suot, tai Vuotosallas, tai millä nimellä sitä monikäyttöallasta sitten tullaankaan kutsumaan, alue,

1.7. Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa Suomen Natura 2000 tilanteen olevan jatkossa se, että ympäristöministeriön vastuuton ympäristövallan himo ja vastuuton vallan käyttö, joilta vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, tulee jatkossa osoittamaan kiistattomasti sen, että kaikista asiaan liittyvistä vakuutteluista, kiemuroista ja jopa suoranaisista kieroiluista, joilta niiltäkään vaikutelmilta ei ole voinut välttyä, että Suomen Natura 2000 alueiden osoittamista eikä valintaa ole toteutettu unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Tämä tulee ilmi ja myönnettäväksi viimeistään silloin kuin erinäisille hankkeille lähdetään esittämään korvaavia alueita. Kun korvaavia alueita löytyy nykyisten Natura 2000 alueiden ulkopuolelta, niin kuin löytyy ja tulee löytymään, osoittaa tämä kiistattomasti sen, että komissiolla ei ole ollut Suomen osalta käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita. Esim. mm. Lapin liiton Suomen Geologisella tutkimuslaitoksella teettämä lettoselvitys. Millä jatkossa saadaan aukottomasti ja uskottavasti selitettyä, että komissiolla on Suomen osalla ollut käytössään unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttävät tyhjentävät luettelot? Onko luettelot salattu Natura 2000 alueiden oikeudenomistajilta Suomessa?

1.8.Seuraavana liitetiedostona toimitettavan liitteen III kehystetystä lisätekstistä selviää konkreettisesti pelkistettynä se unionin vakiintunut oikeuskäytäntö, jota Suomessa ei ole noudatettu ja jonka noudattaminen tulee oikeudellisten odotusten suojaamiseksi viipymättä toteuttaa.

1.9. Lisää perusteita valituksen täydennyksen yhteydessä.

LISÄPERUSTELUT:

1.1. Pro Real Life on valtakunnallinen edunvalvontayhdistys ja ”Yhdistyksen tarkoituksena on puolustaa yksityisen ihmisen oikeutta hallita ja käyttää omistamiaan maa-alueita Suomessa, ajaa luonnonsuojelulain edellyttämää maanomistajien yleistä etua Suomessa, edistää jäseniensä mahdollisuuksia vaikuttaa maanomistajien oikeuksia koskevien lakien valmisteluun sekä selvittää jäsenilleen jo voimassa olevien lakien vaikutukset heidän maanomistus- ja maankäyttöoikeuksiinsa.”

1.2. Hankittujen ja päätöksessä korostettujen asiatuntijalausuntojen sijasta luontodirektiivin liite III 1 vaiheen Aja B kohtien arvioinnit ja suhteellisen suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen edellyttämät C kohdan luokittelut ja luetteloinnit on se unionin oikeuskäytännön vakiintunut menetelmä jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on yhteisön laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa. Muihin menettelyihin ja pääsääntöisyyksiin on turha vedota.

Lisää lisäperusteita esitetään vastaselityksessä.

ALLEKIRJOITUKSET:

Helsingissä, Espoossa ja Haavistossa 11.5.2012

Yhdistysrekisterissä olevat Pro Real Life ry edunvalvontayhdistyksen nimenkirjoittajat

_____________________________

Tom Järvinen

Puheenjohtaja

______________________________

Kyllikki Arohonka

Varapuheenjohtaja

______________________________

Markku Sahlstedt

Sihteeri

_______________________________

Runo Kurko

Erityisasiantuntija

________________________________

Minna Helin

Erityisasiantuntija

Liitteenä ohessa kehystetyllä lisätekstillä varustettu liite III.

Tutkintapyyntö Naturasta Jokilaaksojen poliisille

From: E.Aho

Sent: Wednesday, May 16, 2012 6:41 AM

To: kirjaamo.jokilaaksot@poliisi.fi

Subject: Tutkintapyyntö Naturasta

Tutkintapyyntö Naturasta Jokilaaksojen poliisille

Pyydän poliisia tutkimaan onko Suomen Natura toteutettu EY-tuomioistuimen päätösten vastaisesti ja EY-direktiivien vastaisesti. Onko Korkein hallinto-oikeus menetellyt vastoin lakia antaessaan Natura-asioissa päätöksiä? Ovatko vastuulliset virkamiehet syyllistyneet asiassa rikolliseen toimintaan? Onko natura-asioissa syyllistytty petolliseen toimintaa kuten esim. Rahjan saariston Natura Life-asiassa?

Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liite III, sen 1 vaihe määrää yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa, ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä tilalle.

Asiat selviävät tarkemmin näiden linkkien kautta sekä kirjoittamani ja poliisille toimittamani kirjan Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X sivuilta 377 – 465, joissa todistusaineisto valokopioituna.

Nämä linkit avattuna ovat keskeinen todistusaineisto asiassa. Kaikki linkit ja linkkien linkit asiassa on avattava ja tulostettava tutkintaa varten.

Naturan salat
http://naturansalat.blogspot.com/2011/06/natura.html

Natura- Suomen suurin rikos
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/03/natura-suomen-suurin-rikos.html

Naturablogi
http://naturansalat.blogspot.com/

Vaadin kaikille rikokseen syyllistyneille Suomen lain mukaista rangaistusta sekä aiheutettujen vahinkojen täysimääräistä korvaamista. Olen asiassa asianosainen sen takia, että olen Kalajoen kunnanvaltuutettuna pyytänyt selvitystä Rahjan saariston Natura-asiasta ja silloin Kalajoen kunnanjohto antoi väärää tietoa asiassa ja minä olin varamasti oikeassa. Minut kuitenkin leimattiin kyseenalaisella tavalla asian valtuustokäsittelyssä. Todellisuudessa oli syytää epäillä kunnanjohtajaa ja kunnansihteeriä törkeästä petoksesta asiassa samoin kuin rahoitushakemuksen tehnyttä biologia.

Tulen antamaan asiassa loppulausunnon. Vaadin, että Natua-asiassa kuullaan Markku Sahlstedtia, joka on perehtynyt asiaan erittäin hyvin ja jolla on todistusaineistoa asiassa valtava määrä. Olen käynyt tutustumassa todistusaineistoon hänen kotonaan ja minullakin on todistusaineistoa toimitettavaksi vielä useita banaanilaatikollisia.

Huomatan, että asian tutkiminen vaatii erittäin suurta ammattitaitoa ja perehtyneisyyttä ja siksi haluan tietää mahdollisimman pikaisesti kuka on tutkijana ja  tutkinnanjohtajana ja kuka on syyttäjänä asiassa.Huomautan, että Suomen perustuslain 21 §:n mukaan Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lainmukaisessa viranomaisessa. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös samoin kuin muut hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Kalajoella 16.05.2012

Erkki Aho
Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Ympäristöministeri Ville Niinistö ei vastaa siihen mitä kysytään

Ympäristöministeri Ville Niinistö ei vastaa siihen mitä kysytään. Ohittamalla kysymykset hän luulee pääsevänsä pälkähästä. Koska nyt on syytä epäillä tietoista ministerin velvollisuuksien laiminlyöntiä niin asia ei voi jäädä tähän. Koska on kiistattomat näytöt siitä, että Suomen Natura on toteutettu EY-direktiivien ja EY-tuomioistuimen päätösten vastaisesti, niin ministeri Ville Niinistö tietoisesti vastaa väärin kansanedustaja Pirkko Mattilan kysymykseen ja näin johtaa koko eduskuntaa harhaan vastauksellaan. Mielestäni kansanedustaja Pirkko Mattilan on kysyttävä kuudennen kerran samasta asiasta ja nyt on kysymykseen liitettävä EY-direktiivit ja EY-tuomioituimen päätökset. Mielestäni asia ei ole vain yhden kansanedustajan huolen aihe, vaan seuraavaan kysymykseen on saatava koko Perussuomalaisen eduskuntaryhmän allekirjoitus.  Koska on syytä epäillä, että ministeri ja vastauksia valmistelleet virkamiehet eivät ole niin tyhmiä, etteivät he ymmärrä Ey-tuomioistuimen päätöksiä, niin on syytä epäillä tietoista virka-aseman väärinkäyttöä vastauksia tehtäessä. Asia on mielestäni tutkittava rikoksena. Minun Natura-blogini helpottaa rikostutkintaa. Tässä ministeri Ville Niinistön ala-arvoinen vastaus, jossa ei vastattu siihen mitä kysyttiin.

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 134/2012 vp:

Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,

aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,

aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset jamilloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Viitaten edustaja Mattilan samoihin kysymyksiin jo 12.7.2011, 15.8.2011 ja 15.9.2011 sekä 22.12.2011 annettuihin vastauksiin totean jälleen kerran, että Suomen Natura 2000 -verkostoon kuuluvat ja ehdotetut alueet on valittu kansallisen lainsäädännön, direktiivien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, ja että tarvetta lainsäädäntötoimiin tai tehtyjen päätösten kumoamiseen ei ole.

Valtioneuvosto on 1.3.2012 päättänyt täydentää Suomen verkostoehdotusta. Tällä hetkellä ei ole valmisteilla Natura 2000 -verkoston täydentämiseen tähtääviä päätöksiä.

Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 2012

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Vähimmällä mahdollisella julkisuudella tehty tiedoksiantokuulutus

Tässä 1.3.2012 ennen presidentti Sauli Niinistön virkaan asettamisprosessia
tehdyn ja näin onnistuneella mahdollisimman vähällä huomioimisella
toteutetuksi suunnitellun ja aikaansaadun Natura 2000 täydennyspäätöksen
tiedoksiantokuulutus.

Tiedoksianto tapahtuu mahdollisimman pienellä ja mahdollisimman vähän
huomiota osakseen saavalla, lain mahdollistamalla ja täyttävällä vain Suomen
virallisessa lehdessä julkaistavalla, kuulutuksella.

Taustaa asioille:

Natura – Suomen suurin rikos?

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/03/natura-suomen-suurin-rikos.html

Jatkokysymys Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteista – Pirkko Mattila kysyy

Eduskunnan puhemiehelle KK 134/2012 vp

Ympäristöministeri Ville Niinistön edelleen jatkettua 22.12.2011 antamallaan kirjallisen kysymyksen KK 297/2011 vp vastauksella linjaa, jonka hän omaksui jo kirjallisiin kysymyksiin KK 58/2011 vp 15.9.2011, KK 42/2011 vp 15.8.2011 ja KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamillaan vastauksilla. Niissä hän otti linjakseen ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen Natura 2000 -asiassa ohittamien tosiasioiden hyväksymisen. Näistä syistä aiempien ja nyt viimeksi annetun vastauksen johdosta on todettava ensiksi, ettei kysymyksieni KK 297/2011 vp , KK 42/2011 vp eikä KK 58/2011 vp perusteluita ole toimitettu ympäristöministerille niiden alkuperäisessä muodossa. Ei ole hyväksyttävää, etteivät kysymykseni ministerille ole esitetty alkuperäisessä jättämässäni muodossa. Muutokset voivat muuttaa kirjallisten kysymysteni perusteluita ja tämän seurauksena asian unionioikeudellista kokonaisuutta. Kysymysten ja niiden perustelujen on edettävä eduskunnan tietojärjestelmään ja tässä tapauksessa ympäristöministerin vastattavaksi niiden alkuperäisessä muodossa. Toiseksi ympäristöministeri Ville Niinistön 22.12.2011 antamasta vastauksen johdosta on todettava seuraavaa:

Korkein hallinto-oikeus linjasi kantansa ja teki Natura 2000 -ratkaisut Rooman sopimuksen 234 artiklan viimeisen perustelukohdan, josta on tullut Lissabonin sopimuksen 267 artiklan toiseksi viimeinen perustelukohta, vastaisesti. Natura-ratkaisut on tehty ilman korkeinta hallinto-oikeutta velvoittavaa pakollista ennakkoratkaisun pyytämistä EU tuomioistuimelta. Korkeimman hallinto-oikeuden tehdessä 14.6.2000 Natura ratkaisunsa luontodirektiivin unionioikeudellista tulkintaa ei ollut olemassa. Ensimmäinen unionioikeudellinen luontodirektiivin tulkintaratkaisu annettiin vasta 7.11.2000.

Ympäristöministerin korkeimman hallinto-oikeuden Natura 2000 -ratkaisuihin tukeutumisesta huolimatta luonnonsuojelulain 64 § eikä mikään muukaan kansallinen säädös sisällä minkäänlaisia, saati unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä selkeitä ja täsmällisiä Natura 2000 -alueiden osoittamis- eikä valintaperusteita. Tämän tosiasian korkein hallinto-oikeuskin selkeästi toteaa kirjatessaan noin 700 Natura 2000 -ratkaisuunsa tekstin "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä."

Luonnonsuojelulain 64 §:n perustelujen mukaan kyseisen pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön vain luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohta. Siis ainoastaan Natura 2000 eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston perustamisen tavoite. Seuraavaksi selvitetään se, mistä, miten ja mistä lähtien Natura 2000 -verkosto Suomessa kostuu. Luontodirektiivin 3 artiklan kohta 2 ja siinä sanottu 4 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 kohdassa sanottu liite III 1 vaihe sivuutetaan täysin. Luonnonsuojelulain 64 §:ssä ja sen perusteluissa sivuutetaan täysin myös luontodirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa kolmella sanalla sanottu suotuisan suojelun taso.

Erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston Natura 2000 -alueiden perustamisen keskeisin peruslähtökohta on kolmella sanalla sanottu "suotuisan suojelun taso".
Käyttämällä vastauksessaan kahden sanan muotoa "suotuisan suojelutason" ja näin tältäkin osin tukeutumalla ilman ennakkoratkaisun pyytämistä tehtyihin korkeimman hallinto-oikeuden Natura -2000 ratkaisuihin ympäristöministeri sivuuttaa 22.12.2011 ja 15.9.2011 antamissaan vastauksissa luonnonsuojelulain 5 §:n perusteluissa selkeästi suotuisan suojelun tason saavuttamisesta sanotun. Perustelutekstissä sanotaan: "Ehdotettuun 5 §:ään on sisällytetty suotuisan suojelutason määritelmä hieman lyhennettynä ja maamme oloihin sopeutettuna. Siltä osin kuin on kysymys luontodirektiivin liitteissä tarkoitetuista luontotyypeistä ja lajeista, ei käsitteen "suotuisa suojelutaso" oikeudellinen sisältö voi vaihdella yhteisön jäsenvaltiosta toiseen, vaan se määräytyy mainitun direktiivin mukaan." Tältä osin luonnonsuojelulain 5 §:n perustelu tarkoittaa selkeästi luontodirektiivissä kolmella sanalla ilmaistua ja vain luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen arviointien ja luokittelujen sekä luettelointien toteuttamisella saavutettavaa suotuisan suojelun tasoa. Eikä mitään muuta.

Luontodirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa kolmella sanalla sanottu "suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen" ja 3 artiklan 1 kohdassa kolmella sanalla sanottu "suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen" edellyttävät unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämien tyhjentävien luetteloiden aikaansaamiseksi ja toimittamiseksi komission käyttöön kaikkien direktiiviluontotyyppialueiden ja direktiivilajien arvioimista, luokittelua ja luettelointia liite III 1 vaiheen edellyttämällä tavalla myös Suomessa. Tällaisia luetteloita ei ole Suomessa asianosaisille esitetty.

Ympäristöministeri sivuuttaa myös luonnonsuojelulain yleisperusteluissa olevan "6.2.1. Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvat velvoitteet" otsikoidussa kohdassa sanotun eli seuraavan: "Suomi on vuoden 1995 alusta ollut Euroopan unionin jäsen. Liittymissopimuksessa maamme sitoutui noudattamaan siihen mennessä voimaan saatettua yhteisölainsäädäntöä, jollei nimenomaan toisin sovittu. Luonnonsuojelun alalla yhteisöllä on kaksi direktiiviä, luontodirektiivi ja lintudirektiivi, jotka asianmukaisesti on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä."

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä huolimatta yhtäkään Suomen Natura 2000 -aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.
Korkein hallinto-oikeus sivuutti Natura 2000 ratkaisuissaan sen tosiasian, että hyväksyessään 8.12.1994 annetulla lailla (1540/1994 ) EU:n liittymissopimuksen ja samalla EU:n perustamissopimuksen Suomen eduskunta rajoitti pysyvästi tulevan Suomen suvereeneja oikeuksia. Tästä huolimatta korkein hallinto-oikeus on antanut noin 700 Natura 2000 -ratkaisua ilman sitä velvoittavaa unionin tuomioistuimen käsittelyyn saattamista eli korkeinta hallinto-oikeutta pakollisesti velvoittavaa ennakkoratkaisun pyytämistä EU:n tuomioistuimelta.
Korkeimman hallinto-oikeuden ja EU komission yläpuolella suvereenisesti toimiva unionin tuomioistuin on palauttanut Suomen Natura 2000 oikeudellisen menettelyn ennakkoratkaisupyyntömahdollisuuksineen Suomessa käsiteltäväksi. Noin 700 korkeimman hallinto-oikeuden antamaa Natura 2000 -päätöstä sisältää muun muassa tekstin: "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä."

Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus. Pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu. Itse pykälässä eikä sen perusteluissa sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe edellytetyistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis- ja valintaperusteista ei korkeimman hallinto-oikeuden Natura 2000 -päätöksien mukaankaan määrätä mitään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.

EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, missä itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.
Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.

Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittavissa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.

Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liite III, sen 1 vaihe määrää yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa, ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä tilalle.

Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
Ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Helsingissä 29 päivänä helmikuuta 2012
Pirkko Mattila /ps