Natura

Kysyjä kysyy aidasta ja vastaaja puhuu aidan seipäistä

2011-12-24T11:59:00.004+02:00

Ympäristöministeri Ville Niinistö on vastannut kansanedustaja Pirkko Mattilan kysymykseen tai paremmmin sanottu on jättänyt vastaamatta siihen, mitä on kysytty. Vastauksessaan ympäristöministeri Ville Niinistö on unohohtanut mainita mitä yhteisön oikeus on asiasta päättänyt ja myös sen, että KHO:n päätökset Suomessa ovat Naturaa koskien vääriä, koska ne poikkeavat EY-tuomioistuimen päätöksistä johtuen siitä, että KHO ei pyytänyt ennakkoratkaisua EY:n tuomioistuimelta ennen omaa ratkaisuaan. Suomessa on tapa, että vaikeat asiat ratkaistaan väärin ja se väärä ratkaisu tehdään aina jonkin suuren juhlapyhän edella kuten esim. juhannuksen aatonaattona tai joulun aattonaattona niin kuin tämä ympäristöministeri Ville Niinistön vastaus, missä ohitetaan esitetty kysymys. Katsokaa itse millaisen ympäristöministerin Suomi on saanut. Tässä ympäristöministeri Ville Niinistön vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 297/2011 vp:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000- alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Viitaten edustaja Mattilan samoihin kysymyksiin jo 12.7.2011, 15.8.2011 ja 15.9.2011 annettuihin vastauksiin totean uudelleen, että Suomen Natura 2000- verkostoon kuuluvat alueet on valittu kansallisen lainsäädännön, direktiivien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, ja että tarvetta lainsäädäntötoimiin tai tehtyjen päätösten kumoamiseen ei ole.
Luonnonsuojelulain 64 §:n merkityksestä on korkein hallinto-oikeus ratkaisuissaan todennut nimenomaisesti seuraavaa: "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan." Myöskään Euroopan komissiolla ei ole ollut huomautettavaa valintaperusteita koskevien säännösten implementointiin, ja komissio on myös jo omilla päätöksillään hyväksynyt kaikki Suomen kansallisesti lainvoimaisiin päätöksiin perustuen ehdotetut alueet Natura 2000 -verkostoon.
Natura 2000- verkoston muodostaminen on nyt pääosin valmis, eikä laajoja Natura-päätöksiä uusista alueista ole odotettavissa. Alueiden valintavaihe on nyt lähes kokonaan ohi ja ajankohtaista on alueiden suojelun toimeenpano, jotta verkosto palvelisi mahdollisimman hyvin lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamisessa ja turvaamisessa. Aiempien päätösten uudelleen käsittely valitusten johdosta on kuitenkin vielä tarpeen kolmella alueella samoin kuin eräistä avomerialueita koskevista täydennyksistä päättäminen.

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2011

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Jatkokysymys Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteista

2011-11-18T19:49:00.003+02:00

Eduskunnan puhemiehelle KK 297/2011 vp - Pirkko Mattila /ps

Ympäristöministeri Ville Niinistö jatkoi edelleen 15.9.2011 antamallaan kirjallisen kysymyksen KK 58/2011 vp vastauksella linjaa, jonka hän omaksui jo kirjallisiin kysymyksiin KK 42/2011 vp 15.8.2011 ja KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamillaan vastauksilla. Niissä hän otti linjakseen ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen Natura 2000 -asiassa ohittamien tosiasioiden hyväksymisen. Ympäristöministeri Ville Niinistön 15.9.2011 antaman vastauksen johdosta on todettava seuraavaa:

Ympäristöministerin korkeimman hallinto-oikeuden Natura 2000 -ratkaisuihin tukeutumisesta huolimatta ei luonnonsuojelulain 64 § eikä mikään muukaan kansallinen säädös sisällä minkäänlaisia, saati unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä selkeitä ja täsmällisiä Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteita. Tämän tosiasian korkein hallinto-oikeuskin selkeästi toteaa kirjatessaan noin 700:aan Natura 2000 -ratkaisuunsa tekstin "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä."

Luonnonsuojelulain 64 §:n perustelujen mukaan kyseisen pykälän 1 momentilla pannaan täytäntöön vain luontodirektiivin 3 artiklan 1 kohta, siis ainoastaan Natura 2000- eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston perustamisen tavoite. Seuraavaksi selvitetään se, mistä, miten ja mistä lähtien Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu. Luontodirektiivin 3 artiklan 2 kohta ja siinä sanotun 4 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III vaihe 1 sivuutetaan täysin. Luonnonsuojelulain 64 §:ssä ja sen perusteluissa sivuutetaan täysin myös luontodirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa kolmella sanalla sanottu suotuisan suojelun taso.
Erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston Natura 2000 -alueiden perustamisen keskeisin peruslähtökohta on kolmella sanalla sanottu "suotuisan suojelun taso".

Käyttämällä vastauksessaan kahden sanan muotoa "suotuisa suojelutaso" ja näin tältäkin osin tukeutumalla ilman ennakkoratkaisun pyytämistä tehtyihin korkeimman hallinto-oikeuden Natura 2000 -ratkaisuihin ympäristöministeri sivuuttaa 15.9.2011 antamassaan vastauksessa luonnonsuojelulain 5 §:n perusteluissa selkeästi suotuisan suojelun tason saavuttamisesta sanotun. Perustelutekstissä sanotaan: "Ehdotettuun 5 §:ään on sisällytetty suotuisan suojelutason määritelmä hieman lyhennettynä ja maamme oloihin sopeutettuna. Siltä osin kuin on kysymys luontodirektiivin liitteissä tarkoitetuista luontotyypeistä ja lajeista, ei käsitteen "suotuisa suojelutaso" oikeudellinen sisältö voi vaihdella yhteisön jäsenvaltiosta toiseen, vaan se määräytyy mainitun direktiivin mukaan." Tältä osin luonnonsuojelulain 5 §:n perustelu tarkoittaa selkeästi luontodirektiivissä kolmella sanalla ilmaistua ja vain luontodirektiivin liitteen III vaiheen 1 arviointien ja luokittelujen sekä luettelointien toteuttamisella saavutettavaa suotuisan suojelun tasoa, eikä mitään muuta.

Luontodirektiivin 2 artiklan 2 kohdassa kolmella sanalla sanottu "suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai sen ennalleen saattaminen" ja 3 artiklan 1 kohdassa kolmella sanalla sanottu "suotuisan suojelun tason säilyttäminen tai tarvittaessa ennalleen saattaminen" edellyttävät unionin vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämien tyhjentävien luetteloiden aikaansaamiseksi ja toimittamiseksi komission käyttöön kaikkien direktiiviluontotyyppialueiden ja direktiivilajien arvioimista, luokittelua ja luettelointia liitteen III vaiheen 1 edellyttämällä tavalla myös Suomessa. Tällaisia luetteloita ei ole Suomessa asianosaisille esitetty.

Ympäristöministeri sivuuttaa myös luonnonsuojelulain yleisperusteluissa olevassa otsikossa "6.2.1. Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvat velvoitteet" sanotun eli seuraavan: "Suomi on vuoden 1995 alusta ollut Euroopan unionin jäsen. Liittymissopimuksessa maamme sitoutui noudattamaan siihen mennessä voimaan saatettua yhteisölainsäädäntöä, jollei nimenomaan toisin sovittu. Luonnonsuojelun alalla yhteisöllä on kaksi direktiiviä, luontodirektiivi ja lintudirektiivi, jotka asianmukaisesti on pantava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä."
Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä huolimatta yhtäkään Suomen Natura 2000 -aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

Korkein hallinto-oikeus sivuutti Natura 2000 -ratkaisuissaan sen tosiasian, että hyväksyessään 8.12.1994 annetulla lailla (1540/1994 ) EU:n liittymissopimuksen ja samalla EU:n perustamissopimuksen Suomen eduskunta rajoitti pysyvästi tulevan Suomen suvereeneja oikeuksia. Tästä huolimatta korkein hallinto-oikeus on antanut noin 700 Natura 2000 -ratkaisua ilman velvoittavaa unionin tuomioistuimen käsittelyyn saattamista eli korkeinta hallinto-oikeutta pakollisesti velvoittavaa ennakkoratkaisun pyytämistä EU:n tuomioistuimelta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ja EU-komission yläpuolella suvereenisesti toimiva unionin tuomioistuin on palauttanut Suomen Natura 2000 -alueen oikeudellisen menettelyn ennakkoratkaisupyyntömahdollisuuksineen Suomessa käsiteltäväksi. Noin 700 korkeimman hallinto-oikeuden antamaa Natura 2000 -päätöstä sisältävät muun muassa tekstin: "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä."
Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus, pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu. Ei itse pykälässä eikä sen perusteluissa sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheessa edellytetyistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis- ja valintaperusteista ei myöskään korkeimman hallinto-oikeuden Natura 2000 -päätöksien mukaan määrätä mitään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.

EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, joissa itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.
Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittaessa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liitteen III vaihe 1 määrää yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.

EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa - ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä tilalle.
Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.

Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2011

Pirkko Mattila /ps

Ville Niinistön tuki vuosisadan yhteiskuntapetokselle

2011-11-06T21:27:00.003+02:00

Puheenjohtaja Niinistön ministerikausi on alkamassa dramaattisesti. Hänelle on jo tehty kaksi kirjallista kysymystä Natura-alueiden muodostamisen oikeusperusteista Suomessa ja Suomen velvoitteista Euroopan unionissa tässä suhteessa. Vastaukset ovat surullisia. Ministeri on tyystin virkamiesten talutettavissa ja asiasta pihalla.
Kolmas kirjallinen kysymys yksilöi annettujen vastausten peruslinjan yksiselitteisesti perusteettomaksi ja vastaukset tosiasioiden ja oikeuden vastaisiksi. Kysymysten periaatteellinen puoli on nimenomaan siinä, että vihreä ministeri voisi nyt vihdoin antaa selityksensä kansalle tapahtuneesta ja sen syistä sekä lainmukaisuudesta.

Vihreä liike kantaa asiasta poikkeuksellisen vastuun: hankkeen rajoittamaton kannatus, poliittinen tuki suojelulle ehdoitta, lunastusten häikäilemättömyys, luonnonsuojelua varten suunnattu vuotuinen suuri rahavirta ja sen järkevyys ja kaikessa sekin, ettei mikään ole lähentynyt kansalaista yltiösuojeluun. Nyt kyse on poliittisesta vastuusta vihdoin.

Naturan valmistelu ja siinä tapahtunut on joidenkin mielestä vuosisadan yhteiskuntapetos, jolla voidaan ymmärtää suurta poliittisen päätöksenteon ja sen käyttämän virkamieskoneiston vastuulla olevaa, laajamittaista luonnonsuojeluasiaa kansalaisen vahingoksi laillista kovemmin tai suorastaan laittomien keinojen avulla toteutettuna. Sen käsittelyssä ovat ryvettyneet monet. Kyse ei ole kuitenkaan rikoslain sääntelemästä petoksesta vaan sitä laajemmasta ja periaatteellisesta asiasta.

Kysymys Naturasta on yhä periaatteellinen. Suomessa korkein hallinto-oikeus on antanut noin 700 päätöstä erilaisista ja eri vaiheiden Natura-suojelupäätöksistä; muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta valitukset on hylätty. Päätökset on tehnyt valtioneuvosto. Ne alistetaan sen jälkeen komission käsittelyyn. Natura-alueet muodostavat unionissa yhtenäisen verkoston. Suojeltavat lajit hyväksytään siihen kahden suojeludirektiivin nojalla. Toinen käsittelee suojeltavia luontotyyppejä ja toinen eräitä lintulajeja. Kumpikin sitoo Suomea.

Siitä sitten ongelmat alkavatkin. Niitä selvitetään jatkossa. Koko hanke on vaatinut lakien säätämistä ja säätämättä jättämistä, hallintotuomioistuimen valikoitua toimintatapaa, säännösten ja etenkin eurooppaoikeuden säännösten rikkomista, virkamiesjärjestelyjä ja teknisiä keinoja muun ohessa.

Ministeri Niinistön kaksi ensimmäistä kirjallista vastausta kirjallisiin kysymyksiin ovat etovia. Direktiivit on implementoitu luonnonsuojelulakiin, siis käytännössä yhteen tavallisen pituiseen pykälään sanatarkasti kuten unionin tu0mioistuimen sitova käytäntö edellyttää. Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut oikean implementoinnin, vaikka juuri se jätti vastoin eurooppaoikeutta kokonaan ennakkoratkaisut pyytämättä suojellakseen ympäristöministeriötä. Se teki toki sujuvasti muutaman muunkin virheellisen tulkinnan itse direktiiveistä. Se tulkitsi omalla tavallaan sitä, tarvitaanko suojelukohteiden vertailua sen selvittämiseksi, onko kyse suhteellisen suotuisan tasosta vai suojelun suhteellisesta tasosta suojelukohteiden välillä. Niiden välillä on eroa, jota ei korkein hallinto-oikeus tunnistanut tai halunnut tunnistaa.

Vastauksiin kuuluu edelleen, että komissio on vahvistanut kaiken oikeellisuuden ja kansalliset ohjelmat, jotka sisältävät kaikkea muutakin kuin direktiivien mukaista suojelua ja jotka on hyväksytty vastoin direktiivien vaatimaa menettelyä. Komissiolla ei ole toki tuomiovaltaa unionissa. Se sivuutetaan. Kaikki on siis mallillaan ja maa makaa mädässä, mitäs siitä. Mitään ei aiota muuttaa tai korjata tai vahinkoja korvata lainvastaisuuksista, ja kaikki on mennyt oikein hyvin. Lisäksi maininnat kansalaisten perusoikeuksista sivuutetaan ahdistavina asioina.
Kansakunnan muistiin ovat jääneet eräät tosiseikat laajan ihmisjoukon kokemuksesta. He ovat olleet yleensä maanomistajia ja kaiken maksajia. Kyse oli ympäristöministeriön aika taistolaisiksi luettavien ja värittyneiden virkamiesvalmistelijoiden laajasta hyökkäyksestä Suomen maanomistajia vastaan. He halusivat suojella maata estottomasti ja ilman rajoja. Siinä he onnistuivat, kun korkein hallinto-oikeus hyväksyi kaiken käytännössä. Se oli osa ministeriön, poliittisen pyrkimyksen ja korkeimman hallinto-oikeuden pyhää allianssia. Edelleen on epäselvää, miten ne toimivat yhteistyössä ja mitä taustalla tapahtui. Se epäilys ei ole hälvennyt. Samaa tarvittiin suhteessa komission ja se oli helpompaa, kun sinne lähetettiin edustamaan Suomea sopiva virkamies.

Korostettakoon tässä selvyyden vuoksi, mikä meni pieleen ja miksi. Sen taustalla on täysin yksiselitteinen Euroopan unionin oikeuskäytäntö, joka sitoo Suomea. Tämä tuomioistuin voi antaa sitovia ennakkoratkaisuja kansallisille tuomioistuimille oikeasta soveltamisesta ja tulkinnasta, joka koskee eurooppaoikeutta ja etenkin direktiivejä. Muista maista on selkeä käytäntö. Itse asiassa tällä ennakkoratkaisutuomioistuimella on yksinoikeus siihen eikä sitä oikeutta ole lainkaan korkeimmalla hallinto-oikeudella. Sen sijaan sillä on velvollisuus pyytää ennakkoratkaisua epäselvissä oikeuskysymyksissä.

Koko unionin laajuisessa suojelussa on ollut se erinomainen ongelma, ettei direktiivien hyväksymisessä eikä sen jälkeen ole otettu huomioon perus- ja ihmisoikeuksia. Direktiivit edustavat parin vuosikymmenen takaista aikaa. Tätä viranomaiset ovat käyttäneet häikäilemättömästi hyväkseen, vaikka ei siihen ole oikeusperustaa.

Suomessa direktiivejä ei pantu täytäntöön vaadittavalla tavalla. Se vaatimus on sanatarkka implementointi. Suomessa on yhdessä luonnonsuojelulain säännöksessä viitattu direktiivien täytäntöönpanoon kansallisesti. Se on aina tehtävä lailla. Suomessa se on tehty viitesäännöksellä eikä se riitä. Myös korkein hallinto-oikeus on noin 700 kertaa todennut, ettei suojelualueiden valintaperusteita ole kansallisessa laissa. Ville Niinistö sivuuttaa tämän aika olennaisen seikan eikä kanna siitä vastuuta.

Se, miten ne ymmärretty direktiivien ja niiden liitteiden perusteella, on tehty väärin. Suojelun tasoa ei ole oikein ymmärretty näinä aikoina. Siksi valinnat on tehty virheellisesi.

Valintakriteerit pimittäminen ja virheellinen tulkinta on mahdollistanut sen, että Suomessa on sisällytetty Natura-verkostoon suojelua, jota ei ole edellytetty. Sen nimissä on ollut helppo liikkua osin tietämättömien maanomistajien ja suuren kaupunkilaisyleisön nimissä. Tämän ministeri Ville Niinistö nyt siunaa sielunsa ja poliittisen ja oikeudellisen vastuunsa voimalla.

Korkein hallinto-oikeus teki pohjanoteerauksen tässä asiaryhmässä. Yleiseen nykyisen presidenttinsä tapaan se tuki viranomaisia hinnalla millä hyvänsä. Se jätti pyytämättä vaatimuksista huolimatta ennakkoratkaisut. Kaikki nämä ennakkoratkaisupyyntöön kuuluvat asiat kuten kansallisen implementoinnin riittävyys, valintakriteerien sääntelytapa ja virheellinen soveltaminen ja muut seikat jäivät kansalliseen harkintaan, kun korkein hallinto-oikeus päätti olla pyytämättä ennakkoratkaisuja moneen kertaan.

Se olisi ollut liian vaarallista tehdyille päätöksille. Ne olisivat menneet kumoon. Lisäksi korkein hallinto-oikeus rikkoi avoimesti eurooppaoikeutta, kun sillä oli epäselvistä asioista velvollisuus kysyä unionin tuomioistuimen kantaa eikä se saanut niitä itse ratkaista. Sen periaate oli, että kaikki on kansallisessa harkinnassa, vaikka ne oli yksityiskohtaisesti jo säädetty direktiivien liitteissä.
Kansalaisen on hyvä tietää, että korkeimman hallinto-oikeuden presidentti on tullut tunnetuksi läheisistä yhteyksistä hallitusvaltaan. Sittemmin on tihkunut julkisuuteen tietoa siitä, että aikoo harkita presidenttiehdokkaaksi ryhtymistä monien tiedustelujen vuoksi. Moni kysyy, kuka hän on ja mitä hän on oikeastaan tehnyt. Lisäksi ainakin parin tuomioistuimen jäsenen huhutaan olevan vihreitä tai suuntautuneen siihen suuntaan yhteydenpidollaan ja muulla toiminnalla. Sellaista ei pitäisi pimittää kansalta eikä asianosaisilta.

Naturan valmistelu ja siinä tapahtuneen johdosta ovat monet vastuussa. Vain harva on todella joutunut vastuuseen. Näistä huomattavin on tähän asti oikeuskanslerina toiminut Paavo Nikula, jolle paine muodostui liian suureksi virkavirhe-epäilyjen ja muiden seikkojen vuoksi. Häntä epäiltiin valtakunnan oikeuskanslerina virkavirheestä Naturan valvonnassa valtioneuvostossa. Asiaa tutkittiin lähes vuoden ajan perustuslakivaliokunnassa, jonne tämän kaltainen tutkimusasia kuuluu. Syytettä ei nostettu. Sen käsittely sisälsi valtavasti kansallista dramatiikkaa valiokunnan jäsenen silmin nähtynä ja kertomana; siitä vielä kuullaan julkisesti. Se kattoi valehtelua ja muuta valtioelämään soveltumatonta.

Jotkut toiset arvioivat kyllä, että suurin yhteiskuntapetos olisi kansallinen pankkituki lieveilmiöineen. Mielenkiintoista on, että sen selvittelytä vain presidenttiehdokas Sauli Niinistö selvisi poliittisesti hengissä. Eikä hänkään täysin ryvettymättä. Sen kiemuroissa hän pelasti kuitenkin nyt jo unohtuneella tavalla kokoomuksen silloisen riskinottotalouden syvästä ahdingosta. Poliitikon muistin tiedetään olevan lyhyt. Sen pitänee olla sitä, jotta kaiken tekemänsä ja kannattamansa jotenkin kestämään. Kaikki sitä eivät kestä kokemuksen mukaan. Vastuullisimmat tulee saattaa vastuuseen vielä vuosien jälkeenkin, muutoin yhteiskunnallista muistia ei ole kohta lainkaan.

Tämä teksti on NRA:n sivuilta Eduskunta.net. Sivulta http://eduskunta.net/wp/?p=192

Natura – Markku Sahlstedtin haastattelu

2011-09-26T16:33:00.003+03:00

osa 1
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa1.html

osa 2
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa2.html

osa 3
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa3.html

osa 4
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa4.html

osa 5
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa5.html

osa 6
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa6.html

osa 7
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa7.html

osa 8
http://www.nra.fi/media/NRA-Movie110926osa8.html

Ministeri Ville Niinistö vastaa kolmannen kerran

2011-09-20T17:08:00.009+03:00

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 58/2011 vp:

Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000- alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,

aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja

vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja

milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Viitaten edustaja Mattilan samoihin kysymyksiin jo 12.7.2011 sekä 15.8.2011 annettuihin vastauksiin totean, että Suomen Natura 2000- verkostoon kuuluvat alueet on valittu kansallisen lainsäädännön, direktiivien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, ja että tarvetta lainsäädäntötoimiin tai tehtyjen päätösten kumoamiseen ei ole.

Luonnonsuojelulain 64 §:n merkityksestä on korkein hallinto-oikeus ratkaisuissaan todennut nimenomaisesti seuraavaa: "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan." Myöskään Euroopan komissiolla ei ole ollut huomautettavaa valintaperusteita koskevien säännösten implementointiin, ja komissio on myös jo omilla päätöksillään hyväksynyt kaikki Suomen kansallisesti lainvoimaisiin päätöksiin perustuen ehdotetut alueet Natura 2000 -verkostoon.

Natura 2000- verkoston muodostaminen on nyt pääosin valmis, eikä laajoja Natura-päätöksiä uusista alueista ole odotettavissa. Alueiden valintavaihe on nyt lähes kokonaan ohi ja ajankohtaista on alueiden suojelun toimeenpano, jotta verkosto palvelisi mahdollisimman hyvin lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamisessa ja turvaamisessa. Aiempien päätösten uudelleen käsittely valitusten johdosta on kuitenkin vielä tänä vuonna tarpeen kolmella alueella samoin kuin eräistä avomerialueita koskevista täydennyksistä päättäminen.

Helsingissä 15 päivänä syyskuuta 2011

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Erkin kommentti: Odotan kansanedustaja Pirkko Mattilalta uutta kysymystä asiasta. Näyttää siltä, että ministerille ei mene jakeluun asia. Onko asia väännettävä ratakiskosta, että ministeri ymmärtää asian?
Suomen Natura on tehty vastoin EY-direktiivejä ja vastoin EY-tuomioistuimen päätöksiä. Korkeimman oikeuden olisi pitänyt pyytää ennakkoratkaisu asiassa ennen kuin teki omat väärät päätöksensä asiassa.

Tässä on asian ydin: KHO sivuutti EY:n perustamissopimuksen 10 artiklassa sanotun lojaalisuusvelvoitteen. KHO perusti Natura 2000 valitusratkaisunsa, luontodirektiivissä ja sen liitteessä III 1 vaihe ja komission Natura 2000 standard Data Form ilmoituslomakkeista 18.12.1996 antaman päätöksen ( 97/266/EY) sekä niiden täyttöohjeiden johdanto-osassa ja yksityiskohtaisissa täyttöohjeissa sanotuista täsmällisistä ja ehdottomista Natura 2000 alueiden osoittamisperiaatteista huolimatta, ja ilman yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista EY:n perussopimuksen 249 artiklan 3 kohtaan.

Pirkko Mattila kysyy

2011-09-06T21:20:00.004+03:00

Jatkokysymys Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteista (tarkistamaton versio)

Eduskunnan puhemiehelle

Ympäristöministeri Ville Niinistön jatkettua 15.8.2011 antamallaan kirjallisen kysymyksen KK 42/2011 vp vastauksella linjaa, jonka hän omaksui jo kirjalliseen kysymykseen KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamallaan vastauksella. Siinä hän otti linjakseen ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen Natura 2000-asiassa ohittamien tosiasioiden hyväksymisen.
Näistä syistä on aiemman ja nyt viimeksi annetun vastauksen johdosta todettava seuraavaa:

Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä huolimatta yhtäkään Suomen Natura 2000 -aluetta ei ole osoitettu eikä valittu siten kuin unionin vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

Korkein hallinto-oikeus sivuutti Natura 2000 -ratkaisuissaan sen tosiasian, että hyväksyessään 8.12.1994 annetulla lailla (1540/1994) EU:n liittymisopimuksen ja samalla EU:n perustamissopimuksen Suomen eduskunta rajoitti pysyvästi tulevan Suomen suvereeneja oikeuksia. Tästä huolimatta korkein hallinto-oikeus on antanut noin 700 Natura 2000 -ratkaisua ilman sitä velvoittavaa unionin tuomioistuimen käsittelyyn saattamista eli korkeinta hallinto-oikeutta pakollisesti velvoittavaa ennakkoratkaisun pyytämistä EU:n tuomioistuimelta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ja EU:n komission yläpuolella suvereenisesti toimiva unionin tuomioistuin on palauttanut Suomen Natura 2000 -alueen oikeudellisen menettelyn ennakkoratkaisupyyntömahdollisuuksineen Suomessa käsiteltäväksi. Noin 700 korkeimman hallinto-oikeuden antamaa Natura 2000 -päätöstä sisältää muun muassa tekstin: "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista.
Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä."

Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus. Se on pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000 -verkosto Suomessa koostuu. Itse pykälässä ja sen perusteluissa ei sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheen edellyttämistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis- ja valintaperusteista ei korkeimman hallintooikeuden Natura 2000 -päätöksien mukaan määrätä missään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.

EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, joissa itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.
Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittaessa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.

EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä tilalle.

Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.

Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä lisää Natura-päätöksiä?

Helsingissä 24 päivänä elokuuta 2011

Pirkko Mattila /ps

Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa!

2011-08-15T19:27:00.003+03:00

Valtioneuvoston jäsenet eli ministerit vannovat tuomarinvalan sekä virkavalan tai antavat vastaavat vakuutukset.

Tuomarinvala

Tuomarinvalan kaava on säilynyt muuttamuttomana vuodesta 1734.
"Minä N. N. lupaan ja vannon Jumalan ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä parhaan ymmärrykseni ja omantuntoni mukaan kaikissa tuomioissa tahdon tehdä ja teen oikeutta niin köyhälle kuin rikkaallekin ja tuomitsen Jumalan ja [Ruotsin] lain ja laillisten sääntöjen mukaan: etten koskaan minkään varjolla lakia vääristele enkä vääryyttä edistä sukulaisuuden, lankouden, ystävyyden, kateuden ja vihan tahi pelon tähden taikka lahjan ja antimien tahi muun syyn takia, enkä syytöntä syylliseksi taikka syyllistä syyttömäksi tee. Minä en myöskään ennen tuomion julistamista enkä sen jälestä ilmaise oikeutta käyville enkä muille niitä neuvotteluita, joita Oikeus suljettujen ovien takana pitää. Kaiken tämän tahdon täyttää ja täytän uskollisesti, rehellisenä ja totisena tuomarina, ilman kavaluutta ja juonia, niin totta kuin Jumala minua auttakoon ruumiin ja hengen puolesta."

Virkavala

"Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä (vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta), että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi."

Näin ministeri Ville Niinistö toteuttaa tekemänsä valat käytännössä:

KIRJALLINEN KYSYMYS 42/2011 vp
Tarkistamaton versio 1.2KK 42/2011 vp - Pirkko Mattila /ps

Jatkokysymys Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteista

Eduskunnan puhemiehelle

Ympäristöministeri Ville Niinistön liityttyä kirjalliseen kysymykseen KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamallaan vastauksella ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen sekä Mari Kiviniemen hallituksessa jälleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen Natura 2000 -asiassa ohittamiin tosiasioihin on vastauksen johdosta todettava seuraavaa:

Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus ja pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000-verkosto Suomessa koostuu. Itse pykälässä eikä sen perusteluissa sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaiheessa edellytetyistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis-ja valintaperusteista ei määrätä mitään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.
EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, joissa itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.
Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.

Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittaessa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.

EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmän tilalle.

Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.

Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Helsingissä 26 päivänä heinäkuuta 2011

Pirkko Mattila /ps

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 42/2011 vp:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Viitaten edustaja Mattilan samoihin kysymyksiin jo 12.7.2011 annettuun vastaukseen totean, että Suomen Natura 2000 -verkostoon kuuluvat alueet on valittu kansallisen lainsäädännön, direktiivien säännösten ja niitä koskevan oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, ja että tarvetta lainsäädäntötoimiin tai tehtyjen päätösten kumoamiseen ei ole.
Luonnonsuojelulain 64 §:n merkityksestä on korkein hallinto-oikeus ratkaisuissaan todennut nimenomaisesti seuraavaa: "Asiallisesti luonnonsuojelulain 64 §:llä on siten saatettu luontodirektiivi osaksi kansallista oikeutta kansallisen ehdotuksen tekemisen osalta. Kuten sanotusta pykälästä käy ilmi, luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan." Myöskään Euroopan komissiolla ei ole ollut huomautettavaa valintaperusteita koskevien säännösten implementointiin, ja komissio on myös jo omilla päätöksillään hyväksynyt kaikki Suomen kansallisesti lainvoimaisiin päätöksiin perustuen ehdotetut alueet Natura 2000 -verkostoon.
Natura 2000 -verkoston muodostaminen on nyt pääosin valmis, eikä laajoja Natura-päätöksiä uusista alueista ole odotettavissa. Alueiden valintavaihe on nyt lähes kokonaan ohi ja ajankohtaista on alueiden suojelun toimeenpano, jotta verkosto palvelisi mahdollisimman hyvin lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelutason saavuttamisessa ja turvaamisessa. Aiempien päätösten uudelleen käsittely valitusten johdosta on kuitenkin vielä tänä vuonna tarpeen kolmella alueella samoin kuin eräistä avomerialueita koskevista täydennyksistä päättäminen.

Helsingissä 15 päivänä elokuuta 2011

Ympäristöministeri Ville Niinistö

PS. odotamme kansanedustaja Pirkko Mattilalta jatkokysymystä!

Jatkokysymys Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteista

2011-07-26T17:13:00.003+03:00

Eduskunnan puhemiehelle

Ympäristöministeri Ville Niinistön liityttyä kirjalliseen kysymykseen KK 24/2011 vp 12.7.2011 antamallaan vastauksella ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen sekä Mari Kiviniemen hallituksessa jälleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen Natura 2000 -asiassa ohittamiin tosiasioihin on vastauksen johdosta todettava seuraavaa:
Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleistoteamus. Pelkkä viitesäännös, jonka 1 momentissa todetaan ainoastaan se, mistä Natura 2000-verkosto Suomessa koostuu. Itse pykälässä eikä sen perusteluissa sanota mitään luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa ja siinä mainitun luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe edellytetyistä Natura 2000 -alueiden kansallisen vaiheen osoittamis- ja valintaperusteista. Näistä osoittamis-ja valintaperusteista ei määrätä mitään muuallakaan luonnonsuojelulaissa eikä muussakaan kansallisessa säädöksessä.
EU:n vakiintunut oikeuskäytäntö ei mahdollista kansallisten muotojen ja keinojen käyttöä sellaisten direktiivien täytäntöönpanossa, joissa itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä unionin laajuisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

Luontodirektiivi on direktiivi, jossa määrätään tavoitteen saavuttamisen muodot ja keinot.
Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen osalta komissiolla ei ole ollut käytössään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämiä tyhjentäviä luetteloita.
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittaessa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liitteen III 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000 -alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmän tilalle.
Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?

Helsingissä 26 päivänä heinäkuuta 2011

Pirkko Mattila /ps

Eikö ministeri Ville Niinistö tunne Suomea velvoittavaa lainsäädäntöä?

2011-07-22T11:15:00.005+03:00

Eikö ministeri tunne Suomea velvoittavaa lainsäädäntöä vai käsitteleekö ministeri Ville Niinistö totuutta varomattomasti?
Ympäristöministeri Ville Niinistön vastaus kansanedustaja Pirkko Mattilan kysymykseen edellyttää uusia tarkentavia kysymyksiä. Näin kysyttiin ja näin vastattiin.

KK 24/2011 vp - Pirkko Mattila /ps

Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet

Eduskunnan puhemiehelle

Tiivistelmä ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen sekä Mari Kiviniemen hallituksessa jälleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen ohittamista Natura 2000 tosiasioista:
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 -alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittavissa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liite III ja sen 1 vaihe määräävät yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU-tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000-alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmänsä tilalle.
Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
Ei ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalta.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä lisää Natura-päätöksiä?

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011

Pirkko Mattila /ps
Eduskunnan puhemiehelle

Näin ympäristöministeri Ville Niinistö vastaa

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pirkko Mattilan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 24/2011 vp:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä lisää Natura-päätöksiä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin (92/43/ETY) eli ns. luontodirektiivin sisältö on pantu kansallisesti pääosin täytäntöön vuonna 1997 voimaan tulleella luonnonsuojelulailla ja -asetuksella sekä eräillä muilla samassa yhteydessä tehdyillä lainmuutoksilla. Eräiltä osin täytäntöönpanoa on sittemmin täsmennetty mm. lajisuojelun osalta.
Direktiivit velvoittavat jäsenmaita saavutettavaan tulokseen nähden; kansallisen täytäntöönpanon muodot ja keinot voivat sen sijaan vaihdella. Natura 2000 -verkostoon liitettävien alueiden valintaperusteet, jotka sisältyvät luontodirektiiviin ja sen liitteeseen III, on Suomessa saatettu osaksi kansallista oikeutta luonnonsuojelulain 64 §:llä. Suomen kansallinen ehdotus on näin ollen laadittu luontodirektiivissä säädettyä menettelyä noudattaen, ja EU:n komissio on tämän ehdotuksen pohjalta myös jo hyväksynyt ehdotuksen sisältämät alueet verkostoon. Kysymyksessä esitettyihin lainsäädäntötoimiin tai aikaisempien Natura-päätösten kumoamiseen ei siten ole tarvetta.
Eräiden luontotyyppien ja lajien osalta Suomen Natura 2000 -verkostoa on vielä vähäisessä määrin tarpeen täydentää.

Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 2011

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Pirkko Mattila kysyy

2011-07-01T13:47:00.005+03:00

Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet

Eduskunnan puhemiehelle

Tiivistelmä ympäristöministeriön kansliapäälliköiden Sirkka Hautojärven ja Hannele Pokan sekä ympäristöministereiden Pekka Haaviston, Satu Hassin, Jouni Backmanin, Jan-Erik Enestamin, Stefan Wallinin, Paula Lehtomäen, Kimmo Tiilikaisen ja Paula Lehtomäen sekä Mari Kiviniemen hallituksessa jälleen ympäristöministeri Paula Lehtomäen ohittamista Natura 2000 tosiasioista:
Natura 2000 on yhtenäinen eurooppalainen ekologinen verkosto.
Natura 2000 alueilla on oma suhteellisen suojelun tason säilyttämiseen tai tarvittavissa ennalleen saattamiseen perustuva osoittamis- ja valintamenetelmä.
Luontodirektiivin 3.2 ja 4.1 artiklat sekä luontodirektiivin liite III, sen 1 vaihe määrää yksiselitteisesti ja selkeästi sekä täsmällisesti sen EU tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämän menetelmän, jota Natura 2000-alueiden osoittamisen ja valitsemisen kansallisessa vaiheessa on Euroopan laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.
EU:n vakiintuneella oikeuskäytännöllä määrättyä menetelmää ei ole Suomessa käytetty Natura-alueiden osoittamisessa eikä valinnassa. Ei siitäkään huolimatta, vaikka Suomi on EU:hun liittyessään rajoittanut omia suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oman kansallisen oikeusjärjestelmän tilalle.
Suomessa Natura-asiassa on sivuutettu se, että EU:n oikeusjärjestyksellä ja sen vakiintuneella oikeuskäytännöllä on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella.
Ympäristöministeriö eikä mikään muukaan taho Suomessa ole tähän mennessä esittänyt Natura-asiassa noudatettavaksi EU:n vakiintunutta oikeuskäytäntöä, ei edes luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisen eli implementoinnin osalla.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Milloin Suomi aikoo implementoida kansalliseen lainsäädäntöön Natura 2000 -alueiden osoittamis- ja valintaperusteet,
aikooko Suomi implementoida Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet oikein,
aikooko Suomi kumota väärän implementoinnin perusteella ja vahingonkorvausvelvollisuuden synnyttämällä tavalla tehdyt aikaisemmat Natura-päätökset ja
milloin Suomi aikoo tehdä Natura-päätöksiä lisää?
Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011
Pirkko Mattila /ps

Ministeri Ville Niinistön vastaus

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_24_2011_p.shtml#VASTAUS

NATURA

2011-06-17T10:33:00.004+03:00

KHO:n presidentti Pekka Hallberg

Natura 2000 – vaiettu valtiosalaisuus
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/natura-2000-vaiettu-valtiosalaisuus.html

Natura 2000 verkoston valmistelu sai murskatuomion
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/natura-2000-verkoston-valmistelu-sai.html

Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/menettik-kallan-karit-itsehallintonsa.html

Törkeä petos, poliisirikokset ja muut rikosepäilyt
http://naturansalat.blogspot.com/2009/12/torkea-petos-ja-poliisirikokset-seka_23.html

Markku Sahlstedtin asiakirjapyyntö
http://naturansalat.blogspot.com/2010/10/markku-sahlstedtin-asiakirjapyynto.html

Europarlaemtaarikko Timo Soini kysyy
http://naturansalat.blogspot.com/2009/10/europarlamentaarikko-timo-soini-kysyy.html

Huomautus ja vaatimusteksti
http://naturansalat.blogspot.com/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html

Yhteisöjen tuomioistuin suojeli KHO:ta ja Suomea oikeusvaltiona
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/yhteisojen-tuomioistuin-suojeli-khota.html

Ympäristöministeri Jan Enestam antoi väärän lausuman
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/ymparistoministeri-jan-erik-enestam.html

Europarlamentaarikko Ville Itälä
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/03/europarlamentaarikko-ville-itala.html

Natura on Suomen suurin ATK-rikos
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/natura-on-suomen-suurin-atk-rikos.html

Himangan kunta ja Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/himangan-kunta-ja-natura.html

Kallan karien itsehallinto ja Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/kallan-karien-itsehallinto-ja-natura.html

Miksi perusturva ja perusoikeudet unohtuvat Naturassa
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/miksi-oikeusturva-ja-perusoikeudet.html

Natura 2000 ja Life-rahoitus
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/natura-2000-ja-life-rahoitus.html

Valituksen perusteet
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/valituksen-perustelut.html

Valitus korkeimmalle hallinto-oikeudelle Naturassa
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/valitus-korkeimmalle-hallinto.html

Europarlamentaarikko Timo Soini kysyy uudemman kerran
http://naturansalat.blogspot.com/2010/01/europarlamentaarikko-timo-soini-kysyy.html

Päivää – kirvesvartta
http://naturansalat.blogspot.com/2010/03/paivaa-kirvesvartta.html

Timo Soini kysyy kolmannen kerran
http://naturansalat.blogspot.com/2010/04/timo-soini-kysyy-kolmannen-kerran.html

Timo Soini kysyy neljännen kerran
http://naturansalat.blogspot.com/2010/09/timo-soini-kysyy-neljannen-kerran.html

Kysy komissiolta mitä vain, komissio vastaa mitä vain
http://naturansalat.blogspot.com/2011/02/kysy-komissiolta-mita-vain-komissio.html

Hannu Hoskonen kysyy
http://naturansalat.blogspot.com/2011/02/hannu-hoskonen-kysyy.html

Hannu Hoskonen kysyy uudelleen
http://naturansalat.blogspot.com/2011/04/hannu-hoskonen-kysyy-uudelleen.html

Kiemurtelu Natura-asioissa jatkuu
http://naturansalat.blogspot.com/2011/04/kiemurtelu-natura-asioissa-jatkuu.html

Kiemurtelu Natura-asioissa jatkuu!

2011-04-20T11:35:00.004+03:00

MOT-ohjelma paljasti suurelle yleisölle totuuksia, mutta ympäristöministeri Paula Lehtomäen kiemurtelu Natura-asioissa jatkuu yhä edelleen.

MOT-blogi
http://blogit.yle.fi/mot/vahvassa-valtiossa-asuu-nujerrettu-kansa

Natura-ohjelman käsikirjoitus:
http://ohjelmat.yle.fi/mot/viime_viikon_mot/kasikirjoitus

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki MOT-ohjelmassa sanoi näin:
”En osaa ottaa juridista kantaa siihen, että onko tuo tuomioistuimen lausunto nyt juuri sellainen, että se velvoittaa, velvoittaisi sitä, noh niin kun välittömään toimenpiteeseen”.

Vastauksessaan Lehtomäki ilmoitti, että valintaperusteet on saatettu osaksi Suomen oikeutta luonnonsuojelulain 64 pykälällä, juuri sillä yhdellä viittauksella.

Mutta kun katsomme kyseisen pykälän perusteluja hallituksen lakiesityksestä, niin havaitsemme, että ko. pykälällä ei ole edes tarkoitettu panna täytäntöön Naturan valintaperusteita, vaan aivan toinen luontodirektiivin artikla. Tuliko ympäristöministeri näin harhauttaneeksi kansanedustajaa? Ja harhautettiinko ministeri?

Lehtomäki: ”Tuo mitä olen kirjalliseen kysymykseen vastannut, on se juridinen kanta, joka ympäristöministeriöllä tähän kysymykseen on, eikä mulla kauppatieteen maisterina, ja kun en ole tämän lainsäädännön erikoisspesialisti, niin ole mahdollisuutta juridisesti kyseenalaistaa sitä käsitystä, joka ministeriössä on tältä osin”.

Juonto: Pyysimme selvitystä myös Lehtomäen vastauksen kirjoittaneelta ministeriön lakimieheltä.

Vastauksessaan hän ei vaivautunut selittämään ristiriitaa, vaan ainoastaan viittasi korkeimman hallinto-oikeuden toteamukseen, että ”asiallisesti” luontodirektiivi olisi saatettu osaksi Suomen oikeutta kyseisellä luonnonsuojelulain pykälällä.

Naturan valintasääntöjä ei löydy Suomen laista. Ympäristöhallinto piti yllä virheellistä käsitystä, että direktiivi voidaan panna täytäntöön miten tahansa, kunhan sen tavoite vain toteutuu. Tämä yhdistelmä oli tappava maanomistajien oikeusturvalle. Natura-virkamiehet saivat vapaat kädet ja tie mielivaltaan oli auki.

Katso Jyrki Virolaisen blogi
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2011/04/422-korkein-hallinto-oikeus-kho-keikkui.html

Kansanedustaja Hannu Hoskosen kysymykseen
http://naturansalat.blogspot.com/2011/04/hannu-hoskonen-kysyy-uudelleen.html

ympäristöministeri Paula Lehtomäki kuitenkin vastasi näin:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Hannu Hoskosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1411/2010 vp:

Miksi hallitus sallii luontodirektiivin täytäntöönpanossa nykyisen laittoman tilanteen, jossa asianosainen ei voi vedota kansalliseen lakiin, kun direktiiviä ei ole yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan implementoitu ja korkein hallinto-oikeus ei toistuvista pyynnöistä huolimatta ole hakenut ennakkopäätöstä luontodirektiivin oikeasta tulkinnasta.

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Neuvoston direktiivin luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY), eli ns. luontodirektiivin sisältö on pantu kansallisesti täytäntöön vuonna 1997 voimaan tulleella luonnonsuojelulailla ja -asetuksella sekä eräillä muilla samassa yhteydessä tehdyillä ympäristönsuojelua, luonnonvarojen käyttöä ja maankäytön suunnittelua koskevan lainsäädännön muutoksilla. Lisäksi toimeenpano on eräiltä osin tapahtunut metsästyslailla. Lajisuojelua koskevien säännösten osalta täytäntöönpanoa on täsmennetty vuonna 2004 voimaan tulleella luonnonsuojelulain muutoksella.

Direktiivien toimeenpano kansalliseen lainsäädäntöön ei edellytä direktiivin sisällön toistamista sellaisenaan kansallisessa laissa. Keskeistä kuitenkin on, että jäsenmaa täyttää direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaiset velvoitteensa. Direktiivin aluesuojelua koskevien säännösten osalta voidaan todeta, että erityisten suojelualueiden valintamenettely eurooppalaiseen verkostoon on noudattanut luontodirektiivissä säädettyä menettelyä. Tätä kysymystä on laajan muutoksenhaun vuoksi käsitelty perusteellisesti lukuisissa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa. Päätösten lainmukaisuutta ratkaistessaan tuomioistuin on kiinnittänyt huomiota erityisesti juuri siihen, että kohteiden valinnassa ja alueita koskevassa luettelossa on otettu huomioon direktiivissä tarkoitetut perusteet, ja että päätöksenteko on perustunut asianmukaiseen tieteelliseen tietämykseen.

Luonnonsuojelulain, kuten muunkin lainsäädännön toimivuutta ja kehittämistarpeita on tarpeen aika ajoin tarkastella. Ympäristöministeriön toimeksiannosta on vuonna 2010 valmistunut luonnonsuojelulain arviointi. Siinä on tarkasteltu myös luonnonsuojelua koskevien direktiivien implementointia, ja todettu Euroopan unionin luonnonsuojelusäännökset Suomessa monilta osin hyvin täytäntöön pannuiksi. Keskeiset kehittämistarpeet liittyvät erityisesti sen varmistamiseen, että em. verkostoon valituille alueille luodaan riittävät mekanismit niiden luonnonarvojen turvaamiseen ja hoitoon. Tämä on keskeistä monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämistä koskevien tavoitteiden kannalta ja mm. näitä kysymyksiä tullaan käsittelemään Suomen kansallisen luonnon monimuotoisuutta koskevan strategian ja toimenpideohjelman meneillään olevan uusimisen yhteydessä.

Helsingissä 18 päivänä huhtikuuta 2011

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Mikä mättää Lehtomäen vastauksessa?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki unohtaa täysin sen, että EU tuomion C-362/06 P perustelukohtien 42 ja 43 mukaan Suomen virheellinen ja yhteisön, nykyisin EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen Suomen Natura 2000 menettely palautettiin Suomessa korjattavaksi. Milloin asia korjataan?

Miksi ympäristöministeri Paula Lehtomäki unohtaa sen, että Suomi on EU:n liittymissopimuksella rajoittanut suvereeneja oikeuksiaan ja hyväksynyt EU:n oikeusjärjestyksen ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön osaksi kansallista oikeusjärjestystä?

Miksi Paula Lehtomäki unohtaa sen, että Suomen oikeusjärjestys on alisteinen EU:n oikeusjärjestykselle ja sen vakiintuneelle oikeuskäytännölle?

EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuuden poistamisen lisäksi myös Natura 2000 alueiden valintaperusteet on EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämänä siirrettävä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti. Lehtomäen allekirjoittamat vastaukset ovat käsittämättömiä täysin EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisia sepustuksia. Miten Hannele Pokka ympäristöministeriön kansliapällikkönä voi alentua hyväksymään EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuudet? Eikö hän oikeustieteiden tohtorina hallitse, tai edes halua hallita asioita?

Hannu Hoskonen kysyy uudelleen

2011-04-08T18:24:00.002+03:00

Hannu Hoskonen esittää uuden kysymyksen, koska edelliseen kysymykseen ”oman puolueen ministeri” Paula Lehtomäki vastasi asian vierestä. Katso Lehtomäen vastaus tämän jutun lopussa olevasta linkistä http://naturansalat.blogspot.com/2011/02/hannu-hoskonen-kysyy.html

KIRJALLINEN KYSYMYS 1411/2010 vp

EU:n luontodirektiivin implementointi kansalliseen lainsäädäntöön

Eduskunnan puhemiehelle Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi tuli yhteisöoikeudesta kansalliseen lainsäädäntöömme verrattuna ensisijaisesti sovellettavaa oikeutta riippumatta kansallisen säädöksen tasosta. Yhteisöoikeus ohittaa siis myös perustuslakimme, kun kyse on liittymissopimuksen mukaisesta siirretystä toimivallasta. Jäsenvaltion tulee EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti huomioida tämä tosiasia kaikissa laintulkintatilanteissa. Tätä tosiseikkaa korostaa myös se, että Suomi hyväksyi EU:n liittymissopimuksen perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Yhteisöoikeuden velvoittavuus, EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön vaatimukset ja direktiivien EU:n kansalaisille antama oikeussuoja suhteessa viranomaisiin on yksityiskohtaisesti kirjattu perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 14/1994 vp . http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=PeVL+14/1994&base=erml&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WP

Tällä vaalikaudella on eduskunnassa implementoitu hyvin tarkasti EU:ssa säädettyjä direktiivejä nimenomaan yhteisöoikeuden velvoittavuuden takia. Viimeisimpänä esimerkkinä voi mainita EU:n postidirektiivin, jonka säädökset siirrettiin kansalliseen lainsäädäntöön maaliskuussa 2011. Kuitenkin luontodirektiiviin kirjatut selkeät, ehdottomat ja täsmälliset määräykset ovat edelleen implementoimatta. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 14/1994 vp on kirjattu selkeästi direktiivien velvoittavuus ja etusijaperiaatteen noudattaminen tilanteessa, jossa direktiiviin on merkitty selkeät, ehdottomat ja täsmälliset määräykset. Myös perustuslakimme 80 § määrää, että lailla on säädettävä kansalaisille tulevista oikeuksista ja velvollisuuksista. Perustuslain 2 §:n 3 momentissa säädetään oikeusvaltioperiaatteesta, jonka mukaan julkisen vallankäytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miksi hallitus sallii luontodirektiivin täytäntöönpanossa nykyisen laittoman tilanteen, jossa asianosainen ei voi vedota kansalliseen lakiin, kun direktiiviä ei ole yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan implementoitu ja korkein hallinto-oikeus ei toistuvista pyynnöistä huolimatta ole hakenut ennakkopäätöstä luontodirektiivin oikeasta tulkinnasta?

Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2011

Hannu Hoskonen /kesk

Hannu Hoskonen kysyy

2011-02-21T12:16:00.004+02:00

KIRJALLINEN KYSYMYS 1262/2010 vp

Hannu Hoskonen /kesk Natura-alueiden valintaperusteiden siirtäminen kansalliseen lakiin

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi 1.1.1995. Liittymissopimus hyväksyttiin eduskunnassa perustuslainsäätämisjärjestyksessä neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen. Euroopan unionin jäsenyys teki unionin lainsäädännöstä ja oikeusjärjestyksestä ensisijaisesti sovellettavaa oikeutta kansallisiin lakeihin ja oikeusjärjestykseen verrattuna. Perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 14/1994 vp on kirjattu tyhjentävästi jäsenyyden aiheuttamat muutokset oikeusjärjestelmäämme. Samaan lausuntoon on kirjattu EU-direktiivien suomalaisille antama oikeussuoja julkiseen valtaan nähden. Lausunnon mukaan direktiiveihin merkityt selkeät, ehdottomat ja täsmälliset määräykset, vaikka niitä ei olisikaan siirretty kansalliseen lakiin, ovat noudatettavaa oikeutta ja antavat myös oikeussuojaa julkiseen valtaan nähden.

Euroopan unionin luontodirektiivillä 92/43/ETY pantiin unionin alueella täytäntöön eurooppalainen ns. Natura 2000 -suojeluohjelma. Luontodirektiivin liitteen III 1. vaiheeseen on merkitty erittäin yksityiskohtainen, suhteellisen suojelun tason saavuttamiseksi edellytetty menettely, jonka mukaan Natura 2000 -alueet on kaikissa jäsenmaissa valittava. Natura 2000 -alueiden valinnat ovat Suomessa aiheuttaneet paljon kritiikkiä. Kansalliseen lainsäädäntöömme Natura 2000 -alueiden valintaperusteita ei ole implementoitu.

Luonnonsuojelulain 64 § on vain hallinnollinen yleismääräys siitä, mistä Natura 2000 -verkostoalueet Suomessa koostuvat. Luonnonsuojelulain Natura 2000 -aluetta koskevissa pykälissä 64-69 ei säädetä Natura 2000 -alueiden valintaperusteista. Tästä huolimatta Natura 2000 -ohjelman toteutuksella on ollut kansalaisten kannalta erittäin rankkoja oikeusvaikutuksia. Muun muassa lukuisia rakennus- ja hakkuuoikeuksia on menetetty ja pakkolunastuksia on pantu täytäntöön Naturaan tai sen vaikutuspiiriin kuuluvilla alueilla. Suomen perustuslain 80 §:n mukaan kansalaisille määrättävistä oikeuksista ja velvollisuuksista tulee määrätä aina lailla.

Suomen perustuslain lisäksi Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jolla on suvereeni etusija kansallisen oikeusjärjestyksen yli, edellyttää seuraavaa: sellaisen direktiivin sisältö, jossa määrätään se menettely, jota direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on unionin laajuisesti käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa, on siirrettävä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti.

Tällä hetkellä maassamme on tilanne, jossa Natura 2000 -hankkeen aiheuttamista oikeuksien menettämisistä ei voi vedota kansalliseen lakiin. Tämä on seurausta siitä, että Natura 2000 -alueiden valintaperusteita ei ole implementoitu unionin oikeuden ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön nimenomaisista velvoitteista huolimatta kansalliseen lainsäädäntöömme. Huomionarvoista on, että tälläkin vaalikaudella eduskunta on implementoinut lukuisia direktiivejä kansallisiin lakeihimme mutta ei vieläkään luontodirektiivissä ja unionin oikeuden vakiintuneessa oikeuskäytännössä määrättyjä Natura 2000 -alueiden valintaperusteita. Implementointia ei ole suoritettu siitäkään huolimatta, että olemme olleet EU:n jäseniä jo yli 16 vuotta ja luontodirektiivi tuli virallisestikin Suomea velvoittavaksi jo 5.6.1995.

Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemistä Natura-valituksista ja purkuhakemuksista sekä pakkolunastuksista huolimatta KHO ei ole pyytänyt Natura-alueiden valintaa koskevaa ennakkopäätöstä unionin tuomioistuimelta. Ei siitäkään huolimatta, että unionin oikeuden ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön oikeussuoja on voimassa implementoinnin laiminlyönnistä huolimatta. Tämän vuoksi maassamme jatkuu edelleen tilanne, jossa koko Natura-hankkeen täytäntöönpano ja toteutus ovat ympäristöministeriön mielivaltaisessa harkinnassa ilman perustuslakimme, kansallisen lainsäädännön ja Euroopan unionin oikeuden kansalaiselle antamaa oikeussuojaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy, että Natura 2000 -kohteiden kansallisen eli luontodirektiivin liitteen III 1. vaiheen edellyttämät Natura-alueiden osoittamis- ja valintaperusteet siirretään kansalliseen lakiin siten kuin Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö ja Suomen perustuslaki edellyttävät?

Helsingissä 17 päivänä helmikuuta 2011

Hannu Hoskonen /kesk

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_1262_2010_p.shtml

Kysy komissiolta mitä vain, komissio vastaa mitä mieleen juolahtaa

2011-02-21T11:58:00.004+02:00

Europarlamentaarikko Timo Soini esitti EU-komissiolle 3.9.2010 seuraavan kysymyksen:

Komissio ei vastaa direktiivin 92/43/ETY selkeää ja täsmällistä täytäntöönpanoa koskeviin kysymyksiin:

Koska yhteisen luonnonperinnön säilyttäminen ja hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, ei näiden toimenpiteiden toteuttaminen voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen. Tästä seuraa – koska on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla –, että jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on kaikille selkeä ja täsmällinen. Tuomiot C‑6/04, C‑508/04 ja C‑507/04 perusteluineen osoittavat, ettei tyydyttävää täytäntöönpanoa eikä käännösvirheitä hyväksytä.

Kysymyksiini P-5247/09, P-0041/10 ja P-2433/10 viitaten kysyn uudelleen seuraavaa:

1. Milloin komissio vaatii Suomea siirtämään direktiivin 92/43/ETY(1) 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 -alueiden valintaperusteet Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti, eli siten kuin EY-tuomioistuimen 20.10.2005 antaman tuomion C‑6/04 perustelukohdat 22, 23, 24 ja varsinkin kohdat 25 ja 26 edellyttävät?

2. Milloin komissio vaatii Suomea korjaamaan suomenkielisen luontotyyppioppaan käännöksen vastaamaan Natura-koodissa 8220 tarkoitettua, Suomea koskevaa, vain luokan 62.2A eli Boreaalisten karujen kallioiden (rapakivikalliot) kasvillisuus – alkuperäisessä muodossaan Boreal siliceous cliffs (rapakivi cliffs) – määritettyä luonto- eli ko. tapauksessa kalliotyyppiä?

3. Millä perusteella, kuka tai ketkä komissiossa ovat myöntäneet Suomelle oikeuden olla toteuttamatta ja näin noudattamatta kaikkia jäsenmaita sitovaa yhteisöoikeutta ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämää Natura 2000 -alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämistä, Natura 2000 -alueiden III liitteessä tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämää valintaa ja luontotyyppien oikeaa määritystä?

EU-komissio vastaa mitä mieleen juolahtaa

6. lokakuuta 2010 P-6984/2010

Janez Potočnikin komission puolesta antama vastaus
Kuten parlamentin jäsenen aikaisemmin tekemiin kirjallisiin kysymyksiin P‑5247/09, P‑0041/10 ja P‑2433/10(1) annetuista vastauksista käy ilmi, komissio katsoo, että luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY(2) on tällä hetkellä saatettu tyydyttävällä tavalla osaksi Suomen lainsäädäntöä ja ettei Suomi ole sen mielestä tehnyt virhettä luontotyypin 8220 ”Kasvipeitteiset silikaattikalliot” tulkinnassa.

Komissio ei siis vastaa siihen, mitä kysytään. Katso myös

EU virallinenlehti 12.2.2011 L 40
http://eur-lex.europa.eu/JOHtml.do?uri=OJ:L:2011:040:SOM:FI:HTML

Boreaalisen vyöhykkeen Natura 2000 alueiden neljäs päivityspäätösosoite:
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2011:040:0001:0205:FI:PDF

Markku Sahlstedtin asiakirjapyyntö

2010-10-13T16:24:00.010+03:00

Asiakirjapyyntö ja KHO:n päätösote sekä päätöksiä, joista selviää, että komissio mm. erehdyttää EU parlamentin jäsentä ja muita jäsenvaltioita

Linda Nylund
European Commission
DG Environment/ Unit A.2 Infringements
B-1049 Bruxelles

linda.nylund@ec.europa.eu

JA

Olli Ojala
European Commission
DG Environment
Nature & Biodiversity Unit (B2)
BU-5 3/103
B-1049 Brussels

olli.ojala@ec.europa.eu

ASIA:

Asiakirjojen mukaan komission toimesta kolme kertaa tapahtunut Euroopan parlamentin jäsen Timo Soinin ja muiden EU jäsenmaiden erehdyttämisen katkaisuyritys ja asiakirjapyyntö.

VIITE:

Puhelinkeskustelu Markku Sahlstedt / Olli Ojala 14.9.2010

Kohteliaimmin ilmoitan;

1. että Soinin komissiolle 3.9.2010 neljänteen kertaan esittämät kysymykset ovat entistäkin keskeisimmät, koska Soinin komissiolta saamat kolme Euroopan parlamentin jäsentä ja muita jäsenvaltioita erehdyttävää vastausta ovat täydellisesti ristiriidassa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) noin 700 Natura valitusratkaisuun kirjoittaman tekstin "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä, kuten edellä kohdassa 3.1. on lausuttu.", kanssa. (Ote KHO:n päätöksiin kirjatusta tekstistä liitetiedostona. Samoin 10 kappaleen otos KHO:n päätöksistä eli päätökset 745, 746, 1326, 1367, 1508, 1510, 1595, 1597, 1675 ja 2383 liitetiedostona. Samoin Timo Soinin kysymykset ja vastaukset).

2. Jompikumpi eli KHO tai EU komissio käsittelee totuutta varomattomasti.

2.1.Soinin kysymysten ja vastauksien osoite, josta klikkailemalla löytyy kysymykset ja kysymyksistä klikkaamalla saa kulloisetkin komission ala-arvoiset Euroopan parlamentin jäsen Timo Soinia ja kaikkia muita jäsenvaltioita, jopa törkeästi erehdyttävät vastaukset, on seuraavana:

http://www.europarl.europa.eu/sidesSearch/search.do?type=QP&language=FI&term=7&author=96666

3. Kohteliaimmin ilmoitan myös, että komission vastaukset silikaattikallioiden osalta ja varsinkin Olli Ojalan selittelyt niiden perusteluiksi ovat vailla todellisuuspohjaa.

3.1.Liitetiedostossa oleva Geologisen tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen yksikön FT dosentti Esko Korkiakosken Lapin liitolle vuoden 2005 helmikuussa tekemä vertailu, ”SILIKAATTIKALLIOT LUONTOTYYPIN (koodi 8220) TULKINNASTA JA VASTAAVUUDESTA”, tiivistelmä osoittaa selittelyt turhiksi. EU:n luontotyyppioppaiden eri versioiden tiedot eivät ole muuttuneet luontotyypin 62.2A:n osalta. Eivät ”Interpretation manual of European Union habitats – EUR27, Interpretation manual of European Union habitats – EUR27” oppaassakaan. Ei ainakaan niissä versiossa, jotka olen aikanaan hankkinut tai tulostanut.

4. Ohessa lisäksi tiedoksi liitetiedostona oleva, luontodirektiiviä koskematon asiassa C-380/10 Euroopan komission Suomea vastaan 29.7.2010 nostama paikkatietoinfrastruktuuridirektiivin täytäntöönpanemattomuuskanne.

5. Milloin vastaava komission velvollisuuksiin kuuluva täytäntöönpanovaatiminen tapahtuu luontodirektiivin osalla?

6. Asian C-535/07 ratkaisuehdotuksen alaviite 7 tekstin perusteella ”Tämä alaviite ei koske suomenkielistä versiota”, ei voi välttyä vaikutelmalta, että Suomella on erivapauksia, tai ainakin käännösvirheitä. Timo Soinin kysymykset ovat perusteltuja ja aiheellisia. Timo Soini on oikeutettu saamaan vastaukset kysymyksiinsä. Komissiolla on velvollisuus toimia siten kuin Euroopan yhteisön, nykyisin Euroopan unionin vakiintunut oikeuskäytäntö asiaan C-6/04 20.10.2005 annetun tuomion perusteella edellyttää.

7. Kohteliaimmin pyydän lähettämään kopiot Timo Soinin alkuperäisistä, ”EUROOPAN PARLAMENTTI, LOMAKE PARLAMENTAARISEN KYSYMYKSEN ESITTÄMISTÄ VARTEN” tai sitä vastaavalle lomakkeelle (malli liitetiedostona) tehdyistä kirjallisista tai ensisijaisista kirjallisista kysymyksistä.

7.1.Mikäli niitä ei olisi komissiossa, niin kuin puhelinkeskustelussa Olli Ojalan toimesta allekirjoittaneelle selitettiin, tämä pyyntö tulee välittömästi ohjata sellaiseen paikkaan, mistä Soinin alkuperäiset kysymykset saadaan kopioitua ja kirjausleimalla varustettuna toimitettua, joko faksilla tai PDF kopiona sähköpostin liitetiedostona allekirjoittaneelle.

8. Edellisen lisäksi kohteliaimmin pyydän että komissio ilmoittaa sen virallisen lehden numeron, tai muun asiakirjan, josta ilmenee liitetiedostona olevan komission asiaan P-6943/08FI antamassa vastauksessa esitettyjen virheen korjaamistoimenpiteiden toteutuminen. (Myös vastausta edeltäneet kysymykset ovat liitetiedostona).

9. Asian P-6943/08FI vastauksen loppuun kirjoitetun tekstin ”Huomattakoon, että 4 artiklan 4 kohta on saatettu Suomen lainsäädäntöön luonnonsuojelulain 68 §:llä” osalta, joudun valitettavasti ilmoittamaan, että ei ole. Luontodirektiivin täytäntöönpano on tältäkin osin pelkkä hallinnollinen yleismääräys. Luonnonsuojelulain 68 §:ssä eikä sen perusteluissa mainita mitään Natura 2000 alueiden toteuttamisjärjestyksestä, vaikka se on ensiarvoisin ja keskeisin seikka luontodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan sisällössä. Kaikkiaan kuudesta EU:n virallisesta lehdessä julkaistussa luontodirektiivin Suomenkielisestä käännöksestä, joista ensimmäinen on julkaistu jo kesäkuussa 1992 eli lähes kolme vuotta ennen Suomen EU jäsenyyttä, puuttuu Natura 2000 alueiden toteuttamisjärjestys.

9.1.Toteuttamisjärjestys on ensiarvoinen ja keskeisin seikka siitä syystä, että se on suoraan sidoksissa Natura 2000 alueiden osoittamisen ja valinnan edellytyksenä olevaan luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa sanottuun liite III 1 vaiheen A ja B kohtien arviointi ja C luokittelu- sekä C ja D kohtien edellyttämään luettelointimenettelyyn. (Kehystetyllä lisätekstillä varustettu liite III on liitteenä PDF muotoisena liitetiedostona.)

9.2.Liitetiedostona oleva kehystetyllä lisätekstillä varustettu liite III on laadittu vuoden 2005 alun tilanteen perusteella ja siitä puuttuu lukuisia EY tuomioistuimen Natura 2000 asioita koskevia yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä osoittavia, kaikkia jäsenmaita sitovia ja kaikissa jäsenmaissa noudatettavia tuomioratkaisuja. Muun muassa 20.10.2005 annettu tuomioratkaisu C-6/04, jonka perusteella Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta tuomittiin luontodirektiivin epätäsmällisestä täytäntöönpanosta. Samoin siitä puuttuu 10.5.2007 annettu tuomio C-508/04 ja 12.72007 annettu tuomio C-507/04 joiden perusteella Itävalta kahdessa eri asiassa tuomittiin muun muassa luonto- ja lintudirektiivien epätäsmällisestä täytäntöönpanosta.

10. Mistä syystä EU komissio on hyväksynyt Suomen Natura 2000 alueet vaatimatta yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön toteuttamista?

11. EY tuomioistuin on palauttanut asiaan C-362/06 P 23.4.2009 antamassaan tuomiossa yhteisöoikeuden vastaisuudet EY:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan, jonka asiasisältö on siirretty perustavaa laatua olevampaan keskeisempään paikkaan eli nykyisen EU -sopimuksen (SEU –sopimus) 4 artiklan 3 kohtaan, perusteella Suomessa korjattavaksi. Korjauksia ei ole suoritettu.

12. Korostan, että komission Euroopan parlamentin jäsen Timo Soinille antamat Timo Soinia ja muita EU jäsenmaita erehdyttävät vastaukset luontodirektiivin täytäntöönpanosta ja Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin (noin 700) kirjattu teksti "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä, kuten edellä kohdassa 3.1. on lausuttu." , ovat pahasti ristiriidassa keskenään. Oikeutetusti voidaan todeta, että täydellisellä törmäyskurssilla.

13. Sen lisäksi, että KHO on Suomessa toiminut vastoin EY perustamissopimuksen (Rooman sopimus)10 artiklan eli nykyisin SEU –sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan vastaisesti, KHO antoi Natura 2000 ratkaisunsa ilman asian yhteisön tuomioistuimen käsittelyyn saattamista. Toisin sanoen ilman EY sopimuksen (Rooman sopimus) 234 artiklan viimeisen perustelukohdan, josta on tullut EU sopimuksen (Lissabonin sopimus) 267 artiklan toiseksi viimeinen perustelukohta, noudattamista.

14. Sen lisäksi, mitä edellä on sanottu, KHO tulkitsi myös EY sopimuksen (Rooman sopimus) 249 artiklan kohtaa kolme, josta on tullut EU sopimuksen (Lissabonin sopimus) 288 artiklan kohta kolme, vastoin yhteisön tuomioistuimen vakiinnuttamaa oikeuskäytäntöä.

15. Jäsenvaltiolla ei ole oikeutta käyttää valitsemiaan muotoja eikä keinoja sellaisen direktiivin täytäntöönpanon osalla, missä itse direktiivissä sanotaan se menetelmä, jota direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi on käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa.

16. Luontodirektiivi on direktiivi, jossa sanotaan selkeästi ja täsmällisesti se menetelmä, jota Natura 2000 alueiden osoittamisessa ja valinnassa on kaikissa jäsenvaltioissa käytettävä. Menetelmä on luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa sanottu liite III ja sen 1 vaihe, eikä mikään muu.

17. Millä perusteella komissiolla on oikeus useasti erehdyttää Euroopan parlamentin jäsen Timo Soinia ja muita jäsenvaltioita?

18. Millä perusteella komissiolla on oikeus olla vaatimatta Suomen viranomaisia siirtämään Natura 2000 alueiden osoittamis- ja valintaperusteet kansalliseen lakiin?

19. Sen varalta, että komissio aikoo selittää puuttumattomuuttaan Suomen Natura 2000 valmisteluun muun muassa luontodirektiivin 4 artikla 4 kohdan osalta kaupallisessa ”EUROOPAN UNIONIN LAKI” nimisessä lakikirjassa olevalla tekstillä, ”Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa määrittäen toteamisjärjestyksen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000 yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella.” (Lihavoitu kohta on kirjoittajan hankkima käännöstekstin oikaisu), ilmoitan jo etukäteen, että siinä on käännösvirhe.

20. Tekstin pitäisi olla muodossa, ”Kun yhteisön tärkeänä pitämä alue on hyväksytty 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisen jäsenvaltion on muodostettava tämä alue erityisten suojelutoimien alueeksi mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden vuoden kuluessa asettaen ensisijaisuusjärjestykseen sen perusteella, miten merkittäviä alueet ovat liitteessä I olevan luontotyypin tai liitteessä II olevan lajin suotuisan suojelun tason säilyttämisen tai ennalleen saattamisen ja Natura 2000 yhtenäisyyden kannalta sekä alueita uhkaavan huononemisen tai häviämisen perusteella.” (Lihavoitu kohta on kirjoittajan hankkima käännöstekstin oikaisu), jolloin toteuttamisjärjestys olisi sidoksissa luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiin arviointeihin, luokitteluihin ja luettelointeihin ja niiden edellyttämiin koko maa tietoihin.

21. Lopuksi totean, että tämän tekstin liitetiedostona on kaikki PDF muotoon kopioidut edellä olevassa tekstissä mainitut ja eritellyt liitteet. Katson, että komission velvollisuus on esittää edellä oleva teksti ympäristökomissaarille sellaisella kielellä, että komissaari saa tietoonsa Suomen todellisen tilanteen muun muassa luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämisestä. Edellytän, että käännöksestä tai mahdollisesti käännöksistä toimitetaan kopiot allekirjoittaneelle, jotka jo nyt tilaan. Ne kuten kopiot Soinin alkuperäisistä kysymyksistä tulee lähettää jäljempänä olevaan osoitteeseen.

Haavistossa 25.9.2010

Markku Sahlstedt
Maanviljelijä
Haavistontie 131
03710 Uusitalo puh/fax 09-2254104

Timo Soini kysyy neljännen kerran

2010-09-12T09:05:00.007+03:00

Komissio ei vastaa direktiivin 92/43/ETY selkeää ja täsmällistä täytäntöönpanoa koskeviin kysymyksiin
Koska yhteisen luonnonperinnön säilyttäminen ja hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, ei näiden toimenpiteiden toteuttaminen voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen. Tästä seuraa – koska on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla –, että jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on kaikille selkeä ja täsmällinen. Tuomiot C‑6/04, C‑508/04 ja C‑507/04 perusteluineen osoittavat, ettei tyydyttävää täytäntöönpanoa eikä käännösvirheitä hyväksytä.

Kysymyksiini P-5247/09, P-0041/10 ja P-2433/10 viitaten kysyn uudelleen seuraavaa:

1. Milloin komissio vaatii Suomea siirtämään direktiivin 92/43/ETY(1) 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 -alueiden valintaperusteet Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti, eli siten kuin EY-tuomioistuimen 20.10.2005 antaman tuomion C‑6/04 perustelukohdat 22, 23, 24 ja varsinkin kohdat 25 ja 26 edellyttävät?

2. Milloin komissio vaatii Suomea korjaamaan suomenkielisen luontotyyppioppaan käännöksen vastaamaan Natura-koodissa 8220 tarkoitettua, Suomea koskevaa, vain luokan 62.2A eli Boreaalisten karujen kallioiden (rapakivikalliot) kasvillisuus – alkuperäisessä muodossaan Boreal siliceous cliffs (rapakivi cliffs) – määritettyä luonto- eli ko. tapauksessa kalliotyyppiä?

3. Millä perusteella, kuka tai ketkä komissiossa ovat myöntäneet Suomelle oikeuden olla toteuttamatta ja näin noudattamatta kaikkia jäsenmaita sitovaa yhteisöoikeutta ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämää Natura 2000 -alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämistä, Natura 2000 -alueiden III liitteessä tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämää valintaa ja luontotyyppien oikeaa määritystä?

Nyt ovat Timo Soinin komissiolle 3.9.2010 neljänteen kertaan esittämät kysymykset entistäkin keskeisimmät, koska Soinin komissiolta saamat kolme Euroopan parlamentin jäsentä ja muita jäsenvaltioita erehdyttävää vastausta ovat täydellisesti ristiriidassa korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) noin 700 Natura valitusratkaisuun kirjoittaman tekstin "Luonnonsuojelulaissa ei säädetä Natura 2000 -kohteiden valintaperusteista. Näistä valintaperusteista ei ole säädetty muussakaan kansallisessa säädöksessä, kuten edellä kohdassa 3.1. on lausuttu." (Ote KHO:n päätöksiin kirjatusta tekstistä liitetiedostona.)

Timo Soinin kysymysten ja vastauksien osoite, josta klikkailemalla löytyy kysymykset ja kysymyksistä klikkaamalla saa kulloisetkin komission ala-arvoiset Euroopan parlamentin jäsen Timo Soinia ja kaikkia muita jäsenvaltioita erehdyttävät vastaukset, on seuraavana:
http://www.europarl.europa.eu/sidesSearch/search.do?type=QP&language=FI&term=7&author=96666

Katso mitä KHO on kirjoittanut Natura-ratkaisuihinsa ( huom. kuvat isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä):

Markku Sahsltedt: luonnonsuojelu ja ympäristösuojelun toimet

2010-08-27T19:39:00.019+03:00

Kuvat saat isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä

1. Liitetiedostossa oleva Metsähallituksen yli 10000 hehtaarin lahottamisuutisointi kommentointini kera tiedoksi. (Valtioneuvoston ja tasavallan presidentti Urho Kekkosen vuonna 1963 istuttaman TT (tuottamaton tuottavaksi) metsän hävittäminen.

2. Kuulin muuten, että lahottamisen ja polttamisen sekä suo-ojien täyttämisen lisäksi metsäteitäkin olisi ennallistamistoimenpiteenä purettu ja kaivettu pois tai muutoin tehty käyttökelvottomiksi. Mikä onkaan metsäteiden poistamisen vaikutus esim. paloturvallisuuden ylläpitämiseen ja turvaamiseen? Pyritäänkö asutuksen tai jopa kylien polttamiseen, jonka katastrofin Venäjän kansalaisista osa joutui vuoden 2010 kesällä valitettavasti kokemaan. Milloin aletaan asutuskeskuksia palauttamaan luonnontilaan? Aloitetaanko Helsingistä?

3. Terveen metsän puuston lahottaminen on täysin pähkähullua toimintaa. Puuston lahoamista tapahtuu aivan tarpeeksi ilman ihmisen toimenpiteitä. Lisäksi toimenpide on täysin ristiriidassa lahottajasienien- ja tuholaistorjunnan kanssa. Esim. kesähakkuiden kantokäsittely ja kuorellisen puutavan varastointi. Kannot käsiteltävä urealla tai kannossa lisääntyvällä orvakka sienivalmisteella. Kuorellista puutavaraa sisältäviä varastoja ei saa pitää kesäaikana tuholaisten leviämisvaarasta johtuen metsäteiden varsilla.

4. Puiden lahottaminen on verrattavissa siihen, että terveitä ihmisiä pitäisi käsitellä niin, että terveistä tulisi sairaita, jotta sairaudetkin säilyisivät.

5. Kuinka monta metsähallituksen virkahenkilöä tai muuta "vihreyteen" naamioitunutta tai siitä toitottavaa virkahenkilöä tai tavallista vihreää aatetta edustavaa kansanedustajaa tai tavallista kansalaista on yhteiskunnasta sivuun eristettynä valmis omalta osaltaan omassa kehossaan säilyttämään esim. isorokkoa, lepraa (spitaalia) tai esim. sairastamaan aidsia, tuberkuloosia, poliota, kurkkumätää, tuli-, tai tuhkarokkoa tai sikotautia jne. tautikannan säilyttämiseksi tuleville sukupolville?

6. En ole voinut välttyä vaikutelmalta, että vihreät ja varsinkin "cityvihreät" ovat suojeluinnostuksessaan unohtaneet kokonaan luonnon oman luontaisen kiertokulun. Metsät eivät tarvitse mitään lahopuun aikaansaamistoimenpiteitä. Luonnon luontaisen kiertokulun seurauksena lahopuita tulee aivan itsestään. Lahopuiden osalta metsänhakkuiden ja pystyyn kuolleiden lisäksi esimerkkinä mm. tämän vuoden 2010 kesällä ympäri Suomea tapahtuneet syöksyvirtauksien seuraukset. Lahopuiden aikaansaamiseksi ei tarvita mitään moottorisahalla suoritettuja sahauksia (”kaulauksia”), tai puuston räjäyttelyitä eikä kaivinkoneella toteutettuja pienempialaisia ja paikallisia syöksyvirtaustornadoja. Luonnon luontainen kiertokulku hoitaa lahopuiden syntymisen aivan samoin kuin lasten syntymisenkin.

7. Luonnon luontainen normaali kiertokulku ei edellytä esim. ihmisruumiiden säilyttämistä kadulla sen takia, että sitten kun kunkin kulloinkin aika jättää, että mätäneminen alkaisi. Se alkaa viimeistään välittömästi ihmisen tai eläimen kuollessa, mikäli ei tiettyjen sairauksien seurauksena jo sitä ennen. (Esim. alaraajojen kuoliot)

8. Suosittelen perehtymään tekniikan tohtori Esa Erannin "Suomen ympäristöpolitiikka - kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä?" nimiseen teokseen. Teoksen kokonaisuudessaan ja siitä olevat Uutispäivä demarissa ja Maaseudun tulevaisuus lehdissä julkaistut viisiosaisen (1/5 - 5/5) tiivistelmäilmoitussarjan erillistä osaa saa ladatuksi ja tallennetuksi osoitteesta http://www.ymparistovalta.net/

9. Nykymuotoinen luonnonsuojelu jossa ensinnäkään mikään ei riitä ja siihen mm. liittyvä ”ainehitustelu” mielivallan käyttöineen, on kuin pahalaatuinen syöpäkasvain, josta tiedetään, että se tappaa. (Katso Erannin teos ja varsinkin sen ilmoituksina julkaistut tiivistelmät.)

10. Luonnonsuojelu nykyisellään ei ole luonnonsuojelua, vaan kiistatonta luonnonsuojelun avulla toteutettavaa vallankäyttöä, jota valtaa käyttää toisten omaisuuteen sellaiset henkilöt, jotka eivät itse mitään omista.

11. KHO:n päätöksistä ja niiden perusteella jo toteutetuista ja vireillä olevista pakkolunastustoimituksista huolimatta yhtäkään Suomen Natura 2000 aluetta ei ole osoitettu eikä valittu luontodirektiivin liite III 1 vaiheen eikä yhteisön oikeuden eikä sen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Yhteisöoikeuden, nykyisin Euroopan unionin oikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisuuksia ei poista KHO:n Natura 2000 alueita koskeviin päätöksiin kirjoitettu teksti ”Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot”

12. Valitettavasti en ole välttynyt vaikutelmalta, että nykyisistä vihreistä valtaosa on entisiä punaisia, jopa ns. ”taistolaisia”, jotka ovat verhoilleet entisen punaisuutensa vihreään viittaan ja nyt toteuttavat Brysselin kortilla sitä, mitä eivät aikanaan saaneet Moskovan kortilla toteutettua.

13. Suurpetojen suojelun osalta en ole voinut välttyä vaikutelmalta, että innokkaimmat suurpetojen suojelijat asuvat kehä III sisäpuolella olevissa kerrostaloissa ja niissäkin vielä ylimmissä kerroksissa. Asutuskeskuksissa asuvilla suurpetojen suojelijoilla eikä näitä myötäilevillä virkahenkilöillä ja poliitikoilla ole pienintäkään käsitystä niistä riskeistä, vaara- ja pelkotilanteista eikä vahingoista mitä kotieläimiä pihoilta tai aitauksista popsivien ja raatelevien suurpetojen kuljeskeleminen kotien ja eläimien tuotantolaitoksien pihoilla, aitauksissa, laitumilla ja niiden ympäristössä aiheuttaa.

14. Mikäli tervettä maalais- tai kaupunkilaisjärjen käsitystä olisi, säännöstö mahdollistaisi pihapiirissä liikkuvan häirikköeläimen välittömästi tapahtuvan pysyvän eliminoinnin autuaimmille metsästysmaille. Vastapainoksi suurpetojen metsästämistä Suomen salomailla, missä luontokuvaajien haaskojen yhteydessä suurpedoille tarjottu ihmisen haju ei vielä ole pilannut petojen ihmisestä varoittavaa geeniä, voidaan metsästystä rajoittaa, tai vaikka kokonaan lopettaa. Pihoilla vierailevat häirikköpedot tulee ilman lupabyrokratiaa saattaa autuaimmille metsästysmaille heti välittömästi lyijyä lapaan periaatteella. Näinhän esim. Helsinkiin harhautuneille hirville tehdään. Siitäkin huolimatta vaikka hirvet eivät ole lihansyöjiä..

15. Terveen maalais- tai kaupunkilaisjärjen käytön on petoasiassakin estänyt puoluerajoista riippumatta luonnonsuojelun vastustajaksi leimautumisen pelko. Tätä pelkoa naamioitu punainen vihreys on osannut käyttää taitavasti ja jopa vastuuttomasti hyväksi.

16. On vain ajan kysymys koska pihoilla käyskentelevät suurpedot aiheuttavat ensimmäisen lapsiuhrin. Tällöin mitkään tilastot eivätkä perustelut eikä luonnonsuojelu riitä selittämään eivätkä suuretkaan rahasummat korvaamaan sitä menetystä ja kärsimystä, jota petojen tappamaksi joutuneen lapsen tai aikuisen ihmisen hengen vaatinut menetys aiheuttaa.

17. Suurpetojen aiheuttamaa kuolema tai vammautuminen ei selity esim. liikenne-, hukkumis-, tulipalo- tai henkirikoskuolemilla. Liikenteen ym. edellä mainittujen aiheuttamia kuolemantapauksia ja vammautumisia pyritään kaiken aikaa vähentämään. Miksi suurpetokantaa ja sen tuomia riskejä pyritään entisestään lisäämään?

18. Liikenne on nykyaikaa ja välttämätöntä. Pihoilla käyskentelevät häirikkösuurpedot eivät ole. Eivätkä koskaan tule olemaankaan. Ei ainakaan luonnon- eikä suurpetojen suojelullisilla perusteilla. Suurpeto on aina häirikkö kun se uskaltautuu liikkumaan ihmisasutuksen pihoilla ja/tai niiden tuntumassa.

19. Luonnonsuojelun vastustajaksi leimautumisen pelossa vihreyttä myötäilevien luonnosta vieraantuneiden ja todellista luontoa sekä sen luontaista järjestystä tuntemattomien poliitikkojen (esim. vihreän eduskuntaryhmän metsäreissu 3.8.2010 Sipoon korpeen) ja virkahenkilöiden vastuuttoman suurpetojen suojelupolitiikan tavoite on tietoista leikkimistä ihmisten hengellä ja terveydellä. Saksassa havaittu, Italialaisesta luonnonpuistosta karannut ja ihmisen hajuun tottunut ”Bruno” nimen saanut karhu saatettiin lähes välittömästi eli heti kuin se oli mahdollista autuaimmille metsästysmaille vuoden 2006 kesäkuussa. Autuaimmille metsästysmaille siirtäminen toteutettiin siitäkin huolimatta, että Bruno karhu oli ainoa alueella sataan vuoteen nähty vapaana liikkuva karhu.

20. Naamioitu tai aito vihreys, jonka yllä pitämän luonnonsuojelun avulla on toteutettu mm. sellu- ja paperitehtaiden sekä asutuskeskusten jätevesien pääsääntöinen puhdistaminen, on verrattavissa 1900 luvun alkupuolella vaikuttaneeseen raittiusliikkeeseen, joka sai paljon hyvääkin aikaan. Kun raittiusliike sai aikaan vuonna 1919 alkaneen ja vuoteen 1932 kestäneen ns. kieltolain salakuljetuksineen ja pirtutrokareineen jne., tajuttiin, että nyt oltiin menty liian pitkälle. Luonnonsuojelu on nyt samassa tilanteessa. Myönnetään sitä sitten tai ei myönnetä. Kieltolaki järkeistettiin vuonna 1932. Milloin luonnonsuojelu ja sen avulla toteutettu mielivaltainen vääriin perustietoihin perustunut vastuuton vallankäyttö, jolta vaikutelmalta ei voi välttyä, järkeistetään?

21. Onko perusteltua antaa vihreyden kuristaa esim. kaiken maailman ”hitushippu” poistovaatimuksineen ja niiden toteuttamisineen sekä muine ympäristöbyrokratian tarkoitushakuisine tietoineen, vouhotuksineen ja vallankäyttömielivaltoineen Suomi hengiltä?

Haavistossa 27.8.2010

Markku Sahlstedt
Maanviljelijä
Haavistontie 131
03710 Uusitalo puh/faksi 09-2254104

Miksi ympäristöpoliittinen valtakeskittymä ei kykene korjaamaan erehdyksiään

2010-08-24T10:14:00.008+03:00

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Ladattavissa vapaasti internetissä:
http://www.ecobureaucracy.eu/

suomeksi:
http://www.ymparistovalta.net/

Tässä syy

2010-08-18T11:14:00.003+03:00

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Ladattavissa vapaasti internetissä:
http://www.ecobureaucracy.eu/

suomeksi:
http://www.ymparistovalta.net/

Valtaekspansion moottori

2010-08-11T11:08:00.003+03:00

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Ladattavissa vapaasti internetissä:
http://www.ecobureaucracy.eu/

suomeksi:
http://www.ymparistovalta.net/

Mielivallan välineitä

2010-08-04T18:19:00.002+03:00

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Ladattavissa vapaasti internetissä:
http://www.ecobureaucracy.eu/

suomeksi:
http://www.ymparistovalta.net/

Ympäristöpolitiikka ja sensuuri 1/5

2010-07-30T16:00:00.006+03:00

Kuvan saa isommaksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä.

Ladattavissa vapaasti internetissä:
http://www.ecobureaucracy.eu/

suomeksi:
http://www.ymparistovalta.net/

PS. Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä ilmoitusta.

Timo Soini kysyy kolmannen kerran

2010-04-26T15:33:00.009+03:00

Parlamentin jäsenten esittämät kysymykset
12. huhtikuuta 2010 P-2433/10

KIRJALLINEN KYSYMYS esittäjä(t): Timo Soini (EFD) komissiolle

Aihe: Komissio ei vaadi yhteisöoikeuden vakiinnuttaman oikeuskäytännön edellyttämää, direktiivin 92/43/ETY täyttä täytäntöönpanoa Suomelta
Koska yhteisen luonnonperinnön säilyttäminen ja hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, ei näiden toimenpiteiden toteuttaminen voi vaihdella jäsenvaltiosta toiseen. Tästä seuraa, kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, että jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on kaikille selkeä ja täsmällinen. Tuomiot C‑6/04, C‑508/04 ja C‑507/04 perusteluineen osoittavat, ettei tyydyttävää täytäntöönpanoa eikä käännösvirheitä hyväksytä.

Kysymyksiini P-5247/09 ja P-0041/10 viitaten uudistan kysymykset:

1. Milloin komissio edellyttää Suomea siirtämään direktiivin 92/43/ETY(1) 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 -alueiden valintaperusteet Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti, eli siten kuin EY-tuomioistuimen 20.10.2005 antaman tuomion C‑6/04 perustelukohdat 22, 23, 24 ja varsinkin kohdat 25 ja 26 edellyttävät?

2. Milloin komissio edellyttää Suomea korjaamaan suomenkielisen luontotyyppioppaan käännöksen vastaamaan Natura-koodissa 8220 tarkoitettua, Suomea koskevaa, vain luokan 62.2A eli Boreaalisten karujen kallioiden (rapakivikalliot) kasvillisuus – alkuperäisessä muodossaan Boreal siliceous cliffs (rapakivi cliffs) – määritettyä luonto- eli ko. tapauksessa kalliotyyppiä?

3. Millä perusteella kuka tai ketkä komissiossa ovat myöntäneet Suomelle oikeuden olla toteuttamatta ja näin noudattamatta kaikkia jäsenmaita sitovaa yhteisöoikeutta ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämää Natura 2000 -alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämistä, Natura 2000 ‑alueiden III liitteessä tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämää valintaa ja luontotyyppien oikeaa määritystä?

Erkin kommentti: Ei voi välttyä vaikutelmalta, että komission vastaukset kahteen aikaisempaan kysymykseen oli laadittu Suomessa tai ainakin suomalaisten toimesta. Toivon, että nyt komissio vastaa asiallisesti tähän kysymykseen.
Eduskunnan oikeusasiamiehen sihteeri Terhi Arjola-Sarja jäi kiinni itse teossa eli teki virkarikokseksi epäiltävän päätöksen johon sisältyi myös Natura-asia. Katso

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2010/04/eduskunnan-oikeusasiamiehen-sihteeri.html

Miksi Suomen valtio yrittää kierrellä ja kaarrella asiassa? Miksi ei voida tunnustaa, että ollaan toimittu Suomen lain ja direktiivien vastaisesti sekä yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti? Koko Natura ratkaisu on otettava kokonaan uuteen tarkasteluun ja aiheutunee vahingot on korvattava täysimääräisesti ja rikoksiin syyllistyneet on saatettava vastuuseen teoistaan.

Tutkintapyyntö Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan toiminnasta

2010-03-29T10:54:00.012+03:00

Poliisipäällikkö Pertti Rönkkö Kainuun poliisi

Tutkintapyyntö Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan toiminnasta

Olen jo aikaisemmin tehnyt kaksi tutkintapyyntöä, jotka liittyvät Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan epäiltyihin virkarikoksiin. Ensimmäinen on tutkintapyyntö liittyi Oulun poliisin Tapani Tasannon epäiltyihin virkarikoksiin. Katso http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2010/03/kainuun-poliisilaitos-poliisipaallikko.html

Toinen tutkintapyyntö liittyy räjähdysainelain ja –asetuksen noudattamiseen. Katso http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2010/03/sisaministerion-ja-poliisin-yhteiset.html

Tämä kolmas tutkintapyyntö liittyy Ylivieskan poliisin Raimo Ollilan tutkimattajättämispäätökseen Natura-asioissa. Tutkintapyyntö on tässä http://naturansalat.blogspot.com/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html

Tutkintapyyntöön lisäselvitykset löytyvät tästä http://naturansalat.blogspot.com/

sekä kirjastani Olet Maamme Armahin Suomenmaa. Lähetän kirjan postitse tänään 29.03.2010 Kainuun poliisille tutkintamateriaaliksi ja todistusaineistoksi.

Kirjasta löytyy aineistoa, mikä todistaa rikosepäilyt.
Sivuilla 378-379 Ympäristöministeriö tunnustaa Naturan direktiivien vastaisen perustamisen.
Sivu 380 todistaa Maakallan kuuluvan Natura-alueeseen. Näin on loukattu Kallan karien itsehallintoa, koska karit on laitettu Naturaan vastoin itsehallintoelinten päätöksiä.
Sivu 381 Himangan kunnanhallituksen päätös, mikä todistaa, ettei Himangan kunta ole mukana suojelualeen perustamisessa 200 000 markalla, vaikka Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus on toisin rahoitushakemuksessaan ilmoittanut.
Sivu 382 Himangan kunnanvaltuuston päätös, mikä osoittaa sen, ettei Himangan kunta ole mukana Natura 2000-hankkeessa, vaikka Ympäristökeskus on rahoitushakemuksessaan toisin ilmoittanut.
Sivu 383-384 Haminamestari Jukka Pirttijärvi ilmoittaa Kallan karineuvoston kannan. Maa- ja Ulkokallan liittämiseksi Naturaan ei ole itsehallintoelinten mukaan tarvetta.
Sivu 385 Karikokouksen yksimielinen päätös Naturalle Ei.
Sivu 386 Rahoitushakemuksen sivu mikä osoittaa, että Himangan kunta on ilmoitettu rahoittajaksi vastoin kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston päätöksiä.
Sivu 387 Poliisipäällikö Veikko Autereen todistus Kallan karien itsehallinnosta
Sivu 388-389 Kalajoen kunnanhallituksen pöytäkirja mikä osoittaa sen, että kunnanhallitus on ohjattu harhaan virkavastuulla esittämällä, että Himangan kunta on 200 000 markalla mukana hankkeen rahoittamisessa.
Sivu 390 Rahoitushakemuksen sivu mikä osoittaa sen, että itsehallinnon omaavat Kallan karit on esitetty liitettäväksi Naturaan vastoin itsehallintoelinten päätöksiä
Sivu 391-392 Varatuomari Timo Nikulan kirjoitus lainvastaisuuksista.
Sivu 393-395 Varatuomari Timo Nikulan toinen kirjoitus lainvastaisuuksista.
Sivu 396-397 Varatuomari Katja Apajan kirjoitus lainvastaisuuksista.
Sivu 398-399 Rikostutkintapyyntö 18.9.1998
Sivu 400 Tarkennus rikostutkintapyyntöön.
Sivu 401 Poliisipäällikö Esa Heikkisen ammattitaidoton lausunto asiassa.
Sivu 402-403 Uudistettu tutkintapyyntö 4.2.2001
Sivu 404-405 Kokkolan poliisin Tapani Myllymäen virkarikokseksi epäiltävä päätös.
Sivu 406-413 Vastine Raimo Ollilan rikosselvittelyihin. Osoittaa Raimo Ollilan ammattitaidottomuuden asiassa.
Sivu 414-416 Oulun lääninpoliisijohtaja Erkki Haikolan virkarikokseksi epäiltävä ratkaisu. Päätös osoittaa suurta tietämättömyyttä ja ammattitaidottomuutta asiassa.
Sivu 417-418 Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajan virkarikokseksi epäiltävä päätös. Sivu 419-420 Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimajan virkarikokseksi epäiltävä päätös.
Sivut 421-423 Maanviljelijä, Natura-tutkija Markku Sahlstedtin asiantunteva kirje valtionvarainministeri Sauli Niinistölle.
Sivut 424-425 Outi Airaksisen kirje osoittaa menettelytavat.
Sivut 426-427 komission jäsenen Ritt Bjerregaardin huomatuskirje.
Sivut 428-430 komission jäsenen Ritt Bjerregaardin toinen kirje.
Sivut 431-433 komission jäsenen Ritt Bjerregaardin kolmas kirje.
Sivut 434-436 toimittaja Martti Backmanin kirje Tapani Veistolalle.
Sivut 437-442 EY-säädösten muodot
Sivut 443-447 MTK:n kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille
Sivut 448-458 Valitus KHO:lle
Sivu 459 Informaatio eduskuntaryhmille
Sivu 460 valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen asiantuntematon ja perustelematon vastaus
Sivu 461 eduskunnan oikeusasiamiehen Lauri Lehtimajan asiantuntematon vastaus kanteluun.
Sivu 462 selvityspyyntö Ympäristöministerriön Ilkka Heikkiselle. Heikkinen on keskeinen hahmo epäillyssä suuressa Natura-rikoksessa.
Sivu 463 Kiirehtimispyyntö Ilkka Heikkiselle.
Sivu 464 Uusi kiirehtimispyyntö Ilkka Heikkiselle.
Sivu 465 Lehtiuutinen europarlamentaarikko Kyösti Virrankosken lausunnosta.
Sivu 466 Ilmoitukseni eduskuntaryhmille.
Sivu 467 Keskustelunvahvistus , mikä todistaa poliisiministeri Ville Itälän virkarikosepäilyt.
Sivu 468-472 todistaa todeksi oikeuskansleri Paavo Nikulan virkarikosepäilyt.

Koska Natura-asioiden tutkiminen vaatii EY-lainsäädännön vahvaa tuntemusta, niin rohkenen epäillä ettei sellaista löydy Kainuun poliisista. Poliisipäällikö Pertti Rönkön on varmistettava asiaa tutkii riittävän ammattitaidon omaa tutkija ja tutkinnanjohtajana on EY-lait tunteva tutkinnanjohtaja. Sellaista ei ainakaan vielä ole esim. KRP:n piiristä löytynyt.
Pyydän, että minut pidetään ajan tasalla tutkinnan kehittymisestä viikoittain. Vaadin kaikille rikoksiin syyllistyneille ankarinta mahdollista rangaistusta ja tulen antamaan asiassa loppulausuntoni.

Kalajoella 29.03.2010 Erkki Aho Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Päivää – kirvesvartta!

2010-03-21T06:51:00.018+02:00

EU-komission puolesta on vastattu europarlamentaarikko Timo Soinin kysymykseen. Vastaus ei ole vastaus esitettyyn kysymykseen vaan ammattitaidoton mielipiteenilmaus. Tässä komission vastaus ja kommenttini vastaukseen:

P-0041/10FI
Janez Potočnikin
komission puolesta antama vastaus
(19.3.2010)

Kuten parlamentin jäsenen tekemään kirjalliseen kysymykseen P-5247/09 annetusta vastauksesta käy ilmi, komissio katsoo, että luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/43/ETY on tällä hetkellä saatettu tyydyttävällä tavalla osaksi Suomen lainsäädäntöä, eikä Suomi ole sen mielestä tehnyt virhettä luontotyypin 8220 ”Kasvipeitteiset silikaattikalliot” tulkinnassa.

EU:n luontotyyppioppaaseen on lisätty uusia ja muutettuja luontotyyppejä useaan kertaan, esimerkiksi uusien maiden liityttyä Euroopan unioniin. Luontotyyppikomitea on hyväksynyt oppaaseen tehdyt muutokset ja lisäykset.

Mikä on Euroopan komission tehtävä

Euroopan komissio toimii perussopimusten valvojana. Komissio siis varmistaa, että yksityishenkilöt, jäsenvaltiot ja muut toimielimet soveltavat yhteisön oikeutta asianmukaisesti.
Toimivaltansa puitteissa komissio voi määrätä seuraamuksia yksityishenkilöille ja yrityksille yhteisön oikeuden rikkomisesta. Se voi käynnistää jäsenvaltiota vastaan rikkomusmenettelyn, jossa se kehottaa jäsenvaltiota korjaamaan epäkohdan tiettyyn päivämäärään mennessä.
Viime kädessä komissio voi nostaa yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, jossa jäsenvaltio tai muut toimielimet joutuvat vastaamaan yhteisön oikeuden rikkomisesta.

Perussopimukset ja EU:n toimielimet

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja myöhempien perussopimusten ensisijainen tavoite on toteuttaa Euroopan valtioiden vaiheittainen yhdentyminen ja luoda sisämarkkinat neljän liikkumisvapauden (tavarat, henkilöt, pääomat ja palvelut) pohjalta ja talouspolitiikan vaiheittaisen yhdentymisen kautta.
Tätä varten jäsenvaltiot luovuttavat yhteisölle osan suvereniteetistaan ja antavat yhteisön toimielimille valtuudet antaa säädöksiä (asetuksia, direktiivejä, päätöksiä), jotka ovat kansalliseen oikeuteen nähden ensisijaisia.
Johdettu oikeus on kolmas tärkeä yhteisön oikeuden lähde perussopimusten (primaarioikeuden) ja kansainvälisten sopimusten ohella.
Johdettuun oikeuteen kuuluu paitsi perustamissopimuksessa määriteltyjä sitovia säädöksiä (asetukset, direktiivit ja päätökset) ja ei-sitovia oikeudellisia välineitä (päätöslauselmat, lausunnot) myös muita oikeudellisia välineitä, kuten yhteisön toimielinten sisäistä toimintaa koskevia säädöksiä ja yhteisön toimintaohjelmia.

Tästä osoitteesta sopimukset http://eur-lex.europa.eu/fi/treaties/index.htm

Erkin kommentti: Komission puolesta annettu vastaus ei ole vastaus esitettyihin kysymyksiin. Vastaus kulkee linjalla Hyvää päivää – kirvesvartta. Suomen Natura olisi pitänyt toteuttaa direktiivien ja yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla. Juuri tätä asiaa komission tulee valvoa. Nyt komission mielestä asia on toteutettu tyydyttävällä tavalla. Yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö ei luontodirektiivin osalla tunne tällaista ilmaisua eikä mahdollisuutta. Myös silikaattikallion käännösvirheiden osalta komissio esittää oman mielipiteensä. Komissio ei vastaa kysymykseen käännösvirheestä vaan esittää mielipiteen menettelyn tulkinnasta. Komission olisi pitänyt ottaa kantaa onko käännösvirhettä vai eikö ole käännösvirhettä. Komissio on esittänyt asiasta oman mielipiteensä, mikä sekin on väärä. Esitän selventävän esimerkin: Nainen on raskaana tai ei ole raskaana. Totuus ei käy ilmi jos joku sanoo, että hänen mielestään nainen ei ole raskaana.
Komission vastaus on vaarallinen esimerkki siitä mitä Suomella on odotettavissa Euroopan Unionissa. Oikeutta ei saa, sillä sitä on niin vähän, ettei sitä riitä kaikille. Missä EU, siellä ongelma. Euroopan Unionia voidaan perustellusti nimittää Euroopan Neuvostoliitoksi.

Europarlamentaarikko Timo Soini kysyy uudemman kerran

2010-01-24T09:52:00.009+02:00

Europarlamentaarikko Timo Soini kysyi EU-komissiolta. Katso
http://naturansalat.blogspot.com/2009/10/europarlamentaarikko-timo-soini-kysyy.html

Aihe: Natura 2000 -alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen ja vertailu silikaattikalliot-luontotyypin (koodi 8220) tulkinnasta. Vastaus

Yhteisölainsäädäntöä koskevan täytäntöönpanoilmoituksen (notifiointi-ilmoituksen) liitteenä komissiolle toimitetun vastaavuustaulukon uuden version mukaan luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohta ja siinä mainittu liite III ja sen 1 vaihe on Suomessa täytäntöönpantu vain luonnonsuojelulain (LsL) 64 §:n 2 momentilla ja LSL:n 8 §:llä. Molemmat ovat yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain hallinnollisia yleismääräyksiä, joita edes komissiokaan ei hyväksynyt Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eikä mm. Itävallan osalta.

Suomen Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen yksikön vuoden 2005 helmikuussa tekemän ja julkaiseman selvityksen ”EU:N LUONTODIREKTIIVI (92/43/EEC)(1) JA NATURA 2000 -LUONTOTYYPPIOPAS – vertailu silikaattikalliot-luontotyypin (koodi 8220) tulkinnasta ja vastaavuudesta” mukaan suomenkielisessä luontotyyppioppaassa on silikaattikallioiden kohdalla jo selvityksen tiivistelmäosasta selviävä, perustavaa laatua oleva käännösvirhe verrattuna EU:n luontotyyppioppaan määritykseen.

Edellä olevan perusteella kysyn: 1. Milloin komissio edellyttää Suomea siirtämään direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III sanotun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 -alueiden valintaperusteet Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti, eli siten kuin EY-tuomioistuimen 20.10.2005 antaman tuomion C‑6/04 perustelukohdat 22, 23, 24 ja varsinkin kohdat 25 ja 26 edellyttävät?

2. Voiko komissio olla tietämätön silikaattikallioiden kohdalla suomenkielisessä luontotyyppioppaassa olevasta käännösvirheestä ja sen seurauksena Suomessa useille sadoille Natura 2000 ‑kohteille väärin perustein asetetuista sekä komissiossakin hyväksytyistä suojelutavoitteista ja suojeluperusteista?

3. Milloin komissio edellyttää Suomea korjaamaan suomenkielisen luontotyyppioppaan käännöksen vastaamaan Natura-koodissa 8220 tarkoitettua ja siitä Suomea koskevaa, vain luokan 62.2A eli Boreaalisten karujen kallioiden (rapakivikalliot) kasvillisuus – alkuperäisessä muodossaan Boreal siliceous cliffs (rapakivi cliffs) – määritettyä luontotyyppiä eli ko. tapauksessa kalliotyyppiä?

Tässä komission ala-arvoinen vastaus, mikä osoittaa täydellistä piittaamattomuutta yhteisön vakiintuneesta oikeuskäytännöstä.

24. marraskuuta 2009 P-5247/2009

Stavros Dimasin komission puolesta antama vastaus
Komissio katsoo, että luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivin 92/43/ETY(1) saattaminen osaksi Suomen lainsäädäntöä on tällä hetkellä tyydyttävää.

Komissio ei katso, että Suomi olisi tehnyt virheen luontotyypin 8220 ”Kasvipeitteiset silikaattikalliot” tulkinnassa. EU:n luontotyyppioppaassa(2) esitetään tästä luontotyypistä ja muista liitteessä I mainituista luontotyypeistä yleinen kuvaus ja annetaan esimerkkejä erilaisista alatyypeistä. Siinä mainitaan esimerkiksi pohjoismaisen luokittelun vastaava luokka ”711 Klippvegetation på fattiga bergarter” ja ”713 Klippvegetation på serpentinbergarter”. Luettelo ei ole kattava ja jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää vastaavat alatyypit ja tarvittaessa vastaavuus kansallisten ja muiden asiaan liittyvien luokittelujärjestelmien välillä alueellaan.

13. tammikuuta 2010 P-0041/10

KIRJALLINEN KYSYMYS esittäjä(t): Timo Soini (EFD) komissiolle

Aihe: Direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan ja liitteessä III tarkoitetun 1 vaiheen kansalliseen lakiin siirtäminen ja vertailu silikaattikalliot-tyypin tulkinnasta
Komission 21.10.2009 kirjattuun kirjalliseen kysymykseeni P‑5247/2009 24.11.2009 antama vastaus osoittaa komission olevan tietoinen luontodirektiivin täytäntöönpanovajeesta Suomessa sekä silikaattikallioluontotyypin 8220 käännösvirheestä. Tämän seurauksena on todettava, että yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö ei luonto- eikä lintudirektiivin kohdalla tunne tyydyttävää täytäntöönpanoa eikä luontotyyppien käännösvirheitä. Tämä selviää selkeästi Englantia ja Itävaltaa koskevista päätöksistä C‑6/04, C‑508/04 ja C‑507/04.

Edellä olevan perusteella viittaan 15.10.2009 tekemääni, 21.10.2009 kirjattuun kysymykseen P‑5247/2009 ja kysyn: 1. Milloin komissio edellyttää Suomea siirtämään direktiivin 92/43/ETY(1) 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 -alueiden valintaperusteet Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti, eli siten kuin EY-tuomioistuimen 20.10.2005 antaman tuomion C‑6/04 perustelukohdat 22, 23, 24 ja varsinkin kohdat 25 ja 26 edellyttävät?

2. Milloin komissio edellyttää Suomea korjaamaan suomenkielisen luontotyyppioppaan käännöksen vastaamaan Natura-koodissa 8220 tarkoitettua ja siitä Suomea koskevaa, vain luokan 62.2A eli Boreaalisten karujen kallioiden (rapakivikalliot) kasvillisuus – alkuperäisessä muodossaan Boreal siliceous cliffs (rapakivi cliffs) – määritettyä luonto- eli ko. tapauksessa kalliotyyppiä?

3. Millä perusteella kuka tai ketkä komissiossa ovat myöntäneet Suomelle oikeuden olla toteuttamatta ja näin noudattamatta kaikkia jäsenmaita sitovaa yhteisöoikeutta ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämää Natura 2000 -alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämistä, Natura 2000 ‑alueiden liitteessä III tarkoitetun 1 vaiheen edellyttämää valintaa ja luontotyyppien oikeaa määritystä?

Europarlamentaarikko Timo Soinin esittämien kysymysten ja vastausten osoite:
http://www.europarl.europa.eu/sidesSearch/search.do?type=QP&language=FI&term=7&author=96666

Katso EY tuomioistuimen päätös 14.01.2010. Se osoittaa kiistatta sen, että tuomion C-226/08 alkuun kirjatuissa säädöskohdissa (kohta 5) on Natura 2000 alueiden valintaperusteeksi ensimmäiseksi luetteloitunta 4 artikla 1 ja 2 kohta ja liite III 1 vaihe. Suomessakin tulee toimia luonto- ja lintudirektiivin osalla EU:n vakiintuneen oikeuskäytännön määräämällä tavalla direktiivien kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti siirtämisessä.

Tässä EY tuomioistuimen 14.1.2010 asiaan C-226/08 antaman tuomion osoite.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62008J0226:FI:HTML

Törkeä petos ja poliisirikokset sekä muut rikosepäilyt

2009-12-23T21:31:00.015+02:00

Esitän tässä todistusaineiston sekä kirjalliset perustelut törkeään petokseen Rahjan saariston Natura Life-rahoituksessa sekä siihen liittyvät poliisirikokset ja epäillyt virkamiesten virka-aseman väärinkäytökset, jotka muun muassa Kalevan freelancer-toimittaja uutisoi lainmukaisina toimintoina. Kalevan toimittajan motiiveja tai teon syitä en ryhdy arvailemaan.
Tässä Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksen ensimmäinen sivu, mikä osoittaa tekijän:

Tässä hakemuksen toinen sivu, mikä osoittaa hakemuksen väärät tiedot ja väärillä tiedoilla rahaa hakeneiden nimet ja allekirjoitukset:

Tässä hakemuksen kolmas sivu, mikä osoittaa hakemuksen väärät tiedot ja osallisen nimen ja allekirjoituksen:

Tässä hakemuksen neljäs sivu, mikä osoittaa rikoksen. Hakemuksessa on Himangan kunta ilmoitettu osallistujaksi ja Himangan kunnanhallitus sekä kunnanvaltuusto ovat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Hakemuksessa on ilmoitettu Himangan kunnan osuudeksi 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunta ei ole osallistunut hankkeeseen. Näin ollen hankkeen rahoituksesta on jäänyt uupumaan 200 000 markkaa. Rahoitushakemus on tehty väärillä tiedoilla. Rikos on kiistaton:

Tässä hakemuksen viides sivu, mikä osoittaa, että itsehallinnon omaavat Kallan karit on hakemuksessa ilmoitettu mukaan hankkeeseen, vaikka itsehallintoelimet ovat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Kysymyksessä on väärillä tiedoilla tehty rahoitushakemus sekä Kallan karien itsehallinnon loukkaus. Kysymys on myös esteellisyydestä, sillä samat henkilöt, jotka ovat olleet päättämässä Naturasta tämän alueen osalta, ovat mukana myös tässä Natura Life-hakemuksessa. He ovat siis olleet esteellisiä päättämään alueen liittämisestä Naturaan. Rikokset ovat kiistattomia:

Valtuutettu Erkki Aho teki selvityspyynnön asiasta Kalajoen kunnalle, missä kunnanhallitus esitti valtuustolle vääriä tietoja eli on syytä epäillä virka-aseman väärinkäyttöä. Kunnanhallitus väitti, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ole allekirjoittaneet itse hakemusta, vaan kunnan puolesta rahoitussitoumuksen. Jopa Sokea Reettakin näkee, että kunnanjohtaja ja kunnansihteeri ovat allekirjoittaneet asiakirjan, jossa on väärillä tiedoilla hankittu rahaa ja jossa on loukattu Kallan karien itsehallintoa. Valtuustolle esitetyssä selvityksessä todettiin myös, etteivät kunnanjohtaja ja kunnansihteeri olleet rikostutkinnan kohteena. Heistä oli kuitenkin tehty rikostutkintapyynnöt, mutta poliisi ei tutkinut asioita. On syytä epäillä, että poliisi syyllistyi virkarikokseen, koska jätti kiistattomat rikokset tutkimatta ja syyttäjä Sulo Heiskari jätti syytteet nostamatta. Tässä Kalevan uutisointi freelancer-toimittajan ammattitaidolla tehtynä:

Tässä selvitykset ja todisteet asioille:

Himangan kunta ja Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/himangan-kunta-ja-natura.html

Kallan karien itsehallinto ja Natura
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/kallan-karien-itsehallinto-ja-natura.html

Miksi perusoikeudet ja oikeusturva unohtuvat Naturan valmistelussa?
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/miksi-oikeusturva-ja-perusoikeudet.html

Natura 2000 ja Liferahoitus
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/natura-2000-ja-life-rahoitus.html

Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/menettik-kallan-karit-itsehallintonsa.html

Valituksen perustelut
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/valituksen-perustelut.html

Huomautus ja vaatimusteksti
http://naturansalat.blogspot.com/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html

Tässä vain muutama päätös, joita on syytä epäillä poliisi- ja virkarikoksiksi:

Vantaa Keskusrikospoliisin 22.4.2005 tekemä kooditon päätös. Allekirjoittajana Tapio Mäkinen.
Kokkolan kihlakunnan poliisilaitos nro 6320/S/20746/Kokkolan poliisi Tapio Myllymäki
Esitutkinnan päätös 19.7.1999/S/5772798 Ylivieskan poliisi Raimo Ollila
Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus 15.05.1998 dnro 2679/4/96 Lauri Lehtimaja
Eduskunnan oikeusasiamiehen vastaus 30.5.2001 dnro 2892/4/00
Eduskunnan oikeusasiamies 26.10.2001 dnro 2164/4/01 Lauri Lehtimaja
Oulun läänin poliisijohtaja nro OLH-2001-2078/Ri-2 23.7.2001 läänin poliisijohtaja Erkki Haikola, poliisiylitarkastaja Jouko Rajaniemi
Valtakunnan syyttäjävirasto 31.8.2001 Dnro 142/21/01 valtionsyyttäjä Tapio Nissinen
Asiakirjoista kopiot löytyvät kirjastani Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X

Europarlamentaarikko Timo Soini kysyy

2009-10-30T06:25:00.005+02:00

KIRJALLINEN KYSYMYS P-5247/09
esittäjä(t): Timo Soini (EFD)
komissiolle

Aihe: Natura 2000 -alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen ja vertailu silikaattikalliot-luontotyypin (koodi 8220) tulkinnasta

Yhteisölainsäädäntöä koskevan täytäntöönpanoilmoituksen (notifiointi-ilmoituksen) liitteenä komissiolle toimitetun vastaavuustaulukon uuden version mukaan luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohta ja siinä mainittu liite III ja sen 1 vaihe on Suomessa täytäntöönpantu vain luonnonsuojelulain (LsL) 64 §:n 2 momentilla ja LSL:n 8 §:llä. Molemmat ovat yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vain hallinnollisia yleismääräyksiä, joita edes komissiokaan ei hyväksynyt Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan eikä mm. Itävallan osalta.

Suomen Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen yksikön vuoden 2005 helmikuussa tekemän ja julkaiseman selvityksen ”EU:N LUONTODIREKTIIVI (92/43/EEC) JA NATURA 2000 -LUONTOTYYPPIOPAS – vertailu silikaattikalliot-luontotyypin (koodi 8220) tulkinnasta ja vastaavuudesta” mukaan suomenkielisessä luontotyyppioppaassa on silikaattikallioiden kohdalla jo selvityksen tiivistelmäosasta selviävä, perustavaa laatua oleva käännösvirhe verrattuna EU:n luontotyyppioppaan määritykseen.

Edellä olevan perusteella kysyn:

1. Milloin komissio edellyttää Suomea siirtämään direktiivin 92/43/ETY 4 artiklan 1 kohdan ja siinä mainitussa liitteessä III sanotun 1 vaiheen edellyttämät Natura 2000 -alueiden valintaperusteet Suomen kansalliseen lainsäädäntöön selkeästi ja täsmällisesti, eli siten kuin EY-tuomioistuimen 20.10.2005 antaman tuomion C-6/04 perustelukohdat 22, 23, 24 ja varsinkin kohdat 25 ja 26 edellyttävät?

2. Voiko komissio olla tietämätön silikaattikallioiden kohdalla suomenkielisessä luontotyyppioppaassa olevasta käännösvirheestä ja sen seurauksena Suomessa useille sadoille Natura 2000 -kohteille väärin perustein asetetuista sekä komissiossakin hyväksytyistä suojelutavoitteista ja suojeluperusteista?

3. Milloin komissio edellyttää Suomea korjaamaan suomenkielisen luontotyyppioppaan käännöksen vastaamaan Natura-koodissa 8220 tarkoitettua ja siitä Suomea koskevaa, vain luokan 62.2A eli Boreaalisten karujen kallioiden (rapakivikalliot) kasvillisuus – alkuperäisessä muodossaan Boreal siliceous cliffs (rapakivi cliffs) – määritettyä luontotyyppiä eli ko. tapauksessa kalliotyyppiä?

Huomautus- ja vaatimusteksti 1.4-30.4.2009 järjestetyn Natura 2000 kuulemisen ja 23.4.2009 annetun EY tuomion C-362/06 P johdosta.

2009-05-06T17:46:00.009+03:00

Kuvan saat isommaksi napsauttamalla hiirellä kuvan päällä.

Oikeusministeriö
Eteläesplanadi 10, Helsinki
Ympäristöministeriö
Kasarminkatu 25
Helsinki

Alueelliset ympäristökeskukset
ja
Kaikki Suomen virkahenkilöt

oikeusministerio (a) om.fi ; tuija.brax (a) om.fi ; kirjaamo.ym (a) ymparisto.fi ; paula.lehtomaki (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.uus (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.lo (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ham (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.pir (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.kas (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.esa (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.psa (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.pka (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ksu (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.lsu (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.ppo (a) ymparisto.fi ; kirjaamo.kai (a) ympäristo.fi ; kirjaamo.lap (A) ymparisto.fi ;

ASIA:
Natura 2000 huomautus sekä Suomen valtioneuvostoa ja Suomen kaikkia viranomaisia sekä muita toimijoita koskeva vaatimus noudattaa EU:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan velvoitteita ja näiden edellyttämää yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

VIITE:
1. EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomioin perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43.

2. Kuulutus ympäristöministeriön ehdotuksesta valtioneuvoston päätökseksi eräistä Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotukseen sisältyvistä tai liitettävistä alueista.

HUOMAUTUS:
1. Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys toteaa, että nähtävillä pidettyjä alueita ole osoitettu eikä valittu yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön eli mm. EY tuomioistuin päätösten C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03 edellyttämällä tavalla.

2. Ympäristöministeriössä nähtävillä olevasta kuulemisaineistosta puuttui liite III erillisenä liitteenä. Missään ei ollut mainintaa, että nykyiset aluevalinnat olisi suoritettu liitettä III ja sen 1 vaihetta noudattaen.

3. Natura 2000 Standard Data Form lomakkeiden täyttöohjeiden johdanto-osan viimeisen kappaleen edellyttämät koko maan tiedot puuttuivat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta. (Yhdistyksen sihteerin tutustumiskäynti Ympäristöministeriössä 16.4.2009)

4. Internetissä ainoastaan suomenkielisenä tiivistelmälomakkeena nähtävillä olevassa kuulemisaineistossa ei ole minkäänlaista mainintaa siitä, että alueiden direktiiviperusteiset valintaperustetiedot ilmoitetaan Natura 2000 Standard Data Form lomakkeilla. Ympäristöministeriön menettely poikkeaa Lapin ympäristökeskuksen alueella olevasta käytännöstä. Siellä olemassa olevien, jo Natura 2000 verkostoon valittujen alueiden tiivistelmälomakkeet sisältävät "klausuulin" " Edellä esitetyt tiedot perustuvat Natura-tietolomakkeen tiivistelmään. Natura-arvioinneissa tulee käyttää varsinaisia Natura-tietolomakkeen (Natura Data Form) tietoja, jotka sisältävät laji- ja luontotyyppikohtaisia arviointitietoja. Natura-tietolomakkeita voi tilata Suomen ympäristö- keskuksesta ja Lapin ympäristökeskuksesta." Näin pitäisi vähintään olla myös nähtävillä pidettävän aineiston osalta

5. Liite III 1 vaiheen C kohdan edellyttämät Natura alueiden luokittelut ja luetteloinnit puuttuvat ympäristöministeriön kuulemisaineistosta kaikkien luontotyyppien ja lajien osalta.

6. Ympäristöministeriön kuulemisaineistosta puuttui myös luettelo mm. kaikista niistä ojista, puroista tai niitä suuremmista uomista ja joista sekä vesistöistä joissa Vuollejokisimpukkaa esiintyy.

VAATIMUKSET:
Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä ensimmäisenä vaiheena

1. Yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamista nyt nähtävillä olevien alueiden kuulemisen, valinnan ja päätösten osalta siten kuin EU:n perustamissopimus ja sen edellyttämä yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

2. Kaikkien 1.4-30.4.2009 välisen ajan nähtävänä pidetyn Natura 2000 alueiden käsittelyn ja niistä Natura 2000 päätösten tekemisen keskeyttämistä siihen asti, kunnes Natura 2000 alueiden valintaperusteet on siirretty kansalliseen lakiin siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää.

3. Silikaattikallio luontotyypin 8220 käännösvirheen korjaamista siksi, mitä EU:n luontotyyppiopas Interpretation Manual of European Union Habitats, Version EUR 15, 1996, EUR 15/2 October 1999 ja Version EUR 25, April 2003 ja nykyinen vuoden 2007 heinäkuussa julkaistu on numerolla 27 oleva edellyttää.

4. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin siten kuin mm. EY tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 edellyttävät.

Toisena vaiheena Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin ympäristökeskuksilta, ympäristöministeriöltä, ja oikeusministeriöltä

5. Purkuhakemuksen tai purkuhakemuksien tekemistä korkeimmalle hallinto-oikeudelle kaikista yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti Suomessa tehdyistä valtioneuvoston Natura 2000 päätöksistä.

6. Koko Suomen kaikkien Natura 2000 alueiden valitsemista uudelleen siten kuin yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö eli mm. luontodirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa sanotun liitteen III 1 vaihe edellyttää.

7. Kaikkien vaatimiensa toimenpiteiden osalta Pro Real Life edunvalvontayhdistys edellyttää kohteliaimmin kirjallisia vastauksia ja vastaselitysoikeutta kaikkiin mahdollisiin selityksiin ja lausuntoihin, joita sen huomautuksen ja vaatimusten osalta hankitaan ja annetaan.

PERUSTELUT:

1. Oikeutetut odotukset hallintolain 6 §:n, jolla Suomessa on laitettu täytäntöön EY 10 artikla, noudattamisesta. Hallintolaissa kansalaisille määrätyt oikeudelliset odotukset koskevat kaikkia virkahenkilöitä Suomessa.

Hallintolaki 6.6.2003/434
Hyvän hallinnon perusteet
6 §
Hallinnon oikeusperiaatteet
Viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. (lihavointi kirjoittajan)

2. EY tuomioistuimen vakiinnuttama oikeuskäytäntö, jota Suomi on 8.12.1994 perustuslain säätämisjärjestyksessä hyväksytyllä lailla 8.12./1540 sitoutunut noudattamaan.

Kohdasta 3 eteenpäin olevien EY tuomio-osoitteiden jälkeen olevien sisennettyjen kappaleiden numerointi on kyseisen tuomion tiivistelmän, itse tuomion tai ratkaisuehdotuksen kohtien numeroita. Sisennetyt tuomion tiivistelmäkohdat tai perustelukohdat on poimittu laajasta aineistosta helpottamaan Suomen kaikkia virkahenkilöitä sitovien peruslähtökohtien huomioon ottamista.

3. Yhteisöoikeuden etusijan "peruspäätös" mm. tiivistelmän kohta 3 eli;
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML

3. Toisin kuin tavanomaisilla kansainvälisillä sopimuksilla, ETY:n perustamissopimuksella on perustettu oma oikeusjärjestys, joka on sisällytetty perustamissopimuksen voimaantullessa jäsenvaltioiden oikeusjärjestyksiin ja jota jäsenvaltioiden tuomioistuinten on sovellettava.
Perustamalla rajoittamattomaksi ajaksi yhteisön, jolla on omat toimielimet, oikeushenkilöllisyys, oikeuskelpoisuus, kelpoisuus edustaa itseään kansainvälisissä yhteyksissä ja todellista toimivaltaa, joka perustuu jäsenvaltioiden toimivallan rajoittamiseen tai siirtämiseen yhteisölle, jäsenvaltiot ovat rajoittaneet suvereeneja oikeuksiaan ja luoneet säännöstön, jota sovelletaan niiden kansalaisiin sekä jäsenvaltioihin itseensä.

Yhteisöstä peräisin olevien säännösten sisällyttämisestä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja yleisemmin perustamissopimuksen sanamuodosta ja tarkoituksesta seuraa, että jäsenvaltiot eivät voi asettaa myöhempää omaa säännöstään etusijalle vastavuoroisesti hyväksymäänsä oikeusjärjestykseen nähden. Tällainen säännös ei voi estää yhteisön oikeusjärjestyksen soveltamista. Mitään kansallisia säännöksiä ei voida asettaa tuomioistuimessa etusijalle perustamissopimukseen perustuvaan oikeuteen nähden, joka on itsenäinen oikeuslähde ja jolla on erityiset alkuperäiset ominaispiirteensä, koska muuten perustamissopimuksen nojalla annettu lainsäädäntö menettää yhteisöluonteensa ja itse yhteisön oikeudellinen perusta saatetaan kyseenalaiseksi.
Jäsenvaltioiden toteuttama perustamissopimuksen määräysten mukaisten oikeuksien ja velvoitteiden siirto kansallisesta oikeusjärjestyksestä yhteisön oikeusjärjestykseen rajoittaa pysyvästi jäsenvaltioiden suvereeneja oikeuksia.

4. EY tuomioistuimen 23.4.2009 asiassa C-362/06 P antaman tuomion perustelukohdat 42 ja 43 EY 10 artiklan noudattamiseksi
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML

Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta
42 Toisin kuin valittajat väittävät, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan tämän asian valittajien vaatimukset, joilla pyrittiin riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, oli jätettävä tutkimatta, ei merkitse oikeussuojan epäämistä.

43 Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).

5. EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoitteet edellyttävät noudattamaan direktiiviä siitä lähtien kuin se on saavuttanut lainvoiman (Tuomion C-453/00 perustelukohta 21).
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0453:FI:HTML

21 Tulkinnalla, jonka yhteisöjen tuomioistuin EY 234 artiklassa sille annettua toimivaltaa käyttäen antaa yhteisön oikeussäännölle, selvennetään ja täsmennetään kyseisen oikeussäännön merkitystä ja ulottuvuutta niin, että yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnasta ilmenee, miten tätä oikeussääntöä täytyy tai olisi täytynyt tulkita ja soveltaa sen voimaantulosta lähtien (ks. mm. asia 61/79, Denkavit italiana, tuomio 27.3.1980, Kok. 1980, s. 1205, Kok. Ep. V, s. 149, 16 kohta ja asia C-50/96, Deutsche Telekom, tuomio 10.2.2000, Kok. 2000, s. I-743, 43 kohta).

6. EY perustamissopimuksen 10 artiklaan perustuva yhteistyön velvoite edellyttää tuomion C-453/00 perusteella lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista. Perustelukohdat 26 ja 27 sekä itse tuomio
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0453:FI:HTML

26 Kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, tilanne on seuraavanlainen. Ensinnäkin kansallisen oikeuden mukaan hallintoelin voi muuttaa kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa kyseessä olevaa lopullista päätöstä. Toiseksi hallintopäätöksestä on tullut lopullinen vasta sellaisen kansallisen tuomioistuimen antaman tuomion jälkeen, jonka ratkaisuihin ei saa hakea muutosta. Kolmanneksi tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antama tuomio huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät. Neljänneksi kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää tästä yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta.

27 Tällaisessa tilanteessa kyseisellä hallintoelimellä on EY 10 artiklaan perustuvaa yhteistyön periaatetta sovellettaessa velvollisuus tutkia uudelleen tämä päätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa yhteisön oikeuden säännöstä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi. Hallintoelimen on ratkaistava tämän uudelleentutkinnan tulosten perusteella, miltä osin sen on muutettava kyseistä päätöstä, jolloin kolmansien intressejä ei voida loukata.
Yhteisön tuomioistuimen ratkaisu:
EY 10 artiklaan perustuva yhteistyön periaate edellyttää, että hallintoelimen, jolle on esitetty hakemus lopullisen hallintopäätöksen uudelleen tutkimisesta, jotta se ottaisi huomioon yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan, on tutkittava uudelleen tämä päätös, jos
– sillä on kansallisen lainsäädännön mukaan toimivalta muuttaa tätä päätöstä
– kyseisestä päätöksestä on tullut lopullinen sitä viimeisenä oikeusasteena käsitelleen kansallisen tuomioistuimen tuomion takia
– tämä tuomio perustui yhteisöjen tuomioistuimen tämän tuomion jälkeen antama oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, vaikka EY 234 artiklan kolmannessa kohdassa määrätyt edellytykset täyttyivät
– kyseessä oleva henkilö on kääntynyt hallintoelimen puoleen välittömästi saatuaan tietää kyseisestä oikeuskäytännöstä.

7. Päätös C-2/06 on suora jatke aiemmin tehdylle C-453/00 päätökselle. Siinä on yhteisön tuomioistuimen suuren jaoston 12.2.2008 tekemä tuore tulkinta EY 10 artiklan tulkinnasta. Sen tiivistelmässä sanotaan selkeästi ja täsmällisesti miten jäsenvaltion on EY 10 artiklan edellyttämänä meneteltävä.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0002:FI:HTML

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 12.2.2008

Tuomion tiivistelmä

1. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi
(EY 10 artikla)

2. Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Yhteistyövelvollisuus – Hallintoelimen velvollisuus tutkia uudelleen lopullinen hallintopäätös yhteisöjen tuomioistuimen tällä välin antaman, sovellettavaa oikeussääntöä koskevan tulkinnan huomioon ottamiseksi
(EY 10 artikla)

1. Hallintoelimessä käytävässä sellaisessa menettelyssä, jonka tarkoituksena on asiaa viimeisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen antaman tuomion perusteella lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkiminen, kun tämä tuomio perustuu sen jälkeiseen yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön nähden yhteisön oikeuden virheelliseen tulkintaan, ei yhteisön oikeudessa edellytetä, että pääasian kantaja on vedonnut yhteisön oikeuteen valtionsisäisen oikeuden mukaisessa muutoksenhaussa, jonka tämä on käynnistänyt tuomioistuimessa kyseisen päätöksen johdosta. Vaikka yhteisön oikeudessa ei edellytetä, että hallintoelimellä olisi lähtökohtaisesti velvollisuus muuttaa hallintopäätöstä, josta on tullut lopullinen, erityiset seikat voivat EY 10 artiklaan perustuvan yhteistyön periaatteen nojalla nimittäin kuitenkin edellyttää, että tällainen hallintoelin tutkii uudelleen lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen, jotta yhteisöjen tuomioistuimen asian kannalta merkityksellisestä yhteisön oikeussäännöksestä myöhemmin esittämä tulkinta voidaan ottaa huomioon. Edellytyksistä, joihin tällainen uudelleen tutkimista koskeva velvollisuus voi perustua, edellytystä, jonka mukaan viimeisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen tuomio, jonka nojalla riitautetusta hallintopäätöksestä on tullut lopullinen, perustui yhteisöjen tuomioistuimen myöhempi oikeuskäytäntö huomioon ottaen virheelliseen yhteisön oikeuden tulkintaan, johon päädyttiin esittämättä yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymystä, ei voida tulkita siten, että sillä asetetaan asianosaisille velvollisuus tuoda kansallisessa tuomioistuimessa esiin kyseinen yhteisön oikeuden kysymys. Tältä osin riittää, että joko asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevä kansallinen tuomioistuin on tutkinut mainitun yhteisön oikeuden kysymyksen, jonka tulkinta on yhteisöjen tuomioistuimen myöhemmin antaman tuomion valossa osoittautunut virheelliseksi, tai että kyseinen tuomioistuin olisi voinut tutkia sen viran puolesta. Vaikka yhteisön oikeus ei velvoita kansallisia tuomioistuimia ottamaan viran puolesta esille yhteisön säännösten rikkomista koskevaa perustetta silloin, kun niiden olisi tällaisen perusteen tutkimisessa ylitettävä asianosaisten rajaaman riita-asian kohde, näiden tuomioistuinten on nimittäin viran puolesta tutkittava pakottavaa yhteisön oikeussääntöä koskevat perusteet, jos näillä tuomioistuimilla on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus tai oikeus tehdä se pakottavaan kansalliseen oikeussääntöön nähden. (ks. 37–39 ja 44–46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Yhteisön oikeudessa ei aseteta mitään ajallista rajoitusta lopulliseksi tulleen hallintopäätöksen uudelleen tutkimista koskevan pyynnön esittämiselle. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen vapaus yhdenmukaisesti yhteisön tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden kanssa vahvistaa kohtuulliset muutoksenhakua koskevat määräajat. (ks. 60 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

8. Kun EY tuomioistuin ei myöntänyt 23.4.2009 asiaan C-362/06 P antamassaan tuomiossa kanneoikeutta Natura 2000 alueiden kansallisen vaiheen valintaperusteiden tutkimiseksi EY tuomioistuimessa, määräaika kansallisen tuomioistuimen puoleen kääntymiseen tulee alkaa aikaisintaan tuosta EY tuomiosta, jossa tavallisten EU-kansalaisten kanneoikeus evättiin.

9. Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteiden täytäntöönpanona on KHO:n ilman ennakkoratkaisun pyytämistä hyväksymänä luonnonsuojelulain 64§, joka yhteisön tuomioistuimen tuomioilla 6/04 ja 508/04 vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on vain pelkkä hallinnollinen yleismääräys, eikä näin riitä täyttämään Natura 2000 alueiden valintaperusteiden siirtämistä kansalliseen lakiin selkeästi ja täsmällisesti. Eli siten kuin EY tuomioiden C-6/04 ja C-508/04 tiivistelmissä ja perustelukohdissa edellytetään.

10. Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on jopa täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 päivätty teksti)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Päätös C-6/04 tiivistelmäkohta ja perustelukohdat 25 ja 26
Olennaisin osa tuomion C-6/04 tiivistelmäkohtaa 1
Tarkka täytäntöönpano on kuitenkin erityisen tärkeää, kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella. Tästä seuraa, että kun on kyse luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetusta direktiivistä 92/43, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta. (ks. 21, 22, 25 ja 26 kohta)

11. Tuomion C-6/04 perustelukohdat 25 ja 26 edellyttävät myös 4 artiklassa ja siinä sanotussa liitteessä III, sen 1 vaiheen edellyttämien valintaperusteiden selkeää ja täsmällistä siirtämistä kansalliseen lakiin

25 Toiseksi on todettava, että kyseisen direktiivin johdanto-osan neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että uhanalaiset elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja niihin kohdistuvat uhat ovat usein luonteeltaan maiden rajat ylittäviä, joten kaikki jäsenvaltiot vastaavat yhdessä suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 11 kohdassa, tarkka täytäntöönpano on näin ollen erityisen tärkeää käsiteltävänä olevan kaltaisessa tapauksessa, jossa yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella (ks. vastaavasti luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2 päivänä huhtikuuta 1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) osalta asia 262/85, komissio v. Italia, tuomio 8.7.1987, Kok. 1987, s. 3073, 39 kohta ja asia C-38/99, komissio v. Ranska, tuomio 7.12.2000, Kok. 2000, s. I-10941, 53 kohta).

26 Tästä seuraa, että kun on kyse luontodirektiivistä, jossa vahvistetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, jäsenvaltioiden on erityisesti huolehdittava siitä, että niiden lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen myös kansallisille viranomaisille kyseisen direktiivin 11 artiklassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 2 kohdassa asetettujen keskeisten tarkkailu- ja seurantavelvoitteiden osalta.

12. Päätös korostaa kansallisen lain sisältöä. Päätös on tiukennettu jatko 20.10.2005 annetulle EY tuomiolle C-6/04. Pelkät hallinnolliset määräykset eivät riitä luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtämiseksi.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Itävallan tasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Direktiivi 92/43/ETY – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Täytäntöönpanotoimenpiteet
Tuomion tiivistelmä
1. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Yhteisen luonnonperinnön hoito
(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)

2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Direktiivit – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa
(EY 249 artiklan kolmas kohta; neuvoston direktiivi 92/43)

3. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Tarvittavien suojelutoimien toteuttaminen
(Neuvoston direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohta)

4. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset
(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)

5. Ympäristö – Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelu – Direktiivi 92/43 – Eläinlajien suojelu – Poikkeukset
(Neuvoston direktiivin 92/43 12–14 artikla, 15 artiklan a ja b alakohta ja 16 artikla)

1. Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää. (ks. 57 ja 58 kohta)

2. Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetulla direktiivillä 92/43 annetaan monimutkaisia ja teknisiä sääntöjä ympäristöoikeuden alalla, ja jäsenvaltioiden on tästä syystä erityisesti huolehdittava siitä, että niiden se lainsäädäntö, jonka tarkoituksena on varmistaa tämän direktiivin täytäntöönpano, on selkeä ja täsmällinen.
Erään jäsenvaltion hallituksen väitettä, jonka mukaan kansallisen oikeuden säännöstä tulkitaan joka tapauksessa direktiivin mukaisella tavalla, kun suojelutoimenpiteitä tarvitaan, ei tältä osin voida hyväksyä. Kansallisen oikeuden säännösten tällainen direktiivin mukainen tulkinta ei yksinään voi olla riittävän selvää ja täsmällistä, jotta sillä täytettäisiin oikeusvarmuuden asettamat vaatimukset.
Pelkällä hallintokäytännöllä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei lisäksi voida katsoa pantavan täytäntöön niitä velvoitteita, joita jäsenvaltioilla on, kun ne panevat direktiivin täytäntöön. (ks. 73, 78 ja 80 kohta)

3. Yhteisöjen lainsäätäjä on luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 6 artiklan 1 kohdassa käyttämillään ilmaisuilla halunnut asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden toteuttaa sellaiset tarvittavat suojelutoimenpiteet, jotka vastaavat direktiivin liitteissä I ja II tarkoitettujen luontotyyppien ja lajien asettamia ekologisia vaatimuksia, millä suljetaan pois se, että jäsenvaltioilla olisi tässä suhteessa harkintavaltaa, ja rajoitetaan kansallisten viranomaisten mahdollinen lainsäädäntö- tai päätösvalta koskemaan näiden toimenpiteiden toteuttamisessa käytettäviä teknisiä keinoja ja valintoja. (ks. 76 ja 87 kohta)

13. Päätöksen C-507/04 kohta 162 edellyttää ja korostaa direktiivien täsmällistä ja selkeää täytäntöönpanoa
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

162 Mitä tulee Itävallan tasavallan väitteeseen, joka koskee direktiivin mukaista täytäntöönpanoa, on riittävää muistuttaa, että pelkkää hallintokäytäntöä, jolle on ominaista se, että hallintoelimet voivat halutessaan muuttaa sitä, ja jota ei riittävällä tavalla tehdä julkiseksi, ei voida pitää direktiivin täytäntöönpanon mukaisten velvoitteiden pätevänä täyttämisen muotona (ks. vastaavasti asia C-197/96, komissio v. Ranska, tuomio 13.3.1997, Kok. 1997, s. I-1489, 14 kohta; asia C-358/98, komissio v. Italia, tuomio 9.3.2000, Kok. 2000, s. I-1255, 17 kohta ja asia C-33/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 10.3.2005, Kok. 2005, s. I-1865, 25 kohta).

14. Suomessa Natura 2000 alueiden valintaperusteita ei ole siirretty kansalliseen lakiin. Tuomiossa C-478/99 kanteen hylkäämiseksi riitti liitteen mainitseminen lain perusteluissa. Kyseistä tulkintaa ei voi soveltaa Suomessa eikä Suomen osalla, koska luontodirektiivin liitettä III ei mainita missään LsL:n pykälässä. Ei edes LsL:n perusteluissa. LsL:n 64§ on ns. "plankko valtakirja" ja antaa hallinnolle täyden vapauden soveltaa mitä valintaperustetta tahansa. Ottamatta huomioon ollekaan sitä, että koko Luontodirektiivin 4 artikla ja siinä sanotun liitteen III 1. vaihe on täsmällinen, selkeä ja tyhjentävä jäsenvaltioiden ja EY:n oikeuskäytännön noudatettavaksi edellyttämä määräyskokonaisuus Natura 2000 alueiden kansallisen valinnan toteuttamiseksi
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0478:FI:HTML

Tuomion C-478/99
Tiivistelmä
Jokaisella jäsenvaltiolla, jolle direktiivi on osoitettu, on velvollisuus toteuttaa osana kansallista oikeusjärjestystä ja direktiivissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti kaikki direktiivin täyden vaikutuksen varmistamiseksi tarvittavat toimenpiteet. On välttämätöntä, että kansallisista täytäntöönpanotoimista johtuva oikeudellinen tilanne on riittävän täsmällinen ja selvä ja että oikeudensaajat ovat tietoisia kaikista oikeuksistaan ja voivat tarpeen vaatiessa toteuttaa ne kansallisessa tuomioistuimessa.
Tämä viimeksi mainittu edellytys on erityisen tärkeä silloin, kun kyseisen direktiivin tarkoituksena on oikeuksien myöntäminen toisten jäsenvaltioiden kansalaisille, kuten kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetussa direktiivissä 93/13/ETY. Siltä osin kuin on kyse direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta liitteestä, tämän säännöksen sanamuodon mukaan kyseessä oleva liite sisältää ohjeellisen luettelon, joka ei ole tyhjentävä, niistä ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina. On selvää, että luettelossa olevaa ehtoa ei välttämättä ole pidettävä kohtuuttomana ja että päinvastoin sellainen ehto, joka ei ole luettelossa, voidaan todeta kohtuuttomaksi. Koska direktiivin liitteenä olevassa luettelossa ei rajoiteta sitä harkintavaltaa, joka kansallisilla viranomaisilla on ehdon kohtuuttoman luonteen arvioinnissa, luettelolla ei pyritä myöntämään kuluttajille enempää oikeuksia kuin direktiivin 3-7 artiklasta seuraa. Luettelolla ei muuteta lainkaan direktiivissä säädettyä tavoitetta, joka sellaisenaan velvoittaa jäsenvaltioita.

Tästä seuraa, että direktiivin täysi vaikutus voidaan taata riittävän täsmällisillä ja selkeillä oikeudellisilla puitteilla ilman, että direktiivin liitteenä olevaa luetteloa sisällytetään niihin säännöksiin, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista oikeutta. Koska direktiivin liitteenä oleva luettelo on ohjeellinen ja selventävä, se on tiedonlähde direktiivin täytäntöönpanotoimia soveltaville kansallisille viranomaisille ja yksityisille, joita kyseiset täytäntöönpanotoimet koskevat. Näin ollen jäsenvaltioiden on direktiivissä säädettyyn tavoitteeseen päästäkseen valittava täytäntöönpanolle sellainen muoto ja sellaiset keinot, jotka tarjoavat riittävästi takuita siitä, että yleisöllä on mahdollisuus saada liitteestä tieto.
( ks. 15, 18 ja 20-22 kohta )

15. Kun tuomion C-508/04 tiivistelmässä perustellusti todetaan perustellusti,
"Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43 neljännestä ja yhdennestätoista perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivissä tarkoitetut elinympäristöt ja lajit ovat osa yhteisön luonnonperintöä ja että niihin kohdistuvat uhat ovat usein maiden rajat ylittäviä, joten suojelutoimenpiteiden toteuttaminen on kaikkien jäsenvaltioiden yhteisellä vastuulla. Silloin kun yhteisen luonnonperinnön hoito on uskottu kullekin jäsenvaltiolle sen alueella, tarkka täytäntöönpano on erityisen tärkeää." ,
Suomessa kansallista lakia ei ole voitu tulkita oikein Natura 2000 alueiden valintaperusteiden osalta, koska valintaperusteita ei kansallisessa laissa ole. EY 10 artiklan velvoittamana virheellinen menettely on korjattava siitä huolimatta, vaikka sen olisi tehnyt riippumaton elin.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Millä perusteella ja kenen myöntämänä virkahenkilöt Suomessa ovat saaneet luvan poiketa EY 10 artiklan noudattamisesta. Kysymys on aiheellinen, kun EY tuomiolla C-129/00 yhteisön vakiintunut oikeuskäytäntö edellyttää korjaamaan virheellisen menettelyn, vaikka sen on tehnyt riippumaton elin.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62000J0129:FI:HTML

Tuomion C-129/00
Tiivistelmän kohta 1
Jäsenvaltion voidaan lähtökohtaisesti todeta EY 226 artiklan nojalla jättäneen noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan riippumatta siitä, mikä tämän valtion elin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen, ja vaikka kyseessä on perustuslakien nojalla riippumaton elin. ks. 29 kohta

16. Pro Real Life edunvalvontayhdistys perustelee huomautustaan ja vaatimuksiaan myös sillä, että yksityisten henkilöiden ja yhdistysten valitukset eivätkä purkuhakemukset ole EY tuomioistuimelle lukuisasti esitettäväksi vaadituista ennakkoratkaisupyynnöistä huolimatta menestyneet korkeimmassa hallinto-oikeudessa. (KHO menestymiseksi ei kenenkään toimesta voida lukea esim. sellaista Kolovirta- Vaalunvirta- Pyttyselkä norpansuojelualeen tapausta, jossa rannasta lähes kilometrin etäisyydelle sisämaahan päin ulottuneen vanhan metsän alueen KHO joutui poistamaan ilmeisesti siksi, että norpat eivät pesi puussa.

17. Pro Real Life edunvalvontayhdistys odottelee Suomen viranomaisten toimenpiteitä ja ihmettelee, miksi EY tuomioistuin toimi asiassa C-362/06 P vastoin aikaisempaa oikeuskäytäntöään eli asiassa C-326/05 P antamansa tuomion tiivistelmässä ja sen perustelukohdissa sanottua vastaan? Miksi EY tuomioistuin ei antanut sitä oikeusvarmuutta ja sen takaamaa oikeussuojaa, mikä sen velvollisuuksiin tällaisissa tapauksissa jo sen omienkin päätösten ja julkisasiamiehen asiassa C-362/06 P 23.10.2008 antaman ratkaisuehdotuksen mukaan kiistattomasti kuuluu?

18. Tässä osoitelinkki, josta avautuu tuomion C-326/05 P tiivistelmä ja perustelukohdat, joiden noudattamista asian C-362/06 P oikeudellisten kysymysten ratkaiseminen olisi ehdottomasti edellyttänyt yhteisön tuomioistuinta noudattamaan omaa aikaisempaa yhteisön vakiintuneeksi oikeuskäytännöksi tekemäänsä linjaustaan.
http://eurlex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62005J0326:FI:HTML

Asia C-326/05 P Industrias Químicas del Vallés SA vastaan Euroopan yhteisöjen komissio
Tuomion tiivistelmä (kohdasta 3 sen kaksi viimeistä kappaletta)
Tämän harkintavallan käyttö ei kuitenkaan jää laillisuusvalvonnan ulkopuolelle. Yhteisöjen tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin valvoa, että menettelysääntöjä on noudatettu, että komission huomioon ottamat tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, ettei näitä tosiseikkoja ole arvioitu ilmeisen virheellisesti ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin.

Erityisesti silloin, kun asianosainen vetoaa ilmeiseen arviointivirheeseen, jonka toimivaltainen toimielin on väitetysti tehnyt, yhteisöjen tuomioistuinten on tarkistettava, onko kyseinen toimielin tutkinut huolellisesti ja puolueettomasti kaikki kyseiseen asiaan liittyvät merkitykselliset seikat, eli seikat, joihin asiassa tehdyt päätelmät perustuvat. (ks. 74–77 kohta)

19. Pro Real Life edunvalvontayhdistys ihmettelee todella miksi EY komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnit niin luontodirektiivin 4 artiklan säännösten kansalliseen lakiin siirtämisessä kuin niiden noudattamisen edellyttämässä Natura 2000 alueiden valintaperusteiden toteuttamisen valvomisessa sekä silikaattikallion käännöksessä havaitut ja komissiolle ja sittemmin EY tuomioistuimen ensimmäiselle asteelle ilmoitetut virheet ja virheellisyydet jätettiin kokonaan käsittelemättä.

20. Asian C-362/06 P ratkaisuehdotusosoite ja vastuuvapauslausekkeella varustetun päätöksen saa jäljempänä olevista osoitteista. Sillä varauksella, että osoitteita ei ole muutettu, niistä avautuvat myös ne kaikki oikeustapauskokoelmapäätökset, joiden perusteella yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä kaikki Suomen virkahenkilöt ovat EY 10 artiklan perusteella noudattamaan.

21. Kohteliaimmin Pro Real Life edunvalvontayhdistys liittää liitetiedostoksi kehystetyllä lisätekstillä varustetun luontodirektiivin liitteen III ja esittää lopuksi luettelona kommentteineen niiden EY tuomioiden numerot, joiden perustelu ja tiivistelmäkohdista luettuun yhdistys edellä olevan huomautuksensa ja vaatimuksensa perustaa. Huomioon otettavaksi yhdistys ilmoittaa, että osaa luettelossa olevista päätöksistä on jo edellä olevassa käytetty, mutta ei näe mm. ajanpuutteen eikä niiden avulla tapahtuneen tuomion C-362/06 P aiheuttaman tilanteen kommentoinnin seurauksena tarpeellisena niiden poistamista jäljempänä olevasta luettelosta.

1. Tässä jäljempänä osoite ja osoitteita, joista selviää, että yhteisöoikeutta ei ole Suomessa Natura 2000 alueiden valinnassa noudatettu. Tuomion C-362/06 perustelukohta 42 eikä varsinkaan perustelukohta 43 ole miltään osin Suomen osalta vapauttava, vaan kyseinen kohta EY 10 artiklan perusteella velvoittaa siirtämään mm. Natura 2000 valintaperusteet yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kansalliseen lakiin (mm. tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 ja C-75/01).

2. Lisäksi ko. perustelukohta 43 edellyttää kaikkia kansallisia toimijoita, eli myös maan hallitusta ja korkeinta hallinto-oikeutta ja näitä valvovaa oikeuskansleria noudattamaan yhteisöoikeutta. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämisen lisäksi perustelukohta 43 edellyttää korjaamaan Natura 2000 aluevalinnat yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi. Toisin sanoen luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiksi. (mm. EY tuomiot C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03).

3. Mikäli näin ei tapahdu, myös uusi kantelu komissiolle Natura 2000 valintaperusteiden siirtämättömyydestä kansalliseen lakiin jne. on mahdollista.

4. Mikäli Suomessa ei viipymättä toimita niin kuin EY perustamissopimuksen 10 artikla mm. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtäminen kansallisilta toimijoilta edellyttää, niin jo valmiina olevan aineiston pohjalta uuden kantelun tekeminen komissiolle ei tuottane vaikeuksia. Tämän jälkeen, ellei komissio edellytä Suomen kansallisia toimijoita esim. siirtämään Natura 2000 alueiden valintaperusteita kansalliseen lakiin yhteisön vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla, on seuraava vaihe kanne komission valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä jo valmiina olevan aineiston perusteella EY tuomioistuimelle. Tällöin vastakkain ei ole yksityinen oikeussubjekti, vaan yhteisön tuomioistuin ja komissio.

5. Koska osa EY tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.

6. Ensimmäisestä osoitteesta löytää EYTI:ssa 23.4.2009 annetun, miltään osin komission yhteisöoikeuden vastaisesti ylläpitämää ja hyväksymää, virheellistä menettelyä vapauttamaton ja yksityisille oikeussubjekteille puhevaltaa myöntämättömän ja mitenkään Natura 2000 asian oikeudellisia kysymyksiä käsittelemättömän tuomion C-362/06 P.

7. Yhdistyksen mielestä ei voi välttyä vaikutelmalta, että yhteisön tuomioistuimella (EYTI:lla) ei riittänyt tahtoa eikä yhteisöoikeuden oikeuskäytännön edellyttämää yksimielisyyttä kumota yhden jäsenvaltion korkeimman hallintotuomioistuimen yhdessä asiassa tekemää linjaratkaisua. Peittääkseen oman kykenemättömyytensä tai jopa haluttomuutensa varmistaa ja edellyttää, että yhteisöoikeus ja sen vakiintunut oikeuskäytäntö toteutuu Natura 2000 asiassa myös Suomessa, yhteisön tuomioistuin mm. välttääkseen edellisen lisäksi tukehtumisen tällä hetkellä 27 jäsenvaltion yksityisten kansalaisten valituksiin, johon julkisasiamiehen esittämän ja perusteellisesti perusteleman kanneoikeuden myöntäminen olisi johtanut, EY tuomioistuin tukeutui vain EY perustamissopimuksen 10 artiklan velvoittavuuden korostamiseen.

8. Poliittisluontoisella ratkaisullaan, , EY tuomioistuin korostaa ja edellyttää, että jäsenvaltion kaikkien toimijoiden on noudatettava yhteisöoikeutta. Sen suvereenia kansallisen oikeusjärjestyksen yläpuolella olevaa etuoikeutettua oikeutta, johon Suomi on perustuslain säätämisjärjestyksessä vuoden 1994 joulukuussa hyväksytyn EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä sitoutunut.

9. Tuomion C-362/06 P perustelukohta 42 ja varsinkin perustelukohta 43 siirtää EY:n perustamissopimuksen (Rooman sopimus) 10 artiklan määräyksiin vedoten täydellisesti vastuun kaikille kansallisille toimijoille. Tämä edellyttää mm. hallituksen toimia Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämiseksi selkeästi ja täsmällisesti.

EUROOPAN YHTEISÖN
PERUSTAMISSOPIMUKSEN KONSOLIDOITU TOISINTO
SISÄLLYS
10 artikla
Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki yleis- ja erityistoimenpiteet, jotka ovat aiheellisia tästä sopimuksesta tai yhteisön toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi. Ne helpottavat yhteisön päämäärän toteuttamista.
Ne pidättyvät kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista.

14. Suomessa vallitseva, vain hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on täydellisesti yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04 plus liitetiedostona oleva 10.2.2009 allekirjoittamani teksti)
Päätös C-6/04

15. Edellä oleva koskee myös Natura 2000 alueiden valintaperusteita. Luontodirektiivin täytäntöönpanon vastaisuuksista lisää liitetiedostona olevassa 10.2.2009 päivätyssä Markku Sahlstedt´in allekirjoittamassa tekstissä.

16. Tiedoksi se, että jäljempänä olevat osoitteet toimivat päätökset avaten nyt tällä hetkellä, mutta on mahdoton ennakoida kuinka pitkään, koska ilmeisesti uusien jäsenmaiden seurauksena EU:n suunnasta useasti ilmenneenä ilmiönä on jostain syystä ollut, että hetken perästä osoitteet eivät enää toimikaan.

Tässä seuraavana EY tuomiopäätösosoitteita, jotka osoittavat täydellistä yhteisöoikeudellista oikeusvajetta Suomen osalta toteutetussa Natura 2000 asiassa.
C-362/06 P

http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docrequire=alldocs&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Kun em. luettelo-osoite ei enää myöhemmin mahdollista päätöksen C-362/06 P avaamista, sen saa auki laittamalla numero seuraavaan hakuformaattiosoitteeseen ja näppäilemällä Enter tai klikkaamalla etsi ruutua. Tästä osoitteesta saa auki myös julkisasiamiehen tyrmätyksi tulleen, kanteen nostajille kaikin puolin myönteisen ja oikeussuojaa sekä oikeusvarmuutta tarjonneen ratkaisuehdotuksen, jonka hyväksymättömyydellä yhteisön tuomioistuin romutti omaa uskottavuuttaan merkittävästi. http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi

Tästä saa suoraan mm. julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen ja vastuuvapauslausekkeella varustetun tuomion

http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Tästä avautuu vastuuvapauslauseketon tuomio asiassa C-362/06 P
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0362:FI:HTML

Tästä avautuu C-362/06 P:n perustelukohdassa 43 oleva päätös C-15/06, jonka perustelukohtaan 39 EY tuomioistuin perusti kaikki oikeudelliset kysymykset ratkaisematta jättäen asiassa C-362/06 P 23.4.2009 antamansa tuomion. Yhteisön oikeuskäytännössä ratkaisun perustelut ovat sitä suvereenia ja ratkaisevaa yhteisöoikeutta, jota jäsenvaltioiden virkahenkilöillä ei ole mahdollisuutta EY 10 artiklaa rikkomatta sivuuttaa.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0015:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta (kohdat 12-16 ja 19-25) (Tuomio annettiin vasta 7.11.2000 eli lähes puoli vuotta KHO:n 14.6.2000 ilman ennakkoratkaisun pyytämistä antamien Natura 2000 valitusratkaisujen jälkeen ja sitä on noudatettava siitä lähtien kuin direktiivi tuli lainvoimaiseksi. Katso aiemmin edellä oleva tuomio C-453/00.)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-67/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-35 ja 43)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0067:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-71/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 27-28 ja 36)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0071:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-220/99 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös on suora jatko päätökselle C-371/98 (kohdat 31-32 ja 40)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61999J0220:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-117/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätös koskee 6 artiklan vaikutusarviointeja ja se tukeutuu päätökseen C-371/98. Päätös lähtee siitä, että vaikutusarviot on tehtävä vasta siitä lähtien ja niihin alueisiin, kun komissio on vahvistanut alueet.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0117:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On "nuorennus" päätöksestä 6/60) Luontodirektiivin täytäntöönpanon EY oikeuskäytännön vastaisuudesta katso 9.2.2009 Markku Sahlstedt´in kirjoittama liitetiedosto.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

Merkittävä. Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin päätös C-508/04. (Mm kohta 162)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-33/03 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (Huom. tiivistelmäosa mm. kohta 7 ja sen viitekohta) Koskee luontodirektiivin täytäntöönpanoa
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62003J0098:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-75/01 Luxemburg oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 28 jne. ja kohta 43) Osoittaa luontodirektiivien täytäntöönpanoa ennen päätöksillä C-6/04 ja C-508/04 sekä C-507/04 tiukennettua ja entisestään täsmennettyä direktiivien kansalliseen lakiin siirtämistä.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62001J0075:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-365/93 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 9) Direktiivien täytäntöönpano
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61993J0365:FI:HTML

Tästä avautuu valitusasiapäätös, johon yhteisö ensimmäisen asteen tuomioistuin asiassa T-150/05 tukeutui, mutta unohti tiivistelmäkohdassa 4 sanotun. Kyseisen kohdan 4 tulee koskea myös EY tuomioistuinta, ainakin silloin, kun on kiistattomasti osoitettavissa ettei kansallinen tuomioistuin noudata yhteisöoikeutta.

Tästä avautuu päätös C-127/02
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62002J0127:FI:HTML

Yhteisöoikeuden etusijan "peruspäätös" (mm. tiivistelmän kohta 3, jossa sanotaan suoraan mitä oikeutta jäsenvaltiossa noudatetaan. Valitettavasti tuomiossa C-362/06 P yhteisön tuomioistuin ei velvoittanut komissiota valvomaan, että myös jäsenvaltio Suomi on velvollinen noudattamaan yhteisön vakiintunutta oikeuskäytäntöä Natura 2000 alueiden valinnassa)
6/64
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61964J0006:FI:HTML

Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, muuta voi käsitellä kansallisen tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta asian mm. tiivistelmän kohdat 2 ja 4. Suomessa on käytetty kaikki keinot, mutta yhteisöoikeus ei ole toteutunut. Tästä syystä asia olisi ollut tutkittava EY tuomioistuimessa.
6/60
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML

Helsingissä 30.04.2009
Pro Real Life edunvalvontayhdistys
Tom Järvinen
Puheenjohtaja
Kyllikki Arohonka
Varapuheenjohtaja

Ohessa liitteenä kehystetyllä lisätekstillä varustettu luontodirektiivin liite III ja tiivistelmäosa silikaattikallion käännösvirheestä sekä teksti luontodirektiivin 4 artiklan täytäntöönpanon yhteisöoikeuden vastaisuuksista sekä kaikki edellä olevassa tekstissä luetellut ja niiden osoitteista luettavat ja tulostettavat EY tuomiot.

Yhteisöjen tuomioistuin suojeli KHO:ta ja Suomea oikeusvaltiona

2009-04-26T06:05:00.010+03:00

Yhteisöjen tuomioistuin on antanut 23.4.2009 tuomio asiassa C-362/06 P. Kysymys on Markku Sahlstedtin ja MTK:n ynnä muiden valituksesta, mikä on käsitelty seuraavan otsikon alla: Muutoksenhaku – Luontotyyppien suojelu – Komission päätöksellä hyväksytty luettelo boreaalisen vyöhykkeen luonnonmaantieteellisellä alueella olevista yhteisön tärkeänä pitämistä alueista – Luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden tästä päätöksestä nostaman kumoamiskanteen tutkittavaksi ottaminen.

Valittajat ovat valittaneet siitä, että Suomessa Natura on toteutettu vastoin direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä. Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on. Luettelo on toimitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Näihin tietoihin kuuluu alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä liitteessä III (1 vaihe) eriteltyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja ne on toimitettava lomakkeella, jonka komissio on valmistellut 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
Suomessa näin ei ole tehty.

Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus

EY-tuomioistuimen ratkaisuehotuksen valmistelee julkisasiamies. Julkisasiamies on ratkaisuehdotuksessaaan tehnyt hyvää työtä ja tehnyt oikean ja lain-ja oikeudenmukaisen ratkaisuehdotuksen.
Katso julkisasiamiehen ratkaisuehdotus http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

EY-tuomioistuimen ratkaisu

Ey-tuomioistuimessa vastassa oli EU-komissio. Suomen valtio oli väliintulollaan ilmoittanut tukevansa EU-komissioita jota tuki myös Espanjan valtio. Asetelma oikeuden toteutumiseen oli mahdoton. Kysymys on poliittisluoteisesta Suomen Korkeimman hallintooikeuden suojelupäätöksestä sekä Suomen maineen suojelemisesta oikeusvaltiona. Siksi EY-tuomioistuin katsoi, ettei valittajilla ollut kanneoikeutta asiassa. Siis valittajat olivat vääriä, mutta asia oli oikea. Tässä ratkaisu, mikä löytyy allaolevasta osoitteesta kohdasta C-362/06P

C-362/06 P
http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&Submit=Etsi&docrequire=alldocs&numaff=&datefs=&datefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Ratkaisun 43 kohta on seuraava: 43 Tämän osalta on muistutettava, että kuten valituksenalaisen määräyksen 63 kohdasta ilmenee, yksityisten on voitava saada tehokasta oikeussuojaa niille oikeuksille, jotka heille yhteisön oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvat. Sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden oikeussuoja, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa mainittujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa riidanalaisen päätöksen kaltaisia yhteisön toimia, on varmistettava tehokkaasti kansallisissa tuomioistuimissa käytettävissä olevilla oikeussuojakeinoilla. Niillä on EY 10 artiklassa määrätyn lojaalin yhteistyön periaatteen mukaisesti velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tulkita ja soveltaa oikeussuojakeinojen käyttöä koskevia kansallisia menettelysääntöjä siten, että luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat riitauttaa tuomioistuimissa sellaisen päätöksen tai muun kansallisen toimen laillisuuden, joka liittyy nyt kyseessä olevan kaltaisen yhteisön toimen soveltamiseen niiden osalta, vetoamalla viimeksi mainitun toimen pätemättömyyteen sekä vaatimalla näitä tuomioistuimia esittämään yhteisöjen tuomioistuimelle tältä osin ennakkoratkaisukysymyksiä (asia C-15/06 P, Regione Siciliana v. komissio, tuomio 22.3.2007, Kok., s. I-2591, 39 kohta).

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomi on velvitettu EY 10 artiklan perusteella siirtämään mm. Natura 2000 valintaperusteet yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti kansalliseen lakiin (mm. tuomiopäätökset C-6/04 ja C-508/04 ja C-75/01).

Perustelukohdan 43 tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkia kansallisia toimijoita, eli myös maan hallitusta ja korkeinta hallinto-oikeutta ja näitä valvovaa oikeuskansleria noudattamaan yhteisöoikeutta. Natura 2000 alueiden valintaperusteiden kansalliseen lakiin siirtämisen lisäksi perustelukohta 43 edellyttää korjaamaan Natura 2000 aluevalinnat yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön edellyttämäksi. Toisin sanoen luontodirektiivin liite III 1 vaiheen edellyttämiksi. (mm. EY tuomiot C-371/98, C-67/99, C-71/99, C-220/99 ja C-117/03).

Suomessa vallitseva hallinnollisiin yleismääräyksiin perustuva Natura 2000 alueiden valintamenettelytilanne ja luontodirektiivin kansalliseen lakiin siirtäminen on täysin yhteisöoikeuden vakiintuneen oikeuskäytännön vastainen. (Mm. päätökset C-6/04 ja C-508/04

Kun osa EY tuomiopäätöksistä on jo 1960 luvulta, tulee niissä käytettyjen artiklojen osalta ottaa huomioon keskeisimmät eli mm. vuoden 2001 Euroopan unionin lakikirjasta selviävät artiklamuutokset ja vastaavuudet seuraavasti eli, että 5 artikla on Rooman sopimuksen 10 artikla, 169 artikla on Rooman sopimuksen 226 artikla, 177 artikla on Rooman sopimuksen 234 artikla ja 189 artikla on Rooman sopimuksen 249 artikla.

Tästä avautuu C-362/06 P:n perustelukohdassa 43 oleva päätös C-15/06
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62006J0015:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-371/98 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (ensimmäinen ennakkoratkaisu luontodirektiivin tulkinnasta (kohdat 12-16 ja 19-25)
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61998J0371:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-6/04 oikeustapauskokoelmapäätöksenä. Päätöksessä määritetään implementointi eli direktiivien kansalliseen lakiin siirtäminen. (On "nuorennus" päätöksestä 6/60)Luontodirektiivin täytäntöönpanon EY oikeuskäytännön vastaisuudesta katso liitetiedosto.
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0006:FI:HTML

http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML

Merkittävä Päätös lähtee kansallisen lain sisällöstä. Päätös on jatko 20.10.2005 annetulle päätökselle C-6/04. Eli pelkkä hallinnollinen määräys ei riitä. Suomessa ei ole sitä hallinnollista määräystäkään. Mm. kohta 58 on C-6/04 perusteena
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0508:FI:HTML

Samaa direktiivien täytäntöön panemattomuutta kuin Päätös C-508/04. Mm kohta 162
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62004J0507:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-75/01 Luxenburg oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 28 jne. ja kohta 43) Edeltää päätöstä C-6/04 ja mm. C-508/04 sekä C-507/04
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:62001J0075:FI:HTML

Tästä avautuu päätös C-365/93 oikeustapauskokoelmapäätöksenä (kohta 9) Direktiivien täytäntöönpano
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61993J0365:FI:HTML

Yhteisöoikeuden toteutuminen EY tuomioistuin ei voi suoraan kumota jäsenvaltion päätöksiä, muuta voi käsitellä kansallisesta tuomioistuinkäsittelyn puuttumisesta huolimatta mm. tiivistelmän kohdat 2 ja 4. Suomessa on käytetty kaikki keinot, mutta yhteisöoikeus ei ole toteutunut. Tästä syystä asia olisi ollut tutkittava EY tuomioistuimessa.
6/60
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=CELEX:61960J0006:FI:HTML

Erkin kommentti: Natura-taistelussa sota jatkuu. Nyt Suomen viranomaisten, keskusrikospoliisin ja valtakunnasyyttäjäviraston, on tutkittava miten Suomen valtioneuvoston 20.8.1998 antama päätös Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä on syntynyt. On etsittävä ja tutkittava valtioneuvoston päätöksen alkuperäiset liitteet, joita on ainakin 48 mapillista ja jotka on vaihdettu valtioneuvoston päätökseen jälkikäteen. Kuka vaihtamisen on tehnyt ja missä ovat alkuperäiset asiakirjat. On tutkittava Natura-alue-esitysmateriaaliin sisältyvä ja luontodirektiivin määräyksissä tarkoitettu tieteellinen selvitys siitä, mitä direktiivissä mainittuja eläin-, kasvi- ja luontotyyppejä alueella esiintyy perusteena tilan alueen liittämiselle SPA- ja SCI-alueena Natura verkostoon. On tutkitava, onko Suomessa toimittu kuten direktiivit ja EY-tuomioistuimen päätökset edellyttävät. Jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III (1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee, mitä liitteen I luontotyyppejä ja liitteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on. Luettelo on toimitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Näihin tietoihin kuuluu alueen kartta, nimi, sijainti ja laajuus sekä liitteessä III (1 vaihe) eriteltyjen perusteiden soveltamisesta saadut tiedot, ja ne on toimitettava lomakkeella, jonka komissio on valmistellut 21 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Luonnollisesti Naturassa on paljon muutakin tutkittavaa. Asiat käyvät näiltä sivuilta ilmi ja jotka ovat jo rikostutkinnan pohjana. Kaikki syylliseksi todetut on saatava lainmukaiseen vastuuseen tekemisistään ja tekemättä jättämisistään.

Vanhanen taistelee omiaan vastaan Natura-asiassa

2009-04-25T05:52:00.005+03:00

Suomen Natura-ratkaisu on toteutettu direktiivien vastaisesti ja näistä laittomuuksista ovat eniten joutuneet kärsimään maanomistajat, joista suurin osa on maanviljelijöitä ja puoluekannaltaan keskustalaisia. MTK on aktiivisesti pyrkinyt saamaan oikeutta jäsenistölleen ja kaikille niille, jotka ovat joutuneet Natura-laittomuuksien kohteeksi. Pääministeri Matti Vanhanen on asettunut puolustamaan vääryyttä ja laittomuutta sekä vastustamaan MTK:n toimintaa. Pääministeri Vanhanen on osoittanut asian käytännön toimenpiteillään.

Torstaina 8.7.2004 Helsingin Sanomat julkisti uutisen otsikolla Lapin Naturasta kiistellään EY-tuomioistuimessa. Uutisen mukaan hallituksen EU-ministerivaliokunta käsitteli asiaa keskiviikkona 7.7.2004. Se päätti, että Suomi tekee asiassa väliintulon eli ilmoittautuu tukemaan komissiota oikeusjutussa. Näin pääministeri Matti Vanhanen päätti toimia vastoin kansalaisten perusoikeuksia ja oikeusturvaa sekä vastoin EU direktiivejä puolustaessaan Suomen valtion rikolliseksi epäiltävää toimintaa. Vanhasen luottamus kasvaa alaspäin kuin lehmän häntä eikä tekstiviestikohut ja osatotuuksien kertominen lisää Vanhasen luottamusta. Vanhasen toiminta on kansan ja kansalaisten etujen vastaista. Näin ei voi jatkua. Suomi tarvitsee rehellisen ja oikeudenmukaisen sekä lainkuuliaisen pääministerin.

EU-ministerivaliokunnan kokoonpano

Hallituksen EU-ministerivaliokuntana kuuluvat seuraavat ministerit:
pääministeri Matti Vanhanen
valtionvarainministeri Antti Kalliomäki
ympäristöministeri Jan-Eri Enestam
ulkoasianministeri Erkki Tuomioja
oikeusministeri Johannes Koskinen
kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
liikenne- ja viestintäministeri Juha Korkeaoja
ulkomaankauppa- ja kehitysminsiteri Paula Lehtomäki

Ministerien kesälomalistan mukaan suraavat ministerit ovat olleet lomalla 7.7.2004
Antti Kalliomäki, jonka sijainen on Wideroos, 2. sijainen Mönkäre, 3. sijainen Luhtanen, 4. sijainen Koskinen 5. sijainen Eenestam
Erkki Tuomioja, jonka 1. sijainen on Vanhanen, 2. sijainen Lehtomäki, 3. sijainen Luhtanen, 4. sijainen Kalliomäki, 5. sijainen Rajamäki
Johannes Koskinen, jonka 1. sijainen on Luhtanen, 2. sijainen on Rajamäki, 3. sijainen Mönkäre 4.sijainen Haatainen, 5.sijainen Wideroos
Mauri Pekkarinen, jonka 1. sijainen on Lehtomäki, 2. sijainen Kääriänen, 3.sijainen Manninen, 4.sijainen Enestam ja 5. sijainen Koskinen
Juha Korkeaoja, jonka 1.sijainen on Kääriäinen, 2. sijainen Pekkarinen ja 3. sijainen Hyssälä
Paula Lehtomäki, jonka 1. sijainen on Vanhanen, 2. sijainen Korkeoja ja 3. sijainen Kääriäinen
Ministeri Karpela on ministerien sijaisuusluettelon mukaan ministeri Lehtomäen neljäs sijainen niin valtioneuvoston kanlsian kuin ulkoministeriönkin asioissa.

Pöytäkirja kokouksesta

Aika 23.6.2004 klo 8.30-9.10
Paikka Valtioneuvoston kanslia, Plenum-kokoushuone
Läsnä (x) pääministeri Matti Vanhanen
(x) ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
(x) EU-asioiden valtiosihteeri Antti Peltomaki - sihteeri
opetusministeri Tuula Haatainen
kulttuuriministeri Tanja Karpela
peruspalvleuminsiteri Liisa Hyssälä

Lisäksi läsnä
erityisavustaja Jukka Salovaara
apulaistiedotuspäällikkö Mikko Norros
EU-tiedottaja Sanna Kangasharju
Neuvotteleva virkamies Markku Keinänen
Ylitarkastaja Liisa Rajakangas (asiakohta 1)
osastopäällikkö Jan Store, osastopäällikkö Antti Kuosmanen (asiakohta 2 a)
budjettineuvos Rauno Lämsä (asiakohta 2b)
vanhempi hallitussihteeri Kari Valonen, maatalousneuvos Päivi Mannerkorpi ja kalatalousylitarakstaja Harry Kaasinen (asiakohta 2c)
kansainvälisten asioain neuvos Leena Simonen (asiakohta 2 f)
lainsäädäntösihteeri Henriikka Hämäläinen ( asiakohta 3 a ja b)

1. Itämeren alueen lohen ja siian pyynti: Komission suunnitelma dioksiinin ja dioksiinin kaltaisten PCB:iden raja-arvoille. Ministeri Enestam esitteli asian. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.

2. Neuvottelut ja kokoukset
a) Yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvosto 12-13.7.2004
- yleisten asiain kokoonpano, pääministeri Vanhanen esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puolleettiin esitettyjä toimintalinjoja
- ulkosuhteiden kokoonpano, pääministeri Vanhanen esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja
b )Ecofin-neuvosto 16.7.2004
Ministeri Enestam esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat, Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
c ) maatalous- ja kalatalousneuvosto 19.7.2004
Ministeri Hyssälä esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
d ) Epävirallinen EU:n kauppaministerikokous 11.7.2004
Ministeri Enestam esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
e) Epävirallinen koulutus-, nuoriso-, ja kulttuuriministerikokous 12.-14-7.2004
Ministeri Haatainen ja Karpela esittelivät keskeisimmät kokouksessa esille tulevata asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.
f ) Epävirallinen ympäristöminsiterikokous 16.18.7.2004
Ministeri Enestam esitteli keskeisimmät kokouksessa esille tulevat asiat. Puollettiin esitettyjä toimintalinjoja.

Tuomioistuin- ja valvonta-asiat

a ) Komissio vastaan Suomi ( C-225/04) ; satamavaltioiden suorittamsta valvonnasta annetun direktiivin 2001/106/EY täytäntöönpanon laiminlyönti, Suomen vastine
Pääministeri Vanhanen esitteli asian. Puollettiin esitettyä toimintalinjaa.

b ) Väliintulohakemus ja -kirjelmä: Lapin liiton ym. vastaan komissio (T-141/04) ja Kurt Martin Mayer ym. vastaan komissio (T-137/04); Natura-alueet
Pääministeri Vanhanen esitteli asian. Puollettiin väliintulohakemuksen esittämistä. Väliintulokirjelmä laaditaan ja käsitellään myöhemmin erikseen.

EU-asioiden valtiosihteeeri Antti Peltomäki

Erkin kommentti: Kohdan 3b esitteli pääministeri Matti Vanhanen tietoisena siitä, että Suomen Natura on valmisteltu ja toteutettu täysin vastoin direktiivejä ja Suomen lakia. Olen itse henkilökohtaisesti ottanut asian esille esittämällä hänelle kysymyksen asiasta Kokkolassa eurovaalitilaisuudessa. Samoin teki Alpo Ylitalo. Markku Sahlstedt on toimittanut valtioneuvoston kansliaan pääministerin erityisavustajalle Risto Volaselle kiistattoman todistusaineiston Naturan laittomuuksista, joita osaa on syytä epäillä rikoksiksi. Pääministeri Matti Vanhasen toiminta perusoikeuksien ja oikeuturvan loukkaamisen turvaajana on kansan edun vastaista toimintaa. Natura on malliesimerkki siitä mihin suuntaan Euroopan Unioni on menossa. Byrokratia vastaan kansalaiset. Olemme osa Euroopan neuvostoliittoa.

Ympäristöministeri Jan Erik Enestam antoi väärän lausuman ministerinä

2009-04-24T11:17:00.010+03:00

Kansanedustaja Hannu Hoskonen, europarlamentaarikko Kyösti Virrankoski, maanviljelijä Markku Sahlstedt ja atk-neuvoja Olavi Kanervisto vierailivat 2.2.2004 ilmestyneen Maaseudun Tulevaisuus-lehden mukaan Brysselissä. Järkytyksekseen he saattoivat todeta, että Brysselissä oleva tietokanta on kiistatta eri kuin se, minkä mukaan Suomen hallitus päätti elokuussa 1998 Naturaan valittavat kohteet. Virrankosken mukaan kohteita koskevat liiteaineistot ovat olennainen osa valtioneuvoston päätöstä. Siksi niitä ei voi muuttaa ilman hallituksen uutta päätöstä. Lehden mukaan Hoskonen kuvasi komissiokäyntiä järkyttäväksi reissuksi.

Valehteliko ympäristöministeri?
Kansanedustajat Hannu Hoskonen, Jari Leppä, Mika Lintilä, Raimo Vistbscka, Tuomo Hänninen, Ahti Vielma, Jyrki katainen, Rauno Kettunen, Petri Salo, Tapani Mäkinen, Eero Lämsä, Antti Kaikkonen, Timo Soini, Seppo Särkiniemi, Pertti Salovaara, Sirkka-Liisa Anttila, Kyösti Karjula, Leena Harkimo ja Arto Satonen esittivät kirjallisen kysymyksen 31.3.2004 KK266/2004 vp, jossa tiedusteltiin missä sijäitsevat nämä 1,239 miljoonaa hehtaria ko SCI-alueita. Ympäristöministeri Enestam vastasi 23.4.2004, että EU:n ylläpitämien ja Suomen valtioneuvoston päätösten välillä ei ole eroa.

Ympäristökomissaari Margot Wahlström myöntää europarlamentaarikko Kyösti Virrankosken kirjalliseen kysymykseen, että Suomen Natura-alueissa on 1,2 miljoonan hehtaarin epäselvyys. Komission papereissa on 26 aluetta enemmän kuin Suomen viranomaiset ovat päättäneet. Asiasta uutisoi Väli-Suomen sanomalehdet 1.5.2004. Olen tehnyt Suomen Naturasta rikostutkintapyynnön jo marraskuussa 2003, mutta hitaita ovat herrojen kiireet vaikka todistusaineisto on kiistaton.

Muutettuja tiedostoja

Rahjan saariston natura-alueen osalta valtioneuvoston päätöksen jälkeen on lisätty uhanalaisia lintulajeja seuraavasti: räkättirastas, peippo, punatulkku, teeri, pikkulokki, laulurastas, punajalkaviklo, valkoviklo, järripeippo, isokuovi, kulorastas, punakylkirastas, mustarastas, ruokki ja karikukko.

Suomen lintuatlas kestoo, että räkättirastas on maamme runsaslukuisimpia lintulajeja. Sen tiheys saattaa olla runsaimmillaan jopa 13 paria neiliökilometrillä. Kirjan mukaan peippoja on n. 8,5 miljoonaa paria ja runsaimmillaan jopa 50 paria neliökilometrillä. Maamme punatulkkujen määräksi krija arvioi parisataatuhatta paria. Kirjan arvio teerien osalta on keskimäärin 225 000 paria vuodessa. Mamme pikkulokkien määräksi kirja arvioi vähintään 4000 paria. Laulurastaita on eniten Etelä- ja Keski-Suomessa, joissa sen tiheys saattaa olla jopa 40 paria neliökilometrillä. Punajalkaviklojen määrä Suomessa lienee 5000 parin tienoilla. Kirjan mukaan valkovikloja on Suomessa 12 000 - 50 000 parin välillä. Järripeippoja on n. 1,4 miljoonaa paria. Isokuovi on myös varsin yleinen laji. Punakylkirastaita on Suomessa yli 500 000 paria. Mustarastaita Suomessa on kirjan mukaan satoja tuhansia pareja. Ruokkikantamme on vähintäänkin 3000 parin suuruinen ja karikukkoja on yli 5000 paria.

Kallankarit Naturaan ja Naturasta pois

Itsehallinnon omaavat Kallankarit laitettiin Naturaan vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Kun asiasta nousi kohu niin Suomen viranomaiset sanoivat poistaneensa Kallankarit Natura 2000-ohjelmasta. Siihen heillä ei ollut lainmukaista oikeutta.
Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että saaret poistettiin virkamiestyönä ns. giljotiiniviaheessa ennen ministeriryhmää. Saaret poistettiin lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KKO:ssa on Metsäahallitus hävinnyt kerran riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin olevan yhä voimassa. Tämän kirjeen allekirjoittaja on ympäristöministeriön erityisavustaja Taina Nikula.

Asian vahvisti myös valtiosihteeri Rauno Saari kirjeellään, jossa hän ilmoitti Kallojen olevan Naturassa. Soitin 4.2.1998 ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle ja kerroin, että Kallankarit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja päätöksellä. Soitin 5.2.1998 Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ministeriöstä on tullut ohjeet, miten tulee toimia. He ovat pitäneet palaverin ministeriön virkamiesten kanssa. Hästbackan mielestä Kallankarit on poistettu Naturasta, Kalajoen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Raili Myllylä soitti 26.2.1998 kännykkääni ja oli huolissaan Natura-asioista. Oli todella suuri hätä.

On täysin selvää, ettei ympäristöviranomaisilla ollut oikeutta laittaa Kallankareja Naturaan eikä poistaa niitä sieltä. Ympäristöviranomaiset olivat sitoutuneet laittamaan Kallankarit Naturaan jo Rahjan saariston Natura Life-rahotiushakemuksen yhtyedessä samoinkuin Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittaessaan ko. rahoitushakemuksen. Rahoituksesta jäi kuitenkin uupumaan Himangan kunnan 200 000 markan osuus. Miten tämä asia on käsitelty proejktin toteuttamisessa.

Natura on Suomen suurin ATK-rikos

2009-04-24T08:49:00.004+03:00

Päätoimittaja Pentti Törmä ilmoitti Olavi Kanervistolle puhelimessa 5.1.2004, ettei Käytännön Maanmies tule julkaisemaan tammikuun Mikropalstaa varten Kanerviston kirjoittamaa tekstiä. Julkaisukielto oli tullut ylemmältä taholta. Kanervisto julkaisi tekstin netissä. Yhtyneet Kuvalehdet irtisanoi yksipuolisesti Käytönnön Maanmies ja Tietotila Oy:n (Olavi Kanerviston yritys) 13,5 vuotta aikaisemmin tehdyn KM-Mikropalstaa koskevan julkaisusopimuksen.

Suomen suurin ATK-rikos

Olavi Kanervisto kirjoitti netissä julkaistussa artikkelissaan seuraavasti: Viime vuosikymmenen lopulla Suomessa tapahtui kaikkien aikojen suurin yksittäisen omaisuuden sosialisointi. Natura 2000-luonnonsuojeluohjelman nojalla haltuunotettu alue vastaa pinta-alaltaan viime sodissa menetettyä Karjalaa. Silti osa maanomistajissta on yhä epätietoisia jopa siitä, lieneekö heillä edes rintamamiestonttia korvauksesi menetyksistään.

Natura-alueiden pakko-otossa ei käytetty panssarivainuja, vaan ainoastaan tietokonetta ja virkamieskuntaa, joka yhä väittää, että tietokone tulostaa paperille jotakin muuta kuin mitä Natura-tietokantaan on tallennettu. Säästyvätkö korkeat ympäristövirkamiehet virkarikossyytteiltä uskottelemalla yhä poliitikoille ja kansalla, että Microsoftin tietokoneohjelmat toimivat väärin?

Miten Suomen Natura-ehdotus on syntynyt?

Kanerviston mukaan laittomuudet alkoivat jo paljon ennen EY-komission tammikuussa 1998 Suomelle antamaa huomatusta eli "perusteltua lausuntoa" EU-luontodirektiivin 21.5.1992 mukaisen "Natura 2000" alueluettelon myöhästymisestä.
Koska myönnetty jatkoaika Natura-ehdotuksen antamiselle oli varsin lyhyt, ympäristöviranomaisemme jatkoivat direktiivin vastaista menettelyään jättäen noudattamatta alueiden valinnassa käytettäviä, EU:n yksiselitteisesti määrittelemiä valintaperusteita. Nimettäisiin vain riittävän suuri määrä alueita, joille vasta myöhemmin jostain keksittäsiin direhtiivin edellyttämät luontoarvot. Koska "suotuisan suojelun tason" määrittämisen edellyttämiä biotooppi- ja lintualueselvityksiä ei ollut olemassa, yhtään Natura-ehdotukseen sisältyvää aluetta ei olisi voitu sisällyttää siihen luonnontieteellisin perustein.

Ympäristöministeriön oma tiedote kertoo Miten Suomen Natura-ehdotus on syntynyt:
Suomella on entuudestaan hyvä luonnonsuojelualueiden verkosto sekä valtioneuvoson vahvistamat suunnitelmat tiettyjen luontotyyppien suojelemiseksi. Tällaisia suojeluohejlmia on tehty esimerkiksi soille, lintuvesille, harjuille, lehdoille, vanhoille metsille ja rannoille. Natura 2000 alueiden valinta on hyvin suurelta osin tehty juuri niiden suojeluohjelmien ja aiemmin kootun tiedon pohjalta.

Euroopan komissio antoi joulukuussa 2000 Suomelle huomautuksen direktiivin noudattamatta jättämisestä "Tietolomakkeisiin sisältyy kuitekin vain tietoja siitä, mitä lajeja kyseisellä alueella esiintyy, mutta ei niistä kriteereista (prosenttimääristä populaatioista ja/tai muita kriteereitä), joita Suomi on käyttänyt alueita valitessaan. Niistä ei toisin sanoen ilmene, miksi kyseinen alue on valittu."

Silti vastaava ministeri väitti televisiossa näiden kriteerien sisältyneen Suomen esitykseen!

Samaa selitystä tarjoisi myös Suomen Ympäristökeskus 5.3.2001 päivätyssä muistiossaan: "Ennen valtioneuvoston päätöstä elokuussa 1998 saatiin käyttöön Access 2.0-sovellutusohejlman versio 1.3, josta saattoi myös tulostaa. Kireän aikataulun vuoksi tulosteita ei ollut mahdollista tarksitaa ennen valtioneuvoston päätöstä. Kuitenkin heti havaittiin erittäin suuria tulsotusvirheitä, kuten lintuparimäärien epätäydellinen tulostuminen. Muuttolinnut eivät tulsotuneet lainkaan."

Keväällä 1999 käytöön saadulla 1.4-versiolla virkamiehet havaitwsivat osan Tietolähteet-osion viitteistä jälleen jääneen tulostumatta. Heinäkuussa 2001 täydentämisehdotuksen tietolomakkeista havaitiin Alueen kuvaus-osion tulostuneen epätäydellisesti, joistakin alueista puuttui tietoja joa kahden sivun verran.

Tietokannoista tulostetut lomakkeet ovat juridisa asiakirjoja, ja tulostuksesta vastaavien pitäisi pystyä luottamaan siihen, että tietokannasta tulostuu kaikki se tieto mitä siinä on", todetaan SYKE:n muistiossa. "Oikeutta" jaettiin kuitenkin puutteellisten ja virheellisten asiakirjojen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi 14.6.2000 kaikki Natura-ehdotuskesta tehdyt liki 5000 valitusta kerralla ja hyväksyi siis laittomuuden pelastaakseen näin valtioneuvoston pälkähästä. Vuonna 2003 Suomi sai jälleen kirjalliset nuhteet EY-tuomioistuimelta. Komissio totesi että Suomen ehdottamien lintualueiden valinnassa oli edelleenkin käytetty muita kuin lintudirektiivin määrittämiä periaatteita.

Komissiossa käynti 30.1.2004

Olavi Kanervisto kirjoittaa käynnistä EU-komissiossa seuraavaa: Tarkoituksenamme oli selvittää, mitkä mukanamme tuomien Natura-kohteita koskevien paperitulsoteiden Suomen eri virnaomaisilta eri ajankohtina saaduista erisisältöisistä versioista vastaisivat sitä tietokantaa, joka Euroopan Unionilla näistä alueista parhaillaan Suomen viimeisimpänä versiona on käytössään. Tärkeää oli myös varmistaa, vastasivatko EU:n käytössä olevat tiedot oikeusvaikutuksineen valtineuvoston direktiivin 1. vaiheen ehdotuskena esittämiä, tai kenties Korkeimman hallinto-oikeuden 3. vaiheen päätöksenä vahvistamia tietoja vai ei kumpaakaan näistä.

Odotuksemme mukaisesti totesimme tietokannasta varmuudella puuttuvan tietoja alueista, joiden oli väitetty niihin sisöltyvän, kirjoittaa Olavi Kanervisto. Vaikka useiden alueiden osalta arviointitietoja oli lisätty tai muutettu valtioneuvoston 20.8.1998 tekemän päätöksen jälkeen, silti niitä puuttui yhä useiden alueiden osalta. Sama arviointikirjaimien puuttuminen oli yleistä myös lintujen osalta. Muuttavien lajien luettelot puuttuivat kaikista alueista, joilta niitä olisi pitänyt löytyä.

On täysin selvää, että valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 jälkeen Suomen Natura 2000-ehdotukseen lisättyjen tietojen ja alueiden osalta ei ole järjestetty luonnonsuojelulain 64 § 2 momentin edellyttämiä kuulemisia huomatus- ja valitusmahdollisuuksineen.

MTK kanteli Naturasta komissiolle

Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto on jäättynyt EU:n komissiolle kantelukirjelmän Natura-alueiden vallinasta Suomessa. MTK vaatii EU:ta keskeyttämään Suomen Natura-alueiden päätöksen valmistelun. Samalla MTK vaatii Suomelta uutta esitystä.
MTK korostaa kantelussaan, että uuden esitysken tulee täyttää EU:n luonto- ja lintudirektiivin valintaperusteet. Järjestö vaatii, että kantelijoiden on saatava käyttöönsä sahköisessä muodossa oleva komissiolle toimitettu Natura-alueiden tietokanta.

Rikostuktintapyyntö Naturasta

Minä, Erkki Aho, tein Suomen Naturasta ja Rahjan saariston Natura-asiasta riksotuktintapyynnöt KRP:lle marraskuussa 2003. Katsoin, että Suomen Natura on syntynyt direktiivinen vastaisesti ja asiassa on tehty asiakirjaväärennöksiä. Rahjan saariston osalta pyysin tutkimaan onko rahoitusta haettu väärillä tiedoilla kun esim. rahoitushakemuksessa on rahoittajaksi merkitty Himangan kunta 200 000 markalla, vaikka Himangan kunnanhallitus ja kunnanvaltuusto ovat tehneet asiassa kielteisen päätöksen eikä Himngan kunta ole näinollen mukana rahoittamassa hanketta. Lisäksi hakemuksessa oli sitouduttu siihen, että hakemuksessa mainitut kohdealueet mm. itsehallinnon omaavat Kallan karit liitetään Suomen Natura-verkostoon vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Poliisi ei löytänyt asioissa mitään laitonta rikoksista puhumattakaan. Hurraa, eläköön Suomi ja poliisin rehellisyys sekä lainkuuliaisuus!

Himangan kunta ja Natura

2009-04-23T07:50:00.008+03:00

Himangan kunnanhallitus päätti 14.5.1996 kokouksessaa 122 § ettei se osallistu Rahjan saariston Natura 2000-suojelualaueen perustamishankkeeseen. Himangan kunnanvaltuusto päätti 19.12.1996 ettei alueita tule liittää Natura 2000-verkostoon. Näistä päätöksistä huolimatta Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus laittoi Himangan kunnan osallistujaksi Rahjan saariston Natura Life-projektiin 200 000 markalla. Menettely varmasti täyttää rikoksen tunnusmerkistön.

Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin 22.4.1996, että Himanka osallistuu Rahjan saariston Natura Life-hankkeeseen 200 000 markalla ja Kalajoen kunnan osuus on myös tuo sama summa eli 200 000 markkaa. Näin Kalajoen kunnanhallitukselle esiteltiin asia väärillä tiedoilla. Esittelevä virkamies on kiistatta syyllistynyt virkavirheeseen esitellessään asian päättäjille virheellisillä tiedoilla. Kun kysymys on Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksesta niin väärillä tiedolla aikaan saatu päätös on vakava virkavirhe. Kaiken lisäksi Kalajoen kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila allekirjoittivat tuon väärillä tiedoilla tehdyn Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksen, jossa Himangan kunnan rahoitusosuudeksi oli ilmoitettu 200 000 markkaa, vaikka Himangan kunnan päättävät elimet olivat päättäneet olla osallistumatta koko hankkeseen. Lisäksi rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu Kallan karit liitettäväksi Natura 2000-verkostoon. Koko oproejktin suuruus rahassa mitattuna oli 12,2 miljoonaa markkaa. Kalajoen päätöksessä oli mainittu myäs rahajoen käyttäminen matkailun tarpeiden yhteensovittamiseen. Tuohon aikaan kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski oli kunnallisen Kalajoen Hiekkasärkät Oy:n hallituksen puheenjohtaja ja yhtiön taloudellinen tilanne oli katastrofaalinen.

Myös Kallan karien aluelle haettiin Natura Life-rahoitusta Kallan karien itsehallintoelinten päätösten vastaisesti. Hakemuksessa on ilmoitettu, että siinä tarkoitettu alue tullaan liittämään Suomen Naturaverkostoon, mitään varaumia alueen laajuuden suhteen ei tässä yhteydessä tehty. EU on hyväksynyt rahoitushakemuksen ja EU on myös maksanut osuutensa rahotuksesta. Himgan kunta ei ole maksanut. Miten käsiteltiin tuo Himangan kunnan osuudeksi ilmoitettu 200 000 markkaa projektin toteuttamisessa. On todennäköistä, että väärillä tiedoilla tehty rahoitushakmeus olisi aiheuttanut sanktioita myös Suomelle siitä, että rahoitushakemuskessa Naturaverkkoon liitettäväksi ilmoitettua aluetta ei sellaisenaan ole sisällytetty Suomen ehdotukseen.
Asia on kuitenkin pitänyt salata eikä poliisiole selvittänyt asiaa lukuisista tutkintapyynnöistä huolimatta ja on syytä epäillä, että poliisi on näinollen syyllistynyt rikosten peittelyyn ja rikollisten suojeluun. Myös laillisuusvalvojat kieltäytyivät selvittämästä asiaa. Onko kysymyksessä valtiosalaisuus?

Kallan karien itsehallinto ja Natura

2009-04-22T16:37:00.009+03:00

Kallan karineuvosto on tehnyt kielteisen päätöksen Naturaan liittymisestä. Myös karikokous on tehnyt yksimielisen kielteisen päätöksen Natura-asiassa.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Naturaan eikä ottaa niitä sieltä pois. Keski-Pohjanmaan ympärisökeskuksella ei ole ollut minkäänlaista oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Rahjan saariston Natura life-rahotushakemukseen vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä. Virkamiehet ovat kiistatta syyllistyneet virkavirheeseen ja toimivaltansa ylityksiin, kun ovat toimineet vastoin Kallan karien itsehallintoelinten päätöksiä ja sitoutuneet laittaamaan itsehallinnon omaavat karit Naturaan ja ovat kaiken lisäksi anoneet rahoitusta väärillä tiedoilla vastoin itsehallintoelinten päätöksiä. Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kalajoen kunnan virkamiehet ovat syyllistyneet myös Kallan karien itsehallinnon loukkaukseen allekirjoittaessaan Rahjan saariston Natura Life rahoitushakemuksen.

Korkein oikeus on vahvistanut päätöksellään Kallan karien itsehallinnon 24.11.1989. Jo 1600-luvun lopulla Kallaan tulivat virallisemmat, hallinnolliset asetukset, joita ruvettiin soveltamaan. Vanhin valtakunnan hallitusken antama satamaoikeusasetus, joka määrättiin myös Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi, on Kaarle XI:n holhoojahallituksen antama "Hampne-Rätt", joka anettiin 10.5.1669. Se perustui jo keksiaikaisiin satama-ammattikuntien järjestyssääntöihin, Tätä Kaarle XI:n aikaista asetusta noudatettiin siis myös Kallassa, mm. yhtäaikainen kalaan lähtö ja karista karkottaminen ovat juuri tämän asetuksen mukaisia.

Vuonna 1726 annettiin edellistä laajempi "uudistettu satamajärjestys" ja 1771 "Cuning:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi eli Laki". Tämän viimeksi mainitun suomenkielinen laitos oli käytössä Kallassa. Kallan paikallishallinnossa oli myös kohtia, joita ei ollut mainittu virallisissa leaissa. Asetuksen mukaiesti huolehti Kallassa paikallishallinnosta kolme elintä: karikokous, haminakokous ja haminavouti. Karikokouksessa olivat läsnä kaikki Kallaan saapuneet kalastajat, heidän velvollisuutensakin oli osallistua kkoukseen. Ennen kokous pidettiin edellisen kesän haminavuodin aloitteesta. Sen alkaminen ilmoitettiin rummuttamalla, torveen puhaltamalla tai kirkonkelloja soittamalla. Alkuaikoina rumpuna oli tyhjä tynnyri. Oikea rumpu päätettiin hankkia 1784. Tätä rumpua käytettiin myös merkinantolaitteena pimeinä öinä, sen avulla ilmoitettiin merellä oleville kalastajille Kallan, turvapaikan, sijainti. Kirkonkello saatiin lahjoituksena jo 1700-lvulla.

Kokous valitsi ensimmäsikesi haminavoudin ja karinlajutamiehet, jotka yhdessä muodostivat haminaoikeuden. Valituksi tullut haminavouti luki seuraavaksi läsnäolijoille hamina-asetuksen ja muut mahdolliset päätökset, jotka olli päätetty vuosittain lukea. Tämän jälkeen huutokaupattiin reimarien asettaminen ja merkkilyhdyn huoltaminen. Merkkilyhty oli kumpeleen päässä. Samoin myytiin huutokaupalla muut tehtävät työt alimman tarjjouksen tehneelle.
Karikokouksessa käsitellään yhä kaikki saareen hallintoa koskevat kysymykset. Vuoden 1966 karikokouksessa päätettiin kieltää kaikilta ulkopuolisilta huvilan rakentaminen karille. Asuntolupa myönnettiin kaikille niille nuoremmille kalastajille, joilla on perintöoikeus vanhemmilta ajoilta.

Lähdeaineisto:

Osmo Thiel-Matti Käki Kalla - Perämeren kalakari

Kustaa Vilkuna Kallan kalastajayhdyskunta

Lauri Järvinen Kaikuja Kallasta

Miksi oikeusturva ja perusoikeudet unohtuvat Naturan valmistelussa?

2009-04-22T06:30:00.007+03:00

Kopio Natura Life-rahoitushakemuksesta, mikä on tehty väärillä tiedoilla.

Varatuomari Timo Nikula kirjoitti monissa lehdissä julkistetun kirjoituksen 5.4.1999. Kirjoituksessaan varatuomari Timo Nikula tuo selkesäti esille miten Rahjan saariston Life-rahoitusasiassa meneteltiin laittomasti jopa suorastaan rikollisesti. Rahoitushakemuksessa oli ilmoitettu väärät tiedot ja hakemus selkeästi osoittaa, että koko Rahjan saariston Natura-asia on tehty suojeluohjelmien pohjalle eikä direktiivien mukaisesti.

Varatuomari Timo Nikula kirjoitti näin: Suomen ympäristöhallinnossa toteutettiin suuria muutoksia vuonna 1995. Ympäristöministeriön alaisuuten perustettiin muun muassa Suomen ympäristökeskus ja 13 alueellista ympäristökeskusta. Uudistuksen avulla pyrittiin yhtenäistämään ympäristöasioiden käsittelyä sekä selkeyttämään työnjakoa. Uudistuksen myötä uusiin ympäristökeskuksiin keskitettiin huomattavasti päätösvaltaa. Nyt uudet viranomaiset suunnittelevat, konsultoivat, ohjaavat, valvovat ja käyttävät jopa tuomiovaltaa lupaviranomaisina virkatoimiaan tehostaakseen. Yksityisellä sektorilla monopolisoitumista pidetään uhkana. Viranomaistoiminnassa vallan käytön keskittymistä ei välttämättä vielä koeta meillä samalla tavoin ongelmallisena, vaikka aihetta olisikin.

Uudistuneen ympäristöorganisaation vallankäytön täyttymyksenä voidaan pitää Suomen alueellisten ympäristökeskusten esitystä Suomen Natura 2000-verkostoksi. Ennen hankkeen julkistamista asiaa valmisteltiin ympärisökeskusten, metsähallituksen ja ympäristöminnisteriön yhteistyönä. Seuraavassa vaiheessa alueelliset ympäristökeskukset käynnistivät lukuisia EU:n Life-projekteja maamme eri osissa. Edullista EU-Life rahaa lobattiin kuntiin kuin valuuttaluottoja aikanaan. Pelkästä rahoituksesta projektissa ei kuitenkaan ollut kyse. Lifeproejktisopimuksin sopimuspuolet sitoutuivat toteuttamaan projekteja komission valvonnassa. Poikekusetta Life-projektien päätavoitteena oli kohdealueiden liittäminen valmisteilla olevaan Natura 2000-luonnosuojeluverkkoon. Projektien kautta saadun Life-rahan määrä jäi hankkeisiin nähden pieneksi (koko maassa 45 milj. FMK). Projektien avulla Natura 2000-verkostoon kiinnitettyjen alueiden koko on sen sijaan ollut hämmentävänkin suuri.

Kysymyksenalaiseksi jääkin se, sitoivatko ympäristöviranomaisemme kätensä jo hankkeen valmisteluvaiheessa Natura 2000-aluerajauksiin siten, että viranomaisten kyky harkita puolueettomasti ja objektiivisesti lopullista alue-esitystä olisi alentunut? Joka tapauksessa ympäristöviranomaisten "oma esitys" Suomen Natura verkostoksi muotoutui mittasuhteiltaan Euroopan suurimmaksi jo ennen maanomistajien kuulemista.

Keski-Pohjanmaan ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000 suojelualueen perustamiseen Rahjan saaristoon. Himangan kunnanhallitus päätti olla osallistumatta hankkeen toteuttamiseen (Khall 122 §/14.5.1996) katsoen, että hankkeeseen voidaan osallistua myöhemminkin mikäli siitä arvioidaan olevan konkreettista hyötyä kunnalle ja kuntalaisille. Kalajoen kunnahallitus sen sijaan päätti (Khall 138 §/22.4.1996) sitoutua ympäristökeskuksen esittämään Life-projektiin. Hankkeen eteenpäinviemiseksi ympäristökeskus laati EU:n komissiolle projektihakemuksen (Life-Nature applidation forms for 1996), jossa proejktin päätavoitteeksi vahvistetaan hakemuksessa mainittujen alueiden liittäminen Natura 2000-suojeluverkostoon sekä suojelun toetuttaminen koko projektialueella. Projektialueeksi hakemuksessa määritellään koko Rahjan saaristoalue, Siiponjokisuu ja Kallan saaret yksityisten maanomistajien maa- ja vasialueet mukaan luettuna.

Kalajoen kunnanhallitus on ilmoittanut, ettei se ole sitoutunut hankkeseen siltä osin, kuin se koskee yksityisten maanomistajien maita taikka Kallan itsehallintoaluetta. Tältä osin on syytä tarksitaa se, onko Keski-Pohjanmaan ympäristöeksuksen Life-projektihakemukseen merkitty Kalajoen kunnanhallituksen rajausvaatimukset ja nonko niitä kunnan toimesta saatettu asianmukaisesti ympäristökeskuksen tietoon? Mikäli taas ympäristökeskus on ollut tietoinen Kalajoen kunnan rajauksista osallistumiseensa, lienee selvää, ettei Kalajoen kuntaa voida velvoittaa osallistumaan hankkeen rahoitukseen sellaisilla alueilla, missa kunta ei ole halunnut hankkeeseen edes sitoutua.

Viranomaisten Natura esityksen mutoon vaikuttavat myäs muut, kuin puhtaat luonnonsuojeluintressit, Sivuintressesitä yksi merkittävimmistä lienee yksityistyneen metsähallitusken tarve saada hallintaansa kaikki merkittävät luontokohteet, joilta käsin virkistysbisnestä tulevaisuudessa harjoitetaan. Paikallisten ihmisten mielipiteet ja oikeudet, viime kädessä jopa jokamiehenoikeudet pyritään sivuuttamaan suojeuperusteisiin vetoamalla sellaisillakin alueilla, joilla välittömiä luonto- ja lintudirektiivin suojelutoimia ei määrättäisikään voimaan.

Ympäristöviranomaisemme pyrkivät väittämään, että Natura 2000 hanketta on valmisteltu ja viety viranomaistemme toimesta eteenpäin laillisin keinoin ja, että maanomistajia olisi kuultu asianmukaisesti. Viranomaistemme väitteille ei läyy toistaiseksi katetta. Ympäristöviranomaiset eivät ole perustelleet alue-eistystään siten, että maanomistajat voivat ottaa esitykseen perustellusti kantaa. Suomella ei ole minkäänasteista velvoitetta vaarantaa oikeusvaltiona kansalaistensa perusoikeuksia viranomaistoiminnassaan. Euroopan Unionin jäsenvaltionakin Suomella on yhä oikeus päättää itse ympäristönsä suojelutasosta sekä velvollisuus noudattaa hyvää hallintotapaa kaikessa viranomaistoiminnassaan.

Erityisesti Rahjan saaristoalueen ja Kallan saarten naturakytkennöistä ei ole toistaiseksi saatavissa riittävästi tietoa. Kuntalaisten luottamus viranomaistomintaa ja jopa kunnan edustajien toimintaa kohtaan on koetuksella. Käsitykseni mukaan Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus on sitoutunut Rahjan saaristoalueen Life-rahotiussopimuksessa muun muassa tiedottamaan prjektista ja sen ykistyiskohdista avoimesti yleisölle ja eteenkin paikallisille ihmisille. Esittäisinkin, että ympäristökeskus hoitaa myös tiedotustehtävänsä ja julkaisee paikkakunnalla yleisesti julkaistavassa lehdessä selvityksen siitä, mitä alueita Life-projektiin on Kalajoen ja Himangan kuntien alueelta esitetty sekä onko Kalajoen kunta velvollinen osallistumaan proejktin rahoitukseen myös yksityisten maanomistajien alueilla ja Kallan saarilla mahdollisesti toteuttavin osin? Selvityksillä on vieläpä kiire, sillä mikäli Kalajoen kunnanhalitus on jo keväällä 1996 sitounut Rahjassa laajaan Naturaan, ovat samat henkilät mitä ilmeisimmin esteellsiä osallistumaan asian käsitten jatkovaiheisiin. Eritysien mielenkiintoista olisi myös kuulla siitä, miksi Life-projektin kaltaisia lopullsiin Natura aluerajauksiin liittyviä proejktihankkeita käynnistetään asian valmisteluvaiheessa ja kuuluisiko yleensäkään ympäristökeskuksen virkatoimiin ko. projektien vetäminen? Mielestäni ei, koska virkamiesten puolueettomuus vaarantuu. Mielenkiintoista olisi kuulla metsähallituksen kaavoituskatsaus Rahjan saaristoalueelta. Yksityisille maanomsitajille ei sen sijaan taida juurikaan rakennusoikeutta herua.

Luonnonsuojelun merkitys ja painoarvo ei laske, jos sitä toteutetaan sivistyneesti ja kansalaisten perusoikeudet toteuttaen. Koska Suomen viranomaiset eivät ole ehtineet valmistella alue-esitystään riittävästi, tulisi Suomen hallituksen viimeistään poistaa alue-esityksestään Euroopan Unionin komissiolle ne yksityisten maanomistajien alueet, joiden osalta maanomistajille ei ole esitetty perusteltuja tilakohtaisia syitä Naturaa liittämiselle ja jotka ovat esitystä osaltaan vastustaneet.

Timo Nikula
varatuomari, Oulunsalo

Natura 2000 ja Life-rahoitus

2009-04-21T18:11:00.005+03:00

Huom. Itsehallinnon omaavat Kallan karit ( Maakalla) mukana Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemuksessa. Kuva rahoitushakemuksen liitteestä.

Olen kritisoinut voimakkaasti Rahjan saariston Natura-Life rahoitushanketta. Olen tehnyt asiasta rikostutkintapyyntöjä ja kanteluja laillisuusvalvojille sekä valtuustoaloitteen asioiden selvittämiseksi. Kaikki on ollut turhaa, sillä Suomessa Natura on vaiettu valtiosalaisuus. Tiedän varmasti olevani oikeassa ja viranomaiset ovat vuorenvarmasti väärässä. Mielestäni varatuomari Timo Nikula on tuonut kirjoituksessaan asian perusteellisesti, oikein ja lainmukaisesti esille. Lainaan varatuomari Timo Nikulan kirjoitusta:

Suomen ja EU:n liittymissopimus (EU-sopimus) astui voimaan 1.1.1995. Samalla tulivat voimaan Suomea jäsenvaltiona velvoittavat yhteisöoikeuden säännökset (EY-oikeus), yhtenä niistä ns. Habitaattidirektiivi eli Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. Direktiivi edellyttää jäsenvaltiolta mm. sitä, että jäsenvaltio ryhtyy toimiin selvittääkseen kansallisella alueellaan olevat "yhteisän tärkeäksi päättämät alueet" asianmukaisia tieteellisiä menetelmiä käyttäen. Uutena jäsenvaltiona Suomen velvollisuutena oli siten edistää osaltaan unionin yhteistä tavoitetta eli erityisten suojelutoimien alueiden yhtenäisen eurooppalaisen ekologisen verkoston = Natura 2000 perustamista.

Habitaattidirektiivi sisältää selkeät määräykset myös siitä, miten jäsenvaltion on toimittava osaltaan verkoston perustamiseksi. Direktiivin 4 artiklan mukaan "jokaisen jäsenvaltion on laadittava liitteessä III ( 1 vaihe) vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellisen tietämyksen perusteella luettelo alueista, josta ilmenee miten liitteen I luontotyyppejä ja liiteen II luontaisia lajeja sen kansallisella alueella olevilla alueilla on". Tämän tehtävän suorittamiselle direktiivi asettaa määräajan. Luettelo on ko. artiklan 2 momentin mukaisesti tomitettava komissiolle kolmen vuoden kuluessa direktiivin tiedoksiantamisesta yhdessä kutakin aluetta koskevien tietojen kanssa. Suomen osalta asetettu määräaika hankkeen 1. vaiheen osalta päättyi 31.12.1997.

Habitaattidirektiivin 4 artiklan mukaisesti tämän jälkeen käynnistyy 2. vaihe, jonka aikana alueet sekä niillä toimeenpantavat suojelutoimet vahvistetaan ja toimeenpannaan lopullisesti koko yhteisön tasolla ja valvonnassa. Tämä vaihe on suoritettava kuuden vuoden kuluessa 1. vaiheen päättymisestä.

Natura 2000 1. vaihe Suomessa

Suomessa Natura 2000 verkostoehdostuksen (1. vaihe) valmistelu alkoi marraskuussa 1994. Jo tätä ennen Suomessa oli aloitettu tulevan yhteisäoikeuden ja Suomen sisäisen lainasäädännön laaja yhteensovittamistyö ympäristöoikeuden alalla. Tämän tuloksena ympäristöhallintomme organisaatio muuttui. 1.3.1995 voimaantulleen ympäristöhallintolain mukaisesti siten, että ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen ympäristökeskus sekä 14 alueellista ympäristökeskusta. Samalla lakkautettiin vesi- ja ympäristöhallinnon piiriorganisaatio kuten myös lääninhallitusten ympäristöyksiköt, joiden virka- ja työsopimussuhteinen henkilöstö siirtyi lain voimaantullessa ympäristökeskusten henkilöstöksi.

Vaiheen 1. toteuttaminen tapahtui Suomessa virkamiestyönä ympäristöministeriön johdolla. Käytännön valmistelutyö toteutettiin ympäristöministeriön ja ympäristökeskuksen alueellisissa ympäristökeskuksissa (14) virkamiestyönä vuosien 1996 ja 1997 aikana. Suomen alue-esitys valmistui keväällä 1997 ja esitys julkistettiin esityksen yleisen kuulemisen 7.4.-6.6.1997 yhteydessä.

Suomen esitys Natura-alueiksi (vaihe 1) valmistui etenkin alue-esityksen laajuus huomioon ottaen huomattavan nopeasti. Esitystä kohtaan on esitetty monenlaista kritiikkiä. Maanomistajat ova arvostelleet erityisesti sitä, ettei Suomen alue-esitys ole perustunut EU-oikeuden edellyttämään vahvistettujen perusteiden ja asianmukaisen tieteellsien tietämyksen perusteella laadittuun luetteloon niistä alueista, joilla direktiivin luontotyyppejä ja lajeja todella esiintyy.

EU:n Life-rahoitus

EU:n life-rahoitusväline on Union jäsenvaltioille tarjoama rahoitusmahdollisuus, jolla tuetaan Natura 200 alueilla toteutettavia luonnonsuojeluhankkeita. Life-rahoitusta ei ole tarkoitettu käytettäväksi hankkeen 1. vaiheessa, ellei ole täysin selvää, että ne alueet, joille rahoitusta haetaan tullaan myös liittämään lopullisesti Natura verkostoon. Life-rahoituksen liittyminen 2. vaiheeseen käy hyvin ilmi Habitaattidirektiivin 8 artiklan 1. kohdasta:

"Samalla kun jäsenvaltiot (Suomi) toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisän yhteisrahoitustarpeesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdassa aiheutuvat velvoitteet."

Habitaattidirektiivin 6 artiklan 1 kohta säätää:

"Jäsenvaltioiden (Suomi) on toteutettava erityisten suojelutoimien alueilla tarvittavat suojelutoimenpiteet ja laadittava tarvittaessa tarkoituksenmukaisia käyttösuunitelmia, jotka koskevat eritysiesti näitä alueita tai jotka sisältävät muunlaisia käyttösuunnitelmia, sekä tarpeellisia lainsäädännöllisä, hallinnollisia tai sopisumusoikeudellisia toimenpiteitä, jotka vastaavat liitteen I luontotyyppien ja liitteessä II esitettyjen lajien ekologisia vaatimuksia alueilla".

Suomen ympäristöviranomaiset päättivät kuitenkin ottaa Life-rahoitusvälineen käyttöön eräissä kohteissa jo 1. vaiheessa. Rahjan saariston osalta tämä tapahtui ilmeisesti jo keväällä 1996, jolloin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus laati komissiolle rahoitusanomuksen, jossa Life-rahaa haettiin koko Rahjan saaristoalueelle sekä sitouduttiin sisällyttämään koko projektialue myöhemmin komissiolle jätettävään Suomen alue-esitykseen. Ratkaisu koko Rahjan saariston liittämisestä Natura 2000 verkostoon tapahtui siten käytännössä jo keväällä 1996. Tämä kytkentä on jätetty tietosiesti ilomoittamatta alueen asukkaille ja maanomistajille.

Sitouduttuaan ilmoittamaan koko Rahjan saaristoalueen Natura verkostoon jo keväällä 1996 osana Life-rahoitusmenettelyä, eivät ympäristökeskuksen viranoamiset ole enää kyenneet käsittelemään puolueettomasti maanomistajien muistutuksia eikä lopullisia alue-esityksiä. Menettely on osaltaan johtanut siihen, että alueen ympäristökeskusken virkamihet menettivät jo vuonna 1996 lopullisesti mielenkiintonsa varsinaiseen tehtäväänsä eli sen selvittämiseen, millä alueilla suojelun tarpeessa olevia lajeja ja luontotyyppejä todella esiintyi.

Life-rahoitusta ei olisi tullut hakea kuin niille alueille, joiden omistajat halusivat luovuttaa maa- ja vesialueensa Natura verkostoon. Muilta osin viranoamiset ovat ylittäneet toimivaltansa ja syyllistyneet vähintäänkin virkavelvollisuuksien rikkomiseen ja mahdolliseen virkavirheeseen.

Ouliussa 5.4.1999 Timo Nikula asianajaja Oulunsalo

Poliisineuvos Veikko Autereen lausunto

Rahjan saariston Natura Life-rahoitushakemukseen on sisällytetty myös itsehallinnon omaavat Kallan karit. Ympäristökeskuksen virkamiehillä ja Kalajoen kunnan johotavilla virkamiehillä ei ole ollut oikeutta laittaa itsehallinnon omaavia Kallan kareja Natura 2000 verkostoon eikä Natura Life-rahoitushakemukseen.

Näin poliisineuvos Veikko Autere: Kallankarien itsehallinto perustui aikanaan laintasoisena annettuun määräykseen eli "Kuninkallisen Majestetin uudistetu Hamina Ordningi eli Laki", Annettu Stockholmissa Neuvo Kammarissa sinä 24 p:nä Tammikuutta 1771". Kallankarien itsehallinto perustuu siten aivan eritysitä historiallista arvoa omaavaan laintasoiseen määräykseen, jonka tarkoituksena on ollut kalastuselinkeinon turvaaminen kalasatamilla. Annettua ja säädettyä itsehallintoa on myös toteutettu Kallankarien koko historian ajan aivan tähän päivään saakka mainittuun "ordningiin" perustuen. Siten itsehallinon perusteena oleva "laki" ei ole käyttämättömäänä vanhentunut. Mikäli Kallankarit liitetään Natura 2000-ohjelmaan, niin direktiivin 92/43 EEC 14. artiklan mukaan Natura-aleuilla liikkuminen voidaan kieltää. Jos kieltopäätöksen antaa jokin muu taho, kuin Kallankarien itsehallintoelimet esim. metsähallitus tai ympäristöviranomainen tai eurobyrokraatti, niin rajoittaa kieltopäätös olennaisesti karien käyttöä ja siten itsehallintoa, Koska itsehallinto on määritelty laintasoisella määräyksellä, niin ei karineuvosto voi luopua lain perustamasta itsehallinnosta, tai tehdä sellaisia sopimuksia, jotka rajoittavat taikka vähentävät karin itsehallintoa.

Seison sanojeni takana eli lähteen saa kyllä ilmoittaa kyselijöille.

Poliisineuvos Veikko Autere

Valituksen perustelut

2009-04-19T06:08:00.007+03:00

Ympäristöministeriö omalla tiedotteellaan todistaa Naturan virheellisen valmistelun. ( Huom jos teksti ei näy, napsauta kuvassa olevaa tekstiä niin saat sen näkymään selvästi luettavana)

Varatuomari Timo Nikula perusteli Korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa asioita näin:

Valittaja katsoo, että valituksenalaista päätöstä valmisteltaessa, siitä valittajaa kuultaessa ja päätöstä annettaessa on loukattu valittajalle kuuluvia Suomen hallitusmuodon 16 a §:ssä (17.7.1995/969) tarkoitettuja perusoikeuksia, joiden mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hallitusmuodon 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun rippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.

Edelleen valittaja katsoo, että valituksenalaista päätöstä valmisteltaessa, siitä valittajaa kuulutaessa ja päätöstä annettessa on toimittu vastoin hyvää hallintotapaa sekä poiketen hallintomenettelylain nimenomaisista määräyksistä:

1. Hallintomenettelylain 10 § 6 kohta - valittajan asiaa on käsitelty viranomaisen toimesta, jonka puolueettomuus on erityisistä syistä johtuen vaarantunut. (5.) Asianomaisten kuulemisvaiheen 7.4.-6.6. 1997 johdosta valittajan ympäristöministeriölle osoittama muistutus käsiteltiin virheellisesti Rahjan saariston alue-ehdotuksen valmistelusta käytännössä vastanneeessa Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskuksessa, jonka esteelliset virkamiehet eivät ole voineet käsitellä objektiivisesti ja puolueettomasti valittajan asiaa sen enempää kuin muistutustakaan sen vuoksi, että he olivat jo ennen muistutusten käsittelemistä sitoutunueet erikseen Euroopan Union komissiolle tehdyssä ja 23.9.1996 mainitun ympäristökeskuksen päällikön Päivö Tokolan allekirjoittamassa ja komissiolle toimittamassa Life-rahoitushakemuksessa sisällyttämään sanotussa hakemuksessa määritellyn Life-projektialueseen, johon myös valittajan osoittama alue on sisältynyt, sellaisenaan myös loppulliseen Natura 2000 alue-esitykseen. Erityisen merkittäväksi käytetyt Life-rahoituksenehdot muodustuvat Natura-alueen rajauksiin liittyen siitä syystä, että vuonna 1996 ympäristökeskuksessa Life-projektialue määriteltiin koko Rahjan saaristoalue ja myös valittajan tilan käsittäväksi alueeksi. Tämän lisäksi valittajan luottamus alueensa ympäristökeskuksen viranhaltijoiden kykyyn harkita Natura-aluerajauksia on muista jäljempänä valituskirjelmässä ilmoitetuista syistä alentunut.

2. Hallintomenetttelylain 12 § - viranomaisten selvityspyynnöissä ei ole mainittu siitä, mistä seikoista selvitystä olisi eritysiesti esitettävä.

3. Hallintomenettelylain 15 § - aisianosaisena valittajalle ei ole annettu sellaisia selvityksiä, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa asian ratkaisuun, mistä johtuen valittaja ei ole voinut asianmukaisesti edes vastata, minkä vuoksi varsinaista kuulemista ei voida katsoa lainkaan tapahtuneeksi

4. Hallintomenettelylain 15 § 4 kohta - valittajalle ei ole annettu tietoa niistä tutkimuksista eikä tutkimustuloksista, joiden mukaan hänen alueella esiintyisi erityisen suojelun tarpeessa olevia kasvi- ja eläinlajeja.

5. Hallintmenettelylain 22 § - asian valmisteluun liittyy asiakirjoja mm. Liferahoitusehdot, joita ei ole ollut mahdollisuus saada suomen kielisinä kappaleina.

6. Hallintomenettelylain 23 § - valituksenalaisessa päätöksessä ei ole ilmoitettu sitä, mihin valittaja on asianosiasena oikeutettu ja velvoitettu

7. Hallintomenettelylain 24 § - valituksenalainen päätös on perustelematon.
Päätös on perustelematon, koska päätöksestäö ei käy millään tavalla perustellusti ilmi sitä, mitä direktiivissä tarkoitettuja eläin- tai kasvilajeja valittajan maa-alueella esiintyy sekä tulevatko valittajan tilaa koskemaan sekä SPA-alueit että myös SCI-alueita koskevat suojelutoimet, vaikka selvitystä alueen SPA-luonteesta ei ole esitetty missään yhteydessä. Päätöksessä suojeluperusteeksi on eistettu koko Rahjan saaristonnatura-alueelle molempia suojeluperusteita. Alue käsittää yli 8000 hehtaaria maa- ja veisalueita. Tätä tarkemman suojeluperusteita ei ole esitettty, perusteltu tai yksilöity. Tästä johtuen valittajakaan ei voi tietää, millä perusteella ja minkälaisin suojeluvaikutuksin hänen alueensa esitykseen sisältyy.
Valittaja ei voi mitenkään hyväksyä sitä, että hänelle pyynnöistä huolimatta ole esitetty selvitystä siitä, millä perusteilla hänen alueensa esitetään liitettäväksi verkostoon.
Kahden EU-tuomioistuimen päätöksen mukaan, ns. Santonan ja Lappei Bankin päätökset, jäsenvaltioiden ja siten myös Suomen on käytettävä Natura-alueita valittaessa ja rajattaessa biologisia kriteereitä Luontodirektiivin III ( vaihe 1.) mukaisesti. EU-tuomioistuimen mukaan luontodirektiivin yhteyteen soveltumattomat argumentit eivä saa vaikuttaa Natura.alueiden muodostamiseen.
Valittajan vakaan käsityksen mukaan hänen maa-alueillaan ei ole minkäänlaista ornitologista arvoa tikka perustetta SPA-alueena Natura verkostoon liitettäväksi.

Asian käsittelyssä tapahtuneita virheitä

1. Valittajaa taikka hänen edustajaa ei ole kuultu eikä tämä ole voinut osallistua millään tavalla asian siihen valmisteluvaiheeseen, jossa Suomen ympäristöviranoamaisten valmistelema ehdotus Suomen Natura 2000-verkostoksi on valmisteltu, julkaistavaksi 7.4.1997 asianomaisten kuulemista varten.

2. Alue-ehdotuksen valmistelua johtanut Suomen ympärisöministeriö ei ole kuullut valittajaa, tämän edustajaa eikä edes maanomistajia koskevaa järjestöä asian valmisteluvaiheessa, Ensimmäinen maataloustuottajia ja siten osin maanomistajia koskeva ministeriön lausuntomenettely käynnistettiin vasta 7.4.1997 eli alue-ehdotuksen valmistelun ja julkaisemisen jälkeen.

3. Viranomaistyönä valmisteltu mainittu ehdotus ei ole ollut olennaisilta osiltaan valittajan nähtävänä aisanmukaisesti, koska kuultavassa materiaalissa ei ole yksilöity ehdotukseen sisältyviä yksittäisiä maatiloja taikka tiloja siten, että ne olivat ehdotuksesta yksiselitteisesti ja vaikeuksitta havaittavissa.

4. Kuultavassa materiaalissa ei ole yksilöity eikä mainittu tila- eikä maanomistajakohtaisesti asian ratkaisun kannalta olennaisia luonnontiteellsiä EU:n luoto ja/taikka lintudirektiivissä ( neuvoston 92/43/ETY ja 79/409/ETY) säädettyjä kriteereitä eli syitä ja perusteluita, joiden mukaan valittajan tila olisi sisällytettävä Suomen alue-ehdotukseen Kalajoen Rahjan saaristossa.

6. Ympäristöministeriölle osoitettua valittajan muistutuskirjelmää ei ole toimitettu asianmukaisesti asia käsitelleelle ministeriölle, vaan sen sijasta alueelliselle ympärisökeskukselle, jossa valittajan muistutuskirjelmästä on yhdessä satojen muiden muistutusten kansa muotoiltu virkamiestyönä erillinen muistiolomake, joka on ilmoitettu mininisteriöön toimitetuksi. Erikoista menetelyä, jossa osa ja mahdollisesti jopa kaikki valittajan alkuperäiset muistutusvaatimukset ja perusteet on jätetty kuulmeismenettelun tarkoituksen vastaisesti ministeriölle toimittamatta, on perusteltu yksinomaan asian viranomaiskäsittelyn helpottamisella.

7. Asian valmisteluvaiheen asiakirjoista, ympäristöministeriön tiedotteista sekä itse valtioneuvoston 20.8.1996 perusteluistakin ilmenee se, ettei Natura 2000 verkostoon kuulumiselle säädettyjä direktiiviperusteita ole sovelettu Suomen alue-ehdostusta laadittaessa sellaisenaan. Niiden sijsta alueiden ja myös valittajaa koskevin osin tämän tilan liittämistä verkostoon on perusteltu lähinnä tilan kuulumisella kansalliseen rantojensuojeluohjelmaa, jola viimeksimainituilla ei ole mitään toellista yhteyttä rantojensuojeluohjelmaan valittajan alueiden määrättämisen jälkeen säädettyihin ja voimaan astuneisiin EU-direktiivieihin

8. Ensimmäisen kuulemisvaiheen jälkeen ympäristöministeri päätti täydentää Natura-alue-ehdotusta lisäämällä ja liitämällä siihen uusia aleuita sekä myös yksilöimällä alueiden liittämisperusteita. Ehdotetuista muutoksista kuultiin vain lisättyjä asianosaisia 20.1.-20.2.1998, vaikka ehdotutetu muutoksen täsmennyksineen olisivat saattanee olla oikeudelliselta merkitykseltään asiaan vaikuttavia kaikille maanomistajille. Näin sen vuoksi, että esitetyt muutokset ja täsemennykset ovat saattaneet vaikuttaa muidenkin maanmomistajien alueiden liittämisperusteisiin. Mikäli mainittuja muutoksia tai täsmennyksiä on toteutunut Rahjan saaristossa, on myös valittaja jäänyt kuulematta.

9. Valittajalle ei ole vastattu asianmukaisesti eikä yksilöidysti edellä kohdasa 6. mainittuun muistutuskirjelmään. Ympäristökeskuksen valittajalle toimittamassa valittajan tilan liittämistä Natura verkostoon ei ole käsitelty yksilöidysti eikä siten, että tilan verkostoon liittämisen perusteet kävisivät siitä ilmi. Valittaja liittaa muistutukseen saamansa vastineen kirjalliseksi todisteeksi siitä, kuinka yksilöimättömiä ja perustelemattomia sekä jopa täysion virheellisiin tietoihin perustuen hänenkin tilansa on verkostoeistykseen liitetty

10. Vaikka valittajalle on ilmoitettu mahdollisuudesta jättää vielä erillinen huomatus ympäristökeskuksen vastineeseen ( edellä kohta 9.) ei tätä valittajan jättämää huomtusta ole voit ottaa asianmukaisesti huomioon valtioneuvoston päätöstä valmisteltaessa eikä päätöstä perusteltaessa, koska 20.8.1998 valtioneuvoston istuntopäivänä suurin osa maanomsitajien huomautuksista oli vielä eri puolilla Suomen alueellisissa ympäristökeskuksissa viranomaisten työpöydillä ilman, että niistä olisi saatu laadittua asiallisia vastineita taikka tietoja valittajalle. Tämän vuoksi on perusteltua syytä olettaa, ettei ympäristöministeriö eikä valtioneuvosto ole voineet ottaa myöskään lopullisessa päätöksenteossaan huomioon kaikkia valittajan asiassaan esittämiä vaaimuksia eikä väitteitä

11. Valittajan yhdenvertaisuutta EU-kansalisena on loukattu, koska Suomessa yhteisöoikeuden määrämä Natura-verkostoon liittämisen valintaperusteita ei ole noudatettu

12. Suomen alue-ehdotusta laatineet viranomaiset ovat laiminlyöneet luontodirektiivin edellyttämän arviontitehtävän alueiden suhteellisesta merkityksestä kullekin liitteessä mainitulle luonto- ja lajityypille, Luontotyyppien lajia eikä määrää ole direktiivin liitteen III mukaisesti verrattu tieteellsin menetelmin nähden levinneisyysalueiden kokonaismäärään eikä myöskään muihin Natura-alueisiin Suomessa, minkä vuoksi alueiden edustavuuden määrättäminen on jäänyt kokonaan tekemättä ja mistä johtuen Suomen alue-esitys on muodostunut poikkeuksellisen laajaksi ja pääosin kuin myös valittajaa koskevin osin direktiivin varsinaisen tarkoituksen vastaiseksi.

13. Suomen alue-ehdotuksen laatimisessa on käytetty yksilöimättömästi sellaisia luontodirektiivin liitteen I ja II luontotyyppejä, jotka eivät olleet voimassa olevaa oikeutta ennen 27.10.1997, jolloin ko. luontotyypit hyväksyttiin Euroopaqn yhteisöjen neuvostossa Suomen viranomaisten esityksestä.

14. Suomen alue-esitykset Natura-alueiksi perustuivat vanhoihin pääasiassa 1970-luvulta ja jopa 1960-luvulta peräsin oleviin keskivedenkorkeuksiin perustuviin karttoihin, jotka eivät anna oikeaa kuvaa alueista. Varsinkin valittajaa koskevin osin virhemarginaalit ovat suuria, koska valittajan maa-alueet sijaitsevat Perämeren voimakkaimmalla maakohomaisalueella ja jokien suistovaikutuspiirissä sekä vielä muutoinkin matalilla rannikkoalueilla, minkä vuoksi rantaviivan, rantaniittyjen- ja peltjoen muodot ovat muuttuneet monilta osin täysin valmistelussa käytettyihin karttatietoihin verrattuna.

15. Natura-valmistelussa tila- taikka asianosaiskohtaisesti verkostoon liitettäväksi esitettyjä alueita ei ole tallennettu, yksilöity eikä merkitty mitenkään muutoin kuin edellä kohdassa 14 mainittuihin vanhoihin karttoihin. Valittajalle karttaa ei ole asian valmistelun yhteyessä toimitettu. Alueellisissa ympäristökeskuksissa nähtävän olleet kartat taas ovat olleet mittakaavaltaan niin suuria, ettei valittaja ole niiden perusteella voinut vaikeuksitta todeta sitä missä alue-esitysken rajat tarkkaan ottaen kulkevat

16. Alue-esityksessä ei ole otettu huomioon voimassa olevan kalastuslain 16.4.1982/286 ammattikalastuksen harjoittamiseen liittyvissä 21 ja 22 §:ssä säädettyjä ammattikalastajan elinkeinon harjoittamiseen kuuluvia perinteisiä oikeuksia. Vaittaja on ammattikalastaja ja valituksenalaisella Saukkokallion tilalla sijaitsee valittajan käytössä oleva laissa tarkoitettu kalastustukikohta. Koska tilan Kappelinrannan osan liittämisen Natura suojelu-alueeseen ei ole EU-oikeuden edellyttämiä syitä esitys tulee poistaa myö valittajan ammatille ja elinkeinolle vahingollisena.

Valitus Korkeimmalle hallinto-oikeudelle Natura-asiassa

2009-04-13T14:40:00.013+03:00

Natura-asiaa ei ole vielä lopullisesti ratkaistu. Itsekin olen joutunut tekemisiin asian kanssa. Pyynnöstä selvitin asiaa, koska poliisi kieltäytyi tutkimasta asiaa. Minut haastettiin asian johdosta oikeuteen ja tuomittiin Rovaniemen hovioikeuden päätöksellä kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Minulta katkaistiin starttirahan maksaminen, kun selvitin Natura-asioita. Ilmoitin starttirahan katkaisemisesta tyytymättömyyteni ja työvoimatoimiston johtaja haastoi minut oikeuteen kunnianloukkauksesta. Samainen työvoimatoimiston johtaja oli nimitellyt erästä työnhakijaa poliittiseksi roskaläjäksi. Työvoimatoimiston johtajan asianajaja Tapani Takala vaati minulle ehdotonta vankeusrangaistusta. Tästä on kysymys:

Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/menettik-kallan-karit-itsehallintonsa.html

Selostus oikeuskäsittelystä

Erikoinen isänpäivä - tapon yritys
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/erikoinen-isnpiv-tapon-yritys.html

Rovaniemen hovioikeuden päätös - asiakokonaisuus
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=305

Esimerkkinä otteita valituksen alaisesta päätöksestä Naturasta
Suomen valtioneuvoston 20.8.1998 antama päätös Euroopan yhteisön Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä valtioneuvoston pöytäkirjan asiakohdan 43 kohdalla.

Vaatimukset
Valittaja pyytää kunnioittaen, että korkein hallinto-oikeus valituksen tutkittuaan
1. kumoaa valtioneuvoston päätöksen 20.8.1998 valtioneuvoston pöytäkirjan asiakohtaan 43 liittyen Euroopan yhteisön Natura 2000-verksoton Suomen esityksen hyväksymisestä siltä, osin, kuin päätös koskee valittajan omistaman tilan Saukkokallio 17:2 Kalajoki, Rahjan liittämistä kyseiseen verkostoon Kalajoen Rahjan saaristoon kuuluvana perustelemattomana, yksilöimättömänä sekä virheellisenä ja poistaa mainitun tilan esityksestä,
taikka vähintäänkin
2. kumoaa valituksen alaisen päätöksen vaadituilta oson menettelyyn sisältyvien virheellisyyksien johdosta sekä palauttaa asian valittajaa koskevin osin uudelleen valmisteltavaksi asiaan kuuluvalla tavalla,
sekä
3. kumoaa ja poistaa sanotun valtioneuvoston päätöksen siltä osin, kun sen liiteaineistossa on ilmoitettu valittajan omistama tila osana Rahjan saasirstoa Natura 2000 verkoston lisäksi Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevaan yhteissopimukseen (SopsS 12/80) perustuvaan Itämeren rannikko- ja merialueiden suojeluverkostoon,
sekä vielä
4. velvoittaa Suomen valtion korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3.666,00 markalla (sis. alv:n 22 %) laillisine viivästyskorkoineen asian päätöspäivästä lukien sekä valittajan henkilökohtaiset aisanhitokulut muilta valituksen alaisessa asiassa 5.000,00 markalla niinikään laillisine viivästyskorkoineen,
sekä
5. vapauttaa valittajan velvollisuudesta maksaa asiassa annettavasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä oikeudenkäyntimaksuna (1.000) markkaa.
Vaatimukset valittajaa koskevien asiakirjojen ja selvitysten esittämisestä

Edellä esittämänsä ohella valittaja vaatii,
- että valtioneuvosto taikka ympäristöministeriä sen puolesta velvoitetaan esittämään valittajalle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle seuraavat valittajan asiaa ja oikeutta koskevat asiakirjat ja selvitykset, jotka valittaja vaatii viipymättä nähtäväksi sekä mahdollisina kirjallisina todisteinaan tässä valitusasiassa esitettäväksi;
Natura-alue-esitysmateriaaliin sisältyvän ja luontodirektiivin määräyksissä tarkoitetun tieteellisen selvityksen siitä, mitä direktiivissä mainittuja eläin-, kasvi- ja luontotyyppejä valittajan tilan alueella esiintyy perusteena Saukkokallion tilan alueen liittämiselle SPA- ja SCI-alueena Natura verkostoon sekä,
Valittajan muistutuskirjelmän alkuperäisenä kuin myös sen perusteella ympäristöministeriölle muistutuksen perusteella toimitetut lomaketiedot siinä mudoossa kuin tiedot ovat olleet ministeriön käsiteltävänä lopullista alue-ehdotusta harkittaessa.
Vaatimus perustuu valittajan oikeuteen saada itseään koskevia tietoja asiassaan. Lisäksi KHO on antanut 1.7.1998 kaksi ratkaisua, joiden mukaan maanomistajalla on oikeus saada tieto Natura-aluetta koskevasta aineistosta.

Esitys EU:n tuomioistuimen lausunnon hankkimisesta

Koska valituksenalainen hallintoasia koskeeEU-oikeuden Suomea sitovien sääntöjen soveltamisalaa esittää valittaja, että korkein halllinto-oikeus hankkisi EU-tuomioistuimelta lausunnon siitä.
1. miten direktiivejä on tulkittava Natura-alueita prustettaessa ja
2. voidaanko yksityisen maanomistajan alueita liittää verkstoon vastoin tämän tahtoa osoittamatta samalla sitä, että liittämisen edelltykset täyttyvät myös maanomistajakohtaisesti sekä
3. ovatko Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan määräykset asiaosaisjulkisuudesta toteutuneet Suomen Natura verkoston valmisteluvaiheessa ja toimeenpannussa kuulemismenettelyssä.

Valituksen on laatinut varatuomari Timo Nikula. Valituksen perusteluihin palaan seuraavassa jutussani. Tässä yhteydessä kuitenkin totean, että julkisasiamies on tehnyt kannanoton, mikä on nyt pohjana EY-tuomioistuimen käsittelyssä. KHO ei pyytänyt ennakkoratkaisua. Nyt asialla ovat olleet aivan muut henkilöt.

Katso julkisasiamiehen ratkaisuehdotus http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Natura 2000 on direktiivin vastainen

2009-01-18T05:07:00.008+02:00

Natura 2000-verkoston tehtävänä on säilyttää luonnon monimuotoisuutta Euroopan Unionin alueella. Verkostoon on liitetty arvokkaita luontotyyppejä sekä suojelun tarpeessa olevien eläin- ja kasvilajien elinympäristöjä. Suomessa Natura 2000 valmisteltiin kehnosti ja direktiivin vastaisesti. Apulaisprofessori Pertti Eilavaara mielestä Naturan valmistelussa olisi pitänyt alusta lähtien ottaa huomioon myös muut kuin luonnontieteelliset ja -suojelulliset seikat. Perusteena on luontotyyppidirektiivin kakkosartikla, jonka mukaan taloudelliset, sivistykselliset, sosiaaliset ja paikalliset vaatimukset on huomioitava Naturan toteutuksessa. Apulaisprofessori Eilavaara laati aikanaan Lapin kunnille ja pohjoisille maakuntaliitoille oikeudellisen arvion Naturasta.

Natura esityksestä tehdyt 14 000 muistutusta kertovat Eilavaaran mielestä kansanvaltaisuuden puutteesta. Eilavaaran mielestä Suomi valitsi väärän Naturan tekotavan, kun Natura päätettiin tehdä hallintotyönä. Kansalaisten oikeusturvan kannalta olisi ollut parempi jos Naturasta olisi säädetty laki. Kun Natura syntyi hallintopäätöksenä niin siitä saattoi valittaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Syntyi tilanne, että Naturan perusteena olevaa luontotyyppi- ja lintudirektiiviä tulkitsi korkein hallinto-oikeus eikä eduskunta. Normaalisti direktiivien täytäntöönpanovalta kuuluu eduskunnalle. Valmisteluvalta Naturassa keskittyi ympäristöministeriölle.

Natura-ohjelma olisi voitu toteuttaa vaihtoehtoisesti lailla, jolloin päätösvalta olisi säilynyt eduskunnalla. Tällöin Natura-verkosto olisi ollut todennäköisesti huomattavasti suppeampi.
Natura-alueiden kuulemisvaiheessa Natura-alueiden perusteita ei kerrottu niin tarkasti kuin viranomaiselta normaalisti edellytetään hallintopäätöksiä tehtäessä. Natura-alueen perustelut olisi pitänyt esittää omistaja- ja tilakohtaisesti eikä vain alueittain. Yhdellä alueella saattaa olla useita maanomistajia. Maanomistaja on saattanut kuulla metsäpalstansa suojelusta naapurilta, joka on on lueskellut kunnan ilmoitustaulua.

Alueen Naturaan sisällyttämisperusteet ovat olleet usein kovin yleisiä. Perusteluissa saatetaan todeta, että alue suojellaan kahden kolmen lajin perusteella. Oikeus saada yksilöidyt perusteet kuuluu kuitenkin perusoikeuksiin. KHO:lla oli velvollisuus pyytää yhteisön tuomioistuimelta ennakkoratkaisua siitä, miten direktiivejä on tulkittava. Sitä KHO ei tehnyt.

Natura siirsi päätösvaltaa Suomesta EU-komissiolle. Kun komissio hyväksyi Suomen ohjelman, siihen kuuluvat alueet tulivat osaksi eurooppalaista oikeusjärjestystä. Kun nyt pyritään saamaan oikeutta asioissa niin tavallisella suomalaisella kansalaisella on vastassa Suomen hallintobyrokratia ja EU-komissio.

Merkittävää Natura-aluetta ei voi lakkauttaa kansallisella päätöksellä, vaan se vaatii aina EU:n komission päätöksen. Mielestäni on kansallista lyhytnäköisyyttä antaa luonnonvaroihin liittyvä päätös- ja valvontavalta komissiolle. Olen sitä mieltä, että Natura-ohjelma on sinänsä hyväksyttävä, mutta direktiivien mukaisesti noudatettuna.

Naturatutkija Markku Sahlstedtin elämäntyö

Maanviljelijä, naturatutkija Markku Sahlstedt on käynyt sotaa Natura-luonnonsuojeluverkoston valmistelua vastaan jo useita vuosia. Sen tuloksena Suomen Natura-hallinto on joutunut ahtaalle. Eräiden arvioiden mukaan Suomen tulkinta Natura-alueiden valintaperusteista on EU:n direktiivien vastainen ja näin koko Suomen Natura-päätös lepäisi laittomalla pohjalla. Eurooppaoikeuden asiantuntija, professori Pertti Eilavaara kutsuu tilannetta jo laillisuuskriisiksi ja on sitä mieltä, että kuka tahansa väärästä Natura-tulkinnasta kärsinyt voisi haastaa Suomen valtion vahingonkorvausoikeudenkäyntiin. Joutuuko Suomi purkamaan Natura-päätöksensä?

Natura - sinetöity valtiosalaisuus
http://www.yle.fi/mot/mb041129/kasikirjoitus.htm

Natura toi Alpit Espooseen
http://www.yle.fi/mot/mb060904/kasikirjoitus.htm

Natura laillisuuskriisissä
http://www.yle.fi/mot/mb260503/kasikirjoitus.htm

KHO - korkein hallituksen oikeus
http://www.yle.fi/mot/190301/kasis.htm

Natura seikkailu 2000
http://www.yle.fi/mot/090298/kasis.htm

Katso julkisasiamiehen ratkaisuehdotus http://curia.europa.eu/jurisp/cgi-bin/form.pl?lang=fi&newform=newform&Submit=Etsi&alljur=alljur&jurcdj=jurcdj&jurtpi=jurtpi&jurtfp=jurtfp&alldocrec=alldocrec&docj=docj&docor=docor&docop=docop&docav=docav&docsom=docsom&docinf=docinf&alldocnorec=alldocnorec&docnoj=docnoj&docnoor=docnoor&typeord=ALLTYP&docnodecision=docnodecision&allcommjo=allcommjo&affint=affint&affclose=affclose&numaff=C-362%2F06+P&ddatefs=&mdatefs=&ydatefs=&ddatefe=&mdatefe=&ydatefe=&nomusuel=&domaine=&mots=&resmax=100

Menettikö Kallan karit itsehallintonsa?

2008-11-20T16:40:00.005+02:00

Suomi kuului aikanaan Ruotsin valtakuntaan ja Ruotsi oli suomalaistenkin hallintokieli. Marraskuun 6. päivä on ruotsalaisuuden päivä. Kustaa II Aadolf kaatui Lutzenissä 6.11.1632. Kallan kareilla on itsehallinto Ruotsinvallan ajalta.

Kallan karit sijaitsevat vajaan 20 kilometrin päässä rannikolla. Siellä on ihmeellinen rauha ja siellä saa olla luonnon helmassa luonnon armoilla. Olen viettänyt Kallan kareilla yhden päivän ja yön. Se oli mieleenpainuva kokemus. Nukuin yön Kallan karien pappilassa.

Itse aloin kiinnostua Kallan karien itsehallinnosta, kun eläkkeellä oleva opettaja Matti Orell otti minuun yhteyttä ja kertoi, että Kallan karien itsehallinto on menetetty Rahjan saariston Natura Life-rahoitusratkaisussa. Matti Orell kuoli pari vuotta sitten. Ennen kurki kuoli kuin suo sulasi. Haminaoikeuden omistajana Matti pyrki saamaan selville Kallan karien itsenäisyyden tilan ja Natura-asian laittomuudet, mutta suomalainen oikeuskulttuuri ei antanut mahdollisuutta totuuden esille saamiseen. Laittomuudet ja mahdolliset rikokset on lakaistu maton alle poliittisten päättäjien siunauksella. Onko asiassa oikeuskansleri Paavo Nikulalla puhtaat jauhot pussissa? On syytä epäillä, että Nikulan omatunto ei ole puhdas tai jos se on puhdas niin silloin se on kokonaan käyttämätön.

Juridista taustaa

Kallan karien elämää säädeltiin tiukasti Ruotsin vallan aikaan. Kuria piti varsinkin kirkko. Kaarle XI:n holhoojahallitus antoi 1669 Hampne-Rättin, satamaoikeusasetuksen Suomen kalastuspaikoissa noudatettavaksi. Sen mukaan kalastajien oli käytävä joka sunnuntai kirkossa. Kolminkertaisesta laiminlyönnistä uhkasi karista karkotus. Maakallaan nousi kirkko, koska kalastajat olivat lainkuuliaisia ja jumalaapelkääviä miehiä. Kirkkorakennus oli melkoinen urakka, sillä puuttomalle karille oli kuljetettava kaikki rakennusaineet. Ensimmäinen kirkko valmistui 1680. Vajaan sadan vuoden kuluttua se kävi ahtaaksi. Kirkon 225 juhlia vietettiin viime vuonna 2005. Harmaaseen kahdeksankulmaiseen kirkkoon mahtuu jopa 250 ihmisistä. Penkit ovat hyvin tiheässä, ja niin kapeat, ettei kunnolla istumaan pysty. Alttaritauluna on pelkkä ikkuna.

Cunin:sen Maj:tin Uudistettu Hamina-Ordningi Eli Laki tuli voimaan 1771 ja koska sitä ei ole kumottu, se on voimassa vieläkin. Karikokous valvoo yhä järjestystä ja myöntää venekunnille hamina- eli satamapaikkoja. Kallan kareilla on myös 30 neliön pappila, johon on saatu mahtumaan kamari ja keittiö. Kamarin seinällä on valokopio Hamina Ordningista: Annettu Stockholmisa Neuvo Kammarissa sinä 24:pnä Tammi kuuta 1771.

Ulkokallaan on Maakallasta matkaa kolmisen kilometriä. Se on pienempi ja karumpi kuin Maakalla. Ulkokallassa on 13 metrin korkuinen majakka. Se on aika huonossa kunnossa. Rauhaa ja eksotiikkaa löytyy. Jos tuuli on tarpeeksi navakka, siellähän olet ja pysyt. Majakanvartioiden talo on kunnostettu matkailukäyttöön. Saunakin löytyy. Ulkokallan rumistukseksi on pystytetty Telen 55-metrinen masto majakan viereen.

Kallan karit ei ole liittynyt Euroopan Unioniin

Suomen EU-ministeriryhmän kokous on pidetty 14.2.1994 ja siitä on tehty pöytäkirja 4/94 18.2.1994 on julistettu salaiseksi. Pöytäkirjan mukaan kokoukseen osallistuivat pääministeri Esko Aho ja ministerit Salolainen, Haavisto, Norrback ja Kankaanniemi sekä avs. Sundbäck, op. Satuli, yj. Erickson, aop. Kosonen, tp.Kuosmanen, fn Aarnio, lsn. Jääskinen, ln. Halonen sekä eav. Huhtaniemi. EU-jäsenyysneuvottelussa esitetään, että ratkaisu koostuisi seuraavista elementeistä: 1. Kalastus, 2. Matkustajatuomiset, 3. Kuljetusyhteyksien turvaaminen 4. Kakkosasunnot ja 5. Ahvenanmaa, jonka osalta esitetään, että asia ratkaistaan Suomen position pohjalta.

Itsehallinnon omaavia Kallankareja ei ole esitetty liitettäväksi Euroopan Unioniin eikä sellaista pyyntöä Suomen hallitus ole esitettykään Kallankarien itsehallintoelimille, karikokoukselle ja karineuvostolle päätettäväksi. Näin ollen itsehallinnon omaavat Kallankarit eivät kuulu Euroopan Unioniin.

Rahjan saariston Natura Life-hakemus

Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskus esitti Himangan ja Kalajoen kunnille kirjeessään 11.4.1996, että mainitut kunnat osallistuisivat Natura 2000-suojeluohjelman perustamiseen Rahjan saaristoon. Projektialueeksi määriteltiin Rahjan saariston Kalajoen puoleinen alue, Siipojokisuu, saariston Himangan puoleinen alue ja Kallan karit. Rahoitussuunnitelma oli seuraava: ympäristöministeriö 4 702 548 mk, metsähallitus 1 000 000 mk, Himangan kunta 200 000 mk, Kalajoen kunta 200 000 mk, Life-rahaa 6 102 548 mk, yhteensä 12 205 096 mk.

Himangan kunnanhallitus päätti kieltäytyä hankkeesta (khall 112 § 14.5.1996) samoin kuin Himangan kunnanvaltuusto. Kalajoen kunnanhallitus sen sijaan osallistui hankkeeseen (khall 138 § 22.4.1996). Kalajoen kaupunginhallitukselle esitettiin totuuden vastaisesti, että Himangan kunta osallistuu hankkeeseen 200 000 markalla.

Myös Kallankarien itsehallintoelimet, karineuvosto ja karikokous, tekivät asiassa kielteisen päätöksen. Tästä huolimatta väärillä tiedoilla tehty avustushakemus, jonka oli laatinut biologi Eero Laukkanen, lähetettiin Brysseliin alkuperäisessä muodossaan vaikka Himangan kunta ja Kallan karien itsehallintoelimet olivat tehneet asiassa kielteisen päätöksen. Himangan kunta ei osallistunut hankkeeseen 200 000 markalla, vaikka hakemuksessa niin mainittiin ja tällä tavalla johdettiin tietoisesti päätöksentekijöitä harhaan. Kalajoen kunnan puolesta hakemuksen allekirjoitti kunnanjohtaja Torsti Kalliokoski ja kunnansihteeri Pekka Ollila.

Hakemuksessa sitouduttiin myös siihen, että hakemuksessa mainitut alueet liitetään Suomen Natura-verkostoon mm. Kallan karit. EU-komissio hyväksyi hakemuksen ja myönsi rahoituksen. EU:n komission päätöksiä ei voi kansallisilla päätöksillä muuttaa. On siis syytä epäillä törkeää petosta, mikä on poliisin toimesta jätetty tutkimatta ja syyttäjän toimesta syyttämättä. Asia vanheni lokakuussa 2006. Rikosten vanhentaminen on myös rikos.

Tekojen selittelyä

Kun Kallan karit sitouduttiin liittämään vastoin tahtoaan Naturaan niin silloin loukattiin syvästi Kallan karien itsehallintoa. Kallan karit siis sisällytettiin Natura-ohjelmaan, mutta kun asiasta nousi niin suuri häly niin Suomen viranomaiset ilmoittivat poistaneensa Kallan karit Naturasta.

Soitin ympäristöministeriöön Ilkka Heikkiselle 4.2.1998. Heikkinen kertoi minulle, että Kallan karit on mukana Natura-esityksessä. Ihmettelin, että miten se voi olla mahdollista, kenen luvalla ja kenen päätöksellä. 5.2.1998 soitin Keski-Pohjanmaan Ympäristökeskukseen Tom Hästbackalle, joka kertoi, että ympäristöministeriöstä oli tullut ohjeet poistaa Kallan karit Naturasta.

Ympäristöministeriön ylitarkastaja Leila Suvantola ilmoitti 2.10.1998, että Kallan karit poistettiin Natura 2000-ohjelmasta ns. giljotiini vaiheessa ennen ministerityöryhmää lähinnä itsehallintokysymyksen takia. KHO:ssa Metsähallitus on kerran hävinnyt riidan kalastusoikeuksista, koska alueella on Ruotsin kuninkaan myöntämä itsehallinto, jonka katsottiin edelleen olevan voimassa.

Samat virnaomaiset, jotka olivat sitoutuneet laittamaan Rahjan saariston Natura Life-anomuksessa mainitut alueet (Kallan karit) Naturaan olivat päättämässä myöhemmin mitkä alueet laitetaan Naturaan. Esteellisyys on kiistaton, mutta poliisi ei tutki asiaa, syyttäjä ei syytä eikä laillisuusvalvojat näe asiassa mitään huomautettavaa rikoksesta puhumattakaan. Esteellisyys on Suomen lain mukaan virkarikos ja rikoksen avulle tehty oikeustoimi on mitätön.

Kallan kareilla oli siis itsehallinto, jonka se menetti osittain tai kokonaan, koska EU komissio hyväksyi Kallan karit Natura-alueeksi Natura Life-rahoitushakemuksessa. Ainoastaan EU komissio voi muuttaa omia päätöksiään. Suomen viranomaiset eivät voi muuttaa EU-komission päätöksiä. Kysymys on siis historiallisesti erittäin merkittävästä asiasta, jolle Suomen viranomaiset ovat viitanneet kintaalla. Miksi syyllisiä ei saada vastuuseen? Miksi Kallan karien itsehallintokysymystä ei voida selvittää perusteellisesti Suomen viranomaisten toimesta? Onko Kallan karit EU:n jäsen? Näillä asioilla on erittäin suuri merkitys tulevaisuudessa.

Huono valmistelu teki Naturasta raskaan ja kalliin

2008-11-20T16:30:00.001+02:00

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) moitti ympäristöhallintoa 13.2.2007 Natura 2000-verkoston heikosta valmistelusta. Naturan valmistelua ei suunniteltu eikä ohjattu riittävästi. Ympäristöhallinto ei varannut tarpeeksi voimavaroja työhön. Näin Naturasta tuli pidempi, kuluttavampi ja kalliimpi hanke kuin alun perin arvioitiin. Suomen Natura-verkoston valmistelu oli kireän aikataulun ja työvoiman vähyyden vuoksi liian suuri ja vaativa tehtävä luonnonsuojeluhallinnolle. Näin toteaa suojelualueverkoston valmistelua arvioinut Valtiontalouden tarkastusvirasto.

Ympäristöministeriö ryhtyi hakemaan EU:n suojeluverkostoon sopivia alueita viime vuosikymmenen puolivälissä. Alueellisten ympäristökeskusten johto sitoutui Naturaan vaihtelevasti, mikä näkyi niukkoina voimavaroina. Ympäristöministeriö paransi Naturan ohjausotettava vasta kun maanomistajat ja varsinkin maanomistajajärjestöt alkoivat arvostella voimakkaasti Naturaa, VTV toteaa. Luonnonsuojeluhallinnon tiedotus oli sisällöltään epämääräistä ja sen aloitus myöhästyi. Natura näyttäytyi maanomistajille epämääräisenä ja uhkaavana asiana. VTV:n mukaan luonnonsuojeluhallinto säästi viestinnän kustannuksia väärässä paikassa. Naturan valmisteluun liittyvät ristiriidat kärjistyivät vuoden 1997 kuluessa. Viraston mielestä yhtenä syynä tähän oli luonnonsuojeluhallinnon epämääräinen ja liian myöhään aloitettu tiedotus. Maanomistajia olisi pitänyt informoida henkilökohtaisesti jo valmistelun alussa. Valtionhallinnossa ei ymmärretty Naturan merkitystä, ja siksi Naturan alkuvaiheen valmisteluun ei osoitettu tarpeeksi työvoimaa. Naturan valmistelua vaikeuttivat tietojärjestelmien ongelmat. Lisäksi Naturan tietokannan täydentäminen on vaikeaa, koska pienetkin muutokset vaativat valtioneuvoston päätöksen ja kuulemismenettelyn. Tarkastusvirasto teki myös laskelman Natura valmistelun hallinnointikustannuksista. Valmistelu maksoi 2,50 euroa hehtaarilta. Virasto laski myös, että jos Natura-alueiden suojelu olisi tehty perinteisesti luonnonsuojelulain mukaisesti, suojelusta olisi koitunut valtiolle useiden satojen miljoonien eurojen lisäkustannukset.

Johtaja Markku Tornberg MTK:n ympäristö- ja maapolitiikkaryhmästä muistuttaa, että Natura on yhä EY-tuomioistuimessa tutkittavana. ”Talvella saamme päätöksen, jatkaako tuomioistuin Naturan tutkimista. Asia olisi hyvä selvittää lopullisesti”. Tornberg muistuttaa, ettei Natura ole totaalisuojelua. Natura-alueen maankäyttö ei saa heikentää merkittävästi aluevarauksilla suojellun luontotyypin tai lajin suojelua. Uudenmaan ympäristökeskus on kieltäytynyt näyttämästä maanomistajille Natura-alueen lajin tai luontotyypin sijaintia. ”Viranomaisella on näytön velvollisuus, maanomistajan ei pidä omin varoin paikantaa lajia tai luontotyyppiä harkitakseen heikentääkö esimerkiksi suunnittelu tientekoa tai hakkuu suojelua merkittävästi."

Suomen ympäristöpolitiikka - kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä?

2008-11-20T16:14:00.001+02:00

Sain yllättäen ja tilaamatta tekniikan tohtori Esa Erannilta hänen kirjoittamansa kirjan Suomen ympäristöpolitiikka – kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä. Kirjan saatekirjeessä tohtori Eranti uskoi minun olevan kiinnostunut ympäristö- hallinnon vallankäyttöä käsittelevästä raportista. Siinä hän on täysin oikeassa. Luin kirjan ”yhdeltä istumalta”, sillä se on todella mielenkiintoinen ja kertoo asiat ”maalaisjärjellekin” ymmärrettävästi. Parhaat kiitokset tohtori Erannille. Kirja on erinomainen selvitys ympäristöhallinnon toimista ja vallankäytöstä.

Lainaus kirjasta sivulta 95
”Suomen ympäristöhallinto on tekemässä maastamme EU:n ympäristöpolitiikan mallimaata. Ensin ollaan oltu yhdessä Pohjoismaiden kanssa puskemassa abstraktia ekoideologiaa unionin politiikkaan. Sen jälkeen tavoitellaan strategioiden, tavoitteiden ja direktiivien asettamaa tasoa kovempaa linjaa kansallisista lähtökohdista ja asian mielekkyydestä riippumatta. Ollaan siis rakentamassa unionin valtaa ja huolehtimassa omista eduista kansallisen edun kustannuksella.

Natura-asiantuntija Markku Sahlstedt on kysynyt, miksi Suomi luovuttaa Natura-verkostossa suojavyöhykkeineen viidesosan alueestaan ylikansalliseen ( ja ympäristöhallinnon) päätäntävaltaan, vaikka valtaosalla direktiivityyppisistä ja direktiivilajeista suojelun taso on niin hyvä, ettei direktiivin tarkoittama suhteellisen suojelun taso edellytä kuin viiden prosentin osuutta.
Lisäksi Sahlstedt on kysynyt, miksei Suomi esitä EU:lle direktiivin sallimaa laskua alueista.”

Natura päätös oli epäonnistunut ja on kallis ratkaisu

Luontodirektiivin 8 artikla todella mahdollistaa sen, että EU maksaa suojelun. Suomi ei ole anonut EU:lta rahoitusta Natura-alueidensa suojeluun. Käsittämätöntä toimintaa. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan vuodesta 2006 lähtien Natura-alueiden hoito maksaa Suomen valtiolle vähintäänkin saman verran kuin alueiden Naturaan liittäminen. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Suomessa on suojeltu 15 % alueista, kun tarve olisi ollut 5 %, niin menettelyn järkevyyttä voidaan todella ihmetellä. Kaiken lisäksi Natura on tehty vastoin direktiivejä ja EY:n tuomioistuimen päätöksiä.

8 artikla
1 Samalla kun jäsenvaltiot toimittavat komissiolle ehdotuksensa alueista, jotka voidaan osoittaa ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä ja/tai lajeja käsittäviksi erityisten suojelutoimien alueiksi, ne toimittavat komissiolle tarpeen mukaan arvionsa yhteisön yhteisrahoituksesta, jota ne pitävät tarpeellisena, jotta ne voivat täyttää niille 6 artiklan 1 kohdasta aiheutuvat velvoitteet.

Kalajoen ympäristölautakunnan puheenjohtajana ja Naturaa vuosikausia tutkineena voin tyytyväisyydellä huomata olleeni jo alusta lähtien oikeilla jäljillä selvittäessäni Natura-asioita Kalajoella.

Kuva
Esa Eranti
Suomen ympäristöpolitikka - kestävää kehitystä vai vastuutonta vallankäyttöä?
ISBN 978-951-22-8626-3
(nid) ISBN 978-951-22-8682-9
(PDF) ISSN 1456-2596
Nykypaino Oy Helsinki

Natura 2000-verkoston valmistelu sai murskatuomion

2008-11-20T10:36:00.004+02:00

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 19.2.2007 käsitteli Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomusta 140/2007 yllämainitulla otsikolla aiheenaan Natura 2000-verkoston valmistelu. Tuo tarkastuskertomus on 192 sivua laaja selvitys, jossa käydään läpi Naturan valmistelua ansiokkaasti, mutta siitä huolimatta raporttiin on jäänyt runsaasti parantamisen varaa. Raportti toteaa, että Natura 2000-valmistelua voidaan pitää liian suurena tehtävänä luonnonsuojeluhallinnon käytettävissä olleisiin resursseihin nähden.
Kyse oli paitsi ympäristöhallinnon, myös koko valtionhallinnon kyvyttömyydestä ymmärtää Naturan merkitys.

Raportin mukaan Naturan valmistelua ei suunniteltu ja ohjattu riittävästi. Huomionarvoista Naturan aikaansaamissa ristiriidoissa oli se, että 97 % lopullisen ehdotuksen alueista kuului jo ennestään suojeltuihin kansallisiin alueisiin tai ohjelmiin. Raportti moittii myös kuulemismenettelyä perin vanhanaikaiseksi. Myös Natura-tietokannan täydentäminen oli raportin mukaan vaikeaa, koska pienetkin muutokset vaativat valtioneuvoston päätöksen ja kuulemismenettelyn.

Tarkastusasetelma

Raportin tässä osassa todetaan, että suojelun on pitänyt tapahtua luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) perusteella.
Alueen arviointiperusteet luontotyypin osalta ovat:
1. luontotyypin edustavuus kyseisellä alueella,
2. luontotyypin pinta-ala verrattuna kyseisen luontotyypin kokonaispinta-alaan Suomessa,
3. kyseisen luontotyypin rakenteen ja toimintojen suojeluaste sekä mahdollisuudet palauttaa alkuperäinen tila,
4. yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen luontotyypin suojelulle.

Alueen arviointiperusteet lajin osalta ovat:
1. alueella elävän lajin kannan koko ja lajitiheys verrattuna lajin Suomeen alueella oleviin muihin kantoihin 2. kyseisen lajin ja sen elvytysmahdollisuuksien kannalta tärkeiden elinympäristötekijöiden suojeluaste
3. alueella elävän kannan eristyneisyys verrattuna lajin luontaiseen levinneisyyteen
4. yleisarviointi alueen merkityksestä kyseisen lajin suojelulle.

Erikoista tässä tarkastuskertomuksessa on ollut se, että tarkastuskertomuksen sivulla 33 kerrotaan, että tarkastuskertomuksen luonnos on ollut kommentoitavana ympäristöministeriössä. Saadut kommentit on otettu huomioon lopullisessa tarkastuskertomuksessa. Tarkastuskertomuksen ovat tehneet ylitarkastajat Vivi Niemenmaa ja Markku Turtiainen. Sitä ovat ohjanneet tarkastuspäällikkö Arto Seppovaara ja tarkastusjohtaja Jarmo Soukainen.

Edellä esitetty heikentää tarkastuskertomuksen luotettavuutta. Olen itse toiminut tilintarkastajana SOK:lla. Minulle ei ole tullut mieleenikään kysyä tarkastettavalta osuuskaupalta, että mitä mieltä olet jos kirjoitan tarkastuskertomukseen näin. Mitä muutoksia haluaisit tekemääni tarkastuskertomukseen?

Tarkastushavainnot

Tarkastushavainnoissa kerrotaan tarkasti miten asiat ovat edenneet ympäristöhallinnossa. Siitä raporttia voidaan kiittää.

Tässä suora lainaus raportista sivulta 73:
” Kun tilanne oli kevätkesällä 1997 kärjistynyt julkisuudessa, hallitusryhmät päättivät perustaa Naturaa valmistelemaan ministerityöryhmän. Työryhmää veti ympäristöministeri ja lisäksi siihen kuuluivat maa- ja metsätalousministeri, sisäministeri, oikeusministeri sekä kaksi sosiaali- ja terveysministeriä. Tarkastuksessa tehdyissä haastatteluissa ministerityöryhmän työtä pidettiin perusteellisena, raskassoutuisenakin, mutta joka tapauksessa välttämättömänä, jotta Naturalle saatiin poliittinen siunaus”.

Lainaan tässä yhteydessä myös Lakimiesuutiset lehteä 2/2002 ja sieltä käräjätuomari Jussi Nilssonin kirjoitusta:
”Suomen tuomioistuinten ja muiden virastojen organisaatiorakenteita ja johtamisjärjestelmiä on yhtenäistetty, lisätty päällikkötuomareiden johtamisvaltuuksia tuomioistuinten sisäisessä toiminnassa ja asetettu päällikkötuomarit hallituksen edustajiksi eräisiin suurimpiin tuomioistuimiin. Tällä tavoin on maan tuomioistuinlaitos liitetty yhä kiinteämmin osaksi kokonaisvaltaisesti ohjattavaa valtionhallintoa ja sitä kautta tuomarikunta on organisoitu muun virkakunnan tavoin toimimaan poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuudessa”.

Yhteenvetona näistä kahdesta lainauksesta: Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan ja Naturalle on annettu poliittinen siunaus. Se merkitsee sitä, että Natura-rikoksia ei Suomessa tutkita eikä jutuilla ole oikeudessa menestymismahdollisuuksia, koska asiat ovat saaneet jo poliittisen siunauksen. Minulla on riittävästi todistusaineistoa tästä asiasta.

Raportin sivulla 77 todetaan, että ministerityöryhmä oli sopinut, että ministerityöryhmälle lähetetyt kansalaiskirjeet toimitetaan ympäristöministeriölle vastattavaksi. Tämäkin menettely on todella erikoinen asia kansalaisten oikeusturvan kannalta ajateltuna.

Raportissa julkistetaan sivulla 84 Ympäristöministeriön viestistä osa ympäristökeskuksille. Tässä lainaus: ”Itse kukin meistä tietää, mitä nämä viimeisetkin ratkaisut tarkoittavat verkostolle asetettujen tavoitteiden kannalta. On kuitenkin parin viikon ajan syytä pitää kaikki ratkaisuesitykseen sisältyvät yksityiskohdat omana tietonamme. Ministerityöryhmä päätti, että yksittäisiä alueita koskevia tietoja ei anneta kenellekään ennekuin vastineet ovat postissa.”
Viesti herättää kysymyksiä ja epäluuloa.

Valtioneuvoston päätös ja valitukset

Valtioneuvosto teki 20.8.1998 päätöksen Suomen Natura 2000-ehdotuksesta. Päätökseen sisältyvistä alueista noin 97 % oli jo perustettuja luonnonsuojelualueita, erämaa-alueita, valtioneuvoston vahvistamien suojeluohjelmien alueita tai vahvistetuissa kaavoissa luonnonsuojelutarkoituksiin osoitettuja alueita. Valtioneuvoston päätöksestä tehtiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen noin 850 valituskirjelmää, joissa oli erotettavissa yli 1600 valitusta. Valittajia oli noin 5000.
Omana kommenttina voin sanoa, että koska Natura-asioille oli aikaisemmin saatu poliittinen siunaus, niin on helpompi ymmärtää miksi KHO voi tehdä satoja vääriä päätöksiä.

Natura 2000-verkoston valmistelun lähtökohdat ja rajoitukset

Raportin mukaan Suomi on esiintynyt kansainvälisissä luonnonsuojelua koskevissa kokouksissa esimerkillisenä maana, joka toteutti ongelmitta kansainväliset vaatimukset. Suomen uuden luonnonsuojelulain perusteluissa todetaan, että Suomen kansainvälisen maineen kannalta on tärkeää, että EU:n direktiivit pannaan täytäntöön niin, että niiden tarkoitusperät toteutuvat. Kansainväliseen maineeseen viittaaminen on erikoista, sillä direktiivit on joka tapauksessa pantava toimeen. Mielestäni lause kuitenkin paljastaa totuuden, jota on yritetty salata: Koko Suomen Natura on tehty vastoin direktiivejä ja Suomen lakia.

Raportissa todetaan, että virallisen tietolomakkeen vaikeaselkoisuuden vuoksi Naturan kuulemisvaiheeseen tehtiin suomenkielinen tiivistelmä, johon poimittiin tietokannasta alueen valinnan perusteena olevat tiedot. Mielestäni tällaisen tiivistelmälomakkeen tekeminen loukkasi syvästi maanomistajien oikeusturvaa, koska tiettyjen uhanalaislajien kohdalla lomakkeessa oli pelkkä viittaus uhanalaiseen lajiin ilman alueellisia tietoja. Tietokanta olikin katastrofaalinen ja järkyttävä.

Mielestäni tarkastusviraston raportti on oikeansuuntainen. Siitä on kuitenkin jostain syystä jätetty pois tai kokonaan käsittelemättä Naturan valmistelun lainvastaisuudet ja epäilty rikollinen menettely, mikä käy selville omista kirjoituksistani mm. tässä päiväkirjassani, kohdissa:

Natura on tarkoin varjeltu valtiosalaisuus. Valtiontalouden tarkastusviraston raportti on kuitenkin tietynlainen historiallinen selvitys tapahtumista, mutta aito juridisen puolen selvitys on edelleenkin tekemättä tai paremminkin julkistamatta. On täysin kiistatonta, että Korkein Hallinto-Oikeus on Natura-asiassa tietoisesti väärässä.

Natura 2000 - vaiettu valtiosalaisuus

2008-11-19T17:39:00.004+02:00

Suomi jätti EU:n komissiolle tammikuussa 1996 valtion maita koskevan Natura 2000-kohdeluettelon, jonka valmisteluun osallistuivat ympäristöministeriö, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus ja Metsäntutkimuslaitos.

Alueelliset ympäristökeskukset tekivät ehdotuksensa Natura 2000-verkostoon mukaan otettavista kohteista omilta toiminta-alueiltaan ilman direktiivien edellyttämiä koko maan tietoja ja arviointeja. Ehdotukset sisälsivät, myös yksityisten omistuksessa olevia uusia alueita. Joidenkin vanhojen suojelukohteiden rajauksia tarkistettiin. Ympäristökeskukset toimittivat ehdotuksensa ympäristöministeriölle lokakuussa 1996.

Ympäristöministeriön vuonna 1997 kuulemista varten nähtäville asettamaan suojeluehdotukseen otettiin mukaan 170 000 hehtaaria erilaisten toteutumattomien suojeluohjelmien lisäksi myös ulkopuolisia alueita, joista 100 000 hehtaaria oli yksityismaita. Ympäristöministeriön ehdotuksesta maanomistajat jättivät 14 300 muistutusta. Muistutusten perusteella Natura-alue pieneni 263 000 hehtaaria eli viidellä prosentilla. Jatkomuistutuksia maanomistajat tekivät lähes seitsemän tuhatta.

Natura on vaiettu valtiosalaisuus

Suomen Natura luonnonsuojelualueet ovat syntyneet direktiivien ja EU:n tuomioistuimen päätösten vastaisesti. EU:n luonto- ja lintudirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön pelkästään luonnonsuojelulain 64 §:lään kirjatulla yleisvaltuutuksella, jossa vain todetaan mistä Natura 2000 –verkosto Suomessa koostuu. Luontodirektiivin edellyttämää valintamenettelyä, EU:n komission Natura 2000-alueiden lomakkeistoa ja seikkaperäisiä täyttöohjeita ei ole noudatettu. Neuvoston antaman direktiivin mukaisesti jäsenvaltioiden ei tarvitse ehdottaa suojeltavaksi kaikkia alueita, joilla on tiettyjä luontotyyppejä tai lajeja. Jäsenvaltioilla on kuitenkin velvollisuus arvioida kaikki nämä alueet direktiivissä määrättyjen arviointiperusteiden mukaisesti.

Valtioneuvoston toiminta ja Natura-päätös

Valtioneuvosto teki päätöksen Natura 2000-verkoston Suomen ehdotuksen hyväksymisestä 20.8.1998. Valtioneuvoston päätöksestä maanomistajat valittivat KHO:een, jonne valituksia tuli kaikkiaan 850. Ne koskivat yli 5000 asianosaista. Tämän jälkeen ilmoitettiin EU komissiolle sekä riidattomat alueet että riidanalaiset alueet. Riidanalaisten eli valituksen kohteena olevien alueiden osalta tehtiin muutosvaraus, jota EU komissio ei hyväksynyt.

Kun valtioneuvosto teki Natura-päätöksensä, oli suuri osa tietokantalomakkeista todellisuudessa täyttämättä tai täytetty puutteellisesti. Kaikkia suojeltavia eläin- ja kasvilajeja sekä luontotyyppien arviointeja ei kireän aikataulun vuoksi oltu ehditty tehdä. Ongelma ratkaistiin ympäristöministeriössä niin, että arviointituloksia kuvaavat kirjainmerkinnät päätettiin yksinkertaisesti lisätä asiakirjoihin valtioneuvoston päätöksen jälkeen. Ympäristöviranomaisilta oli kokonaan jäänyt arvioimatta suhteellisen suojelun taso, eli kuinka uhanalainen laji on verrattuna koko maan tilanteeseen, kuten moni muukin direktiivien edellyttämä kansallisen valintamenetelmävaiheen arviointi. Kokonaan arvioimatta jäi myös Natura verkostolla toteutettavaksi edellytetyn yhteisön yhteisen luonnonperinnön edellyttämä suhteellisen suojelun tason edellyttämä suojelutarve. Ympäristöviranomaiset katsoivat, että pelkkä suojeltavan lajin tai luontotyypin esiintyminen alueella riittää valinnan perustaksi Naturaan. Tämä on vastoin EU-direktiivejä. Ympäristöviranomaiset viittasivat kintaalla EU-direktiivin yksityiskohtaisille ohjeille. Valtioneuvoston päätösten muuttaminen jälkikäteen on asiakirjaväärennös.

Korkeimman hallinto-oikeuden Natura-päätös

KHO hylkäsi suurimman osan maanomistajien Natura-valituksista. Esim. MTK:n mielestä Natura-toteutuksessa on niin vakavia virheitä, että valtioneuvoston päätös olisi pitänyt palauttaa uuteen valmisteluun.

EY-tuomioistuimen päätösten piti tehdä Suomen ympäristöministeriöllekin selväksi, että arviointitietoja ei ollut lupa lisätä papereihin jälkikäteen. Tietojen asianmukainen täydentäminen olisi edellyttänyt uutta kuulemista ja valtioneuvoston käsittelyä. Siihen ei ole katsottu olevan varaa, koska se olisi palauttanut koko Naturan takaisin lähtöruutuunsa. Vuosien työ olisi valunut hukkaan, ja moni olisi menettänyt kasvonsa.

KHO oli tehnyt oman tulkintansa Natura-alueiden valintamenettelystä ilman EU:n perustamissopimuksen edellyttämää yhteisöjen tuomioistuimen käsittelyyn saattamista. EY-tuomioistuin on antanut päätöksen, jossa se katsoo, ettei ole merkitystä sillä, mikä jäsenvaltion toimielin on toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämisen. EY:n tuomioistuin lähtee siitä, että toimivaltaisilla viranomaisilla on toimivaltansa rajoissa velvollisuus ryhtyä kaikkiin yleis- ja erityistoimenpiteisiin laiminlyöntien korjaamiseksi.

Oikeuskansleri Paavo Nikulan olisi pitänyt edellyttää KHO:lta ennakkoratkaisun pyytämistä. Se olisi merkinnyt koko Naturan uudelleenarviointia ja ennen kaikkea oikeuskansleri Paavo Nikulan toimien lainmukaisuuden perusteellista tutkimista.

Natura-peliä

Suomi luovutti EU:lle Natura-esityksensä, jonka tietokantalomakkeet olivat aukkoja täynnä, sillä merkitsevyysarvioinnit olivat enemmän tai vähemmän tekemättä sadoilta Natura-alueilta. Siksi komissio on useampaan kertaan pyytänyt täydennystä lomakkeiden arviointitietojen osalta.

Ympäristöministeriö valitsi kuitenkin helpoimman tien. Se yksinkertaisesti päätti, että arviointitietojen lisäyksillä ei ole vaikutusta maanomistajien etuihin. Sen jälkeen ympäristöministeriö alkoi pelata useilla asiakirjoilla. Yksi oli tarkoitettu esitettäväksi kotimaisille maanomistajille, toiset EU:lle. Ongelmaksi tuli se, että valtioneuvoston arkiston alkuperäinen asiakirja-aineisto ei vastannut enää sitä, mitä Suomesta ilmoitettiin EU:lle. Erot eivät olleet vähäpätöisiä, koska ne koskevat koko päätöksen olennaisia perusteluja eli ovat oikeusvaikutuksiltaan merkittäviä. Toukokuussa 2001 ympäristöministeriöstä valtioneuvostoon arkistoon vaihdettiin 48 mappia Natura-asiakirjoja. Arkistossa ollut alkuperäinen aineisto kuljetettiin ympäristöministeriön suojiin. Menettely on törkeä asiakirjaväärennös. Valtioneuvoston arkistoon säilötty valtioneuvoston päätös ei olekaan enää valtioneuvoston päätös, vaan aivan jotain muuta, johon virkamiehet ovat jälkeenpäin jättäneet jälkensä.

Oikeellisuuden peräämistä

Vuonna 2004 16 kansanedustajaa jätti muistutuksen oikeuskansleri Paavo Nikulan toimista. Muistutuksessa katsottiin, että oikeuskansleri Paavo Nikula on laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa, että valtioneuvoston tekemä Natura-päätös ja sitä seuranneet täydentävät päätökset sekä niiden valmistelu ovat perustuneet EU:n luontodirektiivin oikealle tulkinnalle. Muistutuksessa todettiin, että ympäristöhallinnon virkamiehet ovat maanomistajien kuulemisen ja valtioneuvoston päätösten jälkeen omin päin muuttaneet ja täydentäneet Natura-asiakirjoja tavalla, jolla on vaikutusta maanomistajien asemaan. Muistutuksessa tiedusteltiin, onko ympäristöministeriön virkamiehillä ollut oikeus vaihtaa valtioneuvoston arkistoon tallennettu alkuperäinen Natura-pääaineisto muutettuun aineistoon ilman valtioneuvoston uutta päätöstä.

”Eduskunnan tietojärjestelmään siirtämisen yhteydessä tapahtuneeksi ilmoitetun” alkuperäisen tutkintapyynnön ”muokkauksen” seurauksena oikeuskanslerin sallittiin kätkeytyä KHO:n selän taakse, vaikka juuri hänen olisi pitänyt tutkia KHO:n toimintaa. Vastauksessaan oikeuskansleri toteaa, että KHO on tutkinut samat menettelytapavirheväitteet ja katsonut menettelyn olleen lainmukainen. Oikeuskansleri väittää, että asianosaisten oikeusturvaan Natura-pääaineiston vaihtaminen ei sinänsä ole vaikuttanut. Lisäksi oikeuskansleri väittää, että hänellä ei ole valtaa valvoa KHO:ta.

Asiasta kuultiin myös perustuslakivaliokunnassa useita asiantuntijoita, joiden lausuntoja on syytä ihmetellä ja kummastella. Keskustelu eduskunnan suuressa salissa oli järkyttävää kuunneltavaa. Kansanedustajat olivat asiasta pihalla kuin lumiukot. Suoritetussa äänestyksessä poliitikot päättivät armahtaa oikeuskansleri Paavo Nikulan äänin 162-5. On syytä muistaa, että oikeuskansleri Paavo Nikula ”armahti” poliitikoita Sonera-asiassa. Oliko nyt vastapalvelun aika?

Kenen arvovallasta in kysymys?

Eduskunta on hyväksynyt EY:n perustamissopimuksen siihen liittyvine EY-tuomioistuimen yhteisöoikeudellisine tulkintoineen. EY:n perustamissopimuksen hyväksymisellä on hyväksytty menettely, mikä estää KHO:ta tulkitsemasta direktiivejä tilanteissa, joissa direktiivin tulkinnasta ei ole ennakkoratkaisua. Luontodirektiivin tulkinnasta ei ollut ennakkoratkaisua KHO:n antaessa valtaosan Natura 2000 -valitusratkaisuista. Suomessa suhteellisen suojelun taso on selvittämättä. KHO:n presidentin puoliso on ympäristöministeriön esittelijäneuvos. KHO on tehnyt n. 700 väärää Natura-päätöstä. Lisäksi KHO ei ole tehnyt mitään Suomessa vallitsevan implementointivajeen poistamiseksi. Eli mm. luontodirektiivin sisältämien määritysten, määräyksien ja Natura –alueiden osoittamisen kansallisen vaiheen valintamenetelmän Suomen lakiin siirtämiseksi.

Velvollisuuksien laiminlyöntiä

Suomen perustuslain mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin olisi pitänyt valvoa, että Suomena Natura-ratkaisussa noudatetaan Suomen laiksi ja oikeuskäytännöksi EU:n liittymissopimuksen hyväksymisellä hyväksyttyjä, EU:n direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä. Myös eduskunnan oikeusasiamiehen olisi pitänyt valvoa, että eduskunnassa kansanedustajat noudattavat Suomen kansallisen oikeusjärjestelmän osaksi hyväksymiä yhteisöoikeudellisia velvoitteita Natura-asian käsittelyssä. KHO:n olisi pitänyt pyytää EY-tuomioistuimelta ennakkoratkaisu asiassa, ennen kuin se teki oman ratkaisunsa. KHO menetteli asiassa toisin. Kansanedustajat ovat menetelleet perustuslain ja kansalaisten etujen sekä yhteisön oman oikeusjärjestelmän ja sen vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisesti hyväksyessään ympäristöviranomaisten ja laillisuusvalvojien rikolliseksi epäiltävän toiminnan.

Suomen Natura-ratkaisu on kokonaan muista EU-maista poikkeava, ja se on toteutettu vastoin direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä.

Koko Suomen Natura-ratkaisu tulee valmistella uudestaan ja todelliset syylliset on saatava vastuuseen asioissa.