Kiemurtelu Natura-asioissa jatkuu!

MOT-ohjelma paljasti suurelle yleisölle totuuksia, mutta ympäristöministeri Paula Lehtomäen kiemurtelu Natura-asioissa jatkuu yhä edelleen.

MOT-blogi
http://blogit.yle.fi/mot/vahvassa-valtiossa-asuu-nujerrettu-kansa


Natura-ohjelman käsikirjoitus:
http://ohjelmat.yle.fi/mot/viime_viikon_mot/kasikirjoitus


Ympäristöministeri Paula Lehtomäki MOT-ohjelmassa sanoi näin:
”En osaa ottaa juridista kantaa siihen, että onko tuo tuomioistuimen lausunto nyt juuri sellainen, että se velvoittaa, velvoittaisi sitä, noh niin kun välittömään toimenpiteeseen”.

Vastauksessaan Lehtomäki ilmoitti, että valintaperusteet on saatettu osaksi Suomen oikeutta luonnonsuojelulain 64 pykälällä, juuri sillä yhdellä viittauksella.

Mutta kun katsomme kyseisen pykälän perusteluja hallituksen lakiesityksestä, niin havaitsemme, että ko. pykälällä ei ole edes tarkoitettu panna täytäntöön Naturan valintaperusteita, vaan aivan toinen luontodirektiivin artikla. Tuliko ympäristöministeri näin harhauttaneeksi kansanedustajaa? Ja harhautettiinko ministeri?

Lehtomäki: ”Tuo mitä olen kirjalliseen kysymykseen vastannut, on se juridinen kanta, joka ympäristöministeriöllä tähän kysymykseen on, eikä mulla kauppatieteen maisterina, ja kun en ole tämän lainsäädännön erikoisspesialisti, niin ole mahdollisuutta juridisesti kyseenalaistaa sitä käsitystä, joka ministeriössä on tältä osin”.

Juonto: Pyysimme selvitystä myös Lehtomäen vastauksen kirjoittaneelta ministeriön lakimieheltä.

Vastauksessaan hän ei vaivautunut selittämään ristiriitaa, vaan ainoastaan viittasi korkeimman hallinto-oikeuden toteamukseen, että ”asiallisesti” luontodirektiivi olisi saatettu osaksi Suomen oikeutta kyseisellä luonnonsuojelulain pykälällä.

Naturan valintasääntöjä ei löydy Suomen laista. Ympäristöhallinto piti yllä virheellistä käsitystä, että direktiivi voidaan panna täytäntöön miten tahansa, kunhan sen tavoite vain toteutuu. Tämä yhdistelmä oli tappava maanomistajien oikeusturvalle. Natura-virkamiehet saivat vapaat kädet ja tie mielivaltaan oli auki.

Katso Jyrki Virolaisen blogi
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2011/04/422-korkein-hallinto-oikeus-kho-keikkui.html

Kansanedustaja Hannu Hoskosen kysymykseen
http://naturansalat.blogspot.com/2011/04/hannu-hoskonen-kysyy-uudelleen.html

ympäristöministeri Paula Lehtomäki kuitenkin vastasi näin:

Eduskunnan puhemiehelle


Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hannu Hoskosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1411/2010 vp:

Miksi hallitus sallii luontodirektiivin täytäntöönpanossa nykyisen laittoman tilanteen, jossa asianosainen ei voi vedota kansalliseen lakiin, kun direktiiviä ei ole yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan implementoitu ja korkein hallinto-oikeus ei toistuvista pyynnöistä huolimatta ole hakenut ennakkopäätöstä luontodirektiivin oikeasta tulkinnasta.

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Neuvoston direktiivin luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY), eli ns. luontodirektiivin sisältö on pantu kansallisesti täytäntöön vuonna 1997 voimaan tulleella luonnonsuojelulailla ja -asetuksella sekä eräillä muilla samassa yhteydessä tehdyillä ympäristönsuojelua, luonnonvarojen käyttöä ja maankäytön suunnittelua koskevan lainsäädännön muutoksilla. Lisäksi toimeenpano on eräiltä osin tapahtunut metsästyslailla. Lajisuojelua koskevien säännösten osalta täytäntöönpanoa on täsmennetty vuonna 2004 voimaan tulleella luonnonsuojelulain muutoksella.

Direktiivien toimeenpano kansalliseen lainsäädäntöön ei edellytä direktiivin sisällön toistamista sellaisenaan kansallisessa laissa. Keskeistä kuitenkin on, että jäsenmaa täyttää direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaiset velvoitteensa. Direktiivin aluesuojelua koskevien säännösten osalta voidaan todeta, että erityisten suojelualueiden valintamenettely eurooppalaiseen verkostoon on noudattanut luontodirektiivissä säädettyä menettelyä. Tätä kysymystä on laajan muutoksenhaun vuoksi käsitelty perusteellisesti lukuisissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa. Päätösten lainmukaisuutta ratkaistessaan tuomioistuin on kiinnittänyt huomiota erityisesti juuri siihen, että kohteiden valinnassa ja alueita koskevassa luettelossa on otettu huomioon direktiivissä tarkoitetut perusteet, ja että päätöksenteko on perustunut asianmukaiseen tieteelliseen tietämykseen.

Luonnonsuojelulain, kuten muunkin lainsäädännön toimivuutta ja kehittämistarpeita on tarpeen aika ajoin tarkastella. Ympäristöministeriön toimeksiannosta on vuonna 2010 valmistunut luonnonsuojelulain arviointi. Siinä on tarkasteltu myös luonnonsuojelua koskevien direktiivien implementointia, ja todettu Euroopan unionin luonnonsuojelusäännökset Suomessa monilta osin hyvin täytäntöön pannuiksi. Keskeiset kehittämistarpeet liittyvät erityisesti sen varmistamiseen, että em. verkostoon valituille alueille luodaan riittävät mekanismit niiden luonnonarvojen turvaamiseen ja hoitoon. Tämä on keskeistä monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä koskevien tavoitteiden kannalta ja mm. näitä kysymyksiä tullaan käsittelemään Suomen kansallisen luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian ja toimenpideohjelman meneillään olevan uusimisen yhteydessä.

Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2011

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Mikä mättää Lehtomäen vastauksessa?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki unohtaa täysin sen, että EU tuomion C-362/06 P perustelukohtien 42 ja 43 mukaan Suomen virheellinen ja yhteisön, nykyisin EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen Suomen Natura 2000 menettely palautettiin Suomessa korjattavaksi. Milloin asia korjataan?

Miksi ympäristöministeri Paula Lehtomäki unohtaa sen, että Suomi on EU:n liittymissopimuksella rajoittanut suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestyksen ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön osaksi kansallista oikeusjärjestystä?

Miksi Paula Lehtomäki unohtaa sen, että Suomen oikeusjärjestys on alisteinen EU:n oikeusjärjestykselle ja sen vakiintuneelle oikeuskäytännölle?

EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuuden poistamisen lisäksi myös Natura 2000 alueiden valintaperusteet on EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämänä siirrettävä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti. Lehtomäen allekirjoittamat vastaukset ovat käsittämättömiä täysin EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia sepustuksia. Miten Hannele Pokka ympäristöministeriön kansliapällikkönä voi alentua hyväksymään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuudet? Eikö hän oikeustieteiden tohtorina hallitse, tai edes halua hallita asioita?